Öljyn jälkeen

Saamme kiit­tää fos­si­il­isia polt­toainei­ta teol­lis­tu­misen tuo­mas­ta huikeas­ta elin­ta­son nousus­ta. Ensin tuli­vat kivi­hi­ili ja höyrykoneet. Höyrykoneessa alle viides­osa kivi­hi­ilen läm­pöen­er­gias­ta muut­tui liike-ener­giak­si. Piipuista tupru­a­van savun takia tehda­s­paikkakun­nil­la kuolti­in nuo­ri­na. Kai­vok­sis­sa käytet­ti­in lap­si­työvoimaa, kos­ka lapset mah­tu­i­v­at parem­min kapeisi­in onkaloihin.

Öljy oli suuri paran­nus kivi­hi­ileen näh­den. Sen pump­paami­nen maas­ta oli paljon helpom­paa. Moot­tor­ei­den koko pieneni ja hyö­ty­suhde parani. Öljyn mukana tuli­vat autot.

Vuon­na 1972 Rooman klu­bi varoit­ti rapor­tis­saan Kasvun rajat, että öljy lop­puu, jos jatkamme kuten ennen. Ei lop­punut, mut­ta ei myöskään jatket­tu kuten ennen. Jom Kip­pur ‑sota tuot­ti maail­maan öljykri­isin vuon­na 1973. Öljyn kulu­tuk­sen kasvu hidas­tui, kos­ka öljyä piti säästää. Suomeen esimerkik­si tuli 80 km/h kattonopeus.

Kohon­neen öljyn hin­nan turvin voiti­in ottaa käyt­töön han­kalasti hyö­dyn­net­täviä esi­in­tymiä. Se vaikut­ti öljyn riit­tävyy­teen paljon enem­män kuin kulu­tuk­sen kasvun leikkau­tu­mi­nen. Yhdys­val­lois­sa ei tuotet­taisi liuskeöljyä, jos öljyn hin­ta olisi vuo­den 1972 tasol­la. Jom Kip­pur ‑sota aikaisti öljyn hin­nan nousua, mut­ta olisi se nous­sut muutenkin. Jat­ka lukemista “Öljyn jälkeen”