Tekijä: Osmo Soininvaara

Seu­raa­van 40 vuo­den aikana Helsinki­in voitaisi­in rak­en­taa kak­sisa­taatuhat­ta asun­toa, mis­tä noin puo­let menisi asum­isväljyy­den kasvu­un ja toinen puoli nos­taisi asukaslukua sadal­la tuhan­nel­la. Kun Helsin­gin seudul­la suun­nitel­laan 13 000 asun­non vuosi­tuotan­toa, Helsin­ki voisi vas­ta­ta asun­torak­en­tamis­es­ta noin 16 vuo­den ajan, jon­ka jäl­keen rak­en­tamisen pitäisi siir­tyä Espooseen ja Van­taalle. Kun nämä on joskus (?) raken­net­tu täy­teen, vuorossa oli­si­vat kehyskun­nat. Näin rak­en­t­a­mi­nen ei etene, vaan Helsin­ki jar­rut­taa omaa rak­en­tamis­taan siinä mis­sä Espoo ja Van­taakin, jol­loin huo­mat­ta­va osa seudun rak­en­tamis­es­ta val­uu kehyskun­ti­in. Mik­si? Jat­ka lukemista “Yhdyskun­tarak­en­teen hajoami­nen (2) — kun­tarakenne estää tiivästymisen”

Kir­joituk­seni Espoolaisu­ud­es­ta ja siitä, kenen pitäisi mak­saa hajarak­en­tamisen kulut, on herät­tänyt niin paljon vääriä käsi­tyk­siä, että ajat­telin kir­joit­taa use­am­man kir­joituk­sen sar­jan yhdyskun­tarak­en­teen hajoamisen syistä.  Kun on muu­takin tekemistä, nämä tule­vat vähän tipoittain

===
Ei olisi mitään järkeä syyl­listää kaupunki­rak­en­teen hajaan­tu­mis­es­ta niitä, jot­ka per­hei­neen muut­ta­vat kauas kah­den auton elämän­muo­toon. Kauas muute­taan, kos­ka lähel­lä ei ole riit­tävästi asun­to­ja. Jos Lahti­nen ei muut­taisi, Vir­tasen pitäisi muut­taa. Kaupunki­rak­en­teen hyvil­lä kohdil­la ei ole tyhjik­si jääneitä asuntoja.

Jat­ka lukemista “Yhdyskun­tarak­en­teen hajoami­nen (1) — ihmiset halu­a­vat asua lähellä”

Kata­janokan hotel­likaa­va Läpäisi lau­takun­nan äänin 5–3. Puoles­ta kok+sdp, vas­taan vihr+vas. RKP:n Ste­fan Johans­son äänesti tyhjää.  Seu­raa­va erä kaupunginhallituksessa.

Peri­aat­teet ajonopeuk­sien hillit­semisek­si Helsingis­sä.  Aika hyvin nopeuk­sia on saatu alas. Kaik­ista tehokkain­ta on ase­manseudun kam­er­avalvon­ta, jos­sa käytetään varsin edis­tynyt­tä tekni­ikkaa. Uute­na keinona on tulos­sa suo­jatei­den kohdalle awete3ttavia tolp­pia, jot­ka alka­vat vilkkua, kun jalankulk­i­ja pyrkii suojatielle.

Itse esitin, että Helsingis­sä käytet­täisi­in enem­män ajo­radan kaven­tamista suo­ja­tien kohdal­la. Näin tulisi myös lisää kadun­var­si­paikko­ja, kos­ka syn­tyvään pysäköin­ti­tasku­un saa pysäköidä suojat5ien eteenkin – ainakin, jos se liiken­nemerkil­lä sallitaan.

Ratikkalau­tas­ta Kru­unuvuoren­ran­nas­tasil­lan sijas­ta eivät virkamiehet oikein innos­tuneet, eikä innos­tunut lautakuntakaan.

Kaik­ki muu esi­tyk­sen mukaan yksimielisesti.

Moot­toripyörät eivät saa­neet lupaa joukkoli­iken­nekaistoille.

(Tek­sti on julka­istu kolumn­i­na Suomen Kuvale­hdessä)
Kun aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä jär­jestin avoimen sem­i­naarin geen­i­ma­nip­u­loin­nista, val­tioneu­vos­ton tur­vayk­sikkö han­k­ki min­ulle paikalle tur­vamiehet. Niin tule­htunut oli kysymys geen­i­ma­nip­u­loin­nista, ja on sitä yhä. Yleinen mielipi­de hyväksyy geen­i­ma­nip­u­loin­nin lääke­te­ol­lisu­udessa, mut­ta vil­je­ly­taloudessa se kohtaa rai­vokas­ta vas­tus­tus­ta. Toisaal­ta ilmas­ton­muu­tok­sen tuo­ma vil­je­ly­olo­suhtei­den nopea muu­tos tekee geen­i­ma­nip­u­loin­nin ajanko­htaisek­si ja aset­taa painei­ta per­in­teiselle kasv­in­jalostuk­selle. Uusien lajikkei­den kehit­tämi­nen onnis­tuu myös entisin keinoin, mut­ta se voi olla liian hidas­ta.
GMO-tuot­tei­ta vas­tuste­taan hyvin eri­lai­sista syistä. Keskustelus­ta olen poimin­ut seu­raa­vat neljä keskeistä argumenttiryhmää:

Uskon­nolli­nen argu­ment­ti: geen­i­ma­nip­u­loin­ti on eet­tis­es­ti väärin, kos­ka ihmisen ei pidä sormeil­la Luo­jan luo­maa. Täl­lä peri­aat­teel­lisel­la kan­nal­la ovat myös mon­et, jot­ka eivät pidä itseään lainkaan uskonnollisina.

Ter­veysar­gu­ment­ti: geen­i­ma­nip­u­loitu ruo­ka voi sisältää ennal­ta arvaa­mat­to­mia terveysriskejä.

Ympäristöar­gu­ment­ti: GMO-kasvien vil­je­lyn pelätään tuot­ta­van suo­raan tai välil­lis­es­ti hait­taa ympäristölle.

Omis­tusar­gu­ment­ti: GMO-lajikkei­den paten­toin­ti tuot­taa kohtu­ut­tom­i­na pidet­tyjä taloudel­lisia seu­rauk­sia. Jat­ka lukemista “Kiis­tel­ty geeniruoka”

Luin taas jostakin artikke­lin, jos­sa surkutelti­in ankei­ta olo­ja ahtais­sa kaupungeis­sa ja ihan­noiti­in har­vaana­su­tun omako­ti­a­su­tuk­sen autu­ut­ta. Usko­taan, että kir­joit­ta­ja on oike­as­sa. On ihmis­parko­ja, jot­ka joutu­vat parem­man puuttues­sa asumaan sul­lot­tuina ahtaisi­in kaupunkei­hin ja niitä onnekkai­ta, jot­ka ovat päässeet väljän omako­ti­a­su­tuk­sen ihanuuteen.

Tuo väljän asumisen ihanu­us ei syn­ny ihan ilmaisek­si, kos­ka vähän kaik­ki mak­saa enem­män: koulukyy­dit, sähköverkko, viemärit, tiev­erkko, postinka­to, teley­hteyk­sien vetämi­nen ja niin edelleen, mut­ta se kan­nat­taa mak­saa, kos­ka onhan se elämi­nen tarpeek­si kaukana naa­pureista niin taivaallista.

Kenen pitää mak­saa väljän asumisen tuot­ta­mat kulut; niiden onnel­lis­ten, jot­ka pää­sevät tästä ihanu­ud­es­ta naut­ti­maan vai niiden surkuteltavien raukko­jen, jot­ka joutu­vat asumaan sul­lot­tuina pimeisi­in, saas­tuneisi­in ja turmeltuneisi­in kaupunkei­hin? Jat­ka lukemista “Kenen tulee mak­saa haja-asu­tuk­sen kulut?”

Ilpo Per­naa kyseli Suomen Kuvale­hdessä ollut­ta kir­joi­tus­tani maat­aloudessa. Mut­ta en löytänyt kuin tämän vuodelta 2002. Vähän eri suun­taan on maat­alous­tuotan­tomme tämän jäl­keen kehit­tynyt siihen ver­rat­tuna, mitä tässä esitän. Jat­ka lukemista “Näyteikku­na­maat­alout­ta”

Viikon­lop­puna lev­isi Ylen uutis­ten levit­tämä ank­ka, että SATA-komitea esit­täisi Suomeen pakol­lista työt­tömyys­vaku­u­tus­ta ja Ruotsin-tyyp­pistä Alfa-kas­saa. Voi lohdut­taa kauhis­tunei­ta työ­markki­na­jär­jestö­jen edus­ta­jia, että täl­laista ei suun­nitel­la. On asi­as­ta toki keskustel­tu, kuten vähän kaik­ista muis­takin asioista, mut­ta komiteal­la ei ole halu­ja nos­taa ylimääräistä riitaa työ­markki­na­jär­jestö­jen kanssa.

SAK:n teki kuitenkin asi­as­ta julk­i­lausuman. Siinä ker­ro­taan, että työt­tömyys­tur­va ei parane uusia kas­so­ja perus­ta­mal­la vaan pitäisi paran­taa ansiosi­don­naisen työt­tömyys­tur­van ehto­ja. Uuteen kas­saan haaskau­tu­isi 250 miljoon­aa euroa, joka sekin pitäisi käyt­tää mielu­um­min tur­van parantamiseen.

SAK:n julk­i­lausumaa luke­malle ei voi ymmärtää, mis­tä on kyse ja mis­tä tuo 250 miljoo­nan euron meno­erä tulee. Tek­stin perus­teel­la voisi jopa luul­la, että se tulisi uuden kas­san hallintoku­luista. Kyse on siitä, että osa palka­nsaa­jista ei kuu­lu mihinkään kas­saan, eivätkä siis ole oikeutet­tu­ja ansiosi­don­naiseen työt­tömyys­tur­vaan, mut­ta hei­dän palkkaamis­es­taan per­itään kuitenkin vaku­u­tus­mak­sua tuo 250 miljoon­aa euroa.  Uusi kas­sa tarkoit­taisi, että nämäkin tuli­si­vat vaku­u­tuk­sen piiri­in ja tuo hei­dän turhaan mak­samansa 250 miljoon­aa euroa ”menetet­täisi­in”. Jat­ka lukemista “Alfa-kas­san kauhistus”

Pöy­dältä: Kata­janokan hotellin ase­makaavaa koske­vat muistutukset

Tästä sit­ten vain äänestää rätkäytetään. Kok­ouk­ses­sa ei ole paljon dra­mati­ikkaa, kos­ka apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja on ilmoit­tanut vievän­sä asian kaupung­in­hal­li­tuk­seen, päät­ti lau­takun­ta mitä hyvän­sä. Pidän menet­te­ly­ta­paa sinän­sä oikeana. Har­voin mis­tään asi­as­ta tul­lut näin murskaavaa palautet­ta.  Pidän eri­tyis­es­ti Steven Hollin mielip­i­teestä (viras­to tilasi häneltä lausun­non)   jon­ka mukaan Her­zog & de Meu­ron pysty­i­sivät var­maankin suun­nit­tele­maan paikalle hienon hotellin, mut­ta uusista lähtöko­hdista. Luo­mus­ta voi ihail­la paina­mal­la tästä.

Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 5.11.2009”

“OS voisi kir­joit­ta yhden jutun jos­sa sum­maa kaiken sen vim­maisen vihan mitä hänel­lä on ham­paankolos­sa Espoo­ta ja Espoolaisia kohtaan. Sit­ten voisi sen keskustelun käy­dä lop­pu­un niin ehkä sit­ten ei joka jutus­sa tarvitse nälviä.”

Siis minäkö enpitäisi espoolai­sista! Ei suinkaan, mon­et parhaista ystävistäni ovat espoolaisia…

Oikea kysymys on, mikä min­ua har­mit­taa Espoos­sa kun­tana. Seu­raavas­sa lyhyt ver­sio asi­as­ta. Jat­ka lukemista “Minä ja espoolaisuus”

Suo­ma­laista, aika heikko­laa­tu­ista vil­jaa on jäänyt varas­toitavak­si käsit­tämät­tömiä määriä. Viime­vuo­tista vil­jaa on varas­tois­sa yli kak­si mil­jar­dia kiloa, 50 000 rek­ka-autol­lista.  Varas­toti­la on Suomes­ta lop­pu, mut­ta Viroon sitä saadaan kuulem­ma vielä työn­netyk­si. Eri asia, tul­laanko tätä laadul­taan heikkenevää vil­jaa koskaan käyttämään.

Vil­jan hin­ta on nyt niin alhaal­la, ettei vil­je­ly tuo­ta mitään: vil­jeli­jä elää hehtaar­itukien varas­sa. Nyt yritetään saa­da vil­jeli­jöitä luop­umaan kylvämis­es­tä sil­lä, että hehtaar­ituen saisi vil­jelemät­täkin. Samal­la ruista tuo­daan Suomeen melkein sata miljoon­aa kiloa, kos­ka sitä nyt ei ole tul­lut kylvetyksi.

Reagoin­ti edel­lisen vuo­den satoon voi johtaa sikasyk­li­in. Kak­si vuot­ta sit­ten maail­man vil­ja­markki­nat oli­vat sekaisin, kos­ka kato oli koitel­lut laa­jo­ja aluei­ta ja vil­jan hin­ta moninker­tais­tui.  Jos nyt jätetään pel­lot vil­jelemät­tä, vuo­den kulut­tua voi edessä olla sama tilanne. Koskaan ei voi tietää. Jat­ka lukemista “Kan­nat­taisiko vil­jaa sit­tenkin polttaa?”