Tekijä: Osmo Soininvaara

Donaueschingen-Freiburg, ylä- ja alamäkipyöräilyä

Näyttökuva (7)

Yöl­lä heräsin kovaan kurkkukipu­un. Päätin, että jos aamul­la on kuumet­ta, jään hotel­li­in. Ei ollut, joten päätin lähteä, mut­ta vähem­män kun­ni­an­hi­moi­ses­ti. Sopi­va kohde oli Freiburg. Halu­an käy­dä kat­so­mas­sa ekokaupunkia, joka on määräti­etoisil­la liiken­nepoli­it­tisil­la toimil­la nos­tanut joukkoli­iken­teen osu­u­den läh­es yhtä korkeak­si kuin se on Helsingis­sä. Matkaa alla 70 km ja kohde on 400 metriä alem­pana kuin lähtöpiste. Pitäisi olla helppo

Suun­nit­telin sopi­van näköisen reitin pikkuteitä pitkin. Olin tietoinen ylämäen riskistä, että en tul­lut ajatelleek­si, että edessä olisi kymme­nen kilo­metriä pitkä ylämä­ki, joka nos­taa min­ut 300 metriä ylem­mäs. Jat­ka lukemista “Donaueschin­gen-Freiburg, ylä- ja alamäkipyöräilyä”

Beuron — Donaueschingen

Beuron - Donau Eschen

Olin päät­tänyt heit­tää molem­mat puh­jen­neet renkaat men­emään ja ostaa uudet, mut­ta pakko­han ainakin toinen oli paika­ta, kos­ka muuten olisin ollut täysin neu­vo­ton, jos kumi puhkeaa taas. Siinä ensim­mäisenä puh­jen­neessa oli niin pitkä reikä (5mm), ettei sitä kan­nat­tanut paika­ta. Se ei myöskään voin­ut olla seu­raus­ta mis­tään terävästä, kos­ka jos olisi, päällysren­gas olisi myös riekaleina. Ren­gas oli saanut siipeen­sä, kun jyrkässä alamäessä asfalt­ti lop­pui ja töyssy löi van­teille. Ilman­paine! Jat­ka lukemista “Beu­ron — Donaueschingen”

Riedlingen – Beuron

Riedlingen -Beuron (2)

(Kuvista saa isom­mat klikkaa­mal­la niitä.)

Reit­ti jatkoi tasaista laak­soa Tonavaa yläjuok­su­un. Todel­la huvit­tavaa kut­sua Tonavak­si joka, joka on Van­taan­joen luokkaa. Reit­ti kul­ki läpi tasaista, aika yksi­toikkoista pel­tomaise­maa. Tämä olisi tosi ankea­ta polkea vas­tatu­uleen, mut­ta tuuli oli tyyn­tynyt. Iltapäiväl­lä se heräsi uud­estaan myötäisenä.

Tuuli oli tyyn­tynyt ja vähäi­nenkin tuuli oli enem­mänkin myötäinen.

 

Söin lounas­ta rav­in­to­las­sa, jos­sa oli toinenkin rep­puselkäpyöräil­i­jä. Hän oli matkalla Napoli­in. Tavaroi­ta oli silmämääräis­es­ti vielä vähem­män kuin min­ul­la. Jat­ka lukemista “Riedlin­gen – Beuron”

Ulm- Riedlingen

Ulm - Riedlingen

Aamul­la kiertelin Ulmia fil­lar­il­la. Olin ottanut hotelli­ni aivan väärästä paikas­ta. Van­ha kaupun­ki oli tosi hieno!

Olin tul­lut Ulmi­in, kos­ka täältä läh­tee kohti Baselia pääpyöräre­it­ti. Piti kokea, mitä se tarkoittaa.

P1000652
Vauhti­hir­mu Ulmin torilla

Reit­ti lähti seu­raa­maan pien­tä paikallista jokea, jon­ka nimeä yritin etsiä, kunnes totesin, että sehän on siis Tona­va. Me kaik­ki olemme syn­tyessämme pieniä ja kas­vamme sit­ten suurik­si. Myös joet. Jat­ka lukemista “Ulm- Riedlingen”

Augsburg – Ulm

Augsburg-Ulm

Fil­lar­i­ni elek­tron­i­ikkain­no­vaa­tio on open­cy­clemap –kart­to­jen lataami­nen Garminin nav­i­gaat­tori­in. Viral­lis­ten pyöräre­it­tien käyt­tämi­nen ei kan­na­ta, jos aikoo ehtiä määräa­jas­sa ajaa vaik­ka Helsingistä Niz­za­an, mut­ta jos ei ole kiire min­nekään, näi­den avul­la löytää kivo­ja maisemia ja rauhal­lisia reit­te­jä – siis autoli­iken­teen kannal­ta rauhal­lisia. Jat­ka lukemista “Augs­burg – Ulm”

München – Augsburg

Tämän kesän pyöräretkeni suun­tau­tuu jon­nekin Alp­pi­en pohjois­puolelle. Reit­ti ei ole vielä selvä, kos­ka siihen vaikut­taa sää. Alku- ja lop­pupis­teet ovat joka tapauk­ses­sa Münchenissä.

Alun perin min­un piti lentää Milanoon, pör­rätä vähän aikaa Pohjois-Ital­ias­sa ja polkea Pra­haan, mut­ta sääen­nuste (36 Co) pakot­ti viime­hetken muu­tok­seen. Käytin ensim­mäisen ker­ran Air­shells –laukkua. Se oli ahtaampi kuin luulin ja jouduin irrot­ta­maan ohjaus­tan­gon kokon­aan ennen kuin fil­lari mah­tui. Voi olla, että sat­u­lan irro­tus olik­si riit­tänyt, mut­ta alkoi tul­la kiire enkä ehtinyt vai­h­toe­htoisi­in kokeilui­hin. Jat­ka lukemista “München – Augsburg”

Fennovoiman muiden osakkaiden riski kasvaa

Fen­novoiman uusi suuromis­ta­ja Migrid Solar­na on ilmi­selvä bul­vaani, mut­ta täl­laiset jär­jeste­lyt anta­mat­ta mah­dol­lisu­u­den olla julkises­ti tajua­mat­ta asiaa.

Onko sil­lä väliä? Migrid Solar­nan kanssakaan Rosatom ei saa enem­mistöase­maa Fennovoimassa.

Ongel­ma on taloudelli­nen ja kos­kee muiden osakkaiden riske­jä. En ole lukenut Fen­novoiman yhtiöjärjestys­tä, mut­ta tietääk­seni se on Mankala-yhtiö. Näi­den yhtiöi­den osakkaiden ris­ki ei rajoitu niiden yhtiöön sijoit­ta­maan pääo­maan. Omis­ta­vat sitoutu­vat osta­maan yhtiön tuot­ta­maa sähköä omakus­tan­nush­in­taan osakkuuk­sien­sa suh­teessa. Tähän sisäl­tyy paljon suurem­pi ris­ki. Samas­ta syys­tä varsi­nainen sijoi­tus yhtiöön on riskitön, olet­taen, että yhtiökump­pan­it selviävät velvoit­teis­taan. Se ei tosin tuo­ta mitään eikä voi tuot­taa, kos­ka Mankala-yhtiö ei voi tehdä voit­toa. Jat­ka lukemista “Fen­novoiman muiden osakkaiden ris­ki kasvaa”

Tappaako vilkas katu asukkaat?

Helsin­gin Sanomis­sa arvostelti­in tänään aikei­ta muut­taa moot­toriteitä asuinkaduik­si Laa­jasa­lon­ti­estä alka­en. Kir­joituk­sis­sa vedot­ti­in Kanadas­sa viime vuosi­tuhan­nel­la tehty­isin tutkimuk­si­in, joiden mukaan vilkkaasti liiken­nöi­ty­jen katu­jen var­sil­la asu­vien eli­na­jan­odote on 2,5 vuot­ta mui­ta alempi.

Tutkimuk­set ovat van­ho­ja ja vielä van­hempaa aikaa edus­taa aika, jol­loin asukkaat oli­vat altistuneet liiken­teen haitoille. Tiedämme siis, että Kanadas­sa 1960-ja 70-luvuil­la ei ollut ter­veel­listä asua vilkkaasti liiken­nöi­ty­jen tei­den var­sil­la. Sen me oikeas­t­aan tiedämme ilman tutkimuk­si­akin. Tuol­loin esimerkik­si ben­si­inin lisäaineena käytet­ti­in lyi­jyä eikä katalysaat­tor­e­i­ta ollut. Ilma todel­la oli epäpuh­das­ta, ellei suo­ras­taan myrkyl­listä. Tiede­tään sekin, että lyi­jyaltistuk­sen takia las­ten kog­ni­ti­iviset kyvyt kehit­tyivät huonom­min. Nämä tutkimuk­set on yritet­ty mitätöidä sil­lä, että meluis­ten katu­jen var­sille on valikoitunut köy­hiä asukkai­ta, mis­tä las­ten huono älykkyys johtuu, mut­ta täl­lä valikoi­tu­misel­la voi sit­ten selit­tää ulos myös nuo kanadalais­tutkimuk­set. Jat­ka lukemista “Tap­paako vilkas katu asukkaat?”

Tyhjien asuntojen todellisuus selvitettävä

Helsin­gin Sanomat julka­isi taas ker­ran tiedon, jon­ka mukaan Helsingis­sä on 30 000 tyhjää asun­toa. Ei pitäisi käyt­tää harhaan­jo­htavaa ter­miä, sil­lä vaik­ka itse tek­stistä kävi ilmi, että tyhjiltä asun­noista vain osa on tyhjiä, tieto 30 000 ”tyhjästä” asun­nos­ta jää itämään ihmis­ten päähän. Useim­mat luke­vat vain otsikot. Tyhjäl­lä asun­nol­la tarkoite­taan siis asun­toa, jois­sa kukaan ei asu vak­i­tuis­es­ti. Helsin­ki on Suomen kun­nista se, jos­sa ”tyhjiä” asun­to­ja on suh­teessa vähiten.

Asun­to on ilman vak­i­naista asukas­ta kun

  • Se on myytävänä tai remon­toita­vana ennen uut­ta asukas­ta. Jos tämä väli­vai­he kestää vaikka­pa vain kolme kuukaut­ta, tulee tästä herkästi kymme­nen tuhat­ta tyhjää asuntoa.
  • Asun­to on tyhjänä putkire­mon­tin takia (omanikin on juuri nyt)
  • Asun­to on kakkosasun­tona. Monel­la maakun­tien liikemiehel­lä on pieni asun­to Helsingis­sä, kos­ka se tulee halvem­mak­si kuin yöpyä yht­enään hotel­lis­sa. Lähipi­iristäni tun­nen kak­si täl­laista tapausta.
  • Eri­tyis­es­ti Eiran­ran­nas­sa on paljon luk­susasun­to­ja, joiden halti­jat ovat ulko­mail­la asu­via rikkai­ta. Rikkail­la suo­ma­laisil­la jääkiekkoil­i­joil­la ja autonkul­jet­ta­jil­la on myös usein kakkosasun­to Helsingissä
  • Monel­la yri­tyk­sel­lä on yri­tyk­sen sisäisessä hotel­likäytössä ole­va asun­to Helsingissä.
  • Asun­nos­sa asuu vaikka­pa viro­lainen raken­nus­mies, jon­ka vak­i­tu­inen osoite on Tallinnas­sa. Helsingis­sä on todel­la paljon viro­laisia työn­tek­i­jöitä, joiden vak­i­tu­inen osoite on Tallinnas­sa. (Vero­tus) Vain osa matkus­taa päivit­täin Tallinnaan.
  • Asukas on ”van­hainkodis­sa” eikä suku pane asun­toa vuokralle, kos­ka ei saa tavaroi­ta mah­tu­maan mihinkään ja kos­ka asun­non vuokraamises­sa ei ole mitään taloudel­lista järkeä, kos­ka vuokra kon­fiskoidaan (85 %) hoitomaksuun.
  • Asukas on kuol­lut ja perikun­nal­la menee asun­non tyh­jen­tämiseen kuukausikau­pal­la aikaa, kos­ka siinä on hommaa.
  • Vak­i­tu­inen asukas on vuo­den työkeikalla vaik­ka Brys­selis­sä, eikä halua (huoneka­lut) vuokra­ta asun­toa vuodek­si. Sil­loin täl­löin tulee kuitenkin käy­tyä Suomes­sa ja lisäk­si vuokraamiseen liit­tyy aina ris­ki, jota ei lyhy­taikaises­sa vuokraamises­sa oikein kan­na­ta kantaa.

Jat­ka lukemista “Tyhjien asun­to­jen todel­lisu­us selvitettävä”

Geneven pakolaissopimus pitäisi uusia

Gen­even pako­lais­sopimus toimii jok­seenkin jär­jen­vas­taisel­la taval­la ja sik­si se pitäisi uusia. Sopimuk­sen mukaan tur­va­paikan hak­i­joi­ta, jot­ka ovat onnis­tuneet pääsemään maa­han, tulee kohdel­la erit­täin hyvin ja hei­dän tapauk­sen­sa tutkia perus­teel­lis­es­ti, mut­ta maa­han pääsemistä saa estää kaikin tavoin¹, oli­vat ihmiset kuin­ka hädä­nalaisia hyvän­sä. Kokon­aisu­ut­ta on vaikea pitää loogisena.

On help­po ennus­taa, että pako­laisvir­ta Välimeren yli Euroop­paan tulee vain kiihtymään, eikä siihen auta vaik­ka EU yrit­täisi tuho­ta jokaisen veneen Välimeren eteläran­nal­la. Tuhan­net tule­vat edelleen kuole­maan pyrkiessään henken­sä kau­pal­la Euroop­paan. Ihmissalakul­je­tuk­ses­ta tulee yhä kannattavampaa.

Sopimus­ta tulisi muut­taa siten, että varakkail­la mail­la on velvol­lisu­us ottaa vas­taan pako­laisia kan­tokykyn­sä mukaan. Suurim­malle osal­la mai­ta tämä merk­it­sisi nyky­istä suurem­paa määrää pako­laisia. Maa­han pää­sevät valit­taisi­in tas­a­puolisu­ut­ta nou­dat­taen maan rajo­jen ulkop­uolel­la anta­mat­ta eri oikeut­ta niille, jot­ka ovat onnis­tuneet pääsemään maa­han. Pako­laisik­si val­i­tut kul­jetet­taisi­in tur­val­lis­es­ti maa­han eikä kukaan hukkuisi matkalla. Jat­ka lukemista “Gen­even pako­lais­sopimus pitäisi uusia”