Kuuntelin Arto Satosen kirjan vääntäen ja linjaten. Kirjoita siitä useamman postauksen, koska kirja tarjoaa hyvän pohjan arvioida hallituksen toimia – mistä osan samaa mieltä ja mistä eri mieltä.
Tutustuin kansanedustaja Arto Satoseen ja arvioin hänet selvästi keskiviivan paremmalle puolelle, vaikka olenkin hänen kanssaan monista asioista eri mieltä.
Satosen kanssa nimittäin voi olla eri mieltä, koska hän on selkeästi jotain mieltä. Demarien kanssa on vaikea olla eri mieltä, koska heidän mielipiteistään ei saa mitään selvää, mikä koskee erityisesti puolueen nykyistä puheenjohtajaa, joka ei ole kantaa yhteenkään vaikeaan poliittiseen valintaan. Se, että on kaikkien keskenään ristiriitaisten hyvien asioiden puolella ei ole mikään mielipide, koska olennaista on, miten valitsee keskenään ristiriitaisista hyvistä asioista.
Satonen myös yrittää vastata argumenttiin argumentilla, toisin kuin keskustalaiset. Kun keskustalainen sanoo argumentin A, joka pannaan keskustelussa aivan palasiksi. keskustalainen pyytää uuden puheenvuoron, ei kommentoi vastaväitteitä mitenkään vaan toistaa argumentin A. He tekevät näin aina, joten varmaan se on jossain Alkio-opistossa heille opetettu. Luotetaan siihen, että kuulija ei ajattele loogisesti vaan kuuntelee puheenvuoroa kuin lauluesitystä.
Mistä ei sanota mitään
Aloitan siitä, mistä Satonen ei sano kirjassaan mitään: talouspoliittisten toimien ajoittamisesta. Siinä nimittäin hallitus on minun mielestäni tehnyt kalleimmat virheensä.
Kun opiskelin kauan sitten kansantaloustiedettä, se oli lähinnä makroa ja siinä keskityttiin suhdannevaihtelujen hallintaan. Se oli hallituksen tärkein tehtävä.
Kuvaan käsitystäni suhdannevaihteluista lyhyesti. Varoitan lukijoita, että tämä on oma tulkintani asiasta. Joku toinen voisi tulkita toisin.
Kun talous kääntyy nousuun, kansantalouteen tulee lisää rahaa ja lisää ostovoimaa. Syntyy itseään täydentävä ylöspäin suuntautuva kierre, joka johtaa lopulta suhdanteiden ylikuumenemiseen, jolloin hinnat ja palkat nousevat niin, että maan kilpailukyky romahtaa, vienti vaikeutuu ja suhdanteet kääntyvät laskuun.
Suhdanteiden laskussa taas syntyy itseään vauhdittava kierre alaspäin. Laskusuhdanne tulee kääntää noususuhdanteeksi elvyttävällä talouspolitiikalla, mutta vähintään yhtä tärkeää on leikata ylikuumenemista. Se on päättäjille vaikeaa. Suhdanteiden ylikuumentuessa rahaa tulee valtiolle ovista ja ikkunoista, jolloin vasemmisto ryntää silmät kiiluen lisäämään menoja ja oikeisto yhtä hurmioituneena laskemaan veroja. Kumpaakaan ei saisi tehdä, vaan pitäisi siirtää varoja valtion kassaan ja lyhentää valtion velkaa.
Nousukauden alku voi olla vähästä kiinni, Pienelläkin toimenpiteellä voi sysätä lumipallon liikkeelle ja vastaavasti pienelläkin toimella voi estää nousevan kierteen alkamisen. Kyse on eräänlaisesta keikahduspisteestä.
Hallitus on tehnyt suuria taloudellisia päätöksiä, juuri sellaisia, joilla pitäisi leikata uhkaavaa suhdanteiden ylikuumenemista. Mitään ylikuumenemista ei kuitenkaan ole ollut näkyvissä. Näillä toimilla hallitus on nostanut Suomen työttömyyden EU:n korkeimmaksi.
Satosen kirjan mukaan , näiden toimien ajoituksessa ei katsottu suhdannetilannetta lainkaan vaan ajoitus otettiin hallitusohjelmasta niin, että kaikki ikävät ja siis suhdanteita heikentävät toimet piti tehdä hallituskauden alussa, mikä oli aivan väärää suhdannepolitiikkaa.
Hallitus esittää, että heikko työllisyys johtuu vain siitä, että kansainväliset suhdanteet olivat heikkoja eikä hallitus voinut sille muka mitään. Jotenkin on outoa, että nuo kansanväliset suhdanteet koskivat vain Suomea ja nostivat työttömyyden huippuunsa vain Suomessa.
Työttömyyden nostamisen hintaa maksetaan vuosia
Jos on poliittinen realiteetti, ettei ikäviä päätöksiä voinut tehdä hallituskauden lopulla, jolloin ne olisi pitänyt tehdä, voidaan ajatella, että vaikka tässä heikennettiin valtion taloutta itse aiheutetun laman kautta, myöhemmin kaikki olisi paremmin ja valtiollekin tulisi lisää rahaa, koska ikävät päätökset toimivat silloin toivotulla tavalla. Näin kirjan lopussa suoraan sanotaankin.
Ei itse aiheutetun työttömyyden hinta poistu suhdanteiden parantuessa, sillä kerran työttömyyteen ajetuista aina osa suistuu kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle eikä työllisty suhdanteiden parantuessa. Kun meidän työllisyysasteemme on huono verrattuna muihin Pohjoismaihin, ei pitäisi ajaa ihmisiä pitkäaikaistyöttömyyteen.
Arvostellessaan Vasemmistoliiton (sinänsä heppoisia) suurin veronkorotuksiin perustuvia linjauksia Satonen kertoo, etteivät veron korotukset tuota niin paljon rahaa kuin Vasemmistoliitto laskee, koska verot heikentävät taloutta. Tästä kritiikistä olen sinänsä samaa mieltä. Esimerkkinä Satonen käyttää hallituksen pettymystä hallituksen arvonlisäveron korotuksen tuotosta. Aivan yllättäen se vähentää kulutusta ja tuotti siksi paljon vähemmän. Minä osasin kertoa tämän etukäteen. Esitin, että päätetään lailla arvonlisäveron korotuksesta, mutta pannaan se toimeen vasta kun suhdannekehitys on sille otollinen.
Olen kannattanut arvonlisäveron korottamista ja kannata edelleen myös ruuan arvonlisäveron nostamista yleisen arvonlisäveron tasolla – 2/3 alemman verokannan hyödystä menee mediaanituloa rikkaammille – mutta toimen ajoitus oli käsittämätön.
Se ei vain leikannut kulutusta vaan leikkasi kulutuksen alkavan kasvun, mikä tuli todella kalliiksi. Toimi olisi kannattanut siirtää myöhemmäksi, ajankohtaan kun pitää torjua suhdanteiden ylikuumenemista.
Ennusivatko VM:n virkamiehet väärin?
Voi olla, että valtiovarainministeriön virkemiehet eivät osanneet oikein laskea hallituksen toimien vaikutusta. En tiedä, mitä siellä on tehty, mutta yritän arvata.
Kun hallitus otti rahaa köyhiltä ja antoi rikkaille, ostovoima pysyi ennallaan. Kulutuskysyntä ei kuitenkaan pysynyt ennallaan, koska rikkaat kuluttavat pienemän osan tuloistaan ja senkin minkä kuluttavat, kuluttavat usein muualla kuin Suomessa. Kansantalouden malleissa taitaa olla mukana vain se ostovoima.
Sitten oli suhdannepoliittisia toimia, joita ei malleissa ole lainkaan. Malleissa ei esimerkiksi näy, mitä kotimaiseen kysyntään vaikuttaa se, että valtiovarainministeri esittelee televisiossa suu virneessä saksiaan ja kehottaa kaikkia säästämään pahanpäivän varalle, koska pahan päivän koittaessa valtiolta ei tule apua.
Sen arvonlisäveron korotuksen tuhoisan vaikutuksen olisi kuitenkin pitänyt ennustaa. Minäkin osasin.
Ilman minkäänlaista ammattimaista analyysia minulla on kutina, että hallitus katsoi, että sillä on kerrankin sopiva pohja korjata jopa vuosikymmenien aikaisia vääryyksiä ja tehdä isoja, työnantajia ja hyvätuloisia suosivia ratkaisuja. Jättimäiseksi kasvanut velkakin antoi leikkauksiin mandaattia. Siinä oli varmasti paljon oikeudenmukaisuuden tunnettakin mukana — miten voi lisätulosta mennä 60% veroa, jne. . Mutta suhdanteesta johtuen ajankohta monelle sinänsä ehkä perustellulle ratkaisulle oli aivan väärä.
Yhtä lailla, ellei enemmänkin, työttömyyttä on kasvattanut Marinin punavihreän hallituksen päätökset.
— Työttömien on pakko hakea työpaikkoja, tämä on tuonut piilotyättämyyttä esille
— Työvoiman määrä on kasvanut maahanmuuton myötä. Vai oliko Marinin hallitus erityisen maahanmuuttovastainen ja vasta nykyhallitus on vapauttanut maahanmuuttoa?
Kummasti vaikkapa Kreikassa talous on kääntynyt kasvuun, vaikkei sopeutustoimia tehtäessä taidettu kysyä ja katsoa että onko suhdannetilanne oikea tehdä rakennemuutoksia.
Yleewensä ei kannata katsoa työttömyyslukuja, koska niissä suurin muutos tapahtuu työvoiman ulkopuolelta työttömäksi ja takaisin. Siksi tämän hallituksen työttömyyden aikainen nousu ei ole niin hälyyttävä kuin julkisuudessa esitetään. Nuorisotyöttölmyys on suurta ja se on paha asia. Minä seuraan työllisyyttä. Marinin hallituksen aikana työllisyys nousi, nyt se on laskenut. Marinin hallituksen talouspolitiikasta en pitänyt.
Sitä voi katsoa myös siltä suunnalta, että missä ne työpaikat ovat olleet ja minne niitä on tullut:
https://pxdata.stat.fi/…/Stat…/statfin_tyti_pxt_13gf.px/
https://pxdata.stat.fi/…/Stat…/statfin_tyti_pxt_13gh.px/
https://pxdata.stat.fi/…/Stat…/statfin_tyti_pxt_135z.px/
Marinin kauden lopussa julkisia työpaikkoja oli suunnilleen saman verran kuin hänen aloittaessa.
Marinin kauden aikana julkisia työpaikkoja oli keskimäärin vähemmän kuin hänen kautta ennen tai kauden jälkeen.
Orpon hallituksen aikana ensimmäisen vuoden jälkeen julkisilla oli 40 000 työntekijää enemmän.
Marinin kauden lopussa yksityisellä sektorilla työskenteli lähes 90 000 työntekijää enemmän kuin hänen aloittaessa.
Ensimmäiseen 1,5 vuoteen Orpo hallituskautta katosi suomesta 90 000 yksityisen sektorin työpaikkaa.
Se on ihan sama mitä mieltä on kenenkin tekemisistä, mutta jos laitat kauppatieteteen opiskelijat innovoimaan talouden suhteen “kommunismin mittarit” ja sen jälkeen laitat vertaamaan Marinin ja Orpon dataa, niin Orpo on tässä se Mao, Stalin, Lenin ja Xi.
.
willimies,
tuollainen tarkastelutapa ei ole mielekäs. On syytä muistaa, että kukin hallitus tekee sitoumuksia ja linjauksia etupäässä tulevaisuuteen. Eli päätöksiä, jotka vaikuttavat tulevina vuosina tai tulevina vuosikymmeninä. Jos hallitus vaikkapa päättää nyt isosta liikennehankkeesta, sen vaikutus valtion tilinpäätökseen näkyy pääasiassa 1–10 vuotta sen jälkeen. Vieläkin pidempivaikutteisia päätöksiä on. Vaikkapa EU:n elvytyspaketti, josta viime hallituskaudella päätettiin, vaikuttaa valtiontalouteen ja työllisyyteen yli 30 vuoden ajan. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että viime hallituskaudella toteutetun elvytyspaketin johdosta Suomen vuosittaisiin EU-maksuihin tulee vuosina 2028–2058 noin 230–540 miljoonan euron korotus lisättynä korkokuluilla. Eli esimerkiksi kyseisen elvytystoimen hintalappu tulee heikentämään tulevaisuudessa valtiontaloutta noin 8 eduskunnan kauden ajan + laskennalliset ja ihan laskutettavatkin korot.
Eduskuntaa sitovat osin jopa yli 100 vuotta sitten tehdyt sopimukset, jotka aiheuttavat menoja ja leikkaavat työllisyyttä.
https://scontent-hel3‑1.xx.fbcdn.net/v/t39.30808–6/494037307_1291825429107119_6321879508338510039_n.jpg?_nc_cat=105&ccb=1–7&_nc_sid=127cfc&_nc_ohc=TUwN1xf8vLcQ7kNvwG6KDYV&_nc_oc=Adq8TC_E1zZgG__1tH1YWiuypU_0Onw0MMj3m_LRGNN6LLQe2kboVSKR3RD5Ui0wufRcb–OdjQnXxRQJ1xg6e‑6&_nc_zt=23&_nc_ht=scontent-hel3‑1.xx&_nc_gid=NrELSdCEIPcPfhI9N8Qq5g&_nc_ss=7b2a8&oh=00_Af5FJUk-F7z10F2CGbnbcp1_q3ACQnWGHNgG6H9Mig9APw&oe=6A1118D1
Tuossa olisi koko Marinin aika ja noin puolet Orpoilua
Marinin hallituksen aikana työllisyys nousi, nyt se on laskenut.
Marinin hallituksen talouspolitiikasta en pitänyt.
Marinin halllituksen aikana myös valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kääntyi laskuun ja oli laskussa siihen saakka, kunnes talous jarrutettiin ja vietiin suomen bkt ja työllisyys alas.
Jälkikäteen vaikuttaa todellakin siltä, että hyvää työllisyyttä vihataan suomessa laajalti ja mitään ei pidetä niin pahana asiana kuin työntekijälle maksettavaa palkkaa. Tätä on onnistuneesti vähennetty nyt muutama vuosi.
Kyynisenä ihmisenä epäilen, että hallituksella oli kiire lunastaa lupaukset EK:lle. Toiseksi köyhien ja vähäosaisten elämä ei ole hallituksen ministereille ja kansanedustajille tuttua, joten se tuskin kiinnostaa mitä heille tapahtuu.
Suurin osa alemmastakaan keskiluokasta ei ymmärrä sosiaaliturvajärjestelmän kafkalaista luonnetta, koska ansiosidonnainen on suojellut heitä siltä. Ei suojele enää, koska porrastus ajaa hakemaan asumis- ja toimeentulotukea.
En ole aivan varma tuosta Osmon strategiasta nostaa ruoan alv:a, kiinteistöveroa jne. Kun välttämättömien asioiden hintaa nostetaan, niin ihmiset kompensoivat tuon yksityistä kulutusta vähentämällä. Ravintoloissa syömistä vähennetään ensimmäisenä.
Toisena huomiona, kuinka informatiivista on verrata eri maiden työllisyyttä, jos esim. EU:ssakin eri maat saavat aivan eri tavalla tulonsiirtoja? Jos Suomi saisi väkilukuun suhteutettuna yhtä paljon kuin suurimmat nettosaajat EU:ssa, niin kai tuo Suomen työllisyydessä näkyisi?
Eivät työpaikat ole kiinni EU-tuista. Niitä oli jo ennen EU-jäsenyyttä.
Kaikki verotus vähentää ostovoimaa. Ruuan ALV olisi helppo. Se kompensoituu sosiaaliturvan varassa oleville automaattisesti indeksiehdon kautta.
Ei kompensoidu. Sosiaaliturvan indeksikorotukset ovat jo vuosien ajan olleet jäädytettynä lähes kaikissa sosiaalietuuksista ja ovat ensi vuonnakin. Toimeentulotuessa indeksijäädytyksiä ei ole ollut, mutta siihen tehtiin hiljattain leikkaus indeksien ohi. Mahdollisesti ensi hallituskaudella leikkauksia toimeentulotukeenkin tulee indeksin kehitykseen nähden vielä lisää, koska valtion taloustilanne on niin huono.
EU:llahan on ollut selvä strategia, että entisen Itäblokin maille annetaan tulosiirtoja sekä tehdään myös poliittisia investointeja, jotta nämä kasvaisivat. Jos kasvua ei tulisi, niin olisi riski, että nämä kääntyisivät EU:n arvoista pois. Siksi Suomen työllisyyttä ei voi verrata esim. Itä-Euroopan kehitykseen, koska painetta tulosiirtoihin EU:lta Suomelle ei ole.
Työllisyysasteemme on Pohjoismaiden huonoin. Eniten Itä-Euroopan maat kasvavat vapaakaupan ansista, koska pääsevät halvan työvoimansa kanssa EU-markkinoille. Niin Suomikin aikanaan kasvoi EFTA-jäsenyyden ansiosta.
Jotain tämänsuuntaista on tullut ansiokkaan blogipalstan kommenttikentissä hajateltua.
Orpon hallitus toi Suomen politiikkaan merkillisen kulttuurin, jossa suositaan avoimen voimakkaasti ja peittelemättä omia intressiryhmiä ja kuritetaan oppositiota lähellä olevaa äänestäjäkuntaa. Perusteena toisinaan käytetty ”tutkittu tieto” on ollut hyvinkin kyseenalaista, kuten kotitalousvähennyksen (heikennettiin ensin, ja yllättäen heikennys peruttiin) tai potkulain osalta. Jälkimmäisestä muistan nähneeni työllisyyttä lisäävän arvion, jota pidin jopa hämmästyttävän tarkkana. Työttömyyden kasvaessa kuitenkin tarkennettiin, että arvio ei ole aikasidonnainen vaan riippuu etenkin työn kysynnästä. Aivan kuin sääennustaja ennustaisi, että ”kohta Skattalla tulee rankasti vettä”. Kun valkenisi poutapäivä, tarkennettaisiin että aikaikkuna sateelle on valitettavasti epävarma, mutta eiköhän kesän mittaan sadekuuro saavu.
Sääli Suomelle, sillä nykyinen taantuma/lama oltaisiin voitu välttää edes keskinkertaisella suhdannepolitiikalla. Viisas hallitus olisi ymmärtänyt säästää esimerkiksi lakkauttamalla kansanedustajien sopeutumiseläkkeet. Pieni erä, mutta tulipa ideologisesti säästettyä pienempiäkin eriä.
Mielenkiinnolla odotan, jääkö tällainen poliittinen kulttuuri pysyväksi ja millaista politiikkaa kokoomus pääsee seuraamaan ensi kaudella oppositiossa.
Kirjoittaako Satonen kirjassaan myös tästä mamujen hakuprojektista ja analysoi sitä, miten hienosti se meni maaliin? Hoksasin vasta tämän kirjoituksen myötä, että tuossakin tehtiin talouden ylikuumenemisen vuoksi asioita, joissa vastattiin mm. hoitajapulaan. Ainut vain, niin hallitus oli jo poistanut 7% hoitotyön työpaikoista ympärivuorokautisessa ja pakottanut alueita realisoimaan tämän käytännössä, joten tämä ei oikein mennyt maaliin. Siinä vaiheessa, kun 50 politikkoa ja virkamiestä oli käynyt kaukomatkalla jakamassa lentolippuja suomeen ja alettiin järjestämään fisness finlandin toimesta mamujen jakokiertuetta pohjoisesta etelään monella paikkakunnalla oli työttömyys jo räjähtänyt käsiin. Toki sovituista asioista pidettiin kiinni ja nyt saadaan lukea, kuinka pitkällä määräaikaisella olevat maahanmuuttajat ovat edelleen tekemässä täällä hoitotyötä samalla kun vakituisille suomalaisille on annettu kenkää.
Kumma juttu, että seuraava lentolippujen jakomatka jäi tekemättä.
Soininvaara kirjoitti:
“Suhdanteiden laskussa taas syntyy itseään vauhdittava kierre alaspäin. Laskusuhdanne tulee kääntää noususuhdanteeksi elvyttävällä talouspolitiikalla, mutta vähintään yhtä tärkeää on leikata ylikuumenemista. Se on päättäjille vaikeaa. Suhdanteiden ylikuumentuessa rahaa tulee valtiolle ovista ja ikkunoista, jolloin vasemmisto ryntää silmät kiiluen lisäämään menoja ja oikeisto yhtä hurmioituneena laskemaan veroja. Kumpaakaan ei saisi tehdä, vaan pitäisi siirtää varoja valtion kassaan ja lyhentää valtion velkaa.”
Sellaista tilannetta, että valtiolle tulisi rahaa ovista ja ikkunoista, ei ole ollut 1980-luvun jälkeen. Valtio on velkaantunut lisää liki joka vuosi 1980-luvun jälkeen. Eikä sitä menoa pysty ehkä enää pysäyttämään kenties kuin irtaantumalla sitovista sitoumuksista, jolla tavalla Argentiina umpikujastaan lopulta irtosi. Vuosikymmeniä voidaan kuitenkin ehkä jatkaa vielä näin, ja velkaantua lisää.
Näyttää siltä, että jos nykyisistä velvoitteista pidetään kiinni, vaikka maassa saataisiin kaikki ihmiset töihin ja sitä kaukka tuloverotuloja ja arvonlisäverotuloja sekä työttömyysmenoja ja sosiaalitukia vähemmiksi, valtion talous olisi miinuksella. Alijäämä on niin iso. Lisäksi jo kerrytetty valtionvelka tulee aiheuttamaan todella valtavan rasitteen ikääntyvälle Suomelle. Sitä ei monesti ymmärretä, vaan kuvitellaan tilannetta sellaiseksi kuin oli vuosikymmeniä sitten. Mutta tilanne ei ole enää sellainen.
2000-luvun alussa valtio ei velkaantunut vaan teki roimaa ylijäämää.
Soininvaaralle kommenttina tuohon valtionvelkaan 2000-luvun alkun tilanteeseen. Suomen valtionvelka oli vuosina 2000–2004 noin 46,6 %- 40,2 % bkt:sta luokkaa mutta olet oikeassa siinä että velkaantuminen hidastui samalla kuin talouskasvoi hyvin voimakkaasti. Vuosina 2005–2007 velka oli bkt:sta noin 36,5 %-30,0 % luokkaa. Vuonna 2008 Suomen valtionvelka bkt:sta oli vain 28,0 %. Millon sitten velka alkoi kasvaa? Se tapahtui vuoden 2009 jälkeen tosin alussa hyvin maltillisesti aina vuoteen 2019.Tuolla aikavälillä velkaa oli 35,4 %- 44,3 % eli palattiin takaisin 2000-luvun alun tilanteeseen. Vuodesta 2020 valtionvelka kasvoi tuli yli 50%.
Tähän vielä laskettuna korkomenot. Suomen valtio sai vielä 2020–2021 nolla korolla velkaa kun taas 2022 korko oli 3% luokkaa.
Nykyinen hallituksen edustajat ovat siinä oikeassa että Marinin hallituksen aikana tämä velka on Marinin hallituksen aikana tehtyä velkaa koska korkojen nousu oli Marinin hallituksen viimeisenä vuosina hyvin korkea. Kun Marinin hallitus aloitti korko oli erittäin matala.Kun sanoit tässä blogissa Nimimerkki antille
13.5.2026 17:23 ettet pitänyt Marinin hallituksen talouspolitiikasta. Tarkoititko Marinin hallituksen finanssipolitiikkaa? Marinin hallitus otti 40 miljardia euroa velkaa vuosina 2020–2022 josta 20 miljardia meni pandemian ja Ukrainan sodan energiakriisin hoitoon ja toiset 20 miljardia meni Kepun ja demareiden keskenäisiin lahjonta menoihin jolla vältettiin hallituksen hajoaminen joka oli kaksi kertaa hyvin lähellä vuosina 2021 ja 2022.
Olin näemmä aavistuksen väärässä. 2000-luvun alussa valtio teki pientä ylijäämää useamman silloin, kun Nokia-klusterista tuli miljarditulot valtiolle matkapuhelinbisnekset. Mutta varsin pientä. Silloin saatiin vuosikymmenessä sen verran kerrytettyä rahaa, minkä verran 2000-luvulla on saatu aikaan tappioita 1–2 vuodessa, toistuvasti. 2020-luvulla kertyvien valtion tappioiden paikkaamiseen tarvittaisiin näillä näkymin yli 50 vuoden yhtäjaksoinen ajanjakso 2000-luvun alun huippusuhdannetilannetta — ja nyt päällä on vielä monta rasitetta, mitä silloin ei ollut vielä. Ja sen lisäksi ovat kaikki menneet rasitteet vielä ajalta ennen 2020-luvun.
Menneitä lukuja voi katsella esim. tästä:: https://www.veronmaksajat.fi/tutkimus-ja-tilastot/suomen-verot-ja-menot/valtion-tulot-ja-menot/#16286be1
Kannattaa katsoa etenkin oikeinta ja kolmanneksi oikeinta saraketta ja verrata niitä.
Olen monessa asiassa optimisti, mutta valtiontalous näyttää lukuja tarkemmin tutkiessa siltä, että se ei enää Suomessa nouse ainakaan ennen 2050-lukua käypään kuntoon ilman, että tehdään todella perustavanlaatuisia muutoksia yhteiskuntaan. Niitä taas ei kyetä valtiosääntöoikeudellisista syistä tekemään.
Suomella on paljon sellaista menorasitetta, josta ei kyetä irtaantumaan, ja demokratiasta tulee — ihan aiheellisesti — paine parantaa silti elintasoa jatkuvasti. On väärin, että monet nykyisten sukupolvien syntymää edeltävät tapahtumat rajoittavat nykyisten sukupolvien demokraattista päätöksentekomahdollisuutta. Jossain kohtaa tulee paine irtaantua menneistä päätöksistä ja niiden sitovuudesta, jos varaa vastata niistä ei enää vain ole. Etenemme Italian tietä kohti yhä korkeampia velkaantuneisuusasteita ja iäkkäämpää väestöä, joka kasvavaa velkaa ei kykene hallitsemaan. Edessä voi olla Kreikan ja Argentiinan kaltaisia valintatilanteita vanhoista rasitteista irtautumisesta ennen vuotta 2060. Italia ajautunee maksukyvyttömyystilanteeseen ehkä noin 15 vuoden sisään, mutta ei varmaan vielä tällä vuosikymmenellä.
Kirjoitan jotain kirjoittajanimikohtaan laittaen, enkä aina muista, mitä missäkin olen käyttänyt. Näköjään nyt minulla vaihtui nimimerkki kesken keskustelun. Mutta siis edellinen oli samalta kirjoittajalta kuin aiempi.
Nimimerkki i:lle komenttina että vuosina 1980–1990 Suomen valtionvelka bkt:sta oli 9,0 %-10,5 % . Suomi oli lähes velaton maa. Velaton maa ei kuitenkaan tarkoita että sillä on hyvä luottolukitus. Venäjä oli pitkään velaton maa mutta sen luottoluokitus oli silti koko 2000-luvun negatiivinen. Venäjä paikkasi valtionvelkaa rahastoimalla öljytuloja. Näistäkin suurin osa meni armeijalle ja Putinin lähipiirin voiteluihin.
Velkaantuminen alkoi vasta vuosina 1993–1998 jolloin velka oli yli 50%. Korkomenot olivat 1990-luvulla erittäin korkeat joka oli yksi syy miksi valtiolla oli maksuvaikeuksia. Suomen valtio saisi vuoteen 2021 nollakorolla velkaa kunnes velkaprosentti kohosi 3%. Voidaan sanoa että Suomen valtio velkaantui sekä 1990-luvun alussa ja 2020-luvun alussa hyvin nopeasti. Molemmissa tapauksissa oli hetki jota kutsutaan Mustaksi joutseneksi. Pankkikriisi ja idänkaupan romahtaminen 1990-luvulla oli musta joutsen siinä missä pandemia sekä Ukrainan sota olivat mustia joutsenia 2020-luvulla.
liittyy velkajarruun, mutta pikkuisen irrallinen.
tidennäköisyys on noin 40 % ja veikkaan seuraavaa joskus tulevaisuudessa. kokoomus on se puolue joka rikkoo velkajarrun. kokoomukselle tulee tilanne jossakin neuvottelussa että kumpi valitaan, pitää velkajarrusta kiinni vai tehdä veroale rikkaille. kokoomukselle valinta tulee olemaan nopea ja helppo.