Kiitettävä määrä palautetta tuli postaukseeni ”mitä meni vikaan”. Hyväksyttyjä kommentteja tuli 606 ja asiattomina hylättyjä parikymmentä. Yritän nyt vetää yhteen, mitä minun mielestäni tapahtui. Pilkon analyysin erillisiksi artikkeleiksi, jotta en joutuisi kirjoittamaan tolkuttoman pitkää juttua ja jotta keskustelu pysyisi luettavana.
Vihreiden hallituspolitiikka ei näyttänyt ulospäin erityisen tulokselliselta. Tuli vaikutelma, että puolue on panttivankina porvarihallituksessa tukemassa asioita, joita ei kannata. Syynä tähän olivat toisaalta se, että vihreiden paikat hallituksessa eivät olleet erityisen kiitollisia ja toisaalta se, että tiedotuspolitiikassaan vihreät olivat aivan liian kilttejä, jolloin tieto ankaristakin kädenväännöistä hallituksen sisällä ei välittynyt ulospäin.
Työministerin paikka on aina epäkiitollinen. Keinot työttömyyden vähentämiseksi eivät ole työministerin käsissä, mutta syy työttömyydestä lankeaa kuitenkin hänen päälleen. Ministerillä on varsin vähän päätösvaltaa, koska ministeriö ja työvoimatoimistot vain soveltavat lakeja. Aika hampaaton olisi ministeri, jonka tehtävä olisi hallinnoida Kelaa mutta ei voisi vaikuttaa sosiaalipoliittiseen lainsäädäntöön. Anni Sinnemäkeä ajatellen työministeri oli erityisen epäkiitollinen, koska hänen osaamisalueensa ovat muualla. Kulttuuriministerinä Anni olisi ollut vahva.
Tuija Brax tullaan alan sisällä muistamaan hyvänä oikeusministerinä, varsinkin kun maassa on kokemusta myös huonoista oikeusministereistä, mutta käräjäoikeusuudistuksen kaltaiset asiat eivät villitse suuria kansanjoukkoja.
Oman profiilin ylläpito oli paljon helpompaa silloin, kun vihreillä oli ympäristöministerin ja peruspalveluministerin pestit.
Vihreät ministerit – jostain syystä erityisesti Tuija Brax – on julkisuudessa pantu vastuuseen muidenkin ministerien tekemisistä. Julkisuudessa käydystä keskustelusta olisi vainut kuvitella, että Lex Nokia olisi oikeusministerin esittelemä laki. Siitä oli vastuussa Suvi Linden. Kaikki lait kulkevat oikeusministeriön laintarkastuksen kautta, mutta se ei ole poliittista tarkoituksenmukaisuusharkintaa, vaan oikeusministeriön juristit arvioivat lakien teknistä virheettömyyttä.
Monta kertaa ihmettelin suuresti, mitä vihreät ovat hallituksessa tehneet. Kun kysyin, sain aivan tyydyttävän vastauksen. Olisi ollut hyvä, jos joku muukin olisi saanut saman tiedon. Aiuvan liian kiltisti noudatettiin periaatetta, jonka mukaan hallituksen sisäiset kiistat käydään hallituksen sisällä eikä lehdistössä. Eiv ät tätä muutkaan noudattaneet, ei olisi pitänyt vihreidenkään. Koko vaikenemisen periaate on väärä eikä sovi demokratiaan. (Tällä blogilla ei moiseen hyssyttelyyn syyllistytä J)
Esimerkiksi tuo paljon parjattu Lex Nokia joutui kyllä ennen hyväksymistään puolueiden välisiin neuvotteluihin. Vihreiden oli mahdoton esitetyssä muodossa lakia hyväksyä. Vaadimme ja saimme siihen pykälämuutoksia, vaikka emme saaneetkaan lakia kokonaan kumoon. Nuo pykälämuutokset, niin pieniltä kuin ne näyttivätkin, sabotoivat koko lain, eikä sitä ole käytetty vielä kertaakaan. Tämä olisi pitänyt kertoa ulos. Hallituksen sisäiselle ilmapiirille ei tietenkään olisi tehnyt hyvää ryhtyä kerskumaan sillä, että onnistuimme sabotoimaan Suvi Lindenin lain toimintakyvyttömäksi.
Pelkään, että vaalitappio pilaa kaksi vallan hyvää puoluetta: vihreät ja keskustan. Kansa ei selvästikään palkinnut maltillisuudesta, eikä kyvystä kompromisseihin. Siksi vaalitappio voi houkutella vihreät jyrkkään ja vihaiseen idealismiin, keskusta taas saattaa palata “pekkarointiin”. Toivottavasti näin ei käy.
Mielestäni maltillisuus sopii puolueelle paremmin kuin jyrkkyys tai ns. “suoraselkäisyys”. Minusta esim. oli hienoa, etteivät vihreät lähteneet hallituksesta ydinvoimapäätöksen takia — se ei olisi muuttanut mitään, joten kyse olisi ollut vain näytelmästä suurta yleisöä varten (varsinkin kun ydinvoma on hiilivoimaa ympäristöystävällisempi, ei siis mikään pahin mahdollinen ratkaisu). Kyky kompromisseihin ei ole minusta selkärangattomuutta vaan aikuisuutta. On hirveä harmi, jos vihreiden äänestäjät eivät sitä kestä.
On hienoa jos voi noin tyytyväisenä sisäpiiristä katsoa vihreiden onnistuneen.
Kyllä yksilönsuojasta ym huolestuneet kansalaiset haukkoivat henkeä kun kuuntelivat vihreän kansanedustajan Janina Anderssonin tämän kevään lausuntoja kun edessä oli lakiehdotukset esitutkinta- ja pakkokeinolain sekä poliisilain uudistaminen.
Olisi Janina Andersson pitänyt edes suuunsa kiinni jos vihreät eivät hallitusyhteistyön nimissä voineet avoimesti vastustaa. Ja vihreiden äänestystulokset olivat surulliset yksilön ja kansalaisoikeuksia puolustavien näkökulmasta. Tuollaiset temput niitä äänestäjiä syövät.
“Aiuvan liian kiltisti noudatettiin periaatetta, jonka mukaan hallituksen sisäiset kiistat käydään hallituksen sisällä eikä lehdistössä. Eivät tätä muutkaan noudattaneet, ei olisi pitänyt vihreidenkään. Koko vaikenemisen periaate on väärä eikä sovi demokratiaan.”
Hyvä, että asia tunnustetaan, ja samaa virhettä ei tehdä uudelleen.
Patoutumia ei kannata rakentaa, koska se johtaa jonkunlaiseen jytkyyn. Kansan ja poliittojen kantojen oltava jossain määrin linjassa. Epätasa-arvo johtaa jytkyyn vapaassa maassa.
En erikoisimmin seuraa jääkiekkoa, mutta nykyisessä MM-joukkueessa jotenkin nyt yhdistyy johtamisen hyvät periaatteet versus optiokulttuuri jargoneineen.
Löysinpä linkin, joka suhteuttaa oikeusministeri Braxin arvoja kohtalaisen hyvin, joten varsin vähän tuohon on tarpeen lisätä.
http://mikkoniskasaari.fi/node/100
Muistelen Jacob Södermanin kansanedustajakautensa loppuvaiheessa todenneen, että Braxin suhtautuminen kansanedustajakollegoihin olisi ollut suorastaan vihamielistä. Niin taitaa ministerin toimi kihahtaa joillakin päähän.
Itse muistan Braxin lausuneen käräjäoikeusuudistuksen yhteydessä, että sen kerran kun hallintoalamaiset oikeuslaitoksen palveluja joutuvat käyttämään, hakekoot niitä kauempaakin. Sanatarkka sitaatti tämä ei ole, mutta ilmaisee idean.
Lieköhän tuo käsitys hyvästä oikeusministeristä hallinnonalan virkamiehiltä kotoisin.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
No, Suvi Linden kantoi vaaleissa poliittisen vastuun…
Luulen itsekin, että suurin syy Vihreiden vaalitappioon oli juuri tuossa Vihreiden hallitustyön näkymättömyydessä. Mitään näkyvää Vihreät eivät saaneet läpi, mutta samaan aikaan työttömyys kasvoi vihreän työministerin nenän alla ja ydinvoiman lisärakentaminen meni läpi. Samaan aikaan vasemmistoliiton Arhinmäki onnistui muuttamaan änkyräkommunistisen ulkokuoren ärhäkäksi populistipuolueeksi.
Olisi todella mielenkiintoista nähdä se Lex Nokian vesittämätön versio. Mitä sanamuotoja Vihreät onnistuivat siitä sabotoimaan, eli mitä kokoomus/keskusta olisivat oikeasti lailta halunneet?
Vanha kunnon “emme saaneet viestiämme perille hallitussovun nimissä” ‑selitys.
Nämä olivat protestivaalit, isänmaata fanittavat eivät koskaan ole vihreitä äänestäneetkään ja maailmanhalaajat vuotivat vas.liittoon epäillessään vihreiden kykyä tai halua murskata länsimainen patriarkaalinen hegemonia.
Vihreiden ongelmana on valinta vasemmistolaisen anarkismin ja länsimaistyyppisen liberalismin välillä, molemmilla on vihreissä kannattajia. Pelkään vain että tulevina(kaan) vuosina liberalismille ei ole maailmassa suurta kysyntää.
Minusta Vihreiden hallitustaipaleen suurin ongelma oli se, että kaikki (tai siltä se ainakin julkisuudessa näytti) poliittinen vaikutusvalta laitettiin uusien ydinvoimalupien kaatamiseen, jopa niin pitkälle, että siitä piti saada eri vapaus. Sen jälkeen ei sitten kauheasti ollutkaan varaa haastaa hallituksen linjaa julkisesti.
Nyt, jos SDP saa vasemmistoliiton hallitukseen, Vihreiden kannattaisi suosista jättäytyä oppositioon. Siellä olisi helpompi kirkastaa linjaa, varsinkin nyt, kun puolueeseen on lyhyessä ajassa liittynyt lähes 50% lisää jäseniä (vai jopa yli?).
Fanaattisesta ydinvoiman vastustuksesta kannattaisi siirtyä teknologianeutraaliin linjaan (mikä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei voisi ydinvoiman suhteen päätyä vastustajalle kannalle, kokonaisuus huomioiden).
“Aivan liian kiltisti noudatettiin periaatetta, jonka mukaan hallituksen sisäiset kiistat käydään hallituksen sisällä eikä lehdistössä. Eivät tätä muutkaan noudattaneet, ei olisi pitänyt vihreidenkään.”
Mielestäni kaikki puolueet pysyivät hallituksen rintamassa varsin hyvin. Eivät muutkaan tainneet pahasti lipsua, joten vihreiden käytös oli ihan linjassa. Vanhanen oli pääministerinä harvinaisen lojaali koko hallitukselle (ja puheissaan neutraali).
Ennen vaaleja nuo mainitut asiat, esimerkiksi Lex Nokian kohtalo vihreiden näkökulmasta olisi mielestäni ollut syytä tuoda julki vaalien alla. Vaikka hallituksen rintaman, tai oikeastaan yhdessä sovitun hallitusohjelman ajaminen on ihan hyvä hoitaa sopuisasti ja erimielisyydet unohtaen, hallituksen yhteisen taipaleen loppuessa asiat on hyvä tuoda julki sellaisina kuin ne olivat. Todellisten syiden ja perusteluiden piilottaminen on demokratialle kuolemaksi. Siksi hallitusten tulisi ymmärtää, että myös taustat voidaan tuoda esiin aikanaan (ja tullaan selvittämään viimeistään joissain muistelmissa).
Lisää syitä jotka ovat voineet aiheuttaa tyytymättömyyttä hallituspolitiikkaan:
— monet vihreät ehkä paheksuivat ydinvoimakuvioita, vaikka minusta ne tehtiin jo hallitusta muodostaessa aika selviksi
— oikeusministeriön ja Tuija Braxin piikkiin on laitettu joitain muitakin ihmisiä ärsyttäneitä hankkeita
— hallituksella ei näyttänyt olevan juuri aiheita, jotka vihreät olisivat vaatineet mukaan hallitusohjelmaan, ehkä hieman muiden tahdon vastaisesti, ja joilla vihreät olisivat voineet brassailla
— esillä olivat (osin median innostuksen vuoksi) monet vihreiden arvoliberaaliutta ja “erikoisuutta” korostavat asiat, jotka antoivat vihreille ehkä enemmän “marginaalipuolueen” imagon kuin vihreät olisivat halunneet (eli talousasiat ja muut “asialliset asiat” varmaankin nähtiin muiden puolueiden roolina hallituksessa, ja vihreitä koko kansan hyväksymiä arvoja ei ehkä näkynyt kovin usein)
Mielestäni on vihreille ominaista ajatella asioita oman ydinjoukkonsa näkökulmasta. Näin vihreät eivät näy hallituksesta ulospäin samaan tapaan tavallisen Matti Meikäläisen puolueena kuin vanhat isot puolueet. Tämä on ehkä yksi syy siihen, miksi tuki vihreiden hallituspolitiikalle ei ole niin laajaa kuin vihreät toivoisivat ja kai kuvittelivat. (Tämä on enemmän yleinen linjakysymys kuin yksittäinen kikka hyvän julkisuuskuvan saamiseksi hallituksessa.)
Tämä on Osmo kyllä ihan merkittävä asia meidän demokratiassa. Kenties olisi “hallitusvastuullakin” ihan vastakkainen vaikutus vaaleissa, jos kansa voisi ymmärtää mistä puhutaan ja miksi päätetään kuin päätetään.
Tilanne jossa uudet (ja välillä epäsuositut) lait ja lainmuutokset tulevat työryhmistä ja ministeriöistä näennäisen valmiina paketteina, jotka vaan leimataan eteenpäin ei kauheasti kannusta äänestämään niistä päättäneitä. Voisi “persuilmiökin” olla ihan toinen, kun tavan rahvas ymmärtäisi herrojen aivoituksia hieman paremmin, eikö?
Niin. Minulle ratkaiseva asia oli yliopistolain uudistus. Varmaan vihreiden riveissäkin oli paljon vastustusta (ks. esim. Acatiimin edellisen numeron kysely), mutta kun virallinen linja oli mitä oli, ääni meni vasemmistoliitolle.
todella kivaa lueskella näitä itsesäälin purkauksia:))
Hyvä, että Osmolla oli esittää edes yksi sulka vihreiden hattuun.
Eivät Lindénin ansiot kaikilta jääneet huomaamatta, hänhän sai viime vuonna Effin Isovelipalkinnonkin: “[…] palkinnon sai liikenne- ja viestintäministeri Suvi Lindén
pitkäjänteisestä työstä yksityisyyden suojan poistamiseksi kansalaisten valvontaa haittaamasta.”
Mutta kansalaisoikeuksien ja erityisesti sananvapauden näkökulmasta Brax jää silti historiaan pahimpana oikeusministerinä aikoihin. Käytännön vaikutuksia on liian aikaista arvioida, mutta periaatteellisena linjauksena väärien mielipiteiden suoraviivainen kriminalisointi on (kai vielä) demokraattisessa maassa aika käsittämätöntä.
“Nuo pykälämuutokset, niin pieniltä kuin ne näyttivätkin, sabotoivat koko lain, eikä sitä ole käytetty vielä kertaakaan. Tämä olisi pitänyt kertoa ulos. Hallituksen sisäiselle ilmapiirille ei tietenkään olisi tehnyt hyvää ryhtyä kerskumaan sillä, että onnistuimme sabotoimaan Suvi Lindenin lain toimintakyvyttömäksi.”
Ei Lex Nokiaa tarvita mihinkään, työntekijöiden vakoilun voi ulkoistaa maihin , joissa se on sallittua.
Monen yrityksen verkonvalvonta ja ylläpito on siirretty esim Egyptiin , jossa lainsäädäntö ei rajoita kyttäystä
Hallituksen olisi pitänyt keskittyä siihen, että tämä estetään, LexNokia on lähinnä äänestäjien hämäystä.
Teekkari: Lex Nokian vesitti olennaisesti siihen saatu tiukka ilmoitus- ja raportointivelvollisuus yhdessä sen vastaisen kampanjan tuoman julkisuuden kanssa: sitä ei uskalleta käyttää kun pelätään julkisuutta. Koko lain alkuperäinen ideahan oli antaa työnantajille keinot käsitellä tietovuotoja sisäisenä asianaan julkisuudelta piilossa, tarvitsematta kertoa niistä poliisille tms.
Kysymys siitä, onko Lex Nokian tarjoamia keinoja sovellettu vai ei, ei ole ihan niin yksinkertainen kuin voisi luulla, kertoo LVM:
“Vaikka laki on ollut voimassa puolitoista vuotta, eivät yritykset ja yhteisöt ole vielä tehneet tietosuojavaltuutetulle yhtään lain vaatimaa ennakkoilmoitusta säännösten soveltamisesta ja sähköisen viestinnän tunnistamistietojen käsittelystä.
Raporttia varten tehdystä kyselystä ilmenee kuitenkin, että neljä yritystä tai yhteisöä olisi ottanut väärinkäytösten selvittämiseen liittyvät uudet säännökset käyttöön ilmoittamatta tästä tietosuojavaltuutetulle.”
http://www.lvm.fi/web/fi/tiedote/view/1219031
Hyvä sentään, että asiaa edes seurataan. Ongelman varsinaista laajuutta voi toistaiseksi vain arvailla…
Jos Lex Nokian rampauttamisesta jotain tahoa pitäisi kiittää, niin se olisi kyllä se ns. kansalaisyhteiskunta, ei lainsäätäjä.
Kokoomuksen typeryyttä tietotekniikka-asioissa ei voi kyllä mitenkään ylittää, joten jos haluaa olla aivan yltiöoptimistinen, niin ainakaan tämän asian tähden se vihreiden oikea laita ei ole vaarassa vuotaa minnekään…
“Vaalitappio” oli kyllä hyvin pieni, ainakin kohtuullinen. Sehän oli jytkyn edessä ja muiden tappioita katsellessa jopa vähäinen.
Vaalijärjestelmä nyt vaan teki tepposet edustajapaikkojen dramaattisessa vähenemisessä puolueelle, joka on tottunut kulkemaan voitosta voittoon.
Toki on mielenkiintoista tätä vähäistäkin tappiota analysoida mutta on kuitenkin muistettava nekin jotka nyt äänestivät (taas) vihreitä. Ei suuria korjausliikkeitä kannata niiden ‑1,7%:n takia tehdä.
Jatketaan samalla linjalla. Mieluiten hallituksessa ja pannaan ehdoksi vaalijärjestelmäuudistus.
(Yli 10%;n ei kannatus voi vihreillä nousta, ellei aleta populisteiksi.)
Tapio, ovatko vihreät ryhtyneen populistisiksi Helsingissä?
Sitten vielä kannattaa muistaa että kyselyyn vastanneet ovat enemmän tai vähemmän aktiivisia politiikan seuraajia. Jospa kysyttäisiin niiltä äänestäjiltä jotka aktivoituvat vain vaalien alla. Sieltä se suurin äänestäjäjoukko kumpuaa. Siis mikä meni pieleen vihreiden vaaliviestinnässä kun se ei vakuuttanut näitä vain vaalien alla asioita seuraavia suuria kansanjoukkoja.
Aika yllättävää tuo Braxin kehuminen. Jos esim. lueskelee oikeusoppineiden blogeja, niin voi saada ihan päinvastaisen kuvan.
On muuten itseasiassa aika merkillinen tosiasia se, että ministereitä ei valita lainkaan pätevyyden ja osaamisalueen perusteella, vaikka vähäisempiin tehtäviin pätevyyttä kysytään. Ymmärrän tietysti, että poliittiset ja puolueiden väliset asetelmat määrittävät näitä nimityksiä, mutta ehkä pitäisi kuitenkin edellyttää jonkinlaista ammattitaitoa myös ministeriltä. Mielestäni esimerkiksi Anni Sinnemäen osaamisalue ei todellakaan ole näissä työministerille kuuluvissa asioissa, mutta ei esim. Paula Lehtomäkikään ole erityisemmin profiloitunut ympäristöasioiden osaajana.
Minun tulkintani on että vihreät menettivät loppusuoralla ääniä aika paljon demareille Portugal-tukipaketin vuoksi. Se jäi vihreiden käteen mustapekka-kortiksi. Mutta parempi niin että tukee hallituksen ratkaisua kuin että yrittää venkoilla siitä.
Perussuomalaisille vihreät saattoivat menettää ääniä kanssa, mutta lähinnä pienempien paikkakuntien ikääntyvien. Nämä eivät välttämättä vaikuttaneet paikkamäärään koska ruuhka-Suomen ulkopuolella äänikynnys puree.
Pääoppositiopuolue on seuraavan neljän vuoden ajan PerusS. Uskoisin, että varsin äänekäs sellainen.
Oppositiopolitiikan harjoittaminen on sen vuoksi Vihreille hyvin, hyvin vaikeaa.
Jos hallitusvastuut keikahtavat toisin päin ensi eduskuntavaaleissa, ottaisiko PerusS silloin Vihreät hallitukseen?
No, ei ottaisi.
Mitä Braxiin tulee, hän on saanut suht’ myönteiset arvosanat oikeusoppineilta. Lainataan Verkkouutisia (13.04.2011), koska tässä kiteytyy monta tärkeää kohtaa.
“Oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) saa [asianajajaliiton puheenjohta]Ilveskerolta kaudestaan arvosanan hyvä. Puheenjohtaja perustelee kantaansa muun muassa sillä, että Brax on työssään pyrkinyt viemään eteenpäin uhrien ja syytettyjen asioita paremmin kuin edeltäjänsä.
– Hän on nähnyt, että hyviä oikeudenhoidon palveluita tarvitsevat nimenomaan kansalaiset ja yritykset. En kuitenkaan kallistu kiitettävän puolelle, koska rahaa ei ole ollut riittävästi, vaikkei se olekaan oikeusministerin syy, Ilveskero sanoo.”
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=52832:asianajajat-huolissaan-puolueiden-halusta-koventaa-rangaistuksia&catid=29:kotimaa&Itemid=31
Ainakin Keski-Suomessa Vihreät menettivät ääniä Piraattipuolueelle, varsin mahdollisesti jopa ratkaisevan määrän (vaaliliitto PiPun kanssa olisi tuonut edustajan, jos äänet olisivat menneet kuten nyt) — eikä kyse suinkaan ollut pelkästään, tuskin edes ensisijaisesti, tekijänoikeuskysymyksistä.
Ei retorinen kysymys, milloin Suomessa on viimeksi ollut oikeusministeri johon oltaisiin oltu tyytyväisiä?
Vihreät voisivat kyllä omaksua hieman kriittisemmän otteen pohtiessaan mikä meni vikaan, kuin mitä blogistin tämänkertaisesta ja “mikä meni vikaan” blogista nyt ilmenee. Etenkin ihmetyttää lempeä suhtautuminen Tuija Braxin toimintaan oikeusministeriössä. Esimerkiksi prof. Jyrki Virolaisen blogissa löytyy runsaasti vakuuttavaa kritiikkä tärkeistä oikeuslaitoksen puutteista, joita Brax ei saanut kunnolla hoidettua. Näitä puutteita olivat mm. esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistaminen (JV 17.11.2010), hovi- ja hallintaoikeusverkon uudistaminen (JV 30.3.2011) ja riidattomien saatavien perinnän kustannusten kohtuullistaminen (JV 19.9.2009).
Mielestäni vaikka on vallassa ja pystyy ajamaan myös poliittista agendaa niin tietyt perusjutut on vain hoidettava kunnialla, vaikka poliittinen agenda siitä kärsisi. Vaikka Brax onkin saattanut saada myös ansiotonta kuritusta mediassa niin negatiivisen kritiikin taustalla on kuitenkin em. heikot saavutukset oikeusministeriössä.
Tuija Braxia moititaan myös pikkurikollisuuden kasvusta: http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&id=54638
OS:
Vahva kuppaamaan lisää rahaa sisältöteollisuudelle ja säätämään entistä tiukempia tekijänoikeuslakeja vai jotenkin ns. oikeasti?
OS:
Itse tykkään Johannes Virolaista, vaikken esimerkiksi yksityisestä pysäköinninvalvonnasta olekaan samaa mieltä hänen kanssaan. Blogia lukiessa tulee jokseenkin selväksi, ettei juuri mikään uudistus tunnu menevän oikeaan suuntaan.
Kaikki on myös selkeästi perusteltu — vika, joka ei tunnu vaivaavan poliitikkoja tai oikeuslaitosta.
OS:
Kuuluuko tähän myös perusoikeustarkastelu ja perustuslainmukaisuuden valvonta, koska pa..roskaa on tällä saralla mennyt läpi ja paljon?
Vesa Laine:
Vihreissä on paljon vikaa, kuten on tullut selväksi, ja Keskustaa voi alkaa sanoa hyväksi vasta sitten kun se lopettaa kritiikittömän tukiaiskuppauksen, lopettaa korruption ja sukaroinnin, ja puhdistaa viimeinkin pesänsä vaalirahoituksen osalta.
R. Silfverberg:
Älä unohda nuoria. Hehän tuolla kaupungilla ramppaavat ja kaiken näkevät ja kokevat. Jos esim. maahanmuutto ei niin auvoista olekaan kuin miksi Vihreät sen esittävät, niin aika äkkiä siirrytään kannattamaan Perussuomalaisia, jne.
“Ministerillä on varsin vähän päätösvaltaa, koska ministeriö ja työvoimatoimistot vain soveltavat lakeja. ”
Osmo toteaa itsekin, että työministerin virka on vain täytevirka ilman vaikutusvaltaa.
Ilmeisesti Sinnemäki oli turhautunut kun ainoa toimi oli välittää ilmaista työvoimaa työnantajille.
Työkkäin rooli muuttuikin Sinnemäen aikan työn välittämisestä orjatyövoiman välittämiseen.
Sinnemäen aikana työkkärin markkinaosuus työpaikkojen välityksessä puolittui ja pakkotyön määrä kasvoi
Lausunnotkin käsittelivätkin eläinten oikeuksia , eivät työntekijöiden.
Verkkouutisissa ihmettelevät kohta, miksi hittejä Soininvaaran blogista tulee niin paljon!…
“OM: Sakon muuntorangaistus ei lisännyt rikollisuutta” (Verkkouutiset)
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=50193:om-sakon-muuntorangaistus-ei-lisaennyt-rikollisuutta
Uudistus ei ole lisännyt näpistyksiä tai muitakaan varattomien tekemiä rikoksia. Tutkimuskin asiasta on olemassa.
http://www.optula.om.fi/1290609357479
Mutta Braxia on toki tästä muuntorangaistuksesta hyvin paljon moitittu, pitkälti ideologisista syistä.
Kommentti Antti T:n viestiin 17.5.2011 kello 9:56
Oheinen 26.2.2010 kirjoitettu Virolaisen blogi kritisoi Braxia, mutta myös yleisemminkin poliittista “kulttuuriamme”.
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/search/label/oikeusministeri
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Tapio
Oliko Keskustan vaalitappio pieni? Vihreät hävisivät paikoistaan kolmanneksen ja Keskusta yhtä vaille kolmanneksen. Suhteellinen vaalitapa oli tällä kertaa molemmille epäedullinen (paikkoja katosi enemmän kuin kannatusta), tosin Vihreille epäedullisempi.
Hieman tpyyluomaa kompaten: Jos joku löytää Suomen historiasta sanotaan viimeisen 50 vuoden ajalta oikeusministerin, johon “oikeusoppineet blogistit” (= Jyrki Virolainen ja Jukka Kemppinen) ovat olleet tyytyväisiä, niin nostan hattua. Virolainen ei sentään tehnyt Braxista kantelua oikeuskanslerille, toisin kuin edellisestä juristioikeusministeristä Johannes Koskisesta.
Braxin onnistumisesta: Hän sai mielestäni läpi lukuisia hyviä ja vihreiden kannalta olennaisia tavoitteita (vaalilaki, lähisuhteessa tehty lievä pahoinpitely virallisen syytteen alaiseksi, sammuneen raiskauksen luokittelu raiskaukseksi, eläinsuojelurikosten rangaistusten koventaminen, kansanedustajien lahjontapykälien kiristäminen..).
Sakonmuuntorangaistukseen tulleiden muutokset olivat tosiaan Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen joulukuussa 2010 tulleiden tutkimustulosten mukaan onnistuneita (http://www.optula.om.fi/Etusivu/Tiedotus/1290609357409), vaikka päinvastaistakin on väitetty.
Rasististen rikosten rangaistusuudistus ei ollut mikään suuri suksee ja tuskin onnnistuu kovin hyvin tavoitteissaan, mutta sen sananvapautta rajoittavaa jne. roolia on aivan silmittömästi paisuteltu etenkin nettipuheissa. Näkisin, että hyvin vähän muuttuu kesäkuun ensimmäinen päivä.
Varsinaiseksi Braxin häpeäpilkuksi laskisin ainoastaan pakkokeino- ja esitutkintalain uudistuksen, joka mitä ilmeisimmin hosuttiin läpi ja kaikenlaista ongelmallista jäi sinne. Onneksi EIT:n tuomio kotietsinnöistä tuli kreivin aikaan ja lakiin saatiin edes toimiva jälkikäteinen valituskanava etsintäpäätöksestä (mielestäni sekään ei kyllä oikein riitä).
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että jos työministerin salkku on niin hampaaton, miksi Vihreät on sellaisen ottanut? Onko puolue lähtenyt nimenomaan hakemaan tuota salkkua, vai onko se tullut jotenkin kompromissina kun paremmat vaihtoehdot eivät ole olleet mahdollisia? Ymmärrän kyllä jos et pysty puhumaan edellisistä hallitusneuvotteluista.
“Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että jos työministerin salkku on niin hampaaton, miksi Vihreät on sellaisen ottanut? ”
No ei työministerikään aivaa hampaaton ole, jos on vain tahtoa ja haluja.
Urpo Leppänenkin pisti aikoinaan toimeksi ja poisti työttömyyden kunnes Ahon porvarihallitus ja Ike kumosivat lait.
Ikelle riitti muutaman missin työllistäminen
“Koko vaikenemisen periaate on väärä eikä sovi demokratiaan. (Tällä blogilla ei moiseen hyssyttelyyn syyllistytä J)”
Vaikken uskokaan että tämä oli tarkoitettu minulle, tartun siihen kiinni koska osui sopivasti ja aihe on minulle tärkeä.
Oletan että pidät edelleen kuitenkin kiinni valiokuntien ja hallitusneuvotteluiden salaisuudesta. Ovatko nämä laissa vai pelkästään poliittista tapaa?
Miksi tämä tietojen pimittäminen äänestäjiltä on edelleen niin ehdotonta politiikassa? Onko kyseessä vain muinaisjäänne vanhoilta ajoilta kun kansan ei tarvinnutkaan tietää mitään, pragmaattinen suhtautuminen kokous- ja neuvottelukäytäntöihin (helpompaa neuvotella kun koko ajan ei ole valvonnan alla), vai onko kyse aidosti siitä, että poliitikot eivät halua kertoa mitä oikeasti tekevät, koska se olisi heidän itsensä kannalta hankalaa ja kiusallista?
Eikö eduskunnasta löydy tarpeeksi edustajia, joiden mielestä kabinettisopimusten salailu on epädemokraattista?
Miksi ketään ei tunnu kiinnostavan?
Eikös se ollut ihan hyvä salkku Cronbergille vaikkei sitten Sinnemäelle oikein istunut? Cronbergin aikaan saatiin ihan hyviä parannuksia apurahatutkijoiden ja ‑taiteilijoiden työttömyysturvaan.
Vain kaksi sanaa: Lex Soininvaara.
Tämän toteutus silloin kun Vihreät olivat hallituksessa sekä oikeus- että työministerin palleilla.
Tuo omista onnistumisista kertominen/kertomattomuus on hyvä pointti!
Onko niin, että pinnan alla vihreän sisäpiirin energia meni toisaalta hallituspolitiikan tekemiseen ja toisaalta sisäiseen pelaamiseen — eikä muita puolueita vastaan pelaamiseen? Oli tärkeämpää näyttää, että puolueen tämä tai tuo siipi oli oikeassa tai väärässä, kuin näyttää mediassa mitä koko puolue on saanut yhdessä aikaan.
Jos mietitään kokoomuksen nousua pääministeripuolueeksi, niin kyllä siinä on keskeisenä taustana se, että aikanaan pj-vaalissa tehtiin Kataisen myötä tietty linja- ja sukupolvivalinta (Katainen vs. Kanerva) ja sen jälkeen sitä on noudatettu johdonmukaisesti, eikä käytetty energiaa sisäiseen riitelyyn. Näin myös Vasemmistoliitossa Arhinmäen aikana.
Samalla tavalla kuin vihreissä on fraktionsa, niin kyllä kokoomuskin on jakautunut liberaaleihin ja konservatiivehin/ sosiaalireformisteihin ja markkinataloususkapitalisteihin tai vassarit savupiippuäijiin ja punavihreisiin… Uuden puheenjohtajan myötä rivit on kuitenkin saatu suoriksi, ainakin toistaiseksi…
Tässä vihreiden sisäpiirille mietittävää kohti pj-vaalia mentäessä ja vaalikauden strategioita suunniteltaessa!