Helsinki yrittää pitää kaupunkinsa avoimena kaikille sosiaaliryhmille. Siksi uusille asuinalueille ei rakenneta vain kovan rahan asuntoja, joista joutuu maksamaan 5000 euroa neliöltä ja enemmänkin. On sosiaalista asuntotuotantoa – tai ainakin yrittää olla, ja on Hintasäädeltyä tuotantoa, jossa asunnon pitäisi saada ainakin periaatteessa rakennuskustannuksia vastaavalla hinnalla. Jos ei saa, on kilpailuolosuhteissa jotain vialla. Nuoria, työssä käyviä aikuisia ei kaupungissa paljon näkyisi, jos asuntoa ei saisi alle viidellä tonnilla neliöltä.
Tuo Hitas sääntely on tuottanut kaupungille kokonaisuudessaan paljon hyvää, mutta on siinä ongelmansa. Kun asunnon säädelty myyntihinta on paljon alle markkinahinnan, sitä ei kannata myydä. Joko asutaan perheen kokoon ja työpaikan sijaintiin nähden väärässä asunnossa tai pannaan Hitas-asunto vuokralle ja ostetaan paremmin perheen tilanteeseen soveltuva kovan rahan asunto. Toista Hitas-asuntoa ei enää saa. Säännöstely tuottaa paljon haittaa silloin, kun hintaero vapaisiin markkinoihin on suuri. Jatka lukemista “Vuokra-Hitas?”