Lautakunnan kokousta sävyttivät pysäköinnin ja pyöräilyn vastakkaisuus. Tähän sekoittui se, että lautakunnassa – aivan oikeutetusti – haluttiin aikaistaa asukkaiden kuulemista liikennesuunnitelmista suunnitelmien hyväksymisvaiheeseen, kun niistä nyt kuullaan vähän jälkijättöisesti toteutusvaiheessa. Näin siitä päätettiin.
Pyöräilyn edistämisohjelma
Tunnelmasta kertovat parhaiten päätökset ja äänestykset. Keskustelun pohjalta esittelijä muutti esitystään seuraavasti:
Kaupunkisuunnittelulautakunta päättänee:
— hyväksyä pyöräilyn edistämisohjelman jatkotyön pohjaksi talousarvion mahdollistamassa laajuudessa.
— esittää kaupunginhallitukselle, että pyöräilyn edistämistä koskeva rahoitus ja resursointi huomioidaan talousarvion valmistelussa.
— että muutosten johdosta mahdollisesti poistuville asukas- ja asiakaspysäköintipaikoille on pyrittävä osoittamaan korvaavat paikat.
— kehottaa virastoa ottamaan käytännöksi soveltaa vuorovaikutteista suunnitteluprosessia päätettäessä merkittävistä liikennesuunnitelmista.
Tämä ei kelvannut kokoomuksen Matti Niiraselle, joka teki ilman kannatusta rauennen vastaehdotuksen.
Ensimmäinen ranskalainen viiva korjataan muotoon: Hyväksyä pyöräilyn edistämisohjelman soveltuvin osin jatkotyön pohjaksi
Päätösehdotukseen lisätään seuraavat ranskalaiset viivat:
— Pyöräilyn edistämisohjelmaan liittyviä liikennesuunnitelmia sekä pyörä- ja raitioliikennejärjestelyjä tehtäessä suoritetaan lautakunnan niin päättäessä vuorovaikutus alueen asukkaiden ja yritysten kanssa (mm. alueen yrittäjäyhdistys)
— Muutosten johdosta mahdollisesti poistuville asukas- ja asiakaspysäköintipaikoille on osoitettava samassa yhteydessä korvaavat paikat
Aika hankala antaa valmisteluohjeeksi noudattaa ”soveltuvin osin”, kertomatta, mikä osa ei sovellu. Jokin oikeusturva sitä pitää virkamiehilläkin olla. Vaikka olen yrittäjien jäsen, en pidä oikeutettuna nostaa riitaisasta kentästä yhtä osapuolta, jota pitää kuulla ja siksi normaalit kuulemismenettelyn ohjeet saisivat riittää. Ajatus, että kaupungin kehittämisen lähtökohdaksi aina ja kaikkialla otetaan, ettei yhtään asukaspysäköintipaikkaa saa poistaa, on vähän hankala. Niitä muuten poistetaan usein alueen yritysten pyynnöstä, jotta kauppojen asiakkaille löytyisi lyhytaikaista pysäköintitilaa. Juuri nyt ollaan Mechelininkadulta poistamassa pysäköintipaikkoja, koska kasvava autoliikenne tarvitsee lisäkaistan.
Yksimielisesti hyväksyttiin Sampo Villasen esitys, jossa painotettiin Itä-Helsinkiä pyöräilyn edistämisessä.
Baanaverkko
Lovén (sdp) ja Niiranen (kok) tekivät esityksen, että
- Baanaverkon tarkoituksena on lisätä pyöräilyn osuutta etenkin pidempien matkojen liikenneratkaisuna, joten koko verkon priorisoinnin kohteina tulee olla ensisijaisesti Helsingin esikaupungeista toiseen ja niistä kantakaupunkiin suuntautuvat osuudet.
Tämä meni läpi äänin 5–4. Äänestin vastaan, koska pidin tätä turhana. Jokainen pyöräily-yhteys suuntautuu joko lähiöstä toiseen tai esikaupungeista keskustaan. Jos painotetaan kaikkia, ei painoteta mitään. Ilmeisesti ajatuksena oli, että kantakaupungissa kulkevat pyöräreitit ovat joko elitistisiä ja/tai haittaavat pysäköintiä.
Mannerheimintien pyöräjärjestelyt
Jäsen Niiranen teki jäsen Nikunlassin kannattamana palautusehdotuksen:
Palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että otetaan huomioon seuraavat asiat:
— Suoritetaan perusteellinen vuorovaikutus mm. asukkaiden, asunto-osakeyhtiöiden, kaupunginosayhdistyksen ja kaupunginosan yrittäjäyhdistyksen kanssa
— Tutkitaan vaihtoehto, jossa pyörätie sijoitetaan kokonaan Mannerheimintien itäpuolelle.
— Pyydetään lausunto HSL:ltä vaikutuksesta joukkoliikenteen sujuvuuteen ja pysäkkien siirtämisiin.
Tämä kaatui 5–4. Virasto vakuutti, että tästä suunnitelmasta on kuultu monipuolisesti ja saatu kymmeniä kommentteja ja että HSL:n kanssa on kaikki tarpeelliset neuvottelut käyty.
Kysyin, miksi Mannerheimintiellä henkilöautot tarvitsevat kaksi kaistaa Rautatienkadun risteyksen jälkeen, kun siihen asti pärjäävät yhdessä. Sai ihan tyydyttävän vastauksen, että se johtuu Arkadiankadun risteyksestä, jossa Mannerheimintielle pystytään osoittamaan vähemmän vihreätä ja siksi kapasiteetti tarvitsee kaksi kaistaa. Voisiko se toinen kaista kuitenkin alkaa vasta Baanan sillan jälkeen. Silloin autoilijatkaan eivät tunkisi bussikaistalle, vaikka ovat ajamassa suoraan. Sillan kohta on kovin kapea.
Runeberginkatu
Jäsen Niiranen teki jäsen Nikunlassin (ps) kannattamana palautusehdotuksen:
Runeberginkadun liikennesuunnitelma
Palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että otetaan huomioon seuraavat asiat:
— Suoritetaan perusteellinen vuorovaikutus muun muassa asukkaiden, asunto-osakeyhtiöiden, kaupunginosayhdistyksen ja kaupunginosan yrittäjäyhdistyksen kanssa
— Muutosten johdosta poistuville asukas- ja asiakaspysäköintipaikoille on osoitettava riittävät korvaavat paikat
Minä esitin palautusta vain kuulemista varten. Hävisin 5–4. Näin se siis palautettiin.
Kuinka moninkertaisesti ne poistuvat 22 pysäköintipaikkaa oikein pitää korvata? Stadionin ja Oopperan väliin on tarkoitus merkitä 260 uutta asukaspysäköintipaikkaa ja Hesperian parkkihalliin tulee 700 uutta pysäköintipaikkaa Töölön parkkipaikkaongelmaa korjaamaan.
Helsinginkatu
Demarit esittivät, että palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että otetaan huomioon seuraavat asiat:
- Suoritetaan perusteellinen vuorovaikutus asukkaiden, asunto-osakeyhtiöiden, kaupunginosayhdistyksen ja yrittäjäyhdistyksen ja yritysten kanssa
— Muutosten johdosta poistuville asukas- ja asiakaspysäköintipaikoille on osoitettava korvaavaa pysäköinitilaa (Satamaradankatu ei ole vaihtoehto Helsinginkadun asukaspysäköinnille matkaa noin 500–1000m, koko suunnittelualueella, vrt. raideliikenteen 600m läheisyysvaatimus kaavoituksessa)
— mihin bussilinja 22:n päätepysäkki siirtyy
— selvitettävä pyöräkaistojen sijaintimahdollisuudet pysäköinnin ja taksiaseman oikealla puolella ajosuuntaan nähden, siis jalkakäytävän puolella
— pysäköinnin, taksiliikenteen ja pyöräkaistan järjestelyt eivät voi muodostaa risteyksiä, joista aiheutuisi tarpeetonta. haittaa kaikille liikennemuodoille ja vaaraa erityisesti pyöräilijöille.
Tein palautusehdotuksen pelkästä kuulemisesta. Tässä vaiheessa joudun poistumaan, mutta näköjään vastaehdotukseni pantiin silti minun nimiini. Meillä on käytäntö, ettei tilapäistä enemmistöä käytetä hyväksi, mutta asia voitiin poistuttuani käsitellä, koska demarien esityksen taakse saatiin kuusi ääntä, eli enemmistö (sdp, kok ps)
Itse olen sitä mieltä, että pyöräilijöiden pakottaminen demarien esityksen mukaan jalkakäytävälle heikentää sekä pyöräily- että jalankulkuolosuhteita Helsinginkadulla. Kun ajonopeudet ovat pieniä ja liikenne kohtalaisen vähäistä, on parempi ajaa ajoradalla kuin jalkakäytävällä. Miksi huonontamiseen pitäisi käyttää rahaa?
= = =
Olipa ikävä kokous. Lautakuntaryhmien pitänee vähän tyynnytellä suhteitaan, jottei koko kaupunkisuunnittelu joudu poliittisen vihanpidon halvaannuttamaksi.
Kun tilaa ei voi ottaa autoilta, sitä otetaan sitten jalankulkijoilta. Onpa toosi reilua ja pienen ihmisen puolella…
Alan pikkuhiljaa kannattaa sitä hollantilaista liikenneanarkiamallia jossa kaikki katutila on free-for-all ja jokainen on ihan itse velvollinen katsomaan missä kulkee ja varomaan muita.
Näistä lukuisista “Suoritetaan perusteellinen vuorovaikutus muun muassa asukkaiden, asunto-osakeyhtiöiden, kaupunginosayhdistyksen ja kaupunginosan yrittäjäyhdistyksen kanssa” tekisi mieli kysyä että miten vuorovaikutus uusien pyöräkaistojen käyttäjien kanssa oikein hoituu, jos eivät satu asumaan tai käymään töissä kyseisen kadun varrella tai edes koko kaupunginosassa?
Jep. Minusta tuli käännynnäinen pitkästä aikaa Amsterdamissa käydessäni, järjestely toimii kuin junan vessa, mitä nyt me turistit vähän häröilemme. Se anarkia johtaa käytännössä siihen että fillaristit omistavat katutilan, jalkakäytävät ovat kapeita ja riittävät yhdelle, max kahdelle vierekkäiselle kulkijalle kerrallaan ja suurempi seurue leviää vähän tielle. Risteyksissä jalankulkija väistää kaikkea. Soittokello on ahkerassa käytössä.
Pyöriltä kielletyt kävelykadut ovat sitten asia erikseen. Toisin kuin Helsingissä, fillaristit kunniottavat jalkakäytäviä, joita on muuten kavennettu reippaasti jotta saadaan tilaa fillareille.
Anarkia ei kyllä ainakaan Amsterdamissa ulotu Helsinginkadun tai Runeberginkadun kokoluokan kokoojakatuihin.
Se siitä pyöräilyn edistämisohjelmasta.
Vaikuttikin liian edistyneeltä Helsinkiin.
Yrittäjät saattaisivat arvostaa sitä, että tiheälle kauppaseudulle jätettäisiin muutamia ASIAKAS- pysäköintitaskuja. Kieltomerkin voisi varustaa minuutti tai ostoskärry-lisäkilvellä. Nyt niilläkin paikoilla seisoo asukaspysäköityjä autoja, jotka eivät palvele yrittäjän tarpeita. Myös kodinhoitajien autot voisivat piipahtaa näissä lokeroissa. Ei haittaa pyöräkaistaa. Kampissa Runeberginkadulla on tällainen hotellin kohdalla linja-autoille. Ei niitä tarvitse aina kapeikkoihin rakentaa.
Kuullaanko asukkaita yms samassa laajuudessa koskien Mechelininkadun toista autokaistaa?
Niiranen on ottanut tuon pyöräilyohjelman silmätikukseen. Vähän väliä tulee eteen hänen kirjoituksiaan aiheesta.
Mutta näillä mennään, onhan tämä kuitenkin demokratiaa ja politiikkaa.
Sinänsä hassua, että lautakunnan maallikkojäsenet ryhtyvät liikennesuunnittelijoiksi ihan vaan puolueen myöntämällä pätevyydellä.
Tosin Hesarin suunnitelmasta ei voi antaa kehuja Liikenneosastollekaan.
Mikähän siinä on niin vaikeaa, ettei sitä voi ratkaista ihan talonpoikaisjärjellä. Jalkakäytävät ovat suht leveät, sitten on puurivit.
Autopaikat vain vinoparkkiin puiden väliin, ruutuun ajetaan nokka edellä. Parkkipaikkojen lukumäärä säilyy ennallaan eikä jalkakäytävä juuri kapene. Tarpeellinen osa paikoista voidaan korvamerkitä jakeluliikenteelle, jalkakäytävien tukkiminen vähenee.
Pyöräkaistat nykyisten parkkikaistojen tilalle, 2 m.
Pyöräilijä ei törmää vinoparkissa olevan auton yht´äkkiä avautuvaan oveen. Parkista pois peruuttava auto tietenkin väistää pyöräilijää, kuten parkista lähtevä auto väistää muutakin liikennettä. Nopeusrajoitus 30, myös pyöräilijöille.
Kannattaa myös kurkistaa Porthanian rappujen alla olevien pariovien sisäpuolelle. Sieltä löytyy valtava maanalainen 2‑kerroksinen halli, jota Rakennusvirasto pitää jonkinlaisena varikkona (virallisesti VSS). Käytännössä siellä huutokaupataan kadunvarteen unohtuneita autoja. Mahtuisi varmaan parisataa parkkipaikkaa.
“[Baanaverkossa] Jokainen pyöräily-yhteys suuntautuu joko lähiöstä toiseen tai esikaupungeista keskustaan.”
Itse löysin mielestäni aiemmin kartalta yhden poikkeuksen tuohon: Jätkäsaaresta Länsilinkille kulkeva yhteys. Kartta ei tosin suostu avautumaan nyt minulle, joten en voi tähän hätään tarkistaa uudelleen tuon yksityiskohtia.
Ottaen huomioon Jätkäsaaren rakennustyöt, niin tuon toteuttamista tuskin kannattaa oikeasti siirtää mihinkään prioriteettilistan peräpäähän.
Kovasti Niiranen omassa blogissaan kehuu pyöräilyä ennen kuin lopuksi toteaa että autojen ehdolla pitää silti mennä:
http://www.mattiniiranen.fi/fi/etusivu-blogi/73-uutta-otetta-asukkaiden-kuulemiseen
Harmillisesti tuossa blogissa ei ole kommentointimahdollisuutta. Olisin muuten kysynyt mm. mitä käytännössä tarkoittaa “Ehdotettuja linjauksia on otettava käyttöön soveltuvin osin ja harkiten.”.
Poliitikkojen blogien kommentoinnin puuttuminen ei sinänsä yllätä. Avoimuus, mielipiteiden kuuntelu ja keskusteluhan on kivaa puheissa, mutta työlästä ja muutenkin ikävää käytännössä. Niin kutsuttu iso käsi Osmolle tästä blogista!
Kannattaa suhtautua kriittisellä otteella kaikkiin Rakennusvirasto-nimisen organisaation varikoihin. Ne ovat yleensä malliesimerkkejä siitä, miten tavaroita ei tule säilyttää. Munkkisaari ja Hernesaari olivat kaikkien nähtävillä. Oli järkyttävää katsoa sitä hävitystä, jota esimerkiksi kalliit Kluuvikadulta poistetut puistonpenkit joutuivat kokemaan Hernesaaren päässä.
Sama meno oli Merisatamassa, kun Rakennusvirasto rakensi alueelle uutta puistoa. Villa Ensin edessä oli uusia leikkipuistorakenteita hujan hajan pahuuden hallussa. Lisäksi kadulle oli joku unohtanut koko kesäksi rikkinäisen roskalavan. Rakennusviraston työntekijät asioivat paikalla joka päivä, mutta koskaan ei tullut kenellekään mieleen ryhtyä siivoamaan paikkoja.
Eikä vastaava apulaiskaupunginjohtajakaan ilmeisesti koskaan eksy kolmosen ratikkaa kauemmaksi.
Mielenkiinotinen paikka oli myös Punanotkonkadun entinen Poliisin hylättyjen polkupyörien varasto. Tuhansittain pyöriä, joita kukaan ei koskaan käy hakemassa, koska vakuutusyhtiöt kiltisti maksavat korvaukset hävinneistä pyöristä. Mikä ettei vakuutuskilpi pyörään toimisi tähänkin velttouteen.
Elielinaukion suuren bussikatoksen lasiseinistä poistettiin viime viikolla bilejulisteet. Ensimmäistä kertaa vuoteen. Valitettavasti eivät ylettyneet yli 2,5 metrin korkeuteen ja niinpä Skybreakersin julisteet (20.7–12.8.2012) jäivät sinne houkutukseksi uusille julisteen liimaajille. tietenkään ei teippejä myöskään poistettu lasista. Kuka sitä olisikaan odottanut Helsingin kaupungin teknisen toimen ompeluseuralta.
Suoritetaan vuorovaikutus… tarttisko ensin suorittaa suomen kielen opintoja?
Toiminta vaikuttaa ottaneen aikamoista takapakkia edelliseen lautakuntaan verrattuna.
Näillä nimbyjenkuulemisilla ja autopaikkojen vaatimisilla lautakunnassa ei saada sovittua mitään seuraavaan neljään vuoteen.
Ja mikä järki on painottaa esikaupunkiliikennettä pyöräilyssä? Pyörä sopii parhaiten lyhyille matkoille, kuten kaupunginosan sisällä tai keskustan alueella. Pitkämatkanpyöräilijöitä on paljon vähemmän.
Politiikan kummisedät ovat keksineet, että polkupyöräilijöiden hengen´vaarantaminen on hyvääpolitiikkaa, koska silloin vatustaa Vihreitä.
Toki pyöräily on ihan ok, kunhan sen vuoksi ei ole tehtävä mitään valintoja — joten Kokoomus voi jatkaa kehumistaan.
Pyöräkaupan rahat eivät taida kelvata Yrittäjille? Ihminen on vaarassa vain, jos susia olliikuisi sadan kilometrin säteellä?
Ylivoimasta ei varmaan olisi, jos ne pyöräkaistat olisivat vaikka parkkipaikkoina vain 1.10. — 31.3. välisenä aikana. Jotain olisi syytä tehdä.
Onko tämä se jossa oli 50-luvulla aktiivista käytettyjen autojen kauppaa…(Simonkentän ja Rautatientorin ohella)?
Silloin kun ei vielä ollut niinkään kysyntää parkkipaikoista kuin autoista. Tuontisäännöstely.
Minusta se on sinäsä ihan positiivista, että otetaan kantaa katusuunnitelmien yksityiskohtiin, koska se on se mistä niissä päätetään. Mutta kun tohon leikkiin lähtee niin sitten pitäisi olla kanssa ihan selkeä katutason ehdotus siitä miten asia sitten pitäisi tehdä. Tuo vaatimus että yhtään pysäköintipaikkaa ei saa poistaa on tilankäytöllisesti mahdoton yhdistää jalkakäytäviin, pyöräkaistoihin, ratikkakaistoihin ja autokaistoihin kun sivutilaa ei vaan ole. Jos on sitä mieltä että jalankulkijat/pyörät/autot/ratikat eivät tarvitse kaistoja, niin mikäs siinä, mutta tuo on sitten syytä sanoa ääneen. Eikä mussuttaa jotain korulauseita kuulemisista ja yhteensovittavista liikenneratkaisuista, joita ei ole olemassa tässä todellisuudessa.
Muuten ei ihan pölhö idea, mutta käytännön ongelma on se että jalkakäytävät on katusuunnitelman mukaan 5,9 metriä etelä- ja 5,7 metriä pohjoispuolella Helsinginkatua. Vinopysäköinti taas tämän ohjeen mukaan vie 5,3 metriä sivutilaa. 60 senttiä leveä jalkakäytävä? Voisi tuota toki vähentää tekemällä loivemman kulman, mutta ei ne nyt siltikään vaan järkevästi mahdu.
Pyöräilykin on liikennettä. Ihmisiä jotka liikkuvat.Pyöräilyn edellytyksien parantaminen on erittäin hyvä tapa lisätä kantakaupungin elinvoimaisuutta ja palvelutasoa. Kantakaupungissa tehdään kumminkin paljon lyhyitä matkoja jotka sopivat hyvin hoidettavaksi kävellen tai pyöräillen. Jopa talvella.
Voiko oikeasti kukaan väittää , että toimivan kevyen liikenteen verkoston tuomat hyödyt ovat pienemmät kuin juuri näiden muutamien kymmenien parkkipaikkojen poistaminen?
Lisäksi juuri niillä kiistellyillä kadunpätkillä saa tosi usein väistellä jalkakäytävillä pakettiautoja tai takseja. Ihan yleisesti tullut mieleen , että isommat hyödyt tulisi jos poistaisi muutaman asukaspysäköintipaikan ja tarjoaisi enemmän lyhytaiksempaa pysäköintiä.
Kyllä minuakin ottaisi päähän jos oma parkkipaikka oven edestä vietäisiin. Edut ja haitat tässä tapauksessa ovat aika selvät. Autoilua ei oikeasti ole kukaan kieltämässä kantakaupungissa.
Jaa‑a, aika erikoinen on uusi lautakunta. Mannerheimintien suunnitelma, joka sisältää vähintäänkin kyseenalaisia ellei suorastaan toteutuskelvottomia ratkaisuja, hyväksytään. Sen sijaan Runeberginkatu ja Hesari, molemmat hyvin tehtyjä, hylätään. Ehkä tuossa on joku logiikka, joka minulle ei aukea.
Pyhyysjärjestys taitaa Helsingissä olla niin, että parkkipaikka on pyhistä pyhin, kakkosena on katupuu. Näille jos jotain yrittää tehdä, niin käy huonosti. Hierarkian pohjalla puolestaan on raitiovaunu ja näyttääpi siltä, että polkupyörä löytyy vain vaivoin ratikan yläpuolelta.
Helsinginkatu ja Runeberginkatu palautettiin vedoten puutteelliseen kaupunkilaisten kuulemiseen. Sen sijaan Mannerheimintien suunnitelmat olivat olleet kaupungin sivuilla avoimesti kommentoitavina.
Viitsisitkö vähän eritellä mikä Mannerheimintien suunnitelmassa on pielessä ja miten sitä pitäisi korjata?
Alkuperäinen esitys vinopysäköinnistä tuossa ylempänä näyttää näin, mutta asiaa voi tarkastella lisää. Kuitenkin pysäköinti- ja erotuskaista on piirretty eteläreunalle (siis poikkileikkaus C), jossa 5,7 metriä jalkakäytävää, ja pohjoispuolella 5,9 m. Eteläreunalla pitää huomioida myös 0,7 + 1,8 m jotka suunnitelmassa nyt on kadun suuntaisesti pysäköinnille varattuna. 5,7+1,8+0,7–5,3=2,9 metriä jalkakäytävälle. Näin jopa mahtuu tuo 0,75 metrin erotuskaista jalkakäytävän ja vinoruutujen väliin, jota tuo ohjedokumentti vaatii, ja jalkakäytävän minimi 2,0 m ylittyy. Erotuskaista on siinä esim. talvella välttämätön, jotta jalkakäytävä mahdutaan auraamaan.
Kuitenkaan tässä kohdassa vinopysäköinti ei lisäisi paikkoja kuin vain vähän, koska puut. Olettaen että suunnitelman puusymbolit on todellisilla kohdilla, useimpiin väleihin mahtuu vain kaksi autoa vinoon. Kun ruuduttomilla kantakaupungin kadunvarsilla 5 metriä/auto on tavallista (vaikka nykyään pitäisi maalata 6 metrin erillisruutuja), 30 metrin matkalla ero on 6 vs. 7 autoa eli 16 % lisää. Jos joku julkeaisi kaataa joka toisen puun, vertailu olisi parhaimmillaan 6 vs. 9 autoa. Tämä voisi tuoda esim. välillä Fleminginkatu — Harjutori 15 paikkaa “takaisin”. Puita kaatamatta saataisiin vain n. 5 paikkaa tuolla välillä.
Ei sentään liioitella.
45 asteen parkkiruudussa ei ahtaalla kadulla ole mitään mieltä, sehän vaatii leveyssuunnassa enemmän tilaa kuin poikittainen ruutu.
Vinoparkin kulmaksi riittää 20 astetta, jolloin syntyy suojatasku, niin ettei auton vasen etuovi lävähdä pyöräilijän naamalle. Leveyssuunnassa tällainen ruutu vaatii tilaa 3,5 m. Hesarin tapauksessa 1–1,5 m siitä voi viedä ajokaistoilta, 1–1,5 m menee nykyisinkin puuriveihin, joten jalkakäytävä kaventuisi faktisesti noin yhden (1) metrin.
Optimaalinen kulma olisi 36 astetta, jos kadun leveys antaa myöten.
Liikenteen sujuvuuden kannalta loivakin vinoruutu on kuitenkin parempi kuin taskuparkki, jota varsinkaan naiskuljettajat eivät oikein osaa käyttää.
Tämä ei ole huono vaatimus! Mielestäni baanakaistan tekeminen pyöräilijöille Hakasalmen huvilan kohdalla on ajattelematonta. Polkupyöräliikenteen ohjaaminen Kiasman kohdalta Musiikitalon ja Finlandiatalon itäpuolelta pois keskustasta on tehokkaampaa liikennesuunnittelua kuin sumputtaa Kansallismuseon tienoo. Paras ratkaisu olisi alikulku Oopperan itäpuolella Helsinginkadun ali Töölönlahdelta Mäntymäen kentän nurkkaan. Tähän kannattaa rakentaa baanaa — ei missään nimessä Mannerheimintielle Runeberginkadun ja Arkadiankadun välille. Pyörällä on myös huomattavasti teveelisempää ajella töölönlahden puolella kuin bussikaistojen vieressä. Pyörätie etelään johtavalla kaistavalla Mannerheimintiellä on silkkaa hulluutta!
Taskuparkin ongelma kenellä tahansa osaamattomalla itsekeskeisellä kuljettajalla haaroväliin/kromosomeihin katsomatta on siinä että paikat täytetään tehottomasti. Jos on poikkeuksellisesti kaksi peräkkäistä vapaata paikkaa, jätetään oma auto niiden puoliväliin. Suojatien jälkeen jätetään ensin puolen auton turha varoalue. Ei ihme että paikoista sanotaan sitten olevan pulaa.
Pysäköintitutka-automaatteja en ole itse kokeillut. Epäilen toimivuutta silloin kun paikkaa reunustaa pienikin jääkynnys.
Uusissa lähiöissä on puuistutusten rytmittämiä paikkoja joissa on helpompi tehdä oikein. Vaikka erilaisten pintamateriaalitekstuurien ja viivamaalausten ohjaavan merkityksen voi kuka tahansa todeta ikkunasta tänään ulos vilkaisemalla…
Miksei samantien velvoiteta parkista lähtevää autoa levitoimaan pyöräkaistan yli? Museokadulla voi käydä kokeilemassa miten se vinoparkista lähtö sujuu kun oikealla puolella on tavallista isompi paku. Korvakuulolla, ellei nyt satu olemaan röntgennäköä. Sopiva nopeusrajoitus pätkällä on 10 km/h, fillarilla voi toki pitää sellaista sopivaa turvaväliä pysäköityihin peltilehmiin ajamalla keskellä vasenta kaistaa..
Keskustassa ongelma ovat bussit, jotka eivät kuulu sinne. Kun turhaa bussiliikennettä saadaan aisoihin, on tilaa järkevämmille likkennemuodoille kuten henkilöautoille ja polkupyörille.
Kokonaissuunnitelma pyöräilyn pääväylille on hyvä asia. Nyt kyse on ensimmäisestä versiosta, joten siihen tulee muutoksia. Puolet pois ja loput kuntoon on tässäkin ehkä se paras vaihtoehto.
Toi iso pakun takaa peruuttaminen on ihan relevantti pointti. Oma pääpointtini on, kun Hesarin leveyssuunnassa tekee tiukkaa, kannattaa ottaa käyttöön myös puurivien välit, olkoonkin epäsäännölliset. Ajetaan niihin sitten loivasti vinottain etu- tai takaperin, vaakasuoraan, tutkalla tai ilman.
Tietenkin mukavampaa olisi, jos puiden välissä olisi puistonpenkkejä, mutta eiköhän niitä mahdu kivijalkakauppojen seinustallekin, mahtuuhan sinne terassejakin. Ainakin Alkon pääoven molemmin puolin näyttäisi olevan kysyntää.
Sitten pitäisi vielä ratkaista bussin päätepysäkin ja taksiaseman kohdat. Taksiasemalle logistinen paikka on Harjutorin silmukka, pysäköidyt autot eivät tuki pyöräkaistaa ja taksit voivat lähteä kumpaankin suuntaan Hesaria, joutumatta tekemään laitonta U‑käännöstä kuten nykyään, ja kuten uuden suunnitelman mukaan edelleen joutuisivat. Sinne mahtuisi myös yksi bussin päätepysäkki, jos sellainen Hesarilla ylipäänsä tarvitaan. Harjutorin parkkipaikoista poistuisi n. 1/5.
Pyöräkaistan sijoittaminen jalkakäytävän puolelle on kuolleena syntynyt ajatus.
Kaarlenkadun pysäkkien poistaminen ja 8:n ja 3:npysäkkien yhdistäminen Työväenopiston eteen on looginen, vaikkei ihan tuore ajatus. Kolmosen ja kasin matkustajien vaihto käy näin luontevasti samalla pysäkillä. Sitä ehdotettiinkin aikoinaan jo edellisellä vuosituhannella, viimeksi muistaakseni 2002. Hitaita ovat HKL:n rattaat.
Seurauksena näyttää kuitenkin olevan 8:n superlyhyet pysäkkivälit Hesarilla. Kasin uudet pysäkit pitäisikin sijoittaa Bragun ja Kurvin puoliväliin Kustaankadun ja Harjukadun välille.
Se taas aiheuttaa ongelman matkustajille, jotka haluavat vaihtaa kasista ysiin tai päinvastoin. Se kuitenkin ratkeaa helposti muuttamalla 9:n linja kulkemaan Sturenkadulta Läntistä Brahenkatua Karhupuistoon. Kiskot ovat valmiina. Flemarin turhat pysäkit voidaan purkaa.
Kuulit oikein.
Ysin raiteet Flemarin kautta ovat kustannus-hyötysuhteella mitattuna kalleinta ja turhinta raitiotierakentamista Helsingissä ikinä. Se aiheuttaa vain lisää ongelmia, hyöty matkustajille on marginaalinen. Ja kaikki tämä harjoitus meidän verorahoilla.
Sitä voi verrata kolmosen (3) radan vetämiseen Simonkadulle, jolloin vaihto Manskun pohjois-eteläsuunnan linjoille 4, 7, 10, Lasipalatsin pysäkille, tehtiin mahdollisimman hankalaksi. Rata olisi pitänyt vetää Salomonkadulle, kuten KSV alun perin ehdottikin, mutta vihreät tyrmäsivät sen Ks-lautakunnassa, koska ”kävelykatu”. Kuitenkin 90% ihmisistä kävelee Kampissa torin ja kauppakeskuksen kautta ( vähän off topic, sorry).
Minun muistaakseni vihreät eivät tyrmänneen ratikkaa Salomonkadulle vaan apulaiskaupunginjohtaja. Voi olla, että muistan väärin. Siitä joka tapauksessa oli puhe ja meitä oli monia, jotka olisimme halunneet sen Salomonkadulle. Jotain lujuuslaskennallisia ongelmiakin siihen taisi liittyä.
Tiedän, että pitäisi viitsiä, mutta siinä on niin paljon pielessä, ettei aika riitä… Perusongelma kautta linjan on se, että siellä de facto kavennetaan kaikkien liikennemuotojen elintilaa, jolloin kaikki häiritsevät kaikkia. Ratikka ei kulje, koska autojen peilit ovat entistä pahemmin sen tiellä. Bussi ei mahdu omalle kaistalleen, jolloin auto puristuu bussin ja ratikan väliin ja bussin peili osuu fillaristin päähän. Fillarin stonga tönäisee jalankulkijan nurin, jos jalkakäytävällä on enemmän kuin yksi ihminen rinnakkain.
Perusvirhe on minusta se, että pitäisi ymmärtää, miten Isosta Asiasta on kyse, kun Manskulle tehdään fillarikaistat. Ei sitä voi tehdä värittämällä karttakuvaan vähän violetteja raitoja, vaan siinä suunnitellaan käytännössä koko katu uudelleen, jos lopputuloksesta halutaan hyvä. Nyt yritetään epätoivoisesti ylläpitää illuusiota, että fillarikaistat eivät olisi keneltäkään pois, jolloin ne lopputuloksena ovat kaikilta pois – myös fillaristeilta.
Rehellisemmin pitäisi sanoa ääneen, että jos haluamme esim. 4 m katuleveydestä fillareille, niin se otetaan jostain muualta pois. Jostain kohtaa otettaisiin autokaistaa, jostain kohtaa puita jne. Kyllä minusta hyvä fillarikaista on arvokkaampi kuin muutama lehmus. Niitä riittää Helsingissä ihan riittävästi, vaikkei juuri Continentalin edessä olisi yhtäkään.
Vinoparkki ei sovi vilkasliikenteiselle tielle (jos sopii millekään tielle). Nykytyyliin tehdyissä vinoparkeissa autoilijat joutuvat monissa tilanteissa väistämättä peruuttamaan sokkona ajoradalle. Olisi turvallisempaa tehdä viistoparkit toisin päin (paikalle peruutetaan, pois lähdetään eteenpäin), koska silloin tietä pitkin tuleva liikenne tulisi kummassakin tilanteessa kohti kuljettajan ovea, ei oikeaa takaovea.
Mutta sitten taas tätäkään ei varmaankaan tehdä, koska osa autoilijoista ei osaa ajaa. Minusta vain on kivampi, että peruutustaidoton kolhii ruutuun peruuttaessaan paria muuta autoa ja ehkä puuta kuin pois peruuttaessaan paria pyöräilijää, autoa ja ehkä raitiovaunua.
Olen pariin kertaan jäänyt miettimään sitä, kuinka yleinen onnettomuustyyppi on se, että autoilija läväyttää oven pyöräilijän eteen. Itselleni ei ole sattunut koskaan tuon kanssa edes läheltä-piti-tilanteita (mutta anekdotaalinen evidenssi), toisaalta dokumentoidusti tuohon on pyöräilijä kuolluktin pari vuotta sitten (ensin törmäys oveen, siitä bussin alle). Yhtä kuollutta kohti pitäisi tavallisissa pyöränopeuksissa olla suuri määrä loukkaantumisia, joten kai niistä jotain tilastoa on.
Asialla on sikäli aika paljonkin merkitystä liikennesuunnittelun kannalta, että jos onnettomuustyyppi on yleinen per tuollaisilla teillä ajetut pyöräkilometrit, kadunvarsiparkille pitää tehdä jotain.
Pyörätie joudutaan vetämään melkein metrin etäisyydellä autoista, koska tuo pyöräilijöiden metsästäminen ovella on niin yleinen harrastus. Siinä on aina vakavan onnettomuuden riski joko niin, että pyöräilijä törmää oveen kovalla vauhdilla tasi niin, että ovea väistävä pyöräilijä jää takaa tulevan auton alle.
Minusta vähän näyttää ettei Mannerheimintiestä saa hyvää millään, ainakin kävely-ympäristönä se on erinomaisen viheliäinen ja Hesarin/Runeberginkadun risteyksestä ei nyt vaan saa kaikille sujuvaa. Töölönlahtea kiertää valmiiksi korokkeella erotettu asvaltoitu kevyen liikenteen väylä jossa saattaisi riittää levennysvaraa erillisille pyöräkaistoille, tai sitten rantapöheikön tilalle voisi raivata uuden kävelytien vaikka ilman talvikunnossapitoa niin mittakaava pysyisi mielekkäänä ja talveksi kun liikenne on vähäisempää, voisi tehdä pyörätiestä taas kaksisuuntaisen.
Kuten tuolla aiemmin todettiin, Hesari olisi hyvä saada sujuvasti alitettua Oopperan itäpuolella. Tällä viimeisteltäisiin aika hulppea liikennevaloton pyöräilyreitti keskuspuistosta ydinkeskustaan.
Onnettomuusmekanismi on kristallinkirkas. Tässä on kuitenkin kaksi aivan erilaista tilannetta.
Jos pyörätie on auton oikealla puolella (“jalkakäytävän puolella”), auton oven avaa matkustaja. Matkustajalla ei ole ajokorttia, auto ei ole hänen, liikennekokemus on herkästi vähäisempää, pyöräilijän tajuaminen jalkakäytävänä näköiseltä väylältä ei ole helppoa, eikä oven peili näytä oikeaan paikkaan. Kaikki tämä lisää onnettomuusriskiä. Toisaalta onnettomuudet ovat vähemmän pahoja, koska kuperkeikan heittäminen talon seinään on kuitenkin kertaluokkaa vähemmän vaarallista kuin vastaantulevan rekan alle jääminen.
Jos taas pyörä kulkee auton vasemmalla puolella (ajoradan puolella), onnettomuudet ovat potentiaalisti paljon pahempia muun liikenteen vuoksi, mutta toisaalta kuljettajalla on ajokortti ja kuljettaja joutuu joka tapauksessa tarkistamaan peilistä ajoneuvoliikenteen tilanteen, jottei ovi lähde ohiajavan kyytiin.
Itse olisin nimenomaan kiinnostunut tietämään ihan kovaa faktaa siitä, kuinka paljon autoilijat onnistuvat metsästämään tien puolella ajavia pyöräilijöitä. Kaikkia vaaranpaikkoja on mahdotonta kitkeä, ja jokin käsitys riskin suuruudesta auttaisi priorisoimaan.
(Ja siis tyhmä onnettomuusmekanismi sikäli, että jos autojen ovi rakennettaisiin niin, ettei sitä saa täysin auki alle kahdessa sekunnissa, ongelmia ei olisi.)
Minäkin olen kuullut tämän version apulaiskaupunginjohtaja Korpisesta (sd), jonka visioon kävelykadusta ratikat eivät sopineet. Sinänsä ihan relevantti argumentti kyllä.
Koitin vähän kysellä, josko joku muistaisi oikeita tapahtumia, mutta varmuuteen en päässyt. Virkakunnassa tuon kuitenkin katsottiin tapahtuneen eikä lautakunnassa. Vihreiden sotkeminen asiaan lieneekin jälkikäteen keksittyä.
Vahingossa lähti ensin keskeneräinen, eli tuon edellisen samasta voi poistaa.
Dutch Cycling Embassyn tilaisuudessa perjantaina hollantilaiset liikennesuunnittelijat sanoivat, että heillä kadunvarsiparkkiin liittyvät onnettomuudet, erityisesti tuo oven avaaminen, ovat yleisin pyörien ja autojen välinen onnettomuustyyppi.
Toisaalta Alankomaissa pyöräily on huomattavasti Suomea turvallisempaa. Erityisesti siellä puuttuu meillä yleisin onnettomuustyyppi, eli kadun vasenta puolta kulkevaan pyörätiehen liittyvät ongelmat. Mikko Räsäsen väitöskirjan mukaan tien vasenta puolta kulkevalla pyörätiellä tapahtuu neljä kertaa enemmän onnettomuuksia kuin tien oikealla puolella. Risteysten välillä tapahtuvat onnettomuudet ovat melko pieni osa pyörän ja auton välisistä onnettomuuksista, jotka lähes kaikki tapahtuvat risteyksissä.
Lisää aiheesta Kaupunkifillarissa.
Pohdintaani pysäköinnin sijoittamisesta ja pyöräkaistoista Hesarilla Facebook-keskustelussa.
Paras lähde onnettomuusmääristä on muuten Eero Pasasen ja Mikko Räsäsen, Pyöräilyn riskit Helsingissä. Helsingin Kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston selvityksiä L 1999:5.
Vähän yli 75% auto-pyörä-onnettomuuksista Helsingissä tapahtuu tuon tutkimuksen mukaan risteyksissä. Pysäköityihin autoihin liittyviä onnettomuuksia oli aineistossa 6%.
Jos terveellisyydellä tarkoitetaan pienhiukkasille ja muille ilmansaasteille altistumista, niin ilmahan on autojen sisällä likaisempaa kuin ympäröivässä katutilassa keskimäärin (ks. tämä tutkimus s. 15). Myös busseista ja raitiovaunuista saattaa hyvinkin löytyä enemmän ilmansaasteita kuin pyöräkaistalta. Kun otetaan vielä huomioon liikunnan positiiviset terveysvaikutukset, on Mannerheimintietä pitkin selvästi terveellisempää liikkua pyörällä (tai jalan) kuin autolla, bussilla tai raitiovaunulla.
(Näin siis pikaisen tutkimusten selaamisen perusteella. Mielelläni kuulisin oikean asiantuntijan näkemyksen asiasta.)
On nurinkurista huolestua terveellisimmän kulkutavan terveysvaikutuksista. Lisäksi siirtyminen Töölönlahden puolelle ja sieltä pois aiheuttaa ylimääräisiä ajoradan ylityksiä.
Lähes kaikki Helsingin pyöräkaistat taitaa olla rakennettu vasta tuon jälkeen ja kiertoliittymiä on lisätty (yhä) reilusti. Vaikuttanut varmasti osuuksiin.
Oiskohan kaupungilla varaa päivittää tätä vaikka 15 vuoden välein, ettei ihan mutuna tarvii suunnittelua tehdä?
Riippuu kai siitä, minne on menossa. Töölöntorilta on Töölönkatiu on ihan asiallinen pyräilyreitti keskustaan, ja Hesperianpuistoa myöten pääsee mukavasti mm. yliopistolle. — Teiden ylittämien on kaupungissa luonnollinen osa liikkumista, kaikilla liikkumismuodoilla.
Tuskin kyseessä on aktiivinen metsästäminen, usdein huolimattomuus. Mutta vahinko sattuu viisaallekin. Tiedän yhden tapauksen, josta oli seurauksena ½ vuoden sairasloma.
Keskilyhyillä matkoilla (Töölöstä Töölöön/Kamppiin/Stockalle) kierto rannasta olisi polkijan voimalla liikkuvalle ajassa suhteellisen pitkä lisä ja kiva ärsytyksen aihe, kaksi valoylitystä eli odotusta keskimäärin 1–1,5 min + ylämäki takaisin rannasta. “Miksi autot ajaa suoraan ja meidät laitetaan kiertämään”. Toisessa suunnassa eli Töölönkadullekin on ylämäki. Juuri ne ihmiset pitäisi saada pyöräilemään, joista jo tuollaiset ylämäet on välteltävä reittikohta.
Tämä muisto tulee ”hevosen suusta”, Roomasta.
Helsingin Vihreät halusivat tehdä Arkadiankadusta kävelykadun, josta raitiotiet pitäisi poistaa (siis ydinkeskustan ulkopuolisesta Avenuesta kävelykatu! Heh!). Korpinen ehdotti Arkadiankadun linjan säilyttämistä, mutta pysäkkien siirtämistä Kampin kannalta optimaalisemmin. Ksv ehdotti Salomoninkatua, jolloin myös Lasipalatsin vaihtopysäkki olisi säilynyt, mutta lautakunta päätti Simonkadusta. Hevosesta tuli siis kameli.
Lautakunnan äänestystulos löytyy arkistosta.
Tapaus osoittaa, ettei puolueen jäsenkirja pätevöitä kokonaisvaltaiseksi liikennesuunnittelijaksi. Pikemminkin päinvastoin.
Mitä väliä.
Siispä Hesperian puiston itäpäähän pitäisi saada Manskun alitus, toinen alitus Nervanderinkadun päästä Baanalle, ja Baanalta sisäänkäynti Kampin keskukseen / metroasemalle niin alkaisi olla sujuvaa ja liikennevalotonta, ja ainakin kesäisin samalla mukavuustasolla henkilöautoilun kanssa. Pisara-asemallehan oli muuten suunniteltu Baanalta (taas) sellainen sisäänkäynti jota ei saa käyttää.