Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu

Kuun­telin kir­james­suil­la het­ken esit­te­lyä Teemu Luukan kir­jas­ta Pet­teri Orpo ja oikeis­to­val­lan paluu. Siitä min­ulle jäi vähän pin­nalli­nen tun­tu, enkä ostanut kir­jaa. Min­ul­la on poli­it­tisia toimit­ta­jia kohtaan omat ennakkolu­u­loni. Nämä ovat yleen­sä hyvin fik­su­ja, mut­ta hei­dän tarkastelukul­mansa on pin­nalli­nen ja syvem­piä ana­lyy­se­ja vält­tävä. Sel­l­aisethan eivät myy hyvin ja medi­at kil­pail­e­vat suo­sios­ta. Ruben Stillere­itä ei kas­va joka oksalla.

Päädyin kuitenkin kuun­tele­maan kir­jan. Se kan­nat­ti: kir­ja­han on tosi hyvä! Sain paljon uut­ta tietoa ja ymmär­rystä tapah­tuneille asioille.

Pet­teri Orpos­ta en oppin­ut niin paljon uut­ta. Ker­taus ja asioiden kro­nolo­gia oli kuitenkin hyvä ker­taus. Enem­män opin kuitenkin hal­li­tuk­sen muista puoluei­den­sa (sil­loi­sista) puheen­jo­hta­jista, Sari Essayahista, Anna-Maja Hen­riksson­ista ja ennen kaikkea Riik­ka Purras­ta. Jat­ka lukemista “Pet­teri Orpo ja oikeis­to­val­lan paluu”