Perjantaina julkaistiin eräiden yksittäisten markkinatalousmyönteisten sosiaaliliberaalien vihreiden manifesti, joka on suunnattu kokoomuksen viimeisille sivistysporvareille kehotuksella luopua toivottamasta taistelusta kokoomuksen suunnasta ja vaihtaa vihreisiin. Jossakin tämä teksti on liitetty minuun. Annoin nimeni käyttöön kun sitä pyydettiin, mutta en ollut asiassa aloitteellinen enkä juuri osallistunut manifestin laadintaan.
Sinänsä olen sitä mieltä, että kokoomuksen persuuntumisen ja muuttuminen yhä leimallisemmin miesten puolueeksi, pitäisi tehdä vihreille helpoksi saada ääniä kokoomuksesta. Ei pitäisi tehdä kuin laittaa haavi ulos ja korjata satoa.
Tere Sammanlahden kaltaisista kokoomuslaisista ei tule koskaan vihreitä ja parempi niin, mutta ennen kokoomuksessa oli niin sanottuja sivistysporvareita, jotka puolustivat myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta. He ovat nyt kodittomia.
Päätin kirjoittaa juttusarjan siitä, miksi vihreiden kannattaa panostaa markkinatalouteen ja miksi vihreät ovat markkinatalouden edistäjinä puhdasoppisempia kuin kokoomuslaiset. Aihe ei ole minulle uusi. Olen kirjoittanut aiheesta blogillani ennenkin (esimerkiksi tässä). Vuonna 1990 kirjoitin peräti kirjan Vihreä markkinatalous.
Aloita siitä, miksi päästöjen hallinnassa hintaohjaus on parempaa kuin hallinnollinen ohjaus.
Hintaohjauksella tarkoita päästökauppaa ja haittaveroja. Näiden tehosta on kaksi vakuuttavaa esimerkkiä, USA:n ja EU:n rikkipolitiikka ja EU:n kasvihuonekaasujen päästökauppa. Lisääkin menestystarinoita löytyy, mutta nämä ovat ne merkittävimmät.
1980-luvulla maailmaa uhkasi rikkipäästöjen tuottama happamoituminen. Ongelma pystyttiin selättämään, mistä moni on saanut aiheen sanoa, että pelottelu kuolevilla metsillä oli alarmismia. Päästöt saatiin kuriin ja ongelma voitettiin. Huonosti olisi käynyt jos mitään ei olisi tehty. Ei siinä ollut mitään aiheetonta alarmismia. Palokunta tuli turhaan, koska se sai tulipalon sammumaan?
Yhdysvalloissa rikkipäästöihin käytettiin päästökauppaa ja Euroopassa hallinnollista ohjausta. Molemmissa päästöt vähenivät suunnilleen yhtä paljon, mutta se tuli Euroopassa neljä kertaa kalliimmaksi. Yhdysvalloissa kaikkien piti vähentää yhtä paljon, maksoi mitä maksoi. Yhdysvalloissa yritykset saattoivat leikata päästöjä toisten puolesta, jos heillä oli siihen halpa keino.
Ilmastopäästöjen vähentämisessä päästöt on jaettu Euroopassa kahteen koriin, päästökauppasektoriin ja taakanjako sektoriin. Päästökauppasektorilla raha ratkaisee ja pulinat pois, taakanjako sektorilla vähennykset perustuvat poliittisiin päätöksiin.
Taakanjako sektorilla päätöksiä jokainen pyrki suhmuroimaan, jotta päästövelvoite ei osuisi omalle kohdalle. Se toimi.
Vuodesta 1990 vuotaan 2025 päästökauppasektorin päästöt vähenivät Suomessa 66 % ja taakanjako sektorin päästöt vain 30 %. Perussuomalaiset valittavat, että turpeen poltto oi kielletty ja nyt Orpon hallitus on sitoutunut edistämään sitä(!) Ei sitä ole mitenkään kielletty, se ei päästökaupan oloissa vain yksinkertaisesti kannata. Päästökauppa ei koske pieniä kattiloita, ja niissä turpeen poltto jatkuu vanhaan tahtiin.
(Julkisuudessa toistetaan jatkuvasti, että Ruotsissa turvetta kohdeltaisiin toisin. Ihan saman päästökaupan piirissä se sielläkin on eikä turvetta siksi Ruotsissa polteta edes niin paljon kuin Suomessa)
Ympäristöverot ovat hyvä ympäristöpolitiikkaa ja täysin talousteorian mukaisia (ulkoisten kustannusten hinnoittelu).
En kyllä usko tuohon sivistysporvari-juttuun, marginaalista ilmiötä kyseessä.