Tekijä: Osmo Soininvaara

Esteettömyydestä

En kade­h­di toimit­ta­jan työtä, kun pitää hyvin pie­neen tilaan lait­taa paljon asi­aa nasev­asti. Tämä­naa­muinen Hesarin uuti­nen esteet­tömyy­destä oli aika help­po lukea väärin, kos­ka luk­i­jan oli vaikea mieltää, mikä oli min­un mielipi­det­täni ja mikä toimit­ta­jan. Ei siinä ollut onnis­tunut otsikonkirjoittajakaan.

Selvi­tys­mies Syr­jäsen esi­tyk­set rak­en­tamisen hin­taa nos­tavien normien kar­simis­es­ta koske­vat myös rak­en­tamisen esteet­tömyyt­tä. Tämä asia on vihreille vaikea. Esteet­tömyyt­tä tulee edis­tää, eikä uut­ta esteel­listä rak­en­tamista tule hyväksyä. Pien­talo­jen osalta rajan­ve­to kul­kee siinä, onko koko asun­non olta­va esteetön vai riit­tääkö, että pyörä­tuo­lil­la pääsee kylään. Jat­ka lukemista “Esteet­tömyy­destä”

Autopaikat ja myöhempään kysyntään varautuminen

Anteek­si, että jatkan jankut­tamista pysäköin­tipoli­ti­ikas­ta. Se johtuu siitä, että Helsingis­sä kaavail­laan pysäköin­ti­in investoin­tia, joka vas­taa suu­ru­us­lu­okaltaan län­simetron rak­en­tamista. Siitä pitäisi siis keskustel­la yhtä paljon kuin länsimetrosta.

Keskustelus­sa usein käytet­ty argu­ment­ti on, että pysäköin­tipaikko­ja pitää rak­en­taa nyt kysyn­tää enem­män, kos­ka kysyn­tä oletet­tavasti kas­vaa tule­vaisu­udessa. Myös tämä argu­ment­ti edel­lyt­tää pysäköin­tipoli­ti­ikan muutosta.

Olete­taan, että pysäköin­tipaikat mak­sa­vat 30 000 euroa kap­pale. Talos­sa on 100 asun­toa. Mon­tako paikkaa pitää rak­en­taa? For­maali taloustiede ratkaisee asian niin, että paikko­ja raken­netaan niin mon­ta kuin menee kau­pak­si tuo­hon hin­taan tai siitä johdet­tuun vuokraan. Sil­lä, joka tämän kiistää, on harteil­laan aika iso todis­tus­taak­ka, sil­lä hänen tulisi kumo­ta koko talousjär­jestelmämme poh­jal­la ole­va teo­ria. Tai sit­ten pitäisi tur­vau­tua pysäköin­nin ulkoisi­in hyö­ty­i­hin, mikä sekään ei ole ihan help­poa, kos­ka yleen­sä auton käytöstä tiheästi raken­ne­tuis­sa kaupungeis­sa olete­taan tule­van ulkoista hait­taa eikä hyö­tyä. Autoil­i­jalle itselleen koitu­va hyö­ty ilme­nee jo halukku­udessa mak­saa pysäköin­tipaikas­ta. Jat­ka lukemista “Autopaikat ja myöhempään kysyn­tään varautuminen”

Kaksi kuvaa kertoo enemmän kuin 2000 sanaa

Sanal­lis­es­ti on vaikea esit­tää, mik­si kaupun­gin rak­en­t­a­mi­nen auton ehdoin tekee siitä mit­takaaval­taan tym­peän. Sik­si esitän kak­si kuvaa samankokoi­sista taa­jamista yhtä kaukana maansa pääkaupungista. Nämä ovat tietysti lajis­saan ääries­imerkke­jä. Ylem­män kuvan taa­ja­mas­ta olisi pienel­lä vaivan­näöl­lä saanut parem­mankin. Alem­man kuvan esimerk­istä kan­nat­taa omak­sua ainakin mit­takaa­va. Aluete­hokku­us on paljon suurem­pi kuin ylem­män kuvan kerrostalokaavassa.

Auton ehdoin tehty kaavoitus Mat­ti Van­hasen ihaile­mas­sa puutarhakaupungissa

 

Kaupun­ki suun­nitel­tuna ilman autoilun aset­tamia rajoituksia

Hallinnon tuottavuus

Olin aamupäiväl­lä THL:n neu­vos­ton kok­ouk­ses­sa. Monien muiden asioiden ohel­la keskustelti­in sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon organ­isoi­tu­mista. Yksi ala­teemoista oli kysymys valvon­nas­ta. Moni epäili, onko valvon­nan edel­ly­tyk­senä ole­va toimin­nan nor­mit­ta­mi­nen järkevää ollenkaan – norme­ja tarvi­taan, että on mitä valvoa. Määräl­lis­ten mittarei­den epäilti­in vääristävän toim­intaa. Mut­ta oli tälle käytän­nölle puo­lus­ta­ji­akin. Jat­ka lukemista “Hallinnon tuottavuus”

Tour de Helsinki 2012

Vieti­in 61-vuo­tispäivääni polke­mal­la Tour de Helsin­gin 140 kilo­metrin lenkin. Osan­ot­ta­jia oli ilmoit­tau­tunut yli 2500. Uhkaaval­ta näyt­tänyt sää saat­toi kar­sia joitakin pois, vaik­ka lop­ul­ta sää oli mitä parhain. Jos olisi voin­ut toivoa, niin vähän vähem­män tuul­ta, mut­ta ei tuu­likaan mikään tolku­ton ollut. Maali­in asti pol­ki ymmärtääk­seni 2221 henkeä, 2049 miestä ja 172 naista.

Pääos­al­la tämä oli kun­totem­paus, mut­ta kyl­lä siel­lä myös kil­pailti­in sekä yksilöinä että joukkueina. Kil­pailus­ta ei muu­ta kuin, että parhaat naiset eivät hävin­neet kuin pari min­u­ut­tia parhaille miehille.

Meille kun­toil­i­joille oli varat­tu jänikset, jot­ka ajoi­vat sovit­tua nopeut­ta. Hei­dän perässään pol­jet­ti­in enem­män tai vähem­män tiivi­inä ryh­mänä. Taukopaikko­ja oli neljä, joista ryh­mät pysähtyivät kah­teen tai kolmeen. Meistä hän­täpään polk­i­joista moni valit­ti, että jänikset oli­vat liian kovakun­toisia. Sik­si he vetivät huo­maa­mat­taan ylämäet liian lujaa suh­teessa tasaiseen maas­toon, jos­sa olisi voin­ut ajaa kovem­paakin. Jat­ka lukemista “Tour de Helsin­ki 2012”

Välimäen testamentti

(Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Kun­nal­lisalan kehit­tämis­säätiön net­ti­sivuil­la www.kaks.fi)

Kari Välimä­ki esit­ti kansli­apääl­likön uransa päät­teek­si oman käsi­tyk­sen­sä ter­vey­den­huol­lon jär­jestämis­es­tä maas­samme. STM:n min­is­ter­it irti­sanou­tu­i­v­at esi­tyk­ses­tä oitis. Minus­ta Välimäen esi­tyk­sessä on paljon hyvää. Jat­ka lukemista “Välimäen testamentti”

Vanhuksista kriittisiä asiakkaita

(Kir­joi­tus on julka­istu 2.9.2012 kolumn­i­na Savon Sanomissa)

Min­un on vaikea uskoa, että nor­mi­tuk­sel­la tai valvon­nal­la saisimme tur­vatuk­si van­huk­sille hyvä­ta­soisen hoidon. Räikeim­mät epäko­h­dat saataisi­in kar­si­tuk­si, mut­ta hyvää hoitoa ei voi­da taa­ta niin kauan kun hoidon tarpeessa ole­va van­hus on kun­nan silmis­sä meno. Nor­mi­tus on muutenkin köm­pelö keino. Määräl­lisiä resursse­ja voidaan nor­mit­taa, mut­ta ei ystäväl­listä asen­net­ta. Jat­ka lukemista “Van­huk­sista kri­it­tisiä asiakkaita”

Verotietojen julkisuus

Suomes­sa yksi­ty­ishenkilöi­den verotiedot ovat julk­isia. Tämä poh­jau­tuu aikaan, jol­loin vero­tus oli lähin­nä hark­in­tavero­tus­ta. Kansal­la oli oikeus valvoa, vetivätkö vero­lau­takun­tien jäsenet koti­in päin. Vaik­ka vero­tus perus­tuu nyky­isin täs­mäl­lisi­in vero­lakei­hin, veroti­eto­jen julk­isu­us on säi­lytet­ty osana yhteiskun­nal­lista kansalais­valvon­taa. Jat­ka lukemista “Veroti­eto­jen julkisuus”

Pysäköinti

(Tästä artikke­lista on tarkoi­tus jalostaa osak­si kaupunkisu­un­nit­telua käsit­televää pam­flet­tia, jon­ka Otso Kivekäs, Mikko Särelä ja minä aiomme julka­ista vielä ennen kun­nal­lis­vaale­ja. Tätä artikke­lia muokataan vielä saadun palaut­teen perus­teel­la. Pam­flet­ti­in tulos­sa ole­via jo aiem­min julka­istu­ja tek­ste­jä on  Liikku­mis­tarpeista ja Kolme tapaa elää. Olen julkaissut tämän myös Ihmis­ten kaupun­ki ‑blo­gis­sa, jos­sa muu­toinkin käy­dään mie­lenki­in­toista keskustelua kaupunkisuunnittelusta.)

Helsingis­sä on noin 230 000 autoa. Niiden säi­ly­tys vie tilaa noin seit­semän miljoon­aa neliömetriä eli seit­semän neliök­ilo­metriä joko asfalt­tikent­tää tai raken­net­tua pysäköin­ti­laitos­ta. Tilan raivaami­nen pysäköin­nille on vaikeimpia kaupunkisu­un­nit­telun haastei­ta. Osa autoista vaatii kak­si pysäköin­tipaikkaa, toisen työ­paikan luona. Lisäk­si kaup­po­jen yhtey­dessä on pysäköintitilaa.

Kaupun­ki toimii sitä parem­min, mitä tiivi­im­min raken­net­tu se on. Tiiveys tietysti myös mak­saa, kun puis­tot jäävät pieniksi ja las­ten leikkei­hin ei ole tilaa. Pysäköin­ti alen­taa tiiviyt­tä ilman, että lapset saisi­vat tilaa leikeilleen tai tilaa jäisi puis­toille ja istu­tuk­sille. Väljästi rak­en­t­a­mi­nen piden­tää matko­ja – ja lisää auton tarvet­ta. Punavuori ja Töölö ovat suosi­tu­impia asuinaluei­ta Helsingis­sä, mut­ta sel­l­aista ei saa enää rak­en­taa, kos­ka ne eivät täytä pysäköintinormia.

Viikkiläi­nen pihanäkymä

Jat­ka lukemista “Pysäköin­ti”