(Terminologinen selvennys: työn kysyntä on sitä, että yritys palkkaa työntekijän (ostaa) ja tarjonta sitä, että työntekijä menee töihin (myy). )
Lähtökohtamme Juhanan kanssa oli, ettei työsuhdetta synny, ellei se ole kannattavaa sekä työnantajalle että työn tekijälle.
Kaikkien työsuhteiden ei tulekaan syntyä. Kenenkään ei pidä mennä työhön, johon hänellä ei ole suhteellista etua. Esimerkiksi tradenomin paikka ei ole kaupan kassassa. Kasvukeskukset eivät ylipäänsäkään ole oikea paikka matalan tuottavuuden töille, jotka voisivat olla jossain muualla, koska asuntopula rajoittaa työvoiman saantia joka tapauksessa.
Työttömyydeksi asia muuttuu, kun jollekin ei ole tarjolla yhtään työpaikkaa, joka hänen kannattaisi ottaa vastaan. Tämän syynä voi olla työn kysynnän tai tarjonnan ongelma.
Muuttotappioalueilla työttömyys johtuu pääsääntöisesti kysynnän puutteesta. On vaikea löytää vaadittavalla palkkatasolla yrityksen kannalta kannattavaa työtä. Ikäkausittain kysynnän puute vaikuttaa sekä nuorten että ikääntyneiden työttömyyteen. Ikääntyneistä tiedämme, että vaikka sunnuntaipuheissa kannatetaan eläkeiän nousua, yritykset ovat haluttomia pitämään palkkalistoillaan 63-vuotta täyttäneitä ja toisin kuin Ruotsissa, Suomessa työttömäksi joutunut 50-vuotias ei tahdo löytää uutta työpaikkaa.
Kaupunkilaisten nuorten osalta tilanne on hankala kahdella tavalla. Kokemattomalle nuorelle ei haluta maksaa yhtä hyvää palkkaa kuin vähän iäkkäämmälle kokeneelle. Useimmissa työehtosopimuksessa tämä on ymmärretty, ja nuorten alkupalkat alittavat vähän vanhempien palkat selvästi. Tämä on kysyntää ajatellen realistista, mutta siinä on se huono puoli, ettei ainakaan Helsingissä pienillä palkoilla tule toimeen. Kysyntää ajatellen nuorten palkkojen tulisi olla pienempiä kuin kokeneiden työntekijöiden, mutta tarjontaa ajatellen ne ovat nyt liian pieniä. Tällaiseen kaksoisongelmaan ei ole muuta ratkaisua kuin joko alentaa verotusta ja/tai sivukuluja tai jonkinlainen matalapalkkatuki.
Matalapalkkaisen työn tarjontaa vaikeuttaa pääkaupunkiseudulla huomattavasti asumisen kalleus. Kun sosiaaliturva maksaa vuokran kokonaan, mutta pienipalkkainen joutuu maksamaan sen kokonaan itse, pienellä palkalla työskentelyssä ei ole henkilökohtaisesti järkeä. Meidän tehtävämme ei ollut ehdottaa asuntopoliittisia toimia, joten emme ehdottaneet, vaikka välillä mieli tekisi.
Joidenkin henkilöiden henkilökohtainen tuottavuus puutteellisen osaamisen tai esimerkiksi terveyteen tai luonteeseen liittyvien seikkojen vuoksi on niin matala, ettei heille kannata maksaa työehtosopimusten mukaista palkkaa ja toisaalta, jos heille maksettaisiin vain, mitä yrityksen kannattaa maksaa, heidän kannattaisi pysyä työttöminä. Tällaiseen tilanteeseen auttaa vain työntekijälle itselleen tai hänen työnantajalleen maksettava palkkatuki.
Oman kysyntäongelmansa aiheuttaa työnantajan pelko työnantajariskeistä. Halu palkata tietty henkilö alenee, jos on syytä epäillä, että hän saattaa sairastella, tulla raskaaksi tai vaikka joutua työkyvyttömyyseläkkeelle.
Judith Simonin väitöskirjassa (2010), joka soveltaa ja kehittää sosiaalisen epistemologian näkökulmaa sosiaalisen median tutkimukseen, todetaan, että todistelua (testimony) ei enää pidetä yksinkertaisena tiedon siirtona (transmission) toimijalta toiselle:
”But, according to Kusch, the sociality of knowledge goes far beyond a mere transmission of knowledge from one person to another. To vindicate a communitarian account of testimony, Kusch starts by exposing the limits of individualistic understandings of testimony. He argues that the scope of testimony was too narrowly conceived and that the notion of epistemic interdependence might be a better concept to describe the interrelatedness of epistemic agents. Moreover, the idea that testimony is a mere means of knowledge transmission has to be replaced with the acknowledgement that testimony often is a generative source of knowledge.”
(Simon, Judith 2010: Knowing Together: A Social Epistemology for Socio-Technical Epistemic Systems. Universität Wien., 161-162. http://othes.univie.ac.at/10285/1/2010-04-19_0547816.pdf)
On siis vanhakantaista tulkita hallinnolliset työ- ja koulutustodistelut (testimony), joiden tulokset Soininvaara ja Vartiainen ottavat annettuina ja itsestään selvinä, pelkästään tiedonsiirtona. Minulla on Simonin väitöskirja muiden asioiden ohella aina taskussa muistitikulla, mutta se ei auta asioimaan vaan se auttaa ymmärtämään, miksi tästä ei tule mitään.
Soininvaaran ja Vartiainen suosituksissa vaaditaan kritiikittömästi aina vaan lisää todisteluja ja kerrostumia, joiden kautta prosessoituna totuus muuttuu alati tulkinnanvaraisemmaksi:
Suositus 21. Työttömyysturvasta aktivoivampi. Työttömyysturvaa kehitetään aktivoivaan
suuntaan niin, että työmarkkinatuen tai vastaavien tukien ehdollisuus
aktivointitoimille – esimerkiksi tukityöllistämiselle ja koulutukselle –
toteutuu alun perin tarkoitetulla tavalla. Tämä voi edellyttää työvoimaviranomaisten
ja sosiaaliviranomaisten tiiviimpää yhteistyötä. (Matalapalkkatyö Suomessa 2013, 60.)
Oikein hyvää analyysiä tämä… ratkaisuista tosin on aina niukkuutta.
Ja kun erilaisia ratkaisuja esitetään, hetken päästä ilmaantuu lauma postaajia, jotka kukin erikseen omalla tavallaan kertovat, miksi mitään ei voida tehdä, koska mikään ei toimi.
Ja jotakin olisi kuitenkin syytä tehdä.
Yli 57-58-vuotiaiden saneeraus on kalliimpaa kuin heidän jäämisensä työkyvyttömyyseläkkeelle
Yli 57-58-vuotias työkyvyttömyyseläkeläinen nostaa suuren yrityksen maksuluokka, jos työkyvyttömien määrä poikkeaa usena vuotena keskiarvosta eli aika monimutkanen ja teoreettinen mahdollisuus
Mutta työttömäksi saneerattu 57-58-vuotias joutuu väistämättä lisäpäiville ja lisäpäivistä viimeinen työnantaja joutuu maksamaan 80 %.
Lasku tosin tipahtaa vasta kun uhri täyttää 62-63-vuotta ja tuo lasku on paljon suurempi kuin tuo teoreettinen työkyvyttömyysmaksuluokan nousu.
Tuntuu oudolta, että työnantajat hyväksyvät mukisematta paljon korkeamman kustannuksen irtisanomisen yhteydessä mutta itkevät centeistä muulloin ??
Liian vanha ei nyt ole ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää sitä, miten työkyvyttömyyseläkkeen vastuu jakautuu. Siinä on yksitoista maksuluokkaa, joissa ylimmän ja alimman luokan välillä maksu muuttuu 55- kertaiseksi. Jokainen työntekijä, joka joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle nostaa riskikerrointa ja jokainen, joka ei joudu, alentaa sitä. Jostain syystä maksuluokat kohoavat portaittaisesti, joten on mahdollista, että yksi työkyvyttömyystapaus ei nosta maksuluokkaa lainkaan, tai sitten juuri se taittaa kamelin selän. Vähän sama kuin jos ratikka kulkee kymmenen minuutin välein, mutta et tiedä aikataulusta enempää. Jos viivyttelet lähtöäsi minuutilla, ehdit todennäköisesti (90 %) samaan ratikkaan, mutta kymmenen prosentin todennäköisyydellä tuo viivyttely maksaa sinulle kymmenen minuuttia. Odotusarvomielessä minuutin viivyttelöy maksaa minuutin.
”Kaikkien työsuhteiden ei tulekaan syntyä. Kenenkään ei pidä mennä työhön, johon hänellä ei ole suhteellista etua.”
Välillä tuntuu, että ihan oikeasti elät kuplassa. Sitä työtä on tehtävä, mitä saa. Jos maisterina rupeaa odottamaan maisterin paikkaa, niin monesti se tarkoittaa pysyvää työttömyyttä. Sellaista se vain nykymaailmassa on, itsekin olen sen kokenut.
Ja kun sitä muutakaan työtä ei ole. Kokeilepa etsiä MOLin sivuilta kokopäiväisiä edes jotenkin elättäviä työpaikkoja, joihin ei saada työntekijöitä. Tuskin löydät ainuttakaan. Muutaman tunnin pätkiä tarjotaan, mutta siihen se jää.
Miksi nämä kirjoituksesi ovat niin kaukana koetusta todellisuudesta? Niiden takana lienee tilastoharha, joka esittää todellisuuden sinulle erilaisena kuin se oikeasti on. Et voi lähestyä asiaa tilastoja tarkastelemalla. Pitäisi olla suuri kasa yksittäistapauksia, joiden elämänpolkua seurattaisiin laadullisesti. Tällainen tarkastelutapa paljastaisi paljon enemmän kuin tilastot, koska tilastot aina vähintään yhtä paljon piilottavat kuin paljastavat.
Yksittäistapaukset ovat tärkeitä, mutta tilastoja tarvitaan kertomaan, kuin edustavia ne ovat. Paljon on maistereita, jotka ovat päässeet maistereiden töihin.
Ihmisoikeuksiin ei ole kuulu kerrostalokolmio Helsingin keskustassa.
Kiinassa asuvat työntekijät asuntoloissa. Tämä toimii halvalla myös Suomessa ja jopa Helsingissä.
Kun Suomi liittyi euroon, palkkojen ja työvoimakustannuksien todellisuus alkoi näkyä. Kun valuuttakurssia ei voinut enää säätää, työvoiman yksikkökustannus ja työvoiman määrä jäivät ainoiksi kotimaisiksi säätömahdollisuuksiksi – etenkin matalapalkka-aloilla. Kun ay-liike pyrkii pitämään tilanteen kannaltaan ennallaan (tunnustamatta, että tilanne on muuttunut globaalisuuden takia) vain työvoiman määrä joustaa. Osa työvoimasta on epäkuranttia korkean tai matalan teknologian tehtäviin, valitettavasti enenevässä määrin.
Luulisi, että työllistämisen/työllistymisen kustannuksia kannattaisi madaltaa? Ei ole järkeä näissä ”perustöissä”, että duunarille maksettavasta 10 eurosta työnantaja joutuu maksamaan 15-18€! Työsuhdetta vaan ei synny.
Miksiköhän arvon tutkijat eivät esitä mallia millä asioita konkreettisesti voitaisiin muuttaa? Meneekö se poliittisesti läpi, jäisi nähtäväksi?
Ekonomisteilla on kummallinen tapa, he näyttävät vasemman käden suuntaan että asiat ovat/voitaisiin tehdä näin ja oikealla vastaavasti. Haluaisin mieluusti nähdä ykskätisen ekonomistin!
Vaikka taannoisen työmnisteri Leppäsen risusavotoille naureskeltiin, jotain vastaavaa odottaisi hallituksen esittävän?
Tekemätöntä työtä on jos vain joku maksaisi!
Ei ole. Siitähän tämä pulma juuri syntyy: potentiaalisen työnantajan ei kannata tarjota työtä tehtäväksi kuin tietyillä ehdoilla, jotka eivät täyty (kun kustannukset ja riskit ovat isommat kuin tuottavuus) eikä potentiaalisen työntekijän kannata tehdä sitä työtä, mitä saisi, koska sosiaaliturvasta saa paremman vastineen menetetylle vapaa-ajalle.
Eikö tässä tarjota lääkkeeksi lisää sitä myrkkyä, joka taudin on aiheuttanut? Elikkä vapaasti markkinoilla tasapaino löytyisi:
-kun hinnat Helsingissä nousisivat niin, että Siwan kassalle voitaisiin maksaa riittävä palkka tai
-kun porukka muuttaisi pois Helsingistä.
Palkkatuet yms. sen sijaan houkuttelisivat lisää porukkaa Helsinkiin, mikä aiheuttaisi asuntojen hintoje nousua, mikä aiheuttais taas paineita nostaa palkkatukia jne. Synytyisi myrkyllinen kierre … tai siis vahvistuisi entisestään, sillä onhan tuollainen kierrre jo olemassa.
Jos opiskelun odotusarvo palkan ja työn suhteen kovin pieni, syntyy ongelmia. Opiskelumotiiviksi jää opintotuki ja ehkä sivistys. Kulut taas jäävät tappioksi.
Koulutetun työvoiman tarjonta luo työpaikkoja ja mahdollistaa yritysten tuottavuuden nostamisen.
Suomessa ihmisten osaamisesta pitäisi pyrkiä saamaan paras mahdollinen. Maisterin töihin päätyvä maisteri luo myös uusia työpaikkoja muille.
Matalan tuottavuuden töissä opiskelijat ovat houkuttavat työvoimaa, joka taas tukien vuoksi pystyy viemään työpaikkoja vaikkapa ikäihmisiltä.
Kaikki työ on arvokasta, mutta hanttihommilla valmentautuu maisterikin vain hanttihommiin. Osin matalan tuottavuuden duunit tuovat enemmän rahaa kuin vaativat oman alan harjoittelupaikat – osin lisien kautta. Silloin tulot joillakin ohittavat pidemmän ajan hyödyn. Siksi opiskelijatyövoimaa pitäisi käyttää hyvin.
Hieman muunlaisten yritysten kuin telakoiden toiminnan edistäminen on kansantaloudelle kannattavaa. Noin 600 kasvuyritystämme ovat tärkeä osa tulevaisuutta.
Yritysverotuksessa kannattaa muistaa, että se on kaksinkertaista verotusta. Ensin maksetaan yritysveroa, sitten pääomatuloveroa. Jos rahaa voi jättää yritykseen, se mahdollistaa myös kasvun. Viron mallissa vasta yrityksestä nostettua rahaa verotetaan.
Vanhoja jenkkijohtajien elämäkertoja lukiessa on mieleen jäänyt sisäisen koulutuksen vaihe jossa johtajaputkeen kaavailtu vastavalmistunut vastapalkattu on pistetty rankkaan kiertoon suuryrityksen kaikkiin yksiköihin ja kaiken tasoisiin tehtäviin jopa vuodeksi-pariksi. Jotta tietäisi käytännön kautta ketkä yrityksen tuotteita tekevät, ostavat ja käyttävät.
Tosin siellä ne vastavalmistuneet saattavat olla 22-vuotiaita märkäkorvia joilta puuttuu kokemus luentosalin ulkopuolisesta maailmasta – toisin kuin meidän kolmikymppisiltä maistereilta jotka omien sanojensa mukaan ovat käyttäneet aikaa opintojen ohella sen työelämässä tarvittavan elämänkokemuksen hankkimiseen….
Tämä perustuu virheelliseen olettamukseen, että Suomessa ay-liike maksaa palkat.
Euro otettiin käyttöön 1.1.2002 – miksi siis Nokia romahti nyt? Eipä siinä Suomen palkkatasolla ollut juuri tekemistä (kyseessä ei ole erityisen työvoimavaltainen ala).
Jotenkin pitäisi myös ottaa huomioon se, että kun EK sai tahtonsa liittokohtaisista läpi, palkkakustannusten sanotaan nousseen ”hallitsemattomasti”.
Jos kaikki Suomen kansantalouden ongelmat eivät johdukaan siitä, että suomalaisen työn kilpailukyky on heikentynyt ja työn yksikkökustannus noussut sellaisiin kilpailijoihin verrattuna kuin esim. Ruotsi ja Saksa, niin ei se silti ole mikään todiste sille, etteikö moni ongelma kuitenkin pitkälti selittyisi juuri näillä em. seikoilla.
Päin vastoin, tuntuu typerältä, että Suomessa vielä itse kaivetaan maata jalkojen alta aivan kuin globalisaatioon liittyvissä muutoksissa ja muun muassa Nokian aseman heikentymisessä ei olisi haastetta muutenkin jo tarpeeksi.
Takavuosina tällaisen itsetuhoisen politiikan seurauksia voitiin korjata devalvaatiolla, mutta nyt pitäisi sekä Hakaniemessä että Etelärannassa muistaa, että sitä mahdollisuutta ei enää ole.
Suomessakin ainakin sairaaloiden työntekiät asuivat aiemmin asuntoloissa. Jopa perheitä asusti sairaalarakennusten ylimmissä kerroksissa, jokaisella perheellä oma huone, mutta yhteinen keittiö ja wc. Erikoista vain, jos kehitystä suunnitellaan käännettäväksi taaksepäin…ihanko kehitysmaatasolle asti pyritään viemään suomalainen hyvinvointi?
Yllä todetaan, ettei tehtävään kuulunut edullisen asumisen suositteleminen. On todella kummallista, että edullisen asumisen järjestäminen on niille suomalaisille, joiden päätöksistä asia riippuu, täysin vastenmielistä. Esim eurooppalainen tapa asumisoikeusasumiseen, jossa asunnon saa lunastettua itselleen edulliseen hintaan, eikä jää lopuksi ikäänsä velkavankeuteen, on täysin mahdollista pelisääntöjä asiallisiksi muuttamalla vielä täälläkin. Ymmärrys ja tahto vain puuttuvat.
”Vaikka taannoisen työmnisteri Leppäsen risusavotoille naureskeltiin, jotain vastaavaa odottaisi hallituksen esittävän?
Tekemätöntä työtä on jos vain joku maksaisi! ”
No jaa, jouduin pistämään täytäntöön tätä Leppäsen lakia.Tel suurena valtion laitoksena joutui kantmaan myös suuren vastuun Lapissa.
Kyllä se pääosa työllistämisestä oli aivan muuta kuin risusavottaa esim Lapissa tehtiin 500 NMT koppia vuodessa, vanhoista pylväistä kolottiin huviloita ja latoja, Pelloon pistettiin pystyyn kaapelitehdas, jossa tehtiin välikaapeleita tietokoneisiin ja keskuksiin,
pistettiin pystyyn sähköurakointi, joka kilpaili yksityisten urakoitsijoiden kanssa etc
Ja tietysti oli raivaustakin:Linjakatujen raivaus ulkoistettiin työttömille metsureille ja oma väki työnnettiin eläkeputkeen, linjamiehet olivat sodan runtelemia eikä ruumiillinen työ oikein käyttänyt enää.
Mutta nämä työllistetyt olivat oman alan ammattilaisia ja saivat normaalin palkan
Noista esimerkeistä voi miettä, mitä ne ”työllisyystyöt ” olisivat ?
Ja ei kukaan täysjärkinen päästä metsäänsä ammttitaidontonta raivaajaa, ei sellaiseen edes myönnetä vakuutusta, joten onnettomuustapauksissa vahingonkorvaukset jäävät metsän omistajalle.
USA:ssa systeemi on nykyisin, että joko olet 5% parhammistoissa, jolloin saat stipendin tai hankit n 100 000 USD opintolainaa (Bachelor), sen jälkeen töitä tehdään ainakin vuosi palkattomana harjoittelijana (intern).
Tämän jälkeen kiinnostus asialliseen palkkatasoon on aika selkeä.
Jos taas Suomessa opisntojen ohessa on tehty neljä viisi vuotta puhelinmyyntiä ja välillä ollut paistamassa hampurilaisia, haalariharjoitteklu on tehty, mutta ammattiharjoittelu on jäänyt tekemättä. Se vaikuttaa uraan.
Asevelvollisuutta katsotaan taas enemmänkin kykynä olla ryhmässä ja sietää epämukavuutta. Erikoiskoulutus aina oma lukunsa, oli se sitten ammattiajokortti tai rauhanturvaajakoulutus – silloin ihminen on ollut valmis tekemään enemmän kuin ihan minimin. Sitäkin arvostetaan.
Papit, opettajat ja muut vatsaavat toki ovat poikkeus, suljettu julkinen sektori on oma maailmansa.
IKEA:n johto kiertää muutaman kuukauden myymässä ja lihapullien paistossa, koska heiltä taas haalariharjoittelu on jäänyt väliin ja asiakakiden tunteminen omassa firmassa kuuluu ammattitaitoon.
Opintojen ohessa kipua mutta myös uraa luovat omaan alaan kuuluvat työt, asiallinen opiskelukeikka ja oman alan kesätyö ulkomailla, jossa on tehty muutakin kuin biletetty – sekä näytöt ihan ilmaiseksi tehdyistä projekteistä vapaaehtoistyönä, joissa on käytetty ammattiosaamista, projektityötaitoja tai vastaavaa.
Tämän vuoksi minua häiritsee se, että hippukouluteut nuoret päätyvät hanttihommiin kovinkin pitkäksi ajaksi. Työnanatajan näkökulmasta toki palkataan aina niin hyviä kuin sillä palkalla saadaan.
Palkkaerotkin ovat hyvä asia, jos ne samalla nostavat vähiten ansaitsevien tuloja.
Enpä ole havainnut erityisempiä kaivauksia… 😉
Mutta ilmapiiri on jo vuosia ollut sellainen, että osakkeenomistaja on yrityksen tärkein voimavara ja osingon maksaminen on tärkeämpää kuin yrityksen tulevaisuuteen investoiminen.
Tämä ajattelu ei liene Hakaniemestä peräisin, ei ehkä myöskään Etelärannasta.
Itsetuhoista tämä kyllä on vähänkin lyhyttä pitemmällä tähtäyksellä eikä sitä ole ennenkään korjattu devalvaatioilla, mutta eipä tällaista asennetta ole ennen ollutkaan.
Tutkimusta ja tuotekehittelyä tarvittaisiin, mutta se on pois osingoista. 🙁
Aika iso kysynnän ja tarjonnan ongelma on sekin, että Tammikuun 2013 Työ- ja Elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan TE-toimistoissa on kaikkiaan 494 900 työnhakijaa, mutta avoinna 79400 työpaikkaa.
Ei tartte kovin tiukkaa analyysiä huomatakseen, että tässä on pulmaa kerrakseen.
TE-keskusten luvut eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Työttömän on oltava TE-toimiston kirjoissa saadakseen työttömyyskorvausta, mutta pääosa työpaikoista täytetään ilmoittamatta niitä TE-toimistolle.
Niinpä, tutkimusta ja tuotekehittelyä, ja ylipäänsä investointeja, tarvittaisiin toki lisää maahamme. Ja sekin olisi jo hyvä alku, jos investointien ja tutkimuksen määrä ei enää vähenisi.
Keinoista kaikenlaisten investointien lisäämiseksi taidamme kuitenkin olla vähän eri mieltä. Tuskin se osakkeenomistajien ahneus näitä investointeja täältä muihin maihin siirtää, yhtä ahneita ne omistajat nimittäin muuallakin ovat.
Ennemminkin lienee kysymys siitä, että työn tekeminen ja teettäminen on täällä liian kallista ja työn tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa, kuten Osmokin on todennut. Toki emme voi eikä meidän kannata lähteä verotuksessa veroparatiisien ja vastaavien kanssa kilpailemaan, mutta edes verrokkimaidemme suhteen pitäisi pärjätä (esim. Saksa, Ruotsi) ja samalla pitäisi vaikuttaa EU:ssa ja muualla siten, että veroparatiisit kitkettäisiin tai ainakin tehtäisiin niiden käyttö riittävän hankalaksi.
Et taaskaan lukenut viestiäni:
Viimeinen suuri työnantaja joutuu maksamamaan 80 % lisäpäivien kuluista.Kun suuret firmat saneeraavat satoja iäkkäitä niin kulut ovat suuret.
Esim jos 1000 työntekijän firma, palkkameno 50 miljoonaa euroa, saneeraa 100 iäkästä 57-vuotiasta niin TVR maksettava lisäpäiväkorvaus on 10 miljoonaan luokkaa.
Yhden maksuluokan nousu vaikutta sekin, mutta ei se 55 kertaista maksua tee, perusluokan ympärillä on suurin osa yrityksistä ja kun luokan muutos on kahden vuoden keskiarvo niin eipä se yksittäinen eläköityjä juurikaan ole se kamelin selän taittaja. Maksuluokan nousu on vain 0,3 % palkkasummasta eli 1,5 miljoonaa ja vaikka sen laskisi kuudelle vuodelle niin summa on 9 miljoonaa eli lisäpäiväkorvauksia pienempi
Tuntuu oudolta, että firmat maksavat mielellään lisäpäiväkorvauksia mutta eivät korotettua työkyvyttömyysmaksua
Ja työkyvyttömyysmaksu seuraan myös irtisanottua työntekijää viisi vuotta eli yritys voi edelleen joutua työkyvyttömyyden maksajaksi vaikka henkilö on lähtenyt talosta
Vuoden 2009 alusta alkaen vajaakuntoisille työn
tekijöille myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet eivät
nosta yrityksen työkyvyttömyysriskiä.
Uudistuksella on pyritty helpottamaan vajaakuntoisten työnhakijoiden työllistymistä, koska vajaakuntoisen mahdollinen työkyvyttömäksi tulo ei nosta yrityksen maksuluokkaa.
Maksuvapautus koskee viittä vuotta työsuhteen alkamisesta eli 58-vuotiaan voi palkat ilman työkyvyttömyyskuluriskiä, sillä kukapa 58-vuotias on täysin terve ?
Kun työtön työllistyy niin hän ilmoittaa kassalle tai työkkärille , ettei ole enää työtön.
Muutenhan päiväraha juoksisi ja henkilö syyllistyisi petokseen.
Kassa tai työkkäri kysyy syyn ja harvapa tuota syytä valehtelee. Työkkäri ja kassa vaihtavat tietoja keskenään, joten työkkärin tilasto työllistyneistä työttömistä on tarkka.
”Tämä perustuu virheelliseen olettamukseen, että Suomessa ay-liike maksaa palkat.”
Taitaa olla punaiset linssit Raimo Kn nokalla? Ei tätä muuten ymmärrä? Paitsi tietysti ay-toimitsijoiden palkat, jotka ovat jäseniltä kerättyjä!
Kun hallituksessa ovat molemmat palkansaajien asioita edistävät puolueet, luulisi Suomen asiat olevan laajemminkin tarkastelussa? Viimekädessähän keskiluokka kustantaa myös ei-työelämässäolevien ansiot. Luulisi, että tätä kautta palkansaajaliikkeen näköala laajenisi?
Globaalit yriykset ja miksei myös muutkin pärjäävät kyllä mutta pärjääkö Suomi? Yritykset järjestävät tuotantonsa parhain päin ja kuten on nähty, useimmin ulkomaille. Ne jotka eivät menesty korkeidenyksikkökustannustensa takia pistävät lapun luukulle. Tätä kautta työvoima joustaa. Niin valitettavaa kuin se onkin.
On kummallista, että keskiluokkaa kuritetaan suurilla veroilla ja maksuilla, kun se on palkansaajaliikkeen perusjoukkoa. Siitä ei kukaan tunnu pitävän huolta. Edes palkansaajliike itse.
Eikö vihdoin olisi rakenteellisten ratkaisujen vuoro!
Verot ja erilaiset paikkaukset nykyisiin repaleisiin turvajärjestelyihin johtavat vaan umpikujiin. Ja keskiluokka maksaa.
Jos kirjoittaja kuvittelee palkkojen alentamisen olevan ratkaisu, se on kyllä erehdys. Yritykset nimittäin keksisivät joka tapauksessa loputtomiin syitä alentaa palkkoja vielä enemmän. Aasialaiselle tasolle tai sen alle palkkoja ei voi alentaa, koska palkansaajan (jopa nuoren) on pakko saada asumisensa ja elämisensä palkalla maksettua. Jo rakennus ja lämmityskustannukset tarkoittavat, että aasialaisten kanssa ei ole mahdollista kilpailla matalilla palkoilla. Jokin muu pitää valita kilpailuvaltiksi.
Tuskinpa työttömiä työkkäriin työnhakijoiksi kovin poikkeavin kriteerein hyväskytään
Mutta voihan noita hakijoita katsoa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen kautta
Vuonna 2012 TK:n otantamentelmällä saatiin avointen työpaikkojen määräksi hieman alle 200000.
Eli n 17000 avointa työpaikkaa per kuukausi .
Virhemarginaaliksi TK arvoi n 5 %
Kun työkkäreissä oli työnhakijoita tammikuussa 2013 494000 niin jokaiseen työpaikkaan oli tarjolla 30 hakijaa.
Hakijoista työttömiä oli 430000 eli jotain 25
Eli ei Suomi kärsi työvoiman tarjonnasta
Eikä tarjonta ole juurikan muuttunut oli lasku- tai nousukausi
Tämä tilastoidaan TEM:ssä ymmärtääkseni päättyneeksi työttömyysjaksoksi. Tammikuussa 2013 työttömyysjaksoja päättyi 64440 ja uusia jaksoja alkoi 74542. Edellisen vuoden tammikuussa jaksoja alkoi ja päättyi suurin piirtein yhtä paljon.
Pelkkien työnhakijoiden määrän ja avoimien työpaikkojen hetkellinen vertailu ei anna juuri minkäänlaista kuvaa tilantesta, sillä osa näistä työnhakijoista työllistyy muihin kuin TEM:iin ilmoitettuihin avoimiin työpaikkoihin, minkä lisäksi TEM:iin työnhakijoiksi imoittautuneissa on paljon työssä olevia. Toisaalta suurin osa TEM:iin ilmoitetuista avoimista työpaikoista täyttyy muilla kuin TEM:n tilastoimilla työnhakijoilla.
Ylipäätänsä TEM:n työvoimatilastojen tulkinta näyttää olevan oma taiteenlajinsa.
Suomessa t5äytetään noin 300 000 tai 400 000 työpaikkaa vuodessa. Ne eivät kaikki näy työttömyystilastoissa. Minä olen vaihtanut työpaikkaa elämäni aikana melkein kymmenen kertaa, mutta en ole siinä välissä nostanut työttömyyskorvausta. Siksi nuo luvut työttömien määrästä ja avoimista työpaikoista eivät kerro suuruusluokista mitään.
Jostain syystä me luemme tilastoja eri tavalla.
Ymmärtääkseni TK ilmoittaa, että vuonna 2012 työpaikkoja oli avoimena keskimäärin 48600 kpl ja työttöminä oli samana vuonna keskimäärin 207 000 ihmistä, eli keskimäärin alle 5 työtöntä työnhakijaa yhtä avointa työpaikkaa kohti. Paljon sekin, mutta vähemmän kuin 30.
Voin toki olla väärässä, sillä en ole tilastomies.
Ei siinä mitään taidetta ole.
Työttömien työnhakijoiden määrä on työvoimatoimistossa laskentapäivänä kirjoilla olevien työttömien työnhakijoiden määrä. Ja laskentapäivä on kuukauden viimeinen työpäivä.
Kyllä tuon otantatutkimuksen pitäisi kertoa avoimien työpaikkojen määrän , ainakin TK kehuu tilastoaan.Myös kuvaamasi työpaikan vaihdokset.
http://www.stat.fi/til/atp/2012/04/atp_2012_04_2013-02-14_tau_001_fi.html
”Avoin työpaikka voi olla joko kokonaan uusi työpaikka tai jo olemassa oleva työpaikka, jolla ei ole hoitajaa. Lisäksi avoimiin työpaikkoihin lasketaan ne lähitulevaisuudessa vapautuvat työpaikat, jotka työnantaja on ilmoittanut avoimiksi. Avoin työpaikka on täytettävä kolmen kuukauden kuluessa, paikka on oltava haettavissa myös toimipaikan ulkopuolisille ja työnantajan on pitänyt toimia aktiivisesti sopivan työntekijän löytämiseksi. Aktiivisia toimenpiteitä ovat mm. avoimen työpaikan ilmoittaminen työvoimatoimistoon, internet- ja lehti-ilmoittelu, sekä kontaktiverkostojen käyttö.
Toimipaikan avoimiin työpaikkoihin ei lasketa sellaisia työpaikkoja, joihin otetaan palkaton harjoittelija tai esimerkiksi ulkopuolinen alihankkija tai urakoitsija. Avoimia työpaikkoja eivät myöskään ole ne työpaikat, jotka täytetään palkalliselta tai palkattomalta vapaalta palaavalla työntekijällä. Myöskään lyhytaikaisia alle kuukauden kestäviä sijaisuuksia ei lasketa toimipaikan avoimiin työpaikkoihin.”
”Neljännesvuosittain on haastateltavana noin 2 500 toimipaikkaa, joilta tiedustellaan viiteajankohdan avointen työpaikkojen määrää ja niiden ominaisuuksia. Haastattelujen pohjalta luodaan kuva koko Suomen avoimista työpaikoista. Aloite tutkimuksen tekemiseksi on lähtöisin Euroopan unionin komission työllisyys- ja sosiaaliasian osastolta sekä Euroopan keskuspankista. Avointen työpaikkojen tilasto perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen 453/2008. Tavoite on saada luotettavaa, säännöllistä, ajantasaista ja vertailukelpoista tietoa jäsenmaiden työmarkkinoiden avoimista työpaikoista sekä niiden rakenteellisista ominaisuuksista”
Kyllä tälla tavalla koottu tilasto kertoo myös noista muilla kuin työttömillä täytetyistä paikoista
TK tekee toistakin tilastoa ,jonka mukaan alle vuoden voimassa olleita työsuhteita on n 450000 eli se antaa aivan erilaisen kuvan.
Mutta ei tuokaan tuota suurta kuviota muuta
Työttömiä on edelleen tuo 430000 ja kuukaudessa se on jotain 37000 eli n 12 per paikka.
Ja mitä tulee työttömiin niin TK käyttämä ILOn standardi on tehty toisenlaiseen maailmaan ja sen anatma tulos poikkeaa todella paljon todellisuudesta, TK käyttämä tilastomenetelmä rekisteröi vain 50 % todellisesta työttömyydestä
http://www.tem.fi/files/35001/Ikaantyneiden_tyollisyys-_ja_tyottomyyskehitys.pdf sivut 11 ja 12
Ja väitteesi, ettivät viarlliset tilastot kerro mitään pistää kysymään johdetaanko tätä maata hira-menetelmillä eikä tiedon varassa ?
Vai onko kyse vain siitä, että todellisuutta ei haluta tunnustaa ?
Työttömyysjakso ei välttämätää pääty työllistymiseen vaan moni siirtyy opiskelijaksi tai siirtyy työvoiman ulkopuolelle esim eläköityy
Tuntuu aika oudolta, jos niin tärkeitä yhteiskunnan toimintaan vaikuttavia tekijöitä kuin työttömyys ja työvoiman kysyntä ei tilastoitaisi luotettavasti ?
Aikoinaan 70-luvulla valtiolla tehtiin hyvinkin tarkkoja kysyntäennusteita esim puhelinliittymistä ja puhelinliikenteen määrästä.
Tuntuisi aika oudolta, jos niin epämääräistä asiaa kuin työttömyys voisi määritellä ja mitata yksiselitteisesti. Kuka on työtön?
Jos ei voi määritellä ja mitata yksiselitteisesti, ei voi tilastoida yksiselitteisesti. Tämä on hieman eri asia kuin luotettavuus. Kun jatkuvasti tehdään tilastoja samoilla kriteereillä, voidaan nähdä trendejä jossain määrin luotettavasti. Mutta se ei yksiselitteisesti kerro tilastoidun populaation ominaisuuksista.
Työttömän perusmääritelmä on aika yksinkertainen: Jos ei saa palkkaa vaikka tekeekin jotain, etsii töitä ja on valmis ottmaan työtä vastaan on työtön.
Kyllä kaiki asiat voidaan määritellä tarkasti
Mutta määritelmiä voidaan vesittääkin esim jos on kahden viime viikon aikana tehnyt tunninkin palkkatyötä on työllinen tai ei ole kuukauden aikana jättänyt hakemuksia ei ole myöskään työtön
Yksi keino työllistyä on ryhtyä ammatinharjoittajaksi. Mutta jos on työtön menettää työttömyyskorvauksen.
Tässä pitäisi käyttää samalla tavalla sovitettua päivärahaa, jota käytetään kun työtön ryhtyy osa-aikatyöhön.
En ole havainnut, että tätä ammatinharjoittajavaihtoehtoa olisiko mitenkään edes tutkittu tai harkittu työllistämiskeinona.
Ammatinharjoittajahan ei voi työskennellä yksipuolisti yhdelle työantajalle, koska silloin verottaja tulkitsee sen työsuhteeksi.
On paljon sellaisia pätkätöitä, keikkahommia, sijaistuksia ja remonttijuttuja yms. yms. joita voisi tehdä toiminimellä. Työttömän statuksella ei näihinkään juttuihin pääse kiinni.
Evert The NeveRest nosti yllä esiin hyvän havainnon.
Suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän vinoutuneisuudesta kertoo se, että ahkerointi ja yrittäminen ei kannata. Jotkut tätä kuitenkin sinnikkäästi kaikesta huolimatta yrittävät, mutta heitäkin neuvotaan lopettamaan ( http://yle.fi/uutiset/lopeta_yrityksesi/6525984 ), vaikka oikea ratkaisu olisi tehdä heidän työstään heille itselleen kannattavaa.
Edellä linkittämässäni YLE:n uutisessa ja seuraavassakin paistaa rivien välistä asenne, että ongelma on se, että ihmiset ”joutuvat” yrittämään. Oikea lähtökohta ongelmien ratkaisuun olisi sellainen asenne, että hienoa, että monet jaksavat näin yrittää ja kuinka paljon mahdollisuuksia Suomessa olisikaan, jos ihmiset voisivat paremmin ja kannattavammin elättää yrittämisellä itsensä. Tällä hetkellä yhteiskunta kannustaa heitä ennemminkin lopettamaan ja siirtymään tukien varaan. Ay-liike paheksuu pakkoyrittäjyyttä tarjoamatta tilalle mitään keinoja päästä pois työttömyydestä ja passivoivasta tukien varassa elämisestä.
Siis tässä edellä mainitsemani toinen uutislinkki:
http://yle.fi/uutiset/tulossa_yrittajaksi_pakosta/6497379
Otsikointi tuossa kertoo mielestäni toimittajan asenteen. Luulen, että moni näistä ”pakkoyrittäjistä” voisi olla hyvinkin tyytyväisiä yrittäjiä, jos yrittämisestä jäisi enemmän käteen.
Tuossa on kyllä noilla yrittäjillä kannattavuuslaskelmat heittäneet ihan häränpyllyä.
Jos yritystulosta ei saa palkkaa, lomarahoja ja eläkemaksuja maksetuksi niin se ei kannata vaan kannattaa olla mielummin työttömänä.
Jos laskutusaste ja hinnat ovat niin alhaiset etteivät edelliset ehdot täyty, alalla on liikaa kilpailua eikä se poistu kuin sillä tavalla, että tarpeeksi suuri osa yrityksistä lyö hanskat naulaan, jolloin jäljelle jääville tulee lisää neuvotteluvoimaa ja laskutettavia tunteja.
JHos yrittäjyys on vudoesta toiseen pelkkää kituuttamista niin pitäisi ymmärtää lopettaa. Ei se millään valtiovallan tukitoimilla siitä paremmaksi muutu.
Olen itse yrittäjä ja olen joutunut myös irtautumaan tietyistä liiketoiminta-alueista niiden olemattoman kannattavuuden vuoksi. Jos ei ole tarpeeksi kysyntää, niin ei siinä oikeasti auta muuta kuin keksiä jotain muuta.
Erittäin aiheellinen havainto.
Merkittävää asiassa on myös se, ettei esim. KELA ymmärrä ollenkaan sivutoimista yrittäjyyttä tai ammatinharjoittamista.
Jos henkilöllä on toiminimi ja tarvetta tuelle KELAsta syntyy, niin hakijalle lasketaan 7 tonnia vuodessa yrittäjätuloa, riippumatta siitä onko tuloa oikeasti olemassa.
Työn kysynnän ja tarjonnan pohjimmainen ongelma on kuitenkin väärä tai olemat koulutus. Tässä tilanteessa on sitten mahdollista joko säästää kansakunta kehitysmaaksi tai sitten saada bisnes kukoistamaan, niin että rahaa valuu sisään ja hanttihommistakin on mahdollista maksaa enemmän.
Suomessa on sörssitty viime vuosikymmeninä esim. tietoliikenneteknologia, osittain siksi, että julkinen valta jätti tietoliikenneinfran ”markkinavoimien hoidettavaksi” ja globaalit tulot valuvat länsinaapuriimme, joka ei hidastellut asiassa, vaikka se oli silloin joskus niin kovasti kallista.
Seuraavaksi sörssittiin digitaalisen sisältötuotannon kanssa, osin siksi, että kotimarkkinoita ei ollut infran puuttuessa ja nyt palvelut ostetaan ulkomailta, yllättäen aika paljon länsinaapuristamme.
Muita onnistuneita sörssimisiä on tietty esim. molekyylibiologiassa ja monessa muussa maailman tuottavimmalla alalla, jossa huippuosaaminen ei johda tulovirtoihin. Viimeisimpänä nyt sitten uusiutuvan energian teknologiassa.
Kysy keltä tahansa valtion virkamieleheltä, niin opetusministeriön duunit on vähiten haluttuja, vaikka kaikkien mielestä niiden pitäisi olla tärkeimpiä. Mikä mättää?
Se pääkaupunkiseudun ongelma on juuri tässä: ”Kun sosiaaliturva maksaa vuokran kokonaan, mutta pienipalkkainen joutuu maksamaan sen kokonaan itse, pienellä palkalla työskentelyssä ei ole henkilökohtaisesti järkeä.”
Lisäksi Suomen sosiaaliturva maksaa myös nettiyhteyden ja alkoholinkäytön.
Ei moni nykynuori muuta edes kaipaa.
Toki sosiaalituelle jäädessä nuoren kannattaa ensin varmistaa, että saa kirjansa esim. Helsinkiin, niin ei tarvitse ihan pelkän huoltoaseman baarin kulttuuritarjontaan tyytyä.
Suomalainen nettoveronmaksaja sponsoroi tällä hetkellä suuren lauman täyspäiväisiä terveitä työkykyisiä nettipelaajia ja harrastejuopottelijoita.
Ilahduttavaa nähdä että Osmon ja Juhanan voodoo-taloustieteestä, toisin ilmaistuna tarjonnan taloustieteestä tehdään muusia juuri nyt meneillään olevassa MOT-ohjelmassa. 🙂