Asuntoluento, osa 5: Kuka pääsee asumaan?

Ellei mitään asun­topoli­ti­ikkaa har­joitet­taisi, asun­not meni­sivät niille, joil­la on varaa mak­saa niistä eniten. Kun Helsingis­sä uus­tuotan­to mak­saa yli 5000 euroa neliöltä, pien­i­t­u­loisil­la ei kaupunki­in olisi asiaa.

Entä kun suu­rit­u­loinen sairas­tuu ja joutuu sairaalaan. Mis­tä sairaalaan saadaan perushoita­jia? Mis­tä saadaan kaup­poi­hin kas­so­ja ja niin edelleen? Huoli palvelu­alo­jen työvoimas­ta on saanut myös elinkei­noelämän vaa­ti­maan sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa kaupunkiin.

Tähän asi­aan on toinenkin ratkaisu. Jos kaik­ki asum­i­nen olisi kallista, perushoita­jalle ja kau­pan kas­salle pitäisi mak­saa parem­paa palkkaa. Helsin­gin asun­top­u­la nos­taisi alueel­lista palkkata­soa ja siten myös paikallis­es­ti tuotet­tu­jen palvelu­jen hintoja.

Helsin­gin korkeampi palkkata­so ehkäi­sisi työ­paikko­jen siir­tymistä seudulle ja yri­tyk­set yrit­täi­sivät ulkois­taa mah­dol­lisim­man paljon toim­into­jaan muualle Suomeen. Se pitäisi alueel­lisen tas­apain­on parem­mas­sa kunnossa.

Vielä 1960-luvul­la baariruo­ka oli jo Lahdessa selvästi halvem­paa kuin Helsingis­sä. Sen jäl­keen palk­ka- ja hin­tata­so on yht­enäistynyt maassa.

Suurin osa asun­tokan­nas­ta on markki­nae­htoista ja suurim­mas­sa osas­sa palkko­ja on enem­män tai vähem­män Helsin­ki-lisää. On hoitoalan palkois­sakin. Työ­markki­nat­ues­ta kalli­in­paikan lisä on pois­tet­tu. Sik­si työ­markki­nat­uel­la ei tule toimeen Helsingis­sä, vaan sitä joudu­taan sään­nön­mukaises­ti tuke­maan toimeentulotuella.

Työvoima­pu­laa ei tulisi, vaik­ka sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa ei har­joitet­taisi, mut­ta moni asia pitäisi jär­jestää maas­sa toisin. Koko val­takun­nalli­nen lain­säädän­tö läh­tee ole­tuk­ses­ta, että Suomes­sa on yht­enäi­nen hin­ta- ja palkkata­so. Esimerkik­si kun­tien väli­nen tulon­tasaus ei voisi perus­tua enää vero­tu­lo­jen euromääri­in, vaan erot palkkata­sos­sa pitäisi ottaa huomioon. Pitäisi muuten ottaa huomioon jo nyt. Van­taa on vero­tu­lo­jen tasauk­ses­sa rikas kun­ta, mut­ta ei todel­lisu­udessa. Sama kos­kee tuloveroa, sosi­aal­i­tur­van suu­ru­ut­ta ja niin edelleen.

Ilman asun­topoli­ti­ikkaa asuinalueet eri­lais­tu­isi­vat jyrkästi tulota­son mukaan. Tätä jok­seenkin kaik­ki asi­aa tutki­neet pitävät pahana ja kansakun­taa heiken­tävänä asiana – kansakun­taa heiken­tävänä, kos­ka se tarkoit­taisi huono-osaisu­u­den jyrkem­pää periy­tymistä ja sitä, että lah­jakku­udet huonoil­ta alueil­ta haaskau­tu­isi­vat, kos­ka väärä osoite merk­it­sisi estet­tä ede­tä elämässä.

Helsin­gin kaupun­gin alueel­la keski­t­u­lois­t­en lap­siper­hei­den asum­ista tue­taan Hitas-sään­nöste­lyl­lä ja vähä­varaisem­pia aravavuokra-asunnoilla.

Aravavuokra-asun­to on omis­ta­jalleen kan­nat­ta­va. Omaa pääo­maa tarvi­taan hyvin vähän. Sik­si esimerkik­si VVO:lla oman pääo­man tuot­to on ARA-asun­nois­sa yli 30 pros­ent­tia. Suuria raha­sum­mia tässä ei siir­ry, kos­ka omaa pääo­maa on hyvin vähän.

Vuokralaiset mak­sa­vat vuokris­saan korot, hoitoku­lut ja lain­o­jen lyhen­nyk­set ja voipa yhtiö varautua rahas­toimal­la myös perusko­r­jauk­seen. Neljänkymme­nen vuo­den päästä vela­ton ker­rosta­lo vapau­tuu kaikesta sään­nöstelystä. Tämä ei kuitenkaan raken­nut­ta­jille riitä. He halu­a­vat tämän tapah­tu­van 20 vuodessa. Mihin näitä ”yleishyödyl­lisiä” mut­ta ahnei­ta raken­nut­ta­jia ylipään­sä tarvi­taan? Kun­nat ja val­tio voisi­vat raken­nut­taa asun­to­ja aivan yhtä hyvin.

Min­u­un otti yhteyt­tä yksi­tyi­nen yrit­täjä, joka sanoi, että hänelle nämä nykyisetkin ehdot ovat riit­tävän houkut­tele­via, mut­ta tont­te­ja annetaan vain näille insti­tu­tion­aal­isille rakennuttajille.

Ara-asun­to­ja ei viime aikoina ole saatu aloite­tuk­si juuri lainkaan. En pidä tätä aivan uskot­ta­vana. Kun­nil­ta taitaa puut­tua asi­as­sa motivaatio.

Hitas-jär­jestelmään liit­tyy suuria ongelmia, kos­ka asun­to­jen jälleen­myyn­nin sään­te­ly estää muut­tamista ja pitää sik­si asun­tokan­nan epä­tarkoituk­sen­mukaises­sa käytössä. Yleisek­si on tul­lut ostaa itselleen uusi asun­to ja jät­tää Hitas-asun­to sijoi­tusasun­nok­si. Sen saa vuokra­ta markkinahintaan.

Hitas-asun­to­jen arvon­ta on hyvin han­kala asia. Osta­ja ei voi mitenkään ilmaista pref­er­ensse­jään sijain­nin suh­teen – kos­ka työ­paik­ka on tässä vier­essä, halu­aisin asun­non juuri tältä alueel­la. Markki­noil­la näin voi tehdä.

Yhdys­val­ta­lais­ten tutkimusten mukaan sään­nel­lyt asun­tomarkki­nat lisäävät liiken­net­tä, kos­ka asun­non saa sieltä mis­tä sen saa, jol­loin työ­paikan tai muun usein vierail­ta­van kohteen sijain­ti ei riit­täväl­lä pain­ol­la pääse vaikut­ta­maan asun­non sijaintiin.

34 vastausta artikkeliin “Asuntoluento, osa 5: Kuka pääsee asumaan?”

  1. “Hitas-asun­to­jen arvon­ta on hyvin han­kala asia. Osta­ja ei voi mitenkään ilmaista pref­er­ensse­jään sijain­nin suhteen”

    Eikös hitas-asun­not arvota kohteit­tain? Espoolainen tut­ta­vani sai juuri Jätkäsaares­ta hitas-asun­non. Hän ker­toi, että voi hakea kah­ta eri asuntoa(samasta talosta siis). 

    Ja jos tut­ta­vani tiedot pitävät paikkansa, lap­siper­heitä ei juuri ole taloon tulos­sa vaan enem­mänkin eläkeikää läh­estyviä, jot­ka täl­lä het­kel­lä asu­vat ympäri pääkaupunkiseu­tua. Arvon­taan­han sai osal­lis­tua kuka vain ja mis­tä kun­nas­ta tahansa.

  2. Se siitä saa kun poli­itikot puut­tuvat luon­nol­lisi­in mekanisemeihin.

    Kun rajoite­taan asun­to­jen määrää syn­tyy kaik­ki nuo ongelmat.

    Lisätään vain tuotan­toa niin että saadaan hin­nat alas.

    Kyl­lä väkeä mah­tuu. Tässä lain­aus päivän Hesarista:

    Yk­sin Uu­del­le­maal­le mah­tui­si noin kah­dek­san Hongkongia.

  3. Yhdys­val­ta­lais­ten tutkimusten mukaan sään­nel­lyt asun­tomarkki­nat lisäävät liiken­net­tä, kos­ka asun­non saa sieltä mis­tä sen saa, jol­loin työ­paikan tai muun usein vierail­ta­van kohteen sijain­ti ei riit­täväl­lä pain­ol­la pääse vaikut­ta­maan asun­non sijaintiin.

    Liiken­teen lisään­tymisessä on syypäänä myös kaavoitus tai oikeas­t­aan liiken­nesu­un­nit­telu, jon­ka lähtöko­htana on (ainakin ollut), että asum­i­nen ja työ­paikat sijait­se­vat täysin sat­tuman­varais­es­ti eikä sille ole mitään tehtävis­sä, ja tästä syys­tä liiken­nejär­jestelmä pitää rak­en­taa niin, että kaikkial­ta pääsee kaikkialle mah­dol­lisim­man hyvin. Vai­h­toe­hto olisi esim. että suun­nitel­laan liiken­nejär­jestelmä, joka suosii hidas­ta liikku­mista (käve­ly, pyöräi­ly) ja lyhy­itä matko­ja, ja sen jäl­keen rak­en­t­a­mi­nen tapah­tuu automaat­tis­es­ti vain siel­lä, minne liiken­nejär­jestelmän puit­teis­sa on mahdollista.

  4. “Ellei mitään asun­topoli­ti­ikkaa har­joitet­taisi, asun­not meni­sivät niille, joil­la on varaa mak­saa niistä eniten. Kun Helsingis­sä uus­tuotan­to mak­saa yli 5000 euroa neliöltä, pien­i­t­u­loisil­la ei kaupunki­in olisi asiaa.”

    Näin tai sit­ten ei. Tuo har­joitet­tu asun­topoli­ti­ik­ka kun nos­taa kaikkien asun­to­jen hin­to­ja, myös uud­is­tuotan­non. Jos asun­tomarkki­nat toimi­si­vat markki­nae­htois­es­ti, Helsingistä saisi asun­to­ja selvästi nyky­istä halvemmalla.

    Mut­ta kun hyvin merkit­tävä osa vuokra-asu­jista saa vuokransa jonkun muun mak­samana (val­tion, kun­nan, avus­tusjär­jestön, armei­jan, työ­nan­ta­jan jne.), tai ainakin tuet­tuna (esim. opiske­li­ja-asun­not). Tämän seu­rauk­se­na se osa väestöstä, joka “luon­tais­es­ti” asu­isi halvem­mis­sa asun­nois­sa, ei asukaan näin. Vaan vuokranan­ta­jat voivat näi­denkin kohdal­la veloit­taa korkei­ta vuokria, ja nos­tat­taa näin vuokrien markki­nahin­taa, joka muu­toin aset­tuisi selvästi alem­malle tasolle kysyn­nän ja tar­jon­nan “lakien” mukaises­ti. Helsingistä puut­tuu jok­seenkin kokon­aan edullis­ten asun­to­jen markki­nat. Tämä on Helsin­gin ero mon­een muuhun vas­taa­van kokoiseen kaupunki­in näh­den maail­mal­la. Ja osin tämän seu­rauk­se­na Helsin­gin keskimääräi­nen hin­tata­so on pil­vis­sä vas­taa­van kokoisi­in ja isom­pi­in mui­hin kaupunkei­hin nähden. 

    Ratkot­taes­sa sitä, miten vähä­tu­loiset voitaisi­in saa­da asutet­tua, on itse asi­as­sa pahen­net­tu ongel­maa. Nykyi­nen tuk­i­jär­jestelmä menee aika suo­raan asun­to­jen hin­toi­hin, ja aiheut­taa hintakuplaa.

  5. Tuos­ta tuli hie­man sel­l­ainen olo, että kaupun­ki halu­aa ohjail­la markki­noi­ta monil­la eri­laisil­la kikoil­la. Pelkään että nuo kikat turhan usein vääristävät markki­noi­ta Hitasin tapaan. Yksinker­tainen malli olisi siis paras.

    Mitä Helsin­ki sit­ten halu­aa säädel­lä vapaaseen markki­naan verrattuna?

    Köy­hille pitää tar­jo­ta kat­to pään päälle, mut­ta siinä Helsin­ki ei ole eri­ty­isas­e­mas­sa muuhun maa­han ver­rat­tuna. Hoidet­takoon nämä asi­at siis val­tion aset­ta­man poli­ti­ikan mukaan.

    Tämän lisäk­si Helsingis­sä on ollut tah­to olla olemat­ta pelkästään rikkaiden Helsin­ki. Tämä on ihan kau­nis peri­aate. Helsin­ki on tässä pro­filoitunut hie­man oma­l­la taval­laan. Monien vaikeasti hal­lit­tavien kikko­jen sijaan (Hitas yms.) olisi kuitenkin parem­pi hoitaa ohjaus reilum­min, yhdel­lä tasaaval­la toimen­piteel­lä. Jos laki sal­lisi, Helsin­ki voisi vaik­ka per­iä kun­nal­lisveroa pro­gres­si­ivis­es­ti. Mielu­um­min siis tasaista ohjaus­ta kuin Hitas-arvon­taa. Kaavoitus voi myös tukea tätä Helsin­gin val­it­se­man poli­ti­ikkaa, esimerkik­si varmis­ta­mal­la vuokrat­alo­jen tulon jokaiseen kaupunginosaan.

    Näi­den lisäk­si en havain­nut mui­ta hyviä syitä, mik­si kaupun­gin pitäisi ohjail­la markki­noi­ta. Ei ole oikein mah­dol­lista men­nä niin pitkälle, että raken­net­taisi­in Suomen kallein kaupun­ki, ja sit­ten halut­taisi­in, että kaikkien vähä­tu­loi­sis­tenkin pitäisi voi­da asua sen keskus­tas­sa. Valitet­tavasti luon­non­lakien mukaan esim. siivoo­jat joutunevat jatkos­sakin asumaan paljolti ympäryskun­tien halvem­mis­sa asun­nois­sa, ja matkus­ta­maan sieltä töi­hin Helsin­gin keskus­taan. Nim­imerk­ki åke toi rin­nakkaisketjus­sa myös esi­in sen fak­tan, että toisel­la kädel­lä Helsin­ki haalii itselleen kaik­ki mah­dol­liset viras­tot, eikä tue esimerkik­si uusien työ­paikko­jen hajasi­joi­tus­ta. No, kukin taval­laan. Hesin­ki siis tekee kaikken­sa nos­taak­seen keskus­tansa mah­dol­lisim­man kalli­ik­si alueek­si, mut­ta samal­la etsii keino­ja joko asut­taa alueelleen myös esimerkkiköy­hiä. Siis eri­lais­tu­taan tulota­son mukaan (eri­tyis­es­ti ver­rat­tuna muuhun Suomeen), ja samal­la väl­tetään eri­lais­tu­mista. Vin­ha vir­i­tys. Onnea toteu­tuk­seen. Suosit­te­len nyky­istä yksinker­taisem­pia keinoja.

  6. Yllätät aina!
    Olen itse pitänyt sitä huonona, että rak­en­ta­jat lisäävät urakkatar­jouk­si­in­sa Helsin­ki-lisän. Toisin sanoen hin­noit­tel­e­vat työn­sä ja tavarat kalli­im­mik­si, jos niitä käytetään rak­en­ta­maan talo Helsinki­in, kuin miten hin­noit­tel­e­vat perä-hik­iälle. Olen siis sisäistänyt olet­ta­muk­sen, että hin­to­jen tulisi olla jotenkin kus­tan­nuk­sia vastaavia.

    Nyt esit­tämäsi aja­tus kään­tääkin asian päälaelleen. Kun ker­ran hin­natkin niin sit­ten täysimääräis­es­ti palkat ja tuetkin! Tot­ta. Ongel­mallista onkin juuri se että eri tilanteis­sa nou­date­taan eri­laista logiikkaa.

    Nykyti­lanteessa tarvit­semme asun­topoli­it­tisia tuk­i­toimia ara-tuotan­non ja hitak­sen muo­dos­sa, mut­ta sys­tee­mi vuo­taa urakkatar­jouk­sis­sa, joiden kaut­ta rak­en­tamisen kalleus PKS-seudul­la hyödyt­tää ensisi­jais­es­ti rakennusliikkeitä.

    Ja ahneus on alal­la niin rapeaa, että nämä sään­nel­lyt voitot eivät oikein tah­do edes kiin­nos­taa. Ero vapaara­hoit­teisen tuotan­non voit­toi­hin on niin muhkea. 

    Tämä kiin­nos­ta­mat­to­muu­den vaje menee muuten läpi organ­isaa­tion: edes työn­tek­i­jät eivät halua näille vähem­män tuot­toisille työ­maille, kun niis­sä on jaos­sa vähem­män glo­ri­aa ja kan­nuk­sia. Tämä ongel­ma ei häviäisi mihinkään ehdot­ta­mas­sasi “uudessa” jär­jestelmässä vaan saat­taisi­pa entis­es­tään kärjistyä.

    1. Nyt esit­tämäsi aja­tus kään­tääkin asian päälaelleen. Kun ker­ran hin­natkin niin sit­ten täysimääräis­es­ti palkat ja tuetkin! 

      En ehdot­tanut mitään. Yritin vain kuva­ta, miten markki­nat toimi­vat nyt.

  7. Osmo,
    ongel­mat sään­telystä luet­telitkin. Pois taisi jäädä mm. että vuokra-asun­to­jen tulo­rajo­ja kai tutk­i­taan vain sopimus­ta tehtäessä. Ja kitkaa syn­tyy muut­tamiseen. Kysynkin Sin­ul­ta: Jos tulet val­i­tuk­si val­tu­us­toon, mitä ‘sosi­aalisen asun­to­tuotan­non’ muo­toa edis­tät? Ylläol­ev­as­ta tulk­it­sen ettet ainakaan HITAS­ta, kun se ei sel­l­ainen ole…

  8. kom­ment­ti: Helsingistä puut­tuu jok­seenkin kokon­aan edullis­ten asun­to­jen markkinat. 

    Yksi nykyisen asun­tomarkki­nan epäter­veistä piirteistä on, että laadun vaiku­tus hin­taan on niin vähäi­nen. On ole­mas­sa tiet­ty sijain­ti­in perus­tu­va hin­ta ja tuol­la hin­nal­la saa sit­ten hyvin vai­htel­e­van­ta­soisia ja ‑kokoisia asun­to­ja. Jos markki­nat toimi­si­vat ter­veel­lä poh­jal­la, vaikut­taisi asun­non ja taloy­htiön kun­to enem­män asun­to­jen hin­toi­hin. Nyt ei paljon tun­nu ole­van merk­i­tys­tä edes sil­lä, onko vuokra­tont­ti vai ei tai paljonko vuokra-aikaa on jäl­jel­lä tai kuin­ka iso vastike on.

  9. Osmo Soin­in­vaara:
    Ilman asun­topoli­ti­ikkaa asuinalueet eri­lais­tu­isi­vat jyrkästi tulota­son mukaan. Tätä jok­seenkin kaik­ki asi­aa tutki­neet pitävät pahana ja kansakun­taa heiken­tävänä asiana – kansakun­taa heiken­tävänä, kos­ka se tarkoit­taisi huono-osaisu­u­den jyrkem­pää periy­tymistä ja sitä, että lah­jakku­udet huonoil­ta haaskau­tu­isi­vat, kos­ka väärä osoite merk­it­sisi estet­tä ede­tä elämässä. 

    Mut­ta kuitenkin kaupun­gin pitää myy­dä huu­tokau­pal­la ja markki­nalogi­ikalla uusien kaupungi­nosien tontit?
    Mis­sä logiikka?

    Asun­to­jen korkea hin­ta tukee huono-osaisu­u­den periy­tymistä. Kun val­taosa elämän tuloista kuluu asumiseen, niin asun­non per­i­neet ovat koros­tuneesti parem­mas­sa tilanteessa.

    Mihin näitä ”yleishyödyl­lisiä” mut­ta ahnei­ta raken­nut­ta­jia ylipään­sä tarvi­taan? Kun­nat ja val­tio voisi­vat raken­nut­taa nämä aivan yhtä hyvin. 

    Sato, VVO, jne. lakka­si­vat ole­mas­ta “yleishyödyl­lisiä” jo hyvän aikaa sit­ten ryhdyt­tyään toim­i­maan osakey­htiöinä täysin kau­pal­lis­ten peri­aat­tei­den mukaan. Asun­topoli­ti­ikan olisikin jo vih­doin tehtävä jotain näi­den entis­ten yleishyödyl­lis­ten pulju­jen jät­tämän aukon paikkaamiseksi.

    Hitas-asun­to­jen arvon­ta on hyvin han­kala asia. Osta­ja ei voi mitenkään ilmaista pref­er­ensse­jään sijain­nin suh­teen – kos­ka työ­paik­ka on tässä vier­essä, halu­aisin asun­non juuri tältä alueel­la. Markki­noil­la näin voi tehdä. 

    Ei markki­noil­la voi ostaa miltä alueelta huvit­taa. Hin­ta rajoittaa.

    Lisäk­si kan­nat­tais ottaa ehkä hie­man selvää Hitas-jär­jestelmästä, ennen kuin alkaa sitä toisille opet­taa. Uusien kohtei­den arvon­ta tapah­tuu taloko­htais­es­ti, joten todel­lakin voi vali­ta hyvin tarkasti asum­i­s­paikan. Muiden kuin ATT:n rak­en­tamia hitas-asun­to­ja ei yleen­sä edes mitenkään arvota. Käm­pät myy­dään kuten muutkin eli osta­jat jonoon ja eka joka suos­tuu osta­maan, saa.
    Van­ha hitas-asun­to myy­dään myös ihan niinkuin mikä tahansa kämppä.

    Kovasti hitas­ta kri­ti­soidaan, mut­ta pienel­lä säädöl­lä siitä saataisi­in paljon toimi­vampi. Hin­nat voisi­vat vapau­tua vähitellen kohti markki­nahin­to­ja ja jälleen­vuokraus voitaisi­in kieltää.

    Olis myös ihan kiva, jos hitak­ses­ta pitäis päästä eroon, että ehdotet­taisi­in jotain ihan konkreet­tista sen tilalle.

    1. Osmo Soininvaara:
      Ilman asun­topoli­ti­ikkaa asuinalueet eri­lais­tu­isi­vat jyrkästi tulota­son mukaan. Tätä jok­seenkin kaik­ki asi­aa tutki­neet pitävät pahana ja kansakun­taa heiken­tävänä asiana – kansakun­taa heiken­tävänä, kos­ka se tarkoit­taisi huono-osaisu­u­den jyrkem­pää periy­tymistä ja sitä, että lah­jakku­udet huonoil­ta haaskau­tu­isi­vat, kos­ka väärä osoite merk­it­sisi estet­tä ede­tä elämässä.
      toke:
      Mut­ta kuitenkin kaupun­gin pitää myy­dä huu­tokau­pal­la ja markki­nalogi­ikalla uusien kaupungi­nosien tontit?
      Mis­sä logiikka?

      Mis­sä on kysymyk­sesi logi­ik­ka. Se, mil­lä hin­nal­la kaupun­ki antaa raken­nus­li­ik­keelle maan, ei vaiku­ta mitään siihen, mil­lä hin­nal­la raken­nus­li­ike myy asun­non eteen­päin, ellei myyn­ti­hin­taa säädellä.
      Mut­ta sitä sääte­lyähän Helsin­ki juuri tekee Hitas-tuotan­nos­sa. Tont­ti luovute­taan ali­hin­taan ja edel­lytetään, että se edullisu­us siir­retään asun­non ostajalle.

      Hitasar­von­nas­sa ei ker­ral­laan saa osal­lis­tua kuin yhden kohteen arvon­taan. Tässä arvon­nas­sa ei saa kuitenkaan mitään etua siitä, että työ­paik­ka sat­tuu ole­maan vier­essä. Markki­noil­la sen, jolle asun­non sijain­nista on enem­män etu akuin muille, voi tar­jo­ta enem­män ja saa­da asunnon.
      Noi­hin hitasarpa­jaisi­in muuten kan­nat­taisi kaikkien osal­lis­tua. Jos arpaoni on hyvä, saa erit­täin edullisen sijoi­tusasun­non hal­val­la. Jos oikein hyvin käy, voi saa­da jopa sel­l­aisen asun­non, johon voi muut­taa itse. 

  10. Ode:

    Hyvä, että olet täs­mälli­nen, toki vain kuv­a­sit puh­da­sop­pis­es­ti eri­laisia kokon­ais­mall­e­ja. Poli­itikkona on hyvä että täs­men­nät min­noin olet esit­tämässä jotain ja mil­loin pyrit kuvaa­maan teo­reet­tisiä kokon­ais­mall­e­ja. Teo­reet­ti­nen viiteke­hys aut­taa ymmärtämään kokon­aisu­u­den toim­inta­logi­ikkaa. Sikäli ajat­telusi onkin niin kiin­nos­tavaa, et juu­tu ja jumi­udu nykykäytän­töi­hin niin kuin me suos­sa rämpijät.

    Nim­imerk­ki Kommentti:
    “Ratkot­taes­sa sitä, miten vähä­tu­loiset voitaisi­in saa­da asutet­tua, on itse asi­as­sa pahen­net­tu ongel­maa. Nykyi­nen tuk­i­jär­jestelmä menee aika suo­raan asun­to­jen hin­toi­hin, ja aiheut­taa hintakuplaa.”

    Rak­en­tamisen kalleus on sys­tee­mis­sä hyväksyt­ty luon­non­laik­si. Vuokra-aun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen on mah­dol­lista enää vain, mikäli omis­taa jo laa­jan kiin­teistökan­nan johon uud­is­tuotan­non kus­tan­nuk­set saadaan tasat­tua. VVO:llahan tämä toimii tois­in­päin, Helsin­gin vuokria lyp­sämäl­lä ylläpi­de­tään kan­taa muualla.

    Mut­ta tasaami­nen Helsin­gin sisäl­lä on mah­dol­lis­tanut rak­en­tamisen hin­to­jen nousut kasvukeskuk­sis­sa. Vapaara­hoit­teises­sa vuokratuotan­nos­sa uus­tuotan­non kus­tan­nus­rakenne edel­lyt­tää yli 20 euron neliövuokria.

    Arvostan sitä, että raken­namme pääkaupunki­amme korkeata­sois­es­ti. Mut­ta miten estämme rak­en­tamisen urakoi­hin val­u­vat hin­nat, jos ARA:n investoin­tikus­tan­nusten valvon­ta pois­te­taan, kuten asun­to­hal­li­tuk­sen enti­nen pääjo­hta­ja Kiu­rulle laa­ti­mas­saan selvi­tyk­sessään ehdot­taa ja tarkastelu­un ote­taan vain tule­va vuokrata­so? Ole­mas­sa olevas­sa kan­nas­sa on omaakin korjausvelkaa.

  11. Se hesarin eili­nen kart­ta kyl­lä ker­too hyvän keinon alen­taa asumiskus­tan­nuk­sia Helsingis­sä. Korkeak­oulut esimerkik­si voitaisi­in aivan hyvin siirtää kokon­aan pois pääkaupunkiseudul­ta Tam­pereelle, Jyväskylään Turku­un Lah­teen Hämeen­lin­naan. Näis­sä kaupungeis­sa julkisen sek­torin osu­us oli kyl­lä vielä suurem­pi kuin Helsingis­sä mut­ta siel­lä se ei aiheuta asun­toku­plaa. Maail­man­laa­juis­es­ti parhaat yliopis­tot (Eton Cam­bridge) ovat pie­nil­lä paikkakunnilla.

    Nythän juuri on kova keskit­tämi­nen käyn­nis­sä kun ammat­tiko­rkeak­oulu­paikatkin pyritään keskit­tämään keskuskaupunkei­hin, esim ähtärin met­säk­oulu­tus viedään pel­to­jen keskelle Seinäjoelle. Sinipuna pyrkii pump­paa­maan pääkaupunkiseudun ja muiden kaupunkien kuplat­alout­ta kaikil­la mah­dol­lisil­la julk­isil­la resurs­seil­la, vaik­ka se hesarin kart­ta ker­too että keskuskaupunkien talous perus­tuu jo nyt suurelta osin julk­isi­in tulonsiirtoihin.

  12. mert­si:
    Maail­man­laa­juis­es­ti parhaat yliopis­tot (Eton Cam­bridge) ovat pie­nil­lä paikkakunnilla. 

    Ja kun top10 on: Har­var­di, Stan­ford, MIT, Berke­ley, Cam­bridge, Cal­tech, Prince­ton, Colum­bia, Chica­go ja Oxford, niin pikkukaupunkien osu­us on?

  13. Osmo Soin­in­vaara: Tont­ti luovute­taan alihintaan…Noihin hitasarpa­jaisi­in muuten kan­nat­taisi kaikkien osal­lis­tua. Jos arpaoni on hyvä, saa erit­täin edullisen sijoi­tusasun­non hal­val­la. Jos oikein hyvin käy, voi saa­da jopa sel­l­aisen asun­non, johon voi muut­taa itse. 

    En ole koskaan ennen oikein mieltänyt tätä hitas-tont­tien ali­hin­taisu­ut­ta. Näin sik­si että tont­ti­hin­nat vapaara­hoit­teisil­lakaan ton­teil­la eivät ole olleet kovin päätä huimaavia. Eroa hitas-asun­to­jen tont­tei­hin ei ole oikein huomannut. 

    Ennem­minkin on ollut niin, että hitas-tont­tien ton­tin­vuokrat ovat olleet melko korkei­ta kun on ver­ran­nut van­hempi­in alueisi­in. Tont­tivuokrat jäävät aina jäl­keen hin­take­hi­tyk­ses­tä kos­ka ovet sidot­tu­ja elinkus­tan­nusin­dek­si­in ja maan arvo on nous­sut tätä ripeämmin.

    Maan hin­nan otta­mi­nen kun­nalle voisi olla oikea kehityssuunta.

    1. Vapaara­hoit­teiset ton­tit luovute­taan liian hal­val­la. Se on lahjoi­tus raken­nus­li­ikkeille. Ne pitäisi kilpailuttaa.
      Täl­lä vapaara­hoit­teis­ten tont­tien alen­nus­myyn­nil­lä on vielä sekin vika, että se tekee kovan­ra­han tuotan­nos­ta nyt niin kan­nat­tavaa, etteivät raken­nus­li­ik­keet viit­si tehdä säädellystä tuotan­noista edes tar­jouk­sia tai jos tekevät, vaa­tiv­bat niihinkin huimat katteet.

  14. Hitas-arvon­taan kan­nat­taa kaikkien osal­lis­tua! Se on helpom­pi tapa yrit­tää saa­da itselle sovel­tu­va asun­to kuin ryh­märaken­nut­ta­mi­nen. Samoin jokaisen kan­nat­taa han­kkia itselleen asum­isoikeusasun­non jono­tus­nu­mero. Jos per­heessä on yksi yli 55-vuo­tias aso-asumiseen ei sovel­leta var­al­lisu­us­ra­jo­ja, joten sitäkin kaut­ta voi päästä kiin­ni itselle soveli­aaseen asuntoon.

    Ero­ja näis­sä on lähin­nä siinä että omaa var­al­lisu­ut­taan voi kas­vat­taa nopeim­min raken­nut­ta­mal­la — jos hyvin käy ja viit­sii nähdä moi­sen vaivan. Sil­lä työtä siinä kyl­lä on. Hitak­sis­sa joutuu odot­ta­maan 30 vuot­ta, että pääsee real­isoimaan omaisu­ut­ta ja asum­isoikeusasun­nos­sa sitä ei pääse tekemään koskaan. Omaisu­ut­ta ei kerry.

    Van­ho­ja jo hitas-asun­nois­sa asu­ji­a­han tämä ei koske. Jos sään­te­ly puree eikä nykya­sun­non hin­nal­la pääse kiin­ni uuteen hitak­seen, ei auta kuin tyy­tyä asumaan siinä mis­sä on. Tai kan­nat­taa tietysti, jos on halukas real­isoimaan nykya­sun­non, otta­maan lisälainaa ja muut­ta­maan siihen arvon­nas­sa saatu­un. Van­ha hitashan tulee myy­dä ennen kuin saa omis­tu­soikeu­den uuteen. 

    Käsi­tyk­seni mukaan kuitenkin käytän­nössä noin 60 % hitak­sista sijait­se­vat markki­na-alueil­la, jois­sa hitas-enim­mäish­in­ta ylit­tää käyvän hin­nan. Eli mitään sään­te­lyä näi­den suh­teen ei enää ole olemassa.

    Siis arpa­jaisi­in osal­lis­tu­maan! Joku aina voit­taa lotossakin.

  15. Osmo Soin­in­vaara: Mis­sä on kysymyk­sesi logi­ik­ka. Se, mil­lä hin­nal­la kaupun­ki antaa raken­nus­li­ik­keelle maan, ei vaiku­ta mitään siihen, mil­lä hin­nal­la raken­nus­li­ike myy asun­non eteen­päin, ellei myyn­ti­hin­taa säädellä.
    Mut­ta sitä sääte­lyähän Helsin­ki juuri tekee Hitas-tuotan­nos­sa. Tont­ti luovute­taan ali­hin­taan ja edel­lytetään, että se edullisu­us siir­retään asun­non ostajalle. 

    Hitas-tuotan­to on niin vähäistä, ettei sil­lä ole merkit­tävää merk­i­tys­tä kokonaisuuteen.
    Kysymyk­seni logi­ik­ka on se, ettei kaupun­gin pitäisi myy­dä maa­ta huu­tokau­pal­la markki­nahin­taan, kos­ka se ei ainakaan laske asun­to­jen hin­taa. Jos kaupun­ki myisi maan suo­raan taloy­htiölle ja jät­täisi raken­nut­ta­jan kokon­aan ulos yhtälöstä, maan hin­ta siir­ty­isi suo­raan asun­non hin­taan ja siten asumiskustannuksiin.

    Hitasar­von­nas­sa ei ker­ral­laan saa osal­lis­tua kuin yhden kohteen arvon­taan. Tässä arvon­nas­sa ei saa kuitenkaan mitään etua siitä, että työ­paik­ka sat­tuu ole­maan vier­essä. Markki­noil­la sen, jolle asun­non sijain­nista on enem­män etu akuin muille, voi tar­jo­ta enem­män ja saa­da asunnon. 

    Tois­tan: arvon­taa tapah­tuu vain ATT:n hitak­sis­sa, joka on vain osa hitas-tuotan­toa. Fik­sua tiet­ty olis, jos arvon­taan liitet­täisi­in joku mis­sik­il­pailu. Tämä tiet­ty vaatis tosi rohkeaa virkami­estä joka uskaltais päätök­siä tehdä ja niitä sit­ten puitais vuosikym­meniä hallinto-oikeuk­sis­sa. Toisaal­ta arvon­to­ja ei yleen­sä ole yhdel­lä alueel­la samanaikaises­ti mon­taa, joten jos tähtäät työ­paikan lähelle, niin use­aan arvon­taan osal­lis­tu­mis­es­ta ei ole hyötyä.

    Hitak­sen hin­tahäiriköin­nistä saa todel­lisen kuvan, kun kat­soo mitä on tarjolla:
    http://www.hitaskoti.fi/haku_hakutulokset
    Tuos­sa tiet­ty vain pieni mur­to-osa tar­jon­nas­ta, kun val­taosa kaupitel­laan ihan nor­miteitse (oikotie, etuovi, välit­täjät), mut­ta kun 17 vuot­ta van­ha kämp­pä mak­saa 5–6k€/m2, niin ei ne nyt ihan hirveesti yleis­es­tä hin­tata­sos­ta poikkea.

  16. mert­si kirjoitti:
    “Maail­man­laa­juis­es­ti parhaat yliopis­tot (Eton Cam­bridge) ovat pie­nil­lä paikkakunnilla.”

    Shang­hain lis­tan 10 parhaas­ta yliopis­tos­ta 4 (Har­vard, MIT, Colum­bia, Chica­go) on suurkaupungeis­sa, 3 on Kali­for­ni­as­sa perin kali­for­nia­maisel­la alueel­la joka on liian lähel­lä suurkaupunke­ja ollak­seen kun­nol­la pikkukaupunkia, mut­ta ehkä liian kaukana ollak­seen kun­nol­la lähiötäkään (Stan­ford, Berke­ley, Cal­tech), ja 3 on pikkukaupungeis­sa (Cam­bridge, Prince­ton, Oxford).

    Sijoil­la 11–20 ole­vista yliopis­toista 8 on suurkaupungeis­sa (tai 7 jos Wis­con­sinin pääkaupun­gin Madis­onin ei kat­so­ta ole­van suurkaupunki).

    http://www.shanghairanking.com/ARWU2012.html

    Mainit­se­masi Eton ei ole yliopis­to, vaan yläaste + lukio.

  17. Pikkukaupunke­ja ovat muu­ta­man sadan tuhan­nen paikat noin yleen­sä, eli Hesa, Turku, Tam­pere ja Oulu

    toke: Ja kun top10 on: Har­var­di, Stan­ford, MIT, Berke­ley, Cam­bridge, Cal­tech, Prince­ton, Colum­bia, Chica­go ja Oxford, niin pikkukaupunkien osu­us on?

  18. Sam­po Smolander:

    Shang­hain lis­tan 10 parhaas­ta yliopis­tos­ta 4 (Har­vard, MIT, Colum­bia, Chica­go) on suurkaupungeissa,

    Har­vardin ja MITin sijain­tipaikkakun­ta on Cam­bridge, MA, asukasluku n. 100000, ei siis varsi­nainen suurkaupun­ki (toki lähel­lä Bostonia).

  19. Hyvä yliopis­to yhdis­tää aina opetuk­sen, asumisen ja sosi­aalisen elämän. Tämä voidaan toteut­taa joko pienel­lä paikkakun­nal­la tai tiivi­il­lä kam­puk­sel­la suures­sa kaupungis­sa. Oulu ja Turku ovat esimerkke­jä ensin­maini­tus­ta. Pääkaupunkiseudul­la oli kak­si toimi­vaa kam­pus­ta: TKK ja MPKK. 

    Nyt Aal­to on lev­äl­lään pitkin ja poikin seu­tukun­taa. Aal­to saadaan kil­pailukykyisek­si vain keskit­tämäl­lä toimin­nat ml. asum­i­nen ja oppi­laskun­nat tms. Otaniemeen. HY:n kam­pusten tilanne on vielä ongelmallisempi.

  20. “Vapaara­hoit­teiset ton­tit luovute­taan liian hal­val­la. Se on lahjoi­tus raken­nus­li­ikkeille. Ne pitäisi kilpailuttaa.”

    Markki­nahin­takin on manip­u­lois­tavis­sa. Hyvä esimerk­ki on Oulun seu­tu, jos­sa kun­nat tont­tien yli­tar­jon­nal­la pitävät raken­nus­maan hin­nan kohtuullisena.
    Kuu­nat saa­vat edullista raaka­maa­ta kun maan­omis­ta­jalle ei syn­ny odotusar­voa maan hin­nan nousus­ta tule­vaisu­udessa. Aina kan­nat­taa myy­dä kun vain kun­ta ostaisi

    Ja kun raken­nus­li­ik­keet eivät pääse määräävään ase­maan markki­noil­la niin ei myöskään muu rak­en­t­a­mi­nen ole kallista .

    Kun pääkaupunkiseudul­la rak­en­tamisen hin­ta on 5000 euroa m2 mut­ta muual­la maas­sa 2000 m²
    Mikään rak­en­tamiseen liit­tyvä seli­tys ei ker­ro eroa, syy löy­tyy vedätyksestä

    Poli­itikot ja raken­nus­li­ikket yhdessä vedät­tävät asumisen hin­nan taivaisi­in pääkaupunkiseudulla

  21. Tun­tu­ma on, että hallintokeslit­tymä on har­voin samal­la teollisuuskesittymä. 

    Helsin­gin vetovoima perus­tui satamien ja telakoiden luo­maan kau­pal­lisi­in ja tekni­ikan mas­satyö­paikkoi­hin. HY tuot­ti hallinnon virkamiehet. 

    Tam­pere oli teol­lisu­u­den keskit­tymä. Oulu on puuk­lus­terin ydi­naluet­ta. Turku kaupan. 

    Luul­tavasti liian lavea alue­poli­ti­ik­ka keskit­ti kaiken Helsinki­in. Mikään muu alue ei saanut erikois­tua luon­nol­lis­es­ti vaan kaik­ki muut tasapäistettiin. 

    Täl­lä vuosi­tuhan­nel­la Aal­to yliopis­ton val­tion extral­isära­hoi­tus ja kasvu olisi ehkä pitänyt ohja­ta Oulu­un ja Tam­pereelle. Samal­la koko pk seudun AMK tar­jon­taa olisi voin­ut supistaa.
    Ihmiset tule­vat opin­to­jen jäl­keen Helsinki­in, jos tarpeen. 

    Kehi­tys on ollut pitkä ja muu­tok­set ovat hitai­ta. Pk-seudun asun­toti­lanne ei muu­tu vuosikym­meni­in helpom­mak­si. Silti voisi miet­tiä, josko Helsin­ki suun­tau­tu­isi hallinnon keskuk­sek­si? Ehkä ei onnis­tu, bisnes tarvit­see monipuolisen ja monikult­tuurisen keskuk­sen hyvil­lä kan­sain­välisil­lä yhteyksillä. 

    Entä jos viras­tot hajautet­taisi­in välille Tikkuri­la Hämeen­lin­na? Ei liian kauas mut­ta asum­i­nen mah­dol­lis­tu­isi muuallakin?

  22. pekka kir­joit­ti:
    “Har­vardin ja MITin sijain­tipaikkakun­ta on Cam­bridge, MA, asukasluku n. 100000, ei siis varsi­nainen suurkaupun­ki (toki lähel­lä Bostonia).”

    MIT on 3 km ja Har­vard 5 km päässä Bostonin ydinkeskus­tas­ta, ja molem­pi­in pääsee paikallisel­la ratikalla (Bostonin T), joten kyl­lä ne minkä tahansa järkevän määritelmän mukaan ovat Bostonin suurkaupunkialueella.

    Muuten­han Teknilli­nen korkeak­oulu Otaniemessä sijait­sisi kanssa pikkukaupungis­sa (Espoo, väk­iluku 250 000), jos jätetään huomiotta miten lähel­lä Otanie­mi ja Espoo on Helsinkiä.

  23. Juuri näin.

    Kyseessä on vedätys.
    Raken­nus­li­ik­keet ymmärtää, mut­ta mik­si poli­itikot. Sokaiseeko oman asun­non hin­nan nousu.

    Toisaal­ta rom­ah­duskaan ei ole hyvä, mut­ta tavoit­teek­si voisi ottaa ettei hin­nat nouse ennään pitkään aikaan. Näin elin­ta­son nouse ratkaisee pikkuhil­jaa ostokykyyn näh­den liian korkeat hinnat.

    Liian van­ha:
    “Vapaara­hoit­teiset ton­tit luovute­taan liian hal­val­la. Se on lahjoi­tus raken­nus­li­ikkeille. Ne pitäisi kilpailuttaa.”

    Markki­nahin­takin on manip­u­lois­tavis­sa. Hyvä esimerk­ki on Oulun seu­tu, jos­sa kun­nat tont­tien yli­tar­jon­nal­la pitävät raken­nus­maan hin­nan kohtuullisena.
    Kuu­nat saa­vat edullista raaka­maa­ta kun maan­omis­ta­jalle ei syn­ny odotusar­voa maan hin­nan nousus­ta tule­vaisu­udessa. Aina kan­nat­taa myy­dä kun vain kun­ta ostaisi

    Ja kun raken­nus­li­ik­keet eivät pääse määräävään ase­maan markki­noil­la niin ei myöskään muu rak­en­t­a­mi­nen ole kallista .

    Kun pääkaupunkiseudul­la rak­en­tamisen hin­ta on 5000 euroa m2 mut­ta muual­la maas­sa 2000 m²
    Mikään rak­en­tamiseen liit­tyväseli­tys ei ker­ro eroa, syy löy­tyy vedätyksestä

    Poli­itikot ja raken­nus­li­ikket yhdessä vedät­tävät asumisen hin­nan taivaisi­in pääkaupunkiseudulla

  24. Liian van­ha:
    Markki­nahin­takin on manip­u­lois­tavis­sa. Hyvä esimerk­ki on Oulun seu­tu, jos­sa kun­nat tont­tien yli­tar­jon­nal­la pitävät raken­nus­maan hin­nan kohtuullisena.

    Mitä ihmeen yli­tar­jon­taa se on jos hin­nat pysyvät kurissa?

    Joko ihmisen asen­teetkin ovat muut­tuneet sel­l­aisik­si, että mikäli ton­teista ei ole val­ta­va pula ja niistä huude­ta älyt­tömiä hin­to­ja, on kyseessä automaat­tis­es­ti “yli­tar­jon­tati­lanne”? 🙂

  25. Sam­po:

    Muuten­han Teknilli­nen korkeak­oulu Otaniemessä sijait­sisi kanssa pikkukaupungis­sa (Espoo, väk­iluku 250 000), jos jätetään huomiotta miten lähel­lä Otanie­mi ja Espoo on Helsinkiä.

    Eikö täl­lä pal­stal­la val­lit­se­va helsinkiläis­ten nurkka­p­a­tri­oot­tien mielipi­de ole, että Espoo ei ole kaupun­ki ollenkaan, joten TKK ei mis­sään nimessä sijaitse suurkaupungissa 🙂

  26. Osmo Soin­in­vaara:
    Asun­to­jen hin­tata­so Oulus­sa on niin mata­la, ettei se kata uus­tuotan­non rakentamiskuluja.

    Van­ho­jen asun­to­jen kuu­lukin olla halvem­pia kuin uusien. Suh­teel­lis­es­ti sitä enem­män, mitä pienem­pi raken­nu­soikeu­den arvo-osu­us on hin­nas­sa. Uud­isko­htei­ta Oulus­sa raken­netaan ihan reip­paasti: Oikotie näyt­tää täl­lä het­kel­lä 869 asun­toa valin­noil­la “vain uud­isko­hteet” ja “Oulu”. Rohke­nen epäil­lä, että ne ovat kuitenkin ihan kohtu­ulli­nen bisnes tekijöilleen.

  27. Osmo Soin­in­vaara:
    Asun­to­jen hin­tata­so Oulus­sa on niin mata­la, ettei se kata uus­tuotan­non rakentamiskuluja.

    Eli kos­ka asi­at on Oulus­sa huonos­ti, mut­ta eri taval­la kuin Helsingis­sä, niin mitään ei tarvii pk-seudul­la muuttaa?

    Kansan­talousti­las­toti­eteil­i­jät voisi­vat joskus hie­man aprikoi­da mitä maamme hyv­in­voin­ti­in vaikut­taa se, että tosi isolle osalle väestöstä menee koko elämä ja sen tavoite oman kodin mak­samiseen. Mihin kaik­keen tuot­tavem­paan nämä sadat mil­jardit voisi sijoit­taa, jos asun­to­jen hin­nat oli­si­vat kohtu­ullisem­pia. Suomi­han on täyn­nä huip­pu­osaamista ilman että sitä voitaisi­in taloudel­lis­es­ti hyö­dyn­tää, kos­ka ei ole investoi­jia. Rivar­i­unel­mas­ta bisnesenkeliksi?

  28. Onpa muuten muka­va punavuoren ran­nan toimis­ton ikku­nas­ta seu­ra­ta kun jätkäsaa­reen raken­netaan sosi­aal­ista asun­to­tuotan­to ja hitak­si joillekin onnekkaille ja samal­la taas miet­tiä omaa suun­taansa tun­nin työ­matkaa kehä-III:n maisemi­in. Viimeiset sosi­aalia­su­jat jäävät pois jos­sain puo­livälin jäl­keen. Toimis­ton vier­essä olisi uusia asun­to­ja myyn­nis­sä, mut­ta ei vaan mah­dol­lisu­ut­ta sijoit­taa 700.000 euroa kak­sioon (10.000 eur/m2). Mut­ta onhan se hienoa käyt­tää pari tun­tia päivässä hyvään tarkoituk­seen että sosi­aalia­su­jat voivat elää keskus­tas­sa eivätkä syr­jäy­dy jos­sain kehä­tien var­rel­la. Matkoi­neen kymme­nen tun­nin päivän jäl­keen itse tuskin jak­san alkaa rettelöimään.

  29. Jotenkin on alka­nut tun­tu­maan siltä, että Osmo sivus­ton­sa jutuis­saan on ryhtynyt samais­tu­maan Helsin­gin Sanomien nykyiseen lin­jaan, että “saa sitä heit­tää kiukaalle mitä sit­ten heitetään”.

    Niin asun­to­jen hintatasosta.

    Ellen väärin muista, niin aikoinaan hol­lan­ti­laiset n. 1990-luvun alus­sa oli­vat koti­maas­saan hyvinkin tyy­tyväisiä asun­to­jen­sa tuot­tamisen poli­ti­ikaan, kun kuulem­ma (hol­lan­ti­laiset ker­toi­vat) hol­lan­nis­sa ei ole niin raha-ahnei­ta asun­to­jen rakentajia/tuottajia, tuot­ta­mas­sa taval­lisille ihmisille asun­to­ja kohtuu hinnalla. 

    Meil­lähän liki kaik­ki asun­not tuote­taan sikavarusteluhin­taan, mitä yli­hin­taa kaik­il­ta omaan asun­toon pyrkiviltä pyritään rahastamaan. 

    Mut­ta kun pankit eivät lain­oi­ta mui­ta kuin ennal­ta määrit­tämiään (reken­nu­tami­aan kohtei­ta), myön­tämil­lään lain­oil­laan, joi­ta myön­tävät ain­oas­taan niihin omi­in ennal­ta määritet­ty­i­hin kohteisiin.

  30. T.:
    Onpa muuten muka­va punavuoren ran­nan toimis­ton ikku­nas­ta seu­ra­ta kun jätkäsaa­reen raken­netaan sosi­aal­ista asun­to­tuotan­to ja hitak­si joillekin onnekkaille ja samal­la taas miet­tiä omaa suun­taansa tun­nin työ­matkaa kehä-III:n maisemiin. 

    Se, että oikeal­la kaupunkialueel­la Helsingis­sä per­hea­sum­i­nen (käytän­nössä ratik­ka-alue) vaatii keskilu­okkaiselta joko per­in­töä tai men­estys­tä loto­ssa tai Hitas/A­SO-arpa­jai­sis­sa, on todel­la demoralisoivaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.