Olin maanantaina tilaisuudessa kuulla Pasi Moision esitystä suomalaisesta sosiaaliturvasta ja sen uudistamistarpeesta. Tämän kirjoituksen ajatuksista vastaan kuitenkin kokonaan itse.
Lyhyesti: Suomessa on aivan liian helppoa jättäytyä yhteiskunnan tukien varaan ja aivan liian vaikea pyristellä niistä sen jälkeen eroon. Suomalainen ensisijainen sosiaaliturva (siis syyperusteinen) on verrattain vaatimatonta ja viimesijainen (toimeentulotuki) selvästi anteliaampi kuin verrokkimaissa. Sen takia toimeentulotukin on meillä keskeinen osa sosiaaliturvaa, kun se muualla on aika vaatimattomassa roolissa.
Toimeentulotuki on täydellinen kannustinloukku
Toimeentulotuki on tukimuotona vihoviimeinen. Se on sataprosenttisesti tulovähenteinen niin, ettei toimeentulotukea saava hyödy työnteosta senttiäkään. Siksi se kasaa kärpäspaperin tavoin ihmisiä piiriinsä.
Periaatteessa toimeentulotuella oleva ei myöskään saa säästää mitään. Jos kuun vaihteessa tilillä on euroakaan, se vähennetään sellaisenaan seuraavan kuun toimeentulotuesta. Pesukoneen hajoamiseen ei siis saa varautua. Tämä on periaatteena niin järjetön, ettei sitä ymmärtääkseni sovelleta käytännössä, vaikka laki niin vaatiikin. Jatka lukemista “Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (1) Toimeentulotuki”