Tekijä: Osmo Soininvaara

Suomen synkkä tulevaisuus (4) kielimuurin takaa on vaikea menestyä

Suo­ma­laiset ovat hyviä insinööriosaamises­sa. Kun Nokian men­estys kän­nykkäk­il­pailus­sa rom­ahti, sen puhe­limet taisi­vat edelleen olla teknis­es­ti parhai­ta (nyt Sam­sung on men­nyt ohi), mut­ta sof­ta ja käyt­täjäys­täväl­lisyys tökkivät.

Tämä ongel­ma kos­kee jok­seenkin kaikkia kulu­tus­tavaroi­ta. Niitä ei osa­ta viimeis­tel­lä käyt­täjäys­täväl­lisik­si. Ja jos osa­taankin, ei osa­ta myy­dä. Myön­nän, että väit­teet ovat vähän kliseemäisiä, mut­ta tot­ta ainakin toinen puoli.

Olen­naista on, että hyväl­lä insinööriosaamisel­la pär­jäsi ennen, mut­ta ei pär­jää enää. Hyvä insinööriosaami­nen on edelleen edel­ly­tys men­estyk­selle, mut­ta yksin se ei enää riitä. Pieni kielialue on ollut meille aina hait­ta, mut­ta nyt tämän hai­tan merk­i­tys on kas­vanut. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (4) kie­limuurin takaa on vaikea menestyä”

Suomen synkkä tulevaisuus (3) Koulutusetumatkan hupeneminen

Suomen vahvuute­na on ollut hyvin koulutet­tu kansa. Meil­lä ei ole varsi­naisia huip­puyliopis­to­ja. Sik­si meil­lä ei kär­ki ole terävä, mut­ta keskiver­tokansalaisen osaami­nen on hyvää ja huonos­ti koulutet­tu­jen määrä suh­teel­lisen vähäi­nen. Koulu­ar­vosanoin voidaan sanoa, että meil­lä on paljon kasin osaajia.

Hyv­in­voi­va keskilu­ok­ka on hyvä asia pait­si ihmisille itselleen myös koko kansan­taloudelle. Eri­tyisen ilah­tunut siitä on val­tio­varain­min­is­teri, kos­ka sieltä ne vero­tu­lot tulevat.

Meil­lä on siis hyvä ammat­timiehiä ja koulutet­tu keskilu­ok­ka. Tämä on ollut suuri vahvu­us, mut­ta elinkeino­rak­en­teen muu­tos on viemässä tätä suh­teel­lista etua meiltä. Etu­matkamme on kuitenkin hupen­e­mas­sa, kun muut otta­vat meitä kiin­ni. Lisäk­si omat oppimis­tu­lok­semme ovat viime aikoina jopa laske­neet. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (3) Koulu­tuse­tu­matkan hupeneminen”

Suomen synkkä tulevaisuus (2) Metsätalouden merkitys vähenee

Met­sän merk­i­tys oli Suomen taloudel­liselle nousulle val­ta­van suuri. Yleen­sä suuret luon­non­va­rat eivät tee kan­soista rikkai­ta, kos­ka ne rikas­tut­ta­vat vain pien­tä omis­ta­ja­joukkoa, joka elää ylel­lis­es­ti köy­hyy­den ympäröim­inä. Nor­jan öljy tekee tässä poikkeuk­sen, kos­ka öljy­varat ovat val­tion omis­tuk­ses­sa ja kaik­ki nor­jalaiset hyö­tyvät sitä matali­na veroina suh­teessa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan anteliaisu­u­teen. Venäjän öljy­varat ovat sään­nöstä vain osit­tainen poikkeus.

Suomen vihreä kul­ta rikas­tut­ti koko maa­ta, kos­ka puun saami­nen tehtaisi­in oli niin työlästä. Kun pui­ta kaadet­ti­in jus­teer­il­la ja kul­jetet­ti­in hevospeleil­lä, met­sä­talouden tuot­ta­ma raha valui koko kansan­talouteen. Sen merk­i­tys ei rajoit­tunut satoi­hin tuhan­si­in met­sämiehi­in. Hei­dän ostovoimansa piti yllä kaup­po­ja, koulu­ja ja niin edelleen.

Kaik­ki tiedämme, mitä euka­lyp­tus­sel­lu ja sanomale­hti­pa­perin laske­va kulu­tus on met­sä­taloudelle merkin­nyt. Vielä suurem­pi muu­tos on tapah­tunut puun kor­ju­us­sa. Koneel­lis­tu­misen ansios­ta yksi met­suri kor­jaa nyt yli kym­menker­tais­es­ti sen määrän puu­ta kuin vielä 60 vuot­ta sit­ten. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (2) Met­sä­talouden merk­i­tys vähenee”

Suomen synkkä tulevaisuus (1) Johdanto

Ital­ialainen naa­puri­ni ihmetteli Suomen taloudel­lista tilaa. Hän ker­toi ital­ialai­sis­sa lehdis­sä puhut­ta­van Suomes­ta jo Pohjolan Kreikkana.

Kahdek­san vuot­ta kestänyt laskukausi on poikkeuk­sel­lisen paha. Kyse ei ole enää suh­dan­nevai­hteluista vaan jostain pysyvämmästä.

Aina voi kysyä, mik­si suo­ma­lais­ten ylipään­sä pitäisi olla vau­raampia kuin vaik­ka puo­lalais­ten. His­to­ri­an saatossa Puo­la on ollut meitä rikkaampi muu­ta­maa viimeistä vuosikym­men­tä luku­un otta­mat­ta. Onko järjestys palaa­mas­sa ennalleen tai san­o­taanko vaik­ka normaaliksi?

Meil­lä on pysyviä heikkouk­sia, kuten syr­jäi­nen sijain­timme, har­vaan asut­tu maa ja kielemme, jol­la ei ole käyt­töä maamme rajo­jen ulkop­uolel­la. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (1) Johdanto”

Onko arava-vuokratalojen politiikka epäonnistunut torjumaan segregaatiota?

Essi Eero­la ja Tuuk­ka Saari­maa ovat julkaisseet VATT:n julka­is­usar­jas­sa tutkimuk­sen sosi­aalisen asun­to­tuotan­non vaikut­tavu­ud­es­ta (Who Ben­e­fits from Pub­lic Hous­ing?, VATT work­ing papers 68). Tutkimuk­sen voi lada­ta itselleen tästä. Se on voimakas puheen­vuoro nou­datet­tua poli­ti­ikkaa vas­taan. Niin ainakin minä sen tulkitsen.

Vai­h­toe­htona sille, että tehdään eril­lisiä halpo­ja asun­to­ja pien­i­t­u­loisille, on tukea pien­i­t­u­loisia asun­totuen kaut­ta. Kyse on siis siitä, kohdis­te­taanko tuki seini­in vai asukkaisiin.

Seinien tukemista puo­lus­te­taan viral­lis­es­ti sil­lä, että näin voidaan ohja­ta sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa myös parem­mille alueille. Asun­totuen mukana pien­i­t­u­loiset pyrk­i­sivät asumaan sinne, mis­sä asum­i­nen on halv­in­ta ja tulok­se­na olisi seg­re­gaa­tio ja slum­mit. Tosi­asi­as­sa luulen, että tähän poli­ti­ikkaan on alun perin päädyt­ty aivan muista syistä, joista alem­pana tässä artikkelissa.

Tutkimuk­sen mukaan juuri tätä tavoitet­ta sosi­aa­li­nen asun­to­tuotan­to ei ole toteut­tanut lainkaan, vaan on saat­tanut jopa edis­tää segregaatiota.

Hyvä­tu­loiset asu­vat hyvä­tu­loisil­la alueil­la myös ara­va-kan­nas­sa Jat­ka lukemista “Onko ara­va-vuokrat­alo­jen poli­ti­ik­ka epäon­nis­tunut tor­ju­maan segregaatiota?”

Työlliset ovat työttömiä tärkeämpiä

Palvelu­alan työn­tek­i­jöi­den ammat­ti­jär­jestö PAM on ilmoit­tanut valvo­vansa silmä kovana, että kaup­po­jen auki­oloaiko­jen piden­tymis­es­tä koitu­vat lisä­tun­nit annetaan vak­i­tu­isille, osa-aikatyötä tekeville sen sijaan, että palkat­taisi­in työt­tömiä. Tätä ei ole osat­tu julk­isu­udessa pahek­sua enkä pahek­su minäkään, kos­ka laki on PAM:in puolel­la ja kos­ka kau­pan osa-aikaiset työn­tek­i­jät ovat varsin matalapalkkaisia.

Olisi perusteltavis­sa myös se kan­ta, että olisi vielä tärkeäm­pää kokon­aan työt­tömien päästä kiin­ni edes osa-aikaiseen työhön. Itses­tään selvyytenä ote­taan se, että jo työssä ole­vien etu sivu­ut­taa työt­tömän edun. Jat­ka lukemista “Työl­liset ovat työt­tömiä tärkeämpiä”

Miten turvata sähkön riittävyys (3/3) Mitä tehdä ilmaisella sähköllä?

Sähkön hin­nan vai­hdel­lessa rajusti jakau­mal­la on myös toinen pää. Ajoit­tain sähkön hin­ta menee nol­laan ja on men­nyt jopa negati­ivisek­si. Kan­nat­taisi kek­siä käyt­tö­tarkoituk­sia sähkölle, joka ei mak­sa mitään tai melkein ei mitään. Se ei sil­loin oikeasti mak­sa mitään, kos­ka vai­h­toe­htona on veden juok­sut­ta­mi­nen ohi tur­bi­inien vesivoimaloissa.

Mieleen tulee vedyn valmis­t­a­mi­nen polt­toaineek­si tai muut sähkön avul­la valmis­tet­ta­vat syn­teet­tisen polt­toaineet. Jat­ka lukemista “Miten tur­va­ta sähkön riit­tävyys (3/3) Mitä tehdä ilmaisel­la sähköllä?”

Miten turvata sähkön riittävyys (2/3) Ratkaisuvaihtoehtoja

Pää­vai­h­toe­hto­ja tur­va­ta sähkön riit­tävyys on kaksi.

  • Mak­se­taan varaka­p­a­siteetista taval­la tai toisel­la yhteisesti.
  • Hyväksytään se, että sähkön hin­ta kohoaa ajoit­tain hyvin korkealle niin, että kap­a­siteetin ylläpi­to kan­nat­taa voimaloille, joi­ta käytetään vain muu­tamia kym­meniä tun­te­ja vuodessa.

Vai­h­toe­hdon yksi mukaises­ti toimien ei olisi päästet­ty voimay­htiöitä lopet­ta­maan lauhde­voimaloi­ta kan­nat­ta­mat­tom­i­na, vaan niille olisi mak­set­tu kap­a­siteet­ti­mak­sua siitä, että ne pitävät voimalat ras­vas­sa ja miehitet­ty­inä niin, että ne voidaan käyn­nistää suh­teel­lisen lyhyel­lä varoi­tusa­jal­la. Tämä kus­tan­nus olisi jaet­tu sähkön käyt­täjille esimerkik­si sulak­keen koon suh­teessa. Jat­ka lukemista “Miten tur­va­ta sähkön riit­tävyys (2/3) Ratkaisuvaihtoehtoja”

Miten turvata sähkön riittävyys (1/3) Ongelma

Sähkön tun­tiko­htainen pörssi­hin­ta määräy­tyy aina mar­gin­aalis­sa ole­van kalleim­man sähkön­tuotan­non mukaan. Tämä tarkoit­taa samal­la hin­ta-alueel­la ole­vaa mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sil­taan kallein­ta tuotantolaitosta.

Sama hin­ta-alue tarkoit­taa sitä aluet­ta, jon­ka sisäl­lä siir­toka­p­a­siteet­ti riit­tää niin, että paikallisen sähköpu­lan vuok­si ei joudu­ta käyn­nistämään kalli­im­paa voimalaitos­ta. Suomen sisäl­lä siir­toka­p­a­siteet­ti yleen­sä riit­tää niin, että Suo­mi on koko ajan samaa hin­ta-aluet­ta. Suomen ja Ruotsin välil­lä on viime aikoina ollut ongelmia siir­toka­p­a­siteetin osalta, minkä seu­rauk­se­na Suomes­sa hin­ta on muo­dos­tunut korkeam­mak­si kuin Ruot­sis­sa, kos­ka Ruotsin hal­paa sähköä ei ole voitu siirtää Suomeen niin paljon kuin olisi ollut kysyn­tää. Sen sijaan Suo­mi ja Balt­ian maat ovat useim­miten samaa hin­ta-aluet­ta. Jat­ka lukemista “Miten tur­va­ta sähkön riit­tävyys (1/3) Ongelma”

Tuhoaako ilmastopolitiikka EU:n kilpailukyvyn?

Jos Varsi­nais-Suomes­sa olisi oma sähköveron­sa joka olisi korkeampi kuin muual­la Suomes­sa, ener­giaval­tainen teol­lisu­us kart­taisi Varsi­nais-Suomea. Varsi­nais-Suo­mi köy­hty­isi suh­teessa muuhun Suomeen. Tämä johtuu siitä, ettei Varsi­nais-Suomel­la ole omaa val­u­ut­taa ja siitä, että siel­lä nou­date­taan samo­ja työehtosopimuksia.

Eija-Riit­ta Korho­la ja todel­la moni muu näyt­tää ajat­tel­e­van, että mikä kos­kee yllä Varsi­nais-Suomea kos­kee yhtäläis­es­ti EU:ta globaalis­sa kil­pailus­sa. Jat­ka lukemista “Tuhoaako ilmastopoli­ti­ik­ka EU:n kilpailukyvyn?”