Tekijä: Osmo Soininvaara

Ter­vey­den­hoitoalan lakois­sa lakko­laisil­la on velvol­lisu­us tehdä ns. suo­je­lu­työtä. Aku­ut­tia hoitoa vaa­tivia poti­lai­ta ei sen­tään saa jät­tää kuole­maan. Esimerkik­si sydän­in­fark­tit ja kiireel­liset syöpäleikkauk­set on hoidettava.

Tehy suun­nit­telee Ylen mukaan lakon sijas­ta joukkoir­ti­sanou­tu­misia. Toiv­ot­tavasti tehyläiset eivät edes hark­itse kiertävän­sä täl­lä velvol­lisu­ut­ta suojelutyöhön.

Olen hyvin tyy­tyväi­nen siitä, että päämin­is­teri Van­hanen vie Susan Kurosen kir­jan oikeu­teen. Medi­an on voita­va ker­toa poli­itikko­jen asioista, jos niil­lä on merk­i­tys­tä hänen työn­sä hoita­misen kanssa — esimerkik­si rakas­ta­jatar Venäjän suurlähetys­töstä voisi olla täl­lainen tieto. Sel­l­aisen yksi­ty­isas­ian osalta, jol­la ei tätä merk­i­tys­tä ole, päämin­is­ter­il­lä on sama yksi­ty­isyy­den suo­ja kuin kenel­lä hyvän­sä. Lain­säädän­tö on tältä osin selkeä ja kohdal­la. Sitä pitäisi vain nou­dat­taa. Aja­tus, että medi­an on saata­va ker­toa kaikesta, mihin kansalais­ten uteliaisu­us kohdis­tuu, tarkoit­taa sitä, että jokaisen poli­itikon pitäisi asen­taa maku­uhuoneeseen­sa net­tikam­era, kos­ka joku on siitä kyl­lä kiin­nos­tunut. Jat­ka lukemista “Kiitän Vanhasta”

Edel­lisessä artikke­lis­sa yritin perustel­la,  on aivan oikein,että sähkön hin­ta määräy­tyy kalleim­man käyn­nis­te­tyn voimalan mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaan ja että on oikein, että tuo­hon hin­taan lisätään päästöoikeuk­sien arvo.  Tämä ohjaa kulut­ta­jan käyt­täy­tymistä oikein. Sen sijaan on hyvä kysymys, kenelle tästä syn­tyvä ylimääräi­nen voit­to kuu­luu. Jat­ka lukemista “Wind­fall voitot verotet­ta­va valtiolle”

Kek­sutelu sok­er­i­ju­urikkaista rön­sy­ili niin mon­een suun­taan, etten oikein pysynyt itsekään perässä. Yksi niistä oli päästökau­pan vaiku­tus sähkön hin­taan. Tähän kan­nat­taa palata.

Pörssikaup­pa johtaa peri­aat­teessa järke­vim­pään mah­dol­liseen voimalaitosten käyt­töjärjestyk­seen. Jat­ka lukemista “Päästökaup­pa ja sähkön hin­ta ja ilmaiset päästöoikeudet”

EU:n maat­alous­poli­ti­ik­ka on niin mon­imutkaista, etten voi olla aivan var­ma seu­raavas­ta, mut­ta näin olen tämän sok­eripetok­sen ymmärtänyt.

EU ei ymmärtääk­seni ole kohdis­tanut mitään hallinnol­lisia toimia Suomen sok­er­in­tuot­ta­jia vas­taan. Jat­ka lukemista “Vielä sokerijuurikkaasta”

Kiitet­tävän keskustelun maat­alous­poli­tikkas­ta järjestyk­sessä jo toinen kir­joituk­seni sok­er­i­ju­urikkaan vil­jelystä Suomes­sa aiheut­ti. Ehkä ongel­maa kan­nat­taa selvit­tää käsit­teel­lä suh­teelli­nen etu, joka on kansan­talousti­eteen keskeisiä käsit­teitä. Jat­ka lukemista “Suh­teelli­nen etu”

Ulko­min­is­teri peruu puheti­laisu­u­den, jos­sa hänen piti käsitel­lä Suomen EU-poli­ti­ikkaa, kun paha EU on men­nyt luokan malliop­pi­las­ta sok­eripoli­ti­ikas­sa. Pääkir­joit­ta­jat ker­to­vat, että Suomen elin­tarvike­te­ol­lisu­us voi joutua vaikeuk­si­in, jos sok­erista tulee maail­mal­la pula ja sen hin­ta nousee tuon­ti­sok­erin varas­sa olevas­sa Suomes­sa kohtu­ut­tomasti. Päämin­is­teri ilmoit­taa Suomen hark­it­se­van suhteitaan komis­sioon uud­estaan. Maat­alous­min­is­ter­iöstä löy­tyi heti miljoo­nia nos­taa sok­er­invil­jeli­jöi­den kansal­lista tukea. Seu­raavak­si Suo­mi var­maan kut­suu EU-suurlähet­tilään koti­in Brys­selistä. Jat­ka lukemista “Hirvit­tävä sokeripäätös”

Ter­ho Pur­si­ainen lainasi min­ulle vuosia sit­ten Michael Youn­gin kir­jan Mer­i­tokra­t­ian nousu vuodelta 1958. Vaik­ka kir­ja on kir­jana hiono — se on yritet­ty kir­joit­taa kaunokir­jal­liseen mutoon, jota kir­joit­ta­ja ei hal­litse — se mullisti suuresti maail­manku­vaani. Kir­jas­sa esitet­ti­in hyvin yksinker­tainen ja vas­taansanoma­ton hypo­teesi. Jat­ka lukemista “Mer­i­tokraat­ti­nen painajainen”