Tekijä: Osmo Soininvaara

Sopivatko toimistot Punavuoreen?

Helsingis­sä tais­telti­in piilokont­tor­e­i­ta vas­taan 1980-luvul­la. Kont­torista sai kan­takaupungis­sa parem­paa vuokraa kuin asun­nos­ta, joten asun­to­ja yritet­ti­in salaa muut­taa kont­tor­eik­si. Nyt tilanne on päin­vas­tainen. Luval­lisia kont­tor­e­i­ta halu­taan muut­taa asun­noik­si, kos­ka asumis­es­ta mak­se­taan parem­min kuin toimis­toista. Kaupun­gin poli­ti­ikkana on yrit­tää säi­lyt­tää työ­paikko­ja Helsingissä.

Ovatko markki­nat taas väärässä?   Jat­ka lukemista “Sopi­vatko toimis­tot Punavuoreen?”

Helsinki ei kurjistu

Viime aikoina on run­saasti esitet­ty luku­ja kun­tien sisään- ja ulos­muu­ton tulota­soista. Niiden mukaan Helsin­gin ja jopa Espoon tilanne olisi lasku­voit­toinen, kos­ka sisään muut­taa köy­hiä ja ulos rikkai­ta kansalaisia. Olen­pa näi­den tilas­to­jen esit­te­lyyn minäkin sor­tunut. Ne ovat kuitenkin harhaan­jo­htavia, kos­ka niitä sotke­vat ysis­sään muut­ta­vat opiske­li­jat, jot­ka ensin valmis­tu­vat, menevät sit­ten töi­hin ja perus­ta­vat per­heen ja muut­ta­vat tämän jäl­keen pois.

Verotulot

Jat­ka lukemista “Helsin­ki ei kurjistu”

Helsingin kantakaupungin autoliikenteen skenaariot 2013–2040

Kan­takaupun­gin asukas- ja työ­paikkamäärien ennuste­taan nou­se­van noin 50 pros­en­til­la. Tämä tuot­taa tietysti myös lisää liiken­net­tä. Kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­tossa on tehty ske­naar­i­oi­ta siitä, miten liikenne tulee kehit­tymään ja paljonko se ruuhkau­tuu. Siihen pääsee tästä. 

Ruuhkau­tu­mista las­ke­taan ruuhkain­dek­sil­lä, joka on ruuhkan aiheut­ta­ma viive jaet­tuna kokon­aisa­jal­la, johon tuo viive sisäl­tyy. Nyt se on Helsingis­sä aamu­ru­uhkas­sa 28 pros­ent­tia, mikä on kan­sain­välis­es­ti hyvin vähän. Tukhol­mas­sakin se on yli 60 pros­ent­tia aamu­ru­uhkas­sa. Jat­ka lukemista “Helsin­gin kan­takaupun­gin autoli­iken­teen ske­naar­i­ot 2013–2040”

Kaupunkisuunnitelulautakunta 5.3.2013

Lau­takun­nan kok­ous­ta sävyt­tivät pysäköin­nin ja pyöräi­lyn vas­takkaisu­us. Tähän sekoit­tui se, että lau­takun­nas­sa – aivan oikeutetusti – halut­ti­in aikaistaa asukkaiden kuulemista liiken­nesu­un­nitelmista suun­nitelmien hyväksymis­vai­heeseen, kun niistä nyt kuul­laan vähän jälk­i­jät­töis­es­ti toteu­tus­vai­heessa. Näin siitä päätettiin.

Pyöräi­lyn edistämisohjelma

Tun­nel­mas­ta ker­to­vat parhait­en päätök­set ja äänestyk­set. Keskustelun poh­jal­ta esit­telijä muut­ti esi­tys­tään seu­raavasti: Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nitelu­lau­takun­ta 5.3.2013”

Ode ja Juhana asumistuesta

Vielä ennen 1990-luvun lamaa asum­is­tukea saat­toi saa­da myös pieni­palkkainen lähi­hoita­ja. Nyky­isin asum­istuen saa­jat ovat val­taos­altaan työt­tömiä tai pieni­palkkaisia yksi­huolta­jia. Kah­den tulon­saa­jan per­heisi­in sitä ei juuri jae­ta. Kun sosi­aal­i­tur­va mak­saa asumisen jok­seenkin kokon­aan ja pieni­palkkainen joutuu mak­samaan sen yleen­sä kokon­aan itse, korkeat vuokrat vievät kan­nat­tavu­u­den työn teol­ta. Tästä kär­sivät eri­tyis­es­ti nuoret, joiden palkat ovat pienet ja joil­la ei yleen­sä ole omistusasuntoa.

Emme otta­neet nyky­istä asum­is­tukea edes tarkastelu­un, kos­ka se on rak­en­teeltaan aivan kum­malli­nen, vaan keski­ty­imme SATA-komitean esit­tämään uud­is­tet­tuun asum­is­tu­keen, jota perus­palve­lu­min­is­teri ei ole jostain syys­tä saanut esitel­lyk­si eduskun­nalle. Tässä mallis­sa ylim­mät hyväksyt­tävät vuokrat ovat niin matalia, ettei sel­l­aisia ole. Niin­pä asum­is­tu­ki onkin erään­lainen vuokral­la asu­jan negati­ivi­nen tulovero, jol­la ei ole mitään muu­ta yhteyt­tä asum­is­menoi­hin kuin että pitäisi asua vuokral­la. (Omis­tusasun­toonkin saa teo­ri­as­sa asum­is­tukea, mut­ta sel­l­aisin ehdoin, ettei henkilöl­lä yleen­sä voi samanaikaises­ti olla niin pieniä ansioi­ta ja niin suuria korkomenoja.)

Seu­raavas­sa asum­is­tukea koske­va kap­pale raportis­tamme vähän lyhen­net­tynä: Jat­ka lukemista “Ode ja Juhana asumistuesta”

Enää 382 606 uutta helsinkiläistä

Helsin­gin seudun väk­iluku kasvoi viime vuon­na 17394 hen­gel­lä. Luku on kaupung­in­jo­hta­ja mukaan suurin 40 vuo­teen. Pam­flet­timme 400 000 uut­ta helsinkiläistä ennus­teesta ollaan nyt vähän edellä.

Kasvun sijoit­tumises­sa seudulle on tapah­tunut merkit­tävä muu­tos. Kun vielä viime vuosikymme­nen alku­vu­osi­na kasvus­ta puo­let meni kehyskun­ti­in, nyt kasvus­ta ohjau­tui kehyskun­ti­in enää 14 pros­ent­tia. Puo­let koko kasvus­ta suun­tau­tui nyt Helsinki­in, kun kymme­nen vuot­ta sit­ten Helsin­gin asukasluku jopa aleni. Kehi­tys menee juuri, kuten ajat­te­lim­mekin. Jat­ka lukemista “Enää 382 606 uut­ta helsinkiläistä”

Toimeentulotuen nurinkurinen rooli

Keski­ty­imme Juhanan kanssa varsin paljon työ­markki­noiden toim­intaan Helsingis­sä, kos­ka tääl­lä on yhtäaikaises­ti työvoima­pu­laa ja korkeahko työt­tömyys. Työ­markki­noi­ta vääristää asumisen kalleus. Se on kaikkien kan­nustin­loukku­jen äiti. Asumisen kalleus on syynä myös siihen, että viime­si­jainen toimeen­tu­lo­tu­ki tar­joaa korkeam­man tulota­son kuin ensisi­jainen perus­tur­va. Seu­raa­va on suo­raan raportistamme:

 

Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän tulisi jopa perus­tus­lain mukaan rak­en­tua niin, että ensisi­jainen perus­tur­va (työ­markki­natu­ki + asum­is­tu­ki) tar­joaa pääsään­töis­es­ti parem­man tur­van kuin poikkeustapauk­si­in tarkoitet­tu viime­si­jainen tur­va (toimeen­tu­lo­tu­ki). Ajan saatossa nämä roolit ovat kään­tyneet toisin päin korkei­den asumiskus­tan­nusten alueil­la. Yleinen asum­is­tu­ki kor­vaa asum­is­meno­ja huo­mat­tavasti niukem­min kuin toimeen­tu­lo­tu­ki. Helsingis­sä toimeen­tu­lo­tu­ki kor­vaa asum­is­meno­ja yksinäisel­lä henkilöl­lä noin 300 euroa kuus­sa enem­män kuin yleinen asum­is­tu­ki. Tämä tarkoit­taa, että vuokral­la asu­vat pelkän työ­markki­nat­uen varas­sa elävät ovat jok­seenkin automaat­tis­es­ti oikeutet­tu­ja toimeen­tu­lo­tu­keen, elleivät koti­talouden muiden tulon­saa­jien tulot nos­ta koti­talout­ta toimeen­tu­lo­tuki­ra­jan yläpuolelle tai ellei omaisu­us estä toimeen­tu­lotuen saamista. Jat­ka lukemista “Toimeen­tu­lotuen nurinkuri­nen rooli”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 5.3.2013

Lau­takun­ta käsit­telee lähin­nä pöy­dälle pan­tu­ja fil­lari-asioi­ta. Helsinginkadul­la paran­netaan myös ratikan kulkua.

Pyöräi­lyn edistämisohjelma

Viras­ton tilaa­man tutkimuk­sen mukaan pyöräi­lyn edis­tämi­nen on erit­täin kan­nat­tavaa, paljon kan­nat­tavam­paa kuin mitkään muut liiken­nein­vestoin­nit. Nyt tähän esitetään 20 miljoon­aa euroa vuodessa. Autoilu­un pan­naan vuosit­tain noin sata miljoon­aa ja pyöräi­lyyn on tähän asti pan­tu noin viisi miljoonaa.

Osa pyöräi­lyn hyödy­istä tulee muille kuin pyöräil­i­jöille, kun pyöräil­i­jät ovat pois­sa autoi­neen aamuruuhkasta.

Samanaikaises­ti käsitel­lään toisaal­la kaupun­gin neljän vuo­den strate­giaa. Riit­tääkö rahaa pyöräi­lyyn ja kuin­ka paljon kan­nat­taisi ratkaista nois­sa neu­vot­teluis­sa eikä lau­takun­nan pitäisi ryhtyä kar­si­maan ennal­ta. Sit­ten jos val­tu­us­to antaa strate­gias­sa vähem­män rahaa, on lau­takun­nan syytä ottaa vas­tuu pri­or­isoin­nista. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 5.3.2013”

Mikä määrää kansakunnan työllisyysasteen?

Jos kaik­ki työvoima huu­tokau­pat­taisi­in kuin­ka hal­val­la tahansa, melkein kaik­ki pää­si­sivät töi­hin, mut­ta joidenkin palk­ka olisi kovin mata­la suh­teessa elinkus­tan­nuk­si­in. Teo­ri­as­sa voisi ajatel­la, että meil­lä olisi niukin naukin elämiseen riit­tävän kansalais­palk­ka, jon­ka senkin ehtona olisi, että työt­tömän on otet­ta­va vas­taan työ­paik­ka mil­lä pal­ka­lla hyvän­sä. Yleis­es­ti palkkata­so ei lask­isi, kos­ka nyky­isil­läkin palkkata­soil­la on rekry­toin­tion­gelmia. Jos ajat­telisimme vain kansan­tu­lon mak­si­moin­tia, näin se kan­nat­taisi tehdä, mut­ta täl­löin joku jou­tu­isi tekemään niin tuot­tam­a­ton­ta työtä, ettei tuo­tos vas­taa menete­tyn vapaa-ajan arvoa.

Vähän täl­laista ratkaisua on ehdot­tanut Jouko Mar­tikainen (Mar­tikaisen malli), Jot­ta en tulisi väärin siteer­atuk­si, huo­mau­tan, että tätä en ehdo­ta, kos­ka on hyvä tukea palkkata­soa sil­läkin uhal­la, että se nos­taa hiukan työt­tömyyt­tä. Mar­tikaisen ajat­te­lu­ta­paan kan­nat­taa kuitenkin tutus­tua, sil­lä on mah­dol­lista liikkua tuo­hon suun­taan, vaik­ka ei menisi aivan noin pitkälle. Jat­ka lukemista “Mikä määrää kansakun­nan työllisyysasteen?”

Työn kysynnän ja tarjonnan ongelmia

(Ter­mi­nologi­nen sel­ven­nys: työn kysyn­tä on sitä, että yri­tys palkkaa työn­tek­i­jän (ostaa) ja tar­jon­ta sitä, että työn­tek­i­jä menee töi­hin (myy). )

Lähtöko­htamme Juhanan kanssa oli, ettei työ­suhdet­ta syn­ny, ellei se ole kan­nat­tavaa sekä työ­nan­ta­jalle että työn tekijälle.

Kaikkien työ­suhtei­den ei tulekaan syn­tyä. Kenenkään ei pidä men­nä työhön, johon hänel­lä ei ole suh­teel­lista etua. Esimerkik­si trade­nomin paik­ka ei ole kau­pan kas­sas­sa. Kasvukeskuk­set eivät ylipään­säkään ole oikea paik­ka mata­lan tuot­tavu­u­den töille, jot­ka voisi­vat olla jos­sain muual­la, kos­ka asun­top­u­la rajoit­taa työvoiman saan­tia joka tapauksessa.

Työt­tömyy­dek­si asia muut­tuu, kun jollekin ei ole tar­jol­la yhtään työ­paikkaa, joka hänen kan­nat­taisi ottaa vas­taan. Tämän syynä voi olla työn kysyn­nän tai tar­jon­nan ongel­ma. Jat­ka lukemista “Työn kysyn­nän ja tar­jon­nan ongelmia”