Ennen tätä kirjoituta kannattaa lukea edellinen postaus, lyhyt katsaus ydinvoiman historiaan Suomessa
Sähkön hinta määräytyy pörssissä siten, että sähkön tuottajat kertovat mitä heidän on niiden on vähintään sähköstä saatava jotta suostuvat sitä myymään ja ostajat, minkä hinnan ne korkeintaan suostuvat maksamaan.
Jokaisen sähkön tuottajan kannattaa ilmoittaa hinnaksi omat muuttuvat kustannuksensa. Jos muuttuvat kustannukset saadaan katetuksi, voimala kannattaa pitää käytössä mieluummin kuin sulkea. Ydin- ja tuulivoima ja sääntelemätön vesivoima ilmoittavat rajahinnaksi pyöreä nollan, ellei jopa alle sen, koska voimalaa ei kannata sulkea, vaikka sähköstä ei maksettaisi mitään. Taktikointiin ei ole mitään syytä, ellei arvioi omaavansa sellaista markkinavoimaa, että pystyy manipuloimaan markkinahintaa, mutta sehän olisi peräti tuhmaa.
Tätä mallia kutsutaan energy only ‑malliksi erotuksena sellaisista malöleista, joissa maksetaan myös kapasiteetin olemassaolosta tai maksetaan syöttötariffeja, kuten Suomessa ennen tuulivoimalle ja Britanniassa ydinvoimalle. Jatka lukemista “Sähkömarkkinoilla on alettava maksaa myös kapasiteetista”