Asia, josta olen ympäristöpolitiikassa joskus ollut vähän eri mieltä vihreiden toimijoiden kanssa on se, pitäisikö päästökaupan riittää ilmastopolitiikassa vai tarvitaanko räätälöityjä toimia sen lisäksi. Tämä koskee siis päästökauppasektoria, taakanjakosektorilla ei tietenkään voi luottaa päästökauppaan, koska sitä ei sinne sovelleta.
Jos haluamme tehostaa ilmastopolitiikan tehoa yli päästökaupan, nämä toimet ovat periaatteessa kalliimpia suhteessa saavutettuun päästövähennykseen. Muutenhan päästökauppa toteuttaisi ne ilman ylimääräistä panostusta. Tämä sillä edellytyksellä, että yritykset ja muut päättäjät osaavat laskea.
Tämä ei ole kuitenkaan varsinainen pointtini vaan se, että päästökaupan oloissa nämä toimet ovat hyödyttömiä. Kun nämä kalliit toimet vähenevät päästöjä, päästöoikeuksia säästyy ja niiden hinta laskee niin, että päästöt vastaavasti lisääntyvät jossain muualla. Koko uhraus siis hukkaan.
Tähän on vastattu, että sen, joka tekee näitä ylimääräisiä toimia, pitäisi ostaa säästyneen määrän päästöoikeuksia markkinoilta. Tässä menisi koko päästökaupan idea päälaelleen. Rahan säästyminen päästökaupassa pitäisi olla kannustin tehdä päästövähennyksiä. Nyt vähennyksiä tekevä joutuisi sekä rahoittamaan päästöt että käyttämään rahaa päästöoikeuksien ostamiseen. Ei jatkoon.
On esitetty myös aivan looginen argumentti ylimääräisten toimien puolesta. Kun ne alentavat päästöoikeuksien hintaa, ne vähentävät todennäköisyyttä, että ilmastosta piittaamattomat päättäjät lisäävät päästöoikeuksien määrää lisätäkseen lyhytaikaista taloudellista hyvinvointia. Tällaisia aikeitahan on ollut esillä aivan viime aikoina, mutta onneksi ne eivät ole toteutuneet.
On yleinen ongelma, ettei sovittuihin pelisääntöihin voi luottaa. Siitä on suurta haittaa muillakin aloilla. Esimerkiksi on aika demoralisoivaa, että VM/Riikka Purra vähentää soterahoitusta niiltä alueilta, jotka ovat onnistuneet taloudenpidossa annetuissa puitteissa. Sehän suorastaan pakottaa ylittämään budjetit, jotta ei joutuisi Purran saksien kohteeksi.
Helen lopetti kivihiilen polton
Olin 8 vuotta Helenin hallituksen puheenjohtaja. Tuona aikana teimme päätöksen lakkauttaa kivihiilen polton sekä Hanasaaressa että Salmisaaressa. Putinista johtuvista syistä kivihiilen polttoa kuitenkin jatkettiin Salmisaaressa vuosi suunniteltua pidempään.
Aika moni taho on ottanut kunnian tästä päätöksestä itselleen. Kepulaiset kehuvat kieltäneensä kivihiilen polton lailla, mutta tämä astuu voimaan vasta vuonna 2029. Helsingin poliitikot vaativat sentään vähän kunnianhimoisempaa aikataulua, mutta eivät niin nopeata kuin Helenin hallitus toteutti.
Minäkään en voi ottaa siitä kunniaa, koska pidin kiirehtimistä ilmaston kannalta hyödyttömänä. Toimimme päästökauppasektorilla, jolloin päästöt siirtyvät vain muualle. Kunnia kuuluu yksiselitteisesti päästökaupalle. Kivihiilen poltto muuttui taloudellisesti kannattamattomaksi. Oli siis meidän vuoromme vähentää päästöjä.
Helsingin kaupunginvaltuustossa perussuomalaiset kysyivät, miksi suljetaan hyvin toimivat kivihiilivoimalat. Kun vastasin, että puhtaasti taloudellisista syistä, he vaativat kivihiilen polton jatkamista. En nyt suorastaan väitä, että tämä osoittaa ilmaston pilaamisen olevan heille itsetarkoituksellisen asia. Ehkä he eivät vain ymmärtäneet, mitä sanoivat.
Päästökauppa pitäisi laajentaa kaikkiin pästöihin
On suuri ongelma, ettei päästökauppa koske kaikkia päästöjä. Tässä on mukana annos eurooppalaista populismia. Ei haluttu, että päästökauppa nostaa asumisen hintaa. Suomessa lämmitys perustuu joko sähköön tai kaukolämpöön, jotka ovat molemmat päästökaupan piirissä, mutta Keski-Euroopassa on talokohtaista kaasulämmitystä.
Jos päästökauppa laajenisi liikenteeseen, se ei nostaisi liikenteen kustannuksia, sillä autoilun aiheuttamia päästöjä verotetaan nyt noin kymmenen kertaa kovemmin suhteessa päästöoikeuksien hintaan, kun otetaan huomioon polttoainevero ja auto- ja ajoneuvoveron päästökomponentit-
Ongelmana on, ettei liikenteen heikko kehitys päästöjen vähenemisessä vaikuta päästöoikeuksien hintaan. Jos vaikuttaisi, liiketeen epäonnistuminen päästöjen vähenemisessä pakottaisi päästöjen vähentämiseen muualla. Sama koskee lentoliikennettä, jonka päästökauppa toimii musta päästökaupasta erillisenä.
Onko sinulla ajatuksia maankäyttösektorin liittämisestä päästökauppaan? Tästä juuri eilen tuli avaus markkinavihreiltä:
https://vaihdavihreisiin.fi/lisaa-markkinoita/
Sivulta löytyy vaatimuksena numero 5.
Väitän että yksi pahimpia esteitä vihreän siirtymän tiellä on se, ettei se saisi maksaa mitään. Toinen este on jatkuvaan kasvuun tähtääminen sielläkin missä sille ei ole enää mitään järjellistä syytä eikä ole ollut enää pitkään aikaan.
En tiedä pitäisikö sitä kutsua tuhokapitalismiksi vai miksi, mutta vaikea sitä tuntuu olevan edes hillitä, kun jotkun siirtymän tarpeen selvästi ymmärtävätkin näkevät sen vain lyhytjänteisesti talouden ja rahan näkökulmasta.
Ja on tosiaankin suuri ongelma, ettei päästökauppa koske kaikkia päästöjä ja että se mahdollistaa osaoptimoinnin ja vieläpä kokonaisuuden kustannuksella, jos halutaan saada tosissaan tuloksia aikaan.
Päästöt ja kansainvälinen kauppa kiinnostaa. Jos päästökauppa-alueen ulkopuolelta tuodaan tänne härveli, pitääkö siitä maksaa päästöoikeuksia vai saako härveli tulla alueelle verotta? Jos valmistuksessa syntyneet päästöt eivät ole luotettavasti tiedossa, millä kaavalla verotetaan?
Vastaavasti, jos vaikka täällä esim. tehtäisiin vähähiilistä vaan ei päästötöntä terästä, niin saisiko siitä krediitinpalautusta kun viedään alueen ulkopuolelle? Noin ilmaston kannalta olisi parempi että täällä tehtyä kyettäisiin viemään muualle, erityisesti jos täällä tehty on puhtaampaa kuin maailmanmarkkinoilla tyypillisesti. Palautukset kuitenkin avaavat helposti ovia, joita ei ollut tarkoitus avata.
EU:ssa suunnitellaan hiilitulleja, muttq arvaa mitä Trump niistä ajattelee.