sote, _

Sata miljoonaa riittäisi terveydenhuollon korjaukseen.

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on yksi maailman kustannustehokkaimpia. Hoidon taso on hyvä – jos esimerkiksi keksii sairastua syöpään, se kannattaa tehdä Suomessa, ellei ole todella rikas.

Kun järjestelmä on jo yksi maailman kustannustehokkaimpia, siitä on vaikea tehdä millään soteuudistuksella sekä parempaa että halvempaa.

Yksi paha vika meillä kuitenkin on, joka rampauttaa koko järjestelmää. Terveyskeskuksista puuttuu noin tuhat lääkäriä. Siksi jonot ovat pitkiä, hoidon taso on inhimillisistä syistä joskus (tosin harvoin) puutteellinen ja terveydenhoito on yksi OECD-maiden eriarvoisimpia.

Tuo eriarvoisuus tosin on vähän mittarista kiinni. Yleisin mittari on, kuinka usein eri väestöryhmiin kuuluvat tapaavat lääkäriä. Työterveyshuollossa usein ja terveyskeskuksissa harvoin. Jos mitattaisiin pääsyä erikoissairaanhoitoon, Suomen asema tasa-arvoisempien maiden joukossa kohenisi ryminällä.

Tuhat lääkäriä lisää perusterveydenhuoltoon maksaisi sata miljoonaa euroa. Siinä se olisi! Ei kannattaisi myllätä koko järjestelmää, kun sen pahin vika on korjattavissa noin yksinkertaisesti. Tuo sata miljoonaa on aika pieni summa verrattuna sen vuosittaisin 20 miljardin kustannuksiin. Soteuudistusta on suunniteltu tähän nähden moninkertaisilla rahoilla, ja pelkästään järjestelmään tulossa oleva tehottomuus transaktiokustannuksineen, väärin kannustavine hinnoitteluineen ja jatkuvina oikeudenkäynteineen markkinatuomioistuimessa maksaa enemmän.

On jotenkin sinisilmäistä kuvitella, että yksityiset lääkäriasemat pystyisivät sekä poistamaan jonot perusterveydenhuollosta että tekemään sen halvemmalla. Kun Jyväskylässä kokeiltiin ja annettiin rahaa yhtä vähän kuin terveyskeskukset sitä käyttävät, kävi ilmi, ettei se raha riitä mitenkään. Pihlajalinna lopetti kokeilun kesken, Mehiläinen ja Terveystalo katsoivat viisaammaksi hyväksyä tappiot imagosyistä.

Miksi terveyskeskukset sitten on aliresursoitu? Se johtuu virheellisistä taloudellisista pelisäännöistä. Kunnalla on yleensä terveydenhuoltoon kokonaisbudjetti, jolla on tultava toimeen. Erikoissairaanhoito saa lähettää kuntaan niin paljon laskuja kuin hyväksi näkee. Kun kunnan rahat loppuvat eikä se voi säästää erikoissairaanhoidosta, sen on säästettävä terveyskeskuksista. Tyhmää, sillä se vain lisää erikoissairaanhoidon menoja, mutta niin ne tekevät.

Sama valuvika taitaa sisältyä myös nykyiseen sotemalliin. Mitään hoitoa tai tutkimusta ei maakunta voi evätä, joten erikoissairaanhoito lähettää sille yhä laskuja mielin määrin. Kun VM ei anna enempää rahaa, maakunta joutuu vähentämään perusterveydenhuollon budjetteja – kun se sitä ennen on ensin lopettanut työvoimapalvelut ja muut sellaiset toiminnat.

Jos sote kaatuu – ja alan toivoa sitä koko ajan enemmän, vaikka alun perin tolin toista mieltä – kannattaisi panna tuo perusterveydenhoidon rahoitus kuntoon vaikka normiohjauksella (vaikka ylipäänsä inhoan normiohjausta) ja tukkimalla erikoissairaanhoidon moolokinkita muuttamalla sen korvaus osin kiinteäksi ja vain osin suoritteista riippuvaksi, jotta ylihoidon intensiivi saataisiin kuriin.

= = =

On meillä sotessa toinenkin vika. Mielenterveyspalvelujen vajaus. Mutta sitähän ei ole aikomus sote-uudistuksessa korjata.

= = =

Kiitän Martti Kekomäkeä inspiraation antamisesta tähän kirjoitukseen. Ja Touko Aallon twiittiä sysäyksestä jouduttaa tätä kirjoitusta.

 

66 thoughts on “Sata miljoonaa riittäisi terveydenhuollon korjaukseen.

  1. Ilolla näen tämmöisiä konkreettisia pelinavauksia. Hienoa Osmo ja Touko! Katsotaan millaisia vastauksia tähän tulee – näen kuitenkin tämän ehdotuksen hyvänä puolena sen, että siinä mennään ruohonjuuritasolle eli sinne missä hoidon vaikuttavuus alkaa oikeasti tuntua jossain.

    Arvelen, että tämäkään idea ei onnistu siksi, että tuhat lääkäriä tarvitsee kuitenkin jonkinlaisen sijoituspaikan, tilat ja tukihenkilöitä ympärilleen eikä sekään ole ilmaista. Mutta jos otetaan tämmöinen konkreettinen tavoite niin aletaankin kysyä yhtäkkiä niitä oikeita kysymyksiä, eli löydetään ne todelliset ongelmat mitä piti ratkaista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Hyvä ja järkevä kirjoitus, joka kuitenkin tavoittaa vain puolet ongelmasta.

    Lääkärien määrän yksinkertainen lisäys toimisi, mikäli terveydenhuollon kysyntä olisi vakio. Ja säästö tapahtuisi jos potilaat oikeasti hoidettaisiin perusterveydenhuollossa eikä erikoissairaanhoidossa. Käytännössä terveyspalveluiden kysyntä on kuitenkin miltei rajaton ja saatavuus on se tekijä, joka rajoittaa palveluihin hakeutumista. Mikäli kaikki nykyiset palikat pysyisivät kohdillaan, lääkäriresurssin lisääminen perusterveydenhuoltoon ei tulisi tiputtamaan erikoissairaanhoidon kustannuksia vaan ennemmin hieman lisäämään potilaiden lähetteitä erikoissairaanhoitoon. Tämä johtuu piilossa olevasta kysynnästä ja siitä että perusterveydenhuollossa ei kerta kaikkiaan osata tai voida hoitaa kaikkea (mikä osaltaan selittää näiden hintaakin). Piilotetun kysynnän hoitaminen ja hoitoonpääsyn nopeuttaminen olisi tietysti itsessään hyvä juttu, mutta kustannukset nousisivat enemmän kuin nyt näyttää.

    Hallituksen sote-keskusmallissa on monta ongelmaa. Hyvää mallissa on kuitenkin insentiivi a) hankkia paljon asiakkaita ja b) tuottaa näille palvelut tehokkaasti. Tässä on ero esimerkiksi nykyisiin terveyskeskuksiin, joiden taakka ennemmin helpottuu kun maksukykyiset asiakkaat häipyvät yksityiselle tai työterveyshuoltoon.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Tuhannen terveyskeskuslääkärin koulutuksessa ongelmana on se, että lääkäreillä on aika paljon kysyntää ja yleislääkärin työ on raskasta, vaikeaa sekä heikosti arvostettua. Tk-lääkärin palkka on nykyiselläänkin varsin hyvä verrattuna vaikkapa julkiseen erikoissairaanhoitoon, mutta tehtäviin ei löydy hakijoita.

    Terveyskeskuslääkäri saa vastaanotolleen kaikki potilaat ilman erityistä lajittelua. Heillä ei ole välttämättä aiempaa diagnoosia, joten lääkärin on osattava määritellä tauti ja useimmissa tapauksissa kyettävä tähän ilman konsultaatiota, sillä 15 minuutin vastaanottoajassa ei kovin ihmeitä tehdä. Lisäksi väestövastuujärjestelmässä potilaasta ei pääse eroon. Hän tulee erikoissairaanhoidossa käytyään uudelleen vastaanotolle ja jos erikoislääkäri ei osannut auttaa, pallo on taas yleislääkärillä.

    Työ on siis vaikeaa ja henkisesti rasittavaa. Eikä sitä arvosteta yliopistosairaaloissa, joissa lääkärit saavat koulutuksensa. Siellä lääkärin ura näyttäytyy ihan erilaisena kuin neljänäkymmenenä vuotena yleislääkärivastaanottoa. Tuolle uralle lähtevät eivät saa osakseen erityistä arvostusta.

    Moni lääkäri valitsee helpomman työn, vaikka palkka olisi huonompikin. Eli ongelmaa ei ratkaista pelkällä rahalla. On osoitettava selkeästi, mitä yhteiskunta arvostaa. Esimerkiksi on kehitettävä lääkäriammatin sisäisiä urapolkuja, joissa edellytetään pitkää kokemusta yleislääketieteestä. Tällaisia ratkaisuja olisivat yleislääketieteen professuurit, opetusterveyskeskusten nostaminen yliopistosairaaloiden rinmalle, sekä useiden vuosien terveyskeskuskokemuksen edellyttäminen esim. THL:n lääkärivirkoihin nimitettäviltä. (Jos virkaikää laskettaisiin muinaiseen tapaan, yksinkertaisinta olisi määrätä tk-lääkäreille kaksinkertainen virkavuosien karttumistahti, syrjäseuduilla kolminkertainen.)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Onnistuukohan 1000 lääkärin palkkaaminen noin helposti? Mistä ne lääkärit löytyvät?

        Vai käykö niin, että laitetaan 100 miljoonaa TK-lääkäreihin, jonka jälkeen ne toiminnot, joista nuot TK-lääkäreiksi hakeutuvat lähtivät, laittaat lisää 100 miljoonaa palkkakuluihin ja lopputulos on suunnilleen entinen, paitsi että lääkäreiden palkkasumma on 100 miljoonaa korkeampi?

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Osmo Soininvaara:
        Jos on vaikea löytää tuhatta lääkäriä terveyskeskuksiin, mistä ne yksityiset lääkäriasemat ne sitten muka löytävät?

        En väittänyt, että löytäisivät. Arvelen vain, että tuhannen lisälääkärin hankinta minne tahansa, voi olla jostain muustakin kuin sadasta miljoonasta kiinni. Jos ne lääkärit siirtyvät muista tehtävistä, näitä muita tehtäviä tarjoavat työnantajat varmaankin korottavat palkkoja, jottei heidän työvoimansa karkaa. Tämän tulevat terveysfirmatkin vielä huomaamaan, jos/kun aloittavat jättirekrytoimiset sote-uudistuksen takia.

        Lääkäreiden kokonaismäärä ei kasva missään esitetyssä uudistuksessa (ei sinun eikä hallituksen uudistuksessa) eikä sitä saa lyhyellä aikavälillä ihan hirveästi kasvatettua edes rahalla. Ylitöitä tekemällä voi saada väliaikaisesti tuntimäärää ylös ja ehkä eläköitymistä viivyttämällä? Minusta tuntuu että ainoa tapa lisätä suoritteita (vähentämättä niiitä jossain muualla) on töiden uudelleenorganisointi, mutta se on vaikeammin tehty kuin todeta “yksityinen tuotanto tehostaa toimintaa” taikka “100 miljoonaa lisää”.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Kovin oudolta tuntuu kommentoijan mielestään havaitsema lääkärien arvostusvaje. Ei niitä urapolkuja tarvitsekaan jokaiselle olla. Suurin osa lääkäreistä “joutuu” kuitenkin tekemään sitä peruskauraa. Se on useimpien ihmisten mielestä hyvinkin arvostettavaa.

      Jos lääkärien saatavuusongelmaa ei voida ratkaista rahalla, se merkitsee, että palkat ovat jo liian korkeat ja on varaa nirsoilla. Syrjäseutujen virkavuosien kolminkertainen karttumistahti tuntuu suorastaan pöyristyttävältä ehdotukselta.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Yksi periaatteellinen virhe on, että julkisen sektorin toimintaan on tuotu yritysten toimintamalleja, kuten suoriteperusteiset maksut. Sairaalan ja laitteiden ylläpito on varsin kiinteä kustannus ja jos henkilökunta on palkattu kuukausipalkalla, henkilökuntamenojenkin pitäisi olla varsin ennustettavat. Tällöin erikoissairaanhoidon kustannukset voitaisiin budjetoida etukäteen oikein. Toisella puolella vaakakuppia on, että suoritepalkkioille voidaan kannustaa tehokkuuteen, mutta toisella puolella on, että ne voivat kannustaa turhiin suoritteisiin…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Osmo Soininvaara:
        Kun erikoissairaanhoidossa siirryttiin suoriteperusteisseen laskutukseen, tuottavuus nousi 30 %. Raha on hyvä kannustin myös julkisella sektorilla.

        Ei kai laskutuksen suoriteperusteisuus nosta tuottavuutta, vaan henkilökunnalle maksettavat suoritepalkkiot. Jos ne ovat noin tehokkaita, ne kannattaa säilyttää, mutta ei laskutuksen tarvitse olla suoriteperusteista.
        Jos tuottavuutta mitataan laskutuksen määrällä, mitataan väärin.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Ville: Ei kai laskutuksen suoriteperusteisuus nosta tuottavuutta, vaan henkilökunnalle maksettavat suoritepalkkiot.

        Tärkein komponentti tehokkudessa on, että johto on kiinnostunut sen kehittämisestä. Siihen riittää laskutuksen suoriteperustaisuus, sillä sen seurauksena johtoa alkaa kiinnostamaan suoritteiden tehokas tuottaminen.

        Kunnon tehojen irtisaamiseksi nimittäin tarvitaan toimintojen uudelleenorganisointia.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. Osmo Soininvaara:
        Kun erikoissairaanhoidossa siirryttiin suoriteperusteisseen laskutukseen, tuottavuus nousi 30 %. Raha on hyvä kannustin myös julkisella sektorilla.

        Nousikohan oikeasti vain suoritettujen operaatioiden määrä suhteessa käytettyyn rahamäärään?

        Luen juuri kirjaa jossa väitettiin, että tämänkaltaiset mittausmetriikat tuppaavat vain aiheuttamaan sitä, että lääkärit tehtailevat isolta olin hyödyttömiä ja turvallisia operaatioita, koska ne parantavat mitatun suureen (operaatiota per rahayksikkö, operaatioiden onnistumisprosentti) suuruutta, vaikka käytännössä mitään suurempaa vaikutusta ei itse potilaiden hoitotuloksiin tällä ei olekaan.

        Suosittelen päättäjille, päättäjiksi aikoville ja muillekin:
        The Tyranny of Metrics by Jerry Z. Muller
        https://press.princeton.edu/titles/11218.html

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      4. Ensin mention tällaiseen “tikkilaskutukseen”, joka johti turhiin toimenpiteisiin (haavat tikattiin vähän tiheämmin pistoin) ja tämän opettamana niin sanottuu Nord DGR-laskutukseen, jossa hoitokokonaisuudella oli kiinteä hinta. Minä yritin tuossa artikkelissa esittää, että vain osa (noin puolet) sairaaloiden tuloista tulisi toimenpiteiden mukaan ja toinen puoli kiinteänä tuilona, eräänlaisena kapitaatiomaksuna.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      5. Sepi: Nousikohan oikeasti vain suoritettujen operaatioiden määrä suhteessa käytettyyn rahamäärään?

        Luen juuri kirjaa jossa väitettiin, että tämänkaltaiset mittausmetriikat tuppaavat vain aiheuttamaan sitä, että lääkärit tehtailevat isolta olin hyödyttömiä ja turvallisia operaatioita, koska ne parantavat mitatun suureen (operaatiota per rahayksikkö, operaatioiden onnistumisprosentti) suuruutta, vaikka käytännössä mitään suurempaa vaikutusta ei itse potilaiden hoitotuloksiin tällä ei olekaan.

        Suosittelen päättäjille, päättäjiksi aikoville ja muillekin:
        The Tyranny of Metrics by Jerry Z. Muller
        https://press.princeton.edu/titles/11218.html

        Joo, jos sallitaan klassinen esimerkki naapurimme muinaisesta tavoitteiden asetannasta:
        Ikkunalasista pula. A vot, tehtaille asetettiin neliömäärätavoite. Seurauksena oli, että ikkunalasit olivat 2…3 mm paksuja, tuskin kestivät asennuspaikalle asti. No, a vot, särkymisongelma ratkesi, kun tehtaille asetettiin tonnimääräinen tavoite. Tehtaat tietenkin tekivät 12..15 mmn ikkunalasia. Neliöistä tuli kuulemma pula.

        Saattaa olla kaupunkilegenda, mutta kuvaa hyvin tavoiteasetannan perusongelmaa. Tavoiteasetannan pitää olla älykästä, ja tavoitteiden pitää olla ainakin asiantuntija- ja esimiestasolla osittain ristiriitaisia.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Olen samalla kannalla, etteivät suorat suoriteperusteiset palkkiot ole hyvä idea. Samat kannusteet voitaisiin saada myös niin, että palkat ovat kiinteät, mutta jos suoritteet yltävät valtakunnallisen mediaanin paremmalle puolelle, seurauksena on asteittain nouseva palkankorotus. Se olisi kuitenkin sen verran pieni, ettei se järkyttäisi budjetointia. Tosiasiassa siitä ei edes tulisi kustannuksia, koska tuottavuus olisi parempi.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Kalevi Salonen:
        Olen samalla kannalla, etteivät suorat suoriteperusteiset palkkiot ole hyvä idea. Samat kannusteet voitaisiin saada myös niin, että palkat ovat kiinteät, mutta jos suoritteet yltävät valtakunnallisen mediaanin paremmalle puolelle, seurauksena on asteittain nouseva palkankorotus. Se olisi kuitenkin sen verran pieni, ettei se järkyttäisi budjetointia. Tosiasiassa siitä ei edes tulisi kustannuksia, koska tuottavuus olisi parempi.

        Huomattavasti tehokkaampi keino olisi tiimi- tai jopa terveysasemakohtainen, suoritteisiin yms. perustuva tulospalkkio, joka maksimissaan saisi olla ainakin 10% peruspalkasta. Prosentit ja/tai eurot voisivat olla eri tehtävissä erilaiset.

        Tällaisilla ryhmäkohtaisilla palkkioilla on aivan ällistyttävä vaikutus toiminnan sujuvuuteen, jos ryhmän jäsenet näkevät, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa tuloksiin.

        Julkisen puolen pitkät jonotusajat johtuvat varmaa osaksi resurssien puutteesta, mutta ainakin perusteveydenhuollon tasolla se on ollut seurausta myös tuotannonohjauksen alkeellisuudesta. Takavuosina jonotettiin ensin sairaanhoitajalle, sitten yleislääkärille, sitten peruslabroihin, sitten taas yleislääkärille, joka teki joko hoitopäätöksen tai lähetti erikoislääkärille, joka puolestaan passitti erikoislabroihin jne. Hoitopäätökseen meni helposti yli puoli vuotta, jona aikana vakavat sairaudet pahentuivat monesti päivystystapauksiksi ja syövät ehtivät levitä.

        Monet terveyskeskukset ovat parantaneet juoksuaan, mutta vasta valinnanvapauden uhan takia.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Tapio: Huomattavasti tehokkaampi keino olisi tiimi- tai jopa terveysasemakohtainen, suoritteisiin yms. perustuva tulospalkkio, joka maksimissaan saisi olla ainakin 10% peruspalkasta. Prosentit ja/tai eurot voisivat olla eri tehtävissä erilaiset.

        Tällaisilla ryhmäkohtaisilla palkkioilla on aivan ällistyttävä vaikutus toiminnan sujuvuuteen, jos ryhmän jäsenet näkevät, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa tuloksiin.

        Julkisen puolen pitkät jonotusajat johtuvat varmaa osaksi resurssien puutteesta, mutta ainakin perusteveydenhuollon tasolla se on ollut seuraustamyös tuotannonohjauksen alkeellisuudesta. Takavuosina jonotettiin ensin sairaanhoitajalle, sitten yleislääkärille, sitten peruslabroihin, sitten taas yleislääkärille, joka teki joko hoitopäätöksen tai lähetti erikoislääkärille, joka puolestaan passitti erikoislabroihin jne. Hoitopäätökseen meni helposti yli puoli vuotta,jona aikana vakavat sairaudet pahentuivat monesti päivystystapauksiksi ja syövät ehtivät levitä.

        Monet terveyskeskukset ovat parantaneet juoksuaan, mutta vasta valinnanvapauden uhan takia.

        En ajatellutkaan tulospalkkiota henkilökohtaisella tasolla. Se tuskin auttaisi, koska itsekkäiden yksilöiden takia osaoptimointi voimistuisi.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Jos tämä suomalainen perusterveydenhuolto on niin erinomaisesti ja kustannustehokkaasti hoidettu, niin miksi vihreätkin vastustaa valinnanvapautta ja julkisen sektorin ns. pakkoyhtiöittämistä. Eihän ne ahneet ”pörriäiset ” voi millään pärjätä kilpailussa julkista yhtiötä vataan. Vai voisiko sittenkin.
    Nythän Jyväskylän tapaus ei kerro mitään, koska julkinen terveydenhoito ei ole lainkaan tulosvastuullinen. Aina saadaan rahaa lisäbudjetissa ja lainaa ottamalla kun kulut kasvaa. Yksityisen pitää tulla toimeen tulorajoituksella. Julkinen puoli voi hoitaa potilaansa vaikka ilmaiseksi jos haluaa .

    Tuhat uutta lääkäriä toisi paljon työtä erikoissairaanhoitoon ja se sata miljoonaa ei riittäisi minnekään. Kyllä Osmokin sen ymmärtää, mutta näitä hänen kirjoituksia pitääkin lukea poliitikon kirjoituksina. Ja nähdä niiden tarkoitusperien taakse.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Osmo Soininvaara:
        Näille yksityisille maksettiin aivan yhtä paljon kuin julkiselle terveydenhuollolle.Toki julkinen voi hätätilassa ylittää budjettinsa, mutta kyllä se tilinpäätöksestä näkyy. Eivät pärjänneet sillä rahalla alkuunkaan.

        Kyllä se “kokeilu” oli tuomittu (suunniteltu?) epäonnistumaan yksityisten tarjoajien osalta.

        KL: Pihlajalinna vetäytyi Jyväskylän valinnanvapauskokeilusta: “Tämä on tappiollista toimintaa meille” https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/YPtMdGsD

        \begin{lainaus}

        “Valinnanvapauskokeilussa Pihlajalinna ja muut alueen palvelutuottajat saavat Jyväskylältä asiakaskohtaisen korvauksen, eli niin sanotun kapitaatiokorvauksen jokaisesta asiakkaasta. Korvaus vaihtelee terveysasema-alueittain esimerkiksi asiakkaiden iän ja sairastavuuden mukaan. Korvaus on yksityisille yrityksille sama, kuin mitä kaupungin oma julkinen terveydenhuolto saa.

        “Kaupungin määrittelemät maksut perustuvat terveyskeskusten kustannuksiin jaettuna kaikkien kaupunkilaisten määrällä. Niin ei kuitenkaan saa selville todellista asiakaskohtaista kustannustasoa, koska suuri osa kaupunkilaisista ei koskaan käytä terveyskeskuspalveluja. Kustannukset pitäisi jakaa terveyskeskuspalveluja käyttävien ihmisten määrällä. Meille vaihtavat ihmiset ovat valtaosin niitä, jotka käyttävät palvelujamme.””

        \end{lainaus}

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Eivät pärjänneet koska hoidosta sai korvauksen kapitaatiomallin mukaisesti ja asiakkaaksi valikoitui vinoutunut otos, koska valinnanvapaus koski hyvin pientä populaatiota (muistaakseni 1700 hlö).

        Kapitaatiomalli oli siis väärä työkalu, ei yksityinen omistus palveluntuottajalta. Eihän valtio verota autoilijaa sen mukaan kuinka monta kilometriä hän ajaa tunnissa vaan kuinka monta kilometriä hän ajaa. Kapitaatiomallissa on samanlainen virheellinen ajattelutapa.

        Tärkeää on saada potilaat hoidon piiriin, hoitaa heidät parhaan tiedon mukaisesti ja ottaa elinkaarikustannusta huomioon kun parhaasta hoitomuodosta päätetään. Mihinkään näistä ei kapitaatiomalli vastaa eikä sen puoleen sekään, maksaako lääkärin palkan Pihlajalinna vai sote-piiri.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. Osmo Soininvaara:
        Näille yksityisille maksettiin aivan yhtä paljon kuin julkiselle terveydenhuollolle.Toki julkinen voi hätätilassa ylittää budjettinsa, mutta kyllä se tilinpäätöksestä näkyy. Eivät pärjänneet sillä rahalla alkuunkaan.

        Taisi nyt mennä mutkat suoriksi.

        Jos olen sanomalehdistä lukemani tiedon ymmärtänyt oikein, Pihlajalinna vetäytyi hankkeesta siksi, että heille hakeutui nimenomaan lääkäripalvelujen suurkäyttäjiä, kiitos Pihlajalinnan etc. hyvästä maineesta. Saivat, mitä tilasivat.

        Suunnitellussa sote-uudistuksessa kapitaatiomaksu ei ymmrtääkseni ole vakio, vaan ihmiset “hinnoitellaan” muutamien muuttujien perusteella. Perusterveestä työssä käyvästä nelikymppisestä maksetaan vähemmän kuin seitsemänkymppisestä monisairaasta.

        Pihlajalinnan käyttäytyminen paljasti sinänsä mielenkiintoisen dilemman: Pörriäiset ovat luoneet mielikuvaa, että yksityinen hyvä, julkinen huono. Lääkäriä joko tosissaan tai kuvitelmissaan tarvitsevat ihmiset hakeutuvat silloin tietenkin yksityiselle puolelle, jos hinta on sama. Pörriäisten voittojen maksimoimiseksi heidän kuitenkin kannattaisi haalia nimenomaan mahdollisimman terveitä ihmisiä asiakkaikseen.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Höpöhöpö. Turha esittää että tällaisilla ehdotuksilla olisi väliä. Suomenkin poliittinen järjestelmä on niin korruptoitunut että firmat ostavat poliitikoilta sellaiset päätökset joilla pääsevät vuolemaan rahaa välittämättä siitä kuinka huonoksi keskimääräinen terveydenhoito muuttuu. Miksi poliitikoille saa antaa rahaa ennen vaaleja ja miksi poliitikot saavat hyväpalkkaisia työpaikkoja ilman kokemusta terveysfirmoista? Tässäkin yksi syy miksi politiikalta ei kannata odottaa mitään – koko järjestelmä on ostettu. Eikä ole edes mediaa, joka tekisi muuta kuin toimisi valtaapitävien megafonina.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Olen kääntynyt itsekin vähitellen sille kannalle, että suuret mullistukset sotessa saisivat mielellään painua unholaan ja ongelmat pitäisi ennemmin ratkaista kehittämällä nykysysteemiä pienin askelin. Perusterveydenhuollon resurssien lisääminen olisi varmaankin yksi hyvä keino, mutta muutakin tarvittaisiin. Yksi selvä kehityskohde olisi varmistaa parhaiden käytäntöjen nopea leviäminen ja sitä kautta tehokkuuserojen supistaminen.

    Mutta sitten varsinaiseen kommentoitavaan aiheeseen… Eiväthän ne Jyväskylän kokemukset todista mitään yhtään mistään (paitsi ehkä sen, että julkea sektori sössii kokeilutkin) – ongelmahan oli siinä, että vain hoitoa tarvitsevat potilaat vaihtoivat yksityisille palveluntarjoajille ja muut jäivät julkisen puolen asiakkaiksi. Eihän tällaisessa tapauksessa mitkään keskiarvojen mukaan lasketut kapitaatiokorvaukset voi toimia vaan – liioitellun yksinkertaistetuksi – kulut menivät yksityiselle puolelle ja tulot jäivät julkealle sektorille.

    Sinänsä vähän vaikea ymmärtää, että mitä tällaisella kokeilulla edes haettiin…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. ksee:
      Olen kääntynyt itsekin vähitellen sille kannalle, että suuret mullistukset sotessa saisivat mielellään painua unholaan ja ongelmat pitäisi ennemmin ratkaista kehittämällä nykysysteemiä pienin askelin. Perusterveydenhuollon resurssien lisääminen olisi varmaankin yksi hyvä keino, mutta muutakin tarvittaisiin. Yksi selvä kehityskohde olisi varmistaa parhaiden käytäntöjen nopea leviäminen ja sitä kautta tehokkuuserojen supistaminen.

      Kallistumassa samaan, mutta suuri ongelma tuolle on se, että julkisella puolella terveydenhuollossa on omien kokemusten mukaan aivan suunnattoman voimakas “ei keksitty täällä”-ilmiö. Siksi yksityisen puolen kiritys, jota sote toivottavasti lisää, voi kuitenkin olla paras tapa varmistaa näiden parhaiden käytäntöjen leviäminen, nythän mitään merkittävää painetta ottaa niitä parhaita käytäntöjä käyttöön (tai edes selvittää, että mistä niitä voisi löytyä) ei monessa paikassa julkisella puolella ole.

      Sen sijaan itse kirjoituksen aiheeseen on pakko vaan kommentoida, että jos tämä ongelma ratkeaisi lisää lääkäreitä palkkaamalla, sen olisi luullut ratkenneen jo hyvä tovi sitten, onhan meillä Suomessa lääkäreitä nyt huomattavasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin (kymmenen kertaa enemmän kuin 50 vuotta sitten ja suunta ei liene alaspäin).

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. Mielestäni hallituksen suunnittelema kapitaatiokorvaus on aivan kelvoton. Sillä varmistettaisiin, että yksityiset yritykset voisivat pitkälti “säätää” toimintansa tuottavuutta ali- ja ylihoitokeinoin sekä kalliiden potilaiden julkiselle työntämisellä. Joka tapauksessa järjestelmässä olisivat ikuisen kiistelyn ja jopa oikeudenkäyntien ainekset.

      Hallitus ei ole korviaan lotkauttanut kapitaatiokorvauksen vaihtoehdoille. Itse olen kannalla, että kapitaatio pitää kanavoida asiakkaiden kautta, jolloin samalla päästäisiin oikeasti valinnanvapauteen ja yritysten väliseen kilpailuun. Tämä voitaisiin toteuttaa verotuksen avulla, jolloin kustannukset jakautuisivat automaattisesti sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Julkisella puolella terveydenhuolto olisi maksutonta, jolloin laskutusbyrokratiakulut ja erilaiset korvausjärjestelmät jäisivät pois (kaikki säästöt yhteensä miljardiluokkaa vuodessa). Hoitopaikan saisi valita aina vapaasti. Yksityisen puolen asiakkaat maksaisivat kulunsa itse, mutta saisivat verotuksessa terveysvähennykset, joiden kautta julkiselle ja yksityiselle puolelle kanavoituisi kutakin ikäluokkaa ja henkilöä kohden keskimäärin sama resurssi. Julkisen tason yli menevät kulut jäisivät asiakkaalle. Kilpailu kohdentuisi jokaiseen yksittäiseen palveluun, jolloin se olisi kokoaikaista ja pienillekin yrityksille olisi sijansa. Verotukseen olisi helppo ympätä julkiselle puolelle myös rahallinen kannustin terveyspalvelujen säästeliääseen käyttöön. Terveydenhuollon ja verottajan väliseen kerran vuodessa tapahtuvaan tiedonsiirtoon tarvittavat rutiinit voidaan automatisoida.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Hyviä kirjoituksia, mutta hyvä muistaa, että muutoksia tulee meille kehityksen mukana. Kun kohtaamme vakavia sairauksia, tarvitaan kardiologeja, onkologeja ja muita erikoislääkäreitä. Edelleen tarvitaan labrauksia, kuvauksia ja muuta sellaista. En halua moittia yleislääkäreitä, mutta lääketiede on vain kovin monimutkaistunut ja kehitys vain jatkuu. Tätä muutosta ei ehkä huomaa, ennenkuin törmää vakaviin sairauksiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. “Kun Jyväskylässä kokeiltiin ja annettiin rahaa yhtä vähän kuin terveyskeskukset sitä käyttävät, kävi ilmi, ettei se raha riitä mitenkään. Pihlajalinna lopetti kokeilun kesken, Mehiläinen ja Terveystalo katsoivat viisaammaksi hyväksyä tappiot imagosyistä.”

    Jos kerran kolme firmaa, jotka työkseen tuottavat lääkäripalveluja, erehtyi luulemaan että he voisivat tehdä sen tehokkaammin kuin julkinen tekee, niin ehkä se on jollain tavalla anteeksiannettavaa että asiaa paljon huonommin tuntevat maallikot ja poliitikotkin sortuvat samaan luuloon.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Sampo Smolander:
      “Kun Jyväskylässä kokeiltiin ja annettiin rahaa yhtä vähän kuin terveyskeskukset sitä käyttävät, kävi ilmi, ettei se raha riitä mitenkään. Pihlajalinna lopetti kokeilun kesken, Mehiläinen ja Terveystalo katsoivat viisaammaksi hyväksyä tappiot imagosyistä.”

      Jos kerran kolme firmaa, jotka työkseen tuottavat lääkäripalveluja, erehtyi luulemaan että he voisivat tehdä sen tehokkaammin kuin julkinen tekee, niin ehkä se on jollain tavalla anteeksiannettavaa että asiaa paljon huonommin tuntevat maallikot ja poliitikotkin sortuvat samaan luuloon.

      Ei firmoilla tainnut olla mitään ruusuisia kuvitelmia Nykäskylän kokeilusta. Luulenpa, että tapioihin oltiin varauduttu ja koko homma otettiin opettelun kannalta – ehkä joillekin tappiot vain osoittautuivat budjetoitua suuremmiksi.

      YLE (2017): Yritykset epäilevät Jyväskylän valinnanvapauskokeilua: “Jos korvaus on liian pieni, sillä ei palveluja tuoteta” https://yle.fi/uutiset/3-9388490

      …esimerkiksi Pihlajalinnassa pelätään, että siinä saatu asiakaskohtainen maksu ei riitä toiminnan järjestämiseen kannattavasti.

      Pihlajalinnan hallituksen puheenjohtaja Mikko Wirén sanoo Helsingin Sanomille, että Jyväskylän kokeilu näyttää epäonnistuneen jo etukäteen Myös Terveystalon liiketoimintajohtajan Laura Rädyn mukaan Wirénin huoli on aiheellinen.

      Räty kritisoi myös järjestelyä, missä asiakkaat ovat lähtökohtaisesti julkisten sote-keskusten asiakkaita.

      – Helposti käy niin, että ne ihmiset, jotka tarvitsevat palveluita, vaihtavat palveluntuottajaa. Ja sitten taas ihmiset, jotka eivät tarvitse palveluita, jäävät julkisen palveluntuottajan asiakkaaksi, hän pohtii.

      Räty arvioi, että juuri eniten sairastavat ihmiset olisivat hanakimpia vaihtamaan palveluntuottajaa.

      …ja eikös kokeilussa juuri näin käynytkin.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Suomi käytää terveysmenoihin rapiat 8 % BKT:stä. Niissä maissa, joissa terveydenhuolto perustuu yksityisiin toimijoihin, menee terveydenhuoltoon tyypillisesti yli 12 % BKT:stä.

    Jos yksityinen on niin paljon tehokkaampi niin miksi se sitten käyttää rahaa 50 % enemmän?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. THL; Vuonna 2016 Suomen terveydenhuoltomenot olivat 20,5 miljardia euroa. Edelliseen vuoteen verrattuna terveydenhuollon menot pysyivät lähes ennallaan, kasvaen reaalisesti 0,4 prosenttia. Asukasta kohden menot olivat 3 738 euroa. Vuonna 2016 terveydenhuoltomenojen suhde bruttokansantuotteeseen oli 9,5 prosenttia. Ruotsissa se oli 10,9%

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Terveyskeskuksien resurssipula on tosi varmaan totta. Tuhannen lääkärin lisääminen yhtäkkiä tuskin olisi kustannusvaikuttava ratkaisu. Terveys(sote)keskuksissa tarvitaan paljon laajempaa osaamispohjaa jotta asiakkaiden tarpeet voisi järkevästi tyydyttää. Tarvitaan sosiaaliohjaajia, psykologeja, sairaanhoitajia, fysio- ja muita terapeutteja ja ennenkaikkea ryhmätyötä. Väitetään, että tekoäly korvaa lääkärin kymmenessä vuodessa. En siihen usko, mutta apua siitä tulee olemaan ja vaikutusta varmaan myös lääkärintarpeeseen.
    Eikä tuhannen lääkäri lisä ratkaise niitä ympäristömuutoksista johtuvia sote-muutospaineita, joita on tapahtumassa.
    Ikääntynyt väestö on yhä terveempää ja tarvitsee yhä vähemmän ja lyhyemmän aikaa erikoissairaanhoitoa ennen kuolemaansa – kunhan hoidosta päättäminen tehdään yhdessä informoidun jaetun päätöksentekoprosessin perusteella potilaan ja lääkärin välillä. Tällä hetkellä terveydenhuollon hoitotoimenpiteistä jopa puolet saattaa olla turhia tai enemmän haittaa kuin hyötyä aiheuttavia (prof. Teppo Järvinen HY). Etenkin iäkkäämpi väestö kärsii tällä hetkellä lääkeylihoidoista.
    Genomi- ja erilaiseen muuhun terveystietoon perustuva täsmä- ja yksilöllinen lääketiede oikein käytettynä tulee tekemään hoidoista turvallisempia ja vaikuttavampia. Ei tarvitse enää korjata samanlaisella vasaralla kaikkia kello, kun saadaan sopivammat työvälineet. Tässä olemme toki vasta aivan alkutaipaleella. Bigdatasta puolet taitaa olla Bigbaddataa, eikä koneäly ole erityisen hyvää niiden erottamisessa, niin kuin ei myös kausaation selvittämisessä.
    Nykyaikainen informaatio ja kommunikaatioteknologia tarjoaa myös uudenlaisia ratkaisumahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen ei onnistu nykyisessä järjestelmässä.
    Kyse on sen verran suuresta muutostarpeesta, että sitä ei ratkaista yhden nykyongelman ratkaisuyrityksellä, vaan ratkaisuja on syytä visioida erilaisten mahdollisten tulevaisuuksien ympäristössä – niinkuin valmisteluissa käsittääkseni perustasoilla ainakin jossain määrin tällä hetkellä tehdäänkin.
    Tuosta sadasta miljoonasta vuosittaisesta eurosta puolet kyllä kannattaisi investoista tutkimukseen ja koulutukseen ja terveys(sote)keskuksia kannattaisi resursoida tiedolla ja osaamisella, ei (pelkästään) lääkärinviroilla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Jonne:
    Suomi käytää terveysmenoihin rapiat 8 % BKT:stä. Niissä maissa, joissa terveydenhuolto perustuu yksityisiin toimijoihin, menee terveydenhuoltoon tyypillisesti yli 12 % BKT:stä.

    Jos yksityinen on niin paljon tehokkaampi niin miksi se sitten käyttää rahaa 50 % enemmän?

    Meillä se luku on 8%, koska julkinen puoli säännöstelee hoidon niin, että kaikkia ei hoideta / osa jättää hakeutumatta hoitoon, koska se on liian vaivalloista. Todellisuudessa meillä saattaisi olla tarvetta hoidolle niin, että kustannukset ovat huomattavasti lähempänä tätä kahtatoista prosenttia kuin missä me nyt olemme. Tätä taustaa vasten on kyllä samalla myös hyvä huomata, että monissa yksityisen puolen järjestelmissä vastaavana kustannusten alaspainajana on ihmisten maksukyky, eli ihmiset jättävät hakeutumatta hoitoon, koska rahat eivät riitä, eli sielläkin todellinen hoidontarve voisi olla enemmän kuin tuo 12 prosenttia. Uskoisin kuitenkin, että se ero on todellisuudessa pienempi kuin tämä 4 prosenttia (tai 50% suhteellisesti), sitä julkisen puolen hoidon huonoa saavutettavuuttahan tämäkin kirjoitus käsittelee.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Hauska kuulla, että lääkärin (Kekomäki) mielipide oli yksi tämä postauksen innoittajista. Lääkäreillä yleensäkin on varsin hyvä näköalapaikka alan toimintaan ja epäkohtiin, luulisi heitä siis kuunneltavan jos haluttaisiin todella ratkaista sote-puolen ongelmia.

    Viime vuosina on sen sijaan jäänyt päällimmäiseksi vaikutelma, että yksityisten terveysalan firmojen johtajat ovat pätevämpiä kertomaan meille miten sote-kuviot tulisi järjestää uudelleen. Ehkä nyt on viimeinen hetki vetää hätäjarrusta ja keskeyttää valmistelun alla oleva selvästi harkitsematon ja kalliiksi käyvä uudistus.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Osoittamalla 100 Me lääkäreiden palkkaukseen ei saada tuhatta lääkäriä lääkäripulaa poteviin terveyskeskuksiin. Sen tiedät ihan hyvin, Osmo. Todellisuudessa esittämäsi 100 Me ovat jo terveyskeskusten budjeteissa, koska niiden on lähdettävä budjetoinnissaan siitä että lääkärinvirat saadaan täytettyä. Terveydenhoidossa yritetään säästää aivan kummallisissa asioissa kuten sihteeripalveluita vähentämällä. Lääkäreiden ei pitäisi liioin joutua esim. itse täydentämään työvälineitään tavan takaa hakemalla tavaraa varastosta, jos heidän työpanoksensa on pulahyödyke.

    On turhaa puhetta että pienten kuntien kapeat hartiat aina vain riittäisivät yhä vaativamman terveydenhoidon järjestämiseen ja että terveydenhoito siis voitaisiin edelleen järjestää nykyiseltä pohjalta kuntien harteille. Siellä ei riitä asiantuntemus, vaan erikoissairaanhoidon osalta suurin osa niistä on ollut sairaanhoitopiirien asiantuntemuksen varassa. Jos ne alkavat itse järjestää erikoislääkäripalveluita, se tapahtuu usein kalliisti keikkakonsultteja palkkaamalla. Konsulttien palkkaaminen ei välttämättä johda hyvään hoidonjärjestelyyn, vaan hoitoketju terveyskeskuksen ja sairaalan välillä saattaa katketa ja pahimmillaan aiheuttaa ruumiita. Kaikenlaista on tullut koettua kun on työskennellyt järjestelmän sisällä 34 vuotta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Karri Helin: Terveydenhoidossa yritetään säästää aivan kummallisissa asioissa kuten sihteeripalveluita vähentämällä. Lääkäreiden ei pitäisi liioin joutua esim. itse täydentämään työvälineitään tavan takaa hakemalla tavaraa varastosta, jos heidän työpanoksensa on pulahyödyke.

      Juuri näin. Helsingissä esimerkiksi on keksitty, että on tehokasta keskittää terveyskeskuspalvelut muutamaan suureen yksikköön (kuten Kalasatama). Sitä ei huomioida, että asiakkailla menee enemmän aikaa ja rahaa päästäkseen hoitoon. Koska tilojen käyttö on tehostettu huippuunsa, eikä lääkäreillä ole nimettyjä huoneita, nämä kuljettavat esim. matkalaukussa hoitovälineitä. Eikö voisi palkata avustavaa henkilökuntaa, että lääkärit voisivat keskittyä omaan työhönsä? Tai sitten lääkärien palkat oikeasti ovat liian alhaiset…

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Jos pth:n ongelmat ratkaistaan näin helposti, 100 milj. per vuosi lisää, miksei Soininnvaara sitä tehnyt kuin oli peruspalveluministeri Paavo Lipposen hallituksessa. Valinnanvapaus ei myllää koko järjestelmä, kaukana siitä. Se koskee lähinnä pth mikä muodostaa vain 20% sairaushoitomenoista ja siitä yksityinen tuskin puolet tulee hoitamaan.

    On ristiriitaista että toteaa että Suomen järjestelmä on hyvin kustannustehokas ja samassa moititaan siitä että erikoissairaanhoito laskuttaa liikaa ”Erikoissairaanhoito saa lähettää kuntaan niin paljon laskuja kuin hyväksi näkee. Kun kunnan rahat loppuvat, ikä se voi säästää erikoissairaanhoidosta, sen on säästettävä terveyskeskuksista. Tyhmää, sillä se vain lisää erikoissairaanhoidon menoja, mutta niin ne tekevät.”
    Tarkoittaako Soininvaara oikeasti että nimenomaan erikoissairaanhoidon korvausjärjeatelmä pitäisi muutaa? Sehän vasta iso mylläys olisi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Jäljelle jää vielä kaksi muuta ongelmaa:
    1) pienet kunnat, joiden talous kaatuu sote-kuluihin ja “kunnalliseen itsemäärääiseen”. Mikään järki ei saa aikaan kuntaliitoksia vaikka suunta on selkeä.
    2) sosiaalipuolen palveluiden tuottaminen, jossa tarvitaan kilpailutusta ja yksityisiä toimijoita. Täällä ovat suuret kustannukset, pienet katteet ja täydellinen unohdus. Ilmeiesti kukaan so-alan perhesiivooja ja kotiavustaja ei maksa sadan eduskuntavaaliehdokkaan kampanjaa avoimella piikillä?

    Terveydenhoito on muuttunut teknologian muuttumisen ansiosta. Kuvantaminen ja laboratorio ovat hoidon perusvälineitä. Erikoissairaanhoidossa hoitojaksot ovat vastaavasti lyhentyneet, jolloin keskussairaaloissa potilaat viettävät lyhyitä aikoja kerrallaan. Tämän vuoksi hoitoketkun, jossa on perusterevydenhoito, käyti erikoissairaanhoidossa ja toimenpiteiden jälkeen sosiaalipalveluita kotiin, olisi jotenkin saatava kuntoon. Maakunta ei ole se väline, vaan ihanne amat keinot millä kauppoihin saadaan ruokaa tuoreena ympäri maapalloa.

    Nyt vain maakunta palvelee Kepun vallanhimoa ja “valinnanavapaus” Kokoomuksen vaalirahoitusta. Toisin olisi voinut olla, uudelleenvalinta on silti tärkeämpää kuin kansalaisten etu.

    Koska vaalirahoitus on tärkeää, apteekkeja ei tulla uudistamaan. Apteekkareilla on varaa hoitaa riittävän monen tulevan kansanedustajan vaalikassa kuntoon, jotta vastapalveluksiakin tehdään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. Sulla on Ode perustavaa laatua oleva virhe luvuissa. Jos kaupungissa on 100.000 asukasta niin perusterveydenhoitoon saavat rahaa 100.000 henkilön mukaan vaikka aikuisten_oikeesti sitä käyttääkin vain murto-osa, eli vaikkapa 25.000 henkeä – loput hoitavat itsensä yksityisellä työterveyshuollossa, vakuutuksella, omalla rahalla jne.

    Tuolla suhteella siis terveyskeskus saa nelinkertaisen summan rahaa hoitaa potilas kuin tuolla kapitaatiomallilla yksityinen saa – ilmankos ei onnistu kannattavasti. Kapitaatiokorvauksen pitäisi luonnollisesti perustua oikeaan käyttäjämäärään mille palveluja tuotetaan.

    Toisinpäin ajatellen, miten luulisit terveyskeskuksen pärjäävän jos nuo 75% kaupunkilaisista, jotka eivät nyt käytä julkista terveyskeskusta perusterveydenhuoltoon siirtyisivätkin tk:lle, käytettävissä oleva rahamäärä ei kasvaisi centtiäkään mutta asiakasmäärä nelinkertaistuisi. Olisi sit sama millä muka yksityisen pitäisi sote-ulkoistus saada pyörimään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Onko Jyväskylästä tilastotyiertoja, jotka osoittaisivat, että julkisen puolen terveyskeskuskäyntien määrä on laskenut, koska yksityisen palveluja käytettiin enemmän? Näinhän pitäisi tapahtua, jos tuo valikoitumisväite pitäåisi paikkaansa?
      Mutta kyllä, tässä tapahtui niin, että yksityiset saifvat keskimääräistä raskaampia tapauksia. Se alleviivaa väitettäni, että sote-keskusten menestys on kiinni siitä ja vain siityä, että onnistuvat valikoimaan potilaansa. Sen ne voivat tehdä kohdistetulla mainoskampanjalla. Osoitteetkin ovat tiedossa: omat työterveysasikkaat, joista firma saa jo korvausta toista kautta, ja jota ei lakiesityksen mukaan saa ottaa huomioon kapitaatiomaksua määrättäessä.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Vaihdoitkin Ode sujuvasti ihan eri aiheeseen. Pihlajalinna vetätyi Jyväskylän kokeilusta juuri koska kapitulaatiokorvaus oli väärin laskettu, kokeiluun siirtyi kapitulaatiokorvauksineen ‘oikeita asiakkaita’, mutta se kolminkertainen määrä ‘haamuasiakkaita’ ei siirtynyt vaan niiden kapitulaatiokorvaukset jäi yhä sinne julkiselle – siis kapitulaatiokorvaukset ihmisistä, jotka ei aiheuta tk:lle mitään kuluja – pelkkiä tuottoja. Jotta noita voisi verrata keskenään niin myös vastaava määrä haamuasiakkaiden kapitulaatiokorvauksia olisi pitänyt siirtyä myös.

        Koko korvausmalli kait on kaksiosainen eli on se kiinteä kapitulaatiokorvaus + toimenpidekohtainen korvaus. Tuo toimenpidekohtainen korvaushan pitää huolen niistä ‘heavyusereiden’ aiheuttamista kovemmista kustannuksista eli sen ei pitäisi olla ongelma mutta sen toisenkin komponentin eli kapitulaatiokorvauksen tulee olla laskettu oikein.

        Kun Ode olet matemaatikko ja tilastomies niin tempaisepa joskus ihan vaikka hupimielessä graafit viimeiseltä 40 vuodelta, josta näkyy tk-käyntien lukumäärän kehitys sekä miten perusterveydenhuollon menot ovat samaan aikaan kehittyneet. On muuten tk-käynnin hinta raketoinut ja käyntimäärät romahtaneet totaalisesti eli sektorin tehokkuus romahtanut täydellisesti.

        Tällä hetkellä on härmässä kaupunkeja, joissa ihan virallisestikin kiireettömän lääkäriajan saa julkiselta 5 viikon päähän niin kyllä se mun mielestä tarkoittaa että se puoli on sössitty ihan täysin. Sit kun katsoo tilastoista, että tuo 5 viikon jono on pysynyt ennallaan vuosikaudet niin tilannehan on yksinkertaisesti se, että on kerätty 5 viikon työrästit, joita ei pureta ja koko sotku johtuu siitä. Kun nuo rästit kerran purkaisi vaikka ylitöinä ja ulkoistamalla niin julkisellekin alkaisi päästä samantien. Aika helppoa, eikö totta ?

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Jaskabk: Vaihdoitkin Ode sujuvasti ihan eri aiheeseen. Pihlajalinna vetätyi Jyväskylän kokeilusta juuri koska kapitulaatiokorvaus oli väärin laskettu, kokeiluun siirtyi kapitulaatiokorvauksineen ‘oikeita asiakkaita’,

        Kyllä sinä ja Ode kummatkin puhutte ihan samasta aiheesta.

        Pihlajalinnalle kävi juuri niin, ettei se onnistunut valikoimaan asiakkaitaan, vaan sisään käveli ne jotka käyttivät paljon palveluita, aivan kuin itse esität. Sitähän se Odekintuossa kertoi.

        ITselle tulee ieleen näiden teidän tietojen perusteella, että ainoa kannattava toimintamalli noilla säännöillä olisi ollut perustaa vastaanottopiste kauas keskustasta jonkun hissittömän talon yläkerrokseen. Sitten pitäisi luoda järjestelmä, jossa asiakkalle *maksetaan* siitä, etteivät he käytä palveluita (esim. vuosibonus) ja lopuksi täytyisi järjestää hoitoonpääsyyn samanmittainen jono kuin julkisellakin. Näin ainoastaan ne, jotka arvioivat etteivät tarvitse palveluita, vaihtaisivat palveluntarjoajaa sen vuosirahan toivossa.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Osmo Soininvaara:
        Kin tulin twitterissa morkanneeksi Hesaria siitä, että se julkaisee vääriä tietoja mielipidesivuillaan, on minun oikeistava myös Kallea siitä, että sote ei ole 70 prosenttia yhteiskunnan menoista. Ei lähellekään.

        Ei, käsittääkseni se on nyt jo paljon enemmän. Viimeinen tarkka luku, jonka olen kuullut, on 73%. Homma peitellään erottamalla kuntien ja valtion menot sekä siinä välissä olevat siirrot. STM:n hallinnon alan osuus yhteiskunnan menoista on yli 70%. HS julkaisi asian joku vuosi sitten, mutta sen jälkeen siitä on oltu ihan hiljaa.

        Olisin olettanut, että Osmo olisi tietänyt taustansa takia myös oikeat luvut! Toisaalta sen verran nähnyt STM:n väärin laskettuja lukuja, etten yllättynyt. Matikka ei ole tuon ministeriön vahvuusalueita.

        Joka tapauksessa odottelen suunnitelmaa, jossa säästetään, ei lisätä menoja. Sinänsä huomio lääkärien määrästä on käsittääkseni oikea. Kunnalliseen perusterveydenhuoltoon on pesiytynyt kaikenlaista, josta on päästävä eroon. Samoin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja on saatava toimimaan. Tee Osmo esitys, jossa lääkärien määrä korjataan ja samalla ensimmäisessä vaihtoehdossa säästetään 6MRD€ ja toisessa 1MRD€ sosiaali- ja terveyssektorien kustannuksia. Sinulta se voisi onnistua.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. Ongelmanahan ovat lääkärit, jotka pitävät kahta vastaanottoa: ensin julkisella puolella aamupäivästä ja sitten yksityisvastaanotto loppupäivänä.

    Julkisella puolella lääkärit määräävät vain tutkimuksia, jotka he katsovat potilaalleen tarpeellisiksi tai jos määrärahoja on jäljellä. Mutta sama lekuri lähettääkin potilaan yksityispraktiikkansa puolelle, jossa sitten potilaalle annetaan mitä hän haluaa vaikka ei sitä tarvitsisikaan.

    Vai pitäisikö poliisinkin saada toimia turvallisuustehtävissä virka-aikansa ulkopuolella?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Mistähän johtuu, että vaikkapa monien vertailujen kärkimaassa Hollannissa lääkäriaikojen saatavuus on parempi pienemmällä general practitioner-määrällä per capita? Yksityishammaslääkärinä heittäisin villin ajatuksen: Onko salaisuus sittenkin siinä, että kun hoidat kaksinkertaisen määrän potilaita saat kaksinkertaisen palkan…?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. JV: Yksityishammaslääkärinä heittäisin villin ajatuksen: Onko salaisuus sittenkin siinä, että kun hoidat kaksinkertaisen määrän potilaita saat kaksinkertaisen palkan…?

      Juuh ja juuri tuosta seuraa tiettyjä ongelmia, jos myyjällä on enemmän tietoa kuin ostajalla.

      Sveitsissä tehdyssä testissä hammaslääkäreiden tulos oli surkea: melkein 30% hammaslääkäreistä keksi terveistä hampaista paikattavaa. Jopa tällaisen vapaata markkinataloutta kannattava, kuten minä, masentuu tällaisia tuloksia lukiessa.

      “Swiss economists sent a test patient who does not need treatment to 180 dentists. 50 recommend at least one filling: ”

      https://t.co/Y8fhbdk1Dg

      ja

      https://twitter.com/DurRobert/status/915185291996143618

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. https://yle.fi/uutiset/osasto/news/study_finlands_health_care_system_among_best_in_the_world/10276968


    The quality and equality of health care services in Finland were rated among the best in the world. Finland, Iceland, Norway, the Netherlands, Luxembourg, Switzerland and Australia were at the top of the list.

    Statistically, the health care in the top seven countries were roughly equal to each other in terms of overall quality.

    Compared to those nations, Finland’s public health services also improved the most over the past few years, according to the report.

    In recent years the study, financed by the Bill and Melinda Gates Foundation, has also examined how countries finance their health care system and whether those services were available to everyone.

    The top three countries with the best quality and most egalitarian health services were found to be Finland, Switzerland and Iceland.

    The researchers also examined health care quality versus their cost to patients, and Finland performed very well in that regard, too.

    The Hospital District of Helsinki and Uusimaa’s CEO Aki Lindén said the difference in price proves that market-driven, commercial health services are not at the same level as publicly-organised ones.

    “In Finland we have reached the best and most effective health care system that humanity has ever seen. No other country [offers] such a high level of quality, efficiency and fairness of care for the same amount of money,” Lindén said in a statement on the study’s findings.

    According to the study, Finland’s biggest challenge in the health care arena is improving the prevention of maladies like heart disease, mental illness and alcoholism.

    To reach their findings, the researchers used historical health financing data for 188 countries from 1995-2015, in order to make projections of future costs of health spending and pooled health spending through 2040.

    The study said that in future, Finland’s health care system will likely be better off than other countries if it continues to be run the way it has – and if no major changes take place.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. Tuhat lääkäriä lisää perusterveydenhuoltoon maksaisi sata miljoonaa euroa. Siinä se olisi!

    No tulihan se sieltä! Terveydenhuollossamme ei tosiaan ole oikeastaan muuta ongelmaa kuin aliresursointiongelma. Onko se nyt ollut sen kuusi vuotta soteperseilyä, kun vihdoinkin tarpeeksi tärkeällä henkilöllä pälkähtää päähän tämmöinen ajatus, jonka terveyskeskuskävijät ovat kyllä huomanneet jo aikoja sitten ja yrittäneet kertoa eteenpäin. Jos muuten sadan miljoonan sijaan käytettäisiin soteuudistusarvioissa esiintyvä miljardi (tms.), meillä olisi käytössä varmaan paitsi yksi maailman kustannustehokkaimpia myös yksi absoluuttisesti maailman parhaita terveydenhuoltojärjestelmiä.

    On meillä sotessa toinenkin vika. Mielenterveyspalvelujen vajaus. Mutta sitähän ei ole aikomus sote-uudistuksessa korjata.

    Tämäkin ollut rempallaan jo 90-luvulta asti.
    Rahaa ei vain riitä tuommoiseen, vaikka sitä käyttämällä säästettäisiin kokonaiskustannuksia. Sen vuoksi verohallinnonkin veronkiertotutkinnan rahoitusta leikataan ja kaupungin pysäköinninvalvonnan. Tosin kummassakin asiassa voi toki muutamalla poliitikolla tai heidän taustajoukoillaan olla oma lehmä ojassa. Ja päälle vielä hallintarekisterit! Noissa mahdollisissa veronkiertotapauksissa pitäisi verohallinnon ottaa ensin vähän aggressiivisemmin ja kansalainen voi sitten siihen suuntaan korjailla, kunhan vain toimittaa asiaankuuluvia valaehtoisia selvityksiä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  22. Kukaan ei halua olla terveyskeskuslääkäri, jos vain voi olla jotain muuta. Vaikka siivota kauppojen eteisiä esim.

    “Ne sanoivat siellä keskussairaalassa, että kyllä siellä terveyskeskuksessa pitää tällainen hoitaa.”

    “Hyvä rouva. Se on heidän tapansa sanoa, että painukaa vittuun älkääkä tulko tänne rutisemaan. He voivat sen tehdä. Juuri sen takia heillä onkin puolet pienempi palkka, juuri tuosta ilosta, että he voivat sanoa niin.”

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  23. Sote lisää kyllä tervydenhuollon resursseja , mutta ne ovat aivan muuta kuin terveydenhoidon ammattilaisia.
    Itse asiassa ammattilaisia joudutaan vähentämään, jotta noille uusille tehtäville saadaan tilaa

    Terveydenhodon myynti on mielikuvamarkkinointia.Ei asiakkaalla ole käytössä sellaista tietoa, että voisi valita järkiperäisesti.

    Minä sain silmäleikkausta varten palvelusetelin ja listan sairaaloista, joista voin ostaa palvelun.Mutta missään ei ollut vertailua sairaaloiden tuloksista !!! Kysely kavereillekaan ei tuottanut tulosta , kukaan ei osannut kertoa, miksi olivat valinneet jonkun sairaalan

    Niinpä valitsin sen, joka minulle oli halvin.

    Tämä on valinnanvapuden ongelma: Kilpailussa pärjää se, joka luo parhaimman imagon.

    Tämä sisältää merkittäviä ongelmia: Toimijat pyrkivät kaikina tavoin peittelemään epäonnistumisensa ja imagon luominen vaatii henkilökuntaa, joka syrjäyttää hoitohenkilökuntaa .Brändääjiä, myyjiä, markkinoijia etc

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Ymmärtääkseni soten valinnancvapauskaavailuihin kuuluu hoitotulosten julkisuus. Tätä on vastustettu erityisesti julkisella puolella, koska pienet, vähän toimenpiteitä tekevät sairaalat eivät ole halunneet paljastaa vaarallisuuttaan. Ne ovat usein vielä menneet julkistamaan aivan harhaanjohtavia tietoja, joissa pienten synnytyssairaaloiden normaalisynnytysten riskejä on mm verrattu HYKS:n alle kilon painoisten keskosten kuolleisuuteen.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Jos ihmiset alkavat itse kuluttajina vertailla tällaisia hoitotulostilastoja niin kukaan lääkäri ei tietysti enää halua hoitaa hankalia potilaita, joiden kanssa on enemmän riskejä ja tulokset on huonompia. Kaikkia huonon ennusteen riskitekijöitä ei voi tällaisessa tilastossa kontrolloida, mutta esim. kokenut kirurgi ne kyllä “haistaa”. Perinteisestihän osaavimmat on hoitanut vaativimmat. Tämä johtaa siihen että jatkossa tehtäisiin toisinpäin.

        Osmo Soininvaara:
        Ymmärtääkseni soten valinnancvapauskaavailuihin kuuluu hoitotulosten julkisuus. Tätä on vastustettu erityisesti julkisella puolella, koska pienet, vähän toimenpiteitä tekevät sairaalat eivät ole halunneet paljastaa vaarallisuuttaan. Ne ovat usein vielä menneet julkistamaan aivan harhaanjohtavia tietoja, joissa pienten synnytyssairaaloiden normaalisynnytysten riskejä on mm verrattu HYKS:n alle kilon painoisten keskosten kuolleisuuteen.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Osmo Soininvaara:
        Ymmärtääkseni soten valinnancvapauskaavailuihin kuuluu hoitotulosten julkisuus. Tätä on vastustettu erityisesti julkisella puolella, koska pienet, vähän toimenpiteitä tekevät sairaalat eivät ole halunneet paljastaa vaarallisuuttaan. Ne ovat usein vielä menneet julkistamaan aivan harhaanjohtavia tietoja, joissa pienten synnytyssairaaloiden normaalisynnytysten riskejä on mm verrattu HYKS:n alle kilon painoisten keskosten kuolleisuuteen.

        Hoitotulosten julkisuus ei ole kaksinen työväline, jos terkkari ostaa hoitovirheet hiljaisiksi.

        Sehön on alan tapa, koska imago on tärkein valintakriterio

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. Mistähän tuo tieto pienten synnytyssairaaloiden vaarallisuudesta on peräisin? 1990-luvulla tehtiin tuollainen havainto, ja kaikkein pienimmät yksiköt lakkautettiin. 15 vuotta myöhemmin kaikissa synnytyssairaaloissa oli järjestetty anestasiologi- ja lastenlääkäripäivystys, eikä turvallisuuseroa enää ollut pienempien ja suurempien synnytysyksiköiden välillä. Sen jälkeen tapahtunut synnytysyksiköiden alasajo on tapahtunut pelkästään poliittisin perustein.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. Sama juttu kuin oppilaitosten kilpaillessa opiskelijoista. Lisärahalla ei tule lisää proffia tai labralaitteita, vaan lisää brändijohtajia ja markkinointikoordinaattoreita. Mainostoimisto- ja mediabudjetit paisuvat.

      Asiakkuusajattelulla saadaan tuhottua mitä vaan.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  24. Yleislääkärilläkin on ehdotus terveydenhuollon tai ainakin perusterveydenhuollon parantamiseksi: sairaanhoitajien peruskoulutus oitis lääketieteeksi.

    Halukkaat voivat laittaa tuon tieteen lainausmerkkeihin, mutta kaikkien on syytä toivottaa hoitotiede helvettiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  25. Noita jonoja on pääkaupunkiseudullakin

    https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/247633-terveysasemien-jonoissa-hurjat-erot-helsingissa

    Helsinki on tyypillinen esimerkki siitä, että palvelua ei kyetä organisoimaan asiakkaan näkökulmasta vaan toimitaan organisaation tarpeiden mukaan

    Esim seurasin oman terkkarin toimintaa ja odotellassa lääkäriä jututin toimistohenkilökuntaa. Lääkärit antavat aikoja varaussysteemin, mutta kukaan ei koordinoi sopiiko aikaojen jako asiakkaitten tarpeeseen. Aikojen määrää määrittävät lääkärin tarpeet eli lastenhoito, kokoukset, harrastukset tai työskentely yksityisellä.

    Ei tällainen systeemi voi vastatakaan kysyntään.

    Tämä on tuttu ongelma kun saneerasin valtionhallinnon yksiköitä uuteen palvelukulttuuriin, jossa asiakas on tärkein

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  26. Olen verrannut nykyistä sotea tilanteeseen, missä rautatiet olisivat kuntien vastuulla. Silloin raideleveys, sähköjärjestelmä, piletin hinta ja matkustusmukavuus vaihtuisivat aina kunnanrajalla junaa vaihdettaessa. Sotepalvelut ovat kaikille kuuluvia peruspalveluja, ja niiden tulisi olla yhtenäisiä ja yhteisesti rahoitettuja. Tämä toteutuu osittain, kun valtio vastaa kuluista. Sen sijaan kepun maakuntamallin vastineeksi kokoomuksen saama valinnanvapausmalli on hirvittävä virhe, mistä kokoomus ilmeisesti pitää arvovaltasyistä kiinni. Valinnanvapausmalli tarkoittaa, että maakunnassa on sotessa vähintään kaksinkertaiset raiteet kun yhdelläkin raideparilla selvittäisiin tarvittaessa yksityisiin palveluihin ja palveluseteleihin tukeutuen.

    Poliittisilta johtajiltamme on puuttunut älyllistä argumentaatiota kuten pääministeri Kataisen toistettua kuntasoten tarpeen johtuneen siitä, että pienet kunnat eivät selviä vanhenevasta väestöstään. Kuitenkin pieni Kauniainen selviää, joten kyse ei ole ensisijaisesti koosta vaan rahoituksesta ja sairastavuudesta. Kuntalaisen tulot tai sairastuvuus eivät muutu kuntaliitoksessa: ongelma vain siirtyy.

    Voi olla, että pelkkä lääkärien määrän lisäys auttaisi moneen ongelmaan. Aikoinaan jouduin muutaman kerran käymään tyttäreni urheiluvammojen vuoksi lastenklinikalla ja siellä havaintoni oli, että käytävät täyttänyt potilas- ja sairaanhoitajajoukko odotti vapautuvaa lääkäriä. Ehkä sairaanhoitajien tarve olisi ollut pienempi, jos lääkärien aika ei olisi ollut pullonkaulana.

    Nimimerkki “Liian vanha” muistuttaa, miten edes kunnan sisällä ei Helsingissä osata tasata terveysasemien kuormitusta ja liittää asian lääkärien vahvaan ammattiasemaan. Yli kymmenen vuotta sitten kirjoitin aiheesta kun muutettuani Paloheinästä Kivikon terveysaseman piiriin lääkärin saatavuus loppui, vaikka Paloheinästä ajaa lääkärin Volvolla Kivikkoon kymmenessä minuutissa. Sain vastauksen, jonka mukaan työryhmä tutkii asiaa. Joten asia on hoidossa. (Sittemmin vaihdoin takaisin Paloheinään, kun se tuli mahdolliseksi ja itselläni on auto).

    Siis pelkkä lääkärien määrän lisääminen ei auta, heitä täytyy pystyä myös johtamaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.