Kategoria: _

Jouduttiko poliisin onnistunut operaatio amfetamiinia vastaan peukun leviämistä?

Olin joskus noin 25 vuot­ta sit­ten EU:n ter­veysmin­is­te­rien kok­ouk­ses­sa, jos­sa oli­vat mukana myös hak­i­ja­maid­en ter­veysmin­is­ter­it. EU oli tuol­loin laa­jen­tu­mas­sa kymmenel­lä maalla.

Puhuimme huume­poli­ti­ikas­ta. Joku hak­i­ja­maid­en min­is­tere­itä, en muista kuka, mut­ta saat­toi olla tsek­ki tai slo­va­ki, sanoi, että joil­lakin ihmisil­lä on pakono­mainen tarve sekoit­taa pään­sä jol­lakin. Jos eivät saa alko­ho­lia, he juo­vat korvikealko­hole­ja ja jos yksi huume onnis­tu­taan raivaa­maan pois, tehdään tilaa muille huumeille. Juuri tästä syys­tä tuo­hon aikaan min­is­tereil­lä oli sym­pa­ti­aa ajatuk­sel­la lail­lis­taa kannabis, kos­ka sen vai­h­toe­hdot oli­vat pahempia.

Tämä min­is­terin puheen­vuoro tuli mieleeni, kun poli­isi jokin aika sit­ten tiedot­ti onnis­tuneesta oper­aa­tios­ta amfe­tami­in­i­markki­noiden sulkemisek­si. Pohdin jo tuol­loin, että mikähän aine senkin aukon paikkaa. Jat­ka lukemista “Joudut­tiko poli­isin onnis­tunut oper­aa­tio amfe­tami­inia vas­taan peukun leviämistä?”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (2/x): pitäisikö työttömyysturvassa siirtyä Pohjoismaiseen malliin?

Ongelmiemme juurisyy­hyn eli työikäis­ten suh­teel­lisen osu­u­den vähen­e­miseen voidaan vaikut­taa esimerkik­si työperäisen maa­han­muu­ton lisäämisel­lä, nopeut­ta­mal­la opin­to­ja niin että työelämään valmis­tus­taan aikaisem­min, nos­ta­mal­la eläkeikää sekä nos­ta­mal­la työikäis­ten työllisyyttä.

Tässä kir­joituk­ses­sa keski­tyn työl­lisyy­den nostoon.

Jus­si Pyykkösen EVA:lle tekemän selvi­tyk­sen mukaan työt­tömistä puo­let on vaikeasti työl­lis­tet­täviä, joiden toden­näköisyys työl­listyä on heikko, vaik­ka suh­dan­teet paranisivat.

Suomes­sa niiden, jot­ka ovat saa­neet elämän arpa­jai­sis­sa huonot kor­tit, on liian help­po luovut­taa ja heit­täy­tyä pysyvästi yhteiskun­nan tuen varaan. Se tulee kalli­ik­si veron­mak­sajille, eikä se pitkäl­lä aikavälil­lä ole kovin inhimil­listä näitä henkilöitä itseään kohtaan. On kehi­tys­vam­maisu­u­den kaltaisia seikko­ja, jot­ka estävät sijoit­tumisen työelämään, mut­ta työelämän ulkop­uolelle syr­jäy­tyneitä nuo­ria on aivan liian paljon.

Muis­sa Pohjo­is­mais­sa työt­tömyys­tur­va on parem­pi, mut­ta vas­taavasti velvol­lisu­us ottaa työtä vas­taan on tai on ainakin ollut suurem­pi myös käytän­nössä. Nämä kak­si asi­aa liit­tyvät toisi­in­sa elimel­lis­es­ti. Jos työt­tömyys­tur­va on hyvä eikä työ­paikkaa tarvitse ottaa vas­taan, houku­tus jät­täy­tyä elämään tulon­si­ir­to­jen varaan on suuri. Sik­si tähän mei­dän malli­imme, jos­sa työ­paikkaa ei tarvitse ottaa vas­taan, liit­tyy väk­isin heikom­pi työt­tömyys­tur­va. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (2/x): pitäisikö työt­tömyys­tur­vas­sa siir­tyä Pohjo­is­maiseen malliin?”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (1/x) Mikä on ongelma?

Tarkoituk­seni on kir­joit­taa use­an artikke­lin sar­ja julkisen sek­torin säästöistä. Kos­ka kalen­teri­ni on kohta­laisen täysi, artikkelei­ta tulee vähän tipoittain.

Kir­joitin tämän vuo­den tam­miku­us­sa, että tärkeim­mät yhteiskun­nal­liset päätök­set tehdään sil­loin, kun on säästet­tävä julk­isia meno­ja. (Kel­lä sak­set, sil­lä val­ta) Mis­tä säästetään, on olen­naisen tärkeä valinta.

Voidaan esit­tää eri­laisia näke­myk­siä siitä, kuin­ka paljon voi tai kan­nat­taa verot­taa, mut­ta vero­tuk­ses­sa ei ole niin paljon liikku­mavaraa ylöspäin, etteikö julk­isia meno­ja ole joka tapauk­ses­sa kar­sit­ta­va merkit­tävästi. On säästet­tävä julk­i­sis­sa menois­sa tai siir­ret­tävä joitakin meno­ja veron­mak­sajien vas­tu­ul­ta ihmis­ten itsen­sä vas­tu­ulle. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (1/x) Mikä on ongelma?”

Hoivapommi (4/4) Mihin virta vie ajelehtijaa?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

En usko, että van­hus­ten­hoidolle tehdään mitään. Poli­it­ti­nen kult­tuurimme suosii päämäärätön­tä ajele­htimista ikävien päätösten sijas­ta. Niin­pä van­hus­ten­hoi­dos­sa ajele­hdi­taan kuten on ajele­hdit­tu tähänkin asti. Rahat ovat kuitenkin tiukoil­la. Vir­ta vie ajele­hti­jaa voimal­la vir­ran suuntaan.

Näin saat­taa käydä:

Van­hainkotei­hin on entistä vaikeampi päästää ja hoito niis­sä huononee. Van­hainkotei­hin pääsyä odot­ta­vat ovat nyky­istä enem­män lähipi­irin­sä tuen varas­sa. Myös kauhuk­er­to­muk­set huonos­ta hoi­dos­ta (siis joskus tule­vaisu­udessa, ei vielä nyt) saa­vat lähipi­irin otta­maan enem­män vas­tu­u­ta van­huk­sen hoi­dos­ta lykätäk­seen tämän jou­tu­mista vanhainkotiin.

Moni varakas oival­taa, ettei käärin­li­inois­sa ole tasku­ja ja käyt­tää oma­l­la päätök­sel­lään omaisu­ut­taan mak­saak­seen parem­mas­ta hoi­dos­ta yksi­tyisessä van­hainkodis­sa. Omaisu­u­den huomioon otta­mi­nen tapah­tuu näin läh­es itses­tään, mut­ta sil­lä saa myös parem­paa hoitoa. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (4/4) Mihin vir­ta vie ajelehtijaa?”

Hoivapommi (3/4) Omaisuus huomioon hoitomaksuissa?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

Pitäisikö van­huk­sen omaisu­us ottaa huomioon hoit­o­mak­sua määrät­täessä? Suo­mi on tässä poikkeus. Useim­mis­sa mais­sa omaisu­us vaikut­taa tulo­jen ohel­la hoit­o­mak­su­un. Muinoin lukies­sani kansan­taloustiedet­tä kir­jas­sa ker­rot­ti­in, että ihmisen var­al­lisu­us on suur­in­ta hänen työu­ransa lop­ul­la. Sit­ten var­al­lisu­ut­ta ale­taan syödä. Kir­jan maail­mas­sa eläk­keet oli­vat huono­ja ja hoito piti mak­saa suurelta osin itse.

Suomes­sa hoit­o­mak­su van­hainkodeis­sa on 85 pros­ent­tia van­huk­sen tuloista. Tähän vaikut­ta­vat myös omaisu­us­tu­lot, mut­ta ei itse omaisu­us. Kukaan ei tietenkään myy met­sää, jos tuloista menee 85 % kunnalle.

Jos päätet­täisi­in, että omaisu­us vaikut­taa mak­sui­hin, syn­tyy kak­si ongelmaa.

  1. Omaisu­us kan­nat­taa jakaa ennakkoper­in­tönä lap­sille. Tähän kuitenkin löy­tyy keinot, jos niin halutaan.
  2. Jos omaisu­u­den jakami­nen lap­sille ennakkoper­in­tönä estetään tai sen vaiku­tus elim­i­noidaan, aina­han omaisu­u­den voi itse törsätä. Maail­manympärys­mat­ka eläk­keelle menon kun­ni­ak­si nyt esimerkiksi.

Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (3/4) Omaisu­us huomioon hoitomaksuissa?”

Hoivapommi (2/4) Vanhukset lasten vastuulle?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

Van­hus­ten hoivan kus­tan­nuk­set tule­vat siis ole­maan selvästi suurem­mat kuin niiden piti olla, eikä tästä asianti­las­ta voi oikein syyt­tää Ris­to Murtoa.

Tähän voidaan vas­ta­ta kolmel­la tavalla:

1) Hoide­taan van­huk­sia huonommin;
2) nos­te­taan veroja;
3) luovu­taan jostain muus­ta verora­hoin rahoitetusta;
4) ote­taan val­ti­olle ja kun­nille velkaa van­hus­ten hoita­misek­si ja toiv­otaan, että joku sitä vielä antaa;
5) lisätään las­ten velvol­lisu­ut­ta osal­lis­tua van­hempi­en­sa hoivaan tai
6) käytetään van­hus­ten omaisu­ut­ta hei­dän hoivansa rahoittamiseen.

Ei tässä mitään uut­ta ole. Hoidon tasoa on jo leikat­tu siten, että van­huk­sen on olta­va entistä huonokun­toisem­pia ennen kuin pää­sevät van­hainkoti­in. Kun henkilökun­nan määrää ei ole lisät­ty, vaik­ka sisään ote­tut van­huk­set ovat raskashoitoisem­pia, on hoidon taso heiken­tynyt niidenkin osalta, jot­ka ovat van­hainkoti­in päässeet. Laito­spaikkaa odoteltaes­sa van­huk­set ovat tosi­asi­as­sa yhä enem­män las­ten­sa tai jonkin muun läheisen vas­tu­ul­la tai he joutu­vat osta­maan apua koti­in­sa omil­la rahoil­laan. Tästä huoli­mat­ta van­hus­ten hoito vie julk­isia raho­ja enem­män. On makua­sia, onko tämä nos­tanut vero­tus­ta vai syr­jäyt­tänyt mui­ta julk­isia meno­ja vai onko se rahoitet­tu velka­an­tu­mal­la. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (2/4) Van­huk­set las­ten vastuulle?”

Hoivapommi (1/4) Miksi vanhustenhoidon menot kasvavat?

Käytän tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa ter­miä van­hainkoti, joka nykyisen hoitoslan­gin mukaan tarkoit­taa ympärivuorokautista hoivaa palvelu­a­sun­nos­sa tai hoivakodissa.

Ris­to Mur­to on syn­nyt­tänyt val­taisen pahek­sun­nan varoit­taes­saan, etteivät julkisen talouden rahat riitä nykyiseen van­hus­ten hoidon palvelulu­pauk­seen. Reak­tio tun­tuu vähän viestin tuo­jan ampumiselta. On puhut­tu jopa petok­ses­ta. Mur­to varoit­ti asi­as­ta, jos­ta pitäisi näköjään vaieta.

Siihen, etteivät rahat riitä van­hus­ten hoitoon, on paljon syitä. Aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä run­saat 20 vuot­ta sit­ten osasin ennus­taa, että van­hus­ten­hoito joutuu kri­isi­in, mut­ta en sil­loin tien­nyt, että tilanne tulisi men­emään niin pahak­si kuin se näyt­tää ole­van menossa.

Talouskasvu ei auta rahoituksessa

Aloite­taan siitä, mikä tähän ei ole vaikut­tanut, nimit­täin talouskasvun tyre­htymi­nen. Talouskasvun lop­pumi­nen Suomes­sa johtuu tuot­tavu­u­den kasvun lop­pumis­es­ta. Sen takia julkisen sek­torin tulot eivät kas­va, mut­ta eivät­pä kas­va myöskään reaali­palkat. Tuot­tavu­u­den kasvu nos­taisi vääjäämät­tä palkko­ja. Niin­pä palkat nousi­si­vat van­hus­ten­hoi­dos­sa tuot­tavu­u­den kasvun tahdis­sa, eikä kasvu helpot­taisi isos­sa kuvas­sa van­hus­ten hoitoa. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (1/4) Mik­si van­hus­ten­hoidon menot kasvavat?”

Näin näen uskonnot

En ole uskon­toti­eteil­i­jä, joten seu­raa­va pohd­in­ta on amatöörin speku­laa­tio­ta. Pidä uskon­to­jen tutkimus­ta todel­la mie­lenki­in­toise­na osana yhteiskun­tati­eteitä. Jos aikaa olisi rajat­tomasti, paneu­tu­isin asi­aan var­masti perusteellisemmin.

Lähtöko­htani on, että uskon­not ovat ihmis­ten luo­muk­sia ja että niiden syn­nylle tai syn­nyt­tämiselle on ollut ilmeinen tarve. Käsi­tys, että uskon­not ovat syn­tyneet jumalal­lise­na ilmoituk­se­na kaatuu minus­ta jo siihen, että uskon­to­ja on niin mon­ta. Niistähän vain yksi olisi voin­ut syn­tyä jumalal­lise­na ilmoituk­se­na. Mik­si ihmeessä juuri tämä mei­dän luter­i­lainen ver­siomme kristi­nuskos­ta olisi se ainoa?

En tunne muiden uskon­to­jen syn­ty­vai­hei­ta senkään ver­ran kuin kristi­nuskon kehi­tys­tä, mut­ta kristi­nuskos­ta tiedämme, että ihmiset ovat aiko­jen saatossa muut­ta­neet sitä merkit­tävästi, usein äänestys­ten jälkeen.

Olen kuul­lut väitet­tävän, että myös apinoil­la on uskon­nol­lisia taipumuk­sia. Se on minus­ta kuitenkin eri asia, sil­lä kun ei ole kieltä, ei voi kehit­tää yhteistä teol­o­gista oppia. Ehkä käsi­tys tästä muut­tuu joskus.

Se, että kaik­ki sivil­isaa­tiot ovat kehit­täneet uskon­non, osoit­taa min­ulle, että uskon­noille on tarvet­ta sekä ihmisen oman hyv­in­voin­nin takia että sik­si, että uskon­not vahvis­ta­vat yhteiskun­tia ja vain uskon­non kehit­täneet yhteiskun­nat ovat jääneet jäl­jelle. Myös ateis­tiset val­tiot kehit­tivät uskon­non kaltaisen henkilön­palvon­nan – eri­tyis­es­ti vahvis­taak­seen valtiota.

Uskon­noille on yhteistä, että

  1. Elämä ei pää­ty kuole­maan vaan kuole­man jäl­keen alkaa parem­pi elämä. (Lohdu­tus)
  2. Epäit­sekkyy­destä palk­i­taan kuole­man jäl­keen, joten kan­nat­taa elää ottaen huomioon muidenkin etu. (yhteisön etu)
  3. Yhteinen moraali­nor­mi oikeas­ta ja väärästä. (Yhteisön ja yksilön oma etu)
  4. Esi­val­taa tulee totel­la. (val­tion etu)
  5. Sodas­sa Jumala palk­it­see eri­tyis­es­ti hyvän asian puoles­ta henken­sä uhranneita.
  6. Uskon­non avul­la voi kasa­ta merkit­täviä omaisuuksia.
  7. On syytä tyy­tyä kohtu­ulliseen vaurauteen.

Kuoleman jälkeinen elämä

Sielun­vael­lu­sop­pi kuu­luu moni­in uskon­toi­hin. Meille tutum­mis­sa Lähi-idän uskon­nois­sa kun­nol­la käyt­täy­tyvä pääsee parati­isi­in. Joku talousti­eteil­i­jä irvaili, että palk­in­to Jumalaan uskomis­es­ta on niin val­ta­va, että kan­nat­taa uskoa, vaik­ka Jumalan ole­mas­saolon toden­näköisyys olisi kuin­ka pieni hyvän­sä. Jat­ka lukemista “Näin näen uskonnot”

Gazan sota on saanut minut suhtautumaan kielteisemmin uskontoihin

Gazan sota on vaikut­tanut min­un käsi­tyk­seeni uskon­noista. Tähän asti olen ajatel­lut, että usko tekee ihmiselle hyvää: tekee hänet onnel­lisem­mak­si ja saa hänet käyt­täy­tymään vähem­män itsekkäästi ja  vas­tu­ullisem­min. Uskon­not pitävät myös yhteiskun­ta pystyssä, mis­tä myöhemmin.

Eräs piis­pa sanoi min­ulle ker­ran, ettei hänen uskolleen ole merk­i­tys­tä sil­lä, onko Jumala ole­mas­sa. Uskon­to ja kirkko ovat joka tapauk­ses­sa tehneet niin paljon hyvää ihmisille. Vähän näinkin minä olen ajatel­lut tähän saakka.

Kaik­ki sivil­isaa­tiot ovat kehit­täneet uskon­non. Niis­sä on jopa paljon yhteisiä piirteitä. Ilmeinen tarve uskon­nolle siis on. Jat­ka lukemista “Gazan sota on saanut min­ut suh­tau­tu­maan kiel­teisem­min uskontoihin”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin(4): aikuiskoulutus

Hal­li­tuk­sen suun­nitel­mat aikuisk­oulu­tuk­sen osalta voisi­vat olla osa toimi­vaa kokon­aisu­ut­ta. Muu osa tästä kokon­aisu­ud­es­ta kuitenkin puuttuu.

Hal­li­tus on pois­tanut aikuisk­oulu­tustuen. Ei kai kukaan ajat­tele, että nopeasti muut­tuvas­sa maail­mas­sa  pär­jäisi 45 vuot­ta nuore­na saadul­la koulu­tuk­sel­la sitä lainkaan päivit­tämät­tä. Tuskin sen­tään, mut­ta tähän se selvästi johtaa, varsinkin pienipalkkaisilla.

Ilmeis­es­ti ajatuk­se­na on, että tarpeelli­nen ja kansan­taloudel­lis­es­ti hyödylli­nen koulu­tus tapah­tu­isi henkilön itsen­sä tai tämän työ­nan­ta­jan mak­samana. Näin koulu­tus pain­ot­tuisi vain ”hyödyl­liseen” koulu­tuk­seen, joka nos­taa henkilön tuot­tavu­ut­ta niin paljon, että koulu­tuk­ses­ta mak­sami­nen kannattaa.

Kum­man tässä ajatel­laan mak­sa­van koulu­tuk­sen: työ­nan­ta­jan vai työn­tek­i­jän? Molem­pi­in vai­h­toe­htoi­hin liit­tyy merkit­täviä markki­navirheitä. joiden vuok­si aja­tus ei pelitä.

Kannattaako työnantajan maksaa?

Jos työ­nan­ta­ja mak­saa, työn­tek­i­jä voi men­nä töi­hin kil­pail­i­jalle ja yri­tys huo­maakin hyödyt­täneen­sä tämän toim­intaa. Ei pelitä. Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uudistuksiin(4): aikuiskoulutus”