Kaupunginvaltuusto keskusteli eilen valtuutettu Petrus Pennasen aloitteesta, jonka mukaan kaupungin pitäisi toimia niin, että opiaattien yliannostuksen hoitoon käytettävää naloksonia saisi apteekeista. Hänelle yritettiin selittää, että apteekkilakimme on sellainen, että jos jotain lääkettä saa apteekista, sitä on saatava Suomen jokaisesta apteekista, eikä tuo tuntuisi oikein perustellulta.
Kerroin valtuustolle, miten peruspalveluministerinä ratkaisin vähän samanlaisen kysymyksen.
Toimme vuonna 2000 opiaattikorvaushoitoon tarkoitetun buprenorfiinin osaksi julkista terveydenhoitoa. Olin silloin huumepolitiikasta vastaavana peruspalveluministeri ja pidän tätä pitkältä omana saavutuksenani. Pentti Karvonen oli tuonut sen jo aiemmin, mistä häntä kiitettiin vankeusrangaistuksella. Huumekuolemien määrä romahti vajaasta kahdestasadasta vähän yli kolmeenkymmeneen niinä kahtena vuotena, jotka toimin ministerinä.
Lääkettä piti käydä ottamassa joka päivä terveyskeskuksessa tai muussa julkisen terveydenhuollon paikassa, mikä ei tietysti helpottanut työssä käymistä. Esitin, että terveyskeskukset voisivat antaa viikon annoksen kotiin luottopotilailleen. Virkamiehet sanoivat, että ei näin voi tehdä. Lääkkeiden jakelu terveyskeskuksista kotikäyttöön on apteekkilain vastaista. Sanoin, että olen valmis tekemään laittoman päätöksen, josta tietysti joudun vastaamaan, jos joku siitä valittaa.
Soitin Apteekkariliittoon ja kerroin, mitä aion tehdä ja sanoin, että jos he valittavat päätöksestä, lähetän narkkarit hakemaan lääkkeen apteekista. Pääsimme helposti yksimielisyyteen.
Jotenkin tällä tavalla pitäisi ratkaista myös naloksonin jakelu opiaattien käyttäjille. Ei ole mitään järkeä tuoda sitä jokaiseen Suomen apteekkiin. Jaettakoon siis terveyskeskuksista tai sairaaloista.
(Naloksonisuihke toimii muutamassa sekunnissa yliannostusoireisiin)
Sairaala-apteekista voi noutaa harvinaisia lääkkeitä, joita apteekissa ei ole. Miksi terveyskeskuksen apteekkia pitää kohdella eri tavalla?
Sairaala-apteekki ei saa myydä lääkkeitä potilaille.
Jos annetaan lääke ilmaiseksi, ongelma on ratkaistu?
Apteekkialan liberalisoinnistahan on puhuttu. Ehkä sen uudistuksen voisi tehdä ja samalla sallia myynti sairaala-apteekeista?
Juuri tähän tapaukseen sen enempää syventymättä, nyt olisi loistava tilaisuus saada Suomen h-ainepolitiikkaan edes pieni ripaus järkeä: iso osa ongelmaa on poliisin itsepäisesti ajama haittojen maksimointi, mutta tervejärkisellä sisäministerillä olisi mahdollisuus puuttua asiaan jopa ilman lakimuutoksia. Vaan riittääkö rohkeus?
Kannattaako nisteihin ylipäätään satsata mitään?
Kannattaa. Monestakin syystä
Annan omat veroeuroni mieluummin nistille kuin Kallelle. Nistihän voi pohjimmiltaan olla ihan hyvä ihminen…
Vaikka kaikki olisimimme kaltaisisiasi vihamielisiä ihmisiä, kannattaisi nisteihin silti satsata koska heidän hoitamiseen, vankilakäynteihin, yms. joka tapauksessa kuluu rahaa.
Osaatko arvata saavutetaanko suurin yhteiskunnallinen hyöty per euro tämänkaltaisella hoidolla vai ehkä vankilalla?
Tuohan on varsinaista vihapuhetta, 😀 😀 😀 mutta takaisin asiaan: Nistien hyysäämisessä vedotaan aina kustannusvaikutukseen, mutta en ole missään koskaan nähnyt asiallista kustannusvertailua. Enkä tarkoita hoitopäivän ja vankilapäivän vertailua, vaan vertailua jossa otetaan mukaan tehdyt omaisuusrikokset, vankilapäivien hinnasta poistetaan tarpeettomat kulut jne. Oma käsitykseni on, että koukusta pelastaa vain uskoontulo, joten hoidot ja tuet ovat turhia.
Täytyy ottaa huomioon myös hyöty nistien elämänlaadun paranemisen muodossa.
Kai sentään tiettyyn rajaan asti. Vaikka individualistisesti ajattelisimme huumeidenkäyttäjän olevan itse tilastaan vastuussa, on siitä muillekin hyötyä, jos nämä saadaan pois huumeidenkäytöstä tai sen rahoittamisesta vaikka omaisuusrikoksilla. Onhan asiassa kyllä sekin puoli, että monet kokevat senkin epäreiluksi jos terveydenhuollon rahaa menee kovasti huumeidenkäyttäjiin pro vaikka syöpäpotilaat, tai huonoksi sen jos vähemmän kielteinen suhtautuminen huumeisiin insentivisoi lisääntyvään huumeidenkäyttöön tms tms.
Meillä on Suomen metsissä kednen hyväänsä haettavissa huume, jopsta ei kuitenkaan ole tullut mitään ongelmaa. Se johtuu siitä, että se on kenen hyvänsä haettavissa, joten sen markkinointi on kannattamjatonta ja huumakauppiaat eerityisesti haluiavat hävittää tiedon siitä.
Kun Suomen ja Yhdysvaltain huumepolitikka on ottanut tavoitteekseen huumeiden hinnan maksimoinnin, se tekee huumakaupasta loistobisneksen ja eistää huumeiden käyttöä ja siitä aiheutuva haittoja.
Täsmälleen näin. Huumekauppaa ei saada millään muulla tavalla kuriin, kuin ottamalla se julkiseen hallintaan. Vain tämä romuttaisi huumebisneksen.
Eli vanha Alkon 60-luvun kortti modernisti käyttööön. Leima jokaisesta ostoksesta, ja kun ostat seuraavan kerran, ostoksia valvova tekoäly esittää oman kantansa.
Päädyin tähän näkemykseen ulkomaan vuosinani jo vuosikymmeniä sitten. Kun näkemystäni olen täällä esittänyt, seurauksena on ollut jäätävä hiljaisuus.
Tekopyhyys sallittujen alkoholin etc.- ja muiden huumeiden hallitun myynnin välillä on käsittämätöntä. Huumerahat heilauttavat jo hallituksiakin. Se business pitäisi romuttaa, tai ainakin pienentää sen liikevaihtoa.
Kuinkas sattuikaan, The Economist June 8th-14th 2019 käsittelee laajasti meiltäkin löytyvien ”maagisten sienten” yhden tehoaineen, psilocybinin vaikutuksia. Sävy on yllättävän myönteinen
Ei siinä mitään yllättävää ole, kaikki tuntemani psilosybiiniin tutustuneet ihmiset ovat huomanneet sen kohottavan mielialaa jopa kuukausiksi – ja ihan ilman terapeuttia. Poliisia ei kannata uskoa missään ”huumeita” koskevassa asiassa.
Mielestäni yllättävää oli se, että korkealle arvostettu aikakauslehti otti rohkean positiivisen kannan jopa YK:n kieltämään huumeeseen.
Artikkelissa on mielenkiintoinen pylväsdiagrammi siitä, miten eri huumeet (drugs) ovat aiheuttaneet Britanniassa ongelmia käyttäjilleen ja muille. Alkoholi oli ylivoimainen ykkönen muille aiheutetuissa ongelmissa, ja heroinini, crack ja meta-amfetamiini itselle aiheutetuissa ongelmissa. Sienet, LSD ja estaasi saivat pienimmät pylväät. Tiedot perustuivat The Lancetissa julkaistuun tutkimukseen.
Rationalisuus ja moraalisuus (tai tekopyhyys) ovat tässä asiakokonaisuudessa ihmeellisiä keskinäisiä kilpailijoita. … Kirjoituksen lopussa viitataan Max Planckin lausumaan, joka vapaasti tulkiten on, etteivät tieteelliset totuudet kuole, mutta niiden vastustajat aikanaan niin tekevät.
Herää kysymys, miksi naloxonia ei ole hyväksytty tavalliseksi käsikauppalääkkeeksi? Onko siinä voimakas väärinkäyttövaara tai onko se muuten vaarallisen, vai onko kysymyksessä moraalinen tuohtumus, kun huumeiden käytöstä ei välttämättä seuraakaan kuolemantuomiota.
Asian sivusta, olen pitkään ihmetellyt miksi e-pillerit ovat reseptillä? Ihminen itse tietää, tarvitseeko sitä, sitä ei voi väärinkäyttää ja se on turvallinen. Ainoat keksimäni syyt ovat naisten holhoaminen ja gynekologien työllisyyden turvaaminen.
En nyt oikein keksi, miten naloksonia voi käyttää väärin. Se on Yhdysvallloissa käsikauppalääkkeenä.
On-topic: naloksoni voisi aivan hyvin olla käsikauppalääke. Kummoista kysyntää sille tuskin on.
Off-topic, mutta kommentoin AV:n e-pillerikommenttia: E-pillereiden turvallisuus on suhteellista ja riippuu potilaasta. Ne lisäävät mm. syvän laskimotukoksen riskiä, minkä vuoksi valmisteen valinnan ja reseptinuusinnan yhteydessä tulee arvioida käyttäjän muut riskitekijät ja mikäli tukosriski kasvaa liian suureksi, miettiä muita ehkäisyn vaihtoehtoja. Muutakin huomioitavaa on.
Nuorilla terveillä naisilla tilanne on yleensä varsin yksinkertainen, muttei aina. Valtaosassa tapauksia e-pillerireseptin uusinta onnistuu tk:ssa terveydenhoitajan vastaanotolla kahden vuoden välein lääkäriä näkemättä (tk-lääkäri uusii reseptin hoitajan käynnin perusteella), tai jopa pelkän sähköisen viestittelyn perusteella, kunhan potilas pääsee jossakin mittaamaan verenpaineensa siten, että tulokset ovat luotettavia. Suuren valtaosan käyttäjistä ei siten ainakaan pitäisi työllistää yhtäkään gynekologia.
Oireettomien naisten joskus harjoittama säännöllinen gynekologilla käynti on ylipäätään hyödytöntä, mutta itsepähän maksavat.
Subutexin kohdalla tapahtui erittäin suuri epäonnistuminen.
Heroiinin käyttäjiä oli tuolloin varsin pieni määrä, korvauslääkkeen tultua markkinoille Subutexin väärinkäytäjiksi päätyi nopeasti yli kymmenkertainen määrä ihmisiä. He piikittivät ”korvaavaa” lääkettä suoraan suoneen, jolloin vaikutus oli erilainen kuin suun kautta otettuna. Tappava se ei ollut samalla tavalla kuin heriini, muuten kyllä ihmisen tuhoava.
Buprenorfiinin vapauttamisen mukana syntyi uusi rikollisuuden muoto ja iso ryhmä päideriippuvia pahensi tilanneettaan. Tarkoitus oli hyvä, asiaa ei mietitty ihan loppuun saakka.
Toivottvasti tällä kertaa korvauslääkitys pysyy poissa katukaupasta.
Subutex tuli katukauppaan Ranskasta, ei Suomen korvaushoito-ohjelmista. Lääketehfdasta ei voi pitää täysin osattomana asiassa. Heroiiniin kuoli vuosituhannen vaihteessa paljon ihmisiä.
Kyllä se buprenorfiini päihdyttää kielen alla liotettunakin, paitsi jos käyttäjä omaa tarpeeksi toleranssia kyseiselle aineelle ja annoskoko on pienempi kuin mitä päihtymiseen tarvitsisi. Kielen alla liotettuna buprenorfiinin hyötyosuus on n. 30%. Suonensisäisesti käytettynä ainetta tarvitsee huomattavasti vähemmän samaan vaikutukseen ja se vaikuttaa erittäin paljon nopeammin, näinpä korvaushoidon ulkopuolella olevat käyttäjät yleensä niistävät tai injektoivat buprenorfiinin.
Aihetta sivuten: sakkovangit.
Oikeusministeriön säästötavoiteet ovat johtaneet aika kestämättömään tilanteeseen, jossa oikeusturva käsrsii syyttäjälaitoksen työvoimapulasta, oikeusistuinlaitoksen työvoimapulasta ja vankiloiden ylikuormitus vielä viivästyttää rangaistusten toimeenpanoa. Rikoksesta rangaistukseen kestää aivan liian pitkän aikaa.
Sakkovankien osalta järkevintä olisi perustaa heille oma laitos – laukkautettava vankila tai entinen varuskunta – jossa päihdevieroitus olisi hoidettu asiallisesti ja vaikuttavana.
Jotenkin OM, SM ja STM olisi saatava samalle kartalle hoidossa ja rankaisemisessa. Kustannus on pieni, hyöty yhteiskunnalle suuri. Poliisien reurssien lisäämisen ohessa Oikeusistuinlaitokseen ja Rikosseuraamusvirastoon tarvittaisiin rahaa, vaikka sillä ei kovinkaan helposti kenenkään ääniä kalastella.
Poliisi ja oikeuslaitos eivät tarvitse euroakaan lisää vaan järjellistä priorisointia. Poliisi jahtaa kotipuutarhureita ja harmittomia hippejä seurauksista välittämättä, ja tässä lysti esimerkki syyttäjien järjettömyydestä: ”Mies tilasi netistä gramman huumetta ja sai syytteen törkeästä huumausainerikoksesta, koska syyttäjä laski aineesta saatavan valtavan annosmäärän – kyseessä erittäin vaarallinen huume — syyttäjä vaatii kolmen vuoden vankeusrangaistusta” (Aamulehti) Juu, fentanyyli on vaarallista ja sen tilaaminen ulkomailta typerää. Mutta silti.. kuka helvetti tämän maan lainvalvojia johtaa, Duterte?