Keksi kelvollinen sana “oikeistopopulismille”

Kir­joituk­seni “pop­ulis­min pelko kor­vaa kom­mu­nis­min pelon herät­ti oikeutetun keskustelun sanan pop­ulis­mi käytöstä. Eikö Paa­vo Arhin­mäkikin ole pop­ulisti (on, todel­lakin)? Myön­nän, että ter­mi on epätarkka.

Kyse on siis ilmiöstä, jon­ka seu­rauk­se­na on ollut Brex­it, Trump, Le Penin nousu, Itä­val­lan Vapaus­puolue ja se osa perus­suo­ma­lai­sista, joka ei ole palan­nut demarei­hin tai koh­ta palaa. Moni niput­taa tähän vielä Putinin.

Ulko­mai­sis­sa lähteis­sä tämä on niin help­poa. Poli­it­tis­es­ti puhutaan ääri­oikeis­tos­ta ja vähän tieteel­lisem­mässä tek­stis­sä taan­tu­muk­sel­li­sista (reac­tionary) , sil­lä eiväthän brex­itin puoles­ta pelkästään äärikoikeis­to­laiset äänestäneet, mut­ta his­to­ri­an kulkua he halu­si­vat kuitenkin tuu­pa­ta taak­sepäin. Suomes­sa taan­tu­mus ‑sanan kon­no­taa­tio on kyl­lä kovin kielteinen.

Sitäkään ei tietenkään saa sanoa, että his­to­ria tois­taa itseään. Nämä liik­keet ovat kovin tut­tu­ja 30-luvul­ta ja per­o­nis­min muo­dos­sa vielä 50-luvultakin.

Tähän ilmiöön ryvästyy eli­itin vas­tus­tus ja synkkä arvokon­ser­vastis­mi ja usein kaiken uuden vieroksun­ta ja vah­va kansallismielisyys.

Sanat taan­tu­muk­selli­nen ja ääri­oikeis­to pahoit­taisi­vat kovin mon­en mieltä, mut­ta kek­si­ikö joku parempaa?

Oikeistopop­ulisti?