Kolumni Suomen Kuvalehdessä 42/2007
Köyhyys ja tuloerot ovat kasvaneet, mutta niissä on kyse eri asioista.
Tuloerot tasoittuivat maassamme sodan jälkeen aina 1980-alkuun asti ja pysyivät kymmenen vuotta vakaina. Erot ansiotuloissa ovat kasvaneet jatkuvasti 1970-luvun alusta alkaen, mutta verotus ja tulonsiirrot kumosivat tämän vaikutuksen. Uudelleenjaon voimat loppuivat laman alkaessa ja tuloerot kääntyivät kasvuun. Tällä vuosikymmenellä erojen kasvu on jatkunut, joskin vähän hitaammin.
Ylivoimainen enemmistö suomalaisista haluaisi pienentää tuloeroja, vaikka tulojakaumamme on maailman tasaisimpia. Joukossa täytyy olla paljon niitä, jotka ymmärtävät jäävänsä tasoituksessa tappiolle.
Tuloeroja kasvattaa laitojen irtaantuminen. Kaikista rikkaimmat rikastuvat ja köyhimmät putoavat kyydistä. Rikkain kymmenes vetää lujaa kaulaa muihin ja vielä kovemmassa spurtissa on rikkain prosentti. Onko jälkiteollisessa yhteiskunnassa jotain luonnonlain tavoin tuloeroja kasvattavaa vai onko Suomesta vain tulossa normaali valtio? Eiväthän meidän kotoiset rikkaamme niin satumaisen rikkaita ole.
Informaatioyhteiskunnassa yleistyvät voittaja vie kaiken ‑asetelmat. Kahdesta perunanviljelijästä toinen saa samasta maasta paremman sadon kuin toinen, mutta erot ovat kohtuullisia. Rock-yhtyeistä piirikunnalliset kyvyt pystyvät tuskin rahoittamaan välineensä, mutta HIM-yhtye takoo miljoonia. Informaatioammateissa asetelma muistuttaa enemmän rock-yhtyeitä kuin perunan viljelijöitä. Koska tietoa voi monistaa rajatta, paras voi syrjäyttää toiseksi parhaan kokonaan.
Omaisuuserot ovat valtavasti tuloeroja suuremmat. Niiden vaikutusta korostaa, että palkkojen osuus kansantulosta on meillä poikkeuksellisen pieni eikä omaisuustuloja juuri veroteta.
Huolestuttavinta on erojen repeäminen asteikon alapäässä. Toiseksi köyhimmät tekevät pesäeroa kaikista köyhimpiin. Maksukykyisiä alkaa muuttaa pois arava-taloista – osin tietysti siksi, että omassa asunnossa asuminen on edullisempaa.
Tuloerot ovat palanneet 1970-luvun alun tasolle. Ennen tuloköyhyyttä dominoivat köyhät eläkeläiset ja lähes omavaraistaloudessa elävät pienviljelijät. Pienviljelijäväestö on lähes hävinnyt ja eläkeläisköyhyys helpottanut huomattavasti. Tilalle on tullut kaupunkiköyhyys.
Pienituloisten osuus oli suomalaisista ennen lamaa alle kahdeksan prosenttia. Vuonna 2005 se oli noussut jo yli 12 prosentin. Pienituloiseksi määritellään kotitaloudet, joiden tulot kulutusyksikköä kohden ovat alle 60 % mediaanista. Tulotason noustessa nousee myös pienituloisuuden raja. Vuodesta 1990 se on noussut reaalisesti 27 %. Ilman tätä rajan nostamista pienituloisten määrä olisi vähentynyt. Köyhimpien tulotaso on noussut selvästi muita hitaammin, mutta se on kuitenkin noussut eikä laskenut.
Köyhä on se, jolla ei ole varaa osallistua vallitsevaan elämänmuotoon. Köyhyysraja nousee, kun vaurastuminen muuttaa vallitsevaa elämänmuotoa. Harva Suomessa on yhtä pienituloinen kuin kansa oli keskimäärin 1950-luvulla. Viisikymmenluvulla lasten oli normaalia tulla kouluun nuhruisissa vaatteissa, mutta nyt sellainen lapsi joutuisi luokkatoveriensa kiusaamaksi. Silloin pärjäsi ilman puhelinta ja autoa, koska muillakaan ei niitä ollut, kauppaan pääsi kävellen ja bussit kulkivat.
Toisaalta kaikki pienituloiset eivät ole edellä olevan määritelmän mukaan köyhiä. Suomessa voi elää hyvää elämää köyhyysrajan alapuolella, jos arjen taidot ovat hallinnassa ja itsetunto riittää olemaan erilainen. Vihreän liikkeen alkuaikoina liikkeen liepeillä oli nuorten asuinkollektiiveja, joissa elettiin omavaraista elämää niin pienillä tuloilla, ettei verottaja sitä uskonut, vaan määräsi asukkaat arvioverotukseen.
Köyhien lapsiperheiden määrä on huolestuttavasti lisääntynyt, mutta luvut liioittelevat ongelmaa. Joukossa on myös pohjimmiltaan hyväosaisia perheitä, jotka ovat valinneet lasten hoitamisen kotihoidon tuen turvin, vaikka töistä pois jääminen merkitsee huomattavaa tulojen alentumista. Kaukomailla ei matkustella eikä ostella city-maastureita, mutta he pitävät tätä elämäntapaa parempana.
Kaikkialla maailmassa rikkaat elävät pitempään kuin köyhät. Voisi luulla, että pienten tuloerojen Suomessa myös sosiaaliset terveyserot olisivat pieniä, mutta ne ovat kansainvälisesti suuria ja kasvamaan päin. Huono-osaisemme näyttävät olevan huono-osaisempia kuin pelkkien tulojen perusteella uskoisi.
Suomessa käynyt intialainen yhteiskuntatieteilijä sanoi olevansa yllättynyt siitä, kuinka yksinäisiä ja eristettyjä köyhät Suomessa ovat. Intiassa kadut ovat täynnä elämää, johon köyhäkin voi osallistua. Meillä melkein kaikki tapahtuu sisätuloissa, jonne ulkopuolisilla ei ole asiaa.
Meritokraattisen yhteiskunnan nopea säätykierto voi olla yksi syy huono-osaisuuden syvenemiseen. Köyhistä oloistakin pystyy ponnistamaan opintielle, jos lukupäätä riittää, eikä varakkaaseen perheeseen syntyminen vastaavasti takaa elinikäistä menestystä. ”Yläluokka” imuroi lahjakkuudet ”alaluokasta”, joka menettää kyvykkään johtajat samalla, kun ”alaluokan” taakaksi kasautuvat jokseenkin kaikki huono-osaisuuden piirteet.
Terveessä ihmispopulaatiossa vallitsee suuri ominaisuuksien diversiteetti. Ominaisuuksiltaan ja taidoiltaan erilaiset ihmiset täydentävät työjaossa toisiaan.
Hyvässä yhteiskunnassa on tasapuolisesti käyttöä erilaisille kyvyille. Suomi oli tässä mielessä hyvä yhteiskunta vielä 1980-luvun lopulla, mutta ei enää. Rakenteellinen työttömyys kielii kansantalouden heikosta kyvystä työllistää erilaisia ihmisiä.
Tuskin koskaan ovat työelämän vaatimukset muuttuneet niin nopeasti kuin viime vuosikymmeninä. Korkeaan osaamiseen perustuva talousstrategia painottaa kognitiivisia kykyjä yli muiden ominaisuuksien. Sata vuotta sitten oli loukkaavampaa sanoa työmiehestä, että tämä on heiveröinen, kuin ettei hänellä ole lukupäätä. Koneet ovat lähes mitätöineen fyysisen. Nyt sen sijaan on hyvin loukkaavaa sanoa kenestäkään, että tämä on keskimääräistä tyhmempi, vaikka puolet ihmisistä on sitä.
Väitän, että työelämän kohonneet ja yksipuolistuneet vaatimukset ovat keskeinen syy huono-osaisuuden kasvuun. Ihminen — varsinkaan mies – ei kestä tarpeettomuutta. Pahemminkin voi mennä kuin Suomessa. Venäjän Karjalassa miesten eliniän odote on pudonnut järkyttävään 54 vuoteen! Työ on paitsi parasta sosiaaliturvaa, myös keskeinen osa yhteiskunnallista osallisuutta.
Ei ole mikään luonnonlaki, ettei korkean teknologian yhteiskunta pysty työllistämään matalan osaamisen työvoimaa. Sanotaan ruma sana niin kuin se on: meillä rakenteellista työttömyyttä pitää yllä palkkaerojen pienuus. Osa työvoimasta on hinnoiteltu työelämän ulkopuolelle. Samalla, kun meillä huonosti tuottava työ on teettäjälleen liian kallista, matalapalkkaiseen työhön kohdistuu kansainvälisesti katsoen korkea verotus ; tarkoitan kaikkea verotusta työnantajamaksuineen ja arvonlisäveroineen. Työntekijää hänen työnsä korkea hinta ei siis hyödytä, vaikeuttaa vain hänen työllistymistään.
Meidän pitäisi verottaa pienipalkkaista työtä vähemmän, hyväksyä vastaavasti vähän suuremmat palkkaerot ja hyväksyä se, että pieniä palkkoja voi täydentää tulonsiirroilla.
Merkittävä syy pienituloisuuteen perusturvan jäämisessä jälkeen yleisestä tulotasosta, mutta näköalaton huono-osaisuus johtuu kehnosti toimivista työmarkkinoista.
Se unohtuu usein tasa-arvon perään kuuluttavilta ja “piikayhteiskuntaa” kritisoivilta, että kaikki eivät välttämättä voi tehdä toimistotyötä yhteiskunnassa, joka on lähes yksimielisesti valinnut korkean osaamisen kilpailustrategiakseen.
Käsittääkseni Suomen palvelurakenne on hyvin alkeellinen verrattuna moniin muihin maihin. En tiedä, mitä asialle voi tehdä, koska olen kasvanut tässä maassa ja minusta on sanalla sanoen vastenmielistä tulla palvelluksi useimmissa normaaleissa asioissa. Toki esimerkiksi tietynlaisia, esim juhlavaatteita ostaessa palvelua tarvitsen, mutta ravintoloistakin kotoisammiksi koen ne, joissa on itsepalvelu. Tämä on asenneongelma, johon melkein kaikki suomalaiset on kasvatettu.
Merkillisellä tavalla vain nämä tulevat ja menevät “työvoimapulat” kohdistuvat aina matalapalkka-aloille. On tarjoilijapulaa ja hoitajapulaa ja siivoojapulaa, joita kaikkia meinataan torjua roudaamalla lisää väkeä ulkomailta. Harva meistä kaipaa mitään tosiaan lisää palvelijoita ja tarjoilijoita, mikä on ihan järkevää. Jostain syystä vaan maan elinkeinorakennetta halutaan tältä osin saada samanlaiseksi kuin ties missä indonesiassa. Soininvaarankin puheet ovat tältä osin ristiriitaisia.
Paras oli työministeriön ilmoitus vuonna 1995, jonka mukaan parturi ja kampaamoalalla on työvoimapulaa, vaikka kaikki kampaajat ovat itsenäisiä yrittäjiä ja pulaa oli siis liiketilojen ja tuolien vuokraajista.
Osmo sanoi taas totuuden:
“Ei ole mikään luonnonlaki, ettei korkean teknologian yhteiskunta pysty työllistämään matalan osaamisen työvoimaa.”
Juuri tästä syystä ihmettelenkin hallituksen suurta huolta “huutavasta työvoimapulasta” vaikka meillä on lähinnä “huutava pula” niistä palkan maksajista.. Seuraavan laman jälkeen vieläkin huutavampi.
“Sanotaan ruma sana niin kuin se on: meillä rakenteellista työttömyyttä pitää yllä palkkaerojen pienuus. Osa työvoimasta on hinnoiteltu työelämän ulkopuolelle. Samalla, kun meillä huonosti tuottava työ on teettäjälleen liian kallista, matalapalkkaiseen työhön kohdistuu kansainvälisesti katsoen korkea verotus ; tarkoitan kaikkea verotusta työnantajamaksuineen ja arvonlisäveroineen. Työntekijää hänen työnsä korkea hinta ei siis hyödytä, vaikeuttaa vain hänen työllistymistään.”
Tulisi tietenkin pienentää huomattavasti näitä työllistymisen esteitä. Tähän taas tarvitaan rahaa, paljon rahaa. Mutta missäs ne meitin rahat ovat? Kun me kerran ollaan niin rikkaita.. Varmasti ollaan rikkaita kun YLE ja poliitikot niin jatkuvasti vakuuttavat.
“Juuri tästä syystä ihmettelenkin hallituksen suurta huolta “huutavasta työvoimapulasta” vaikka meillä on lähinnä “huutava pula” niistä palkan maksajista.. Seuraavan laman jälkeen vieläkin huutavampi.”
Niin kauan kun meillä on nykymallinen verotus ja tupo, ei kannata kummoisia odottaa yrittäjärintamalla. Ans ku wanha kertoo pari esimerkkiä.
Vuodenvaihteessa päättyy useimmilla firmoilla tilikausi. Siinä samassa päättyy myös verovuosi. Suomessa listaamattomien osakeyhtiöiden vuosittaista voittoa verotetaan 26% verokannalla.
Pikkufirmat tekevät vuodenvaihteen tienoilla pääsääntöisesti niin kepulin tempun, että koko kassa poltetaan johonkin. Maksetaan lisää palkkaa omistajille, ostetaan varasto täyteen roinaa tai jotain, jotta veroa ei tarvitsisi maksaa rahojen makuuttamisesta tilillä yhden kriittisen yön yli. Pitkän linjan veivaaja osaisi kertoa muitakin konsteja millä tältä verolta vältytään, mutta nämä nyt ainakin ovat kaikkien tiedossa. Seurauksena on sitten se, että vuoden alussa pikkufirmat ovat aina ihan lamassa kun kassassa ei ole juurikaan rahaa.
Sitten meillä on nämä “verottomat” osingot, uudistuksen tuloksena. Kun puhutaan “verottomista” osingoista, tarkoitetaan, että osinkojen saaja ei maksa niistä veroa. Osingot eivät kuitenkaan ole verotuksessa vähennyskelpoista tavaraa, joten niistä maksetaan yhtiön toimesta aina vähintään 26% veroa. Listaamaton osakeyhtiö voi maksaa korkeintaan 9% pääomastaan “verotonta” osinkoa: tuommoisella kolmen neljän hengen asiantuntijafirmalla ei varmasti ole yli kymppitonnia pääomaa sisässä joten raja menee 900 eurossa. Eli kun tilillä on 1216 euroa, siitä voi maksaa kätevästi nämä 900 euron verottomat osingot ja loput menevät valtiolle. Kaikesta ylimääräisestä maksetaan lisäksi 16% osinkovero, jolloin yhteenlaskettu verorasitus on kevyesti siinä 40% kieppeillä. Saa sitä aika paljon painaa palkkatöitä, että pääsee samaan veroprosenttiin.
Tupo on toinen sensortin saatana, että siitäkin olisi päästävä eroon. Se on suunnitelmatalouden aikainen jäänne, kun sama hyvävelikerho pyöritti sekä hallitusta, että patruunaveroista taloutta. Koko järjestelmä pyörii isojen firmojen ehdoilla, pikkufirmoilla ei ole edes edustajaa neuvottelemassa asioista. Tästä nyt vain on muodostunut sellainen instituutio, että enää ei edes muisteta miksi tupoja aikoinaan alettiin sorvaamaan. Neukuissa oli Gosplan, meillä oli tulopoliittinen kokonaisratkaisu joka kattoi palkat, ovh:t ja verotuksen.
Eniten minua kuitenkin hämmästyttää se röyhkeys millä Suomeen kehdataan rutista lisää työpaikkoja ja vaaditaan yrittäjää ottamaan lisää riskejä jotta firma kasvaisi. Jos se on niin perkeleen helppoa ja hauskaa, miksette itse kokeilisi?
Yleisesti ottaen työvoimapulan syynä on kyllä enemmän se, etteivät kysyntä ja tarjonta kohtaa. Työntekijän pitäisi nykyään olla ei-alkoholisoitunut, ymmärtää soittaa ajoissa kun ei ole menossa töihin ja tehdä sopimansa hommat. Monet tekevätkin näin, mutta yllättävän monelle ns. perusjutut ovat ihan käsittämättömän vaikeita. Ei sellaista ihmistä voi palkata töihin joka uhkaa humalassa vetää sinua turpaan tai katoaa jonnekin useiksi päiviksi.
Olisin muuten ottanut tämän perinteisen esimerkin siitä miten Nokia tarvitsisi 1000 DI:tä lisää ja meillä on 1000 ainoastaan peruskoulun käynyttä kortistossa, mutta oman kokemukseni mukaan koulutuksella ei ole puoliksikaan niin suurta merkitystä työllistymisessä kuin omalla asentella. Koulutus on kieltämättä iso etu, mutta ilmankin usemmiten pärjää ja tässä koulutususkovaisten luvatussa maassa sille pannaan joskus liikaakin painoarvoa. Tietyt asiantuntijatehtävät ovat sitten asia erikseen: arvostan kyllä sitä, että lääkärit ovat pitkään lukeneita.
Työmarkkinoidemme sääntely on aivan järkyttävää, mutta mitenkäs sitä muutat kun ihmiset äänestävät kaiken maailman populisteja, joilla ei ole hajuakaan siitä miten maailma toimii.
Toisaalta, onneksi vain puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä.
Erittäin älykäs ja hyvä kirjoitus köyhyydestä! Kiinnitit huomiota tärkeään asiaan, eli varallisuuteen suhteessa muihin. Nälkää harva nykyään näkee, mutta jos ei voi elää samalla tavalla kuin muut, osallistua yhteisön ja tuttavien kanssa samoihin aktiviteetteihin, ja vielä on tämä asenne “Jokainen on oman onnensa seppä”, jolla huonosti pärjääminen on henkilökohtainen valinta ja hänestä tehdään hylkiö ja pummi, niin asenteet eivät mahdollista sosiaaliturvan nostamista, koska se pärjääminenhän on jokaisen oma asia. Yhdysvallat tästä Suomesta on pikkuhiljaa tulossa, ei pelkästään autokaupungistumisen myötä. Sosiaaliturvasta on jäljellä jämät, mutta eiköhän se yhdysvaltalainen kylmä ja kova yhteiskunta vielä lyö läpi, kunhan ne jämätkin onnistutaan karsimaan. Hammashoidossa se jo näkyy, että yksityistä kohti mennään kovaa vauhtia.
Tuohon edelliseen vielä lisäyksenä, että nykyään köyhän on parasta muuttaa muiden köyhien kanssa samoihin ympyröihin, niin ei tule syrjityksi köyhyytensä vuoksi. Tämä parempituloisten syrjintä köyhiä kohtaan ja köyhien syrjäytyminenhän johtaa tähän asuinalueiden erilaistumiseen, että rikkaat omissaan ja köyhät omissaan. Mutta molemmilla on varmaan parempi niin, rikkaat saavat keskenään käydä Thaimaan-lomilla ja ajaa maastureillaan, köyhät voivat keskenään elää köyhästi ja auttaa toisiaan. Auttavaisimmat yhteisöt löytyvät juoppojen keskuudesta, tällaisesta solidaarisuudesta ei ole puhettakaan Westendissä, jossa jokainen tuijottaa vain omaa napaansa.