Tekijä: Osmo Soininvaara

Ympäristöjär­jestöt ovat vim­mais­es­ti vas­tus­ta­neet kaikkea jät­teen­polt­toa, kos­ka se toimii kier­rä­tys­tä ja jät­teen vähen­tämistä vas­taan. Argu­ment­ti ei tuos­sa muo­dos­sa oikein toi­mi, kos­ka lop­putu­lok­se­na on vain ollut jät­tei­den ajami­nen kaatopaikoille tuot­ta­maan metaa­nia ilmake­hään. Bio­jät­teen kom­pos­toin­tia on kyl­lä suosit­tu. Siinä on kuitenkin huonona puole­na jät­teen sisältämän ener­gian haaskaus. Bio­jät­teestä pitää tehdä bioetano­lia tai biokaasua.

Suomes­sa on nyt kyl­lästyt­ty kas­vavi­in kaatopaikkoi­hin ja van­hanaikaisia mas­s­apolt­to­laitok­sia nousee kuin sieniä sateel­la. Kun kaik­ki polte­taan lajit­telemat­ta, jät­teisi­in sisäl­tyvä kier­rä­tyskelpoinen mate­ri­aali tuhoutuu. Mas­s­apolt­to­laitos on myös enem­mänkin jät­tei­den tuhoamis­laitos kuin ener­giantuotan­toyk­sikkö, kos­ka ener­giaa märästä kau­ra­pu­urosta tulee huonos­ti. Jat­ka lukemista “REF ja massapoltto”

BMH Tech­nol­o­gy Oy on Hollm­ing-yhtymään kuu­lu­va konepa­jayri­tys, joka tuot­taa uusi­u­tu­vaan ener­giaan ja jät­tei­den käsit­te­lyyn liit­tyvää lait­teis­toa. Itse lähdin mukaan  yhtiön hal­li­tuk­seen eri­tyis­es­ti tuon jälkim­mäisen tuote­per­heen takia. Siihen myötä­vaikut­ti har­mi siitä, että YTV oli valin­nut jät­tei­den­hävi­tys­tavak­seen mas­s­apolton, jos­sa jät­teitä ei lajitel­la ottaen osa hyö­tykäyt­töön ja jos­sa jät­teistä ei oikein saa­da kun­nol­la ener­giaa ulos. Palaan tähän Van­taan ener­gian jätepolt­to­laitok­seen seu­raavas­sa postauksessa.

BMH:n ympäristötekni­ikan lip­pu­lai­va on Tyran­nosaurus­murskain, joka paloit­telee suurel­la tehol­la jok­seenkin kaiken kiin­teän jät­teen lajit­telukelpoisek­si. Eri­laisia murskaimia mes­suil­la oli paljon, mut­ta lait­teemme oli kyl­lä ainakin tois­taisek­si kehi­tyk­sen kär­jessä. Sen vahvuute­na on se, ettei se murskaa vaan leikkaa, jol­loin ener­giaa kuluu vähem­män ja lop­putu­los on parem­pi. Jat­ka lukemista “BMH:lle suurkaup­pa Thaimaahan”

Vaik­ka jät­tei­den käsit­te­lytekni­ik­ka on vas­ta nyrkkipa­javai­heessa, lajit­te­lutekni­ikan kehi­tys haas­taa vah­vasti ajatuk­sen jät­tei­den lajit­telus­ta koti­talouk­sis­sa. Olen tätä lajit­telua voimakkaasti puoltanut, mut­ta kun omin silmin näkee, kuin­ka kätevästi seka­jät­teen lajit­telu sujuu, herää kysymys, kan­nat­taako koti­talouk­sia vai­va­ta asial­la ja eri­tyis­es­ti, onko järkeä kul­jet­taa jät­teitä monil­la eri autoil­la, jol­loin kul­je­tuskus­tan­nuk­set kas­va­vat. Koneelli­nen jät­tei­den lajit­telu nimit­täin tekee vähem­män virheitä ja pystyy esimerkik­si erot­tele­maan eri muovi­tyyp­it toi­sis­taan, mitä koti­talouk­sil­ta ei oikein voi edel­lyt­tää. Huo­mat­takoon, ettei Suomes­sa täl­laista koneel­lista lajit­telua vielä ole, joten tois­taisek­si lajit­telu koti­talouk­sis­sa on välttämätöntä.

Vas­taus tähän kysymyk­seen on var­maankin se, että jät­teitä kan­nat­taa lajitel­la, mut­ta vähän toisel­la tavalla.

• Märkä bio­jäte kan­nat­taa lajitel­la erilleen, kos­ka se sot­kee kaiken muun jät­teen ja vaikeut­taa sen hyö­tykäyt­töä.  Tämän osalta vai­h­toe­htona on Tukhol­mas­sakin käyt­töön otet­tu koti­talousko­htainen jäte­myl­ly, joka jauhaa bio­jät­teen viemäri­in sopi­vak­si. Jäte mädätetään jäteve­den­puhdis­ta­mol­la metaaniksi ja käytetään ener­giantuotan­toon tai liiken­teen polttoaineena.
• Kaik­ki ehjänä käytet­tävä kuten kier­rä­tyspul­lot on lajitelta­va kotona, kos­ka koneelli­nen lajit­telu perus­tuu jät­teen murskaamiseen. Ne voitaisi­in poimia koneel­lis­es­ti hihnal­ta ennen murskaus­ta – tässäkin olisi tar­jol­la suo­ma­laista osaamista – mut­ta sil­loin jätet­tä ei saisi kul­je­tuk­sen ajak­si puris­taa kasaan, kos­ka siinä pul­lot kyl­lä hajoavat.
• Sanomale­hdet ja muu run­sas­määräi­nen paperi kan­nat­taa lajitel­la erik­seen, kos­ka sitä on niin paljon ja kos­ka niin se pysyy puh­taam­pana. Kar­tonkien eril­liskeräämis­es­tä en ole varma.

Koneelli­nen lajit­telu perus­tuu siihen, että jäte pilko­taan sopi­van kokoisik­si palasik­si. Mitä pienem­mät palaset, sitä varmem­min ne ovat yhtä mate­ri­aalia. Met­al­lit saadaan erilleen mag­neetin avul­la – myös ei mag­neet­tiset met­al­lit, mikä koet­telee lukion fysi­ikan luke­neen käsi­tyskykyä. Yleis­pätevä tekni­ik­ka on, että jäte kul­kee pien­inä par­tikkeleina liukuhi­h­nal­la; lajit­teli­ja jakaa sen jonkin omi­naisu­u­den perustel­la kah­teen luokkaan, joista toiset pudote­taan hih­nan päästä alas ja toiset sysätään tai puhal­letaan seu­raavalle hih­nalle.  Sel­l­ainen laite on aika veikeä katsella.

Ilmas­ton­pilaamiskuukaut­eni jatkuu vierailul­la Köl­nin ympäristöte­knolo­gian mes­sui­hin liit­tyen BMH Oy:n hal­li­tuk­sen jäsenyy­teen. Ympäristöte­knolo­gia on jät­tei­den ja bio­mas­san keräämistä, pilkkomista, tiivistämistä, kul­jet­tamista ja lajittelua.

Kyse on kovin uud­es­ta teknolo­gian alas­ta. Niin­pä jät­tei­den murskaus- ja lajit­te­lutekni­ikkaan liit­tyviä lait­teis­to­ja valmis­taa pelkästään Sak­sas­sa nelisenkym­men­tä yri­tys­tä; auton­va­lmis­ta­jia on paljon vähem­män, vaik­ka auto­ja tuote­taan paljon enem­män. Eri­laiset pienet nyrkkipa­jat tuot­ta­vat omia inno­vaa­tioitaan, mikä sinän­sä on hyvä, kos­ka ei voi tietää, mikä osoit­tau­tuu hyväk­si, mikä huonok­si. Jois­takin kyl­lä tiede­tään: jotkut mes­suil­la näyt­teil­lä olleet lait­teet oli­vat yksinker­tais­es­ti huono­ja. Ala on suuren selkey­tymisen edessä niin, että yri­tys­rakenne nor­mal­isoituu ja parhaat ratkaisut aja­vat markki­noil­ta ulos huonot ratkaisut.

Kyse oli busi­ness to busi­ness ‑mes­su­ista. Eniten paikalla oli myyjiä. Jos joku oli osta­mas­sa, hän oli toden­näköis­es­ti osta­mas­sa jotain yri­tys­tä. Kaik­ki kyl­lä kier­sivät osas­to­ja innokkaasti; lail­lis­tet­tua tuote­vakoilua, mut­ta erit­täin hyödyllistä.

Paikalla oli run­saasti suo­ma­laisia, jot­ka tietysti tun­nis­ti­vat toisen­sa kielestä. Varsin yksimieli­nen kan­ta oli, että jäte­huol­los­sa Suo­mi on kyl­lä taka­pa­ju­la; siis omien jät­tei­den­sä käsit­telijänä, yri­tyk­semme tuot­ta­vat kyl­lä hyvää teknolo­giaa muualle maail­maan. . Mik­si teknolo­gias­sa yleen­sä tien­raivaa­jana kulke­va maa on jäte­huol­los­sa jälk­i­ju­nas­sa? Pelkään pahoin, että olen osasyylli­nen, kos­ka olin aikanaan eduskun­nas­sa yht­enä muiden mukana hyväksymässä lakia, jol­la jäte­huolto annet­ti­in aina niin inno­vati­ivis­ten kun­tien monopoliksi.

Pienenä vih­jeenä Helsin­gin kaupungille: mes­sulip­pu toi­mi myös joukkoli­iken­teen näyt­tölip­puna, kah­den viikon ajan, vaik­ka mes­sut oli­vat nelipäiväiset.

Siis mikä BMH? Ker­ron siitä seu­raavas­sa viestissä.

Radiouutiset ker­toi pari päivää sit­ten, ettei Suo­mi ole pystynyt rat­i­fioimaan vam­mais­ten oikeuk­sien sopimus­ta, kos­ka Suomes­sa vam­maiset eivät ole vapai­ta vai­h­ta­maan kotikun­taa, kuten eivät ole laitoshoi­dos­sa ole­vat van­huk­setkaan. Niin­pä vam­mainen ei voi muut­taa uuden parisuh­teen vuok­si tai vain parem­pi­en palvelu­jen perässä.

Tässä parem­pi­en palvelu­jen perässä muut­tamises­sa on ongel­man avain. Olisi aivan kohtu­u­ton­ta vam­mais­ten palve­lut hyvin hoitavia kun­tia kohtaan, jos vam­mais­palvelu­ja käyt­tävät voisi­vat muut­taa parem­pi­en palvelu­jen perässä. Kun­nol­lisia palvelu­ja tar­joavia rankaistaisi­in ja vam­maisia syr­jiviä kun­tia palkittaisiin.

Tämä asia ei ratkea kuin sil­lä, että val­tio mak­saa vam­mais­palve­lut. Tähän n kak­si vai­h­toe­htoa: Jat­ka lukemista “Vam­mais­palve­lut val­tion rahoitusvastuulle”

Helsin­gin kaupun­ki on pyytänyt ylim­män pysäköin­tivirhe­mak­sun nos­tamista, kos­ka nyt on kan­nat­tavam­paa jät­tää pysäöin­ti­mak­sut mak­samat­ta ja mak­saa 40 aina kun hbuono tuuri käy. Liäk­si on epä­suhde, että pum­mil­la pysäköin­ti on halvem­paa kuin pum­mil­la matkustaminen.

Virkamies vas­taa Hesaris­sa, että kyse on aivan eri asi­as­ta. Pum­mil­la pysäköin­ti on vain rikko­mus, mut­ta pum­mil­la matkus­t­a­mi­nen on petos.

Siis mitä.

Miten eroa­vat toi­sis­taan se, että pysäköi mak­sulliselle paikalle  mak­samat­ta tai ajaa ratikalla mak­samat­ta. Pait­si tietysti siinä, että jos ajan ratikas­sa mak­samat­ta, en enstä toista matrkus­ta­mas­ta, mut­ta kun pum­mil­la pysäköi­jhät täyt­tävät pysäköin­tipaikat, he estävät mui­ta pysäköimästä.

Tai se, että kuukausiko­rt­ti­lainen uno­htaa, että kort­ti menikin eilen van­hak­si siitä, että autoil­i­ja uno­htaa, että hänen parkki­aikansa on umpeutumassa.

Pysäköin­tivirkamiehen mukaan lievää on ainakin se, että pysäköi mak­sullisen  pysäköin­tipåaikan vier­aan jalka­käytävälle ja näin estää vain pyä’rö­tuo­lil­la liikku­vien ja las­ten­vauno­ja työn­täv ien mat­ka, joil­la toki on aikaa odotel­lan. Kos­ka muista liiken­ner­ikko­muk­sista velote­taan vähem­män, ei pum­mil­la pysäköin nistäkään voi velot­taa enem­pää. Mik­si siitä matkalipun uno­hduks­des­ta sit­ten voi velot­taa enemmän?

Siis mitä IHMETTÄ! 

Jos tämä on  niin vaikea­ta, niin nos­te­taan kiin­ni jäämisen toden­näköisyyt­tä. Sal­li­taan kaupungille se, että se palkkaa opiske­li­joi­ta pysäköin­nin valvo­jik­si provisiopalkall.a. Tai vakavam­min: on palkat­ta­va lisää pysäköin­nin­valvo­jia, kuten Helsin­gin bud­jetis­sa vähäisessä määrin esitetäänkin. Ei ole hycäksyt­tävää, että parkkisakko ker­rot­tuna kiin­ni­jäämisen toden­nääköisyy­del­lä on pienem­pi kuin pysäköin­ti­mak­su niin, että tulee halvem­maaak­si jät­tää aina maksamatta.

Voisiko ajatel­la, että Helsin­ki, jos­sa on muo­dos­tunut selkeä ris­tiri­ita lail­lisen pysäköin­nin hin­nan ja pysäköin­tivirhamak­sun suu­ru­u­den, saisi luvan määrätä pysäköin­tivirhamak­sun ihan itse sel­l­aisek­si kun haluaa?

Minä ainakin opin, että

-          Kan­takaupun­gin ja ruu­tukaa­va-alueen laa­jen­t­a­mi­nen on parem­pi asia kuin lähiöi­den rak­en­t­a­mi­nen. Helsin­ki laa­jen­taa nyt kan­takaupunkia Kalasa­ta­maan ja Jätkäsaa­reen, mut­ta Ara­bi­an­ran­ta raken­net­ti­in lähiök­si. Eliel Saari­nen oli oike­as­sa Haa­ga-Munkkiniemisu­un­nitel­mansa kanssa Jat­ka lukemista “Mitä opimme Barcelo­nan kaavoituksesta?”

Olen pois lau­takun­nas­ta työ­matkan takia ja niin on myös vara­jäse­neni Kai Ovaskainen, joten meil­lä on toinen paik­ka tyhjänä. Tämän vuok­si titaanien tais­telu Kata­janokan hotel­lista on siir­ret­ty seu­raavaan viikkoon. Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa ei tehdä päätök­siä tilapäis­ten enem­mistö­jen turvin.

Laut­tasaa­res­sa suojelukaava

Tiirasaar­en­tiel­lä suo­jel­laan Aimo Tuki­aisen atel­jeer­aken­nus, jol­loin ton­tin raken­nu­soikeus piene­nee. Kokon­aan käyt­tämätön­tä raken­nu­soikeut­ta ei menetetä, mikä on aiheut­tanut vasta­lau­sei­ta. Raken­nuste­hokku­us piene­nee kaavas­sa, mut­ta kas­vaa olevas­sa maail­mas­sa. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 29.10.2009”

Kat­alo­ni­as­sa on vähän yli seit­semän miljoon­aa asukas­ta , joista noin puo­let on Suur-Barcelo­nan alueel­la. Asukkaista viidennes on maa­han­muut­ta­jia. Heistä pääosa on tul­lut maa­han viimeisen kymme­nen vuo­den aikana. Lisää väkeä tulee noin satatuhat­ta vuodessa. Heitä houkut­telee Kat­alon­ian voimakas talouden kasvu, jon­ka seu­rauk­se­na työ­paikko­jen määrä ennen lamaa nousi kolmel­la pros­en­til­la vuosit­tain. Kun Kat­alo­ni­as­sa syn­tyvyys on järkyt­tävän vähäistä, talouskasvu ei olisi mah­dol­lista ilman maa­han­muut­ta­jia. Asun­to­tuotan­nolle tuol­lainen väk­ilu­vun kasvu on toki haaste. Jat­ka lukemista “Kat­alo­ni­aan satatuhat­ta maa­han­muut­ta­jaa vuodessa”

Kuukau­den hiil­i­jalan­jäl­jestäni tulee varsin näyt­tävä. Kir­joi­tan tätä Barcelonas­ta, jos­sa olen Uuden­maan­li­iton hal­li­tuk­sen matkalla. Barcelo­nan van­ha kaupun­ki on kiehto­va, mut­ta yhteiskun­nal­lis­es­ti mie­lenki­in­toisem­pi on uusi, van­han kaupun­gin muurien ulkop­uolelle 1800-luvul­la laa­jen­tunut kaupunki.

Uusi Barcelona on raken­net­tu tiukkaan ruu­tukaavaan ja läh­es tyystin umpeen. Asukasti­heys on 30 000 asukas­ta neliök­ilo­metril­lä. Ulko­muis­tista sanois­in, että vas­taa­va luku  Kallios­sa on noin 20 000 asukas­ta neliök­ilo­metril­lä ja koko Helsingis­sä jotain kol­men­sadan  tietämis­sä. (Kor­jaan nämä tiedot, kun tulen Helsinki­in) Jat­ka lukemista “Barcelona”