Eräs tuttavani haki rakennuslupaa kesämökkitontilleen. Luvan ehtona oli, että mökin saa rakentaa, mutta ilman savupiippua. Mitä pahaa on savupiipussa?
Yritän arvata. Määräyksellä tähdätään siihen, ettei rakennus saa olla talviasuttava. Vähän ovat vanhanaikaisia keinot, sillä sähkölämmitystä rakennuslupa ei kuitenkaan kiellä. Talveksi siis sähköt päälle. Fortum kiittää.
Miksi talvella ei saa asua? Jotta taloon ei voisi muuttaa vakituisesti. Vakituisesti ei saa asua, koska silloin kunnalle tulisi velvollisuus järjestää koulukyydit ja muut kunnalliset palvelut.
Entä jos säädeltäisiin suoraan sitä mitä halutaan säädellä. Mökin saisi rakentaa niin hyvin kuin haluaa ja siellä saisi viettää aikaa myös talvella, mutta vakituisen asunnon oikeuksia se ei saisi, vaikka kuinka vakituisesti asuisi. Oikeudet olisivat samat kuin kesämökeillä. Ambulanssi voidaan tilata ja paloauto, mutta ei kotisairaanhoitoa eikä koulukuljetuksia. Jos ei ole kirjoilla muualla, verot pitää maksaa kyseiseen kuntaan ja lapsille järjestetään peruskoulu, mutta kouluun tulee hankkiutua omin voimin, jos asuu kesämökiksi tarkoitetulla tontilla.
Olen ihmetellyt tuota samaa, oma veikkaukseni on että pikkuteiden auraus ja talvikunnossapito maksaisi maaseutukunnille aika paljon jos ihmiset, etenkin eläkeläiset, saisivat pitää kirjansa missä haluaa eli kesämökeillään. Mutta tuo savupiipun kielto on jo aika kumma.
Tehokkaampi on vesivessan kielto. Ei huvita nimittäin käydä 30 asteen pakkasella missään ulkohuussissa ja sisäkäyttöön tarkoitetut kompostoivat vessat dunkkaa!
Joo, mutta olisi sekin kestämätön tilanne, jos kuntiin muodostuisi kaksi asuntokantaa — ne joilla on palvelut a ne joilla ei ole. Ehkä syrjäseuduille ja syrjäseuduilla myönnettäisiin vain noita jälkimmäisiä lupia.
Savupiiputtomuus on mökillä siinä mielessä jörjetön ajatus, että takkatulen polttaminen ja makkaran käristys on hyvin perinteistä mökkitoimintaa. Lämmityksen taas voi toteuttaa lämpöpumpullakin ilman savuja. Ja ekologisista syistä pihan risut voisi hyvin käyttää lämmitykseen.
Muitakin kikkoja voisi olla, kuten vaikkapa kiinteistöveron periminen niin, että sa ohjaa rakentamista haluttuun suuntaan tai kuittaa kunnalle aiheutuvia kustannuksia.
Kyse on rakennusmääräysten kohdasta, jossa ilman tulisijaa oleva kevyt rakennus voidaan tehdä ilmoitusmenettelyllä ilman rakennuslupaa.
Jotkut kunnat tulkitsevat tätä lainkohtaa väljästi ja sallivat jopa kesämökkitasoisia rakennuksia tuolla menettelyllä tehtäviksi.
Nämä ovat niitä teidän lainsäätäjien aikaansaamia älyttömyyksiä, joiden kanssa on vaan koetettava elää. Ja myös osoitus siitä, kuinka suomalainen “hyvinvointiyhteiskunta” on todellisuudessa holhousyhteiskunta, jossa byrokraatit valvovat, etteivät kansalaiset vaan tee asioita omalla parhaaksi katsomallaan tavalla, vaan elää byrokraatin määrittämällä tavalla.
Tuohan on juoni pykäläviidakolla luotu keino estää vapaasti valitsemasta asuinpaikkakuntaa. Vaikka tuolla puututaan todelliseen perusoikeuteen se tapahtuu byrokratian epäsuorin keinoin.
Laitosvanhuksillehan tuo muutto-oikeus on palautettu osittaisena. Ei siis kokonaan vapaana ja muistikuvani mukaan kulujen maksajana on silti vanha kunta.
Olenkin vuosi ihmetellyt miksei perheemme kesämökillä olisi saanut asua vakituisesti.
En muista oliko Suomesta, mutta jossain romaanissa muistan lukeneeni että seudun kokoa kuvattiin kertomalla savupiippujen lukumäärä.
Tietysti koko mökkikulttuuri on varsin arveluttavaa. Pitäisinkin ekologisesti kestävämpänä juuri päinvastaista, savupiipun saa rakentaa, mutta se edellyttää vakituista asumista!
En sitten tiedä, onko autopuolueen tukeminen ja jokaviikonloppuiset yksityisautorallit mitä pitäisi sallia?
Tuohan olisi liian järkevää.
Nykyinen systeemi rankaisee aikusia ihmisiä. Itsepähän ovat asuinpaikkansa valinneet. Jos lasten kyydit tulevat kohtuuttomaksi esim ajan suhteen, se on sitten tapaus erikseen.Useimmat vanhemmat kyllä ajattelevat lastensa parasta.
Varmasti savupiippukiellossa ei siitä ole kysymys, jos kielto edes on oikein ymmärretty.
Luulisin,että tontilla on jo savupiipullinen rakennus, siis loma-asumus tai vakinaiseen asumiseen rakenteiltaan hyväksytty asumus, ja myös sauna. Rakennusjärjestys tai kaava rajoittaa muut rakennukset ulkorakennuksia lukuunottamatta ja tontilla on vielä ulkorakennuksille rakennusoikeutta jäljellä. Piippukielto estää väärinkäyttämästä nimikettä ulkorakennus toisena asuin- tai lomarakennuksena.
PS.Yrittääköhän joku myydä rakennuspaikan nurkan omana tonttina, jolla on sananmukaisesti rakennusoikeutta? Onhan sitä rakennusoikeutta, mutta vain ulkorakennukselle. Kai kauuppa, jos se on toteutunut, voidaan purkaa, kun tontti lohkotaan.
Olisikohan kyse vanhasta kaavamääräyksestä, josta aika on ajanut ohi? Ehkei silloin kun kaava on laadittu, ole osattu kuvitella, että alueelle tulee sähkö ja että joku edes lämmittäisi rakennusta sähköllä. Kun itse rakensin vapaa-ajan asunnon vajaa kymmenen vuotta sitten, alueen kaavamääräyksessä oli kielletty vesivessa. Kunnan rakennustarkastaja käski hakemaan poikkeuslupaa ympäristöministeriöltä, sillä kaavan laatimisen aikoihin ei ollut vielä nykyisen kaltaisia tiiviitä lokasäiliöitä. Hain luvan ja sain. Kaavamääräykset eivät rajoittaneet vapaa-ajanasuntomme varustusta mitenkään, mutta lupaa vakituiselle asunnolle ei saa, kirjoilla pitää olla toisaalla.
Hyvä ehdotus Osmolta! Minäkin kannatan lämpimästi kaikenlaisen sääntelyn ja holhouksen vähentämistä sekä omavastuullisuuden lisäämistä. Samalla julkisen talouden rahoitustuska helpottaa kuin itsestään.
Mitä tekemistä kunnalla yleensä on sotkemassa tontin omistajan asioita? Ymmärrän jonkin verrran sääntelyä, kuten sen, ettei kukaan saa rakentaa kerrostaloja kaupunkikeskustojen ruutukaava-alueen ulkopuolelle. 😉 En ymmärrä sitä, että joku asiaan kuulumaton taho estää rakentamisen kesämökkitontilla tai edes sitä, rakentaako ihminen kesämökkinsä rantaan vai ei.
Sivuteiden aurausta jne. ei pidä sotkea tähän. Kun kunta ilmoittaa, että vain nämä kadut aurataan, on täysin tontin omistajan asia aurauttaa päätieltä kotiovelle.
Käsittääkseni auraus ei ole se seikka, jonka takia kunnat haluavat estää mökkiasutuksen laadun paranemista. Todellisia syitä on kaksi:
Ensinnäkin joissakin kunnissa kaavoittaja yksinkertaisesti haluaa käyttää valtaa. Kaavoittaja haluaa kyykyttää ihmisiä. Lempäälässä, Tampereen kyljessä estettiin sotaveteraania tekemästä vesivessaa kesämökkiinsä ilman mitään syytä. Kaavoittaja vain halusi näyttää, että hänellä on valtaa. 🙁
Toinen syy on kuntien halu välttyä infran, mm. koulujen rakentamiselta. Tämän takia Siuntio ei pitkään sallinut talviasuttavia mökkejä Pickalaan. Mökit toki sai varustella niin hyvin, että ulkomaankomennuksella oleva perhe voi käyttää sitä Suomen tukikohtanaan, mutta kaavamerkintänä tuli pitää kesämökki. 🙁
Kunnille on annettu valtaa asiassa, joka ei pätkääkään niille kuulu. Jos yksittäinen, tehtäväänsä sopimaton virkamies ei käytä valtaansa väärin (esimerkki 1) niin kunta haluaa säädellä rakentamista tavalla, joka ei edes ole kunnan edun mukaista (esimerkki 2). Kaavoituksen yksinkertaistaminen ja keventäminen on kaikkien etu.
Kalle
Jos laki määrää, että kunnan on järjestettävä koulukuljetus jokaisesta vakituisesta asunnosta viakka hydrokopterilla kelirikkoaikana, ei ole enää yksityisasia, rakentaako talonsa keskelle Saimaata pienelle luodolle. Yriin juuri sanoa, että jos tuo velvoite poistetaan, silloin jokainen voi omalla vastuullaan asettua asumaan vaikka kuuhun.
Ensimmäinen ajatus kyllä on, että tuttusi on ymmärtänyt asian väärin. Esim ollut rakentamassa mökkiä pihavajoille tarkoitetulla toimenpideluvalla kuten KariS arveli.
Minä taas olen muutamia vuosikymmeniä miettinyt, mitä kerrosneliöinä mitattavalla rakennusoikeudella oikein säädellään. Joskus piti tehdä vain hyllymäisen huteria uloke-parvekkeita, koska sisäänvedetyt (tai vaikka yhdelläkin sivuseinällä paremmin tuulilta suojatut) olisi laskettu kerrosalaan. Joskus taas sanottiin, etteivät paksut massiiviset seinärakenteet, jotka pitäisivät ääntä tai lämpöä halvalla (soraa betonisiivujen välissä, olkisavea tms…) käy mitenkään päinsä, koska niihin kuluu ulkoseinien mukaan määriteltyä kerrosalaa.
Tulkinnat ovat voineet muuttua monestikin, mutta yhä asuntojen hintoja vertaillaan lähtökohtaisesti kerroneliöhinnan mukaan, vaikka todellinen kustannus ei muodostu siten. Tyhjä suora seinä tai lattia ei kauheasti maksa. Keittiö ja kylppäri maksavat. Sitten asutaan ahtaasti kun on säästetty sellaisia neliöitä jotka eivät niin kalliita olisi olleetkaan. Nykyään kai lasketaan niin, että neliöhinta vaihtelee huoneistokoon mukaan, mutta laskentatavassa on silti jotain sisäänrakennetusti hölmöä.
Lukemattomiin omakoti- ja rivitaloihin on rakennettu entiseen kellaritilaan takka‑, askartelu- ja lastenhuoneita. Kaikki muuten jees, mutta kellarihuoneen korkeus saa olla enintään olikosenyt 220 cm, jotta sitä ei katsottaisi asuinhuoneeksi, joka sitten kasvattaisi kerrosalaa.
Koskee kesämökkejäkin. Tiedän tapauksen, jossa rinteeseen rakennettiin muodollisesti 2‑kerroksinen tönö + kellari alle. Tässä ns. kellarissa on sauna ja saunatupa ja olisi vielä ollut makea näköalakin ilta-auringon suuntaan, mutta osayleiskaava kielsi. Kellariin ei saanut rakentaa ikkunaa. Rakennustarkastaja tosin huomautti puoliääneen, että kun me nyt ollaan tämä tarkastettu, voit repiä seinää auki ja tehdä vaikka millaisen ikkunan — ei me enää tämän jälkeen tulla sitä katsomaan.
Ylimalkaan: mitä rakennusoikeudella (kerrosalalla) säädellään? Ei ainakaan pelkästään maisemaa, koska eihän se muille näy mitä maan alle kaivetaan. Mitä sitten: ihmisten lukumäärääkö? Ei sekään liene itsessään niin kauhean tärkeä asia. Jos syrjäkulman tie aurataan, on ihan sama, onko kyydissä kolme vai neljä matkustajaa. Bussin suhteen olisi suorastaan suotavaa, että matkustajia riittäisi.
No vesihuolto, viemäri ja sähköjohdot? Jos ne on naftisti mitoitettu, voitaisiin varmaan laskuttaa vedestä ja sähköstä ilman kerrosalaakin.
Jos kyseessä on kauhean meluisa porukka, silloinkaan äänentaso ei logaritmisesti kasva enempää kuin 3 dB jengin kaksinkertaistuessa. Ja kuka sitä nytkään vahtii, montako deegua jonnekin kesäperjantaina kertyy mölisemään — paitsi poliisi jos pahaksi menee. Eivätkä ihmiset ole samanlaisia: yksi ainoa kahjo apina voi saada aikaan ääntä kymmenen tavallisemman edestä.
Toiset kusevat talvella hankeen, toiset eivät.
Siis miksi ei saisi kaivaa isoakin paneloitua kuoppaa mökkinsä alle, ellei pohjavesi vaarannu? Miksi ei saisi rakentaa mietiskelytornia katolle, jos mieli tekee, vaikka sallittu asuinkerrosala olisikin jo täynnä?
Varjostus, rähjäisyys, vaarallisuus, viinanmyynti ja kammottavasti blinkuttavat jouluvalot räystään reunassa ovat kaikki asioita, joiden valvomisen, sallimisen tai kieltämisen ei minun ymmärtääkseni pitäisi mitenkään riippua virallisista neliömetreistä.
Jos asumista halutaan verottaa, ja miksipä ei, eikö asiallisempaa olisi silloin tällöin potkaista ovi auki pikkutunneilla ja laskea moniko täällä nukkuu tai kukkuu? Koiraveron määrittelykin kävisi samalla.
Yleensä pienet mökkitiet ovat yksityisteitä, joiden kunnossapidosta huolehtii tiekunnat, eli käyttäjät. Nuo vesivessakiellot eivät perustu nykyaikaan ja ympäristöministeriö suhtautuu poikkeuslupiin käsittääkseni ymmärtäväisesti.
Kilpailua? Siinä menee kartelli, eiku markkinat sekaisin jos ihan vaan rakennetaan taloja.
Osmo, onkohan tuo asuinpaikan valinta yksityisasia siinäkään tapauksessa, että päättää valita asuinpaikakseen vaikka sen uuden Östersundomin, johon kunta (kaupunki) joutuu järjestämään kunnallistekniikan, kadut, julkisen liikenteen, rakentamaan koulut, päiväkodit jne.
Saimaan saareen omillaan talon rakentavalle ei tarvitse järjestää noita palveluja, hän saattaa tarvita sen koulukuljetuksen, mutta yhteiskunnalle se tulee kuitenkin halvemmaksi kuin uusien kaupunginosien rakentaminen neitseelliseen ympäristöön.
Jos kunnilta poistetaan yksi helsinkiläisen näkökulmasta ikävä velvoite, silloin on poistettava myös sellaiset velvoitteet jotka ovat maaseudun näkökulmasta ikäviä, kuten vaikka Metron rakentaminen julkisin varoin Östersundomiin.
Vanhempani yrittivät saada 30 v sitten luvan rakentaa omakotitaloonsa saunasiiven. Lupaa ei tullut eikä perusteluja kiellolle esitetty.
Minulle on valjennut, että lupa ehkä olisi tullut silloisella 100 markan setelillä.
Eli, mikä on korruption ja lahjonnan osuus kummmallisten virkamiespäätösten taustalla.
Mulla on toinen teoria, miksi mökkitonttien rakennusoikeutta rajoitetaan. Suomessahan jokainen perhe haluaa jossain elämänvaiheessa mökin, toiset aikaisemmin toiset myöhemmin, ja sen on oltava veden äärellä.
Mökkejä saisi helposti jos esim vanhempien tontille rakentaisi useamman, niin että jokainen alkuperäisen omistajan lapsen perhe rakentaisi omansa. Mutta tätä halutaan rajoitta, syyt eivät aina liene puhtaasti ympäristönsuojelullisia, vaan epäilen että taustalla ovat pakalliset maanomistajat eli suomeksi maajussit.
Maajusseille mökkitonttien myynti on ollut tuottaisa bisnes ja hintoja on voitu pitää korkealla säätelemällä myyntiä. Jos vanhoja mökkitontteja pilkottaisiin vanhojen omistajien lasten kesken, niin maanomistajat jäisivät kärsimään.
Meillä on talon alakerrassa huonekorkeus 220cm, koska joskus 70-luvullä näin sai rakentaa enemmän tai jotain. Lisäksi autotalliin on oma sisäänkäynti, eikä autotallia ole kytketty muun talon ilmanvaihtoon, edelleen jostain rakennusoikeudellisista syistä.
Rakennussäädökset ovat näiltä osin kyllä niin loputtoman järjettömiä, että en ymmärrä miten niiden voidaan antaa säilyä. Tästä maasta ei aivan takuulla löydy yhtään ainutta ihmistä, joka kykenisi vakavalla naamalla puolustamaan edes puolia kaikista näistä säädöksistä.
Miksi niitä silti vielä pidetään yllä? Jos joskus näkisi yhden puolueen kampanjoivan eduskuntavaaleissa keskeisenä teemanaan olemassaolevin täysin epätarkoituksenmukaisten ja typerien sääntelymekanismien poistamisen, niin ainakin jokainen joskus vähänkään rakentanut tai yrittänyt ihminen äänestäisi näitä heti. Ellei sitten sattuisi olemaan siinä saamapuolella, niinkuin kartellien kohdalla nyt usein on.
Rantojen suojelua tuo on. Useamman mökin muodostaminen tontille on tarkoituksella haluttu kieltää. Monissa kaavoissa sallitaan 25 kerros-m2 vierasmökin rakentaminen. Sisätilaa jää silloin luokkaa 22 m² ja saahan siihen tuvan ja makuualkovin, mutta tiukkaa tekee tilan kanssa. Sisäsaaristojen kaavoissa on yleensä kokonaisala 150 kerros-m2. Eli 25 m² rantasauna ja tuo 25 m² vierasmökki + loput päärakennukselle ja talousrakennukselle. Mielestäni tuo riittää muuten hyvin kolmelle sukupolvelle, mutta vierasmökki saisi olla mielellään vaikka 30 — 35 kerros-m2.
Tiedemies, Pajunen (kaupunginjohtaja) on esittänyt jossain laskelmassa, että helsinkiläisen kerrostaloasunnon hinnassa on noin 1000 euroa neliölle ylimääräistä, koska Helsingin kapunki tulkitsee kaikkia noita määräyksiä asukkaan kannalta epäedullisimmalla (siis kustannuksia nostavalla) tavalla.
Pajusen esimerkissä autopaikka on 400 euroa per neliö, esteettömyysvaatimusten soveltaminen ankarimman mukaan 300 euroa ja väestönsuojien tarpeeton rakentaminen toiset 300 euroa.
Määräyksiä on lisätty ja rukattu vuosien varrella mitä ihmeellisimmin verukkein, ja lopputulemana on säädösviidakko, joka ei palvele rakentajan, ei asukkaan eikä edes viranomaisen etua. Kaikki kärsii huonosta hallinnosta ja Osmon kaltaisista osaamattomista päättäjistämme (Osmo ei toki ole ainoa, muistakin puolueista heitä löytyy, esim Vapaavuori, mutta vihreissä osaamattomuutta tässä asiassa kyllä pisaa muita puolueita enemmän).
En ainoastaan liittyisi puolueeseen, vaan tekisin ilmaista vaalityötä, antaisin rahaa ja rekrytoisin kavereita.
Meidän talon kellariosaan ei saanut rakentaa kahta sisäänkäyntiä talon muista sisätiloista. Yläkerran kylpyhuoneen sisäänkäynti piti muuttaa makuuhuoneesta eteiseen, koska talon toinen kylpyhuone sijaitsi kellariksi luokitellun tilan puolella.
No, se oli runsaat kymmenen vuotta sitten. Toivottavasti ei enää ole vastaavaa aivan käsittämätöntä hölmöilyä.
Itse saattaisin lisätä takan jälkikäteen kaikessa hiljaisuudessa, koska toiminnastani ei olisi kellekään mitään haittaa, mutta minulle ja perheelleni iloa. Lisäksi takka saattaisi tuoda muutaman euron verran työtä ja toimeentuoloa jollekin ja takassa palavat puut saattaisivat pikkiriikkisen vähentään hiilisähkön tarvetta. Lisäksi tyhmien sääntöjen noudattamatta jättäminenkin on pieni askel byrokratian nitistämisessä.
Rakennusmääräyksissä säädetään muun muassa aivan perustellusti turvakaiteista ja niiden korkeuksista. Olen kuitenkin Helsingissä nähnyt asuttavan juuri valmistuneissa uusissa omakotitaloissa, missä pikkulapset leikkivät vaarallisilla kaiteettomilla terasseilla.
Ehkä taas tarvitaan joku vakava onnettomuus, ennenkuin Helsingin kaupungin virkamiehet ryhtyvät kiinnittämään huomiota oikeisiin asioihin. Kyseisiin taloihin ei olisi pitänyt antaa asumisoikeutta.
Autotallin oma ovi ja ilmanvaihdon erillisyys ovat paloturvallisuusjuttuja, ja niissä on järkeä takana. Autotallissa on usein auto ja siinä tankki ja siinä bensaa. Niin kauan kuin mainittu litku pysyy kiltisti tankissa, se on likimain haitatonta, mutta jos se esim. vuotaa lattialle ja haihtuu, se on sopivana bensa-ilma-seoksena räjähdysaltista (sen takia autoissa on kaasutin että saadaan aikaan pikku räjähdyksiä). Saattaa myös olla että tallissa säilytetään muitakin haihtuvia ja tulenarkoja nesteitä, joiden hajukaan ei olisi kaikkien mielestä mukavaa keittiöön tunkeutuneena.
Lisäksi on niin, että riepuihin, trasseliin tai vanhaan rakkaaseen öljyntahrimaan kangassohvaan imeytynyt bensiini tms. syttyy melko roihulla, jos sähkölaitteet lykkäävät kipinää tai jos joku ääliö tupakoi. Silloin voi olla kiva, että on palomuuri tallin ja makkarin välissä.
Kaikkein ikävimmässä tapauksessa (bensahöyryn kyllästämä ilma ja kipinä) voi käydä niin että talli on tuusana ja keittiö tulessa.
Minulla ei ole käytännön näppituntumaa siihen kuinka usein tällaista tapahtuu — tai tapahtuisi jos ei olisi näitä rakentamismääräyksiä. Varmaa kyllä on, että enemmän ihmisiä (lue: yksin asuvia miehiä) kuolee vuoteessa tupakointiin kuin autotallin räjähdyksiin. Vaan silti.
Ainakin yksi syy siihen, ettei retkikeitinspriitä (sinol) näillä main myydä rautakaupoissa vaan huoltoasemilla (siinä lasolin vieressä), lienee se että huoltoasemat nykyään sijaitsevat erillisinä rakennuksina omilla tonteillaan eivätkä esim. asuintalojen pohjakerroksissa tai jättimyymälämöhkäleiden keskellä.
Noin puoli vuosisataa sitten Munkkiniemessä oli rautakauppa (Rake) joka räjähti. En siitä paljon muuta muista, mutta luulen että siitä pitäen säännöksiä on pikkuhiljaa kiristetty.
Helsingin pitkäaikainen pelastuskomentaja Rainer Alho kertoi parikymmentä vuotta sitten luennoillaan, että Brittilässä on oleellisesti löysemmät rakentamismääräykset kuin Suomessa. Rakentaminen tulee siellä sen takia halvemmaksi, mutta tulipalot ja muut onnettomuudet syövät hyödyn korkoineen.
Kerron tämän vain todistaakseni, etten vastusta sääntöjä silloin kun ymmärrän ja uskon että niissä on jokin pointti.
Ensinnäkin se oli kaupunginjohtaja Penttilä joka niistä normeista murisi, blogasin silloin joskus http://tolkku.blogspot.com/2010/03/paahanpinttymien-hinta.html
Toiseksi nimenomaan Ode jaksaa yrittää järkeistä pysäköintinormeja, ja Vihreät noin yleisemmin ei noita pommisuojia halua. Kolmanneksi, taisi olla nimenomaan Vapaavuori joka ministerikautenaan käynnisty normitalkoot, eli sen että niitä määräyksiä yritetään lieventää.
Mutta asiasta sinänsä samaa mieltä. Syy vaan on minussa koko rakennuslainsäädännön luonteessa, sen pitäisi olla huomattavasti enemmän tavotteellista eikä normittavaa. Esimerkiksi niin että asuntoihin pitää päästä esteettömästi ilman turhia mutkia, toteutustapa sitten tapaus kerrallaan. Ei tommoisia 300 euroa neliö vaikutuksia pelkkä esteettömyys selitä, tuossa täytyy olla kysymys jostain niistä seuraavasta muusta ongelmasta.
Toinen syy on se että ei ymmärretä kaupunkeja. Ei kaupungissa taloyhtiön tarvitse hoitaa kaikkea, esimerkiksi sillä ei tulisi olla yhtään mitään tekemistä pysäköinnin tai väestösuojien kanssa, kun nämä on palveluita jotka joku muu toteuttaa kaupungissa.
Kyllähän tuo oma vastuu totetutuu siinä, että saat asua mökissäsi ympäri vuoden, kunhan et vaadi lapsille koulukuljetusta tai itsellesi kotiapua tai ateriapalvelua, jos sitä jossakin vaiheessa tarvitsisit. Terveyskeskuksesta saat ensiapua, mutta muu lääkärihoito täytyy hakea muualta, sieltä missä olet kirjoilla (jossakin on oltava). Kirjastot eivät sentään kysele virallista kotikuntaa.
Eli kun kunnalla on vastuu tietyistä palveluista, on sillä tietysti myös hiukan valtaa siihen, minne niitä pitää järjestää.
Kuntaan voi muuttaa vaikka postilokeroon.
Mutta silloin kun tuo pointti ei ole maallikolle intuitiivisesti selvä, niin jos määräyksen ohessa ei tuota pointtia ole perusteltu, tuon perustelun puutteen pitäisi olla rikkomuksen sattuessa vähintään lieventävä asianhaara. Tai ehkä jopa rikkojalle pitäisi antaa mitali harvinaisesta tyhjäpäisen auktoriteetin kyseenalaistamiseen pystymisestä.
Muutamia kommentteja ketjun viesteihin:
Kukaan ei estä elämästä mökillä läpi vuoden. Kyse on vain siitä, saako siellä olla kirjoilla. Johonkin on vedettävä raja, missä saa olla kirjoilla. Muutenhan voisi kikkailla vaikka jalasmökillä itselleen sopivan kirjoillaolokunnan.
Kellarikikkailuissa on kyse siitä, että tontille on haluttu rakentaa suurempi talo kuin kaava antaa mahdollisuuden. Kellaria ei lasketa rakennusoikeuteen tietyin edellytyksin (esim. kuinka iso osa tilasta on maan alla, tilan korkeus ja ikkunat), sillä jollain tavallahan kellarikin pitää määritellä. Mikäli rakentaa kellarin rakennusoikeusneliöiden puitteissa, näitä rajoitteita ei luonnollisesti ole. Pohjimmiltaan on kyse rahasta: mitä pienempi tontti, sitä pienempi rakennusoikeus ja hinta. Tälle mahdollisimman halvalle tontille sitten halutaan maksimaalisen suuri talo ja ihmetellään, että onpas niuhoja määräyksiä, kun ei saa rakentaa niin kuin itse tahtoo.
Aina kun säädellään jotain, syntyy rajapintoja ja harmaita alueita, jotka voivat tuntua typeriltä, mutta raja nyt on vain vedettävä johonkin.
Pitääkö ymmärtää niin, että kirjoillaolovaatimus muualla kuin vapaa-ajan asunnossa on vanhan jo 80-luvulla kumotun irtolaispykälän uudempi versio?
Helsingissä tuo rakennusoikeuden vedätys on tiedettä
Tuossa lähellä myytiin tontti, jolla rakennusoiekutta oli 125 m².
Nyt tontille rakennettu talo oli myynnissä ja neliöitä oli jo yli 200 m²…
Mutta enpä ole nähnyt niin hienoja vinttivarastoja muualla…
Eikös ympärivuotiset asukkaat tuo kuntaan niitä verotuloja, kesämökkiläiset ainoastaan kiinteistöveroa. Luulisi olevan kunnankin etu muuttaa kesämökit vakituisiksi asunnoiksi. Koulukyyti on vähäinen ja lyhytaikainen kustannus. Kotipalvelua kunnat eivät nykyäänkään järjestä syrjäkylille, vaan muutattavat vanhukset keskustaajamaan. Kaikesta kunnallistekniikasta haja-asutusalueiden asukkaat joutuvat huolehtimaan itse.
suomessa käytetään koulukyyteihin 300 miljoonaa euroa.
Osin noin. Mutta osin myös niin, että niitä isompia tontteja ei ole saatavilla halutuimmilla alueilla välttämättä lainkaan. Silloin sen pienen tontin ostaja haluaa rakentaa siihen ison talon, vaikka kyse ei edes ole ollut pihistelystä tontin hankintahetkellä. Sopii etsiä vaikka Helsingistä sellaisia omakotitontteja, joille saa 200 m² kerrosalaa. Niitä ei kovin monta ole kaupan.
On ihan ymmärrettävää, että pienellä tontilla oleva talo ei saa olla ihan minkä kokoinen hyvänsä. Mutta on vaikeampaa ymmärtää maan alle tapahtuvan rakentamisen rajoituksia. Tekniset rajoitukset toki ovat paikallaan monestakin syystä. Jos joku tulee onnelliseksi rakentamalla talonsa alle 400 m² kallioluolaa, niin miksi niin ei saisi tehdä?
Tuota lisää ei muuten Helsingissä maksa asukas!
Miksikö? No kun asunnon hinta on H = T + R + K, jossa H on ostajan maksama hinta, T on tontin hinta, R on rakennuskustannukset ja K on rakentajan kate.
Kun rakentaja tekee rakennuspäätöstä, sen täytyy hankkia tontti. Silloin yhtälö kääntyy muotoon T = H — R — K. Asunnon hinta H riippuu ostajien maksukyvystä, ja katevaatimus K rakennusliikkeen strategiasta. Niinpä jos rakennusmääräykset nostavat rakentamisen hintaa, rakentaja tarjoaa tontista vastaavasti vähemmän.
Toisin sanoen nousevat rakennuskustannukset pudottavat tonttien hintoja. Siksi itse asiassa asunnon ostajan etu on se, että rakennusmääräykset vaativat kaikkea mahdollista. Niin kauan kuin T pysyy positiivisena, rakennusmääräyksiä voi tiukentaa.
Maaseudulla taas tonttimaa on halpaa, jolloin rajoittavaksi tekijäksi tulevat rakennuskustannukset. Siellä määräysten tiukentaminen pienentää taloja ja vähentää rakentamista.
Rakennusmääräysten tiukentamisesssa Helsingin osalta häviäjä on tonttimaan omistaja. Se tosin sattuu usein olemaan Helsingin kaupunki, joten asia sattuu helsinkiläisten veronmaksajien nilkkaan.
‘Aina kun säädellään jotain, syntyy rajapintoja ja harmaita alueita, jotka voivat tuntua typeriltä, mutta raja nyt on vain vedettävä johonkin.’
Jos sääntö johtaa kikkailuun, josta ei ole mitään haittaa yhtään kenellekään, olisiko mitenkään mahdollista, että sääntö on huono?
Jouko Ollila:
Saathan sinä sen ilman sitä jalasmökkiäkin:
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/espoo_kehotti_ohjaamaan_asunnottoman_muuttamaan_helsinkiin/
(esimerkkitapauksessa toki ei synny velvollisuutta järjestää koulukyytejä korpilammen keskeltä)
Vertailun vuoksi:
Suomen julkinen kehitysapu vuonna 2011 on 1 074 miljoonaa euroa. Yli kolme ja puoli kertaa koulukytien kustannus.
Vuonna 2011 valtio jakaa taiteelle tukia yhteensä 267 miljoonaa, siis lähes tuon saman kuin koulukyyteihin. Pelkästään oopperan ja klassisen musiikin tuet on lähes 100 miljoonaa.
Eiköhän meillä ole varaa koulukyyteihin, vai onko Osmo todella sitä mieltä, että koulukyydit ovat ongelma?
Samaa mieltä.
Niinpä. Siis samaa mieltä kuin lurkki.
On jotakuinkin selvää jokaiselle täysjärkiselle, ettei ihan mitä vaan saa tehdä. Ei sellaista josta voi aiheutua haittaa tai vaaraa muille. Ei kernaasti sellaistakaan, jonka takia muut joutuvat näkemään kamalasti vaivaa (saati vaarantamaan itsensä) pelastaakseen yhden rämäpään.
Olkoon esimerkkinä sytytysnesteellä kostutettu heinäpaalilabyrintti ja grillijuhlat sen keskellä. Sieltä ei selviytyisi omistajakaan saati vieraat. Ja vaikka se olisi tekijän mielestä hiton hauska jekku ja vieraat umpiuunoja, se ei siltikään käy.
Rakennuksen koolla — siis sen ulkopinnalla — täytyy olla jotkin äärirajat, jotka takaavat, ettei naapuria varjosteta tai näköalaa peitetä kohtuuttomasti, ettei miellyttävää maisemaa tai kaupunkikuvaa räjäytetä rikki jollakin täysin ympäristöönsä sopimattomalla röyhkeälllä hirvityksellä (“mittakaavarikos”) jne. Lisäksi on otettava huomioon paloturvallisuusseikat sekä kaivamisen ja louhimisen mahdollinen vaikutus pohjaveteen.
Eli siis on olemassa paljonkin määräyksiä, joille on mielestäni olemassa hyvä perustelu — joka pitäisi aina kertoa mahdollisimman havainnollisesti luvanhakijalle. Mutta… en vieläkään ymmärrä, mihin varsinaisesti tarvitaan kerrosneliöiden niponipotarkkaa määrittelyä ja laskemista.
Hissikorien kohdalla tiedän ja ymmärrän, että ne aivan tarkoituksella tehdään sen verran pieniksi, ettei enimmäiskuorma pääse ainakaan ihmislihasta ylittymään mikäli kaikki seisovat oikeinpäin jalat lattiassa. Mutta talot nyt yleensä eivät ole pelkästään hissejä. Tornitalon tulipalossa olisi äärimmäisen irvokasta, jos kerrosalan kutistamiseksi portaat olisi tehty liian ahtaiksi. (Hissiähän ei edes palovaaran uhatessa saa käyttää, kuten tiedämme.)
Paloturvallisuuden kannalta on kyllä erittäin suotavaa, ettei mihinkään tilaan ahtaudu (tilapäisestikään) enempää ihmisiä kuin sieltä pystyy hätätilanteessa nopeasti poistumaan. Tätä ei tietääkseni kuitenkaan ole missään mainittu kerrosalarajoituksen syyksi. Ja jos se olisi syy, saman pitäisi kai koskea myös julkisia ulkotiloja kuten toreja.
Voisihan joskus olla syytäkin vähentää vapaata lattiatilaa pöydillä, matalilla huonekasveilla tai jollakin sellaisella, mikä säilyttää näkyvyyden ja avaruuden (tunteen) ja on vieläpä helposti hypättävissä yli tai potkittavissa pois tieltä. Jos ei sallitun henkilömäärän rajoitus muuten pure. Maailmaltahan kuulee silloin tällöin varsin karseita uutisia täpötäysistä diskohalleista, joissa tuli pääsee irti, ovien edessä on tavaraa eivätkä edes poistumistievalot ole kunnossa.
Kuulee myös uutisia mielenosoittajista jotka torilla jäävät kahden tulen väliin. Mutta ehkä nyt etenin jo turhan kauas lähtöaiheesta. Tarkoitan vain että käyttökelpoiset, selkeät ja ihmismäärään nähden riittävät poistumistiet noin ylimalkaan ovat hyvä juttu. Ja että joissakin tapauksissa saattaa kuin saattaakin olla järjellistä rajoittaa sisätilan ihmismäärää ahtauden avulla. Lähinnä hisseissä. Puhelinkioskeissa se ei ole yhtään niin tärkeätä (jos sellaisia enää onkaan). Tuskin myöskään kesämökeillä.
Kun oikein kovasti yritän miettiä, mihin kerrosalarajoitusta sellaisenaan ja järkevästi saatetaan tarvita, niin lähinnä poistumisteiden laadun ja mitoituksen kanssa sillä on jotakin tekemistä. Muuta ei tule mieleen.
Paitsi tietysti pysäköintipaikat. Mutta eikö ne autot voisi muuten kieltää? Tai sallia niille enimmäismäärä, jota ei saa ylittää pakkolunastuksen uhalla. Lähimmät vapaat paikat vähintään kilometrin päässä. Puhun sekä hyperkeskustoista että mökkialueista. Ehkä kesäviikonloppuina täytyisi toistaiseksi sallia parin sukulaispaikan käyttöönotto. Tai sitten ei. Mainio tekosyy pitää täti ja serkut loitolla.
Mllai voi ottaa kanadasta ja Australiasta:
Periferiassa saa asua, mutta palveluita ei ole eikä niitä voi vaatia
Tämä on tosin tehty selväksi jo aikoja sitten,joten jokainen metsässä asuva on tehnyt tietoisen valinnan
Suomessa tuo voitaisin toteuttaa siirtymäajoilla eli määritellään ns täyden palvelun asuinalueet ja vajaan palvelu alue, jolta palvelut ajetaan alas tietyn ajan kuluessa esim 30 vuodessa
Minun mielestäni sekä Osmo että sinä luettelit monta ongelmaa, joista olisi todella helppoa säästää nopeasti laskien melkein kaksi miljardia euroa vuodessa.
Tuolla tavalla olisi kyllä aika nopeasti valtion säästöohjelma kasassa.
Kyllä autot voi kieltää ja näinhän pitkälti Helsingissä ollaan tekemässä. Mielenkiintoisempi kysymys onkin mihin kaikki tämä tarmo tullaan käyttämään seuraavaksi, kalliiden yksityispyörien kitkemiseen?
Halusinkin nähdä, mitä oivallista tällä kertaa vastaat. Lapsellista härnäystä, myönnän, mutta kiusaus oli liian suuri.
Vaan leikitäänpä ajatuksella: Hikisissä sukujuhlissa tai lahjolaissaarnaajan synttäreillä lattialle mahtuu seisomaan kenties 4 henkilöä neliömetrille. Vähennetään kerrosalasta kalusteet, jää ehkä 3 nenää per neliö. Oletetaan, että nämä kaikki ovat tulleet paikalle kukin tahoiltaan omilla autoillaan, joista kukin vaatii pysäköintipaikan, 5 neliötä per autoperkele. Tarvitaan myös pysäköintikentän sisäiset ajotiet, eikä se ole vähän. Minulla ei nyt ole tässä minkäänlaista virallista tutkimus- tai normitustietoa käsillä, mutta veikkaisin tästä syntyvän yhteensä vähintään 7 neliötä per perkele.
Kerto- ja jakolaskulla saadaan tulokseksi, että sadan neliön luukkuun mahtuu lattioille lätisemään 300 naamaa. Yksi naama on vaatinut 7 neliötä pysäköintikenttää, joten mainittua kenttää tarvitaan 2’100 neliötä yhtä ökyasuntoa ja täpötäyttä tupajuhlaa kohden.
Sovitaan, ettei kaikissa tornitalon viidessäkymmenessä ökyläävässä pidetä vastaavanlaisia tilaisuuksia yhtä aikaa, mutta tornien juurelle tulee kyllä melko väljää silti. Silmä lepää.
Mökkimaisemassakin autot — romuiset tai remuiset — ovat se dynaaminen elementti, josta voi pitää tai olla pitämättä.
Tuo summa tietysti säästettäisiin, jos kaikki pakotettaisiin taajamiin. Mutta yhden perheen lasten mukaan ottaminen reitin varrelta ei lisänne kunnan kuluja kovinkaan merkittävästi. Hydrokopterit on sitten asia erikseen, mutta kalliissa tapauksissa kunnilla on nykyisinkin mahdollisuus toisenlaisiinkin järjestelyihin.
Ei autoja tarvitse kieltää, poistetaan vain pysäköintipaikkamääräykset ja asukaspysäköintitunnukset, ja väljennetään kaavoitusta sen verran että yksityinen yrittäjä saa rakentaa pysäköintitalon asuintalon paikalle. Kyllä kysyntä ja tarjonta pitää lopulta huolen siitä, että autopaikkojen ja asuntojen suhde asettuu sopivalle tasolle, kun autopaikan markkinahinta nousee niin korkeaksi, että kannattaa rakentaa mieluummin pysäköintihalleja kuin vuokra-asuntoja.
Tällä hetkellä autottomuus on käytännössä kielletty, kun kaikki suunnitellaan ja rakennetaan autojen ehdoilla.
Autottomuus ja autovastaisuus ei ole mitään kateuspolitiikkaa kuten Kimmo yrittää antaa ymmärtää. Autottomuus kaupungeissa on yksinkertaisesti parempaa kaupunkiympäristöä kuin autojen ehdoilla rakennettu ympäristö. Autojen ehdoilla saadaan aikaiseksi Itä-Pasilaa ja Merihakaa.
Noitten taiteen ja koulutuksen kaltaisten ongelmien tukemisen poistolla saattaisi tosin olla joitain yllättäviä sivuvaikutuksia kuten työttömien taiteilijoiden elintason kohottaminen veronmaksajien kustannuksella heidän muuttuessaan työttömiksi työnhakijoiksi ja Mersujen ylitarjonta käytettyjen autojen markkinoilla. Toisaalta lasten ylipaino-ongelma saattaisi ratketa heidän hiihtäessään kouluun kesät talvet.
Olen siis lähes rikollinen. Minulla on auto ja ajelen sillä nykyisin (eläkkeellä) lähinnä ruokakauppaan (2,5 km ja mökille 193 km). Toki voisin kauppaan kävellä ja varmaan vaihtaen liaja-autolla. Mökille Mäntyharjuun pääsee sinne keskustaan hyvin junalla, mutta loppumatka 10 km olisi sitten käveltävä tahi taksilla. Ainoa bussivuoro ei sovi junan aikatauluihin. Junalipun hinta ei eläkeläiseltä ja eläkeläiseltä on niin kallis, että auton omistajalla ei todella ole mitään syytä edes ajatella mokomaa. Jos joku alkaa selitteleen auton kustannuksiin kaikkia arvon alennuksia yms, niin siitä vaan. Kun se rakkine on joskus hankittu ja sillä pääsee mukavasti oman aikataulun mukaan omasta mielestä edullisesti, niin saatte kyllä paljon tehdä propagandaa sitä vastaan. Olen miettinyt siirtymistä kokonaan asumaan sinne, mutta se lienee ilman isoja investointeja mahdotonta. Vaimoni isän äiti eli siellä vakituisesti kuolemaansa saakka ilman sähköä, sisävessaa ym. Nyt on sentään sähköt ja kesällä vesi kaivosta sähköpumpulla, ei talvella. Torpassa on savupiippu, missä 4 ulostuloa.
Olisiko vaihtoehto hommata pieni asunto keskustasta tai vuokrata sellainen ja sitten elää kummassakin? Meistä ei tietty kunnalle ongelmia koulukyydeistä, ambulanssi lähinnä. Itse muuten on maksettu auraukset, jos talvella on haluttu käydä.
Jälleen yksi hyvä syy kuntaliitoksiin.
Saman maakunnan sisällä eri kuntien linjaukset vaihtelevat todella paljon. Pienissä kunnissa osaaminen kaavoituksessa, rakentamisessa ja muillakin erikoisalueilla vaihtelee kehnon ja surkean välillä, ainoalla kuntavirkamiehellä ei ole aikaa päivittää tietojaan ja hommat tehdään vähän mutu-pohjalta tuttuja suosien.
Omakotitalo/kesämökki tilanteessa ongelmat tiivistyvät silloin kun mökkiä ollaan myymässä.
Minusta raja mökkitonttien ja vakituisen asumisen tonttien ja määräysten välillä kannatata säilyttää. Ideana on, että mökki voi olla joksus omakotitaloa halvemmalla rakennettu. Pysyvään asumiseen tarkoitetussa rakennuksessa taas määräykset ovat samat kaikilla ja kuntien velvoitteet myöskin.
Onpas sinulla huonoja kokemuksia! Olen käynyt lukuisissa hyvin hoidetuissa sisäkuivakäymälöissä, ja nehän ovat aivan hajuttomia, kun tuuletus pelaa pöntön kautta eikä katonrajasta. Tutustu “Huussi muuttaa sisälle” kirjaan,
terv. pekkanen
Onpas sinulla huonoja kokemuksia! Olen käynyt lukuisissa hyvin hoidetuissa sisäkuivakäymälöissä, ja nehän ovat aivan hajuttomia, kun tuuletus pelaa pöntön kautta eikä katonrajasta. Tutustu “Huussi muuttaa sisälle” kirjaan,
terv. pekkanen