Tekijä: Osmo Soininvaara

Helsin­gin seudun kun­tien välil­lä on voimakas kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista. Oheises­sa kuvas­sa ovat sisään- ja ulos­muut­ta­jien tulota­sot kun­nit­tain. Punainen kuvaa ulos­muut­toa ja sini­nen sisään­muut­toa. Kuvio on vähän hämäävä, kos­ka opiske­li­jat ovat vähä­varaisia muut­taes­saan sisään ja insinöörit ovat hyvä­tu­loisia muut­taes­saan ulos. Rajua on valikoi­tu­mi­nen kuitenkin.

Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 7: Asukkaiden valikointi”

Tulisiko asum­i­nen halvem­mak­si, jos kaavoitet­taisi­in paljon enem­män niin, että kaavoitet­tua tont­ti­maa­ta olisi tar­jol­la yllin kyllin?

Asun­to­jen hin­nat eivät muut­tuisi juuri lainkaan, jos ihmiset käyt­täy­tyvät markki­noil­la ratio­naalis­es­ti. Asun­to­jen hin­ta määräy­tyy sen mukaan, paljonko on valmi­ita asun­to­ja. Kaavoituk­sen nopeut­ta­mi­nen lask­isi asun­to­jen hin­taa vain, jos myös raken­net­taisi­in enem­män. Nytkään ei saa­da kaikkia tar­jol­la ole­via tont­te­ja raken­netuk­si. Sitä en tiedä, mis­tä tämä pul­lonkaula oikein johtuu. Jos avataan suuri määrä asuinaluei­ta yhtä aikaa ja raken­netaan yhtä vähän kuin ennenkin, alueet ovat rak­en­teil­la pitkään. Jat­ka lukemista “Jos kaavoitet­taisi­in paljon enemmän”

En pääse kok­ouk­seen, kos­ka lente­len hallinto­valiokun­nan kanssa rajavar­tios­ton helikopterin kyy­dis­sä. Mikko Särelä menee sinne puolestani. Hän on esitel­lyt lis­taa monipuolis­es­ti blo­gis­saan.

Kuninkaan­tam­men kaava

Tärkein päätös kos­kee Kuninkaan­tam­men kaavaa. Keskus­puis­ton ja Van­taan­joen kainaloon – joidenkin mielestä var­maankin keskus­puis­toon – tulee viiden­tuhan­nen asukkaan mie­lenki­in­toiselta vaikut­ta­va lähiö. Siel­lä pysäköin­ti on maan alla ja itse alueesta suuri osa on voitu toteut­taa ihmisen, ei auton mit­takaavas­sa käve­lykaupunk­i­na. Tämä on juuri sitä autot­to­muut­ta, jota olen halun­nut edistää.

Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 11.9.2012”

Pien­i­t­u­lois­t­en asum­is­mah­dol­lisuuk­sia voi tukea joka tekemäl­lä eril­lisiä talo­ja, joi­hin pääsee asun­non tarpeen perus­teel­la. Tai sit­ten voi tukea vuokral­la asu­jia ihan yleis­es­ti asum­istuen kaut­ta. Tässä jälkim­mäisessä tavas­sa on paljon hyviä puo­lia. Seinien kaut­ta tule­va tuki on rak­en­teeltaan on-off ‑tuki. Joko saa edullisen vuokra-asun­non tai ei saa. Asum­is­tu­ki on liuku­vasti häviävä pien­i­t­u­loisen tuki, joka pois­taisi myös rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä. On jotenkin miel­lyt­tävämpi sel­l­ainen 1930-luvun kaupun­ki, jos­sa omis­tusasu­jia ja vuokral­la asu­jia on sekaisin samas­sa rapus­sa. Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 6: Tuki seinille vai asukkaalle?”

Ellei mitään asun­topoli­ti­ikkaa har­joitet­taisi, asun­not meni­sivät niille, joil­la on varaa mak­saa niistä eniten. Kun Helsingis­sä uus­tuotan­to mak­saa yli 5000 euroa neliöltä, pien­i­t­u­loisil­la ei kaupunki­in olisi asiaa.

Entä kun suu­rit­u­loinen sairas­tuu ja joutuu sairaalaan. Mis­tä sairaalaan saadaan perushoita­jia? Mis­tä saadaan kaup­poi­hin kas­so­ja ja niin edelleen? Huoli palvelu­alo­jen työvoimas­ta on saanut myös elinkei­noelämän vaa­ti­maan sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa kaupunki­in. Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 5: Kuka pääsee asumaan?”

Raken­nus­li­ik­keet syyt­tävät Helsin­gin kaavoit­ta­jia liian yksi­tyisko­htai­sista kaavoista. He voisi­vat tehdä aivan yhtä laadukkai­ta ja ulospäinkin hyvän näköisiä talo­ja, jos saisi­vat suun­nitel­la ne itse. Kaavoit­ta­ja on huono talo­su­un­nit­teli­ja. Liian tarkat kaa­vat lisäävät raken­nuskus­tan­nuk­sia ja joko nos­ta­vat asun­to­jen hin­taa (Hitas) tai alen­ta­vat ton­tin arvoa (kovan rahan tuotanto).

Kaik­ki käyt­tävät val­taa, jos sitä on tar­jol­la, niin kaavoit­ta­jakin. Mut­ta on liian yksi­tyisko­htaisi­in toinenkin syy. Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 4: Ovatko kaa­vat liian tarkkoja?”

Jos saman­lainen talo mak­saa Helsin­gin satamil­ta vapau­tuvil­la alueil­la 6000 euroa ja Turus­sa 3000 euroa neliöltä, mihin tuo ero­tus menee?

Sen pitäisi teo­ri­as­sa men­nä lyhen­tymät­tömänä ton­tin hin­taan, mut­ta ei mene kuin osit­tain. Rahal­la on mon­ta ottajaa.

Vaik­ka Helsin­ki kil­pailut­taa kovan rahan tont­te­ja, jotenkin asun­to­jen hin­tata­so ei väl­i­ty tont­tien hin­toi­hin. Hitas-tont­tien osalta asun­to­jen myyn­ti­hin­nan tulisi vas­ta­ta raken­nuskus­tan­nuk­sia, joi­hin on lisät­ty kohtu­ulli­nen voit­to. Aivan käsit­tämät­tömän kalli­ita ne silti ovat. Raken­nus mak­saa rak­en­tamisku­luina ja yri­tyk­sen voit­tona selvästi enem­män kuin muual­la maas­sa tai muualle Euroopan Unionis­sa. Kovasti ihme­tyt­tää, mik­si kul­taa vuole­maan ei tule raken­nusy­htiöitä muual­ta Suomes­ta. Mikä kil­pailua rajoit­taa? Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 3: Mihin rahat menevät?”

(Pyyn­nöstä palaste­len blogi­i­ni per­jan­taisen luen­toni pien­inä palasina)

Mik­si asum­i­nen on Helsin­gin seudul­la niin kallista?

Asun­not ovat kalli­ita sik­si, että niin moni halu­aisi muut­taa Helsin­gin seudulle. Muut­topaineen suu­ru­ud­es­ta ker­too, että jos myy asun­ton­sa vaik­ka Tam­pereel­la ja ostaa samankokoisen Helsingistä, joutuu mak­samaan ”muut­toveroa” noin 200 000 euroa. Neu­vos­toli­itossa muut­tamista Mosko­vaan sään­nöstelti­in sisäisil­lä pas­seil­la. Kyl­lä sel­l­aisen halvem­mal­la sai. Jat­ka lukemista “Asun­topoli­ti­ikkalu­en­to, osa 1: Mik­si asun­not ovat kalliita?”