Jos kaikki työvoima huutokaupattaisiin kuinka halvalla tahansa, melkein kaikki pääsisivät töihin, mutta joidenkin palkka olisi kovin matala suhteessa elinkustannuksiin. Teoriassa voisi ajatella, että meillä olisi niukin naukin elämiseen riittävän kansalaispalkka, jonka senkin ehtona olisi, että työttömän on otettava vastaan työpaikka millä palkalla hyvänsä. Yleisesti palkkataso ei laskisi, koska nykyisilläkin palkkatasoilla on rekrytointiongelmia. Jos ajattelisimme vain kansantulon maksimointia, näin se kannattaisi tehdä, mutta tällöin joku joutuisi tekemään niin tuottamatonta työtä, ettei tuotos vastaa menetetyn vapaa-ajan arvoa.
Vähän tällaista ratkaisua on ehdottanut Jouko Martikainen (Martikaisen malli), Jotta en tulisi väärin siteeratuksi, huomautan, että tätä en ehdota, koska on hyvä tukea palkkatasoa silläkin uhalla, että se nostaa hiukan työttömyyttä. Martikaisen ajattelutapaan kannattaa kuitenkin tutustua, sillä on mahdollista liikkua tuohon suuntaan, vaikka ei menisi aivan noin pitkälle.
Oma käsitykseni työllisyydestä on dynaamisen tasapainotila. On väärin ajatella, että työpaikkojen määrä on ulkoa päin asetettu kiinteä luku niin, että jos Virtanen pääsee töihin, joku muu jää työttömäksi. Yhtä väärin on ajatella, että työpaikkojen määrä riippuisi vain työkykyisen työvoiman määrästä. Kun työn kysyntä suhdannesyistä lisääntyy, työllisten määrä lisääntyy ja kun työn tarjonta vaikkapa sosiaalipolitiikan muutoksen vuoksi vähenee, vähenee työllisten määrä, mutta kummassakaan tapauksessa vaikutus työllisyyteen ei ole sataprosenttinen. Jos Google siirtää toimintaansa Suomeen ja palkkaa 500 henkeä, työllisyys Suomessa paranee, mutta alle 500 hengellä. (Laman oloissa kerroinvaikutusten kautta voi toki nousta enemmänkin kuin 500 hengellä, mutta normaaleissa oloissa vähemmän kuin 500.)
Tällä perustelen sitä, että sanonnat ”ei työn tarjontaa kannata lisätä, koska työpaikkoja ei ole”, perustuvat aivan väärään käsitykseen työmarkkinoista. Tarjonnan lisääminen lisää työllisyyttä aivan syvintä lamanpohjaa ehkä lukuun ottamatta.
Työllisyyden parantaminen työn kysyntää lisäämällä (elvyttävä politiikka esimerkiksi) törmää jossain vaiheessa palkkainflaatioon ja palkkainflaatio heikentää viennin kilpailukykyä ja tämä palauttaa työttömyyden entisiin mittoihin. Se, missä vaiheessa palkkainflaatio tappaa talouskasvun, erottaa eri maita toisistaan. Jos työmarkkinat ovat kunnossa, ns. NAIRU –työttömyys (Non Accelerating Inflation Rate of Unemployment) on matala ja jos työmarkkinat toimivat huonosti, NAIRU-työttömyys on korkea. Suomen ongelma on, että NAIRU-työttömyys on noussut huomattavasti viimeisen 20 vuoden aikana.
Esittämämme toimet tähtäävät NAIRU-työttömyyden alentamiseen. Suhdannepolitiikalla tämäkin mahdollisuus on tietysti mahdollista tärvellä.
“Yleisesti palkkataso ei laskisi, koska nykyisilläkin palkkatasoilla on rekrytointiongelmia. — See more at: http://www.soininvaara.fi/2013/03/03/mika-maaraa-kansakunnan-tyollisyysasteen/#sthash.lUtQhcgM.dpuf”
Tätä työvoimapulaa on tutkittu ja se tilastoidaan TEM toimesta .
Esim Vuonna 2010 oli auki n 60000 työpaikkaa ja niistä vaikeasti täytettäviä oli 983
Tämäkään ei tarkoita, että niihin ei olisi hakijoita, jos hakijoita on alle 5 niin paikka luokitellaan vaikeasti täytettäväksi
Suurin pula on terveydenhoidon henkilöstöstä, mutta tuo pula tuskin poistuu millään muulla kuin koulutuksella
http://www.tem.fi/files/26326/Rekrytointiongelmat_seka_tyovoiman_kysynta_ja_tarjonta_tyovoimatoimistoissa_1-2010.pdf
Yritysten haastattelututkimuksessa saadaan suurempia lukuja , mutta suurin syy työvoimapulaan on sopivan tarjokkaan puuttuminen, ei se etteikö olisi tarjontaa
Oma lukunsa ovat huijarifirmat, jotka ovat mukana haastattelututkimuksessa. He jättävät palkat ja muut työnantjavelvoitteet hoitamatta
Se ettei raportissa huomioida näitä tilastoja vääristäviin asioihin tekee siitä arvottoman paperin ja saa ainakin työntekijäpuolen vastustamaan ehdotuksia, koska se on tehty yksisilmäisesti EK tahdon mukaan.
Ilmeisesti tarkoitus onkin, että paperi päätyy roskikseen ja saadan syy syyttää ay-liikettä ja vasemmistoa ?
Ja mitä tulee tarjontaan niin meillä on työkkäreissä todellisuudessa n 430000 työn hakijaa, jotka täyttävät seuraavat ehdot: Ovat työttömiksi työnhakijoiksi kirjattuja, ovat valmiita ottamaan työn vastaan, voivat ottaa työn vastaan, jos sitä tarjotaan.Ja kun mukaan lasketaan jos työssä olevat niin luku on jo 494 851 Ja tämä tilanne on ollut jo 20 vuotta.
Nykyinen työttömyysluokittelu hyväksyy vain n 40 % työttömistä työttömiksi
Ja vaikka lasketaan mukaan virallinen työttömyys + työssäolevat työn tarjoajat niin silloinkin tarjonta on n 330000 .
Kun auki tammikuussa 2013 oli n 80000 työpaikka niin jokaiseen paikkaan oli 4 tarjokasta.
Keskimäärin heitä oli vähemmän kuin tuo 5 mutta kun jokainen hakee useeta työpaikkoja niin hakijoita on kymmeniä yhtä paikkaa kohti.
Täytyy ihmetellä kuinka suuren ylitarjonnan pitää olla, jotta se olisi riittävä ?
Työvoiman tarjontaa siis on jatkuvasti riittävästi , mutta ei kysyntää.
Ja alle elinkulujen työtä ei voi tehdä, ei ainkaan pitkään.
Työvoimankysnytäkään ei muut nopeasti: Tuottavuuden nousu ja tuotteide kuolema syö työpaikkoja ja kasvu luo uusia.
Mutta kasvunkin on silloin kohdistuttava niin, että se luo työpaikkoja
Nyt kasvu jakaantuu epätasisetai , 80 kasvusta menee pääosin 1 %:lle tulonsaajista ja näin se päätyy suurimmaksi osaksi säästöön, ei uusia työpaikkoja luovaan kulutukseen
Tarjonnan osalta yksi rajoittava tekijä on, että eri ammattien harjoittamista rajoitetaan erilaisin vaatimuksin koko ajan enemmän, esim. tutkinnot, lisenssit, sertifikaatit, todistukset jne. Tarkoitus on tietenkin hyvä, mutta todellisuudessa määräykset eivät takaa laatua. Henkilö, joka on harjoittanut ammattiaan vuosikymmeniä, mutta jolla ei ole sittemmin vaadittua tutkintoa tms, voi osata työn paljon paremmin kuin vastavalmistunut, jolla todistus on. Aiemmin oli mahdollista käyttää harkintaa siinä, että työkokemus riittää pätevöittämään henkiön, mutta nykyisin yhä harvemmin.
“Yleisesti palkkataso ei laskisi, koska nykyisilläkin palkkatasoilla on rekrytointiongelmia. — See more at: http://www.soininvaara.fi/2013/03/03/mika-maaraa-kansakunnan-tyollisyysasteen/#sthash.lUtQhcgM.dpuf”
Tätä työvoimapulaa on tutkittu ja se tilastoidaan TEM toimesta .
Esim Vuonna 2010 oli auki n 60000 työpaikkaa ja niistä vaikeasti täytettäviä oli 983
Tämäkään ei tarkoita, että niihin ei olisi hakijoita, jos hakijoita on alle 5 niin paikka luokitellaan vaikeasti täytettäväksi
Suurin pula on terveydenhoidon henkilöstöstä, mutta tuo pula tuskin poistuu millään muulla kuin koulutuksella
http://www.tem.fi/files/26326/Rekrytointiongelmat_seka_tyovoiman_kysynta_ja_tarjonta_tyovoimatoimistoissa_1-2010.pdf
Yritysten haastattelututkimuksessa saadaan suurempia lukuja , mutta suurin syy työvoimapulaan on sopivan tarjokkaan puuttuminen, ei se etteikö olisi tarjontaa
Oma lukunsa ovat huijarifirmat, jotka ovat mukana haastattelututkimuksessa. He jättävät palkat ja muut työnantjavelvoitteet hoitamatta
Se ettei raportissa huomioida näitä tilastoja vääristäviin asioihin tekee siitä arvottoman paperin ja saa ainakin työntekijäpuolen vastustamaan ehdotuksia, koska se on tehty yksisilmäisesti EK tahdon mukaan.
Ilmeisesti tarkoitus onkin, että paperi päätyy roskikseen ja saadan syy syyttää ay-liikettä ja vasemmistoa ?
Ja mitä tulee tarjontaan niin meillä on työkkäreissä todellisuudessa n 430000 työn hakijaa, jotka täyttävät seuraavat ehdot: Ovat työttömiksi työnhakijoiksi kirjattuja, ovat valmiita ottamaan työn vastaan, voivat ottaa työn vastaan, jos sitä tarjotaan.Ja kun mukaan lasketaan jos työssä olevat niin luku on jo 494 851 Ja tämä tilanne on ollut jo 20 vuotta.
Nykyinen työttömyysluokittelu hyväksyy vain n 40 % työttömistä työttömiksi
Ja vaikka lasketaan mukaan virallinen työttömyys + työssäolevat työn tarjoajat niin silloinkin tarjonta on n 330000 .
Kun auki tammikuussa 2013 oli n 80000 työpaikka niin jokaiseen paikkaan oli 4 tarjokasta.
Keskimäärin heitä oli vähemmän kuin tuo 5 mutta kun jokainen hakee useeta työpaikkoja niin hakijoita on kymmeniä yhtä paikkaa kohti.
Täytyy ihmetellä kuinka suuren ylitarjonnan pitää olla, jotta se olisi riittävä ?
Työvoiman tarjontaa siis on jatkuvasti riittävästi , mutta ei kysyntää.
Ja alle elinkulujen työtä ei voi tehdä, ei ainkaan pitkään.
Työvoimankysnytäkään ei muut nopeasti: Tuottavuuden nousu ja tuotteide kuolema syö työpaikkoja ja kasvu luo uusia.
Mutta kasvunkin on silloin kohdistuttava niin, että se luo työpaikkoja
Nyt kasvu jakaantuu epätasaisesti , 80 kasvusta menee pääosin 1 %:lle tulonsaajista ja näin se päätyy suurimmaksi osaksi säästöön, ei uusia työpaikkoja luovaan kulutukseen
Ovatko nämä jotenkin eri asioita? Kun väitin, että palkkojen määräytyessä vapaasti palkkataso ei keskimäärin laskisi, koska on rekrytointeja. Sillä sopivalla tarjokkaalla on neuvotteluvaraa.
Myöskään kitkatyöttömyyden vaikutuksia työttömyyteen ei ole huomioitu, kitkatyöttömyys akateemisilla on erilainen kuin matalapalkkaisilla.
Sen osuus työttömyyten pitäsi selvittää
Vielä 1980-luvulla työttömyysjaksoja oli 200000
Nyt niitä on jo 800000
Kitkatyöttömiä oli siten 1980 luvulla n 50000, mutta 2000-luvulla jo 200000.
Todellinen keskimääräinen työttömyysjakso kestää 15 viikkoa eli lähes 4 kuukautta, joten tuo 3 kuukaudella laskettu antaa liian alhaisen luvun, mutta kertoo hyvin kitkatyöttömyyden merkitys
Propangandasyistä tästäkään ongelmasta vaietaan tiukasti, enpä ole nähnyt yhdessäkään julkisessa keskustelussa nähnyt kitkatyöttömyyttä aiheena.
Työaajan lyhentäminen työttömyyden kautta on suomalainen tapa lyhentää kokonaistyöaikaa
Maissa, joissa työttömyys on alempi, työaikaa lyhennetään osa-aikatyön kautta.
Tähän markkinavakaumukseen ei nähtävästi vaikuta mikään empiirinen havainnointi, ei edes omaa toimialaa eli yhteiskunnallisten selvitystöiden markkinoita, koskeva ajankohtainen yhteiskunnallinen keskustelu.
Esimerkki toisaalta. Viime syksynä tässä blogissa Soininvaara, avointa yhteiskunnallista keskustelua edistävään tapaansa, raportoi Sitran järjestämästä Berliiniin suuntautuneesta ekskursioista. Vierailukohteiden joukossa oli ympäristöpolitiikan alalla toimivia instituutioita, joissa järjestettiin esityksiä. Onko mainittujen esitysten seuraaminen ja myöhempi jatkokäsittely matalapalkkatyötä ja huonosti koulutettujen matalan tuottavuuden työtä?
Todennäköisesti ei. Niin ei ajatella.
Toisaalta – tämä on relevanttia koska puhutaan työvoimahallinnosta – saksalainen työvoimahallinnon rinnakkaisprojekti lähetti joitakin vuosia sitten emailin:
“Sehr geehrter Herr Ila I,
in der Anlage habe ich Ihnen 4 Stellenausschreibungen zusammengestellt, die
ich für Sie passend fand.” (email)
Tässä olisi teille sopivia työpaikkoja, hakekaa nyt edes yhtä.
Työpaikkojen joukossa oli mm. seuraavia tehtäviä:
”Referent Klimapolitik, Wirtschaft und Finanzen
Aufgabe: Lobby- und Kampagnenarbeit mit Landesverbänden, Schwerpunkt Klimaschutz, Entwicklung von Verbandspositionen zu Themen wie ökologischer Finanzreform, Emissionshandel, Akquisition von Drittmittelprojekten, Unterstützung der Pressearbeit
Geforderte Kenntnisse: mehrjährige berufliche Tätigkeit im politischen Sektor, Fachkenntnisse zu ökonomischen Instrumenten der Umweltpolitik und Klimapolitik, Verhandlungsgeschick, verhandlungssicher Deutsch und Englisch”
ja toisessa
”Aufgabe: Schwerpunkt erneuerbare Energien – europäische Umweltpolitik. Unterstützung nationaler Entscheidungsträger bei der stärkeren internationalen Verankerung der erneuerbaren Energien, Projektakquise, ‑management und –controlling, Instituts- und Projektdarstellung bei Workshops, internationale Konferenzen und Fachgremien
Geforderte Kenntnisse: angemessene Berufserfahrung, Vertrautheit mit europäischen Institutionen, europäische Umweltpolitik + erneuerbare Energien, Reisetätigkeit + sehr gute Englischkenntnisse, abgeschlossenes — ‑wissenschaftliches Studium”
Se, olenko mainittuja töitä hakenut saati saanut, ei kuulu asiaan (joskin vastaus viime mainittuun lienee ilmeinen). Saksalainen projekti kuitenkin kehotti hakemaan. Tällä kohdin tehtäviä pidetään Suomessa matalatuottoisena työnä, joka on niin tuottamatonta, ettei siitä kansantulon kasvun maksimoinnin kannalta kannata maksaa mitään.
Toisaalta sitten kun Sitran kallispalkkainen ekskursio menee kuuntelemaan samojen, tai alatasoisempien instituutioiden esityksiä, se on hienoa korkeasti koulutettua korkean tuottavuuden toimintaa.
Suomalaisilla työmarkkinoilla ei ole informaatiota esimerkiksi siitä, että saamaan aikaan, kun suomalaiset tekevät kalliita ekskursioita kansainvälisiin instituutioihin, ulkomaiset työvoimahallinnon osat kehottavat suomalaisia matalapalkka-suuntautumisvaihtoehdon työnhakijoita hakemaan töihin kyseisiin tai vastaaviin instituutioihin. Soininvaara ja Vartiaisen olettamaa täydellistä informaatiota ei ole olemassa.
Jos kouluttamattomien työttömyys johtuu tarjontapuolesta, mikä on heikentänyt työvoiman tarjontaa ympäri Eurooppaa/maailmaa viimeisen viiden vuoden aikana? Työttömyyden kasvu tällä vuosikymmenellä ei todellakaan ole suomalainen erityispiirre.
Oletetaan vaihteeksi, että työttömyys johtuukin kysyntäongelmista eli yleisesti maailmantalouden heikkoudesta ja erityisesti Euroopan talousmurheista.
Eivätkö aiemmin postaamasi käyrät näyttäisi tuossa tapauksessa täysin samalta? Huonostikin tuottavaan työhön palkataan koulutettu henkilö ja heikoimmin tuottavat jätetään kotiin.
Näissä olosuhteissa matalapalkkaisten palkka-ale ei lisäisi työllisyyttä vaan ainoastaan heikentäisi köyhimpien toimeentuloa.
Kysynnän lama selittää sen, että työllisyys on suhdanneluontoisesti heikkoa, mutta ei selitä sitä, että NAIRU-työttömyys on noussut.
“Ovatko nämä jotenkin eri asioita? Kun väitin, että palkkojen määräytyessä vapaasti palkkataso ei keskimäärin laskisi, koska on rekrytointeja. Sillä sopivalla tarjokkaalla on neuvotteluvaraa.”
Tää Soininvaaran esimerkki on liian idealistinen. Silloin jos markkinat ovat terveellä pohjalla voi toimia näin. Mutta mutta. Suomi usealla alalla pienenä markkina-alueena on aika tyypillinen esimerkki mitä tapahtuu, kun markkinat eivät toimi.
Ajatellaampa tilannetta, jossa palkkataso määräytyisi vapaasti, yrityksille voi olla hyvinkin kannattavaa lähteä tekemään “palkkakartelleja” eli yhdessä sopivat kuinka paljon maksavat enintään työstä. Siis työvoimaa mahdollisimman halvalla.
Jos jollakin alueella on markkinoilla se vapaus, niin mistä sitten löydettäisiin ne tehokkaat keinot, joilla turvataan sitä vapautta. Jos ei ole toimivia keinoja ja mennään johonkin “vapaaseen” malliin, niin siitä aiheutuu vahinkoja. Koska yritykset etsivät kaikenlaisia kannattavampia vaihtoehtoja.
Markkinoiden “vapaudesta” nyt Kiina on hyvä esimerkki se käärii huikeat tulot markkinoilta, kun toimiikin aivan eri säännöillä, kuin muut. Muut ovat hölmöjä!
Jorma. Et varmaankaan huomannut, että en kannattanut tuota mallia, jonka toimintaa analysoimme. Juuri sen eriarvoistavan vaikutuksen takia.
Työvoiman tarjonnan lisääminen on selvästi prioriteeteissasi korkealla.
Miten tämä sopii yhteen ajamasi leppoistamisajattelun kanssa? Eikö ole parasta leppoistaa juuri ne vähiten tuottavat työt, ne joita pitäisi subventoida jotta niistä maksetulla palkalla tulee edes toimeen?
Vai onko downshiftaus tarkoitettu vain hyvin toimeentuleville ja korkeastikoulutetuille? Tämä ei liene kansantaloudellisesti järkevää.
Yleensä varmaan aika marginaalisesti. Matalan osaamisen ammateissa työtä hakee yleensä useampi jossain määrin sopiva. Heistä voi olla vaikea sanoa kuka olisi paras työhön ja tietenkään sitä parasta ei välttämättä edes palkata. Usein työhönottajalla ei ole mitään kannustetta ottaa nimenomaan työtehtävään objektiivisesti parhaiten soveltuvaa. Kenties parhaan hakijan naama ärsyttää työhönottajaa, kenties vähän huonompi hakija sattuisi olemaan veljenpojan tyttöystävän sisko, kenties työhönottajalla on ennakkoluuloja, pelkoja omasta asemastaan tai alemmuudentunnetta. Vaikka Osmo olet itse kovin rationaalinen niin keskimäärin ihmiset eivät ole.
Niinhän asia taitaa olla, että on olemassa kahdet eri työmarkkinat — matalan vaatimustason töitä pystyy tekemään moni ja työntekijä on helppo vaihtaa toiseen, jolloin ei ole paljon varaa neuvotella — kun taas korkean vaatimustason töiden tekijät ovat harvemmassa ja pystyvät neuvottelemaan työehdoistaan. Tämä menee hyvin yksiin Soininvaaran-Vartiaisen raportin kuvan kanssa. Kyse ei välttämättä ole pelkästään siitä, että minimipalkka on liian korkea tai matalapalkkaista työtä ei tueta tarpeeksi, vaan eri töiden markkinat ovat lähtökohdiltaan perustavasti erilaiset. Se ei silti taida olla tie onneen, että kaikista koulutetaan korkeakoulutettuja. Silloin korkeakoulutettujen työmarkkinoista tulee matalastikoulutettujen työmarkkinat.
Kuinka paljon näitä on?
Puhut varmaan omasta kokemuksesta?
Leppoistaminen on tarkoitettu niille joilla on siihen varaa. Jos joku vähentää työn tekoa 100% ja saa siihen rahat kokonaan jonkun muun pussista, kyse ei ole downshiftaamiaesta vaan syrjäytymisestä.
Suomalaisten ostovoima on eurooppalaisessa vertailussa melko surkealla tasolla. Ostovoiman kasvuhan lisäisi kysyntää ja työllisyyttä.
Voiko ostovoimaa lisätä muutoin kuin palkkoja nostamalla.
Minun mielestäni voi.
Suomalaisten ostovoimaa syö mm. erilaiset kertaerät, joita eduskunta työkseen tehtailee.
Suunnitellun talon energiatodistuksen hinnalla lämmittäisi taloa monta kuukautta.
Autokoulun hinta nousi monella sadalla eurolla, kun autokoulut olivat mukana laatimassa lakia.
Suomen suurimpiin autokauppiaisiin kuuluva kertoi juuri, että autokaupat elävät korjaamalla Euroopan vanhinta ja vaarallisinta autokantaa. Ihmisten rahat menevät ylihinnoiteltuihin autoremontteihin.
Paljonko ostovoimaa syö Suomen hidas virkakoneisto, jolle on tullut vielä tavaksi laskuttaa mieltei kaikesta mahdollisesta. Esimerkiksi rakennusvalitusten viipyminen hallinto-oikeuksissa maksaa mansikoita…
On yhä enemmän ihmisiä, jotka kyllä ansaitsevat kohtuullisesti, mutta joiden rahat eivät erilaisten pakollisten maksujen takia tahdo riittää edes elämiseen. Viimeksi tulla tupsahti eduskunnasta kaikille vielä Yle-verokin…
Eduskunnassa onko milloin tehty lakialoitteita rasitusten purkamiseksi ja kustannuskuorman helpottamiseksi?
Kyllä, aikoinaan kun olin paljon työkkäri kanssa tekemisissä niin nuo huijarit tunnettiin aika hyvin eikä työtöntä pakotettu ottamana työtä vastaan näissä firmoissa.
Ja tuosta 80–90-luvusta harmaa talous ja hyväksikäyttö on vain kasvanut.
Ei palkkaaminen ole objektiivista.Jos tarjolla on tuttu, jonhon rekrytoija suhtautuu myönteiseti niin hän palkkaa tutun vaikka parempiakin olisi tarjolla.
Samoin tuttu saa helpommin palkkaa kuin tuntematon.
Ei esimieskään kovin rationaalinen ole.
Marxin nerokkuus oli siinä, että hän osoitti työttömyyden olevan kapitalistisesa tuotantotavassa ratkaisematon ongelma. (En osaa oikein formuloida tätä, kirjasta Modern Masters Keynes) Klassinen taloustiede oletti, että hintamekanismin johdosta vallitsee aina (sekä pääoman että työvoiman) täystyöllisyys.
Kannattaa lukea vaihtoehtoistakin tulkintaa työmarkkinoista, NAIRUsta ja inflaatiosta (http://rahajatalous.wordpress.com/2012/12/07/luonnollista-tyottomyytta-ei-ole/):
”Toisaalta on myös syytä kyseenalaistaa laajemmin koko talouspoliittinen ajattelutapa, jossa työttömien reserviarmeijan ylläpitäminen nähdään tarpeellisena. Kuten olemme usein todenneet, tällainen näkemys perustuu käsitykseen jonkinlaisesta työttömyyden tasapainotasosta. Ajatuksena on, että työttömyyden painaminen luonnollisen työttömyysasteen tai niin sanotun NAIRU-tason alapuolelle johtaisi inflaation kiihtymiseen. Väitetään, että tällaisessa tilanteessa työntekijöiden palkkavaatimukset nousisivat heidän tuottavuuttaan korkeammalle tasolle, minkä täytyisi johtaa hintatason nousuun.
On olennaista ymmärtää, että teoriat työttömyyden tasapainotasoista väittävät tasapainotason olevan vakaa. Yleensä ajatellaan, että työttömyyden tasapainotasot heijastavat kunkin kansantalouden työmarkkinarakenteita: mitä “joustavammat” ja “kannustavammat” työmarkkinarakenteet ovat, sitä alhaisempi tasapainotaso on. Korkean työttömyysturvan, voimakkaan ay-liikkeen ja korkeiden minimipalkkojen olosuhteissa työttömyyden tasapainotaso saattaa olla vaikkapa kymmenessä prosentissa.
Olemme kuitenkin toistuvasti todenneet, että tosiasiassa työttömyyden tasapainotasot ovat kaikkea paitsi vakaita. Useat empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että laskennalliset NAIRU-arviot vaihtelevat suuresti vallitsevan taloudellisen tilanteen mukaan. On siis selvää, että laskusuhdanteessa nousevat sekä vallitseva työttömyys että NAIRU-työttömyys.
Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että monet työttömät poistuvat kokonaan aktiivisen työvoiman piiristä. Työttömyyden pitkittyessä työttömien työkyky heikkenee, työntekijät stigmatisoituvat ja heidän työnhakumotivaationsa laskee. Niinpä talouden tosiasiallinen työvoimakapasiteetti jatkuvasti laskee, ja näin ollen myös työkykyisen työvoiman neuvotteluasema paranee. Näiden mekanismien yhteisvaikutus on ilmeinen: työttömyyden NAIRU-taso karkaa yhä korkeammalle vallitsevan työttömyyden lisääntyessä ja kokonaiskysynnän vähentyessä.”
”Ajatus työttömyyden tasapainotasoista onkin erittäin ongelmallinen. Nämä tasapainotasot vaihtelevat suhdannetilanteen mukaan, ja suhdannetilanne taas on paljolti riippuvaista harjoitetusta finanssipolitiikasta. Toisin sanoen jos valtio sitoutuu tavoittelemaan jotakin kiinteä NAIRU-astetta, se myös aktiivisesti estää omilla toimillaan NAIRU-asteen alentamisen. Valtio siis pitäisi kokonaiskysyntää niin alhaisella tasolla, että vallitseva työttömyys ei laskisi NAIRU-tasoa alemmas. Tämän seurauksena valtio myös juurruttaisi NAIRUn pysyvästi korkealle tasolle.
Myös postkeynesiläiset taloustieteilijät korostavat kohtalaisen vakaan inflaatioasteen tärkeyttä. Postkeynesiläiset kuitenkin katsovat, että työttömien käyttäminen inflaatiopuskurina on sekä moraalisesti kyseenalaista että taloudellisesti epämielekästä. Vakaan inflaatioasteen kanssa korreloiva NAIRU-taso voi periaatteessa asettua mihin pisteeseen tahansa. Ei siis ole mitään syytä ajatella, että esimerkiksi Suomessa kuuden prosentin työttömyysasteen alittaminen johtaisi väistämättä inflaation kiihtymiseen”
Jaha. Että huijarifirmat tunnetaan ja juuri ne otetaan kyselyihin niitä vääristämään?
“tällöin joku joutuisi tekemään niin tuottamatonta työtä, ettei tuotos vastaa menetetyn vapaa-ajan arvoa”.
No, onneksi veronmaksajat tulevat tässä apuun ja työttömät saavat viettää kallisarvoisen ja vähäisen vapaa-aikansa.
Ymmärrän toki tämän. Sitä en ymmärrä, miksi blogin isäntä välillä kirjoittaa kirjoja downshiftaamisen autuudesta ja välillä on huolissaan alhaisesta työllisyysasteesta.
A_I
Kannatan korkeaa työllisyyttä ja lyhyttä vuosityöaikaa.
Tutkimukset osoittavat, että kun työvoima lisääntyy, työpaikkoja luodaan samassa suhteessa enemmän, niin että työttömyys ei kasva kuin korkeintaan tilapäisesti. Lukekaa Akateemisesta Talousblogista.
Yrityksiä ja työpaikkoja kannattaa luoda, jos rekrytointiongelmat eivät uhkaa.
Niin se on sosialistisessakin tuotantotavassa. Siellä tosin ongelma pyritään piilottamaan tulonsiirtojen avulla, joka toimii kunnes rahat tulonsiirtoihin loppuvat. Ja ne loppuvat aina, tavalla tai toisella.
Ne tulevat otantaaan kuten muutkin, mutta heillä rekrytointionegelmat ovat poikkeaa suuria ja näin heidän vastauksensa vääristävät tilastoja .
Rikollisen toiminnan laajuus on kaikissa rikosryhmissä viranomaisten arvioita,harva rikollinen ilmoittaa toimintaansa.
Mutta harmaan talouden laajuus kuvaa hyvin myöskin työntekijöitä huijaavien firmojen toiminnan laajuutta.
Palkkojen js sotu-maksujen laiminlyönnit kun ovat olennainen osa harmaata taloutta
matalapalkkaisen työn osalta kannustimet eivät ole kunnossa sen paremmin työnantajilla (kysyntä) kuin työn tekijöilläkään (tarjonta).
Varmaankin on totta. Yhtä totta on se, ettei niitä ehdotetuin keinoin kuntoon saadakaan. Kun sosiaalisten tukien määrää kasvatetaan, markkinat vääristyvät ja kun markkinoita oiotaan, tukia tarvitaan lisää. Näinhän tähän nykyiseen tilanteeseen on jouduttu.
Tätä kysymystä pohtimalla kiinnitetään huomio vääriin asioihin. Ongelma on toisaalla ja se on ideologinen. Onko talouden tarkoitus tuottaa mahdollisimman paljon työtä vai onko sen tarkoitus tyydyttää kuluttajien tarpeita.
Työn kysynnän ja tarjonnan ongelmat kuuluvat ”kaikki työ on arvokasta” ideologiaan, jossa arvioinnin suorittavat työn teettäjät ja osittain myös verottajat, jälkimmäiset tosin sillä varauksella että vain verotettava työ on heille arvokasta. Tämä on kuitenkin aivan järjetön ideologia. Sen mukaan kaikki sellainen työ on arvokasta, josta työn teettäjän kannattaa maksaa riippumatta siitä, mikä on sen vaikutus yhteiskuntaan. Nollatutkimusten ja sekopäisten ajatusten tuottaminen on arvokasta, kun vain löytyy tilaaja, joka uskoo hyötyvänsä niistä. Mainostajan työ on arvokasta nollasummamarkkinoillakin sen aiheuttaessa pelkkiä kuluja yhteiskunnalle. Yritysjohtajan työ on bonuksilla ja erorahoilla kuorrutettua, vaikka yritys ajautuisi konkurssiin. Pankkiirien työ on huippuarvokasta, vaikka se kasvattaa yleisen velkatalouden sellaiseen kokoon, että se romuttaa yhteisen talouden lisäksi yhteiskunnallisen vakauden. Ja tietysti tämän ideologian looginen huipentuma: pommien ja tykkien suunnittelu, valmistus ja käyttö on lopulta kaikkein arvokkainta.
Eivät tämän ideologian mukaisessa taloudessa kannustimet ole poskellaan vain matalapalkkatöissä vaan nimenomaan erittäin korkean palkan töissä.
Eikä tämä ole mitään vihreää ideologiaa. ”Kaikki työ on arvokasta” on ideologia, joka vaatii jatkuvaa kasvua, koska sen ”hyödyllisyys” toteutuu vain talouden kasvaessa.
Taloutta on alettava rakentaa toiselle ideologialle, sille että talouden tarkoituksena on kuluttajien tarpeiden tyydyttäminen. Tälle perustalle rakentuu aivan erilainen talous, jossa tyhjänpuhujat, mainostajat, yritysjohtajat, pankkiirit ja asetehtailijat saavat vain sen palkan työlleen, joka kaikkien yhteisen kulutuksen arvosta sille syntyy.
Surullista ja ironista, mutta rakennusohjeet tällaiselle taloudelle ovat olleet olemassa erityisesti vihreiden, Soininvaarankin, saatavilla 80-luvun lopulta alkaen. Vihreät jopa ottivat joksikin ajaksi myyntiin kirjani Uusi yhteiskuntajärjestelmä, jossa tällaisen talouden perusteet on esitetty.
Ei sen sanoma juuri ketään silloin kiinnostanut sen enempää kuin tänäänkään. Odotetaan ensin ”kaikki työ on arvokasta” ideologian viimeistä vaihetta. Painetaan vain vielä kovemmin ja vielä keskittyneemmin töitä, joita tässä taloudessa arvostetaan.
Vai olisiko jo aika vähän hellittää ja herätä oikeasti ajattelemaan asioita.
Työn tuottavuuden lisäys on syönyt suuren osan työpaikoista. Vaikkapa maatalous elätti vielä viime vuosisadalla valtaosan suomalaisista. Nyt siitä määrästä on vain muutama % jäljellä. Samalla kuitenkin tuotettu elintarvikkeiden määrä on rajusti kasvanut.
Samoin ennen oli pankissa tai missä tahansa vastaavassa suuressa konttorissa jopa 100 henkilöä kirjoitus- ja laskukoneiden ääressä, kun saman homman hoitaa nyt yksi henkilö ATK:lla. No sen ATK:n ylläpitoon tarvitaan kyllä muutama ammattilainen.
Nyt kaikki päättäjät vuodesta toiseen esittävät työvoimakustannuksiin säästöjä tehostamalla työtä, eli suomeksi sanottuna löysät pois työntekijöiltä. Ihmetyttää, mistä niitä löysiä aina vaan löytyy, kun jo monena vuonna ne on siivottu.
Nuo työllisyys- ja työttömyystilastot eivät oikein anna uskottavaa kuvaa tilanteesta. Ainakin tulkinta vaatii todella paneutumista. Kun vakituisen työpaikan saanut alipalkattu kirjastonhoitaja tuskin pystyy jokapäiväisen elantonsa hankkimaan, muttei voi kuin haaveilla asunnon ostosta, autosta tai edes uudesta pesukoneesta ilman vanhempiensa kukkaroa, pidän tapausta täysin työttömyyteen verrattavana ankeutena.
Tuo vakituisen työpaikan turvallisuuskin on kyllä mennyttä aikaa. Kunnat etsivät epätoivoisesti miljoonaluokan säästöjä ja katseet kääntyvät aina ensiksi kirjastoihin, museoihin ja kulttuuriin. Se alipalkattu kirjastonhoitaja putoaa kurjuuteen heti, jos kuukauden lomautus iskee.
Jos palkka on korvaus menetetystä vapaa-ajasta, sen pitäisi kai seurata sen menetetyn vapaa-ajan laatua ja tasoa?
Tutun palkkaaminen voi hyvin olla rationaalista, vaikka tämän arvioitu tuottavuus olisi matalampi kuin tuntemattoman hakijan, koska tuntemattoman tosiasiallisen tuottavuuden arvioon liittyy lähes poikkeuksetta tuttua suurempi epävarmuus.
Klassinen talousteorian yksi tausta-ajatus on kysynnän aikaansaaminen tarjonnan avulla.
Toinen ajatus on, että rajoittamaton kilpailu käyttää tasapainoisesti hyväkseen kaikkia
resursseja, myös työvoimaa.
Ongelma on, ettei yksikään ihminen pysy elossa alle minimitoimeentulon alittavalla palkalla eli on olemassa ns luonnollinen minimipalkka, jonka alle ihminen ei tee töitä, koska se merkitsisi nääntymistä.
Koneen kohdalla tämä hyväksytään mutta ei hmisen.
Tuo klassinen teoreema toimii yhtä hyvin kuin se, että narulla voi työntää kärryä.Jos se pitäisi paikkansa niin NL ei olisi sortunut . Varastoon kun olisi voinut tehdä rajattomasti sinkkiämpäreitä ja joku olisi ne ostanut
Markkinatalous toimii päinvastoin eli jos on kysyntää niin tavara menee kaupaksi
Tuon on perinteisen taloustieteen väittämä ja se ei enää toimi nykyisessä maailmassa.
Tuo väittämä piti paikkansa näennäisesti maailmassa, jossa tuloerot ja kasvu jakautuivat kohtuullisen tasaisesti
Nyt kasvu keskittyy suurimmaksi osaksi 1 % väestöstä.
Se merkitsee, ettei kulutuskysyntä enää kasva, koska tuo 1 % kuluttaa jo sen mihin aika riittää.
Niinpä ainoa keino lisätä työllisyyttä ovat palkanalennukset, sitähän Soininvaara ja Vartiainen ovat esittämässä.
http://193.166.171.75/database/StatFin/Tym/tyti/tyti_fi.asp
Taulukosta näkyy, että työllisten määrä 1989 ja 2011 on sama .Vuonna 1989 2,483 ja vuonna 2011 2428.
Ja jos katsotaan tehtyjä tunteja niin niiden määrä on laskenut selvästi
Työvoiman tarjonta on noussut kuitenkin
2,564 miljoonasta 2 ‚637 miljoonaan
Vaikka työvoiman tarjonta on noususut niin kysyntä on laskenut.
Tätä yritetään selittää työvoiman laadulla, liian korkealla palkalla, kannustinloukuilla etc
Todellisuudessa työllistämistä estävät ilmaistyöt, ne ovat syöneet jopa puolet matalapalkkatöistä.
Toinen syy on kasvun epätasainen jalauyuminen, mikä ei nosta kulutuskysyntää niin paljoa, että tuottavuuden nousun aiheuttama työpaikkakato katettaisiin
“Hyvä tyyppi” on kiva palkata, mutta pitääkö sitten ihmetellä, jos yritys ei menesty sen takia, että henkilöstö koostuu sosiaalisesti taitavista tai tuttavista, mutta ne, jotka osaisivat ja veisivät yritystä eteenpäin, ovat työttöminä?
Blogeissa, kolumneissa ja muissa kirjoitelmissa näkyy, miten omahyväiset nuoren polven edustajat todellakin luulevat itse olevansa jotakin erinomaista, eivätkä huomaa, että suosiollisesti isän kavereineen koko ajan on silottamassa tietä. Paheksuvat sitten niitä, jotka eivät pääse oman työuransa alkuun — eivätkä huomaa, että joukossa on lahjakkaita ja ahkeria, joilta puuttuu vain se verkosto, jonka joku toinen saa synnyinlahjanaan.
Samaiset nuoret eivät osaa yhdistää lehtien ilmoittamia irtisanomisuutisia työttömien lukumäärän kasvuun, vaan yhä edelleen uskovat vanhempiensa menneiden aikojen tariaan laiskoista ja tyhmistä ihmisistä.
On todella huolestuttavaa, että politiikkaan on pyrkimässä joukko nuoria ihmisiä, joiden todellisuudenkuva ei tarkennu, vaikka runsaasti tietoa on saatavilla.
Ei ole mitään markkinatalouden mukaan toimivia työmarkkinoita .Ei vaikka työehtosopimukset ja minimipalkat poistetaan.
Vapaa markkinatalous edellyttää, että kaikilla toimijoilla on sama informaatio.
Esim tosrilla kaikki kauppiaat näkevät toistensa hinnat ja voivat hinnoitella niiden perusteella alas tai hyväksyä ensimmäisen hinnanasettajan hinta.Torillakin hinnat ovat vakioita koska kartelli on helppo tehdä sopimatta mitään
Palknsaajalla ei ole tietoa palkkatasosta, sen sijaan työnantajilla on, koska työanantajaliitot keräävät tietoa, joka perustuu aitoon tietoon.
Niinpä naapuritehtaan johtaja tietää paljonko “kilpailija” tarjoaa.
Vain tyhmä johtaja kilpailee itsensä konkurssiin tai alentaa omaa tuottoaan kilpailulla.
Etenkin jos työvoimasta on ylitarjontaa.
Klassinen talousteoria on tehty juuri tästä näkökulmasta
Palkka ei määräydy minkään yhden mallin tai teorian mukaan. Kysyntä ja tarjonta asettavat vain yleiset reunaehdot sille, milloin työsuhde voi syntyä. Kriteerejä ovat:
1) työntekijä kokee hyötyvänsä työstä enemmän kuin siitä ettei työtä tee
2) Työnantaja kokee hyötyvänsä palkkaamisesta enemmän kuin siitä ettei palkkaa
3) Työnantaja kykenee maksamaan palkan jossa edelliset kohdat toteutuvat.
Erotin kohdat 3 ja 2, koska ne eivät aina ole ihan samat, vaikka niiden erottaminen ei olekaan helppoa. Esimerkiksi yrittäjä, jolla on jokin tehtävä johon palkkaaminen ei ehkä rahallisesti kannata, saattaa palkata jonkun tutun koska kokee saavansa iloa tms mielihyvää siitä, että auttaa kaveria. Jos yrityksellä menee riittävän hyvin, niin kohta 3 on ainoa rajoittava tekijä. Tällöinhän siis yrittäjä tavallaan maksaa sen tappion omasta pussistaan.
Yleisesti, erilaiset principal-agent- ongelmat voivat aiheuttaa sen, että klassinen malli tarjonnasta ja kysynnästä onkin aivan totaalisen rikki, ja palkkauspäätöksen tekijän henkilökohtainen vastuu arvioidaan jotenkin ihan muuten kuin sen perusteella, onko jokin yksittäinen palkkauspäätös liiketaloudellisesti hyvä vai ei. Systemaattisesti tarkasteltuna tämän vaikutus lienee pieni, eli peruslainalaisuudet kysynnän ja tarjonnan avulla arvioiden kyllä pätevät, kunhan ovat kohinaisia.
NAIRU on teoriana vähän ongelmallinen, koska sitä tulkitaan väärin. Se antaa yhtäältä ymmärtää, että inflaatio on jotenkin vääjäämätön seuraus siitä, että työttömyys laskee. Mutta siitä ei mitenkään väistämättä ole kysymys. Esimerkiksi jos työttömyyttä yritetään hoitaa rahapolitiikalla ja ajatellaan että työttömyys on NAIRU-tasolla, niin inflaatiota kyllä seuraa, mutta ei se johdu siitä, että se työttömyyden taso olisi naulattu siihen nykyiseen, vaan ihan vain siitä, että rahaa painamalla saadaan inflaatiota. Alijäämäisillä budjeteilla ja työllistymisen esteitä purkamalla ei ilman löysää rahapolitiikkaa kyllä mitään inflaatiota saada aikaan, vaikka työttömyys laskisikin. Inflaatio kun on aina monetaarinen ilmiö, ei sillä juuri mitään ole tekemistä työvoimapolitiikan kanssa.
Palkkainflaatiota voi toki joskus seurata tilanteessa, jossa rahamäärä määräytyy jokseenkin endogeenisesti, jos rahan määrä voi lisääntyä palkkaneuvottelujen myötä. Tämä vaatii kyllä myös sen, että korkoa tms manipuloidaan alaspäin tai se on matala jostain jäykkyyssyistä. Näinhän kävi Etelä-Euroopassa 00-luvulla, eli palkkavetoinen inflaatio lähti matalien korkojen myötä nousuun. Siellä muuten veikkaisin noiden kysyntä/tarjonta-mallien ulkopuolisten tekijöiden painavan aika paljonkin.
Kokonaan toinen ja sivuutettu seikka on sosiaalipoliittinen ulottuvuus. Työ on parasta sosiaalipolitiikkaa. Huonokin työ tuo elämänhallintaa, ja viimeaikoina on julkistettu useampia tutkimuksia joiden mukaan nimenomaan nuorena (15–25v) kotisohvalla löffääminen ja xboxin pelaaminen on kaikkein tuhoisinta myöhemmälle elämänhallinnalle. Ei kyse ole mistään leppoistamisesta, vaan siitä, että nämä tyypit ovat sitten kolmekymppisinä kypsiä eläkkeelle eivätkä osaa käydä kaupassa tai pestä pyykkiä.
OS kirjoitti: “… Tällä perustelen sitä, että sanonnat ”ei työn tarjontaa kannata lisätä, koska työpaikkoja ei ole”, perustuvat aivan väärään käsitykseen työmarkkinoista.”
Tässä OS on mielestäni täysin oikeassa.
Voi saman sanoa selvemminkin: Jos varsinkin vientiyhtiömme ovat kilpailukykyisiä, taloutemme kasvaa ja ongelmamme ratkeavat kuin itsestään.
Voi tämän sanoa vieläkin selvemmin: Koska PK-sektorimme on suurin työllistäjä ja uusien työpaikkojen luoja, juuri sen kilpailukyky ja stimulointi on avainasemassa.
Nythän tämän voikin sanoa jo aivan konkreettisesti: PK-sektorin elvyttäminen ja stimulointi vaatii työllistämiskynnyksen radikaalia alentamista ja yrittäjäriskin ottajan oikeudenmukaista verokohtelua (= selvästi alle 50 % veroja).
Johtopäätös: Ongelmamme ovat pääosin kotitekoisia ja joka päivä asiamme olisivat huomattavasti paremmalla tolalla, jos vain annettaisiin PK-sektorille reilu stimulointoi-ruiske ja yrittäjälle mahdollisuus toteuttaa unelmansa.
Seppo Korppoo
Yrittäjä, jolla on unelma
Palkka ei ole korvaus menetetystä vapaa-ajasta vaan tehdystä tuotannosta. Suosittelen kokeilemaan yrittämistä niin voit sitten yrittää maksaa palkkaa työntekijöiden vapaa-ajan laadukkuuden perusteella. Mielelläni kuulen myös kuinka mittaat vapaa-ajan laadun, ja tuliko käräjät TES-rikkomuksista.
Kortti Kanarialta = junttiloma ja palkanalennus seuraa. Samalla ylityöt voi teetättää rupulilomailijalla koska sattuu olemaan firman halvin duunari.
Työnantajana luulen että olet ehkä vähän väärin käsittänyt sen miksi niitä kortteja lähetetään lomalta työpaikoillekin.
OS: “Jos Google siirtää toimintaansa Suomeen ja palkkaa 500 henkeä, työllisyys Suomessa paranee, mutta alle 500 hengellä. (Laman oloissa kerroinvaikutusten kautta voi toki nousta enemmänkin kuin 500 hengellä, mutta normaaleissa oloissa vähemmän kuin 500.)”
Tämä riippuu siitä, minne siirtää. Jos täystyöllisyysalueelle, niin noinhan se menee. Mutta alityöllisyysalueella kerroinvaikutus toimii, ja työpaikkoja tulee kaksinkertainen määrä. Sama se on vaikka valtion virastojenkin kohdalla.
*Korjaus: kokoomusnuoret
Tämä riippuu kovasti siitä, miten ne alkuperäiset työpaikat syntyvät.
Jos alueelle tuodaan muualta 100 osaajaa, heidän kulutuksensa työllistää joukon alueen aikaisempia työttömiä esimerkiksi palveluihin. Samaan aikaan työpaikat vähenevät sieltä, mistä ne osaajat lähtivät, koska heidän tulonsa siirtyvät muualle. Lisäksi osaajien mukana tulee osaajien puolisoita, jotka saattavatkin jäädä työttömiksi tai aikaisempaa vähemmän tuottaviin töihin.
Tulos voi olla koko kansantalouden kannalta miinusmerkkinen, vaikka toki alueen kannalta plussalla. Ainakaan liikkeessä ei synny merkittävää määrää uusia työpaikkoja.
Toisaalta jos alueella syntyy toimintaa, joka työllistää 100 entistä työtöntä, silloin kerrannaisvaikutus toimii täysimääräisesti. Työllistettyjen parempi rahatilanne huolehtii siitä, että paikalliset palvelutkin saavat enemmän rahaa.
Jälkimmäinen on siis erittäin toivottavaa, ensimmäinen tilanteesta riippuen ei välttämättä niinkään.
Uusien työpaikkojen luominen vaatii aina osaajia. 100 työtöntä ei yksin saa kummoista yritystä tai virastoa pystyyn, jos nyt ei satu joukossa olemaan tohtoritason työttömiä.
Yrittäjistä korkeakoulututkinto on vain 12 % ja AMK tausta 2 % .
Suurin ryhmä ovat opistotason suorittaneet, 33 % , toiseksi suurin amamttikoulun käyneet.
Peruskoulun varassa on 20 % ja ylioppilaita 4 %
Yritystoiminta aloitetaan tyypilliseti n 35–45 vuotiaana, silloin ammatillista substanssia on riittävästi.
Ennen yrittäjäksi alettiin kun ei pärjännyt koulussa eikä tullut toimeen ihmisten kanssa, ei ainakaan ihmisten kanssa.
Nykyään tilanne on jo parempi ja muunkinlaisia on joukossa
Jos joku vaihtaa työpaikkasta toiseen,niin oletettavasti se uusi työpaikka on parempi kuin edellinen. Jos Google voi haalia sata it-ammattilaista,niin se varmaan pystyy tarjoamaan paremmatehdot kuin ne aikaisemmat työntekijät, eli sen on oltava tehokkaampi ja töiden tuottavampia.
Luin Martikaisen mallin ja siinä väitetään, että malli hyödyttäisi yhteiskuntaa 5,1 miljardia vuodessa. En ole täysin selvillä kuinka monta miljardia Oden malli hyödyttää yhteiskuntaa mutta jos näissä luvuissa on mitään perää, ihmettelen, onko syy surkeaan toimettomuuteen työttömyyden torjunnassa demokraattisen hallintotavan mahdottomuus.
Toisin sanoen 5,1 miljardin haaskaaminen vuodessa on sen tason talousrikos, että olisin valmis pistämään koko eduskunnan vankilaan tiilenpäitä lukemaan.
On kumma, että on mikä tahansa asia kunnallisella tai valtiollisella puolella, koskaan ei voida saada aikaan todellista parannusta vaan aina pelkkää selittelyä. Ranskan vallankumous oli laiton mutta lopetti pelleilyn. Tätä samaa pelleilyä jatkaa ansiokkaasti demokraattinen hallintokulttuuri. Onko siis uudistus mahdollinen vain väkivaltaisen pakon edessä? Ei kansa jaksa odottaa uudistuksia 100 tai 500 vuotta. Olen elänyt ajan, jolloin Kekkosen hätätilahallitus ( http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kansallinen_hatatilahallitus_9890.html#media=9891 ) pistettiin pystyyn, kun työttömiä oli 60 tuhatta. Hätätilahallituksen (5 puolueen enemmistöhallitus) toimenpiteillä työttömyys nousi 120 tuhanteen. Sen jälkeen kaikki on työvoimapolitiikassa ollut pelkkää h..ttiä! Katso http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-06–27_001.html?s=10
OS kysyy: “Mikä määrää kansakunnan työllisyysasteen?”
Vastaus saatiin juuri, kun Pääministeri Katainen ilmoitti, että “Työmarkkinajärjestot ovat vastuussa koko Suomen kansalle.”
Tarkoittaako tämä sitä, että hallitus ja eduskunta ovat nyt luopuneet vallasta?
Se valta onkin nyt sitten työmarkkinajärjestöillä, joiden tulee nauttia kansan luottamusta?
Tätä olenkin epäillyt jo pitkään…
Kylläpä asiat ovat huonolla tolalla tässä maassa…
Seppo Korppoo
Ihmettelevä yritäjä
Ylenn A‑studio oli masentavaa kastottavaa, juuri tässä Repomiehen kuvaamaan paskentuvaa mediaa (alusta 00:42 ‑02:06) http://areena.yle.fi/tv/1816454
Toimittaja halusi selvästi Himasen kukoistavaa ja fantastista kivaa kaikille, huonolla lukutaidolla.
SDP:n Lindtman kuuluu peruspoliitikoihin, joille asia muuttuu todeksi kuhan sitä hokee ja unelmahöttöä on ilman valintoja.
Kok:n Rydman taas sotki asian oman agedansa mukaiseksi ääritouhuksi.
Katsotaanmpa todellisuutta — muuhun maailmaan verrattuna Helsingissä jokaisessa kahvilassa on olemattoman vähän ihmisiä työssä. Verokiilan pienentäminen olisi ainoa tapa saada matalamman tuottavuuden töihin työntekijöitä.
Helsingin kallis asuminen on sama kuin Manhattanin kalliit asuntojen hinnat. Töihin vain pitäisi päästä kauempaa järkevästi ja kohtuu ajassa. Toivottaavsti työpaikkoja ja virastoja sijoitetaan Pisara-radan varteen lähelle Tikkurilaa.
Keskustelun ja selvityksen lopputulos lienee jo selvä, jatketaan kuten ennenkin ja mitään ei tehdä. Ehkä työkkäriin työllistetään muutama nuorisoneuvoja.
Iso kiitos Odelle ja Vartiaiselle konkreettisista mitattavista ehdotuksista, jotka voisivat johtaa johonkin järkevään.
Ihmettelyyn onkin aihetta, mutta ei esitetyllä tavalla.
Hallitus ja eduskunta eivät nimittäin koskaan ole päättäneet yksityisen sektorin palkoista — ja hyvä niin.
Jos arv. yrittäjä odottaa hallituksen ja eduskunnan päättävän työntekijöidensä palkoista, toivottavasti saa odottaa kauan.
Raimo K:lle ja muille brezhneviläisille:
Työmarkkinajärjestöt pysyköön lestissään ja sopikoot vain palkoista.
Niiden demokratiaamme rapauttava ja kansan etua vastaan tapahtuva muu toiminta pitää nyt lopettaa.
Se on nimittäin pääsyy siihen, että koko yhteiskuntamme on nyt brezhneviläisessä pysähtyneisyyden ja neuvottomuuden tilassa, joka vain odottaa balsamointia.
Tässä tilanteessa kaikki välttämättömätkin uudistukset jäävät tekemättä ja Suomi muuttuu onnettomaksi pahoinvointiyhteiskunnaksi.
Ja samaan aikaan maailman rajut muutokset humisevat ohitsemme kiihtyvällä vauhdilla!
Jos Suomen brezhneviläiset eivät pahoja tapojaan pian muuta, kansa kyllä kärrää heidät historian roskatunkiolle.
Mitähän sekin tarkoitaa kun Suomen kaikkien aikojen huonoin ulkomisteri on siirtymässä äärivasemmistosta kohti keskustaa.… Kyllä Erkkikin sen tietää!
Jotenkin tulee mieleen se Mörkö-Soinin lausahdus: “Hyvinvointivaltio ilman sosialismia…”
Seppo Korppoo
Ei-brezhneviläinen yrittäjä
Kyllä se oli tuo palkan määritelmä nimen omaan Oden, ei minun. Ihmettelin sitä, kun se alkoi esiintymään johdonmukaisesti. En vielä ensimmäisestä kerrasta.
Tuleeko Raimolle yllätyksenä että korporaatiot päättävät aika paljon muustakin kuin palkoista? Jopa monesta sellaisesta asiasta jotka monessa muussa maassa, mm. Ruotsissa, kuuluvat eduskunnalle/parlamentille.
Suomi on korporaatioiden maa. Ei täällä hallitus mistään rakenneuudistuksista, kuten vaikkapa eläkeiästä, oikeasti päätä.
Paljon mainostetussa Tanskan mallissa korporaatiot päättävät kaikesta työelämään liittyvästä, valtio ei tule korporaatioiden toiminta-alueelle
No eipä ole yllätys, mutta kyllä Suomessa eduskunta lait säätää. Oikeasti.
Ja nyt haetaan maltillista palkkaratkaisua (johon Katainen viittasi), kyllä se tehdään työmarkkinaosapuolien kesken, vaikka hallitus siihen patistaakin.
Stalinistinen yrittäjä on aika harvinainen.
Mitähän ihmeen järkeä on moisessa viisastelussa?
Tiedät hyvin itsekin että eduskunnalla on vain näennäistä valtaa ja kumileimasimen asema. Jos hallitus ja eduskunta on meinannut liikaa sooloilla, niin ay-liike on uhannut yleislakolla.
Kyllä se pitää lainsäätäjä kurissa ja herran nuhteessa.
Kurissapa hyvinkin…
Yleislakko oli viimeksi vuonna 1956 eli onpa tuoreessa muistissa. Ja ay-liikkeen jäsenistä noin 30% on vasemmistolaisia, mikä mahtaa olla lakkohalukkuus?
Toki hallitukset ovat perinteisesti kuunnelleet työmarkkinajärjestöjä, erityisesti niitä, jotka edustavat työnantajia — ja niin on nytkin. Eipä ole työntekijöiden vaatimuksia agendalla.
OS kysyy: “Mikä määrää kansakunnan työllisyysasteen?”
Sen määrää kasvu ja nimenomaan viennin kasvu.
Tämä on jokaiselle vähänkin asiaan perehtyneelle täysin selvää.
Tekstiä kyllä syntyy kilometrikaupalla, mutta kasvusta kirjoitetaan / puhutaan tuskin ollenkaan. On kuin kasvu ei kuuluisi kenellekkään.
Olen ihmeissäni! Mistähän riivatusta tämä oikein johtuu?
Onko kyse laiskuudesta, liian vaikeasta asiasta, älyllisestä epärehellisyydestä, kansan harhaanjohtamisesta, eksistentiaalisesta kauhusta, total denial-ilmiöstä?
Vai onko kyse siitä, että kasvusta puhuminen johtaa ihmisten ajatukset vaarallisille alueille:
Pitäisi muuttaa tuttuja ja turvallisia rakenteita, joista omat saavutetut edut ovat riippuvaisia? Tällöin mikä tahansa muutos, varsinkin tuntematon muutos on hirveä mörkö.
Menevätkö aivomme jumiin, kun kuulemme mörkö-sanan kasvu?
Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisaivojen poimu-rakenteet muuttuvat sen mukaan mitä teemme.
On siis niin, että jos emme ajattele / puhu / lue / kirjoita / tee kasvua, sitä poimua ei sitten aivoissamme juurikaan ole.
Pitäisikö Suomen rakennemuutos aloittaa maxilasen eliittimme jumiutuneiden aivorakenteiden remontista?
Hehän ovat jo vuosikymmeniä ajatelleet / puhuneet / kirjoittaneet/ lukeneet / yrittäneet rakentaa tänne marxilaista yhteiskuntaa, onneksi huonolla menestyksellä.
Kun eliitin aivoihin on vuosien terapialla saatu rakennettua tuo kasvu-poimu, he rupeavatkin sitten innokkaasti rakentamaan kasvua, sillä se ei enää olekkaan mörkö.
Vai olisiko sittenkin parasta vain olla hiljaa kolosimme, kuten aivojumi-eliittimme, ja olla edes ajattelematta mitään mörkö-sanoja?
On se toinenkin vaihtoehto: Hypätä itse talikon kanssa sen kasvu-nimisen lantakasan läälle ja antaa paskan lentää…
Seppo Korppoo
Yrittäjä, jolla on iso lasvu-poimu aivoissa ja talikko kourassa
Näinhän siinä on juuri käynyt: kasvu on lentänyt maailman tuuliin eli on investoitu kaikkialle muualle paitsi ei Suomeen.
Eipä siinä Tsernenko-laiset puheet eikä selitykset auta, investointeihin tarvitaan rahaa ja maltillisen palkkapolitiikan säästämät rahat on sijoitettu ulkomaiseen kasvuun.
Ottamatta isommin kantaa Saksan Harz-uudistuksiin, totean, että GINI-keroin on lähtenyt Saksassa laskuun vuoden 2005 jälkeen. Itäisissä maakunnissa lasku on ollut lähes 9%.
DIW Wochenbericht Nr 43 2012
http://www.diw.de/documents/publikationen/73/diw_01.c.410475.de/12–43‑1.pdf
Ydinpommikin toimii parhaiten pelotteena.
Hallitus oppi läksynsä kerrasta, eikä ole tuon jälkeen tarvinut itse aseeseen turvautua, uhkaus on riittänyt.