Kirjallisuutemme taso on hyvä

10 vastausta artikkeliin “Kirjallisuutemme taso on hyvä”

1. Ottei­ta kolmes­ta kir­jas­ta edel­lisen puolen vuo­den aikana lukemieni joukos­ta. Kak­si ensim­mäistä kon­trastin rak­en­tamisek­si kolmannelle.

   Per­haps when that door part­ed to give us a chok­ing glimpse of the world, per­haps then we had the first inti­ma­tion of the great impact of sin, the first inti­ma­tion that here, over lit­tle round tables spin­ning in the light, our feet idly scrap­ing the saw­dust, our hands touch­ing the cold stem of a glass, that here, over these lit­tle round tables, which lat­er we are to look at with such yearn­ing and rev­er­ence, that here, I say, we are to feel in the years to come the first iron of love, the first stains of rust, the first black, claw­ing hands of the pit, the bright cir­cu­lar pieces of tin in the streets, the gaunt soot-coloured chim­neys, the bare elm tree that lash­es out in the summer’s light­ning and screams and shrieks as the rain beats down, while out of the hot earth the snails scoot away mirac­u­lous­ly and all the air turns blue and sul­phurous. Here, over these tables, at the first call, the first touch of a hand, there is to come the bit­ter, gnaw­ing pain that gripes at the bow­els; the wine turns sour in our bel­lies and a pain ris­es from the soles of the feet, and the round table tops whirl with the anguish and the fever in our bones at the soft, burn­ing touch of a hand. Here there is buried leg­end after leg­end of youth and melan­choly, of sav­age nights and mys­te­ri­ous bosoms danc­ing on the wet mir­ror of the pave­ment, of women chuck­ling soft­ly as they scratch them­selves, of wild sailors’ shouts, of long queues stand­ing in front of the lob­by, of boats brush­ing each oth­er in the fog, and tugs snort­ing furi­ous­ly against the rush of tide, while up on the Brook­lyn Bridge a man is stand­ing in agony, wait­ing to jump, or wait­ing to write a poem, or wait­ing for the blood to leave his ves­sels, because if he advances anoth­er foot the pain of his love will kill him. 

   — Hen­ry Miller, Black Spring

   Under the water­fall he sur­prised me bathing and gave me what I could no more refuse than the earth can refuse the rain. Then he kissed me and went down to his cottage.
   Absolve me, I prayed, up through the cathe­dral red­woods, and for­give me if this is sin. But the new moss caressed me and the water over my feet and the ferns approved me with endear­ments: My dar­ling, my dar­ling, lie down with us now for you also are earth whom noth­ing but love can sow.
   And I lay down on the red­wood need­less and seemed to flow down the canyon with the thun­der and con­fu­sion of the stream, in a hap­pi­ness which, like birth, can afford to ignore the blood and the tear­ing. For nature has no time for mourn­ing, absorbed by the turn­ing world, and will, no mat­ter what dev­as­ta­tion attacks her, ful­fil in under­ground rit­u­al, all her prop­er prophecy.
   Gen­tly the wood­sor­rel and the dove explained the con­fir­ma­tion and guid­ed my return. When I came out of the woods onto the hill, I had pine­nee­dles in my hair for a bridal­wreath, and the sea and the sky and the gold hills smiled benign­ly. Jupiter has been with Leda, I thought, and now noth­ing can avert the Tro­jan Wars.

   — Eliz­a­beth Smart, By Grand Cen­tral Sta­tion I Sat Down and Wept 

   Voi ei!! Voi perse perse perse Perse­fone omis­taa Haadeen ja nyt se ***** ***** on omin­ut Adoniksen. Afroditen poskea pitkin vierähtää maskaras­ta mus­ta epä­toivon kyynel.

   …

   Onnek­si huo­ril­la on suo­jelupy­himys! Afrodite on palkan­nut eräässä helsinkiläisessä puis­tossa asu­van suku­laisen­sa Artemi­in anta­maan tytöille itsepuolustuskoulutusta.

   …

   Hän soit­taa Artemi­ille, joka saa­puu tuulen siiv­el­lä tuo­den mukanaan reilun kau­pan kokai­inia. Sitä he sit­ten imevät neni­in­sä mut­ta mitään ei tapah­du. Artemis mais­taa kokai­inia ja havait­see tulleen­sa pahan ker­ran kusete­tuk­si: “Tämähän on perunajauhoa!”
   “Voi vit­tu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!” sanoo Afrodite.
   Muta peruna­jauho on aika hyvä munanko­rvike. Siis kanan­mu­nan, äiti. Joten he tekevät lettuja.

   6 dl soijamaitoa
   4 dl vehnäjauhoja
   2 rk perunajauhoja
   1 tl suolaa

   Sekoi­ta ainek­set ja paista rypsiöljyssä.

   Letut on let­tu­ja ja huumeet on huumei­ta, mut­ta silti.

   …

   Mil­lan teesit ehtivät olla kirkon seinässä puoli päivää … Mun pil­lu on mun pil­lu. Mä määrään siitä ja teen sil­lä ihan mitä lystään. … Kirkko päätetään var­muu­den vuok­si pestä vihkivedel­lä ja Timo Soinin pissal­la … Jus­si-nimi­nen kansane­dus­ta­ja sanoo että kaik­ki punav­i­her­fem­i­nis­tit, jot­ka esit­tävät tuol­laisia mielip­iteitä, pitäisi raiskata.

   …

   Huoneesta saa­puu muu­tamia pyyle­viä sekä muu­tamia ei-pyyle­viä insinööre­jä. … Sak­set tekevät haavo­ja pitkin hänen var­taloaan. Joku lyö Kallaan nito­jal­la niit­te­jä. Miehet eivät sano mitään, tirsku­vat vain. Yksi hakkaa Kallan rin­to­ja harpil­la, toinen kusee hänen päälleen, kol­mas hakee siivouskomeros­ta kloo­ria ja kaataa koko pul­lon Kallan iholle. … “Did she die?” joku kysyy. Hänelle hihitetään vas­tauk­sek­si. … Mies avaa jät­tei­den­puris­tus­lait­teen raskaan luukun, työn­tää Kallan sisään ja painaa execute-nappia.

   …

   Sil­loin hei­dän jalkoi­hin­sa ryömii fläp­pi­taulun takana piileskel­lyt Aris­tote­les, joka anas­taa ryn­näkkökiväärin ja hienoisen hapuilun jäl­keen rei’it­tää eläimet läpinäkyviksi: tap­pami­nen on hänen mielipu­uhaansa, onhan hän mies.

   …

   Aadam on pas­si­ivis-aggres­si­ivi­nen alko­holisti. … “Mä olen Isän poi­ka. Rör­rör.” … Naiset ovat Aadamin into­hi­mo. … Hän vihaa naisia into­hi­moi­ses­ti. Aadam on miet­tinyt pitkään ja har­taasti, mil­lä taval­la kostaisi Afroditelle. Hän on tutk­in­ut inkvi­s­i­tion annaale­ja, län­si­maista kir­jal­lisu­ut­ta sekä eloku­vataiteen, varsinkin pornografi­an, his­to­ri­aa. Afrodite voi olla kuolema­ton mut­ta pystyy hän silti kär­simään. Ja Aadam aikoo jär­jestää Afroditelle ikuisen kär­simyk­sen ja lop­ut­toman kauhun. Haha­ha­ha­haa. … Afrodite palaa tajui­hin­sa täy­del­lisessä pimey­dessä. Var­ta­lo tun­tuu run­nel­lul­ta. Hän naksaut­telee lui­ta paikoilleen, painaa sormet kyl­jelle ja tun­tee, kuin­ka ammot­ta­va haa­va umpeu­tuu. … “Pas­ka!” Afrodite hätkähtää. Tämä on jokin inhot­ta­va paik­ka. Inhot­tavampi kuin Kuole­ma. Jopa inhot­tavampi kuin Suo­mi. … Afrodite lyö miekalla ja onnis­tuu leikkaa­maan Aadamin kah­tia pysty­su­un­nas­sa. Sit­ten hän iskee uudelleen ja katkaisee miehen vielä horison­taalis­es­ti vyötärön korkeudelta. Aadamin neljä osaa vauhkoon­tu­vat yllät­tävästä hyökkäyk­ses­tä. Ne ryn­täävät jokainen omaan ilman­su­un­taansa: oikea yläpuoli etelään, vasen yläpuoli pohjoiseen, oikea ala­puoli itään ja vasen län­teen. Ja ne juok­se­vat ja juok­se­vat kunnes vih­doin kohtaa­vat toisen­sa. Mut­ta siihen kuluu paljon aikaa, eikä mei­dän vielä kan­na­ta mure­htia asi­aa. Voihan olla että Aadam kas­vaa ihmisenä tämän kaiken ansios­ta ja lopet­taa tais­telun­sa naisia vas­taan. Se on kyl­läkin epä­to­den­näköistä, sil­lä ihmisyk­silöt eivät juuri kehity.

   …

   Mil­la suorit­taa nais­tutkimuk­sen opin­to­jaan lop­pu­un. Sille alalle tarvi­taan lisää asiatun­ti­joi­ta. Tai siis joidenkin mielestä tarvi­taan. Jotkut sanovat että fem­i­nis­tiles­bo­huo­ria ei tarvit­sisi yhtään use­am­paa tähän maahan. 

   — Lau­ra Gustafs­son, Huo­rasatu, Fin­lan­dia-ehdokas 2011

   Onnek­si on aja­ton­ta hyvää kir­jal­lisu­ut­ta. Eikä sitä tarvitse kääntää.

   And would it have been worth it, after all,
   After the cups, the mar­malade, the tea,
   Among the porce­lain, among some talk of you and me,
   Would it have been worth while,
   To have bit­ten off the mat­ter with a smile,
   To have squeezed the uni­verse into a ball
   To roll it toward some over­whelm­ing question,
   To say: “I am Lazarus, come from the dead,
   Come back to tell you all, I shall tell you all”—
   If one, set­tling a pil­low by her head,
   Should say: “That is not what I meant at all;
   That is not it, at all.”

   http://www.bartleby.com/198/1.html

   Vastaa

2. Pirate Bay on ain­ut luotet­ta­va kir­jal­lisu­u­den mit­tari. Sil­loin kun kir­jo­ja varaste­taan pelkän sisäl­lön perus­teel­la täy­tyy olla todel­la kovas­ta kamas­ta kysymys. Palah­niuk ja Dan Brown on tietysti ryövärien vakiouhre­ja, mut­ta esmes Gillian Fly­nn on uusi yllättäjä.

   Suomen varaste­tu­in kir­jail­i­ja on siis Sofi Oksa­nen, Kjell Westö kakko­nen, kaik­ki muu lie­nee täyt­tä paskaa. En tosin ole lukenut, kir­jas­ton kir­jois­sa on nääs bak­tereei­ta (sain viime käyn­nil­lä 10 vuot­ta sit­ten hirvit­tävän räkä­taudin) ja eli­isan sähkökir­jat on väärän hintaisia.

   Vastaa

3. Suo­ma­laisen eloku­van taso taas hädin tuskin ylit­tää kat­somiskelpoisu­u­den riman. Poikkeuk­sia tietenkin on, mut­ta noin yleis­es­ti ottaen sil­lä sar­al­la meil­lä menee aika huonosti.

   Nim­imerk­ki “az” kiteyt­ti syyn sille, mik­si en juuri lue suo­ma­laista kirjallisuutta.

   Vastaa

4. Kir­jal­lisu­u­den laatu voi olla suh­teel­lisen hyvä jol­lakin kir­jal­lisu­u­den sisäisel­lä mit­tar­il­la. Mut­ta kir­jal­lisu­udel­la ei ole oikein enää merkitystä.

   Kun vasem­mis­to haas­toi por­var­il­lisen hege­mon­ian 1960-luvul­la, se tapah­tui kir­jal­lisu­udessa ja teat­teris­sa: Juhan­nus­tanssit, Lapualaisoop­pera etc. Nyt kun arvokon­ser­vatis­mi haas­taa 1960-luku­laiset, se tapah­tuu blo­gis­tanis­sa. Kus­tan­ta­jien ei tarvitse edes pelätä oikeusjut­tu­ja Juhan­nus­tanssien tapaan, kos­ka yhtäältä kir­jal­lisu­us elää omas­sa umpios­saan ja toisaal­ta suvait­se­vaisu­us­poli­isit odot­ta­vat niin kiihkeästi nenä kiin­ni ruudus­sa mil­loin per­su sanoo n‑sanan, etteivät ne ehdi mitään kir­jo­ja lukeakaan.

   Vastaa

5. Suomenkielisen kir­jatuotan­non taso on tänä vuon­na parem­pi kuin mon­e­na men­neenä vuote­na. Ilah­dut­tavaa on, että huoli­mat­ta kovin vais­us­ta rahoi­tustues­ta uusia kir­jail­i­joi­ta saadaan markki­noille kym­menit­täin joka vuosi. 

   Näin pienel­lä kielialueel­la kir­jail­i­jan tulon­muo­dos­tus on hyvin kit­u­lias­ta. Markki­noin­ti kul­mi­noituu kil­pailu­jen kaut­ta nos­tet­tavi­in julk­isu­ussysäyk­si­in. Olisiko vai­h­teek­si mah­dol­lista tupla­ta tuki­ra­ho­ja viidek­si vuodeksi.

   Vastaa

6. Mut­ta näin­hän on ihan var­masti, että tek­ste­jä joi­ta varsin har­vat luke­vat, ei kan­na­ta kirjoittaa.

   Vastaa

7. “Mut­ta kir­jal­lisu­udel­la ei ole oikein enää merkitystä.”

   Tar­joaa­han se hyvää ruokaa mieliku­vi­tuk­sen tarpeik­si. Vaik­ka kat­son mielu­usti tele­vi­sio­ta, niin har­voin sen tar­jon­ta voit­taa kir­jal­lisu­u­den kokemuksessa.

   Kir­jal­lisu­u­den ongel­ma on se, että se vaatii pitkäjän­teisyyt­tä. Koke­muk­sen saadak­seen on nähtävä vaivaa. Sik­si kai yhä harvem­mat lukevat.

   Vastaa

8. Fin­lan­dia-palk­in­tokin on joutunut fem­i­nis­ti­hump­paan, jos­sa ehdokkaat ja voit­ta­jat val­i­taan sukupuolen eikä ansioiden mukaan.

   Vastaa

9. Sep­po Ryväs:
   Pirate Bay on ain­ut luotet­ta­va kir­jal­lisu­u­den mit­tari. Sil­loin kun kir­jo­ja varaste­taan pelkän sisäl­lön perus­teel­la täy­tyy olla todel­la kovas­ta kamas­ta kysymys. Palah­niuk ja Dan Brown on tietysti ryövärien vakiouhre­ja, mut­ta esmes Gillian Fly­nn on uusi yllättäjä. 

   Eihän laiton kopi­oin­ti ker­ro mitään kir­jan laadus­ta, vaan suo­sios­ta. (En nyt puu­tu siihen, että kopi­oin­ti ei ole varas­tamista.) Kir­ja, levy tai vaikka­pa eloku­va saat­taa olla val­ta­van suosit­tu ja olla silti täyt­tä roskaa. Dan Brown­ille annoin kolme tilaisu­ut­ta osoit­taa, että hän osaa oikeasti kir­joit­taa. Se riit­ti ja nyt uskon, että jotkut muut hal­lit­se­vat saman laji­tyypin paremmin.

   Vaik­ka luen mielu­um­min ja ymmär­rän parem­min suomenkielistä kir­jaa, englan­ninkielis­ten kir­jo­jen hal­pa hin­ta houkut­taa aivan eri­tyis­es­ti ekir­jois­sa, joiden lukemista esimerkik­si Kindlen sanakir­ja­toim­into aut­taa valtavasti.

   Sitä täy­tyy ihme­tel­lä, että mik­si suo­ma­laiset kus­tan­ta­jat eivät ole tart­tuneet ekir­jo­jen mah­dol­lisuuk­si­in. Mik­si esimerkik­si paine­tun kir­jan osta­jalle ei tar­jo­ta mah­dol­lisu­ut­ta ostaa sama kir­ja myös ekir­jana par­il­la eurolla?

   Mik­si suo­ma­laisia sähkökir­jo­ja saa vain epub-for­maatis­sa, jota Kin­dle ei osaa lukea? Kai samas­sa kau­pas­sa voisi myy­dä kir­jaa use­assa for­maatis­sa? Aika monel­la tut­taval­la on Kin­dle, joten kysyn­tää voisi olla, eikä kus­tan­ta­molle for­maat­timuu­tos var­masti kovin paljon maksaisi.

   Mik­si suo­ma­laiset ekir­jat mak­sa­vat niin tuhot­tomasti? En todel­lakaan ala mak­saa ekir­jas­ta isom­paa sum­maa kuin paine­tus­ta kir­jas­ta, sil­lä ekir­jas­sa kus­tan­ta­ja säästää ainakin pain­oku­luis­sa ja kul­je­tuk­sis­sa. Säästön pitäisi tun­tua myös luk­i­jan kukkarossa. Jos kir­ja on tarpeek­si hal­pa, sen voisi ostaa kokeek­si, mut­ta nyky­hin­noil­la on pakko olla var­ma siitä, että ostos on laadukas.

   Jos vielä päästäisi­in DRM-suo­jauk­sista, niin luk­i­ja voisi itse siirtää kir­jan for­maatista toiseen sen mukaan, mil­lä lait­teel­la kir­jaa lukee. Esimerkik­si Baen Books on myynyt ekir­jo­ja kopio­suo­jaa­mat­tomana yli kymme­nen vuot­ta, joten sen täy­tyy olla kannattavaa.

   Jos vielä annetaan kulut­ta­jalle mah­dol­lisu­us perua ekir­jan ost­a­mi­nen muu­ta­man päivän ajan (kuten Ama­zon tekee), kyn­nys mak­saa kir­jas­ta ale­nee. Edun väärinkäyt­täjät saadaan kuri­in sil­lä, että estetään palau­tus, jos palau­tuk­sia on kovin paljon suh­teessa ostoksiin.

   Vastaa

10. Olen blo­gistin kanssa samaa mieltä: Suo­ma­lainen kir­jal­lisu­us elää ja voi hyvin. Olen lukenut vähän tois­takym­men­tä tämän vuo­den uutu­us­teosta ja saman ver­ran odot­taa lukemista. Ei klas­sikko­ja joka vuok­si tämän kokois­es­ta maas­ta tule. Kir­jan arvo mitataan aiko­jen saatossa ja seu­raa­vatkin sukupol­vet tule­vat luke­maan monia tänä vuon­na ilmestyneitä teoksia. 

    Ei kir­ja kuole myöskään sen vuok­si, että sil­lä on yhä enem­män “kil­pail­i­joi­ta”. Kun TV tuli, mon­et puhui­v­at, että radio on aikanasa elänyt. Sehän voi parem­min kuin koskaan ennen.

    Vastaa