Helsingin seudun väkiluku kasvoi viime vuonna 17394 hengellä. Luku on kaupunginjohtaja mukaan suurin 40 vuoteen. Pamflettimme 400 000 uutta helsinkiläistä ennusteesta ollaan nyt vähän edellä.
Kasvun sijoittumisessa seudulle on tapahtunut merkittävä muutos. Kun vielä viime vuosikymmenen alkuvuosina kasvusta puolet meni kehyskuntiin, nyt kasvusta ohjautui kehyskuntiin enää 14 prosenttia. Puolet koko kasvusta suuntautui nyt Helsinkiin, kun kymmenen vuotta sitten Helsingin asukasluku jopa aleni. Kehitys menee juuri, kuten ajattelimmekin.
Helsingin tilastokeskuksen sivuille viime vuoden tilastojen osalta pääsee tästä.
Helsingin seutu koostuu 14 kunnasta
Pääkaupunkiseutu = Helsinki + Vantaa + Espoo + Kauniainen
Kehysalue = Helsingin seutu – pääkaupunkiseutu
Mikä on muuttovoiton tausta? Paljonko on työssäkäyviä ”hyviä” veronmaksajia, paljonko maahanmuuttajia, paljonko opiskelijoita jne. Onko edelleen niin, että vaikka nettomuutto on kovasti plusmerkkinen niin poismuuttavien tulotaso on selkeästi korkeampi kuin sisäänmuuttavien, eli kaupunki kärsii hyvinvointitappiota muuttovoitossa.
Onko Helsingin seudun väestönkasvu pelkästään hyvä asia? Miten väestönkasvu jakautuu Suomen sisäisen muuttoliikkeen, syntyvyyden ja maahanmuuton välillä? Maahanmuuttokin tulisi eritellä työperäiseen ja ei-työperäiseen.
Matalapalkkaisia kantasuomalaisia duunareita ei Helsingin seutu, etenkään Helsinki, pahemmin kiinnosta hävyttömän vuokratasonsa vuoksi. Miksi Helsinki maksaa auliisti vuosikymmenestä toiseen törkyvuokria väestölle, jonka ei kannata työllistyä järjettömien kannustinloukkujen takia? Jotain tartteis tehdä…
Lisäyksestä noin 40 prosenttia on syntyvyyden enemmyyttä, 40 prosenttia muuttovoittoa ulkomailta ja 20 prosenttia muuttovoittoa kotimaasta.
Kaksi ensimmäistä kommenttia hyökkää heti maahanmuuttoon. Eikö tää Helsingin ja koko metropolialueen kasvu todellakaan herätä mitään muita ajatuksia?
😉 Peräti noin yksi vastaava väkiluvun kasvumäärä tulisi lisää metropolialueen esiselvityksen loppuraportin mukaisella ratkaisuvaihtoehdolla: Sipoon ja Helsingin kuntaliitos. Sen sisältävän (Espoota, Vantaata ja Helsinkiä jokaista pienemmillä kunnilla kasvattavan) vaihtoehdon esiselvityksestä otsikoin blogiini matalan aidan ylittämiseksi: http://jounimartikainen.wordpress.com/2013/03/05/ylitse-matalan-aidan/
Äkkiseltään luulisi muuttovoiton korreloivan parin vuoden sisällä erittäinkin voimakkaasti uusien asuntojen valmistumisen kanssa?
Jos tuo nyt pätee, niin Helsinki on sitten vaan hyvä ja varmistaa, että alueelle valmistuu 200 000 asuntoa kaavaillussa ajassa. (Tilastokeskuksen mukaan keskimääräinen asuntokunta on kooltaan n. 2 henkeä)
Hintataso on tietty pieni arvoitus, mutta eiköhän niille ottajat jollain rakennuskustannukset kattavalla hinnalla löydy.
Koska vihreitä syytetään ihmisten haalimisesta kaupunkiin, niin sitten varmaan kausaliteetti on niin päin, että tuo pamfletti aiheutti muuttovoiton ja luonnollisen lisääntymisen.
Metropoli-hanke mennee kiville, ja jos tämä idea kaupungista ei muutu, niin kaavoituksellisesti mikään tuskin muuttuu vaikka rajat siirtää. Käyhät erotellaan rikkaista, varmistetaan automarketeille asiakkaat ja bensafirmoille kysyntä. Asunnot sitten sinne mihin näiltä jää tilaa. Ihmiset ja heidät aatteet pysyisivät kuitenkin samoina, ja kaupunkia vaativat ovat vähemmistönä. Iso raha pääsee vaikuttamaan suunnitteluun niin vahvasti, joten muusta ei tule edes tarjontaa. Voisi heittää haasteen, että jos nuo 400 000 uutta ihmistä tarkoittaa 50 000-100 000 uutta autoa, niin kovin vihreältä kaupunki ei tule näyttämään ja suunnittelussa on epäonnistuttu.
Kun noista matalapalkkatöistä tuli vääntöä, niin pitäisi muistaa kaavoissa edes Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa pienet liiketilat kadunvarsiin. Kivijalkaa romantisoidaan, mutta yrittäjälle on tärkeää päästä samaan tasoon asiakasvirtojen kanssa. Ei onnistu pienyrittäjälle kauppakeskuksissa, ja esimerkiksi ravintolakulttuurin kasvu vaatii kaupunkimaista tilaa. Samalla voisi tapahtua kehitystä kohti sellaista kulttuuria, jossa ei paeta aina vapaa-ajalla mökille tai ulkomaille, jos kaupungissakin olisi erilaisten yrittäjien oman näköisiä aikaansaannoksia, eli sitä elämää. Eli pottia jaettaisiin useammalle ja ohjattaisiin kulutuskäyttäytymistä sohva+tv-paketista palveluihin. Nyt 1/5 Helsingistä täyttää nämä kriteerit ja ympärysvalloissa suhde on vielä huonompi. Suuret välimatkat pitävät asiakkaat ja yrittäjät erillään ainakin arkena.
Liittyy myös maahanmuuttajiin, koska esimerkiksi sille basaarille ei löytynyt tilaa. Voisi syntyä esimerkiksi kauppiaskatu, joka olisi leimallisesti etninen. Näille olisi jo asiakkaatkin, kun toisin kuin sudeettisavolaiset, kauempaa tulevat näyttävät kuluttavan oman maansa ruokia ja muuta. Hämeenkatu on jo täynnä. Nyt näyttää jäävän Kalasatamassakin rantabulevardit Aurinkolahden tavoin käyttämättä, samoin kanavat. Ihmettelen vain, että suunnittelijat käyvät varmasti etelässä ja suurissa kaupungeissa, mutta sitten estävät Helsingissä kaiken sen, mistä itse nauttivat muualla. Ei pitäisi kuin antaa mahdollisuus kaavoissa ja ihmiset hoitaisivat loput. Nyt mahdollisuudet estetään siellä missä olisi asiakkaat. Kaikki eivät voi rakentaa omaa peltihallia, mutta liiketilan muuntaminen ja vuokraus onnistuisi, kunhan alueella olisi asiakkaat. Nyt vain näyttää siltä, että niin Jätkässä, kuin Kalasatamassa, palvelut perustuu tiettyjen tahojen omistamiin keskuksiin, joissa toimii tietyt ketjut. Tuo Pyyluoma taisi tolkuissaan jo kammata tämänkin auki, mutta jos liiketiloja ei pakoteta rakentamaan kivijalkoihin, niin hukataan mahdollisuudet palvelualan kasvuun ja kulutuksen muuttamiseen kestävämpään.
Aika paljon on kivijalkakauppaa kaavoitettu, mutta kauppoja niihin ei ole tullut, vaan korkeintaan toimistoja. On varmaan sellaisia vilkkaita jalankulkualueita, joissa kivijalkakauppa menestyy, mutta niitä ei ole kaikkialla.
Ruoholahdessa ne esimerkiksi eivät ole vetäneet.
Helsingin tulevasta satojen tuhansien ihmisten kasvusta puhutaan kuin luonnonilmiöstä, johon sitten täytyy varautua kaavoittamalla ja rakentamalla lisää asuntoja. Olen ihmetellyt, mikä on se implisiittinen taustasyy tälle ajatustavalle – naivistihan voisi ajatella, että jos kokisimme Helsingin olevan jo täyteen rakennettu, niin emme kaavoittaisi lisää rakennuksia, jolloin nyt povattua kasvua ei sitten tulisi. En ole keksinyt kuin kaksi mahdollista syytä, jotka nekään eivät aivan täysin tyydyttäviltä kuulosta: 1) asia liittyy ihmisten toiveiden kunnioittamiseen. Jos suomalaiset haluavat muuttaa Helsinkiin, heille on pyrittävä se tekemään mahdolliseksi, vaikka Helsinki prosessissa muuttuisi epäviihtyisän täyteen rakennetuksi. 2) Kun ihmiset joka tapauksessa haluavat Helsingin lähelle, vaihtoehtona oletetaan olevan että he muuttavat kehysseudulle, ja tämä olisi vielä huonompi kuin rakentaa Helsinkiin paljon lisää. Osuuko kumpikaan lähelle? Ehkä tähän viisaammat osaavat antaa ne oikeat syyt, jotka päättäjien ja virkamiesten mielessä ovat?
Jos Espoo, Kauniainen ja Vantaa liitettäisiin Helsinkiin, saataisiin siis jo yli 470.000 uutta helsinkiläistä. Paranisiko helsinkiläisten (uusien tai vanhojen) elämä tulevaisuudessa kuitenkaan tästä, tai 383.000 asukkaan lisäyksestä?
Paranevatko kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuudet päätöksiin oman asuinalueensa ja sen lähiympäristön tulevaisuudesta väestönkasvun myötä? Vaikka voin toki erehtyä, veikkaan, että passiivisen tai pienen kaupunginosan tai asuinalueen asukkaiden yli olisi jatkossa aina vain entistä helpompi ”kävellä” aiempaa väkirikkaammassa kunnassa (tietysti) suuren enemmistön etuun aina vedoten.
Voihan sen nähdä noinkin jos katsoo kaikkea vinoon. Tarkoitus on nostaa esiin se kysymys, pakeneeko Helsingistä edelleen koulutettu väki muualle vai joko päättäjämme ovat saaneet aivo- ja verotulovuodon tukittua.
Helsingin kasvu on hyvä asia, mutta sen pitää olla tasapainoista niin, että kaiken ikäisillä, kaikilla tuloluokilla ja erilaisissa elämänvaiheissa olevilla on mahdollisuus tänne tulla. Tähän saakka poliittinen eliitti on halunnut tavallisen pieni- ja keskituloisen palkansaajan pakenevan kaupungista ja suosinut gryndereiden rikastumista.
Ainoa seutu, jossa kivijalkaupat elävät on mieän pikku Pariisimme eli Korkeavuorenkadun alkupää / Tehtaankatu. Osaksi syystä, että alueella asuu paljon kohtalaisen hyvätuloista väkeä, joilla on varaa ja preferenssiä ostaa sekä hieman kalliimpia elintarvikkeita että laatutavaroita. Osaksi syystä, että alueelta on hanklaa lähteä pidemmälle ostoksille.
Olen nähnyt useita menestyviä kivijalkakauppoja myös Porthaninkadulla, Vaasankadulla, Hämeentiellä. Myös Aleksilla on niitä. Liisankadullakin on jonkinlaista kivijalkakauppaelämää. Muistaakseni myös Museokadulla kauppa käy. Ettei vain kävisi Runeberginkadullakin?
En nyt tiedä että kannattaako tällä niin hirveästi juhlia kun tiedetään että millaista porukkaa tulee, millaista lähtee Helsingistä ja vieläpä että miten paljon.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/190955-hyvatuloiset-lahtevat-vahavaraiset-tulevat?quicktabs_4=2
Toivotaan että tuo korttitalo rysähtää kasaan mahdollisimman pian, sillä Helsinki ei ole kohta enää kovinkaan hyvä paikka kenellekään, joka pystyy itse kustantamaan oman elämänsä.
Den
Tuo linkittämäsi tieto, jonka käyttöön olen joskus itsekin surtunut, antgaa kehityksestä aivan väärän kuvan. Helsingin matala muuttajien tulotaso johtuu sisään muuttavista opiskelijoista ja korkea tulotaso opiskelijoista, jotka eivät enää ole opiskelijoita, vaan menevät töihin. Helsinki on hävinnyt kisassa Espoolle ja tietysti Kauniaisille, mutta tulotaso asukasta kohden on sueun kolmanneksi suuri, eikä kehitys ole mitenkään huolestuttava.
Yliopistokaupungissa sisään muuttavien tulotaso on aika ilmeisesti elinkaarellisista syistä pienempi kuin ulos muuttavien. Tämä ei sinänsä vielä tarkoita että keskitulot laskevat.
Ongelmana on, ettei kaupunki käytännössä ole tehnyt mitään kivijalkakauppojen edistämiseksi. Esimerkiksi Kalasatamassa tehtiin hieno selvitys kivijalkakaupoista mutta käytännössä päätettiin rakentaa jättiläismäinen kauppakeskus metroaseman yhteyteen, eli sinne missä jalankulkuvirrat oletettavasti tulevat olemaan voimakkaimmat, eli sinne missä kivijalkakaupoilla olisi ollut parhaat edellytykset pärjätä.
Kauppakeskuksissa on paljon hyvää, esimerkiksi ne luovat sisällensä miellyttävää katutilaa. Mutta niistä on myös haittaa erityisesti pienille yrityksille. Esimerkiksi pienet kaupat eivät voi vapaasti päättää aukioloajoistaan vaan ne on oltava avoinna silloin kuin kauppakeskuskin on. Ravintolat taas eivät välttämättä voi pitää auki silloin kun kauppakeskus on kiinni.
Pienet kaupat joutuvat myös usein maksamaan kovempia hintoja tiloistaan kuin kauppakeskuksen ankkuriliikkeet. Tässä mielessä kauppakeskus toimii (hyvien)liiketilojen alueellisena monopolina, jonka kunta itse on sallinut.
Pitäisi siis purkaa koko konsepti niin että tehtäisiin erityisen halutuille paikoille vaikka katettuja kävelykatuja jotka olisivat julkista tilaa. Kadun varrella olevat kiinteistöt voisivat sitten kilpailla keskenään vuokrien hinnoilla.
Toinen pulma kivijalkakauppojen suhteen on ettei jalankulkuvirtoja ollenkaan mallineta suunnitteluvaiheessa. Tämä on ongelma myös muidenkin julkisten tilojen, esimerkiksi aukioiden suhteen. Aukiot ja kivijalkakaupat jäävät helposti autioiksi turhakkeiksi, jos ne laitetaan asukkaiden kannalta väärään paikkaan.
Eli nyt ollaan edellä ennustustustanne. Minä ennustan, että kehitykseen saattaa tulla myös kuoppia. Ainakin, jos tänne odotetaan itse asumisensa maksavia asukkaita. (Asumistuella asuvat ovat tietysti eri juttu.) Hypo kirjoitti eilen katsauksessaan muun muassa seuraavaa:
– Uusien asuntojen hintataso on karkaamassa
asunnonostajien ulottuvilta, kun alhaisen
korkotason kannatteluvoima alkaa ehtyä.
Kuluttajien asunnonostovoima heikentyy ja
tilanne pahenee kuluvan vuoden aikana.
– Metropolialueen ja muiden kasvukeskusten
ongelmien ratkaisut antavat odottaa itseään.
– Erityisen vaikea tilanne on nuorilla
ensiasunnon ostajilla ja asuntoa vaihtavilla
lapsiperheillä, joiden velkaantumisvauhti on
jo epäterveellä tasolla.
Koko katsaus löytyy osoitteesta: http://www.hypo.fi/files/Asuntomarkkina-analyysit/Asuntomarkkina-analyysi-Q1-2013.pdf
Tero
Mitä kaliiimpaa on asuminen, sitä ahtaammin asutaan ja sitä enemmän asuntokantaan mahtuu ihmisiä. Tämä näkyy jo nyt. helsingin asumisväljyyden kasvu on tyrehnyt ja asukasmäärä ylittää enuusteet.
Lisäksi kauppakeskukset ovat kiinni ollessaan fyysisiä esteitä. Aleksia pystyy konttaamaan aamuyölläkin, Sellon kohdalla pitää kiertää niin perkuleesti.
Suomen ainoa kaupunki on globaalissa mittakaavassa kyläpahanen, jonka keskustan halki kävelee muutamassa minuutissa.
Asumisen korkeahko hinta on seurausta kekkosen ajassa elävien päättäjien kaipuusta viiskyt luvulle, jossa vastustetaan kaikkea modernia rakentamista.
Korkeita, modulaarisia, teräsrunkoisia tornitaloja, joissa on vähintään 20 kerrosta.
Hulluinta on läpeensä homeisten puutaloalueiden sairaalloinen suojeleminen.
Tokiosta mallia tornitalorakentamiseen.
Kivijalkaliikkeen ja myytävän tuotteen markkinoinnin osa on myös tuo rakennus, jossa se sijaitsee. Ei Ekberg tai Strindberg voisi kiskoa kahvikupista sellaisia hintoja, jos miljöö ja rakennus ei tuottaisi statusarvoa tuolle kahvikupposelle. Ruoholahti ei esimerkiksi ole vetävä miljöö turisteille, vapaa-ajan viettäjille, kuljeksijoille, näyttäytyjille yms. Jos kaupunginosasta näkee jo kaukaa, että se on nukkumalähiö, niin ulkopuoliset eivät sinne mene. Kökkö esimerkki, mutta ajatusta voi laajentaa kahvikupposista paljon muuhunkin.
Sitäpaitsi Ruoholahti on myös ostarilähiö, joten kulttuuriksi muodostuu istuminen kotosalla repien auki jättipusseja ja kaljalaatikoita. Kökkö tämäkin, mutta kaupunkirakenne ohjaa kulutusta aina tiettyyn suuntaan. Jos halutaan ihmisten käyttävän rahojaan palveluihin, niin tätä kulttuuria pitää muuttaa kaavoituspöydällä. Ehkä Jätkän rakentuminen muuttaa tätä Ruoholahden osalta. Toisaalta sitten kivijalkakauppa toimii markkinointina verkkokaupalle, joten Jätkäsaaren miljoonat(?) risteilyturistit näkevät aika monen ikkunan ennen laivaan pääsyä. Siksi Verkkokauppakin kiristi itsensä sinne. Siinähän niitä viedään spåralla näyteikkunoiden ohi.
Itse ennustaisin tiettyä lokalisaatiota tapahtuvaksi sen jälkeen, kun lentoyhtiöt ovat kilpailleet pois markkinoilta ne, joilta loppuu rahoitus. Öljysheikkien yhtiöiden ja muutaman suuren yhteenliittymän jäädessä jäljelle, lentolippujen hinnat lähtevät nousuun, koska öljyn hinta nousee välttämättä. Tämän jälkeen olisi hyvä, jos Helsinkiin pääsisi muutenkin kuin öljyllä, eli raiteilla tunnelissa ja ilman, ja toisaalta, että kaupunki olisi siedettävän näköinen. Turismi varmaankin hidastuu siten, että enää ei lennellä päiväksi, vaan tullaan pdemmäksi aikaa, jos kaupunki on houkuttava. Siksi ei voi panostaa yhteen wau-hotelliin, vaan koko kaupunginosa tulee rakentaa tasaisen laadukkaaksi, kuten vanha keskusta. Turismilla tarkoitan oikeastaan kaikkea vapaa-ajan kulutusta, oli raha sitten omaa tai vierasta. Myös suomalaisten uskoisin vähentävän lentelyä, jos ei hiilidioksidin, niin hinnan kohoamisen takia. Tämän toivoisin sitten johtavan niihin työpaikkoihin täällä. Mutta jos kaupungissa ei ole tarkoituskaan viihtyä, niin tätä ei tapahdu. Lokalisaatiota tapahtunee myös siten, että logistiikkaketjut lyhenee ja ruuantuotantoa tuodaan kaupunkiin, joka tarkoittaa jotain ihan muuta kuin basilikapurkkia ikkunalaudalla. Näitäkin asioita pitäisi miettiä nyt kun rakennetaan näin paljon.
Mitä tuleviin automääriin tulee, niin jos vihreät ajaa uusiutuvilla tulevaisuuteen, niin energiankulutusta tulisi leikata. Eli sähköauto on huono idis, jos halutaan pitää valot päällä. Koska kaupunkisuunnitettelulla pystyy poistamaan autolla kuljettavat välimatkat, ja samalla toteuttamaan sellaista kaupunkia, jota nuoret ja entiset nuoret ovat ihailleet matkoilla ja tv:ssä 60-luvulta lähtien, niin tässä olisi vihreillä tarjota kerrankin kivaa vaihtoehtoa. Koko joukko jenkkisarjoja, joissa vain kävellään kadulla sen jälkeen kun rahat on käytetty niihin 500 euron kenkiin, eikä 500 euron bensalaskuun. Turhanpäiväistä, mutta ptää taloutta ja ilmastoa pystyssä. Tätäkin ajatusta voi jalostaa muuhun. Siltakaan ei saisi olla vain veden ylittämistä varten nukkumalähiöön, vaan kaiken uuden pitäisi tuoda jotain uutta kiinnostavaa kulttuuria ja mielenkiintoa pelkän funktion lisäksi. Kaupunki kuitenkin tuottaa päästöt, joten joko tätä kivaa tai sitten perunaa ja silakkaa, koska IPCC:n uuden raportin jälkeen taitaa tulla uudenlainen hätä käteen. Maakaasukaan ei ole mikään ekoteko, joten sen viherryttäminen ei kovin hyvältä nyt kuulosta.
Nopea rakentaminen ja väestönkasvu ei ole pelkästään myönteinen asia. Tämä kehitys on mitterandilaisen Jussi Pajusen linjan mukaista, mutta samanaikaisesti jotkin kansanryhmät joutuvat kärsimään. Rahat menevät kaikenlaiseen turhaan monumentaaliseen sillanrakentamiseen ja samanaikaisesti kaupunkilaisten perusturva heikkenee. Vanhan väestön määrä lisääntyy lähivuosina voimakkaasti ja hoitohenkilökunnan tarve ja palkkaaminen on tulevaisuudessa yhä suurempi ongelma. Tästä paljon puhutaan, mutta onko tulossa mitään konkreettisia tekoja.
Kärsin itse eniten siitä, miten kaupunkiamme rakennetaan yhä rumemmaksi ja halvemman näköiseksi. Rautatieaseman reunaan on rakennettu yksitoikkoinen muuri tasakattoisia taloja pilaamaan avarat näkymät Töölönlahden ylitse. S-Marketin formaattiin sopiva konserttitalorakennus kuuluisi tyylinsä puolesta Variston teollisuusalueelle, mutta ei eduskuntatalon viereen. Jätkäsaari ja Kalasatama edustavat tätä samaa ankeaa visuaalista linjaa ja ne talokeskittymät estävät näkymiä eri suuntiin. Väljyys, joka on aina kuulunut Helsingin luontaiseen olemukseen on näiden rakennusten myötä menetetty. On myös mykistävää, miten luonnonkauniita ulkoilumaastoja on raiskattu surutta, kuten vaikkapa Viikin pellot. Koko Viikin alue olisi pitänyt suojella kartanomaisen erityispiirteensä takia kulttuurimaisemana, niin ettei sinne olisi saanut rakentaa yhtään uutta taloa. Nythän se on jo pilattu ja siitä on rakentunut tosi sekava ja hengetön nukkumalähiö.
Puistot ja laajat viheralueet ovat tärkeitä henkireikiä tulevaisuuden ulkoileville helsinkiläiselle. Jos näitä alueita ei ole, ihmiset sairastuvat herkemmin. Onko lainkaan mietitty, miten sairaalapalvelut jatkossa hoidetaan. Viimeisimpinä vuosina vaikkapa Syöpäklinikka on pakosta joutunut toimimaan yli kapasiteettinsa, kun sairastapauksia on ollut runsaasti. Lieneekö syynä Tsernobylin voimalaonnettomuus, josta tiedemiehet kuvailivat syntyvän seuraavan parinkymmenen vuoden kuluttua paljon syöpätapauksia?
Taisin olla aika epätarkka.
Miksi tomaatit ja ruukkusalaatit tuodaan kasvihuoneista satojen kilometrien päästä Pohjanmaalta? Eikö kannattaisi rakentaa kasvihuoneita vaikka Jumbon katolle? Tuoreus olisi taattu, kun matka pensaasta myyntipöytään hoidettaisiin hissillä ja rullakolla. Luulisi hävikinkin pienenevän.
Infra olisi valmiina kun vettä tulee hanasta ja lämpö kaukolämpöputkesta.
Taikka sitten muutettaisiin joku Inex Partnersin logistiikkaketjun katto kasvihuoneeksi.
Kun New Yorkissa on ravintoloilla trendikkäitä kattokasvihuoneita, niin tämä voisi olla sellainen suomalaiskansallinen s-etukorttiversio.
Yksi syy tähän saattaa olla se, että monia kaupan ja palvelualan töitä ei Suomessa yksinkertaisesti kannata tehdä eikä teettää. Tässä on iso ero moniin muihin Euroopan maihin.
Suomessa verokiila pienipalkkaisissa töissä on liian iso ja kannustinloukut liian suuria.
Sekin on typerää.
Lähikaupasta saat espanjalaisia tomaatteja 1.5 euroa kilo. Viereisestä laarista suomalaisia tomaatteja 4.5 euroa kilo. Tomaatit kannattaa siis tuoda tuhansien kilometrien päästä.
Tomaatin kasvattamiseen Suomessa kaamosaikaan energiaa noin kymmenkertaisesti verrattuna kuljettamiseen Espanjasta.
Kaupungeissa voisi tuottaa kasveja ja kalan lihaa tehokkaasti. Kalat käyttävät ravintonsa tehokkaasti ja tuottavat lannoitetta kasveille. Tälläinen pilottihanke on jo Suomessa ja maailmalla on niitä useita.
Jokaisen rakennuksen katto pitäisi saada hyötykäyttöön. Helsingissäkin saataisiin melkoisen hyvä sato kattokasvihuoneista. Rakennuksien seinät toimisivat lämpökeräimien ja aurinkopaneelien sijoituspaikkoina. Led valaistus tuo tehokkuutta pimeänä vuoden aikana.
Esimerkiksi perunan ns. ilmakasvatuksesta on hyviä kokemuksia, kun sato on ollut jopa 30 prosenttia suurempi kuin mullassa.
Tällä hetkellä kerrostalot ovat erittäin tehottomia energian tuhlaajia ja jäykkiä toiminnsllisuudeltaan.
Esimerkiksi juuri modulaarisuus olisi tervetullutta, jossa asiakas ostaa vain kuution, jonka sisään hän saa rakentaa mitä itse tahtoo. Helsingissä on muistaakseni ainakin yksi modulaarinen pienkerrostalo, jonka toteuttivat muutamat yksityishenkilöt.
Väitän, että varsinkin led teknologia tulee kehittymään vielä niin huimasti että välttämättä kasvihuoneet eivät tarvitse auringonvaloa lainkaan.
Siinä vaiheessa voisi rakentaa tornitaloja, joissa olisi kerros kerroksen perään kasvihuoneita. Siellä voisi myös olla hunajan tuotantoa mehiläisten avulla. Tälläiset yksiköt voisivat olla omia ekosysteemeitään ja pitkälle automatisoituja.
Suomessa on pula uskalluksesta ja luovuudesta, kuten Aalto yliopiston professorikin eilen totesi. Kaavoitus se vasta kankeaa onkin!
Ja seuraavassa kommentissa lienee toinen syy kivijalkaliikkeiden puutteeseen:
http://www.soininvaara.fi/2013/03/03/tyon-kysynnan-ja-tarjonnan-ongelmia/comment-page-1/#comment-264087
Paitsi, että työllistäminen matalapalkka-alalle on hankalaa, niin myös yrittäjäksi alkaminen palvelualalle on hankalaa ja riskialtista. Sitten kun alkuvaikeudet on voitettu niin yrittäjyys voi palkita myös taloudellisesti, mutta esim. kannattavuusongelmien kanssa kamppaileva ravintola-ala ja muutkin palvelualat harvoin ovat omistajalleen mitään kultakaivoksia. Ketjuravintoloiden (Rosso, muut S-ryhmän ravintolat) ja ketjukauppojen (S-ryhmä, Kesko) ylivalta Suomessa johtuu mielestäni osin siitä, että alalle on uutena ja pienenä yrittäjänä erittäin vaikea tulla.
Valitettavasti ei voi myöskään sanoa, että muillakaan aloilla yrittäjäksi ryhtyminen olisi erityisen yleistä tai helppoa Suomessa. (Ongelmia on siis myös korkeamman tuottavuuden ja suurempien menestymisen mahdollisuuksien aloilla.)
Muissa Euroopan maissa pieniä puoteja, ravintoloita ja erilaisia liikkeitä on valtavan paljon enemmän kuin Suomessa. Mielestäni asutuksen tiheys ei selitä eroa kokonaan.
Epäilemättä. Joskin, kumma kyllä, ei se ero ole suomalaisen eduksi kesälläkään.
Kaikki ruoka kannattaa siis tuoda Espanjasta.
Varsinkin kun tuon suomalaisen tomaattikilon oikea hinta lienee 9 euroa per kilo kun lasketaan mukaan maataloustukiaiset jotka veroillani olen maksanut.
Hinta ei kylläkään kerro vain siitä, missä tuottaminen on halvinta, koska hinnoittelu ei ole kustannuspohjaista. Hinnoittelu kertoo siitä, mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan, ja myös keskusliikkeiden politiikasta.
Kotimaisista tomaateista saan siis kolminkertaisen hinnan?
Minusta tuo kuulostaa fiksulta eikä typerältä.
No enpä tiedä. Silmämääräisesti on näyttänyt siltä että tuo kotimainen laari on aina täynnä ja espanjalainen tyhjä.
Kyllähän se näin valitettavasti toistaiseksi on.
Led teknologialla tulee kuitenkin jo nyt säästöä 400W natriumlampuista 120W led lamppuihin siirryttäessä ihan mukavasti. Eikä varmasti kehitys ole tiensä päässä, kun puhutaan ledeistä.
Samahan se on tietotekniikassa, tänä vuonna intel puskee ulos alle 10 watin haswell prosessoreita, jotka ovat nykyisten i sarjalaisten tehoisia. Siinäkin on nykyiseen 17-35 W tasoon roima pudotus. Palvelinprosessoreiden energiankulutus suorastaan romahtaa muutamassa vuodessa.
En tiedä, ehkä kuitenkin ostan suomalaisia tomaatteja, jotta ne eivät mene konkurssiin ennen kuin kykenevät muuttamaan tuotantonsa energiatehokkaammaksi.
Maksamme kyllä uskomattoman kovaa hintaa kotimaisesta ruuasta, kun lasketaan mukaan kansalliset maataloustuet. Jos en väärin muista niin vauvasta vaariin maksamme luokkaa 220e per nuppi ja Ranskassa maksetaan luokkaa 40e per nuppi!
Suomessa on vielä valtavan suuret erot kasvuvyöhykkeiden välillä. Turun ja Lieksan välillä kasvukausi lyhenee huomattavasti.
Kyllähän ruuantuotantoa on hyvä olla kotimaassakin, mutta eikö se kannattaisi keskittää sinne, missä on pisin kasvukausi eli lounaiseen Suomeen.
Muuten, itse aiheeseen sen verran, että ainakin omat 80-luvulla syntyneet tuttavani ovat pääosin muuttaneet suoraan Helsinkiin, eivätkä muualle pääkaupunkiseudulle.
Vaikka Tamperekkin panostaa pyöräilyyn niin Helsingin pyöräbaanasuunnitelmat kutsuvat luokseen, vaikka alkutekijöissään ovatkin.
Luulen että oma ikäluokkani ja vielä nuoremmat kaipaavat modernimpaa ja toimivampaa kaupunkirakennetta, jossa on vähemmän autoja ja enemmän puistoja, pyöräteitä ja kävelykatuja. Enemmän mahdollisuuksia elämään, oleskeluun ja tapahtumiin.
Varsinkin fillarilla. Ai niin, eihän Espoossa haluta baanoja…
No jaa. Sellon suurimman rakennuksen kiertäminen konttaamalla ympäri on noin 550 metrin matka. Aleksin reunuksen kortteleista pienin taitaa olla Stockmann, jonka ympäri pitää kontata noin 400 metriä. Muut ovat sitten enimmäkseen aika lähellä Sellon ostaripuolen kokoluokkaa.
Eli ei tuossa ihan järin dramaattista eroa ole, ja asuin- ja asiointipaikka kannattaa valita jollain muulla perusteella.
Kasvihuonevalokauppiaiden mainosmateriaalin ulkopuolella LED-teknologian tuoma energiansäästö kasvihuoneessa on nyt noin 40 %. Asiasta on itse asiassa hämmästyttävän vähän kunnollista tutkimusta, tämä tieto on Osramin (LED-valmistaja) tekemästä hehtaariluokan kokeesta. Osramilla on motivaatio ainakin olla valehtelematta säästöjä liian pieniksi.
Edellämainitussa kokeessa käytettiin LEDejä, joiden hyötysuhde sähköstä valoksi on valmistajan ilmoituksen mukaan 37 % (sininen) ja 44 % (punainen). Jos nämä ponnautetaan ideaaliseen sataan prosenttiin, kasvihuone kuluttaa valaistukseensa noin 25 % nykyisestä.
On monta syytä käyttää LED-valaistusta kasvihuoneessa, ja se tulee säästämään huomattavasti sähköä. Ei kuitenkaan niin paljon, että yhdessä lämmitysenergian kanssa kotimainen tomaatti kilpailisi energiataseessa aurinkoenergialla kasvatetun kanssa talvella.
Energiamäärät ovat aika huikeita. Yhdessä vaiheessa kantaverkkoyhtiö Fingridin ainoa pk-yritysasiakas oli eräs kasvihuona.