Kaupunginvaltuusto keskusteli eilen valtuutettu Petrus Pennasen aloitteesta, jonka mukaan kaupungin pitäisi toimia niin, että opiaattien yliannostuksen hoitoon käytettävää naloksonia saisi apteekeista. Hänelle yritettiin selittää, että apteekkilakimme on sellainen, että jos jotain lääkettä saa apteekista, sitä on saatava Suomen jokaisesta apteekista, eikä tuo tuntuisi oikein perustellulta.
Kerroin valtuustolle, miten peruspalveluministerinä ratkaisin vähän samanlaisen kysymyksen.
Toimme vuonna 2000 opiaattikorvaushoitoon tarkoitetun buprenorfiinin osaksi julkista terveydenhoitoa. Olin silloin huumepolitiikasta vastaavana peruspalveluministeri ja pidän tätä pitkältä omana saavutuksenani. Pentti Karvonen oli tuonut sen jo aiemmin, mistä häntä kiitettiin vankeusrangaistuksella. Huumekuolemien määrä romahti vajaasta kahdestasadasta vähän yli kolmeenkymmeneen niinä kahtena vuotena, jotka toimin ministerinä.
Lääkettä piti käydä ottamassa joka päivä terveyskeskuksessa tai muussa julkisen terveydenhuollon paikassa, mikä ei tietysti helpottanut työssä käymistä. Esitin, että terveyskeskukset voisivat antaa viikon annoksen kotiin luottopotilailleen. Virkamiehet sanoivat, että ei näin voi tehdä. Lääkkeiden jakelu terveyskeskuksista kotikäyttöön on apteekkilain vastaista. Sanoin, että olen valmis tekemään laittoman päätöksen, josta tietysti joudun vastaamaan, jos joku siitä valittaa.
Soitin Apteekkariliittoon ja kerroin, mitä aion tehdä ja sanoin, että jos he valittavat päätöksestä, lähetän narkkarit hakemaan lääkkeen apteekista. Pääsimme helposti yksimielisyyteen.
Jotenkin tällä tavalla pitäisi ratkaista myös naloksonin jakelu opiaattien käyttäjille. Ei ole mitään järkeä tuoda sitä jokaiseen Suomen apteekkiin. Jaettakoon siis terveyskeskuksista tai sairaaloista.
(Naloksonisuihke toimii muutamassa sekunnissa yliannostusoireisiin)