Östersundom ja kestävä kaupunkirakenne

1.3.2009 · Aihe: _ 

Sipoon Östersundom liitettiin Helsinkiin kaupunkirakenteen tervehdyttämiseksi – siis jotta ihmiset eivät joutuisi muuttamaan nurmijärville vaan pääsisivät järkevälle etäisyydelle hyvien joukkoliikenneyhteyksien varaan. Pääsisivät on harkittu verbi, sillä asuntojen hinnat paljastavat, että ihmiset asuvat mieluummin hyvien kuin huonojen yhteyksien varrella.

Huomasitte varmaan ilmaisun nurmijärville, jossa pieni kirjain ja monikko tarkoittaa itse Nurmijärven ohella muitakin sellaisia alueita, joissa auton omistaminen on välttämätöntä pitkien etäisyyksien ja huonojen palvelujen takia. Palvelu on huonoa, jos kauppa ja koulu eivät ole kävelymatkan päässä.

Tarkoitus oli, että sitä rakentamista, jota oli suunniteltu nurmijärville, keskitettäisiin metron varrelle Östersundomiin. Kun 10 000 kolmenkymmenen kilometrin autolla tehtyä työmatkaa päivässä jää väliin, säästyy yli kymmenen miljoonaa autokilometriä vuodessa; 250 kertaa maapallon ympäri, 600 000 litraa menovettä.  

Jos näin ei tehdäkään, vaan Helsinkiin suunniteltu rakentamista siirretäänkin Östersundomiin, nurmijärville joudutaan rakentamaan yhtä paljon kuin lähtötilanteessa eikä koko Östersundomin liittämisestä Helsinkiin olisi lainkaan hyötyä nurmijärvettymisen ehkäisyssä vaan lopputuloksena on kaupunkirakenteen hajoaminen edelleen

Helsingin seudun kunnat ovat sopineet 13 000 asunnon rakentamisesta vuosittain. Helsingin osuus tästä on 5 000 asuntoa. Joku voisi sanoa, että liian vähän, koska 8 000 asuntoa tulee muualle ja sieltä muualta tullaan yleensä autolla. Joku toinen voisi sanoa, että aika paljon, koska tuo rakentamistahti tarkoittaa Lahden kokoisen kaupungin ahtamista Helsingin rajojen sisälle kymmenessä vuodessa. Östersundomin alue vastaa noin kahden vuoden asuntotuotannosta Helsingissä.

On erittäin luonnollista, että ihmiset eivät halua lisärakentamista naapuristoonsa. Harva on kuitenkaan haluaisi poistaa omaa kotitaloaan, jos voitaisiin toimia kuin tietokonepelissä ja poistaa talo hiiren painalluksella ja palauttaa ne ainutlaatuiset luontoarvot, jotka sen tietä aikanaan uhrattiin. Kaupunkisuunnittelu on tasapainoilemista nykyisten ja tulevien asukkaiden etujen välillä.

Minun ihanteeni on tiivis, mutta harva kaupunki. Tiivis sikäli, että ne alueet, jotka rakennetaan, rakennetaan tiiviisti tilaa tuhlaamatta, mutta harva siinä mielessä, että asuinalueiden väliin jätetään kunnolla viheralueita. Jos voisin aloittaa Vuosaaren suunnittelun alusta, suunnittelisin sen munkkiniemeläisittäin tiiviiksi, ruutukaavan mukaiseksi alueeksi ja jättäisin sinne paljon viheralueita, joita siellä toki nyt onkin. Minun ei ollut vaikea äänestää Mustavuoren rakentamista vastaan, koska alue on kaukana metroradasta ja edustaen jo vähän nurmijärvettymistäö ja koska sillä on suuri arvo vfirfkistysalueena.

Vuosaaressa on tuhlattu tilaa raivostuttavalla tavalla 1960-luvulla. Viimeaikoina on kyllä kaavoitettu korkealla korttelitehokkuudella, mutta jostain syystä arkkitehtuuri ei ole ollut erityisen onnistunutta. Munkkiniemen puistotie näyttää kauniimmalta, anteeksi nyt vain. Tiivis rakentaminen vaatisi korkealaatuista arkkitehtuuria. Joskus mietin, pitäisikö Helsingin antaa rakennusyhtiöille isompia alueita yhtenäisemmän talosuunnittelun nimissä.

Joku voi tietysti kysyä, miksi kaikkien on muutettava kasvukeskuksiin. Se on ihan oma tarinansa, mutta jos muualla ei menestytä, ei ole oikeaa eikä inhimillistä padota muuttoliikettä asuntopulalla. Maan hinta Helsingissä osoittaa, että olemme kaavoittaneet pikemminkin liian vähän kuin liian paljon.

Kommentit

27 Vastausta artikkeliin “Östersundom ja kestävä kaupunkirakenne”

  1. Seppo Vepsäläinen kirjoitti 1.3.2009 kello 18:36

    Osmo kirjoittaa asiaa. Tiivistä korttelirakennetta raideyhteyksin ja maailma pelastuu.

    Olen nähnyt monen kaupunkisuunnitteluarkkitehdin seinällä Saarisen yleiskaavaehdotuksen noin 90 vuoden takaa. Vahinko, että siitä ei toteutunut kuin Munkkiniemi ja muutamia piirteitä katuverkossa. Helsinki olisi pitänyt tehdä keskustasta kehä ykkösen tasolle kantakaupunkimaisesti, mutta sodan jälkeen Saarisen piirroksia ei osattu enää lukea.

    Raideyhteyksiä on saatava lisää. Lahden kokoinen kaupunkiyksikköjoukko saadaan Helsingissä hyvin mahtumaan todella hyvien yhteyksien päähän, mutta uusia raiteita ja asemia siihen tarvitaan.

    Seudullinen raidevisio on nyt tärkein suunnittelukohde ja kaupunkisuunnittelun ydinasia. Tänne Helsingin seudulle on ennusteiden mukaan tulossa kolmenkymmenen tulevan vuoden lyhyenä jaksona seitsemän Lahden verran uutta maankäyttöä. Siitä ei ole varaa sijoittaa nurmijärviin kuin marginaalisia osia, jos kaupunki halutaan pitää kestävän kehityksen uralla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Leena kirjoitti 1.3.2009 kello 18:40

    Kirjoitat: “…8000 asuntoa tulee muualle ja sieltä muualta tullaan yleensä autolla”.

    Todellisuudessa yhä useammin Helsingistä mennään muualle töihin. Vantaan, Espoon ja kehyskuntien työpaikat nimittäin lisääntyvät, mutta Helsingin hissukseen vähenevät.

    Mitä tulee Östersundomiin kaavailtuun metroyhteyteen, niin siitä kuulemma luovutaan(alueen suunnittelupäällikkö(?) Ylen Aikaisessa) ja tilalle harkitaan pikaratikkaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Mikko Särelä kirjoitti 1.3.2009 kello 18:56

    Olisiko vihdoin kaupungissa poliittinen tahto hyväksyä kaupunkimaisen alueen laajempi rakentaminen.

    Pettyneenä katsoin tietoja laajasalon rakennussuunnitelmista, jossa kaupat on eristetty omaksi alueekseen – ja ilmeisesti alueesta suurin osa varattu autoja eikä ihmisiä varten. Päättäjille suosittelisin matkaa nimenomaan Munkkiniemeen, joka on erinomainen esimerkki siitä, miten rakennetaan ihmisystävällisesti. Kapeat kadut, joissa autot eivät hurjastele, korkeahko ja tiivis rakennuskanta ja laajat puistot jotka ovat näiden ansiosta kaikille kävelyetäisyydellä.

    Milloin kaavoituksessa päästäisiin tuohon nykyään? Milloin?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. tpyyluoma kirjoitti 1.3.2009 kello 19:37

    Eräs kaupunginsuunnittelija tokaisi, että puut armahtaa arkkitehdin. Se että puusto on vielä taimia on yksi syy miksi uudet alueet näyttää vähän ankeilta.

    Östersundomin suunnassa ongelma on se että yhtälö metro eli 20-30 miljoonaa euroa ja 10 000 asukasta per asema ja pientalot on aika hankala, joskaan ei ihan mahdoton. Tämän takia suurin piirtein Itäväylää kulkeva ratikka on hyvä vaihtoehto, ja se voi jatkaa Itäkeskuksesta joko Jokerille ja/tai Laajasaloon päin. Joukkoliikennefoorumilla on puitu eri vaihtoehtoja mukaanlukien HELI-rata, http://jlf.fi/f20/3288-ostersundomin-metro-pikaraitiotieksi/

    Noin kaupunkirakenteellisesti pidän 10 000 asukkaan keskuksia joka tapauksessa vähän turhan pieninä, riski on että ne näivettyvät. Parempi olisi tehdä jonnekin liitosalueelle yksi kunnon kaupunkimainen keskus (jotain 20 000 asukasta), vetää sinne joko metro tai HELI-rata paikallisjunana (ja myöhemmin Porvooseen saakka) ja hoitaa liikenne ympäröiville suht tiheille pientaloalueilla ratikalla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Raivio kirjoitti 1.3.2009 kello 19:41

    Oletko Osmo ajatellut tätä nurmijärveä myös toisinpäin? Luin tänään lehdestä, että Eläke-Varma Ruoholahdessa maksaa puolet bussilinjan pidennyksestä toimitilojensa eteen.

    Näin päin sen pitäisikin toimia ja tätä pitäisi laajentaa! Jos jokin yritys haluaa saada etua siitä, että se toimii halvan maan alueella (esim. Orion ainakin aikoinaan, lentokentän Aeropolin firmat, Serena, Nummela), tulisi maankäyttösopimuksissa edellyttää julkisen liikenteen järjestämistä alueella tai vähintään sen kustannuksiin osallistumista. Toimisi ainakin täällä missä maalla on jotain arvoa – landella nykyään kai kunta pannaan rakentamaan toimitilat, tiet sinne ja jos rahaa vielä riittää, oma bussilinja portille.

    Hyvä esimerkki minusta siitä, miten ulkoishaitat sisäistetään markkinamekanismiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Ville kirjoitti 1.3.2009 kello 19:55

    Mikko Särelä: Kapeat kadut, joissa autot eivät hurjastele, korkeahko ja tiivis rakennuskanta ja laajat puistot jotka ovat näiden ansiosta kaikille kävelyetäisyydellä.
    Milloin kaavoituksessa päästäisiin tuohon nykyään? Milloin?

    Ne on autopaikkanormit, jotka estää tekemästä tiivistä kaupunkia. Paitsi jos normista joustettaisiin (siihen ei riitä poliittista tahtoa) tai tehtäisiin parkkipaikat maan alle (se yleensä “maksaa liikaa”, kun auton pysäköintipaikka oletetaan automaattiseksi ja ilmaiseksi oikeudeksi).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Kalle Pyöräniemi kirjoitti 1.3.2009 kello 22:12

    Östersundom ei luo Osmon tarkoittamaa kestävää kaupunkirakennetta. Sen vaikutukset ovat päivastaiset. Jos oikeasti halutaan kaupunkimaista rakentamista, niin kaavoituksen painopiste tulee olla Kehä I:n sisällä. Olen väittänyt, että sinne sopii 0,5 miljoonaa ihmistä lisää. Myönnän olleeni väärässä ja korjaan sinne sopivan ainakin miljoona ihmistä lisää.

    Haluavatko suomalaiset asua noin, on tietysti toinen juttu. Uskoisin kerrostaloasujiakin olevan lisää, kunhan se tehdään urbaanisti. Koska viimeksi on tehty oikeaa kaupunkia? Ruoholahti oli vähän sinne päin, mutta paikoitus tyrittiin ja autot ovat nyt ihmisten tiellä kaduilla.

    Metron rakentaminen Sipoolta varastettuille maille on yksi järjettömimmistä ajatuksista, mitä koskaan olen kuullut. Asukastiheys ei riitä niin raskaaseen infraan. Jos ensin tiivistettäisiin Töölö ja rakennetaisiin metro sinne.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Mikko Särelä kirjoitti 1.3.2009 kello 22:27

    Ville, tiedän kyllä. On se hauskaa, että autopaikka on jokamiehen oikeus, mutta kävelykelpoinen ympäristö ei. Edes kaupungissa.

    Ei mikään ihme, että keskustan (samoin kuin Munkkiniemen ja muutaman muun tiiviisti rakennetun alueen) hinnat ovat taivaissa. Hyviä asuinpaikkoja on jaossa järjettömän vähän juuri tuon autopaikkapolitiikan takia.

    Näin autoilevan uusperheellisen mielipide asiaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Seppo Vepsäläinen kirjoitti 1.3.2009 kello 22:44

    Raideverkkojen investoinnit ovat tunnetusti tyyriintuntuisia. Niiden rahoitukseen on saatava mukaan yksi merkittävä hyötyjäryhmä, rakennusoikeuden realisoijat. Tästä mallista on paljon hyviäkin esimerkkejä maailmalta.

    Raivion ajatus kulkee samaa rataa:
    “tulisi maankäyttösopimuksissa edellyttää julkisen liikenteen järjestämistä alueella tai vähintään sen kustannuksiin osallistumista.”

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Jani Holm kirjoitti 1.3.2009 kello 23:57

    “Vuosaaressa on tuhlattu tilaa raivostuttavalla tavalla 1960-luvulla. Viimeaikoina on kyllä kaavoitettu korkealla korttelitehokkuudella, mutta jostain syystä arkkitehtuuri ei ole ollut erityisen onnistunutta. Munkkiniemen puistotie näyttää kauniimmalta, anteeksi nyt vain. Tiivis rakentaminen vaatisi korkealaatuista arkkitehtuuria. Joskus mietin, pitäisikö Helsingin antaa rakennusyhtiöille isompia alueita yhtenäisemmän talosuunnittelun nimissä.”

    Pitkälti samaa mieltä olen. Tosin Vuosaaren uusin osa Aurinkolahti on jo hyvin onnistunut. Kerrostalojen lisäksi sinne on rakennettu kivoja townhouse-tyyppisiä pientaloja. Kallahtikin näyttää jo vähän viihtyisämmältä, kun puut ja pensaat ovat saaneet kasvaa 15 vuotta. Meri-Rastilan talot voisi vaikka purkaa julkisivuremonttien sijaan.

    Kauppakeskus Columbuksen läheisyydestä huolimatta Aurinkolahdesta löytyy talojen kivijaloista kahviloita, ravintoloita ja kauppoja.

    Munkkiniemen ongelma on autojen hallitsemat kadut. Jalkakäytävät ovat liian kapeita. Esim. liikkuminen pienten lasten kanssa ei ole erityisen mielekästä. Aurinkolahdessa ei ole tätä ongelmaa, vaan autot ovat pysäköintihalleissa talojen alla ja kaduilla on väljää. Muuten Munkkiniemeä pitäisi benchmarkata, kun uusia alueita suunnitellaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. spottu kirjoitti 2.3.2009 kello 2:30

    “Joskus mietin, pitäisikö Helsingin antaa rakennusyhtiöille isompia alueita yhtenäisemmän talosuunnittelun nimissä.”

    Pikemminkin rakennuttajat pitäisi pystyä pitämään irti projekteista kunnes suunnitelmat ovat valmiita.

    Östersundomissa olisi epäkonventionaalisen ideoinnin paikka. Tässä oma (taas saa hullun leiman) ehdotukseni:

    Kilometrin mittainen metroradan päälle rakennettava sisäkatu jonka molemmissa päissä olisi metroasemat. Sisäkadun varteen sijoittuisivat kaikki palvelut ml päiväkodit ja koulut, ravintolat, juottolat, senioriasuntoja, toimistoja jnpp. Asuinrakennukset lähtevät sisäkaturungosta sivuille ruutukaavaan aseteltuina umpikortteleina.

    Sisäkatuun nähden poikittaiset kadut ovat kävelykatuja, sisäkadun suuntaiset tavanomaisia. Julkinen poikittaisliikenne puuttuu, se on korvattu kolmella kävelykatujen alle rakennetulla horisontaalikuljettimella varustetulla tunnelilla joissa myös sisäkadun kaupoista mukaanotetut ostoskärryt kulkevat. Liityntä- ja asiakaspysäköinti pöntöissä sisäkadun molemmissa päissä, asukaspysäköinti talojen pohjakerroksissa ja maan alla, ei kuitenkaan sisäpihojen alla koska sinne halutaan puita.

    Alue olisi suunnilleen neliökilometri eli 500m radasta sivuillepäin kumpaankin suuntaan, ja asukastiheys vähintään Punavuoren luokkaa eli asukkaita alueelle mahtuisi ainakin 20000. Alueen ulkopuolinen alue jätettäisiin korostetun maaseutumaiseksi samanlaisen positiivisessa mielessä hätkähdyttävän kontrastin aikaansaamiseksi kuin vaikka saapuessa lautalla Suomenlinnaan.

    Idea on sinänsä kauttaaltaan varastettu, sisäkatu Itäkeskuksen uudelta puolelta, siihen liityvä metroasema ja toimistot Kampista, senioriasunnot Isosta Omenasta (sielläkin on toimistoja), isot valoisat (ja turvallisen tuntuiset) umpikorttelit Vallilasta, umpimetsään/luontoon rajoittuvat kerrostalot vaikka Laajasalosta tai Länsi-Pasilasta ja , hihnakuljettimet mistä tahansa lentoasemalta.

    Tällä tavoin saataisiin riittävä väestöpohja metroa varten, tarpeeksi viihtyisä piazzan korvike jottei tarvitse aina keskustaan asti tulla, kaupalla varustettu liityntäpysäköinti lähialueiden asukkaille, kantakaupunkitasoinen autoton elintarvike+päivähoitologistiikka lapsiperheille. Östersundomin maaseutumaisuus säilyisi mainittuja neliökilometrin lämisköjä lukuunottamatta.

    Alueella pitäisi soveltaa kaupunkimaista, ei lähiömäistä rakennustapaa (luonnonkiveä, tiiltä, ei betonielementtijulkisivuja eikä aaltopeltikatoksia). Ajatuksessa Östersundomista puuttuisi tusinalähiömäisyys täysin, siellä olisi joko kaupunkia tai maaseutua muttei oikein mitään siltä väliltä. Erityisesti: ei yritettäisikään tiivistää aluetta säilyttäen maaseudun ominaispiirteitä koska se ei onnistu kuitenkaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Artturi Björk kirjoitti 2.3.2009 kello 9:17

    Osmo: “Joskus mietin, pitäisikö Helsingin antaa rakennusyhtiöille isompia alueita yhtenäisemmän talosuunnittelun nimissä.”

    Täysin päinvastoin. Kaipailemaasi yhteinäiskulttuuria ei tarvita lisää. Saman talon monistaminen usealle tontille ei luo hyvää vaan tylsää ympäristöä. Näitä yhtenäisiä alueita on rakennettu Helsingin esikaupungeissa sijaitsevat pellot täyteen, voit käydä siellä ihastelemassa. (Kohta voit jopa ihastella tätä Pasilan konepajan alueella ja verrata sitä mihin tahansa ympäröivään alueeseen, jonka on annettu rakentua tontti kerrallaan.)

    Helsingin ei pitäisi antaa mitään alueita rakennusyhtiöille vaan sen pitäisi myydä tontteja joille mahtuu tiiviisti yksi kerrostalo (tai vastaavasti yksi rivitalo tai vaikka yksi omakotitalo) eniten tarjoavalle. Rakennusyhtiöt voisivat sitten ostaa viereisiä tontteja jos haluaisivat, mutta missään nimessä julkisen vallan ei pitäisi rohkaista saman rakennuksen monistamiseen vieri viereen. Se jos mikä on kurjaa ympäristöä. (Kartanonkoski on poikkeus sääntöön, joskus poliittinenkin ohjaus onnistuu!)

    Onko muka Munkkiniemen talot rakennettu saman rakennusyhtiön toimesta?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Jani Holm kirjoitti 2.3.2009 kello 9:43

    “Joskus mietin, pitäisikö Helsingin antaa rakennusyhtiöille isompia alueita yhtenäisemmän talosuunnittelun nimissä.”

    Esim. Aurinkolahti on kaupungin ja tiettyjen rakennusliikkeiden yhteinen projekti ja jälki onkin aika yhdenmukaista. En kuitenkaan usko, että tämä on paras tapa toimia.

    ”Pikemminkin rakennuttajat pitäisi pystyä pitämään irti projekteista kunnes suunnitelmat ovat valmiita.”

    Juuri näin. Esim. Kartanonkoskella ei kuunneltu gryndereitä. Vaikka en itse kyseisestä alueesta pidäkään, on alueen arkkitehtuuria kehuttu. Ainakin se on yhdenmukaista. Tosin siihen jäävätkin alueen hyvät puolet.

    ”Kilometrin mittainen metroradan päälle rakennettava sisäkatu jonka molemmissa päissä olisi metroasemat. Sisäkadun varteen sijoittuisivat kaikki palvelut ml päiväkodit ja koulut, ravintolat, juottolat, senioriasuntoja, toimistoja jnpp. Asuinrakennukset lähtevät sisäkaturungosta sivuille ruutukaavaan aseteltuina umpikortteleina.”

    Mielenkiintoinen esitys. Tämä voisi toimia hyvinkin, jos vielä alueelle jätettäisiin rakentamatta kauppakeskus ja onnistutaan houkuttelemaan yrityksiä. Pääkaupunkiseudulla on jo aivan tarpeeksi kauppakeskuksia ja Itäkeskus ja Columbus ovat lähellä.

    ”Tällä tavoin saataisiin riittävä väestöpohja metroa varten, tarpeeksi viihtyisä piazzan korvike jottei tarvitse aina keskustaan asti tulla, kaupalla varustettu liityntäpysäköinti lähialueiden asukkaille, kantakaupunkitasoinen autoton elintarvike+päivähoitologistiikka lapsiperheille.”

    Esikaupunkialueet pitäisi todellakin suunnittella niin, ettei aina tarvitsisi mennä keskustaan. Vuosaaressa Aurinkolahden rantabulevardi ja vanhat huvilat palveluineen ovat saarelaisille hyvä vaihtoehto keskustaan menemiselle. Kuitenkin kesäajan ulkopuolella alueella on turhan hiljaista. Palveluja ei ole tarpeeksi, jotta alue pystyisi kilpailemaan lähellä olevan kauppakeskuksen kanssa. Kauppakeskus taas ei ole kaikille keskustan korvike.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Mirka kirjoitti 2.3.2009 kello 10:12

    Pidän Spotun ideasta. Samoin Osmon “tiivistä mutta harvasta rakentamisesta”, joka siinä juuri toteutuu. Mutta saman talon monistaminen on minustakin ankeaa. Visuaalinen yhtenevyys pitää luoda kaavoituksella, esim. kerrosmäärällä ja kattotyypillä, jonka sisällä rakennusten olisi mieluummin oltava yksilöllisiä, eri värisiä jne. Juuri kuten vaikka siellä Munkassa tai Töölössä tai Krunikassa tai…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. tpyyluoma kirjoitti 2.3.2009 kello 10:46

    Spottu visioi: “Tässä oma (taas saa hullun leiman) ehdotukseni: Kilometrin mittainen metroradan päälle rakennettava sisäkatu jonka molemmissa päissä olisi metroasemat. Sisäkadun varteen sijoittuisivat kaikki palvelut ml päiväkodit ja koulut, ravintolat, juottolat, senioriasuntoja, toimistoja jnpp. Asuinrakennukset lähtevät sisäkaturungosta sivuille ruutukaavaan aseteltuina umpikortteleina…”

    Tuskin tuolla hullun leimaa saa, tuohon suuntaan ollaan mielestäni menossa. Esim. Kampin keskus, uudet pitkähköt toimistalokorttelit joidenka pohjakerroksessa kulkee kävelyväylä, Itäkeskus… Tuollaisen sisäväylän varrella voi olla säännöllisin väliajoin juna- tai metroasema, tai ratikka voi kulkea sen viertä, jne.

    Jossain Östersundomissa tuossa voi vaan olla ongelma ylisuuri määrä liike- ja muuta julkista tilaa, äkkiseltään tuo kuulostaa siltä että noin neljäosa kerrosneliöistä on muuta kuin asuntoja. Eli tuollainen keskus edellyttäisi käyttäjiä kauempaakin, pelkät paikallispalvelut ei tarvitse noin paljon tilaa. Toki tämä on järjestely- ja suunnittelukysymyskin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Liian vanha kirjoitti 2.3.2009 kello 13:39

    “Joku voi tietysti kysyä, miksi kaikkien on muutettava kasvukeskuksiin. Se on ihan oma tarinansa, mutta jos muualla ei menestytä, ei ole oikeaa eikä inhimillistä padota muuttoliikettä asuntopulalla. Maan hinta Helsingissä osoittaa, että olemme kaavoittaneet pikemminkin liian vähän kuin liian paljon.”

    Kerrankin Osmo tunnustaa tosiasian, maan hinta on riippuvainen tarjonnasta. Suomi on harvaan asuttu maa myös Helsingin seudulla, joten kyllä täälläkin voidaan tiivistää.Raakamaasta i ole pulaa , on vain puute tahdosta tai rahan menetys estää poliitikkoja toimimasta

    Kun vielä rakentamista hajoitetaan eikä keskitetä muutamalle grynderille kuten nyt ,niin hinnat tippuvat.

    Kun suurin osa ihmistä haluaa asua omakotitalossa niin olisi syytä kaavoittaa pääasiassa omakotitontteja , se hajauttaa rakentamista edelleen.
    Helsingissä omakotitonttien rakentamisoikeudet ovat naurettavan pieniä, 0,18-0,25
    Rovaniemikin käyttää 0,3-0,4 paljon isommilla tonteilla.
    Ulkoamailla käytettiin o,8-1 :kin.
    Omakotialueen kunnallistekniikan saa samaan hintaan kuin kerrostaloalueenkin ja väljillä kaavoitusmääräyksillä saa monimuotoisuuttakin.

    Nurmijärvi on tosiaan kamala esimerkki tuhlauksesta: Muutaman talon yksiköitä hajallaan siellä täällä, tiet kapeita, mutkaisia ja mäkisiä.
    Kunnallistekniikka maksaa maltaita ja palvelut ovat kilometrien päässä
    Joka taloudessa on kaksi autoa etc

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. spottu kirjoitti 2.3.2009 kello 14:12

    “Jossain Östersundomissa tuossa voi vaan olla ongelma ylisuuri määrä liike- ja muuta julkista tilaa, äkkiseltään tuo kuulostaa siltä että noin neljäosa kerrosneliöistä on muuta kuin asuntoja.”

    Kuka sanoo ettei rungossa ja jopa sisäkadun varrella voisi olla asuntoja ? Läpitalon asuntoja jossa sisäparveke talvea ja ulkoparveke kesää varten ? Tavallaan kuten perusruutukaavakaupunginosa jossa autovaltainen kokoojakatu onkin kavennettu, katettu ja autojen sijaan varattu ihmisille ympärivuotiseen käyttöön.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. Marko Hamilo kirjoitti 2.3.2009 kello 15:39

    Ihmisillä, jotka eivät mielestään pidä tiiviin tehokkaasti rakennetusta kaupungista, on usein mielessään jokin kohjo lähiö. Löytyykö mistään Helsingin kaupungin sivuilta tms. karttaa, josta voisi klikkailla eri alueiden asukastiheyksiä?

    HS:ssa oli runsas viikko sitten korttelisarjassa vuorossa Ruoholahden villat. Asukaslukua ja kartalta arvioitua pinta-alaa laskeskellen alueen asukastiheys tuntui yllättävän suurelta – ja kyse on sentään puutaloista, joissa on vain yksi kerros ja matala ullakko!

    Jonnekin nettiin voisi koota valokuvia ja tilastolukuja: näin miellyttävä alue ja silti näin tiivis. Käykää joskus Klaukkalassa (se sijaitsee Nurmijärvellä): pelkkä liikekeskusta tuntuu vievän pari neliökilometriä, vaikka liikkeitä on tuskin enemmän kuin yhdessä tavallisessa lähiöostoskeskuksessa.

    Lauttasaaressa asuu käsittääkseni 20 tuhatta asukasta neljällä neliökilometrillä, eikä sitä kauhean ahdistavana kai voi pitää. Tosin jos meren sijasta rantaviivan takana olisi toinen vastaava kaupunginosa, tuntuisi jo ahtaammalta, mikä saattaa hieman vääristää asukastiheyslukua.

    Täältä Munkkiniemen ja Haagan välistä ikkunasta ulos katsellen aina välillä tulee kyllä mieleen, että kaikki on mennyt huonompaan suuntaan aina siitä lähtien, kun Munkkiniemi-Haaga-suunnitelma

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Munkkiniemi-Haaga-suunnitelma

    jätettiin toteuttamatta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. tpyyluoma kirjoitti 2.3.2009 kello 18:11

    Spottu, joo on järjestelykysymys.

    Hamilo, Ruoholahden villoissa on kai yleensä kolme kerrosta: keskikerros, kellari ja ullakko. Asukastiheyksiä löytyy esim. Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisemina, mutta ne ovat alue eikä korttelikohtaisia. Vertailun vuoksi on parempi katsoa kokonaistehokkuutta, eli asuinneliöitä suhteessa maapinta-alan, se että ihmiset asuvat ahtaasti ei tee rakentamisesta tehokasta. Vanhat puutalokorttelit pärjäävät tässäkin vertailussa yleensä hyvin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. Marko Hamilo kirjoitti 3.3.2009 kello 11:22

    Tpyyluomalle:

    Normaalikokoisilla ikkunoilla varustettuja huoneita kuitenkin on vain yhdessä kerroksessa, ja alueen tunnelma on hyvin matala.

    Ihmiset saattavat asua ahtaahkosti Ruoholahden villoissa, mutta eiköhän siellä asuinneliöitäkin ole suhteessa maapinta-alaan kohtalaisesti.

    Jos iso osa ihmisistä ei tykkää kerrostaloista, eikö järkevintä olisi rakentaa sitten tällaisia hyvin tiivistunnelmaisia puutalokortteleita aseman ympärille. Asemalla yksi tai kaksi kunnon yli 30-kerroksista asuintornia, jotka tuntuisivat enemmän maamerkeiltä kuin ahdistavalta kerrostalomassalta. Ja ehkä yksi kauppakatu jotain kuusikerroksisia siihen aseman viereen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. Kjr63 kirjoitti 4.3.2009 kello 20:15

    “Maan hinta Helsingissä osoittaa, että olemme kaavoittaneet pikemminkin liian vähän kuin liian paljon.”

    Fiksuinta olisi Helsingissä (pääkaupunkiseudulla) kerätä verot maan hinnasta (maan arvosta). Jos Helsingin pelkän asuinmaan on arvo esim. 37,5 mrd euroa, saisi tästä vuokratuloja 2,25 mrd (37,5 mrd e X cap rate (6%)), mikä on ilmeisesti sama kuin Helsingin kunnallisveron tuotto. Tämä johtaisi tehokkaaseen maan käyttöön ja kunnallisveron voisi poistaa.. Ehkä jo n. 75%:n maa-arvo verolla kaikista kiinteistöistä saisi kunnallisverot katettua. (Saahan tällaisesta verorakenteesta ainakin haaveilla)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  22. Ville kirjoitti 4.3.2009 kello 21:17

    Rakennusmaa kunnolliselle verolle ja kerroskorkeusrajat pois, niin saataisiin todellista tiiviyttä ja tehokkuutta:)

    Kaupunkisuunnittelu perustuu täysin kuvitteellisiin ja mielikuvituksellisiin perusteisiin, mutta se maksaa paljon. Uudet kaupunginosat eivät ole spektakuläärisen orgastisia arkkitehtuurielämyksiä, eikä olemassaoleva kaupunkirakennekaan pääosin ole kovin kummoista. Kerroskorkeuden rajoitus taitaa olla muutaman intomielen propagoimaa. Kansantaloudelle ja ilmastonmuutokselle hinta on varsin kova.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  23. Maria kirjoitti 5.3.2009 kello 22:29

    yhtenäisemmän kaupunkikuvan nimissä suuria alueita rakentajille…
    olen itse joskus yön pimeinä tunteina miettinyt samaa, Haitat vain saattavat olla suuremmat, mikä on jo nyt todettavissä mm. _VR:n alueen rakentumisessa. Rakentaja voi hallita markkinoita ja hinnoittelua hidastelemalla rakentamisessa kysynnän mukaan soputtamatta hintoja.
    eikö saman saisi aikaan kaavoittamalla? Tarkat kaupunkikuvalliset pelisäännöt vain kaikille. Hyvä esimerkki tiukasta kaupunkikuvallisista kaavamääräyksistä on yllätys-yllätys Kartanonkoski Vantaalla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  24. MIVa kirjoitti 6.3.2009 kello 1:35

    Kjr63:lle:
    en ymmärrä tota verojuttua ollenkaan (valitan olen tyhmä), koska eiköhän kaupunki omista noista maista suurimman osan. Vuokratulot tietysti eri asia. Jos sitten kaupunki nostaa vuokrat tosi korkealle, niin naapurikunnista kaiketi löytyy vähän edullisempia alueita. Nythän kaupunki pyrkii nostamaan maanvuokria eri puolilla ns. likimain käyvälle tasolle. Äläkkä on tietysti melkoinen ollut ja ihan ymmärrettävääkin. Äitini asunto Herttoniemessä Susitiellä yksi muiden joukossa. Siellä juuri tehty putkiremppa, joka maksoi n. 30k euroa/45m2. Tolla kai vähän kauempaa saisi jo pienen asunnon. Jos ajatus on verottaa maanomistajia Hesassa, niin taitaa potku osua omaan nilkkaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  25. Kjr63 kirjoitti 7.3.2009 kello 12:30

    “Jos ajatus on verottaa maanomistajia Hesassa, niin taitaa potku osua omaan nilkkaan.”

    Ei suinkaan. Jos Helsinki verottaisi maan hinnasta, sen käyttäjiltä todellisen arvon, voisi se vähentää ansiotulojen verotusta. Äitisi ei kovin paljon maksaisi 45m2 asunnosta maa-arvoveroa ja saisi rahat takasin kunnalisverotuksessa. Yksityinen maanomistus tuottaa tuottaa omistajilleen tuloa maan arvosta, mikä kaikki on ansaitsematonta ja sen maksavat veromaksajat (jotka aikaansaavat maan arvon).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  26. Glowing kirjoitti 9.3.2009 kello 18:05

    “..yhtenäisemmän kaupunkikuvan nimissä suuria alueita rakentajille…”

    Sundsberg, käypäs katsomassa, monipuolista kaupunkia ja yhtenäistä kaupunkikuvaa = monistettuja taloja.
    http://yle.fi/ajanhenki/kuvat/kirkkonummi_p.jpg

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  27. Eero kirjoitti 29.3.2009 kello 20:05

    “Sipoon Östersundom liitettiin Helsinkiin kaupunkirakenteen tervehdyttämiseksi – siis jotta ihmiset eivät joutuisi muuttamaan nurmijärville vaan pääsisivät järkevälle etäisyydelle hyvien joukkoliikenneyhteyksien varaan. …

    … Minun ihanteeni on tiivis, mutta harva kaupunki. Tiivis sikäli, että ne alueet, jotka rakennetaan, rakennetaan tiiviisti tilaa tuhlaamatta, mutta harva siinä mielessä, että asuinalueiden väliin jätetään kunnolla viheralueita.”

    Itäsalmen kaappaus Helsinkiin ei ratkaise tätä “nurmijärvi-ongelmaa”. “Nurmijärville” muuttaville ihmisille ei tehorakennettu metrolähiö ole mikään vaihtoehto.

    Sen sijaan Sipoon olisi pitänyt antaa kehittää yhdyskuntarakennettaan perustuen tiivisti, mutta kuitenkin inhimillisen kokoisiksi rakennettujen asemakylien varaan. Käsittääkseni Sipoo oli kuitenkin valmis tehostamaan kaavoitustaan ja lisäämään asukaslukuaan huomattavastikkin vaihtoehtona maakaappaukselle.

    Avaintekijänä tälle kehitykselle olisi ollut HELI-rata Porvooseen. Helsingissä ei vieläkään tajuta, että metroa ei voida jatkaa loputtomasti. Se on liian hidas liikenneväline pitkillä etäisyyksillä, Itäsalmi alkaa olla juurikin niillä rajoilla, jonne metroa kannattaa (etäisyyden puolesta) jatkaa. Asioita pitäisi kuitenkin tarkastella vähän pitemmällä aikajänteellä. Nykymallissa “nurmijärveistyminen” jatkuu välittömästi Itäsalmen jälkeen. Sen sijaan jos metroa huomattavasti nopeampi kaupunkijunarata vedettäisiin Porvooseen saakka, niin radan varressa olisi huomattavasti enemmän reserviä rakentaa asuntoja ihmisille inhimillisen kokoisiin asemakyliin. Nyt sen sijaan hirttäydytään muutaman metroaseman ympärille nousevan lähiön varaan, joidenka mahdollisuudet ottaa uusia asukkaita vastaan ovat huomattavasti rajallisemmat kuin Porvoonrata vaihtoehdossa, etenkin jos puhutaan hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä olevista asuntoalueista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus