Saamme kiittää fossiilisia polttoaineita teollistumisen tuomasta huikeasta elintason noususta. Ensin tulivat kivihiili ja höyrykoneet. Höyrykoneessa alle viidesosa kivihiilen lämpöenergiasta muuttui liike-energiaksi. Piipuista tupruavan savun takia tehdaspaikkakunnilla kuoltiin nuorina. Kaivoksissa käytettiin lapsityövoimaa, koska lapset mahtuivat paremmin kapeisiin onkaloihin.
Öljy oli suuri parannus kivihiileen nähden. Sen pumppaaminen maasta oli paljon helpompaa. Moottoreiden koko pieneni ja hyötysuhde parani. Öljyn mukana tulivat autot.
Vuonna 1972 Rooman klubi varoitti raportissaan Kasvun rajat, että öljy loppuu, jos jatkamme kuten ennen. Ei loppunut, mutta ei myöskään jatkettu kuten ennen. Jom Kippur ‑sota tuotti maailmaan öljykriisin vuonna 1973. Öljyn kulutuksen kasvu hidastui, koska öljyä piti säästää. Suomeen esimerkiksi tuli 80 km/h kattonopeus.
Kohonneen öljyn hinnan turvin voitiin ottaa käyttöön hankalasti hyödynnettäviä esiintymiä. Se vaikutti öljyn riittävyyteen paljon enemmän kuin kulutuksen kasvun leikkautuminen. Yhdysvalloissa ei tuotettaisi liuskeöljyä, jos öljyn hinta olisi vuoden 1972 tasolla. Jom Kippur ‑sota aikaisti öljyn hinnan nousua, mutta olisi se noussut muutenkin.
Kasvun rajat ‑raportissa ei varoitettu ilmastonmuutoksesta. Nyt tiedämme, että öljyä on liikaa eikä liian vähän. Kaikkia tunnettuja varantoja ei pidä polttaa ilmakehään. Silti öljyä yhä etsitään.
Fossiilisista polttoaineista kannattaisi luopua etenemällä likaisimmasta puhtaimpaan niin, että ensin lopetetaan kivihiilen, sitten öljyn ja viimeiseksi maakaasun polttaminen, mutta näin rationaalisesti maailma ei toimi. Jokainen energiamuoto on välttämätön joillekin.
Kivihiilestä on vaikeaa luopua, mutta ei niin vaikeaa kuin öljystä. Sitä tarvitaan eniten voimalaitoksissa ja teräksen valmistuksessa. Sähköä voidaan tuottaa tuulella, auringolla ja ydinvoimalla. Suomessa kivihiilisähköä ei enää tuoteta. Teräksen valmistuksessa kivihiili on korvattavissa vedyllä, mutta se nostaisi teräksen hintaa merkittävästi, ainakin nykytilanteessa.
Päästökauppa
Päästökauppasektorilla fossiilisten polttoaineiden alasajoa ohjataan päästöoikeuksilla ja taakanjakosektorilla poliittisilla päätöksillä. Hintaohjaus toimii selvästi paremmin. Päästökauppasektorilla päästöt ovat laskeneen kaksi kertaa nopeammin. Hinta on lahjomaton, mutta poliittiset päätökset alttiita lobbaukselle.
Olin Helen oy:n hallituksessa lakkauttamassa kivihiilen polttoa Helsingissä. Se tapahtui päästökaupan ansiota, ei minun ansiostani. Päästöoikeuksien vuoksi kivihiilen polttaminen on aivan liian kallista.
Vapaamatkustajaongelma
Ihmiskunnalle tulisi halvemmaksi torjua ilmastonmuutosta kuin sopeutua sen seurauksiin, mutta tässä törmäämme vapaamatkustajaongelmaan. Ilmastotoimia voi verrata vapaaehtoisesti maksettaviin veroihin.
Suomalaisen on rationaalista äänestää korkeiden verojen puolesta, mutta vain jos ne koskevat kaikkia. Silloin ne tuottavat kunnon hyvinvointivaltion. Harva kuitenkaan tukisi hyvinvointivaltiota, jos valtio keräisi siihen rahat vapaaehtoisina lahjoituksina. Keskiveroihmisen rahoilla ei olisi käytännössä vaikutusta siihen, kuinka hyviä esimerkiksi koulumme olisivat.
Jos torjumme Suomessa happosateita, omat metsämme hyötyvät eniten. Jos yksi maa vähentää päästöjään, hyöty koituu tasaisesti kaikille. Ilmastopolitiikka on kuin vapaaehtoisuuteen perustuva verojen maksu. Tämä on paha este ilmastonmuutoksen torjunnalle. Vaikka Suomi kuuluu ilmastonmuutoksen pahiksiin – päästömme ovat suuria asukasta kohden – moni sanoo meilläkin, ettei Suomen kannata tehdä mitään, vaan toivoa, että muut tekevät.
Olisi rationaalista vaatia jämäkkää ilmastopolitiikkaa vastineena sille, että voi osallistua kansainväliseen kauppaan. Onhan kaupan ehtona sekin, ettei subventoi vientiä ylettömästi. Tässä asiassa EU:n kannattaa etsiä liittolaista mieluummin Kiinasta kuin Yhdysvalloista.
Kuluttajien on vaikea luopua fossiilisista polttoaineista, mutta vielä vaikeampaa se on niiden tuottajille. Venäjän viennistä fossiilisten polttoaineiden osuus on noin puolet, puhumattakaan ökyrikkaista öljymaista.
Menetettyjen tulojen osalta öljy on paljon hankalampi asia kuin kivihiili. On kivihiilestä riippuvaisia kansantalouksia, mutta koska kivihiiltä on niin paljon, se ei synnytä sellaisia jättiomaisuuksia kuin öljy. Kivihiilitalouden kotimaa Britannia on ajanut kivihiilen tuotannon alas. Parku oli suuri, mutta se saatiin tehdyksi. Niin kauan kuin öljy on niin arvokasta kuin se nyt on, tuntuu epärealistiselta pyrkiä siitä eroon. Koettakaapa ehdottaa tätä norjalaisille.
Öljyala tukee tieteen vähättelyä
Aikanaan tupakkateollisuus kampanjoi sitä vastaan, että tutkimuksin olisi osoitettu tupakan aiheuttavan keuhkosyöpää. Vähän samanlaista kampanjaa öljyala käy ilmastomalleja vastaan. Presidentti Trump näyttää liittyneen tähän kampanjointiin. Vaikka Suomessa ei ole öljyesiintymiä, meilläkin on niitä, jotka väittävät, ettei hiilidioksidi aiheuta ilmastonmuutosta.
Öljystä luopuminen merkitsisi menetyksiä öljyn tuottajien ohella monille muillekin alkaen huoltoasemien omistajista. Kun Škodan pääjohtaja Thomas Schäfer sanoi 10.9. 25 Helsingin Sanomien haastattelussa, että EU:n päättämä vuonna 2035 voimaan astuva polttomoottoriautojen myyntikielto pitää perua, koska kuluttajia ei saa pakottaa sähköautoihin, hän oli todennäköisesti enemmän huolissaan tehtaistaan kuin kuluttajien edusta.
Verolla kuluttajahinta ylös ja tuottajahinta alas
Öljyn pitäisi olla kallista, jotta kuluttajat saataisiin luopumaan sen käytöstä, mutta halpaa, jotta tuottajat luopuisivat öljyn pumppaamisesta. Molempiin tavoitteisiin on mahdollista päästä verottamalla öljyn käyttöä.
Jos Suomi nostaa yksin öljytuotteiden verotusta, vero koituu suomalaisten kuluttajien maksettavaksi. Jos kaikki kulutusmaat nostaisivat öljytuotteiden valmisteveroja, merkittävä osa verosta koituisi tuottajamaiden maksettavaksi raakaöljyn hinnan laskuna. Tämä kannattaisi Suomelle.
Elämä ilman öljyä
Omimmillaan öljy on polttomoottoreissa. Autoissa se on korvattavissa sähköllä. Sähköauto on kallis ostaa mutta halpa käyttää, mikä rajaa tämän edullisen vaihtoehdon vain varakkaimpien käyttöön. Tämä on myös yhteiskunnallinen vääryys. Helppo ratkaisu olisivat valtion takaamat lainat sähköauton hankintaan. Ne maksettaisiin takaisin käyttökulujen säästöistä.
Sähköauto on akkujen vuoksi sitä kalliimpi, mitä pitemmän matkan sillä pääsee yhdellä latauksella. Kaupunkilaisen kannattaisi ostaa käyttöautoksi halpa lyhyen matkan sähköauto ja vuokrata auto pitemmille matkoille. Harva ajaa viikoittain Helsingistä Lappiin. Tästä voittaisi myös katujen ylläpito, koska painavat sähköautot jyrsivät ikävästi asfalttia.
Kun hevosista siirryttiin autoihin, ensimmäiset autot näyttivät hevosrattailta. Myös sähköautot muistuttavat kovasti bensa-autoja konepelteineen kaikkineen. Tälle joskus vielä nauretaan.
Sähköisten kulkuneuvojen tulevaisuuteen voi kurkistaa pyöräteillä. Sähköpyörät näyttävät tavallisilta pyöriltä, mutta niiden rinnalle on tullut mitä erilaisempia sähkökäyttöisiä ajoneuvoja, yksipyöräisistä nelipyöräisiin, joista eniten keskustelua ovat herättäneet skuutit. Kevyillä sähköisillä kulkuneuvoilla on suuri tulevaisuus kaupunkiliikenteessä. Wolt-kuskit ovat hylänneet kaupunkiliikenteessä sekä autot että polkupyörät ja siirtyneet sähköskoottereihin. Yhä useammin he käyttävät myös yksipyöräistä ajoneuvoa, joita näki ennen vain sirkuksissa.
Nostalgiallakin on merkitystä. Mopopoikien kannattaisi siirtyä Wolt-kuskien tavoin sähköskoottereihin, mutta niitä ei voi rassata ja eikä äänikään ole miehekäs.
Uusiutuvat polttoaineet
Aina polttomoottoria ei voi korvata sähkömoottorilla. Mannerten välisillä matkoilla sähkökäyttöinen lentokone esimerkiksi vaatisi järjettömän raskaat akut. Sähköllä voi lentää vain lyhyitä matkoja.
Nestemäisiä polttoaineita voi tehdä biomassasta, jolloin ne korvaavat bensan ja dieselin. Sähkön avulla voidaan hajottaa vettä elektrolyysissä vedyksi ja hapeksi. Vedystä voidaan valmistaa edelleen nestemäisiä polttoaineita hiilidioksidin tai typen avulla. Näiden e‑polttoaineiden varastointi on yksi tapa varastoida sähköä.
Autoissa sähkö on parempi ratkaisu, sillä polttoaineen valmistaminen biomassasta haaskaa energiaa ja polttomoottorin hyötysuhde on huono. Biomassaakaan ei ole tarjolla riittävästi. Sähkön jalostaminen e‑polttoaineeksi ja polttoaineen käyttö moottorissa on hyötysuhteeltaan kehno verrattuna sähkön käyttöön akkujen avulla sähköautoissa.
Sen sijaan lentoliikenteen päästöjä kannattaa alentaa bio- ja sähköpolttoaineilla. Lentämisestä tulee kalliimpaa, mutta on vaikea uskoa, että halpojen lentolippujen aika kestää kovin pitkään. Yhtä vaikea on uskoa lentoliiketeen alasajoon poliittisen päätöksen seurauksena.
Lentoliikenteen e‑polttoaineiden valmistus voisi käyttää tuulivoiman liikatuotannon kokonaan, eikä se edes riittäisi.
Puu korvaamaan öljyn
Öljystä tehdään myös muovia ja muita kemiallisia tuotteita, jopa vaatteita. Öljy on alun perin ollut biomassaa. Niinpä kaikki, mikä on tehtävissä öljystä, on periaatteessa tehtävissä biomassasta ja esimerkiksi puusta. Puusta valmistetut muovia korvaavat tuotteet voisivat olla suuri mahdollisuus Suomen metsäsektorille. Harmi vain, että alan suomalaisten yritysten tutkimusbudjetit ovat niin vaatimattomia.
Muovi ei ole ainoa asia, jossa puu voisi korvata ehtymässä olevan raaka-aineen. Puuvillan tuotanto on suurissa vaikeuksissa ilmastonmuutoksen ja kastelun vaatiman veden vuoksi. Aral-järveä ei esimerkiksi enää ole. Se oli sentään aikanaan maailman neljänneksi suurin järvi. Kankaiden valmistus voisi olla paljon kannattavampaa kuin pahvilaatikkojen tekeminen. ,
Suomen energiatulevaisuus
Harvaan asutun Suomen energiatulevaisuus näyttää hyvältä. Jo nyt sähkömme kuuluu maailman halvimpiin. Voimme tuottaa tarvitsemamme energian ja enemmänkin tuulen ja auringon avulla. Pitäisi vain oppi varastoimaan sähköä.
Suomi ei ole tässä yksin. Myös monien köyhien maiden on mahdollista tuottaa tarvitsemansa energia halvalla aurinkovoimalla. Euroopassa Espanjasta on tulossa aurinkoenergian suurvalta.
Vaikka tuulivoima on tehnyt sähköstä halpaa, sen hinta heiluu ikävästi sään mukana. Moni haikailee tasaisen ydinsähkön perään. Ydinvoima otettiin aikanaan käyttöön raakileena. Siitä seurasi vakavia onnettomuuksia. Fukushiman jälkeen Merkelin hallitus päätti ajaa ydinvoiman alas Saksassa, mikä näyttää nyt suurelta virheeltä.
Uusien ydinvoimaloiden turvallisuus on aivan toista luokkaa. Siltä kannalta ydinvoima olisi hyväksyttävä vaihtoehto, mutta turvallisuusvaatimukset ovat toisaalta tehneet ydinvoimasta niin kallista, ettei se ole kilpailukykyistä ainakaan Suomessa. Keski-Euroopassa sähkö on niin kallista, että ydinvoimakin menestyy. Tosin Suomessa pelkkää lämpöä tuottavat ydinkattilat näyttäisivät voivan tuottaa kilpailukykyistä kaukolämpöä kaupungeille, koska niistä on helppo tehdä passiivisesti turvallisia.
Oikukkaaseen sähköntuotantoon on vastattu kehittämällä sähkön varastointia ja ajoittamalla sen kulutusta. Kannattaa antaa ideoiden kilpailla keskenään sen sijaan että mennään valitsemaan voittava teknologia poliittisesti.
Yksi mahdollisuus on rakentaa ympäri Eurooppaa niin jämäkät sähkönsiirtoyhteydet, että sähkön hinnan vaihtelut tasaantuvat. Jossain päin Eurooppaa tuulee aina eikä kaikkialla ole yhtä aikaa pilvistä. Siirtoyhteydet ovat kuitenkin kalliita. Lisäksi halvan energian maat eivät niitä halua, vaan haluavat pitää edullisen sähkön itsellään. Norja ja Ruotsi ovat jo rajoittaneet sähkönvientiä suojellakseen kotimaista hintatasoa. Suomessakaan tuskin muut kuin tuulivoimaloiden omistajat pitäisivät hyvänä, jos sähkön hinta nousisi meillä Keski-Euroopan tasolle vaikka hinnanvaihtelu tasaantuisikin.
Onko ratkaisu akuissa?
Sähkön hintaa vastaan toimivat akut ovat jo nyt taloudellisesti kannattavia, mtuta kannattavuus perustuu hinnan voimakkaisiin vaihteluihin. Jos ne ratkaisevat ongelman, ne syövät myös kannattavuutensa. Noin kerran kuussa saamme lukea mullistavasta akkukeksinnöstä, joka tulisi muuttamaan kaiken. Nämä uutiset on suunnattu yritysten rahoittajille ja ovat siksi yltiöoptimistisia. Jonain päivänä läpimurto voi kuitenkin tapahtua. Nyt akkuteknologian kehittämisessä tuijotetaan painoon, koska tähdätään autoissa ja kännyköissä käytettäviin akkuihin. Sähköjärjestelmää tukevien akkujen painolla ei ole merkitystä. Ne voivat perustua aivan eri teknologiaan. Sitä tutkitaan liian vähän.
Sähkön hintavaihteluita voitaisiin tasata jalostamalla sähköä polttoaineeksi halvan sähkön aikana ja varastoimalla se säiliöihin. Kalliin sähkön aikana elektrolyyserit sammutettaisiin.
Elektrolyyseri on kuitenkin kallis. Siksi sen pitäisi olla päällä koko ajan. Ongelma lienee ohimenevä. Voidaan olettaa elektrolyysereiden hintojen laskevan.
On ehdotettu ydinvoiman subventiota takaamalla sille riittävä hinta niinäkin tunteina, kun sähkö on halpaa eikä ydinvoimaa oikeastaan tarvita. Energia-ala ei tästä pidä, koska se nostaisi sähkön keskihintaa ja veisi markkinat sähkön varastoinnilta. Kuluttajienkaan ei kannata tätä ajatusta tukea, koska vuotuinen sähkölasku nousisi, vaikka hinnan vaihtelut ehkä vähenisi. Vastaavasti voitaisiin tukea elektrolyysereiden seisottamista kalliin sähkön aikana, mutta ei sitäkään kannata tehdä. Markkinat hoitakoot.
Pelisääntöjen kannalta ei pidä olla naiivi
Suomen kyky tuottaa tuuli- ja aurinkoenergiaa on kansallinen luonnonvara siinä missä Saudi-Arabian öljyesiintymä. Kuka tahansa ei saa hyödyntää Saudi-Arabian öljyesiintymiä, mutta kuka vain saa hyödyntää uusiutuvaa energiaamme. Tuulivoimasta yli puolet on ulkomaisessa omistuksessa. Saksassa suunnitellaan Suomeen vedettävää vetyputkea ajatuksena valmistaa vety Suomessa ja antaa se Saksan teollisuuden käyttöön.
Puhtaan markkinatalouden mukaan näin tulisikin tehdä. Maailmankauppa ei perustu kuitenkaan enää reiluun markkinatalouteen vaan kunkin maan omaan etuun. Valitettavasti. Ei kannata olla naiivi.
= = =
Kirjoitus on julkaistu HS Teemassa lokakuun lopulla
Suomessa lämmitys on valtava energiankuluttaja. Lämmityksen osalta kulutuksen tasaamisen pitäisi onnistua paljon helpommin kuin sähkön osalta; lisätään vain rakennusten lämpökapasiteettia. Käytännössä tämä onnistuisi yksinkertaisimmillaan kaivamalla uuden rakennuksen alle valtavan kuopan, joka täytetään halvimmalla mahdollisella materiaalilla (esim. hiekalla), ja joka sitten yhdistetään lämmitysputkilla taloon. Halvan lämmityksen aikaan lämpöä varastoitaisiin kuoppaan ja kalliin lämmityksen aikana sitä otettaisiin sieltä.
Kaukolämpöverkon osalta tällaista ollaan näköjään jo tekemässäkin: https://polarnightenergy.com/fi/news/maailman-suurin-hiekka-akku-vihittiin-kayttoon/ . En osaa sitten sanoa onko tosiaan varastointi järkevämpi tehdä keskitetysti koko verkolle vai yksittäisille rakennuksille erikseen. Vai sekä että?
Hiekka-akku tuntuu yllättävältä ratkaisulta, mutta kai he ovat sen laskeneet. Se on parhaimmillaan, kun lämpö on tarkoitus muuttaa sähköksi. Hiekan kun voi lämmittää todella kuumaksi. Helen ja esimerkiksi Vantaan energia varastoivat lämpöä suuriin vesisäiliöihin.
Hiekan edut ovat:
— Halpa hinta ja hyvä saatavuus melkein missä vain
— Voi lämmittää korkeampaan lämpötilaan kuin veden
— Korkea lämpökapasiteetti.
Käsittääkseni tärkeää ei ole, että materiaali on juuri hiekkaa, vaan mikä vain materiaali, joka toteuttaa nuo kolme kohtaa kävisi.
Suomi osti juuri 64 hävittäjää, jotka kulkevat fossiilisilla polttoaineilla. Öljynjalostusta ei kannata Suomesta ajaa alas ennen kuin puolustusvoimat kertoo, miten sähkökäyttöinen Pasi-miehistönkuljetusvaunu ladataan metsäolosuhteissa.
Nyt pitäisi kartottaa, paljonko meillä on höyryvetureita, ei joukkoja hyökkäyksen satuttua pendolinoilla pystytä rintamalla viemään. Ukrainasta voi kysyä, onko kivihiili helposti varastoitava ja helposti liikuteltava energian lähde kaminoista alkaen.
Lisäksi Suomen talouskasvu on laskettu puolustusteollisuuden (Suomen ja Saksan) kasvun varaan. Eli fossilististen kerskakulutukselle.
Fosiilisista energialähteistä luopuminen tekee Suomesta otollisen hyökkäyskohteen.
Puolustusvoimien diesel-käyttöinen maakalusto (kuten esim. Pasit) kulkee oletettavasti yhtä hyvin niin biopohjaisella kuin fossiilisella dieselillä. Hävittäjäkoneetkin toivottavasti pysyvät ilmassa uusiutuvalla ilmailupolttoaineella siinä missä siviilikoneetkin. Sotilasjunat taas ovat nykyaikaisessa sodankäynnissä erittäin haavoittuvia kohteita, käytetystä polttoaineesta riippumatta.
Staattiset, keskitetyt polttonesteiden tuotantolaitokset ovat myös alttiita kohteita sotatilanteessa, jalostettiinpa niissä sitten fossiilista tai uusiutuvaa polttonestettä. Öljynjalostamon pitäminen toiminnassa sotatilanteessa vaatisi myös raakaöljyn kuljettamista meritse jostakin Pohjanmeren suunnalta — tällöin voisi olla järkevämpää rahdata siltä suunnalta jo valmiiksi jalostettua polttonestettä (olettaen että on riittävästi satamia joissa tällaiset rahdit voidaan tehokkaasti purkaa jakeluverkkoon).
Kriisitilanteessa tärkeintä polttonestehuollon suhteen lienee, että maassa on hajautetusti varastoituna riittävässä määrin valmiita polttonesteitä. Tällöin jalostamoihin kohdistuvat hyökkäykset ja meriliikenteen häiriöt eivät aiheuta välitöntä ongelmaa.
Öljystä kirjoittaessa voisi ottaa kantaa myös siihen, että miten käy muovituotteiden, jos öljynporaus lopetetaan. Saman maasta pumpatun öljyn jakeista valmistetaan sekä muovituotteita että polttoaineita.
Jos öljyä ei tarvitse enää lämmittämiseen tai liikenteeseen, mikä on niiden käyttökohde vai lopetammeko myös muovin käytön samalla?
Kaikki mikä on öljyä on joskus ollut biomassaa. Muovia voi valmistaa myös puusta.
Osmo: “Nestemäisiä polttoaineita voi tehdä biomassasta, …”
Niinhän niitä voidaan ja Suomessa varsinkin. Suomen turvekerrostumia sisältävistä soista puolet on ojitettuja. Koskematta jätettynä saavat ojitettujen turvekerrostumien biomassa ja sen sisältämät hiilivedyt biohajota pahimmiksi kasvihuonekaasuiksi, kuten metaaniksi ja typpioksidiksi ja purkautua taivaan tuuliin ilmastoa pilaamaan.
Ilmaston ja maamme kansantalouden kannalta järkevämmässä vaihtoehdossa Suomen ojitusalueiden turvekerrostumat voidaan mädättää metaaniksi ja metaani muuttaa nestemäiseksi polttomoottoreiden polttoaineeksi. Jo ojitusalueiden turpeen kattilassa polttaminenkin tuottaisi huomattavasti vähemmän kasvihuonekaasuja, kuin niiden biohajoamaan jättäminen. Mutta kun Suomen omien päättäjien myötävaikutuksella ja vastoin tosiasioita myös tämä biohajoava ojitusalueiden turve tuomittiin luonnontilaisten turvesoiden ja kivihiilen kaltaiseksi, fossiiliseksi raaka-aineeksi, on sen polttamisella EU:ssa korkea päästökerroin.
Mutta metaanilla on EU:ssa alhainen päästökerroin, koska alueella niin valtavasti maakaasua eli metaania poltetaan. Siksi Suomenkin ojitusalueiden hiilivetyvarannot kannattaa mädättää metaaniksi ja jalostaa metaani nestemäiseksi liikennepolttoaineeksi. Näitä biokaasulaitoksia rakennetaan maassamme parhaillaan useampia. Sellaisenaan turve mätänee yhdyskuntajätettä ja muita biomassoja heikommin, mutta mätänemisprosessia eli anaerobisten mikrobien toimintaa voi höysteillä kiihdyttää.
KJun suot mädätetään metaaniksi ja metaani kuljetetaan poltettaviksi moottoreissa, ketjussa vuotaa ilmakehään aika iso annos metaania.
Osmo: “KJun suot mädätetään metaaniksi ja metaani kuljetetaan poltettaviksi moottoreissa, ketjussa vuotaa ilmakehään aika iso annos metaania.”
Ei biokaasulaitoksilta vuoda metaania mihinkään. Tällä hetkellä Suomen suurin, ensi keväällä Kiuruvedelle valmistuva biokaasulaitos nesteyttää metaanin paikan päällä. Tehtaan yhteyteen rakennetaan nesteytetyn metaanin tankkausasema. Kyllä Suomessa osataan tehdä kaasutiiviitä putkistorakenteita.
Kiuruveden laitos käyttää raaka-aineenaan etupäässä karjanlantaa. Sehän sisältää melkoisen määrän kuiviketurvetta. Tästä on hyvä alkaa turpeen mädättämisen laajentaminen, kunhan näemme, millä suhteella ja höystemäärällä se onnistuu.
Mädätettävää turvetta ei tarvitse kuivattaa. Niinpä sitä voidaan nostaa märkänä syvyyssuunnassa kaivinkoneella, jopa alle puolen hehtaarin alueetkin hyödyntäen. Jyrsinturvettahan nostetaan vain kahdenkymmenen hehtaarin tai sitä suurempien alueiden varannoista. Kyseistä nostomenetelmää paheksutaan, koska sen väitetään pilaavan vesistöjä. Kerrallaan pienialaiset, kaivinkoneella nostettavat turvealueethan voidaan sulkea täysin ympäröivästä vesistöstä. Kaivinkoneella turpeen nostoa voidaan tehdä ympärivuotisesti, mikä luo paljon uusia työtilaisuuksia maaseudulle.
Kun Suomen turpeeseen sidotut hiilivetyvarannot todettiin suuremmiksi, kuin Norjan öljyvarannot ennen tuotannon alkua, laskelmassa otettiin huomioon vain nämä kahdenkymmen hehtaarin tai sitä suuremmat suoalueet. Turpeen sisältämät hiilivetyvarantomme ovat siis paljon tähän asti ilmoitettua suuremmat. Ja mikä parasta, kaivinkoneella nostettavan turpeen mukana nousee valtava määrä kanto-ja juurakkopuuta, jonka polttamisella on alhainen päästökerroin.
Ymmärtänet, että tuo alhainen päästökerroin on virhe, sillä hapettomaan tilaan sedimenoituneen biomassa kaivaminen esille ja polttaminen lisää hiilidioksidipäästöjä siinä missä kivihiilen polttaminenkin.
“Ei biokaasulaitoksilta vuoda metaania mihinkään. Tällä hetkellä Suomen suurin, ensi keväällä Kiuruvedelle valmistuva biokaasulaitos nesteyttää metaanin paikan päällä. Tehtaan yhteyteen rakennetaan nesteytetyn metaanin tankkausasema. Kyllä Suomessa osataan tehdä kaasutiiviitä putkistorakenteita.”
Kiuruvedestä en tiedä mitään (en edes sen sijaintia), mutta metaanivuotoja koskevia tutkimuksia olen lukenut, ja täysin nollavuotoisia metaanijärjestelmiä ei ole olemassa. Vaikka putkisto ei juuri vuodakaan, niin esimerkiksi joka tankkauksen yhteydessä vuotaa metaania hiukan sekä silloin kun tankkaus aloitetaan että kun se lopetetaan. Eli aina kun joku luukku avautuu, vuotaa metaania paineellisesta suunnasta metaanin osalta vähäpitoisempaan suuntaan.
Mitä metaaniin tulee, sen osalta kieltämättä laskenta-arvoissa on epäloogisuuksia — kun metaania poltettaeessa päästökertoimet riippuvat siitä, mistä metaani on peräisin, vaikka sama määrä kasvihuonekaasuja vapautuisi polttaessa.
Antropogeenisen hiilen osuus ilmakehässä on 4%. Suomen osuus siitä 1%.
Paljon sinulla olisi maailmalla hommia jotta ilmakehän lämpenemisen estät.
Tapani Tahvanainen: “Antropogeenisen hiilen osuus ilmakehässä on 4%.”
Ei ole. Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä on melkein kaksinkertaistunut suhteessa esiteolliseen aikaan. Antropogeenisen hiilidioksidin osuus on siis melkein 50%.
Todellisen osuus on lähempänä 40%. Eli hommia tosiaan riittäisi.
Muuten ihan täydellinen luettelo kaikista energiavaihtoehdoista, mutta sähkön ja lämmöntuotantoa ajatellen, niin ajateltiinko Helenillä ja Fortumissa ollenkaan että voi tulla pula energiasta jolla tuottaa sähköä ja kaukolämpöä jos kaikki kivihiilivoimalat suljetaan yhtaikaa, ja samaan aikaan maakaasun tuonti loppuu, ja uusia sähkönsyöppö-datakeskuksia nousee kuin sieniä sateen jälkeen, samoin vetyä tarvitsevia tehtaita? Päätökset hiililauhdevoimaloiden sulkemisesta tehtiin vissiin ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan 2022. Olisiko niillä ollut elinaikaa pidempään jos sota ja kaasun toimituksen loppuminen olisivat olleet tiedossa ?
Venäjän hyökkäyksen johdosta Salmisaaren hiilivoimalan sulkemista lykättiin vuodella ja se suljettiin vasta tämän vuoden huhtikuussa.
Ennen sitä suljettiin Hanasaari. Fortum sulki Finnoon. Päätökset sulkemisesta oli tehty jo ennen sotaa, tai sitten oltiin liian optimistisia sodan lopputuloksen ja maailman ja Suomen talouden elpymisen suhteen.
Veänän hyökkäyksen johdosta Salmisaaren hiilivoimalan lakkautusta lykättiin vuodella ja se suljettiin vasta tämän vuoden huhtikuussa.
Soininvaara kirjoitti:
“Vaikka Suomessa ei ole öljyesiintymiä, meilläkin on niitä, jotka väittävät, ettei hiilidioksidi aiheuta ilmastonmuutosta.”
Viimeksi kun asiasta tilastoja katselin, Suomi oli maailman suurimpia öljytuotteiden viejämaita asukaslukuun suhteutettuna. Suomessa ei ole omia öljyesiintymiä, mutta täällä on maan kokoon nähden valtava kemianteollisuus jalostamoineen, joka tuottaa öljytuotteita paljon vientiin. Monessa muussa maassa öljynjalostamoiden tuotteet käytetään suuremmalta osin samassa maassa, jolloin vientiin ei jää niin paljoa. Nesteenkin valmistamista tuotteista selvä pääosa on yhä fossiilisia, vaikka yhtiö pitää viestinnässään paljon esillä sitä, että se valmistaa myös uusiutuviakin polttoaineita.
Jossakin ne tuotteet tehdään joka tapauksessa. Teollisuuden alasajo EUssa on tyhmintä, mitä voidaan tehdä. Muualla päästöt ja saasteet eivät kiinnosta pätkääkään. Suomen osuus klopaaleista CO2-päästöistä on vain 0,7 promillea nykyään.
Nimimerkki Realistille kommenttina että teollisuutta ei ole EU:ssa ajettu alas vaan teknologinen kehitys on korvannut työvoiman. Tämä on jäänyt julkisissa keskustelussa huomaamatta. Voin vakuuttaa että Yhdysvallat ei ole tule saamaan korkeilla tulleilla samaan teollisuutta takaisin siinä muodossa kuin teollisuus ymmärretään 1900-luvun konseptissa. Teologinen kehitys korvaa jopa Kiinassa työvoiman. Kiinassa on tälläkin hetkellä nuorisotyöttömyys korkea koska tekoälyn kehityksen kautta on mahdollista korvata ihmistyövoimaa. Viime aikainen Kelan etätyö keskustelu on juuri tämän kehityksen alkua. Tulevaisuudessa Kelaa pyörittää tekoäly joka tekee päätöksen jokaisesta hakemuksista. Muistan kun Soininvaara totesi eräässä haastattelussa joka koski hänen kirjansa 2020-luvun sosiaalipolitiikkaa että pankkilainasta tekee laskelmat tulevaisuudessa kuin itse pankinjohtaja.
Rahul,
Kyllä teollisuudesta kannattaa pitää kiinni, ainakin niiltä osin, kun niillä on strategista merkitystä.
T‑paidoilla tai vaateteollisuudella ei ole. Sen sijaan in olemassa teollisuudenalojen, joita ei kannata luovuttaa suosiolla, vaikka se maksaisi kuinka paljon tahansa.
Esimerkiksi Kiina vastaa 90%:sta maailman raskaiden maametallien jalostuksesta ja niitä tarvitaan kaikkialla huipputekniikassa, mukaanlukien aseissa. Kenen mielestä on hyvä ajatus, että Venäjän kaveri saa helposti pysäytettyä länsimaisen asetuotannon? Eikö se ole vähän vaarallinen tilanne?
Osmo: “Fukushiman jälkeen Merkelin hallitus päätti ajaa ydinvoiman alas Saksassa, mikä näyttää nyt suurelta virheeltä.”
Ydinvoiman alasajosta päätti kylläkin Schröderin hallitus. Merkelin hallitus vain nopeutti aikataulua (mikä kyllä nyt ainakin oli virhe).
Merkelin hallitus ensin perui ydinvoiman alasajon, mutta alle vuotta myöhemmin perui perumisen (koska Fukushima) ja palasi Schröderin hallituksen vuonna 2002 asettamaan aikatauluun, jonka mukaan viimeiset laitokset oli suljettava vuonna 2022. Eli Merkel ei oikeastaan nopeuttanut aikataulua, vaan pysyi alkuperäisessä. Huono päätös toki.
Soininvaara unohti täysin turpeen arvon monipuolisena uusiutuvana energianlähteenä. Suomen turvevaroja on verrattu joskus ainakin yhtä suuriksi kuin Norjan öljyvaroja. Kukaan ei huuda kurkku suorana, kun Norja myy fossiilista polttoainetta ja rikastuu entisestään. Mutta Suomelle turve on niin paha myrkky, että se piti arpoa uusiutumattomien polttoaineiden joukkoon. Tämä virhe pitää korjata, koska turve muuttuu Suomen ja Ruotsin rajalla kummasti uusiutuvaksi energiaksi. Lisäksi turpeella on paljon monipuolisempi käyttö esim. taimien kasvatuksessa, kanaloiden alustana => ei salmonella, vaikka kankaiden teossa jne. Lisäksi se voisi olla huoltovarmuuden kannalta jopa 1. asia, kunhan toimintaketjut olisivat kunnossa. Nythän niitä ajetaan intohimoisesti juuri alas. Omaa oksaa tuntuu olevan helppo sahata.
Tämä väite, että turve olisi Ruotsissa luokiteltu uusituvaksi polttoaineeksi kiertää itsepintaisesti, vaikka sen korjaisi kuinka monta kertaa hyvänsä. Jossain tilastossa näin on, mutta olennaista merkitystä on, pitääkö siitä maksaa päästöoikeuksista. Pitää. Siksi turve on Ruotsissa aivan marginaalinen polttoaine, koska sen kasvihuonepäästöt ovat Ruotsissakin niin suuret, ettei polttaminen kannata.
Osmo: “… valtava määrä kanto-ja juurakkopuuta, jonka polttamisella on alhainen päästökerroin.
Ymmärtänet, että tuo alhainen päästökerroin on virhe, sillä hapettomaan tilaan sedimenoituneen biomassa kaivaminen esille ja polttaminen lisää hiilidioksidipäästöjä siinä missä kivihiilen polttaminenkin.”
Taitaa Osmo harrastaa tahallista väärinymmärtämistä. Ei ojitusalueen turvekerrostumat tai juurakkopuut ole mitään kivihiilen tapaista fossiilista biomassaa, eikä varsinkaan veden poistamisen jälkeen hapettomaan tilaan sedimentoitunutta sellaista. Maa- ja metsätalouden tarpeisiin ojitettujen soiden ojia lisäksi syvennetään sitä mukaa, kun turvekerrostuma, missä puiden tai kasvien juuret sijaitsevat, alenee maan tiivistymisen ja turpeen biohajoamisen seurauksena. Puille ja viljelykasveille pitää olla tarpeeksi kuiva kasvukerros; ei niiden juuret happamassa suovedessä lilluessaan menesty.
Ojitettujen soiden turvekerrostumat sekä kanto-ja juurakkopuut biohajoavat koskematta jätettyinä joka tapauksena ja tuottavat kasvihuonekaasupäästöjä. (Huokaus… olenhan minä tämän saman Osmolle jo moneen kertaan kirjoittanut, mutta kun se turpeen koskemattomuuden varjelu on city- Vihreille elintärkeä, uskonnonomainen kysymys. Sen käsityksen muuttamiseksi eivät mitkään järkisyyt tehoa.)