Tour de Helsinki 2012

Vietiin 61-vuotispäivääni polkemalla Tour de Helsingin 140 kilometrin lenkin. Osanottajia oli ilmoittautunut yli 2500. Uhkaavalta näyttänyt sää saattoi karsia joitakin pois, vaikka lopulta sää oli mitä parhain. Jos olisi voinut toivoa, niin vähän vähemmän tuulta, mutta ei tuulikaan mikään tolkuton ollut. Maaliin asti polki ymmärtääkseni 2221 henkeä, 2049 miestä ja 172 naista.

Pääosalla tämä oli kuntotempaus, mutta kyllä siellä myös kilpailtiin sekä yksilöinä että joukkueina. Kilpailusta ei muuta kuin, että parhaat naiset eivät hävinneet kuin pari minuuttia parhaille miehille.

Meille kuntoilijoille oli varattu jänikset, jotka ajoivat sovittua nopeutta. Heidän perässään poljettiin enemmän tai vähemmän tiiviinä ryhmänä. Taukopaikkoja oli neljä, joista ryhmät pysähtyivät kahteen tai kolmeen. Meistä häntäpään polkijoista moni valitti, että jänikset olivat liian kovakuntoisia. Siksi he vetivät huomaamattaan ylämäet liian lujaa suhteessa tasaiseen maastoon, jossa olisi voinut ajaa kovempaakin.

Järjestäjät voisivat myös tukea osallistujien itsetuntoa ilmoittamalla nopeusryhmien nopeudet matkanopeuden mukaan. Nyt keskinopeuteen vaikuttavat myös tauot ja alkumatkan köröttely poliisiauton perässä. Todellisuudessa ryhmä 24 km/h ajoi noin 26 km/h.

Minun hiilikuidulla paranneltu sydämeni ei oikein pidä kovista nousuista. Niinpä lyöttäydyin aluksi ryhmään 28 km/h pudottautuakseni Veiskolan nousuissa alemmas. Päädyin lopulta 60 kilometrin kohdalla ryhmään 24 km/h, niin kuin olin suunnitellutkin ja ajoin sen kanssa ajoin yli puolet matkasta. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt odotella ryhmää ensimmäisellä taukopaikalla tai ajaa ne Veiskolan mäet vielä hitaammin. Ajoin aivan turhaan pitkän matkan yksin tuulta halkoen ja voimia tuhlaten.

Ryhmässä ajo on tavattoman helppoa. Ylämäessä siitä ei ole juuri apua, mutta tasaisella menee todella helposti ja alamäessä pitää jarrutella. Tarkkaavaisuutta se vaatii. Yksi usean fillarin kolarikin meidän ryhmässämme sattui. Ei siinä näyttänyt pahemmin käyvän. En voinut pysähtyä katsomaan, koska olisin aiheuttanut uuden kolarin.

Pienen aavistuksen sain pyörätaktiikasta. Ajoin kohti Kuninkaanmäkeä tiukasti edessä olevien selkää katsellen. Yhtäkkiä mäen päällä näin, että joukkomme oli katkennut kahtia ja olin jälkipäässä, joka oli jäänyt kymmeniä metrejä pääjoukosta. Jokainen ratkaisi asian tavallaan, minkä seurauksena jälkijoukko hajaantui ja kukin puski omaa tahtiaan tuulta vasten ja jäi minuutteja jälkeen. Yhteistyöllä karkulaiset olisi kyllä poljettu kiinni. Tulin viimeiselle taukopaikalle, kun ryhmä teki jo lähtöä.

Kuninkaanmäen nousussa jäi meistä taas monia jälkeen ryhmästä. Eroa ei ollut kuin sata metriä. Olisi pitänyt polkea heti kiinni, mutta kun jäin polkemaan muiden tipahtaneiden perässä, pääjoukko ehti liian pitkälle, eikä motivaatiota kiinni polkemisen enää ollut, jos ei ehkä voimiakaan. Kahdessakymmenessä kilometrissä tuli seitsemän minuutin rako.

Aikani oli miesten sarjassa peräpäästä laskien noin sadankahdenkymmenen paikkeilla. Siis aika huono. Mutta hauskaa oli. Ehkä ensi kertaa varten pitäisi harjoitella kovaa ajamista. Minun lenkkini ovat olleet yleensä sellaisia 120 sykkeellä käytyjä. Nyt keskisyke oli 144. Paino putosi kilon. Taskulaskin väittää, ettei siitä jää kuin puoli kiloa pysyväksi, kun nestetasapaino palautuu. Jalat ovat aika kipeät.

Pieni kilpailu ja kilvoittelu kuuluu tällaiseen tempaukseen, mutta pienellä leikkimielellä siitä saa hauskemman kuin hampaat irvessä puurtaen.

= = = =

Matkan aikana uusi Ridleyni täytti tuhat kilometriä. Bianchi on jäänyt vanhuuden lepoon. Fillarin valinnassa tärkeätä oli mahdollisuus triplavaihteeseen edessä, minun kun on terveellisintä ottaa mäet hitaasti. Ajoasento on nyt paljon parempi. Uudella fillarilla matkanopeus on noin kilometrin tai kaksi tunnissa parempi kuin vanhalla ja väsyneellä. Tour de Helsingin mäissä huomasin, että minulla rullasi paljon paremmin kuin muilla. Osasyynä tähän saattoi olla yhdeksän ilmakehän paineet renkaissa.

Vähän on kyllä Nizzan matkakumppania ikävä, mutta aika aikaansa kutakin.