EU:n päästöoikeuksien hinta oli tänään keskiviikkona 17,50 euroa. Se on nelinkertainen parin vuoden takaiseen. Kivihiililauhdesähkön hintaan päästökappa vaikuttaa jo 15 €/MWh. Myös sen takia – ei vain Skandinavian vähäisten sateiden takia – sähkön hinta on Suomessa kesästä huolimatta pysyvästi yli 50 €:n tasolla, kun se edellisinä kesinä heilui 30 euron molemmilla puolilla. Tällä hintatasolla tuulivoima kannattaa ilman tukia.
Tämä on perhanan hyvä asia. Päästöoikeuksien korkea hinta ohjaa globaaleja päästöjä paljon järkevämmin kuin vapaaehtoiset säästötoimet, kuten kivihiilivoimaloiden sulkeminen.
Minä olen sulkemassa Helsingin hiilivoimaloita paljon paremmalla mielellä, jos voin luottaa siihen, että puuttuvaa sähköä ei joku mene tekemään vielä pahemmalla turpeella tai huonolla hyötysuhteella toimivilla puolalaisilla lauhdevoimaloilla. Päinvastoin, sekä turve- että kivihiililauhdevoimalat suljettaisiin jo ennen CHP-voimaloita.
Toivottavaa olisi, että päästöoikeuksien hinta nousisi oikein kunnolla, jonnekin 50 euron tietämille. Niissä oloissa tosin kotimainen hiilikielto muuttuisi sekä tarpeettomaksi että hyödyttömäksi.
Tarpeettomaksi, koska hiilivoima kannattaa sulkea jopa tapauksessa ja hyödyttömäksi, koska päästökaupan toimiessa hiili- tai turvevoiman sulkeminen Suomessa ei vähennä globaaleja päästöjä lainkaan, koska päästöoikeus siirtyy muualle.
Päästöoikeuksien korkeasta hinnasta ilakoiminen on hieman kaksijakoista.
Toistaalta, mitä korkeampi hinta, sitä kalliimpaa yrityksille on pysyä päästökaupan päästöoikeuksien määrän asettamissa päästörajoissa, ja sitä suurempi on riski että tapahtuu teollisuuden hiilivuotoa maihin, joissa hiilen hinnotteilu on halvempaa tai sitä ei ole. Korkea hinta saattaa siten vähentää poliittista tahtoa päästötavoitteiden kiristämiseen ainakin päästökauppasektorilla (eli tahtoa liikkeelle laskettavien päästöoikeuksien määrän vähentämiseen nykyurasta). EU:n 2030 päästövähennystavoitteen kiristäminen taitaa olla parhaillaan punnittavana, korkea hinta saattaa löysentää kiristämistä. Nykyinenkin hinnanousu on varmaan pääosin seurausta päästökaupan markkinavakausmekanismiin viime marraskuussa tehdyistä muutoksista(https://ec.europa.eu/clima/policies/ets/revision_en) , jotka luultavasti poistavat osan aiemmin suunnitteluksi jaettavista päästöoikeuksista pysyvästi tulevina vuosina. Nämä muutokset tehtiin osittain matalan hinnan ja kertyneen päästöoikeusylijäämän vuoksi.
Toisaalta, korkea hinta tarkoittaa että vähäpäästöiset energialähteet ovat koko ajan kannattavampia, mikä lisää investointeja niihin, varsinkin jos investoijat luottavat että päästöoikeuksien hinta pysyy korkeana. Vähäpäästöisen energian lisääntyvä tarjonta tekee päästöoikeuksien leikkaamisen poliittisesti helpommaksi, osin toki sen kautta että se lopulta laskee päästöoikeuksien hintaa uudestaan, kun korkeapäästöisen energian kysyntä vähenee vähäpäästöisen energian tarjonnan nousun myötä.
Jos hint aon korkea, sehän tarkoittaa että päästöoikeudet kuluvat johonkin. Minusta se on aika paljon huonompi tilanne kuin se, että niitä jäisi käyttämättä.
Toisaalta, päästöoikeuksien korkea hinta kertoo, että niitä halutaan. Niitä halutaan, jotta päästään päästelemään päästöjä. Päästöoikeudet siis oikeasti rajoittanevat päästöjä. Jos päästöoikeudet olisivat halpoja, heräisi kysymys, että rajoittavatko päästöoikeudet oikeasti päästöjä.
Tämä pitää paikkansa ainakin nyt, kun tuo markkinavakausvarantoon tehty muutos poistaa osan päästöoikeuksista pysyvästi varannosta, vuodesta 2023 alkaen, sen sijaan että niitä vaan siirrettäisiin myöhemmin jaettavaksi. Oikeuksia poistetaan sitä enemmän mitä enemmän oikeuksia on kertynyt varantoon, ja varantoon niitä taas kertyy sitä enemmän mitä enemmän niitä lojuu toimijoiden tileillä käyttämättöminä(ylijäämä). Tuo ylijäämä voi hyvinkin supistua, mikäli päästöt ovat kasvussa. Hinnannousu voi, päästöjen hetkittäisen nousun ja ylijäämän tyhjentymisen sijaan, olla kuitenkin enemmän signaali siitä että toimijat ostaa oikeuksia varmuuden vuoksi varastoon hyvissä ajoin, kun tuo markkinavakausvaranto tulee ensi vuoden alusta alkaen vähentämään niiden tarjontaa, ja siihen liittyy niin paljon epävarmuutta.
Turha näitä on enää miettiä. Kasvu tuhoaa kaikki saavutetut säästöt kuitenkin, ettekä te tai kukaan muukaan ole kasvuun puuttumassa, vaan halajamassa lisää aina vaan. Keskittyisitte siihen miten kansakunta voi pitää hauskaa pari vuosikymmentä, ja sitten onkin jo ihan se ja sama. Mitä sitä kituuttamaan, kun lopputulos jo tiedetään. Parempi pitää kunnon juhlat ja sitten ranteet auki, kuin kiusata ihmisiä saman ajan ja sitten hurmaava harakiri koko joukolla. Kun Aaltokin tarttuu mieluummin perseisiin kuin asioihin, niin vihreiden viimeinenkin sauma meni. Tai ehkä se Aaltokin on huomannut, että mukavampi pitää vain hauskaa ne pari vuosikymmentä. Joillakin on sitä kaukonäköä. Verot alas ja typerimmät pois ja Natoon, niin voidaan hauskuuttaa itseämme ilman iivanan pelkoa. Nyt jo ihmiset huomanneet että ei tule mitään ja arvokkaasti lopettavat lisääntymisen, kun kuka julma sitä lapsia romahtavaan maailmaan tekisi.
Jos päästökauppa alkaa laittaa hiekkaa talouden rattaisiin, siitä joustetaan tavalla tai toisella, esimerkiksi ilmoittamalla todelliset päästöt väärin tai kompensoimalla päästöoikeuksia julkisista varoista silloin kun joku muuten moraalisesti epämiellyttävä fossiilinen energiantuotantomuoto tarvitaan aivan välttämättä vararesurssiksi hankalan tilanteen kuten kovien pakkasten sattuessa. Tässä on huomattava, että energiayhtiöt osaavat tarvittaessa laskuttaa pelkästä laitostensa varalla olostaankin eivätkä suostu olemaan tuuli- ja aurinkovoimasuotuisina aikoinakaan politiikan sylkykuppina ja hiekkasäkkinä.
Se olisi tyhmää, muttei kuitenkaan lisää päästöjä, jos päästöoikeuksien määrää ei kasvateta.
Saksassa kuluttajasähkön hinta on luokkaa 29snt/kwh ja kumpikin perinteinen pääpuolue on kovasti sitoutunut energiewendeen. AfD:n kannasta en tiedä.
Ts. en usko, että energian hinnan nousu (johtui se sitten verotuksesta tai päästökaupasta) sinänsä johtaisi ainakaan kovin äkkiä mihinkään. Suomessakin vaan lisättäisiin jotain haista-p yritystukia kompensoimaan energian hinnan nousua jos oikeasti aletaan pelätä, että kilpailukyky menee.
Unohdat että muutaman tonnin kertakustannukset tuoneella ”paskalailla” oli merkittävä vaikutus kepun kannatuksen upottamisessa vaaleissa 2011.
10v vanha (tyypillinen) omakotitalo kuluttaa noin 20 000 kWh vuodessa, tekee sähkön hinnalla 10 snt/kWh 2000e/v. Saksalaisella sähkön hinnalla se tarkoittaisi omakotiasujalle melkein 400 euron lisäkustannuksia KUUKAUDESSA. Suomessa on vajaa miljoona omakotitaloa.
Jos tällainen ei näkyisi äänestyskäyttäytymisessä, niin ei sitten mikään.
Sähkölämmitteisista omakotitaloista pitäisikin päästä eroon. Lämpöpumppu maksiaisi itsensä takaisin nopeasti.
Miksi Helsinki sitten kieltää ainoan toimivan lämpöpumppuratkaisun, maalämmön?
Ilmalämpöpumppu on yhtäkuin sähkölämmitys, optimiolosuhteissa kohtuullisella hyötysuhteella, mutta silloin kun lämpöä todella tarvitaan (pakkaset), ilmalämpöpumppu on jokseenkin sama kuin suora sähkö. Ja kun sitä käytetään kesällä viilenykseen, niin vuotuinen sähkönkulutus vain lisääntyy ilmalämpöpumppuja käytettäessä.
Luulen, että Helsingissä tuotetaan lämpöä lämpöpumpulla enemmän kuin yhdenkään muun kunnan alueella. Helen yksinään tekee sillä lämpöä yli 100 MW:n teholla- Maalämpöpöumppuja ei ole kielletty, mutta ei sellaisella tietenkään saa metrotunnelia puhkaista eikä toisen tontille mennä. Kaukolämpöalueella maalämpöpumppu ei juuri säästä primaarienergiaa, koska lämmityskauden aikana marginaalisähkö tehdään lauhdevoimalla jossain päin pohjoista Eurooppaa.
Puhuit sähkölämmitteisistä taloista jotka pitäisi lämmittää lämpöpumpuilla, mutta kun valtaosalla pientaloaluiesta maalämpöä ei saa tehdä. Ainoa sallittu vaihtoehto sähkölle on liittyä monopoliin, siis Helenin kaukolämpöön. Tekniset syyt eivät ole tämän takana, vaan Helenin monopolin äärikallliin lämmön myynnin varmistaminen. Onhan Helsingissä jo paljon kaavojakin joiden määräyksissä velvoitetaan liittymään Helenin verkkoon.
Itse yritimme n. 15 vuotta sitten rivitaloon saada maalämpöä, mutta virkamies kertoi, ettei uskalla tehdä poikkeamapäätöstä (kaavaan joka velvoitti kaukolämpöön) ilman lautakunnan päätöstä. Virkamies oli varovainen koska lautakunnassa (silloinen KSV) oli Helsingin Energian hallituksen jäseniä, jotka vastustavat kaikkia muita, ekologisiakin, vaihtoehtoja HelsinginEnergian tulojen varmistamiseksi. Silloin tutkimme tarkkaan myös ilmalämpöpumppujen hyödyt, jotka olivat marginaalisia. Siis pakkoliityimme Helenin verkkoon. Kun talomme on ns. matalaenergiatalo, lämmityksen kustannuksista 60% on perusmaksuja. Suora sähkökin olisi edullisempi vaihtoehto kun talo on kunnolla tehty.
Toivottovasti nyt kun Helen on yhtiömuotoinen, vastaavat kytkennät kaaavoituksesta päättävien ja Helenin etua valvovien kesken ovat poistuneet.
Ymmärtääkseni tällaisia kaavoja ei ole. Laki mahdollistaisi ne, mutta Helen ei tällaista suojelua halua.
Kyseinen lakipykälä, joka mahdollistaa lämmitysmuodon määräämisen kaavassa, ollaan muuten kumoamassa eduskunnassa tänä syksynä. Energia-ala nimenomaan puolsi eikä vastustanut pykälän kumoamista, syinä markkinaehtoisuuden edistäminen sekä erikseen mainittuna pykälän aiheuttama imagohaitta kaukolämmölle.
https://energia.fi/files/2589/YM_Lausunto_HE_MRL_57a_pykalan_kumoamisesta_20180426.pdf
Kaukolämpö on mielenkiintoisessa tilanteessa. Se vanhaa teknologiaa, jonka alasajon suunnittelu on kesken. Ainoa, joka voisi ehkä pelastaa kaukolämmön, on kaupunginosakohtainen ydinvoimala. Niiden sarjatuotanto on alkamassa ja ne todennäköisesti syövät mm. tuulivoiman pois markkinoilta tiheästi asutuilla alueilla.
Sähkölämmitteiseen taloon jälkiasennettu ilmalämpöpumppu on olennaisesti kustannustehokkaampi ja ennekaikkea aivan ylivoimaisesti helpompi ratkaisu kuin maalämpö. Aivan erityisesti näin on Etelä-Suomessa rannikolla, koska ilmasto on leudompi kuin vaikkapa Lapissa (eli vähäisempi lämmitystarve + parempi hyötysuhde ILPille) ja jäähdytystäkin tarvitaan kesäisin enemmän.
Maalämpö on kallis asentaa mutta se on tietenkin mukavampi käytössä kuin ilmalämpöpumppu, jonka puhaltimen ääni saattaa häiritä. Puhalluksen toki saa pienelle, mutta osa lämitystehoista jää silloin uupumaan.
Maalämmön jälkiasennus on hankalaa, koska se tarvitsee paljon enemmän tilaa kuin ILP ja yleensä sopivasti tyhjää teknistä tilaa ei sähkölämmitteisissä taloissa ole.
Ei Helsinki maalämpöä kiellä, mutta luvanvaraista sen rakentaminen on. Katso kaupungin ohje.
Helen tuotti vuonna 2017 lämpöpumpuillaan (ei ilma, vaan vesi väliaineena) 491 GWh kaukolämpöä, mikä vastaa Kotkan kokoisen kaupungin koko kaukolämmön tarvetta. Helsingin kaukolämmöstä lämpöpumpputuotanto kattoi noin 8 % ja osuus tulee kasvamaan, kun lämpöpumppuja rakennetaan lisää. http://www.helen.fi/uutiset/2017/tuotantoennatys/.
Sähkönjakeluverkko on olemassa ja ydinvoimalla voidaan tuottaa halpaa, päästötöntä sähköä lähes rajatta. Miksi sähkölämmityksestä pitäisi luopua?
Mikä olikaan laskennallinen hinta uusien ydinvoimaloiden sähkölle? Eikös siitä joskus (tässäkin blogissa) kirjoitettu, että hinta asettuisi 50 € tietämille? Löytyisikö siitä sitten makrotason säätövoima uusiutuville?
Ei löydy, koska tuo kustannus tarkoittaa jotain 95%: käyttöastetta. Nykyoloissa taloudellisesti järjelliseen säätämiseen tarvitaan reaktoreita, jotka ovat paljon halvempia. Halvempia reaktoreita on kyllä kehitteillä, mutta saa nähdä miten niiden kanssa käy.
Olisi todennäköisesti kustannustehokkaampaa jättää satunnaissähkö kokonaan pois kuvioista kuin ensin rakentaa paljon uusiutuvia ja sitten yrittää säätää heiluvaa tuotantoa rakentamalla ydinvoimaloita. Todellisuudessahan käynee niin, että tuulivoimaa ja aurinkovoimaa säädetään Suomessa-Ruotsissa-Norjassa ensin vesivoimalla niin kauan kuin se vain on mahdollista ja sitten fossiilisilla, kun muu ei onnistu. Saksassa säätö toimii hiilivoimalla.
Hiilivoimaloita aletaan sulkea kyllä vähän turhan tuhdilla tahdilla. Ne ovat hyvin varavoimaloita.
Olin laskevinani että maakaasun CO2 päästöt (muodollisena laskelmana) enrgiasisältöä (CO2 / MJ) kohti ovat n 37 % hiilen päästöistä. Merkittävästi, mutta eivät oleellisesti alemmat.
Itsekukin voi tarkistaa laskelman. Ja on syytäkin tarkistaa . Tarvittavat arvot löytyvät Wikipediasta tai MAOLin taulukosta. Vimeksi mainittu on hyvä itse kullakin ola käsikirjastossaan.
Juuri nyt fossiilisilla polttoaineilla tuotetaan Nordpoolin alueella karkeasti kolmasosa enemmän sähköä kuin vuosi sitten (5600MW vs 4200MW) . Jos (fossiilisen) sähkön kysyntä tästä vielä merkittävästi kasvaa, ja päästöoikeuksien hinta edelleen nousee, poliittiset realiteetit pitävät huolta että päästöoikeuksia tulee lisää ja/tai korkea hinta jotenkin hyvitetään suurille teollisille sähkönkäyttäjille.
Päästöoikeuksien määrän lisäys kyllä lisää päästöjä, mutta niiden hinnan hyvitys ei lisää (jos määrää ei lisätä). Periaatteessa sellaisen hyvityksen pitäisi vain kasvattaa niiden hintaa entisestään.
Hyvityksen vaihtoehto on siirrettävissä olevan energiaintensiivisen tuotannon siirtyminen muualle, luultavasti Euroopan ulkopuolelle. Tämä vähentäisi kyllä päästöjä paikallisesti, mutta kokonaisuuden kannalta järkevyys on kyseenalainen.
Koko pointti on (vähän karkeistettuna) vähentää energiankulutusta. Tietenkin, jos kulutus vähenee Euroopassa sitä kautta, että se siirtyy muualle, se ei kokonaisuuden kannalta ole niin hyödyllistä. Mutta vielä hullumpaa on se, että hyvityksellä yritetään kumota sitä koko efektiä, mikä oli koko päästökaupan pointti. Se, että energiaintensiivinen tuotanto vain siirtyisi muualle, on pettymys, mutta, jos se ei vähene edes Euroopassa, on se vielä suurempi pettymys, koska juuri sitä piti (karkeistettuna) vähentää.
Tämä johtuu juuri niistä poliittisista realiteeteista jotka on sisäänrakennettu demokraattiseen päätöksentekojärjestelmään. Varsin harva on valmis vähentämään kasvihuonepäästöjä oman taloudellisen tai muun koetun hyvinvointinsa kustannuksella, ja poliittiset päätöksentekijät (parhaimmillaan) vain heijastavat tätä omassa päätöksentekokäyttäytymisessään.
Kuvaamasi ilmiö ei siis ole varsinaisesti hullu vaan ennustettava ja luonnollinen. Hullua sen sijaan on toimia kuten ennenkin (päästökauppa) ja uskoa että tällä kertaa valittu toimintamalli tuottaa edellisistä kerroista poikkeavan tuloksen.
Kun on vuosia ja vuosia pohdittu, että koska se päästökauppa alkaa toimia, niin miksei vaan veroteta suoraan hiilipäästöjä?
UK:han tiputti mm. kivihiileen perustuvan sähköntuotannon murto-osaan lyhyessä ajassa alkamalla verottaa hiilipäästöjä (googlaa ”uk carbon tax”). Veroruuvia on sitten helppo ruuvata tiukemmalle, kun halutaan vähentää hiilipäästöjä vielä lisää. Ja veron määrä riippuu ihan lineaarisesti siitä, paljonko meinaa tuottaa fossiilista energiaa eikä siitä, paljonko yli- tai alijäämää päästökauppamarkkinoilla on kullakin hetkellä.
TYuo UK:n hiilivero vastaa päästökaupan tasoa 18 €/tonni, jolla päästöoikeuksien hinta nyt on.
Hiilivero pitäisi sopia totyeutettavaksi Pohjoismaissa ja Baltian maissa, jotka käyhvät jatkuvaa ja merkittävää sähkökauppaa keskenään. Jos hilivero tehtäisiin vain Suomessa, pohjoismainen sähkökauppa menisi aivan rikki. Mutta hiilivero on ehdottoman kannatettava.
Hiiliveron ja päästökaupan vertailu on malliesimerkki appelsiinien ja omenoiden vertailusta. Hiilivero on lähes joka suhteessa ylivertainen ja on käytännössä mahdoton laskea mitään päästökauppaekvivalenttia. Luku on parhaimmillaankin suuntaa antava.
Hiilivero on ensinnäkin valtavasti kevyempi järjestelmä. Jokainen maksaa saasteidensa mukaan. Ei tarvita kansallisia kiintiöidenjakomekanismeja ja mutkikkaita hinnan ja kiintiöiden lukumäärän määrittäviä aparaatteja.
Toisekseen hiiliveroa ei voi ostaa ja myydä eteenpäin, joka eliminoi täysin jalostamattoman spekuloinnin. Spekuloinnin, joka on päästökiintiöiden kaupassa tehnyt valtavan monta sijoittajaa valtavan rikkaaksi. Päästöjä tämä spekulointi ei ole vähentänyt grammaakaan.
Hiiliveron suurus on vakio koko ilmoitetun voimassaoloajan, jolloin energiasektorin toimijat uskaltavat paremmin tehdä investointeja, toisin kuin heilahtelevan päästökaupan alaisuudessa.
Ja sitten on se suurin ero. Hiilivero on vero. Se tuottaa rahaa sen asettaneen valtion tai monikansallisen organisaation kassaan. Päästökiintiöistä merkittävä osa annetaan ilmaiseksi pitkän linjan saastuttajille. Vain ”lisäsaastutuksesta” pitää oikeasti maksaa jotain.
Päästökauppa on yksi suurimpia virheitä, joita EU on ilmaston kannalta tehnyt, enkä usko että historia tulee käsittelemään sitä silkkihansikkain. Kuitenkin koko ajan oli saatavilla yksinkertaisempi, toimivampi, varmempi ja ennen kaikkea tehokkaampi vaihtoehto: hiilivero.
Käsittämättömintä tässä kaikessa on, että tätä toimimattomaksi todistettua päästökauppajärjestelmää tuntuvat puolustavan eniten ne tahot, jotka ilmoittavat kannattavansa päästövähennyksiä eniten. Hiljaista on kun kuuntelee ehdotuksia, joissa Itämeren alueelle tai koko Eurooppaan esitetään päästökaupan korvaavaa hiiliveroa. Kunpa joku nousisi seisomaan tämän puolesta, se saattaisi saada maanosamme päästöt viimein laskuun.
Ja kun todellisuus on tämä, jostain kumman syystä poliittista tahtoa löytyykin koville hiiliveroille? Ongelmat päästökaupassa johtuvat poliittisen tahdon puutteesta.
Hiiliveroesityksissä lähdetään kuvitelmasta, että vika on päästökaupassa itsessään ja hiiliveroa säädettäessä kenelläkään ei ole niitä ajatuksia, joilla rampautettiin päästökauppa. Jos päästökaupan sijasta meillä olisikin hiilivero, valitus todennäköisesti menisi että tämä mikihiiri-tason hiilivero ei toimi, näiden kaikkien reikien, helpotusten ja lisäähiiltätaivaalle-päätösten takia ja tarvimme kunnollisen päästökaupan koska päästökauppa on niin toimiva systeemi.
Päästökaupalla ja hiiliverolla on tietty ero vaikutustan suhteen. Jos meillä on lentoliikenteeseen kohdistuva hiilivero, maksaessaan hiiliveron vähän köyhtyy, mutta lentokoneen tuottamat päästöt jäävät kuitenkin rasittamaan ilmakehää. Jos lentoliikenne osallistuu päästökauppaan, lentokoneen tupruttama hiilidioksidi on pois jostain muusta hiilidioksidipäästöstä, jolloin vaikutus ilmakehään neatralisoituu.
Jos hiilivero osataan hinnoitella oikein, sen vaikutus hiilidioksidipäästöihin on lähes sama kuin päästökaupan. Päästökaupan hyvä puoli on, että se kannustaa hiilidioksidin talteenotto- ja energian varastointimenetelmien kehittämiseen. Sekä päästöoikeuksissa että hiiliverossa on ongelmana oikean määrän/suuruuden määrittely.
Eikä ole. Ne ovat teoriassa identtisiä. Jos tiedetään, kuinka paljon markkinat ovat valmiita kustakin määrästä päästöjä maksamaan, voidaan aina asettaa päästölupien määrä niin, että niiden hinnaksi muodostuu sama kuin joku haluttu hiiliveron taso tai vastaavasti hiiliveron taso voidaan asettaa niin, että päästöjen määräksi muodostuu haluttu määrä, joka olisi voitu myös saada aikaan laskemalla liikkeelle se määrä lupia. (Käytännössä eroja on, koska tätä päästöjen kysyntää ei tiedetä tarkkaan, eikä lupien määrää tai veron tasoa rukata jatkuvasti.)
Marko Terviö kirjoitti tästä hyvin Akateemisessa talousblogissa:
http://blog.hse-econ.fi/?p=4989
Ainakin yllä linkkaamani Akateemisen taloublogin mukaan suurin byrokratia tulee päästöjen mittaamisesta ja päästökaupan mahdollinen lisäbyrokratia on siihen verrattuna pientä.
Tässäkin suhteesssa hiilivero ja päästökauppa voidaan helposti haluttaessa saada ekvivalenteiksi. Päästöluvat voisi kaikki huutokaupata sen sijaan, että osa annettaisiin vanhoille saastuttajille, jolloin se vastaa ehdottamaasi hiiliveroa. Vastaavasti hiiliveronkin tapauksessa osa veron tuotosta voitaisiin antaa vanhoille saastuttajille, jolloin se toimisi kuten päästökauppa nyt. Ero ei tule itse hiiliverosta tai päästökaupasta vaan lisäjärjestelmästä, jossa annetaan tulonsiirtoa vanhoille saastuttajille ja se tulonsiirto voitaisiin ainakin teknisesti toteuttaa tai olla toteuttamatta sekä hiiliverossa että päästökaupassa.
Ei kai päästökauppaakaan tehty vain Suomessa. Eikö EU:n ja YK:n idea ole juurikin sopia tällaisista asioista yhtä valtiota laajemmin?
Tarkoittaa se sitäkin. Korkea hinta tarkoittaa myös kannusteiden kasvua raportoida päästöjä pieleen. Kannusteet ali-ilmoittaa tuottamiaan päästöjä kasvavat sitä mukaa, mitä kalliimpia päästöoikeudet ovat.
Suomessakin on nykyään hiilidioksidivero. Nykyinen hallitus on lisännyt hiilidioksidiveron roolia energiaverotuksessa. Kivihiilelle hiilidioksidivero on tällä hetkellä Suomessa 149,56 €/t eli noin 150 €/t.
Suomen hiilidioksidivero lasketaan kullekin polttoaineelle sen päästökertoimen mukaan niin, että päästetyn hiilidioksiditonnin arvo on 62 €/CO2-tonni. Tästä saadaan laskettua tuo hiilen vero 149,56 €/kivihiilitonni. Markkinahinta CO2:lle tänään on 17,80 €/t – mikä muuten on korkein luku sitten marraskuun 2008.
Suomen hiilidioksidivero koskee vain lämmitykseen käytettyjä polttoaineita, se ei siis ole verrannollinen varsinaiseen hiiliveroon, joka koskisi kaikkia. Sähkön tuotantoon sekä suoraan teollisuuden prosesseihin raaka-aineina käytetyt polttoaineet ovat täysin verottomia. Kaukolämpötuottajat, jotka eivät lähde mihinkään, maksavat polttoaineistaan sekä energiaverot että päästöoikeudet, terästeollisuus taas saa polttoaineet verottomina ja vielä ilmaisia päästöoikeuksia päälle juuri teollisuuden häipymispelon takia. Samoin lauhdetuotanto maksaa vain päästöoikeudet, mutta ei veroja. Energiaintensiivinen teollisuus taas saa osan maksamistaan veroista takaisin – jos ovat tarpeeksi suuria yrityksiä ja osaavat palautusta hakea.
Sekavaa vai mitä? Siksi yleinen hiilivero olisi kaikesta byrokratiasta huolimatta selkeämpi ja ohjaavampi tapa vähentää päästöjä.
Tämä asetelma, lauhdesähkön polttoaineet verottomia, mutta CHP-laitoksessa talteen otettu hukkalämpö verollista sai erään Länsirannikon energiapomon pohtimaan, että kannattaisi laskea lämpö mereen ja ottaa takaisin lämpöpumpulla. Hän pohti, paljonko sen hukkalämmön pitäisi saada sekoittua kylmään meriveteen, että tämä puliveivaus hyväksyttäisiin. Päästöoikeuksien hinta 50 euroon, ja klaikki sujuisio kuin rasvattu. Minunkaan ei tarvitisi jäkättää turve (lue suohiili)voimaloista, koska ne muuttuisivaty täysin kannattamattomiksi mikä oikein onkin.
Kun ihmisen älykkyysosamäärän ilmaisemiseen tarvitaan kolme numeroa, ovat kirjoitukset päästökaupasta lähes poikkeuksetta tällaisia 🙂 Kysytään, arvellaan ja spekuloidaan, ei kerrota faktana juuri mitään. Syy on selvä. Päästökauppa on yksi mutkikkaimpia poliittisia hilavitkuttimia ikinä ja hieman flosofisesti epäilen, voiko kukaan tietää tietävänsä mihin päästökiintiöiden hinta on menossa.
Yksittäisiä muuttujia on helppo tunnistaa ja arvioida mihin suuntaan ne vievät päästökauppaa. Sen sijaan näiden suhteuttaminen toisiinsa ja kokonaiskuvan hahmotus on huikean vaikeaa.
Päästökiintiöiden hintaa laskevat nähdäkseni ainakin seuraavat ilmiöt:
– EU:n maakohtaiset päästövähennysvelvoitteet
– Sähköntuotannon ja jakelun tehostuminen
– Pohjoisessa ja läntisessä Euroopassa ei-markkinaehtoiset syyt, eli käytännössä imagosyyt, ajavat yhä useamman energiayhtiön siirtymään fossiilisista puhtaampiin tapoihin (luonnollisesti Helenin poikkeuslupa pysyy voimassa aina vuoteen 2086 asti)
– Tuulivoiman uusimmat myllyt tuntuvat olevan aidosti markkinaehtoisia. S-ryhmän ja St1:n markkinaehtoinen tuulipuisto Iihin ei jää viimeiseksi. Sen laitetoimittaja Vestas lupaa tuotantohinnan olevan alle 30€/Mwh ja samaan pääsee ainakin GE:n uusin malli (nimi taisi olla Haliade).
Päästökiintiöiden hintaa nostavat nähdäkseni:
– Kuiva kesä vähentää vesivoiman tarjontaa
– Talouden porskutus lisää kulutusta
– Pirun Bitcoin-louhinta. Oikeasti, mitä ihmettä?!? Tämä pyramidihuijaus käyttää enemmän energiaa kuin Egyptin pyramidien rakennus…
Molempiin listoihin löytyy varmasti kymmeniä muita merkittäviä tekijöitä ja sen jälkeen kokonaisvaikutuksen arviointi alkaakin olla korkeammissa käsissä. Ja korkeammilla käsillä tarkoitan luonnollisesti päästökiintiöillä ja niiden johdannaisilla spekuloivia ja kauppaa käyviä pankkiireita. Tiedättehän, näitä päästökiintiöiden primäärisiä käyttäjiä.
Listaan voisi lisätä kuuman kesän vaikutuksena myös jäähdytykseen käytetyn sähkön määrän hyppäyksen euroopassa tänä vuonna. Ilmiö on näkynyt myös Suomen lämpöpumppumarkkinoilla. Aiemmin kun oli kuumaa, laitettiin auringonsuojaimia ikkunoiden eteen, ja koitettiin elää lämmöstä huolimatta. Nykyään yhä useammin ympäri Eurooppaa lämpöpumpuilla jäähdytetään kuumalla kelillä rakennuksia ja asuntoja viileämmiksi. Viileämpinä kesinä jäähdytystä on ollut kesäisin vain päiväaikaan, mutta Suomessakin jäähdytys on ollut tänä kesänä käytössä usein myös öisin. Etelä-Euroopan helteissä jäähdytykset ovat yleisesti päällä ympäri vuorokauden.
Pohjoismainen hiilivero siirtäisi päästökiintiöt nykykäyttöä turhempaan tuprutteluun muualle. Olisi parempi saada päästökiintiöitä vähennettyä. Silloin päästöt oikeasti vähenisivät ja sieltä, missä ne ovat turhimpia.
Kiintiöillä ja hiiliveroilla ei ole juurikaan eroa, vain se, halutaanko ennustettavampi hinta vai päästömäärä. Jos päästökiintiöt korvattaisiin kaikkialla hiiliverolla, valtiot kai tukisivat yrityksiä rahalla tai antamalla osan päästöistä anteeksi, samasta syystä kun nyt lahjoittavat osan kiintiöistä ilmaiseksi vanhoille tupruttajille. Kummankin tukimuodon voi kieltää, jos poliittista tahtoa riittää.
Hiiliveron riippuminen päästömäärästä tai kiintiöiden määrän riippuminen hinnasta on hyvin perusteltua, koska lisätonnin haitat kasvavat päästöjen kasvaessa.
Talouskasvu ei nollaa päästökiintiöiden hyötyjä. Kiintiöt pakottavat kasvun tapahtumaan annetun päästömäärän rajoissa. Se hidastaa kasvua mutta aika vähän suhteessa hyötyyn.
Päästökauppa kannustaa suomalaisia ostamaan venäläistä hiilisähköä suomalaisen hiilisähkön sijaan.
Samaten olisi kiva nähdä rehellisesti laskettu rahallinen hyöty siitä, että EU-maat vaikka vähentää kymmenien tai jopa satojen miljardien vuosikustannuksin 15% kokonaispäästöistään.
Taitavat siirtoyhteydet muodostaa pullonkaulan eikä niihin ole suunnitteilla lisäkapasiteettia.
Jonkinlaisen teoreettisen pullonkaulan siirtoyhteydet muodostavat, mutta sellaista tilannettae ei ole tainnut vielä tulla kovinkaan montaa kertaa vastaan, jossa siirtoyhteydet olisivat olleet perimmäinen este tuonnin kasvulle. Suoralle tuonnille Venäjältä siirtoyhteydet kyllä muodostavat rajoitteen, mutta se ei ole ainoa siirtoreitti Suomeen. Mm. EstLink 2:n myötä tulleen 650 MW:n kasvun myötä siirtokapasiteetti Venäjältä tuotavalle sähkölle on aika paljon isompi kuin vielä joitain vuosia sitten. Venäjältä sähkö tuodaan Suomeen osin suoraan rajan yli, osin Viron kautta, sekä osin Norjan Lapin kautta, ja osin Norjan Lapin kautta Ruotsiin ja sieltä edelleen Suomeen.
Kyllä siirtoyhteydet muodostavat pullonkaulan sähköntuonnille yhtenään. Aina kun Suomi eriytyy omaksi hinta-alueekseen muista pohjoismaista, siirtoyhteys on ottanut kiinni. Se on yleisempää kuin samassa hinta-alueessa oleminen. Usien ollaan myös eri hinta-aluella Viron kanssa, jotenottaa se kiinni sieltäkin. Suora yhteys Sumn ja Venäjän välillä on viikonloppuisin ja öisin yleensä täydessä käytössä. Arkisin Venäjä rajoittaa vientia soveltamiensa kapasiteettimarkkinoiden sääntöjen avulla.
Edellä puhuin siirtoyhteyksistä Venäjältä suoraan ja välillisesti Suomeen. Sen osalta siirtokapasiteetti on harvoin ollut perimmäinen este. Ruotsin ja Suomen välisessä sähkön siirrossa kapasiteetit ovat tulleet kyllä usein vastaan, varsinkin nyt Olkiluoto 3:n viivästyttyä, jonka takia sähkön tuontitarvetta Suomeen on ollut enemmän kuin aikoinaan ennakoitiin olevan. Mutta Venäjän osalta tilanne on toisenlainen. Esimerkiksi tälläkin hetkellä Suomi on tosiaan eri hintavyöhykkeellä sähkössä Viron kanssa, joten sähköä viedään Suomesta Viroon nyt noin 260 MW:n teholla. Viron kanssa siirtokapasiteetti on 1000 MW, jonka verran sähköä olisi periaatteessa kapasiteettia viennin sijaan tänne sitä kautta Venäjältäkin tulevaa sähköä tuoda. Siirtokapasiteetin puute ei pitkään aikaan ole ollut perimmäinen este Venäjältä sähkön tuonnin huomattavaan kasvattamiseen. Muita esteitä sen sijaan on, joiden takia tuontia Venäjältä ei ole haluttu kovin paljoa kasvattaa.
Siirtoyhteydet Ruotsinkin suuntaan ottavat kiinni vain periaatteessa. Kaikki siirtokapasiteetti kun ei ole kai vielä kertaakaan(?) ollut yhtä aikaa käytössä pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Suomen valtion rahoittamaa, Ahvenanmaan kautta kulkevaa Suomen ja Ruotsin välistä siirtoyhteyttä Ahvenanmaan maakunta ei käsittääkseni salli edelleenkään käyttää sähkön tuomiseksi Ruotsista manner-Suomeen. Ahvenmaa kyllä tuo sähköä Ruotsista itselleen siirtoyhteyden kautta, mutta ei anna käyttää kaapelia muualle Suomeen sähkön tuomiseksi Ruotsista, tai sähkön viemiseksi manner-Suomesta Ruotsiin. 125 miljoonan euron siirtoyhteysinvestointi Ål-link makaa nyt puolikäyttämättömänä merenpohjassa. Siinä ei ole mitään järkeä.
Poliitikkojen sekoilu markkinoilla aiheuttaa aina vahinkoa. Niin nytkin.
Tietääkö kukaan muuten, miten metsäpalot käsitellään ilmastopolitiikassa? Jätetäänkö niiden päästöt käsittelemättä vai arvioidaanko ne jotenkin? Entä tilalle kasvava uusi metsä, lasketaanko se nieluksi? Pointtinani on, että jos metsäpaloa ei lasketa mutta uusi kasvava metsä lasketaan, olisi se järjetön insentiivi.
Metsäpalot käsitellään LULUCF-sektorin päästöinä kasvihuonekaasupäästötilastoissa vastaavalla tavalla kuin tarkoituksellisten kulotustenkin päästöt huomioidaan siinä sektorissa.
No, onneksi metsäpalot ovat vähentyneet globaalisti https://www.washingtontimes.com/news/2018/jul/30/climate-change-not-seen-increasing-wildfires-study/
”A September 2017 report in the journal Science found that global burned area dropped by about 25 percent over the previous 18 years, a finding consistent with a May 2016 paper published by the Royal Society B: Biological Sciences.”
…ja jopa Kaliforniassa (vaikka ”valemediaa” seuratessa voisi toisin kuvitella): https://www.ocregister.com/2017/09/14/you-may-not-believe-it-but-the-number-of-california-wildfires-has-been-going-down/
”In a year that is already being called one of the worst ever for wildfires in the western United States, there is another fact that some may find remarkable: For nearly 40 years, the number of wildfires in California has been declining.
…
“The claim commonly made in research papers and the media that fire activity is increasing throughout the western USA is certainly an over-statement,” wrote the authors.”
O.S:” pahemmalla turpeella ” Tästä on puhuttu aikaisemminkin, turve uusiutuu kivihiili ei. Se on biologinen fakta, jonka lainsäädäntö ja pelin politiikka on mustapessyt.
Nyt Soininvaara on päässyt oikeille jäjille :”hiili- tai turvevoiman sulkeminen Suomessa ei vähennä globaaleja päästöjä lainkaan,”
Vihreät tekevät Suomessa politiikkaa ympäristöasioilla, joilla ei ole maapallon mittakaavassa mitään vaikutusta. He haluavat kieltää meiltä kaiken kotimaisen bioenergian käytön perustellen sitä globaaleilla ilmastovaikutuksilla. Ajatus, että Suomen esimerkin mukaisesti suurvallat luopuisivat jostakin omasta fossiilisesta energiasta, on absurdi.
Se on yhtä järjetön , kuin suomalaisten rauhanaktivistien ikiaikainen tavoite kotimaan täydellisestä aseistariisunnasta, jota suurvallat sitten seuraisivat intopiukkana.
O.S:”Toivottavaa olisi, että päästöoikeuksien hinta nousisi oikein kunnolla, jonnekin 50 euron tietämille. Niissä oloissa tosin kotimainen hiilikielto muuttuisi sekä tarpeettomaksi että hyödyttömäksi. ”
Tuo on kannatettava ajatus. Tuo malli voitaisiin ottaa Suomessa käyttöön siten, että kaupunkiseutujen hiilipäästöt laskettaisiin tapauskohtaisesti ja maaseudulle maksettaisiin tuon hiilen sidonnasta taulukon mukainen korvaus. Exelit laulamaan.
Voisi olla oikein hyvä maksaa hiiklensidonnasta korvaus metsänomistajille. Silloin tietysti puun korjuusta vastaavasti lasdkutettaisiin. Eloi jos hiileä sitoutuu enemmän kuin satoa korjataan, jää plussalle ja päinvastoin.
Myös puurakentamiselle voisi samalla perusteella maksaa hiilen sitomisesta, mikä voisi muuttaa kotimaista metsäteollisuutta sellunkeitosta enemmän sahapuoelle. Käytännössä hyvästä rakennuspuusta saisi silloin paremman hinnan kuin vuoden parin sisällä jätteeksi menevästä kuitupuusta.
Se tuki olisi nykyisillä päästöoikeudenhinnoilla kai noin 30 €/puutonni. Ei se kustannusrakenne3tta niin hirveästi muuttaisi, muttä lisänä rikka rokassa. Swementtiteollisuus kai maksaa päästöistään eikä saa korvauysta siitä, että betonitalo imee osittain hiilidioksidia takaisin ilmakehästä ennen murenemistaan.
Kyllä ja täytyy myös huomioida maaaperään ja juuristoon sitoutunut hiili. Se jää edelleen metsän pohjaan. Peltoviljelyn kohdalla tulisi toimia samoin ja olisi huomioitava myös ns. ekologiset alat , jotka ovat viljelyn ulkopuolella. Näitä olisivat monimuotoiset puuryhmät, -kujanteet, niityt ja tilojen ympärillä olevat hoitamattomat viheralueet.
Osmo, kun ratkaisu tuntuu olevan noin suoraviivainen ja helppo, niin miten selität sen, että eri terveyskeskusten välillä on niin suuria tehokkuuseroja. Itse uskon, että siinä on kyse johtamisesta. Kyllä minä kiinnittäisin huomiota myös sen kuntoonsaamiseen, enkä luottaisi pelkkään resurssien lisäämiseen. Ja sitten on tietenkin vielä se, miten th-järjestelmämme selviää tulevaisuuden ikääntymishaasteista ja priorisointiongelmista. Vähän epäilen, että ei tämä ongelma ole aivan niin helpolla ratkaistu kuin mitä annat ymmärtää. Sekin ihmetyttää, että miksi niin moni hallitus on kymmenen vuoden ajan pitänyt niin tärkeänä yrittää ratkaista tätä ongelmaa? Oletko sitä mieltä, että siinä on oltu koko ajan ja yli koko puoluekentän väärillä jäljillä?
Vai olisiko niin, että vapaaehtoisen hiilensidonnan päättyessä omistaja ei ole mistään korvausvelvollinen ? Myöskin puun loppukäyttö ratkaisee. Rakentamiseen käytetty puu jää hiilivarastoksi. O.S:n hiiliveromalli toteutettuna lisäsi avohakkuita.
Annas mä arvaan.
1. Hiilensidonnasta (siis puun kasvusta) pitäisi maksaa hiilibonusta
2. Puun kaatamisesta ei kuitenkaan pitäisi laskuttaa mitään
3. Puun poltolle pitäisi varmaan maksaa tukea, koska metsä sitoo hiiltä.
Näinkö? Että mitä tahasaa tekeekään, aina metsänomistajalle valtion tukea?
Kyllä: hiilensidonnasta tulisi maksaa korvaus sitojalle eli metsänomistajalle.
Ei: puun korjuusta ei tule laskuttaa metsänomistajaa, koska korjuu ei vapauta hiiltä. Puun polttamisesta tulee laskuttaa polttajaa.
Olemme kuitenkin samaa mieltä siitä, että jos hiilen sidonnasta maksetaan, pitää myös puun käytöstä laskuttaa, kun hiili vapautuu. Tässä pääsemmeklin sitten siihen, että polttopuusta maksetaan enemmän päästöoikeuksia kuin kivihiilen, koska energiayksikköä kohden hiilidioksidipäästöt ovat selvästi suuremmat, jopa suuremmat kuin turpeella. Yksinkertaisinta kuitenkin olisi periä maksu puun korjuuvaiheessa, koska ilmakehään se puun hiili joka tapauksessa päätyy.
Kyllä, voidaan laskuttaa korjausvaiheessakin, jos tiedetään, ettei puu mene rakennuksiin, huonekaluihin tms., joista hiili vapautunee vasta satojen vuosien kuluttua.
Voimakas insentiivi hiilinielujen kasvattamiseen ja ylläpitämiseen tulisi luoda, jos uskomme hiilipäästöjen olevan ratkaiseva tekijä nopeassa ilmastonmuutoksessa.
O.S:”polttopuusta maksetaan enemmän päästöoikeuksia kuin kivihiilen, koska energiayksikköä kohden hiilidioksidipäästöt ovat selvästi suuremmat,”
Mutta oikea laskutapa tuleee johtaa siitä paljonko biomassaa on sitoutunut polttoaineyksikköön. Ja siitä johdettu hiilen määrä on se, mikä vapautuu poltettaessa ilmakehään ?
”rakennuksiin, huonekaluihin tms., joista hiili vapautunee vasta satojen vuosien kuluttua.”
Peukku, juuri noin. Tämä taasen johtaa siihen, että avohakkuut lisääntyvät, koska tukeista saa vielä entistäkin paremman hinnan verrattuna kuitupuuhun. Poltettavassa puussa oleva hiilivero lisää taas puuntuontia Venäjältä, koska se on kaikista halvinta.
O.S:” Yksinkertaisinta kuitenkin olisi periä maksu puun korjuuvaiheessa, koska ilmakehään se puun hiili joka tapauksessa päätyy.”
Tämä on taas tätä alkutuottajan riistoa. Metsänomistaja ostaa taimet, laikutuksen, istutuksen (tai itse), ensiharventaa, lannoittaa, ojittaa, maksaa tienteon /ylläpidon, taas harventaa … Tekee siis paljon toimenpiteitä, joilla metsän kasvu (lue hiilensidonta) on optimaalinen. Saa siis mahdollisesti korvauksen tästä hiilensidonnasta, mutta joutuu maksamaan sen takaisin , kun myy puun .Ostaja hukkaa varastoituneen hiilen, mutta hiilen sitoja maksaa viulut.
Tämä malli on juuri sitä alkutuottajan kyykyttämistä , jota tapahtuu maa- ja metsätaloudessa. Vaikka puuntuottaja saisi hiilensidontakorvauksen pitää itse, niin käytännössä se ohjautuu puun hyödyntämisketjun yläpäähän. Kas näin se menee: Puun ostaja maksaa puusta juuri sen verran vähemmän , kuin hiilensidontakorvaus on. Se saa siis paremman katteen, jonka avulla voi maksaa parempia palkkoja ja osinkoja . Tämä on sitä, mitä Soininvaara kutsuu arvonlisäykseksi kaupunkipaikkojen työpaikoissa.
Näinhän käy kaikkien valtion tukien kohdalla, asunto-, maatalous, jne. tuet. Eikä tässä vielä kaikki. Jos tällainen hiilensidontamalli toteutettaisiin, niin se toteuttamiseen tarvittaisiin virkakoneisto. Ja voilaa, työpaikkoja sataisi ely-keskuksiin ja keskusvirasto Helsinkiin. Ikiliikkuja on keksitty !
Eemil: Jos metsähakkeen poltosta joutuu maksamaan päästöoikeuksia 100 €/kuutio, on metwsän myyjän kannalta aivan sama, missä vaiheessa se 100 € maksetaan. Jos ostajan on se maksettava, hän maksaa hakkeesdta 100 € vähemmän.
Tuotahan juuri tarkoitin, puuntuottaja tekee työn ja panostukset, mutta ravintoketjun yläpää korjaa potin. Ts. hakkeen ostaja saa päästömaksun lompsaansa.
Mitässanotte , onko oikein, että metsänomistaja tekee työt, ostaa panostukset, mutta maksaa siitä annetun korvauksen takaisin ?
Eemil. Jos hiilen sidonnasta maksetaan, täytyy myös sidotun hiilen vapauttamisesta maksaa ja tehdään se miten tahansa, se vähentää poltettavasta puusta maksettavaa hintaa.
Miten olet ajatellut tuon hiilensidonta maksun suhteuttaa metsän ikään? Aukkoon syntyvä uusi metsä sitoo hiiltä noin 70-80 vuotta (etelä-Suomi), jonka jälkeen koskemattomassa metsässä kuolee (lahoaa) puuta yhtää paljon kuin kasvaa. Vanha metsä siis ei ole hiilinielu vaan hiilineutraali. Maksettaisiinko hiilensidonnasta vain nuoriin talousmetsiin?
Kysy Eemeliltä. Hän tätä sitomispalkkiota esitti. Ymmärtääkseni tuon toteuttqaminen olisi todella hankalaa.
Nykyisin on, tulevaisuudessa ei välttämättä. Sateliittien mittaustarkkuus alkaa kai lähestyä yhtä aaria, hehtaarin luokkaa se on jo ollut pitkään.
Helppo ratkaisu olisi tehdä p.o. järjestelystä määräaikainen, esim 60 vuotta, ja järjestely pitäisi määritellä uudestaan esim. 15 v ennen jakson päättymistä. Tietokantojen kapasiteetin kasvu on myös vääjäämätöntä, ja ilmastomuutoksesta tiedettäisiin 50 vuoden päästä enemmän.
Jos CO2 sitomisesta maksetaan metsämaan omistajille, CO2 päästöistä pitäisi maksaa puolestaan ja nimenomaan puuraakaainetta käyttävän tuotantolaitoksen portilla. Sahan ja rakennelevytehtaan portilla vähän, sellu- ja puuhioketehtaan portilla enemmän ja lämpölaitoksen portilla eniten. Sivuvirroillekin tulisivat silloin oikeudenmukaisemmat maksut. Esim. haketta kai voi käyttää sekä rakennelevyjen, sellun että energian tuotantoon.
Esille tullut ajatus on ylipäätänsä mielenkiintoinen. Jonkun kannattaisi ryhtyä ajatuksen ”mestariksi” ja viedä se Brysseliin, sillä sieltä saattaisi syntyä vastakaikua. Metsän eteläinen kasvunopeus, siis CO2 sidonta on suuri, ja ainakin läntisessä Keski-Euroopassa mainittava osa runkopuusta käytetään sahoilla, siis rakennusmateriaalina, mutta myös huonekalujen ja pintojen valmistukseen.
Aikoinaan siellä töitä tehdessäni oli hauska nähdä kuorma-autojen lavoille lastattuja sahattuja ja niputettuja runkoja, joissa kussakin lankut ja laudat oli pysty- ja vaaka rimoin jaettu alkuperäisen rungon muotoon. En tiedä, mitkä menettelyn syvälliset tavoitteet olivat, mutta siinä ainakin syykuviot säilyivät.
En ole vielä nähnyt samaa Suomessa.
Hiilinieuluista maksaminen kannustaisi niiden kasvattamiseen ja ylläpitämiseen ja olisi siksi järkevää, jos nettohiilipäästöjä halutaan pienemmiksi.
Mutta pelkään, että ajatus ei saa vastakaikua, koska se ei ole sitä saanut tähänkään mennessä. Syy lienee se, että nieluista maksaminen hyödyttäisi niitä, joilla nieluja on runsaasti, ja mahdollisesti jopa hieman haittaisi niitä, joilla nieluja ei juurikaan ole. Ne, joilla nieluja on vähän, mielellään sosialisoivat EU-jäsenmaiden nielut yhteiseen kassaan. Siksi nielujen pienentämisestä sentään saatetaan sakottaa.
Totta. Ajatuksenani oli, että jos sidontapalkkio riippuu metsän kasvukyvystä esim. kiinnittämällä se kasvuvyöhykkeisiin, ja päästömaksu korjatun puun käytöstä, kannustimet metsän kasvatukseen Keski-Euroopassa lisääntyisivät. Siellähän metsä kasvaa ainakin kaksi kertaa nopeammin kuin Suomessa, ja merkittävä osa puusta käytetään rakennemateriaaleina.
Meneekö pikkaisen vaikeaksi? Yleisemmin valtion sekaantuminen tuollaiseen on kohtuullisen huono idea. Tämä kuuluu samaan luokkaan sähköpyöräavustusten ja autoverojen kanssa.
EU on jo sekaantunut nielukuvioon LULUCF:n nimellä. Sidontapalkkio+päästömaksu saattaisi viedä asiaa tasapainoisemmin eteenpäin.
Ratkaisevaa on se, miten sidontapalkkio kapitalisoituu metsämaan arvoon. Metsämaan arvo varmasti nousee Keski-Euroopassa mutta niin se nousee myös Suomessakin.
— Joten kilpailu käytäisiinkin Keski-Euroopan sisällä maankäytön erilaisten vaihtoehtojen välillä. Esimerkiksi maatalous vs. metsätalous.
Aina kun [metsä]maan arvo nousee, joku menettää vastaavan määrän varallisuutta jossain muualla kansantaloudessa. Esimerkiksi grynderi maksaakin maasta enemmän kuin olisi maksanut ilman arvon nousua.
Silloin, kun poliittisesti tuetaan maan arvon nousemista (vaikka ilmastotukiaisilla) on se kuin jakaisi ilmaisia lounaita maan nykyisille omistajille. Vain veronmaksajat köyhtyvät.
— Sitten kansantalouden [inflaatio]laskelmissa oletetaan, että veronmaksajat itse halusivat käyttää rahansa [metsän]omistajien ilmaisiin lounaisiin, että vain kulutustottumukset muuttuivat, että he vain ostivat enemmän palveluja kansantaloudesta (kuten raikasta ilmaa). — Ja näin laskelmilla osoitetaan kuinka kaikki tulivat rikkaamiksi!
Jos turpeen nosto ei jotenkin nopeuta hiilen sitoutumista turvesuohon, on turpeenpolton nettopäästö silti vähintään sen verran kuin voimalaitoksen piipusta tulee. Uusiutuminen ei muuta sitä seikkaa.
Maakaasun hiilidioksidipäästöt ovat selvästi pienemmät kuin kivihiilen. Maakaasu on teknisesti helppo polttoaine, ja kun maakaasuverkko ulottuu Helsingin lämpökeskuksiin, siitä tulee varteenotettava vaihtoehto kivihiilen korvaajana. Haittapuolena on maakaasun erittäin korkea hinta varsinkin lämmityspolttoaineena, koska hinta on tehosidonnainen.
Päättäjiä korkea hinta ei huoleta, koska kaikki kustannukset voi periä suoraan asukkailta, ei tarvitse maksaa kaupungin kassasta. Silti toivoisin, että päättäjät eivät hirttäytyisi maakaasuun, josta myöhemmin irti pääsy olisi tuskallista. Olisi parempi pyrkiä kestävään ratkaisuun. Ensin lisäaikaa nykyisille voimalaitoksille, jotta korvaavat ratkaisut saataisiin valmiimmiksi. Tattarisuon tapaista sekoilua tuskin kukaan kaipaa.
Maakaasu on ongelmallinen turvallisuuspoliittisista syistä. Sellaista ratkaisua ei voi hyväksyä, jossa olemme venäläisen energian varassa.
On tarkoitus vetää Suomeen maakaasuputki Virosta, jolla saadaan yhteys muuhun EU:n kaasuverkkon. Siinä tullaan tuskin kuljettamaan kaasua mihinkään suuntaan, mutta se tulee hillitsemään kaasun hinnannousua.
Koskas sieltä Saharasta alkaa tulla HVDC-aurinkosähköä?
Ilmeisesti ministeri Tiilikaista alkoi hirvittää aikaistetun kivihiilikiellon seuraukset, kun hän ryhtyi liputtamaan maakaasun puolesta. Olisihan se varsin kurjaa, jos Helsingistä loppuisi lämpö, joten jotain olisi saatava tilalle ja pian. Maakaasulla se onnistuisi, ja helsinkiläiset maksaisivat viulun. Valtakunnassa kaikki hyvin.
Tiilikainen vain korjaa hallituksen mokaa. Menivät nimittäin nostamaan maakaasun veroa suhteessa kivihiilen veroon. Helsinkiä ei voi kuitenkaan tehdä liian riippuvaiseksi maakaasusta niin kauan kun sitä tulee vain yhdestä suunnasta.
O.S:”Jos ostajan on se maksettava, hän maksaa hakkeesdta 100 € vähemmän.”
Juuri noin se menee aina alkutuotannon kohdalla. Nyt pitää jatkaa ponnisteluita epäreilujen kauppatapojen kitkemisessä. Maaatalouden kohdalla se koskee kaupan (S ja K) monopoliaseman murtamista, koska vapaa kilpailu ei hoida asiaa kohdalleen. Toisekseen ruuantuotanto on palvelu, joka sisältää paljon muitakin ulottuvuuksia kuin ruuan raaka-aineet. (vrt. aik. keskusteluketjut)
Nytkin näyttää olevan vaarana nähdä hiilen sidonta pelkkänä raaka-aineen tuottamisena (puu). Sidontaan liittyy paljon muutakin, kuten kaupunkien hiilihävikin neutralointi, metsien tuottamat ekosysteemipalvelut jne. Metsänviljelyn kustannukset tapahtuvat tuottajatasolla, joten myös metsän tulovirroista kuuluu oikeudenmukainen osuus sille, joka tekee suurimman työn.
Olli Saresoja:”Jos turpeen nosto ei jotenkin nopeuta hiilen sitoutumista turvesuohon, on turpeenpolton nettopäästö silti vähintään sen verran kuin voimalaitoksen piipusta tulee. Uusiutuminen ei muuta sitä seikkaa.”
Suomen soiden ja turvemaiden pinta-ala on 9,3 miljoonaa hehtaaria, mikä on noin 29 prosenttia Suomen maapinta-alasta. Turvetuotannon ja tuotannon valmistelun piirissä on noin 0,07 miljoonaa hehtaaria. (Ympäristö.fi)
Joten hieman suhteellisuudentajua kehiin.