Uutisten mukaan Suomi on ehdoton vaatimuksessaan, että Euroopan vakausrahastojen päätöksenteossa pitää säilyttää veto-oikeus jokaisella jäsenmaalla. Tämä on hankala kanta, jos euro on tarkoitus pelastaa. Täydellinen yksimielisyys ei toimi, koska eri mailla on taipumus blokeerata päätöksiä taktisesti vain ulosmitatakseen joitain aivan muuhun asiaan liittyviä etuja itselleen.
Toisaalta aika hankala on ajatus, että vakausrahasto voisi pääomittaa pankkeja suoraan. Tämä sisältää mahdollisuuden, että Saksa ja Ranska panevat muut maat maksamaan pankkitukea omille pankeilleen. Ne voivgfat perustella sitä sillä, että näiden maiden pankit ovat kantaneet kriisimaiden rahoittamisesta päävastuun ja ovat nyt pahiten pulassa. Kuitenkin Irlanti joutui uhraamaan pankkitukeen melkein kolmanneksen bruttokansantuotteestaan, eikä Irlantia tukenut tässä mikään maa. Tämän estämiseen pitäisi saada takuut, mutta kaiken päätöksenteon vaatiminen yksimielisyyden piiriin on aika hankala asia. Hyvin hankalaa olisi, jos Suomi jäisi yksin puolustamaan tätä kantaa: periaatteessa Suomi voisi sen kaataa, mutta siinä voisi kaatua mukana paljon muutakin.
Mä ymmärsin tämän asian niin että tuon hyväksyminen edellyttäisi kahden kolmasosan enemmistön eduskunnassa, mitä ei ole. Eli tuollainen päätös on mahdoton, se että pitäisikö se tehdä on siten irrelevanttia.
On myönnettävä, ettei pääministeri Kataisella ole tiedossa mikään helppo kokous.
Vaikka toki tilanne elää hurjaa vauhtia ja kiire on, niin kyllä Merkel-Sarkozy ‑päätöksentekomenettely vaikuttaa melkoisen kohtuuttomalta pienemmille maille. Näillä tulisi olla valmius hyväksyä perustavanlaatuiset sopimukset siten, ettei pääministeri kokoukseen tullessaan edes kunnolla tiedä mistä pitäisi olla jotain mieltä.
Merkel sanoi tänään televisiossa, ettei tule mitään jos kaikki ajavat vain kansallisia etujaan eivätkä hae ratkaisuja ongelmiin yhdessä. Merkelin ja Sarkozyn käsitys siitä, miten ongelmat ratkotaan yhdessä eroaa kyllä omastani. Lipponen oli ihan oikeassa arvostellessaan tätä Merkozy-menettelyä.
Yksimielisyyden vaatiminen pitäisi olla itsestään selvyys. Osmolle varmasti sopii, että Saksa ja Ranska päättäisi meidän asioista, mutta mulle ei.
Mitä enemmän annamme vakuuksia ja lainaamme lisää, sitä syvemmälle suohon joudumme. Varsinkin kun porvarihallitus väänsi velkavivun kattoon ja teki “kivoja” päätöksiä.
Olisi ollut viisasta olla tukematta jo alun alkaen Kreikkaa ja niin edes päin. Nyt kaikille euromaille on kasaantunut jo niin paljon saatavia ja annettuja vakuuksia, että perääntyminen on hankalaa.
Oikea ratkaisu olisi estää jokaisen lisäalmun meneminen pankkiireille. Älyttömään v‑rahastoon liittymisen vuoksi tämä voi tietää lähtöä rahaliitosta. Kotimaassa pitäisi ruveta kiristämään progressiivisia veroja sen verran, että valtion budjetti menee plussan puolelle. Muutama laiha vuosi ja maksamme pois ne velat, joita porvarihallitus ja tämäkin ovat tähän asti luoneet. Eikä kannata uskoa niitä, jotka selittävät tuloveron kaventavan veropohjaa tai lisäävän taantumaa. Verot ovat valtion ainoita tuloja.
PerUstuslain säätämisjärjestyksessä, eli 2/3 enemmistö kahdessa perättäisessä eduskunnassa tai 5/6 enemmistö kiireelliseksi julistetussa asiassa. Voi olla siinä kyllä vähän tekemistä että toi saatais.
Eiku tyhmäilin. Siis näin:
eduskunta julistaa ehdotuksen kiireelliseksi päätöksellä, jota kannattaa vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä, minkä jälkeen itse ehdotus hyväksytään vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä
Tässä tapauksessa riittää 2/3 ilman kiireelliseksi julistamista. Kyse on sopimuksesta, ei laista.
Pitää tehdä ero akuutin talouskriisin ratkaisemisen ja euroalueen rakenteeseen tehtävien pysyvien mutosten välillä. Sillä että Suomi ei halua siirtyä pitkällä tähtäimellä enemmistöpäätöksiin, ei pitäisi olla mitään tekemistä akuutin kriisin ratkaisun kanssa. (Paitsi jos muut maat asettavat tietyt pitkän tähtäimen ratkaisut ehdoksi sille, että suostuvat yhteistyöhön kriisin tatkaisussa.) Ei Suomen aikalisä tai kieltäytyminen voi mitenkään euroa kaataa — paitsi siis jos joku muu haluaa sen kaataa siksi, että Suomi ei tee niin kuin sen haluttaisiin tekevän (pitkän tähtäimen kysymyksissä).
Itse asiassa on aika älytön keksintö, että Suomen katsotaan olevan velvoitettu hyväksymään tällaisia Suomen talouden ja valtion perusteita muttavia ehdotuksia muutaman tunnin tai päivän varoitusajalla.
Myös euroalueen pitkän tähtäimen luotettavuutta tarvitaan, jotta kriisitunnelmat laantuvat. Mutta tähän pääsee kyllä jo yksinkertaisesti sillä, että päätetään vastedes kunnioittaa jo sovittuja kasvu- ja vakaussopimuksen ehtoja.
Markkinoita voi lepyttää myös tieto siitä, että euroalueen valtiot aikovat vastata yksittäisten tuhlareiden veloista yhteisvastuullisesti. Ja aina parempi veloissa olevien pankkien kannalta, jos tällaisiin tukipäätöksiin ei vaadita edes yksimielisyyttä. Mutta tässä on se ongelma, että markkinat ovat tyytyväisiä näihin ratkaisuihin siksi, että näin käytetään veronmaksajien rahoja ja vakaiden valtioiden luottoa tasaamaan pelureiden riskejä. Ratkaisu siis kannattaa pelureille, mutta ei välttämättä hyvin asiansa hoitaneille valtioille ja niiden veronmaksajille. Kaikkia ratkaisuja ei kannata tehdä markkinapelureiden toiveiden mukaan.
Jos on pakko uhrata veronmaksajien rahoja, jotta Euroopan talous ei kaadu akuuttiin kriisiin, niin tehdään sitten niin. Mutta vastaavien pysyvien järjestelyjen voisi katsoa menevän jo vastuuttomuuden puolelle. Vaihtoehto näille voisi olla periteisempi vakauden käsite. Jos maat tallettaisivat nuo nyt yhtesivastuullisiin mekanismeihin suunnitellut rahat omalle tililleen, eli vähentäisivät velkaansa, tasapainosta tulisi ehkä vakaampi, ja valtioiden tarkoituksellinen ylivelkauttaminen ei olisi pankeille yhtä kannattavaa.
Koko yhteisvastuullisen ja enemmistöpäätösjärjestelmän riski on juuri tuo mainitsemasi mahdollisuus, eli tukien ohjaaminen joillekin tietyille maille tai joidenkin maiden pankeille. Parempi olisi jos velat ja vastuut kohtaisivat. Suosittelen mieluummin valtioiden talouden avoimuuden (ja vakavaraisuudenkin) lisäämistä niin, että nykyisen kaltaista tilannetta ei pääse syntymään, kun riskit ovat selvästi nähtävissä (ja yhteisvastuullisten takuiden yksipuolisen hyödyntämisen varaan ei voi laskea).
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Saksan ja Ranskan vaatimassa muutoksessa säilyisi käytännössä edelleen veto-oikeus Saksalla, Ranskalla ja Italialla, koska 85 prosentin raja on valittu siten, että suuruutensa takia mikä tahansa noista maista riittää halutessaan estämään päätöksien tekemisen.
Jos aidosti haluttaisiin eroon veto-oikeudesta, niin silloin raja pitäisi valita siten, ettei mikään maa ole niin suuri, että se yksinään pystyisi kaatamaan päätöksiä. Tai sitten voisi tarjota ratkaisuksi sitä, että kullakin maalla olisi vain yksi ääni, joka olisi varmastikin suurille maille vaikea hyväksyä — aivan niin kuin on pienille maille veto-oikeuden poistaminen, mutta sen jättäminen edelleen suurimmille maille…
Voisihan Saksalle ja Ranskalle vaivihkaa ehdottaa sitäkin vaihtoehtoa, että eräs ratkaisu voi olla sekin, että Suomen kaltaiset pienet maat yksinkertaisesti vetäytyvät ei-toivottuina eurosta ja jättävät Saksan. Ranskan, Italian, Kreikan yms hoitamaan omat sotkunsa keskenään niin kuin parhaaksi näkevät. Luultavasti oli alunperinkin virhe, että Suomen kaltaiset maat ovat näinkin pitkään osallistuneet veden kantamiseen kaivoon, vaikka valoa ei ole ollut näkyvissä tunnelin päässä.
Oma mielipiteeni on se, että koko touhu on saamassa toinen toistaan pelottavampia ja huonosti harkittuja käänteitä ja olisi oikeasti syytä alkaa varautumaan siihen, että järjestelmää ei kenties ole mahdollista pitää pystyssä ilman sietämättömän suuria uhrauksia. Jossain vaiheessa on järkevintä tunnustaa ikävät tosiasiat ja viheltää peli poikki, eikä ajaa maita turhaan vielä syvempään ahdinkoon, ennen kuin väistämätön kuitenkin tapahtuu. Varsinkin Kreikan osalta tilanne tuntuu varsin toivottomalta.
Eurosta vetäytymisestä ei ole kysymys — ja kalliiksihan se tulisi, ihan käytännössä — eikä se ratkaisisi ongelmaakaan.
Kysymys pankkien pääomittamisesta ei toivottavasti tarkoita rahan lahjoittamista pnkkiireille, vaan esim. pankkien osakkeiden ostamista, jolloin myös omistusta ja päätösvaltaa siirtyy.
Suomen (kalliiksi tullutta) pankkikriisiä hoidettiin oman pääoman ehtoisilla sijoituksilla, jolloin omistus ja päätösvalta jäivät entisille omistajille, mutta tämäkin oli pankeille inhokki ja tuki pyrittiin maksamaan pois mahdollisimman nopeasti — ja ne jotka pystyivät, maksoivatkin.
-kuten d‑euro aiheesta totesin ‚niin uutiset kertoivat että juuri suuret maat voivat käyttää veto-oikeuttaan.
eli kun Saksa/Ranska/Italia tulevat rikkomaan vakaussopimuksen sääntöä,niin rangaistukset/sanktiot eivät tule koskemaan heitä,koska on aivan varmaa että he myös veto-oikeuttaan käyttävät,tekemällä uusia “lehmän-kauppoja”=SIIS PUOLUSTAVAT OMIA KANSALLISIA ETUJAAN.
-on se luojan lykky,että perustuslaki sentään suojelee meitä tavallisia veronmaksajia siitä että pääministerillä/hallituksella ei ole oikeutta allekirjoittaa tämmöistä sopimusta ‚joka veisi KANSALLISEN EDUN puolustamisen pois eduskunnalta.
Suuren valiokunnan laintulkinta tuntui — ainakin uutisista välittyneen kuvan perusteella — enemmän politiikalta kuin juridiikalta. En tiedä, mutta luulen: laki oltaisiin voitu tulkita toisinkin, jos olisi haluttu.
Kuuntelin Pekkarisen haastattelua radiosta. Mieleen tuli heti että Keskustalla taitaa olla käytännössä lähinnä yksi syy vastustaa EU:n enemmistöpäätöksiä. Ensi vuoden kunnallisvaalit, jossa Keskusta voi enää vain hävitä perussuomalaisille. Suomen päätäntävallan luovuttaminen olisi lähinnä vain varmistanut uuden jytkyn.
Sama tuli minulle mieleen. Nyt on lähdetty torppaamaan Suomen kannalta suhteellisen merkityksetöntä asiaa suurella metelillä, vaikka aiemmin on ollut esillä paljon vakavampiakin asioita, joista on vaiettu täysin.
Mitenkäs meidän unionikumppanit? Onko Suomi tosiaan ainoa joka ehdottomasti tarvitsee yksimielisiä päätöksiä?
Jos muutos ei muita haittaa, niin en oikein ymmärrä miksi Suomea.
Jonain päivänä saatetaan tarvita EU:lta apua, eikä silloin varmaan haluta että joku Bulgaria tai Luxemburg yksinään sen meiltä estää.
Eiköhän tämä määräenemmistöajatus johdu Suomen venkoilusta vakuuksien kanssa. Muut ovat tyytyneet paheksumaan Suomea.
Täsmälleen näin.
Kevyemmillä fraaseilla kuvattuna EU’lla ja sen johtajuudella on nyt mopo hukassa.
En olisi ikinä uskonut tätä lausuvani ääneen, mutta nykyinen EU ja toiminta ei ole sitä, minkä puolesta aikanani äänestin.
Valtio ottaa uutta lainaa 2012 n 7 miljardia euroa, tuloveron tuotto 2010 oli samoin n 7 miljardia euroa. Ehdotat tuloveron kaksinkertaistamista. Minkä puolueen ohjelmaan tuo kuuluu tai ehdotat kuuluvaksi?
Sekin vaihtoehto kannattaa pitää mielessä, että eurojärjestelmän perusteet jätetään ennalleen (sitä vain valvottaisiin paremmin). Näin Suomi voi pitää nykyisen kaltaisen euron.
Mutta ei Ruotsin ja kumppaneiden malliin siirtyminenkään mahdotonta olisi. Tätä vastaan sotii tietenkin se, että Suomen hallitukset ovat jo aika pitkälle sitoutuneet edistämään ehdotetun kaltaista mallia. Kai hallitus hyväksyy enemmistöpäätöksetkin, tai jonkun välimuotokompromissin.
Valitettavasti viimeisin ehdotus taisi jo sisältää pankkien vapauttamisen vastuusta. Veronmaksajien piikkiin siis.
Yksimielisyys ei aiheuta isompaa ongelmaa, jos asiat saadaan muuten kuntoon. Julkisen talouden alijäämä raja lasketaan 0,5% tästä oli huhuja liikkeellä ja rikkomisesta tulee automaattiset rangaistukset.
Jos nämä eivät toteudu, niin koko sopimus on taas aivan turhaa paperin pyöritystä.
“Toisaalta aika hankala on ajatus, että vakausrahasto voisi pääomittaa pankkeja suoraan. Tämä sisältää mahdollisuuden, että Saksa ja Ranska panevat muut maat maksamaan pankkitukea omille pankeilleen.”
Eipä tuolla taustalla mitään muuta ole,Saksan ja Ranskan pankit ovat suurimpia velkojia ja nyt Saksa ja Ranska haluavat lisää maksajia, jotta voivat välttää poliittisesti heikennyksen vallassa olevien asemaan
Ja Suomi on taas lompsa levällään jakamassa rahaa…
Itse asiassanEU on menettämässä legimiteettinsä, sillä se tekee ja kiertää koko ajan demokraattisesti ja yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.
Tilalle se on rakentanut harvainvaltaa, joka toimii kabineteissa epämääräisillä kokoonpanoilla ja esittää päätökset viime hetkessä lopullisina vaihtoehtoina.
Hyvä esmerkki on EVM, joka on juridisesti yksityinen pankki ja se toimii tiukan pankkisalaisuuden maassa Luxemburgissa
Näin halutaan salata suhmurointi ja rajata kansalaiset tiedon ja päätöksenteon ulkopuolelle vanhaan hyvään neukkutapaan
Meno on nyt EU:ssa kuin NL:ssa sen loppuaikoina.
Miten niin Kataisen kokous olisi vaikea, joka tähän asiaan liittyy?
En ymmärrä yhtään, olen ollut itsekin useissa kokouksissa joissa tiettyä perustavaalaatuisia kantoja on joutunut puolustamaan. Se on hyvin helppoa, ihan kaikkea ei pidä myydä. Niillä on helppoa, jotka eivät petä luottamusta. Pettäjien tie on aina se vaikeampi. Voi niitä, jotka haluavat istua paikoillaan vaan vallan takia. Jos oman linjan ja arvojen takia paikkansa menettää, niin silloin on toiminut oikein.
Osaatko Ode selittää miksi määräenemmistöpäätös EVM:n lainoituspäätöksissä on Suomen perustuslain vastaista, kun aivan sama määräenemmistömenettely on käytössä IMF:ssä? EVM ja IMF:hän ovat ihan samanlaisia kriisimaita tukevia organisaatioita joiden pääomaan kukin jäsenmaa on tehnyt ao. talouden kokoon suhteutetun sijoituksen.
Vai onko Suomen osallistuminen myös IMF:ään perustuslain vastaista?
pekka
Niinpä.
Ei missään nimessä voi antaa ulos mandaattia päättää miljardeista euroista Suomen puolesta.
Tämä kriisi ei ole oikeastaan euron kriisi, vaan osa valtioista vaan elää yli varojensa.
Euron kriisiksi se on muuttunut sen jälkeen kun alettiin kantamaan vastuuta eli suomeksi siirrettiin vastuita PIIGSeiltä muille, jonka seurauksena emussa ei kohta ole yhtään AAA-maata.
Jos on niin, että euron olemassaolo vaatii Suomen päätäntävallan poistamista, niin sitten vaan pitää todeta tosiseikat. Ei kannata olla euroklubissa jäsenenä.
Mielestäni tämä kriisi olis aikoja sitten pitänyt ratkaista niin että EKP painaa ja laskee liikkeelle euroja lisää. Mailel jotka ovat hoitaneet talouttaan huonosti pitäisi sanoa että se on viimeinen varoitus, sen jälkeen ei enää auteta.
Täysin yksimieliset päätökset vesittävät päätöksenteon ja tekisivät EU:sta yhtä hampaattoman kuin YK:n. Toki silloi kun on todella suurista rahoista kysymys niin periaatteessa pitäisi kaikkien olla yksimielisiä, mutta hankala päätös voidaan kyllä “järjestää” sellaiseksi jos on todella pakko.
Suomessa päätöstä hankaloittaa taas se että on pressanvaalit tulossa ja opposition ehdkkaat voivat saada rökälevoiton pahimmassa tapauksessa.
uusi kasvo:
Olet sekoittanut päätöksenteon kriisimaita lainoittavassa Euroopan Vakausmekanismissa (EVM) ja vakaussääntöjen (3% alijäämä ja 60% velkaantumisaste) rikkojien rankaisussa.
Saksa, Ranska ja Italia pystyvät kukin yksinään estämään lainoituspäätökset EVM:ssä, mutta EVM ei tee vakausrajojen rikkojen rankaisua. Rankaisutoimet tapahtuvat komission toimesta automaattisesti. Jäsenmaat voivat Eurooppaneuvostossa määräenemmistöllä estää rankaisutoimen. Neuvostossa kullakin jäsenmaalla on yksi ääni. Mikään yksittäinen jäsenmaa ei siis pysty estämään itsensä rankaisua, ei edes Saksa.
Suostuisitko Ode siihen, että Kokoomus saisi yksin päättää Helsingin asioista kuulematta Vihreitä?
Etkö?
Mutta olet esittämässä, että Suomen miljardeista voisivat päättää muut kuin Suomi?
Aika huono rinnastus. Kokoomus on monta kertaa voittanut vihreät äänestyksessä, muitta niin ovat vihreätkin voittaneet kokoomuksen. Tuo Suomen vaatima yksimielisyys merkitsisi valtuustossa sitä että kommunistien Yrjö Hakanen voisi kaataa yksin kaikki päätökset.
Eli yhden maan sisäpoliittiset älyttömyydet eivät saisi aiheuttaa suurempia vahinkoja. Kannatetaan.
Miten Suomen EU-politiikka on jotenkin täysin hakusessa? Soinia pelätään niin paljon, että mitään päätöksiä ei uskalleta tehdä, sen sijaan annetaan lausuntoja joita luullaan äänestäjien haluavan kuulla.
Suuret maat voivat estää rankaisun blokkaamalla päätöksenteon EVM:ssä ellei sanktioista luisteta.
Itse en näe muuta ratkaisua kuin Kreikan heittämisen eurosta. Sen jälkeen Kreikan pilipalidrakma devalvoituu ja kansan elintaso romahtaa. Tämä toivottavasti aiheuttaa pientä vipinää muissa huithapelimaissa.
EVM:n pitää osallistua pankkien pelastamiseen vain siinä tapauksessa, ettei pankkien kotimaa siihen pysty. Omien surkeiden pankkien pääomittaminen on oltava pääasiassa Ranskan ja Saksan päänsärky, siihen ei pidä hassata muiden AAA-maiden rahoja ennenkuin em. voimakaksikon luottoluokitukset pyörivät roskalainaluokassa.
Jos tämä tarkoittaa euron tuhoa, niin sitten se tarkoittaa.
Siinä vaiheessa kun Suomi olisi avuntarvitsijoiden joukossa ovat rahahanat kiinni, tai oikeammin ehkä putket vedetty pois. Ei Saksa koko muuta Euroopan Unioinia tukemaan ala.
Soinivaara:
“Mahdollisuuden” samaan tapaan kuin on “mahdollista”, että vuoden 2011 joulukuussa Helsingissä sataa joinakin päivinä räntää..?
-ainakin eilen uutisissa oli tieto,että tämä “rankaisukomission“valta jakaantuu joko bruttokansantuotteen tai annettujen pääomien suhteen,eli siis isot(3kpl)maat voivat kaataa vetollaan rankaisutoimet itseään kohtaa.
eli ei ole mikään 1 valtio/1 ääni
on naiivia luulla että saksa/ranska etunenässä tekisivät ehdotuksen jossa he joutuisivat itse rankaisujen kohteeksi.
mutta odotellaan kunhan kääntäjät kääntävät sopimukset myös Suomen kielelle.
eli ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan.
joillain vaan tuntuu olevan niin vilpitön usko ns.tasapuoliseen kohteluun
Yksikään maa ei voi kaataa rankaisutoimia itseään kohtaan. Siihen tarvitaan määräenemmistö. Rangaistus tulee automaattisesti, ellei määräenemmistö sitä kaada.
Miten Suomi liittyi aikanaan IMF:ään? Äänestettiinkö määräenemmistöllä eduskunnassa? Ovatko IMF:n säännöt olleet samanlaiset alusta asti? Miten Suomen vastuiden määrä IMF:ään vertautuu EVM:ään? Näihin pitäisi tietää vastaus, ennen kuin voi verrata noita kahta.
IMF:llä ei taida kuitenkaan olla avointa piikkiä. Ainakin sillä tavoin kun minä, ja näjköjään perustuslakivaliokunta tuota kokouslausumaa luemme, EVM:lle nimenomaan anettaisiin avoin piikki ilman ylärajaa.
“Sopimusluonnoksen perusteella Suomen rahoitusvastuu saattaisi vastoin Suomen omaa kantaa kasvaa hallintoneuvoston määräenemmistöpäätöksellä — poikkeuksellisesti jopa siitä enimmäismäärästä, mitä se eduskunnan hyväksyttävän sopimuksen ja sen liitteiden nojalla olisi.”
Perustuslakivaliokunta
ja itse EU-päämiesten kannanotto
“In order to ensure that the ESM is in a position to take the necessary decisions in all circumstances, voting rules in the ESM will be changed to include an emergency procedure. The mutual agreement rule will be replaced by a qualified majority of 85 % in case the Commission and the ECB conclude that an urgent decision related to financial assistance is needed when the financial and economic sustainability of the euro area is
threatened.”
- ja tosiasiallisesti tuo loppuosa tarkoittaa nykykyhetkeä.
Semmoinen taloushistoriallinen kysymys: Onko noita alijäämärajoitteita koskaan noudatettu missään tiukan paikan tullen?
Ja jos ei, niin miksi niistä kohkataan?
Velassa on näillä leveysasteilla se huono puoli, että se pitää maksaa pois. Valtiolla ei ole juuri muita tuloja kuin verotus ja menoja on karsittu jo liiaksi. Pääosa menoista on koulutukseen ja terveydenhuoltoon ja niistä leikkaaminen toisi vain tappiota pitkällä tahtäimellä.
Tulo ja varallisuuteen perustuvien verojen arvioitu tuotto on nyt noin 12 miljardia. Jos kansantalous on oikeasti siinä kunnossa, että on pakko ottaa velkaa jopa nousukaudella, niin jostakin valuu ja pahasti. Koko korotusta ei toki tarvitse tehdä kerralla. Ulkomaanreissut jää monelta tekemättä, joka sekin on kansantalouden kannalta hyvä. Progression jyrkkyys määrittelee, kuka maksaa minkä verran.
Suomella oli ennen tulot Fortumista, Postipankista, Outokummusta, Kemirasta… Lipposen valtakaudella kansallisomaisuus myytiin pikkurahalla lähipiirille. (Esko Seppänen: Oma pääoma). Nyt kyseisiä tuloja ei ole ja se on osa ongelmaa. Järkevää olisi pakkolunastaa omaisuus takaisin suomalaisille tai verottaa yhtiöitä siten, että menetetty tuotto saadaan takaisin. Jälkimmäinen on huonompi, koska se johtaisi irtisanomisiin. Postipankin todellinen osuus voidaan lunastaa Wahlroosilta; hän toimi itse konsulttina myydessään Postipankin pikkurahalla omalle Mandatumilleen.
Veronkorotuksista ja menneiden virheiden korjamisesta tulee puro, joka mahdollistaa rationaalisen taloudenpidon. En todellakaan tiedä, mikä puolue rupeaisi toimimaan järkevästi, koska sillä tavalla ei yleensä ääniä saa.
Keskusta on aikaisempien hallituskausien jäljiltä niin sidoksissa EU-rakenteisiin, että en hämmästelisi, jos tällä hetkellä yritettäisiin kovaa vauhtia sorvata jonkinlaista kiertotietä, jolla Keskusta saataisiin kuin saataisiinkin mukaan tähän 2/3‑enemmistöpäätökseen. Keskustalla on myös ironisesti sellainen tilanne, että vaikka se on oppositiossa, se ei voi antaa hallituksen kaatua. Jos hallitus kaatuisi, seuraisi todennäköisesti uudet eduskuntavaalit ja ne olisivat Keskustalle ennennäkemättömän kalliit niin rahallisesti kuin kannatuksellisestikin.
Lisäksi Keskusta on jo ollut hallituksen kanssa samassa linjassa perustuslainmuutosten ja maamiinakiellon suhteen! Keskusta on hallituksen epätoivoinen tukipuolue perustuslain kannalta kriittisissä tilanteissa ja koko ajan varalla pitämään hallitusta pinnalla, jos vaikkapa Vihreät ja Vasemmistoliitto siitä irtautuisivat tai uhkaisivat livetä riveistä ratkaisevissa äänestyksissä.
Suomen poliittinen järjestelmä on ollut Perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen niin syvässä poikkeustilassa, että sitä vain vaivoin ja uhrauksin voidaan pitää stabiilina, mikä ei ole suurimmalle osalle kansalaisista valjennut.
Keskustalla ei ole varaa siihen, että Suomesta tulee EU:ssa hylkiövaltio. Meille on myönnetty etuoikeuksia subventoida maatalouttamme ja EU:n aluetuet ovat kovin tahdonvaraisia asioita. Niinpä olen varma, ettei keskusta kaada tuota sopimusta eduskunnassa.
Yleisesti ottaen, yksimielisyysvaatimus tavallaan tarkoittaa että mikä tahansa muu Euro-maa päättää meidän asioista. Päättämistä se on sekin ettei jotain tehdä.
En oikeastaan ymmärrä koko rahoituskriisiä, jotenkin Suomen luottoluokituksen heikkeneminen tuntuu lähinnä spekulaatiolta tai sijoittajien uhkailulta,kun kerta maksuvalmiutta oikeasti on, ainakin Suomella.
Tuntuu, että ollaan annettu avoin piikki Eu-maille velkaantua mm. Suomen takauksilla. Kyllä ensimmäinen vastuu on hoitaa omat asiat kuntoon ja vasta sitten, jos pystyy, auttaa muita.
Nyt tuntuu kun muut Eu-maat syyllistävät ja yrittävät pakottaa Suomea ratkaisuihin, jossa Suomi kärsii eniten.
En kannata Suomen päätäntävallan kaventamista Eu:ssa, Eu:n rahaliitossa, koska Suomi vaikuttaisi hoitaneen parhaiten raha-asiansa, joten palkkioksi pitäisi saada veto-oikeus rahapolitiikkan tai miksei sitten päätösten valmisteluoikeus hamaan tulevaisuuteen asti.
Vakuusasiassa en ole varma hoitiko Suomi asian hyvin ja ahnehtimatta vai mentiinkö halpaan. Aika nimelliset vakuudet taidettiin saada ja niistä joudutaan maksamaan kalliiksi käyvien ehtojen muodossa.
Sitä paitsi, asioita pitäisi pystyä valmistelemaan rauhassa, nyt yritetään hivuttaa ties mitä päätöksiä “kiireaikataululla”. Ihan kuin kiire olisi tarkoituksenmukaista, jotta päätettäviä asioita ei ehdittäisi kunnolla tarkastella ja ymmärtää.
Heh, aivan täysin mahdoton ajatus että MIKÄÄN voisi toimia, jos KAIKKIEN on AINA oltava samaa mieltä 100 prosenttisesti. Miten kukaan edes olettaa että tuo toimisi…
Ajatelkaa nyt. Sehän on mahdotonta. Siinä mielessä määräenemmistöpohjainen päätöksenteko on käytännössä pakollinen.
Täysi yksimielisyys… hah, kaunis ajatus ja siinä sitten saataisiin vuosikausia hakea yksimielisyyttä vähän joka asiassa, vaikka päätökset eivät odota. Naurattavaa… eri asia sitten miten tuon enemmistöpohjaisen päätöksenteon toteuttaa, mutta toteutettava se on koska lehmät lentää ennenkuin päätöksiä syntyy asioissa joka kerran nätisti kaikkien ollessa samaa mieltä.
Kai nyt jokainen käytännössä tajuaa että ajatus siitä että päätökset syntyy vain 100% yksimielisyydellä on täysin mahdoton ja takaa ettei mitään päätöksiä synny koskaan ja kaikki seisoo ja… noh, kaatuu ja rytinässä tulee pahaa jälkeä. Siis aidosti… kyllähän nyt jokaisen maan veto-oikeuksien puolustajienkin täytyy se tajuta maalaisjärjelläkin, ettei sillä tavalla synny mitään päätöksiä… vai mikä siinä ei ole loogista? Ja päätöksiä vähän tulevaisuudessa kaivataan… itse asiassa olisi todellakin kaivattu jo paljon aikaisemminkin.
Aina jossain on vaalit tulossa.
Mitäs jos Euro Eu:ssa elettäisiin niin kuin säännöt sanovat , että toisia ei auteta. Näin eläen ei haittaa vaikka vaaleja tulee. Kyse on nyt tietenkin siitä kuka määrää pankit vai korruptioituneet pankkien ystäväpolitiikot. he he!
Eli Euro Eu:n suurin ongelma on moraalikato ja se että ei ole eletty sääntöjen mukaan. Nyt Peloitellaan kansoja helvetin tulilla , vaikka ei Suomessa hätää ole , peruna kasvaa kuten ennenkin.
Me selviämme kyllä, eikä ilmastokaan ole hassumpi, toista se on kuumassa ja aina vain “kuumemmassa” etelässä, enkä nyt tarkoita pelkkää ilmaston muutosta.
Siinä hypoteettisesä tilanteessa, että tuo tilanne tulisi eteen (vähäisin ehto ei ole se, että euro ei saisi lähitulevaisuudessa lopullisesti luhistua), uskotko todella, että Saksa Länsi-Euroopan mahtavimpana valtiona ei käyttäisi asemaansa ja neuvottelisi, lahjoisi ja uhkailisi itselleen tarvittavia ääniä puolelleen?
Tekisi mieli sanoa, että minulla olisi silta myytävänä…
Neuvostossa jokaisella maalla ei ole samaa äänimäärää. Maltalla ääniä on kolme ja neljällä suurella jäsenmaalla kullakin 29. Suomen äänimäärä on seitsemän.
Aamen ja samat sanat.
Äänestin aikoinaan EY:ään liittymisen puolesta, mutta nyt olisin valmis vetämään käsijarrusta.
Jostain syystä suurinta tilannevaikuttajaa ei oikein nähdä. Joka on se, että Euroopasta on käteinen loppu, hirvittävät velat, ja kohta velkojat pyytävät rahojaan pois (jolloin niitä ei voi rahoittaa uudella velalla).
Kun joukkovelkakirjoja ovat ostaneet erityisesti vakuutusyhtiöt, eläkerahastot ja pankit, niin ei näiltä voi vetää mattoa alta, tai tavallisiin ihmisiin osuu todella pahasti. Ainut tapa on siis painaa rahaa kunnes kriisi poistuu. Näin tehtiin USA:ssa eikä tuosta mitään hirmuinflaatiota seuraa.
Taloutta voidaan siis tehdä heiluvien dominoiden, tai tukevan maaperän pohjalta.
Jossain vaiheessa Merkel näkee, ettei hän voi saada kaikkea, ja EKP saa luvan käynnistää painokoneet. Ilmeisesti se vaatii kuitenkin kovan pörssiromahduksen, että menee perille.
Aika harva näyttää hahmottavan kokonaisuuden. Itse kannatan määräenemmistö päätöksiä, tässä ja monessa muussakin EU:n asiassa, koska se on ainoa mahdollisuus turvata euro. Euron kaatuminen taas olisi Suomelle vielä huonompi vaihtoehto.
Oikeastihan päätettävänä nyt on se, liitymmekö muotoutumassa olevaan Euroopan liittovaltioon. Valtiossa vauraat alueet tukevat köyhiä alueita tulonsiirroilla, aivan kuten nyt Suomessa teemme (Ahvenanmaa muodostaa poikkeuksen: köyhät alueet tukevat vaurasta aluetta).
Tuomas kirjoitti 9.12.2011 kello 13:33:
Tuomaan lisäksi tämän on sanonut Jälkiviisaiden viisas Kalle Isokallio. Tämän luulisi säikäyttävän päättäjiä.
Veronkorotus keskituloisilta yhden ja suurituloisilta kahden prosenttiyksikön verran ei tuntuisi elämisessä, jos ei ole niin ylivelkaantunut, niin että jo muutaman euron lisämeno tai tulojen pienennys kaataa koko budjetin. Sellaisissa tapauksissa talous varmasti kaatuu johonkin.
Jo hieman vanhentuneita tilastoja suurten, keski- ja pienten tulojen euromääristä löytyi Tilastokeskuksen sivulta. Taulukoiden lisäksi siellä sanotaan:
Tulosummien lisäksi sivulta löytyy henkilölukumääriä. Paljonko maitsemani veronkorotus toisi valtion kassaan?
Lisäksi pitäisi säätää laki, jonka mukaan tällä veronkorotuksella saaduilla aiempiin verokertymiin nähden “ylimääräisillä” varoilla pitäisi maksaa valtionvelat pois eikä niillä saisi rahoittaa uusia herkkuja kansalaisille vaalivoiton toivossa. Eikä myöskään myrkkyjä à la Guggenheimille lahjoitetut miljoonat.
Tämäkin Tuomaan kirjoituksen kohta täräyttää:
Tuota lukiessa tulee epätoivoinen olo.
Minusta on edelleen menoja, joista yhteiskunta voisi suhteellisen kivuttomasti leikata, ilman suuria haittoja.
Esimerkiksi terveydenhoidossa muistaakseni ihmisen viimeinen elinvuosi on yleensä dramaattisesti kallein. Vanhuuteen kuolevien osalta voitaisiin monessa tapauksessa kustannuksia helposti leikata sillä, että vanhus olisi esimerkiksi hiljattain eläkkeelle jääneiden sukulaisten hoidettavana. Vaikka hoidon taso voisi hieman laskeakin, niin ei se syöttäminen, peseminen, vaippojen vaihto, lääkkeiden antaminen yms ole useimmille hiljattain eläkkeelle jääneille mitenkään ylivoimaista. Eikä hieman huonontunut hoitotaso maksaisi samalla tavalla yhteiskunnalle, niin kuin esimerkiksi keskoslasten kahdalla, joilla on vielä tulevaisuus edessään. Jos suora pakko vaikuttaisi liian jyrkältä ratkaisulta, niin eläkkeiden ja tukien tasoja sopivasti säätelemällä tuollaisesta voitaisiin tehdä riittävän houkuttelevaa monelle.
Ja minusta pitäisi kriittisesti miettiä sitäkin, että olisiko se muka joku katastrofi, jos hoitotaso laskisi ainakin joiltain osin 80-luvun tasolle? Ei minusta silloinkaan Suomessa ihmisiä heitteille jätetty, vaikka kustannustaso olikin käsittääkseni selvästi nykyistä matalampi.
Samoin minusta koulutuksesta riittäisi säästettävää. Esimerkiksi pakkoruotsi pois. Samoin minusta ei ole mitään järkeä korvata tiedeaineita jollain draamalla, niin kuin nyt näyttää olevan käymässä. Yliopistolaitoksella taas opetetaan ja tutkitaan yhteiskunnan kannalta hyödyiltään ja tieteellisyydeltäänkin kyseenalaisia asioita vähän turhan paljon, esimerkkinä teologia, monet humanistiset aiheet jne.
Jos aluetuet ja se, että Suomi saa armollisesti itse maksaa maanviljelijöilleen tukea, ovat Suomelle tärkeitä asioita, niin eikö se pikemminkin ole peruste olla luopumatta ilmaiseksi veto-oikeudesta? Veto-oikeudellahan voi tiukan paikan tullen kiristää muita maita suhtautumaan tuollaisille Suomelle tärkeille asioille myötämielisesti. Luopumalla ilmaiseksi veto-oikeudesta olemme edelleen itse kiristettävissä, mutta olemme ilmaiseksi luopuneet omista valttikorteista.
Jos edes Kreikasta ei kohtuuajassa päästä eroon euroalueella, niin minusta Suomen kannattaisi alkaa vakavasti harkita itse irtautumista eurosta. Ja tekemällä sen ennen muita, voisi Suomi onnistua tekemään sen suhteellisen hallitusti, jolloin voitaisiin elää jonkin aikaa kahden valuutankanssa. Jos taas euro tuhoutuu hallitsemattomasti, tapahtuu silloin helposti erilaisia epäjatkuvuusilmiöitä esimerkiksi kaupankäynnissä euroalueen ulkopuolisten maiden kanssa, kun valuuttakurssi ei ole vakiintunut jne.
Eurosta eroaminen taitaisi olla kreikkalaistenkin etu, sillä korruption läpitunkemaa, rahan runsaaseen painamiseen, matalan tuottavuuden yms perustuvaa kulttuuria tuskin on toivoa korjata kovin nopealla aikataululla. Kreikan eroaminen eurosta tosin tuskin korjaisi ranskalaisten ja saksalaisten pankkien ongelmia lainojensa kanssa, mutta kaiketi aika suuri osa niistä lainoista on jo maksatettu muilla euromailla tähän mennessä…
Eurosta eroaminen muuten vaatii tämän Suomen haluaman yksimielisyyden. Vaatii muutoksen perussopimukseen. (Jos olen ymmärtänyt oikein) Vain Tanskalalla ja Britannialla on oikeus jäädä Euron ulkopuolelle, muille liittyminen on pakollista, kunhan ehdot täyttyvät.
Ruotsin liittymisen euroon voi yhtä lailla unohtaa, koska en usko, että etenkään tämän viimeisimmän sopan nähtyään he suostuisivat siihen enää ikimaailmassa mukaan. Liittymispakko euroon jää siis kuolleeksi kirjaimeksi ja se lienee EU:ssa niitä helpoimmasta päästä olevia asioita selvitellä ja hyväksyä.
Sikäli kun euroalue pysyy kasassa, siihen on tulossa vain Itä-Euroopan maita, lähinnä Latvia ja Liettua seuraavana, koska niillä ei ole pienuutensa ja köyhyytensä vuoksi mitään dynaamista etua pyörittää omia valuuttoja, joita kuitenkin vähäisenkin uskottavuuden ylläpitämiseksi joudutaan poikkeuksetta sitomaan euroon tai dollariin tai näiden koriin.
> Meille on myönnetty etuoikeuksia subventoida maatalouttamme
Asian voi lukea toisinkin. Ehkä meille on annettu takaoikeuksia olla saamatta maataloutemme tukiaisia kaikkien maiden (myös Suomen) yhteisesti rahoitettamasta EU:n maatalouskassasta.
Ja mitä van Rompuy tekee, jos Kreikka (tai Saksa) ilmoittaa lähtevänsä eurosta? Määrää panssarit kaduille?
Ehtojen täyttäminenhän on täysin vapaaehtoista, kuten Ruotsin esimerkki näyttää — eikä EU:lla ollut siihenkään mitään sanomista, vaikka silloin kun tilanne tuli esille ensimmäisen kerran EU:n uskottavuus ei sentään edes ollut samalla tavalla pohjamudissa.
(sinänäs tuntuu varsin turhapäiväiseltä puhua mahdollisista uusista jäsenmaaista kun on varsin kyseenalaista selviääkä koko valuutta-alue seuraavista kuukausista)
Ei aivan, sillä voimme tehdä omia kansallisia päätöksiämme. Yksi euromaa voi estää vain yhteisen päätöksen; ei meidän omaa päätöstä.
Tuomas
Suomi vaatii yksimielisyyttä siihenkin, että jokin EU:n asettama kielto poistetaan.
Sössinkö eilen postaamani kommentin tähän ketjuun? Kommenttitoiminto on erilainen kuin ennen: esikatselu näkyy kirjoituslaatikon alla reaaliajassa. Vai jäikö kommenttini linkin takia roskapostisuodattimeen?
Eilinen postaukseni ei näkynyt omallakaan koneella “Kommenttisi odotta hyväksyntää” ‑merkinnällä varustettuna. Äskeinen kyselyni sen sijaan näkyy, kuten aina ennen kommentit ovat näkyneet.
Osa viesteistä menee satunnaisesti ja ilman järkevää syytä roskapostin joukkoon. Aiemmin kävin roskapostin läpi, mutta nyt niitä on kertynyt yli 5000 enkä ehdi mitenkään. Jos teiltä on jäänyt viestejä julkaisematta eivätkä ne edes odota hyväksyntää, lähettäkää minulle sähköpostia, niin käyn etsimässä.
Jos linkkejä on paljon, suodatin tulkitsee automaattisesti roskapostiksi.
Jos Kreikka kuitenkin eroaisi eurosta ilman yhteistä päätöstä, niin kaipa sen rankaiseminen vaatisi myös yksimielisen päätöksen.
Sopimus ilman sopimussakkoa ei ole mitään muuta kuin hyviin aikeisiin perustuva paperi.
Valtioissa on myös jotain solidaarisuutta ja yhtenäisyyttä. Nythän varmaan valtaosa EU:n asukkaista ei edes tiedä Suomen olevan mukana. Mitä tämä tarkoittaa suomalaisille, jos maalla alkaa joskus mennä huonommin? Luuletko, että muut oikeasti lähtevät tukemaan arktista joutomaata?
Lisäksi mittarit eivät tavoita kaikkea oleellista. Esimerkiksi Italiassa menee varmasti paremmin kuin Suomessa vaikka kaikilla mittareilla oltaisiin tasoissa.
Jos EU on yksimielisyydessään jonkun kiellon asettanut on loogista, että yksimielisesti se poistetaankin.
Huomioi myös se, että Italialle, Ranskalle ja Saksalle jää veto-oikeus. Tosiasiassa siis Suomi ei ole ainoa oikeuden vaatia vaan nuo kolme maata vaativat sitä myös.
“Ja minusta pitäisi kriittisesti miettiä sitäkin, että olisiko se muka joku katastrofi, jos hoitotaso laskisi ainakin joiltain osin 80-luvun tasolle?”
Silloin sai vielä kunnon hoitoa, mummoni asui pienessä mökissä maaseudulla mutta kunnan kodinhoitaja kävi kolme kertaa viikossa siivoamassa , pesi pyykit ‚latsi lääkelokerokon ja laittoi ruokaa ja jutteli mukavia
Kyllä palvelutaso on huonontunut 80-luvusta
Kirjoitin kommentissani 10.12.2011 kello 12:04:
Kauppalehden verkkoversiossa oli 15.12.2011 artikkeli Merkel: Olemme jo rakentamassa liittovaltiota:
Anonyymi kysyi kommenttiini liittyen minulta 11.12.2011 kello 14:52, että luulenko muiden EU-maiden oikeasti lähtevän tukemaan arktista joutomaata. En luule. Mainintani köyhien alueiden tukemisesta yritti olla neutraalia ja yleisluontoista valtiona olemisen tarkastelua. Sen lisäksi yritän vain toivoa, että selviäisimme liittovaltion alkumyllerryksestä ilman suurta katastrofia.
Liittovaltioon tulemme menemään, siitä on Suomen kohtalon päättäjillä niin vahva tahtotila, että se muuttuu vain jos persut pääsevät yksinvaltaan, mistä ei siitäkään mitään hyvää seuraisi.
yksimielisyydestä vielä:
tukeeko Osmo tätä saksan yksimielisyys ehdotusta?
‑koska kun/jos talousromahdus joskus tulee niin se veto-oikeus jää näille 3:lle maalle.onko se oikeus ja kohtuus.
onko se hyväksyttävissä Osmolle.
Jorma Nordlin kirjoitti: “En ymmärrä yhtään, olen ollut itsekin useissa kokouksissa joissa tiettyä perustavaalaatuisia kantoja on joutunut puolustamaan. Se on hyvin helppoa, ihan kaikkea ei pidä myydä.”
Suomi on harvinaisen helppo neuvottelukumppani. Muut maat tietävät, että Suomen hallitus tekee kaikkensa ollakseen yhtä mieltä keskeisten euromaiden kanssa, eikä se missään tapauksessa tule kaatamaan yhtään sopimusta asettumalla poikkiteloin. Suomelle ei siis tarvitse antaa periksi missään asiassa. Vain asiat, joissa esim. perustuslakivaliokunta on asettanut jonkun ehdon, hallitus joutuu tekemään varauksia. Nuokin varaukset hallitus yrittää purkaa parhaansa mukaan.
Suomi on siis riskitön, vilpitön, avoin ja harmiton neuvottelukumppani, jonka kanssa voi olla hyvä kaveri, ja jolle ei tarvitse antaa periksi missään asiassa.
Suomi voisi olla myymättä kaikkea, mutta ei halua. Hallitus pyrkii mieluummin Euroopan ytimeen olemalla myöntyväinen. Hallituksen politiikalla saavuttaa hyvän kaverin aseman, mutta ei enempää.