Tekijä: Osmo Soininvaara

Pres­i­dent­ti Halo­nen ilmoit­taa, että hänel­lä on oikeus osal­lis­tua Kööpen­ham­i­nan ilmas­tokok­ouk­seen (ilmeis­es­ti Suomen del­e­gaa­tion johta­jana?). Kyse on kuulem­ma ulkopoli­ti­ikas­ta, jota johtaa presidentti.

Ilmas­tokok­ouk­ses­sa tehdään ennen kaikkea taloudel­lisia sitoumuk­sia. Sen tulok­set vaikut­ta­vat (toiv­ot­tavasti) syväl­lis­es­ti koko Suomen yhteiskun­taan ja talouteen. Jotenkin tun­tu­isi luon­te­vam­mal­ta, että Suomen del­e­gaa­tio­ta johtaisi päämin­is­teri, joka on toimis­taan vas­tu­us­sa eduskunnalle.

Tämä kiis­tan nyt viimeistään luulisi osoit­ta­van, että olisi paras­ta lakkaut­taa koko presidentti-instituutio.

Postauk­sen otsikko oli kokoomuk­sen vaal­is­lo­gan vuodelta 1968. Kokoomus oli väärässä.

(Julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä)

Ter­vey­den­huolto­jär­jestelmämme jaet­ti­in alun perin logis­ti­sista syistä lähel­lä ole­vi­in yleis­lääkärin palvelui­hin ja matkan takana ole­vi­in sairaala- ja erikois­lääkäri­palvelui­hin. Taval­lisi­in tilanteisi­in riit­tivät yleis­lääkärin neu­vot. Kauem­mak­si kan­nat­ti lähteä vas­ta kun vai­va oli han­kalampi. Näin säästet­ti­in poti­laan matkakus­tan­nuk­sia, mut­ta suo­jelti­in myös erikois­sairaan­hoitoa poti­las­tul­val­ta. Kansan­ter­veyslakia valmis­teltaes­sa suo­ma­lais­ten enem­mistö asui maal­la ja hevosia oli enem­män kuin autoja.

 Nyt väestön enem­mistö asuu suuris­sa kaupungis­sa samal­la kun maaseudul­la asu­tus on yhä harvem­paa. Kaupungeis­sa ei ole syytä sijoit­taa peruster­vey­den­hoitoa fyy­sis­es­ti erilleen erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Siitä vain tuli tapa, jota lain­säädän­nön kah­ti­a­jako vahvis­taa. Se, ettei ter­veyskeskuk­sis­sa juuri ole erikois­lääkäre­itä, johtaa jopa liial­liseen erikois­sairaan­hoidon käyt­töön. Yksi­ty­isil­lä ter­veysasemil­la erikois­lääkärit ja yleis­lääkärit toimi­vat saman katon alla. Rajaa erikois­sairaan­hoidon ja peruster­vey­den­hoidon välil­lä pitäisi siirtää niin, että erikois­lääkäre­itä toimisi ter­veyskeskuk­sis­sa, kos­ka lääketi­eteel­lisen tiedon lisään­tyessä yleis­lääkäriltä vaa­di­taan vähän liikaa. Mis­sä se vain on mah­dol­lista, ter­veyskeskuk­sen tulisi toimia samoissa tilois­sa erikois­sairaan­hoidon kanssa. Jat­ka lukemista “Muut­toli­ike ja ter­vey­den­huol­lon organisaatio”

Espan­jalais­syn­tyisen Manuel Castellsin mukaan taloudelli­nen toim­inta keskit­tyy suurkaupunkei­hin, kos­ka vain niis­sä voi olla riit­tävän monipuoliset työ­markki­nat. Hänen mukaansa alle viiden miljoo­nan asukkaan kaupunkien ei kan­na­ta edes ilmoit­tau­tua kisaan mukaan. Sit­tem­min, kun Sitra palkkasi hänet selvit­tämään tilan­net­ta Suomes­sa, hän otti hieno­tun­teis­es­ti luvus­ta pois kak­si nol­laa. Suomes­sa olikin tilanne, jos­sa kaik­ki alle 40 000 asukkaan kaupunkiseudut menet­tävät asukkai­ta. Mut­ta kaik­ki sitä suurem­mat eivät suinkaan kasva.

Castells on tutk­in­ut liikaa amerikkalaisia kaupunke­ja, sil­lä Kes­ki-Euroopas­ta löy­tyy men­estyviä keskisu­uria ja jopa pieniä kaupunke­ja. Suomes­sa kehi­tys näyt­tää kuitenkin ole­van keskit­tymässä viiteen men­estyvään kaupunkiseu­tu­un (Helsin­ki, Jyväskylä, Oulu Tam­pere ja Turku) Niiden alueel­la asuu melkein puo­let suo­ma­lai­sista (42 % vuon­na 2004) mut­ta peräti 71,5 pros­ent­tia aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­taneista nuorista aikui­sista (25–34 –vuo­ti­aista )

Kaikki­aan asukaslu­vul­taan kas­vavia seu­tukun­tia on Suomes­sa noin kak­sikym­men­tä ja kui­h­tu­via noin kuusikym­men­tä. Jat­ka lukemista “Yhdyskun­tarak­en­teen hajoami­nen (5): kaupunkiseu­tu­jen pudotuspeli”

Kaik­ki hyväksyt­ti­in esi­tyk­sen mukaan. Eniten puhut­ti­in Munkkivuoren ostarin asemakaavasta.

Alueelle tulee pysäköin­tipaikko­ja lisää yli kolme­sa­taa. Se tietää myös lisää liiken­net­tä. Ostaria kehitetään palele­maan selvästi Munkkivuor­ta isom­paa asu­jaimis­toa; tulee­han 2000 neliön ruokakaup­po­ja kaksi.

Liiken­teen takkuami­nen on Munkkivuoren pahin ongel­ma. Ennen kuin kaik­ki menee lop­ullis­es­ti tukkoon, pitäisi Tar­von­tie (Turun väylä) vetää tun­nelis­sa Hakamäen­tielle. Tuol­lainen liiken­nemäärä on asuinalueel­la kohtu­u­ton. Aika paljon siel­lä tapah­tuu myös kevyen liiken­teen onnet­to­muuk­sia. Jos Tar­von­tie pan­taisi­in tun­neli­in ennen Pro­fes­sor­in­tien sil­taa, voitaisi­in nykyisen moot­toriten kohdalle rak­en­taa asun­to­ja (tai toimis­to­ja) , mikä yhdis­täisi Munkkivuoren ja Munkkiniemen toisiinsa.

Ratikkaakin Munkkivuoreen suun­nitel­laan, mut­ta vielä ei Eli­nan kan­na­ta men­nä pysäkille sitä odot­ta­maan. Joskus 2020-luvul­la. Nyky­is­ten suun­nitelmien mukaan Munkkivuoren ratik­ka kulk­isi Huopalah­den­ti­etä ja menisi Ostar­il­ta Ulvi­lanti­etä vastapäivää Tal­in asuin­läm­päreelle. Eikö kympin jatkami­nen Munkkivuoreen olisi parem­pi idea? Tai ratikan jatkami­nen Munkkivuor­ta sivuten Huopalah­den asemalle?

Kos­ka blo­gin kom­men­taat­tor­eis­takin moni näyt­tää kuvit­tel­e­van, että maapo­h­jan kiin­teistövero siir­ty­isi asun­to­jen hin­toi­hin ja vuokri­in, ker­rataan, mik­si ei siirry.

Aloite­taan yksinker­tais­ta­mal­la, että kyse on raja­tus­ta kaupungista, jos­sa on kiin­teämäärä saman­laisia asun­to­ja, joi­ta ei voi rak­en­taa enää lisää. Ne huu­tokau­pataan eniten tar­joav­ille. Huu­tokaup­paan osal­lis­tu­vat miet­tivät, kuin­ka suuri­in pääo­ma­meno­ja hei­dän kan­nat­taa asumis­es­ta mak­saa. Olkoon se vuo­tu­inen asum­is­meno, joka tas­apain­ot­taa kysyn­nän Y ja reaa­liko­rko r. Asun­to­jen hin­naksi muodostuu

P = Y/r,

kos­ka tämä hin­ta tuot­taa pääomamenoksi

rP = Y Jat­ka lukemista “Kiin­teistövero ja asumisen hinta”

Helsin­gin kaupun­gin val­tu­us­to korot­ti yleistä kiin­teistöveroa (maapo­h­ja ja liik­er­aken­nuk­set, ei asuin­raken­nuk­set, mut­ta kyl­läkin asuin­ton­tit) 0,8:aan. Koro­tus liit­tyi bud­jet­ti­sop­u­un ja tapah­tui vihrei­den vaa­timuk­ses­ta. Yksikään muu puolue ei ainakaan julkises­ti sitä kan­nat­tanut. Siis val­tu­us­to vihrei­den pant­ti­vank­i­na. Jat­ka lukemista “Kiin­teistövero — pitäisikö talousti­etei­den ope­tus­ta lisätä?”

Uuden­maan­li­iton tule­vaisu­u­den­näkymien mukaan Uudelle­maalle kokon­aisu­udessaan tulee 25 vuodessa 400 000 asukas­ta lisää. Lisäys tulee jok­seenkin kokon­aan Helsin­gin työssäkäyn­tialueelle. Minä pienem­pi osa tästä väestön­lisäyk­ses­tä suun­tau­tuu YTV-kun­ti­in, sitä suurem­pi osa siitä näyt­tää menevän hajau­tuneeseen yhdyskuntarakenteeseen.

Aina sil­loin täl­löin kuulee san­ot­ta­van, että älkää kaavoit­tako niin paljon. Eri­tyis­es­ti, kun jotain kiis­tanalaista aluet­ta kaavoite­taan Helsingis­sä, ratkaisuk­si alueen suo­jelemisek­si esitetään, että muual­ta muut­ta­vat pysykööt muual­la.  Helsin­gin seudulle ja eri­tyis­es­ti tääl­lä jo asuville olisi minus­takin parem­pi, jos seu­tu saisi kas­vaa vähän hitaammin.

Rajoit­ta­mal­la kaavoitus­ta Helsingis­sä ei voi­da ymmärtääk­seni vaikut­taa juuri lainkaan siihen, paljonko väkeä tulee Uudelle­maalle; ei vaik­ka Helsin­ki julis­taisi koko kaupun­gin raken­nuskiel­toon 20 vuodek­si. Rak­en­t­a­mi­nen vain siir­ty­isi mui­hin seudun kun­ti­in ja lop­putu­lok­se­na olisi yhdyskun­tarak­en­teen vaar­alli­nen hajoami­nen. Asi­as­ta pitäisi sopia koko Uuden­maan kun­tien kesken.

En usko, että tuol­laista sopimus­ta saataisi­in aikaan, eikä se olisi hyvä. Asun­top­u­la on huono keino rajoit­taa muut­toli­iket­tä. Se kyl­lä sinän­sä toimii, mut­ta keinona se on epä­sosi­aa­li­nen ja raa­ka. Tarvit­seeko perustel­la? San­o­taan nyt vaik­ka, että muu­ta maa­ta kohtaan ei olisi reilua lähet­tää kaikkia Uuden­maan köy­hiä hei­dän niskoilleen. Pääasi­as­sa täl­lä blogilla Helsinkiä onkin kri­ti­soitu siitä, että se kaavoit­taa liian vähän.

Sik­si kysymys kuu­luukin, mik­si työ­paikat eivät viihdy muual­la maas­sa; mik­si pienet ja keskisu­uret kaupun­git ovat melkein kaik­ki kri­isikun­tia? Sil­lä kaupunkien välis­es­tä alueke­hi­tyk­ses­tä tässä on kyse. Maaseudun työ­paikat eivät san­ot­tavasti kil­paile Helsin­gin kanssa.

Munkkivuoren ostarin­seudun asemakaava

Ostaria laa­jen­netaan Naan­talin­tielle päin parhaat osat suo­jellen, rakan­netaan viisik­er­roksi­nen toimis­to­torni (ilmeis­es­ti Dex­tralle?), laa­jen­netaan pysäköin­tiä puis­toon Ran­skalaisen koulun luona ja Ulvi­lantien ja Huopalah­den­tien välis­sä, siir­retään Naan­talin­ti­etä ja suo­jel­laan Ulvi­lantie 29:n talot.

Ostarin laa­jen­nuk­ses­ta ja toimis­to­tor­nista (huikeat viisi ker­rosta) on tul­lut paljon palautet­ta. Päämäärä vahvis­taa ostaria on sinän­sä hyvä, kos­ka se on kau­pan kannal­ta hyväl­lä paikalla. Sitä en ymmär­rä, mihin koulu tarvit­see pysäköintipaikkoja.

Ulvi­lantie 29:ltä nap­sas­taan pysäköin­tipaikko­ja Naan­talin­tien siir­rolle. Kor­vauk­sek­si he saa­vat 40 pysäköin­tipaikkaa ostarin katol­ta. Yhtiölle tar­jot­ti­in myös lisäraken­nu­soikeut­ta, mut­ta ei kel­van­nut; autokatosten rak­en­t­a­mi­nen pihoille sen sijaan kel­pasi. Eivät tai­da yhtiössä tietää, mitä van­ho­jen beto­ni­aikakau­den har­joitel­mat­alo­jen perusko­r­jaus tulee mak­samaan. En tiedä, mihin viras­to ajat­teli raken­nu­soikeu­den sijoit­taa, mut­ta maal­likos­ta tun­tu­isi siltä, että ton­tin ostoskeskuk­sen puoleiselle sivulle sopi­si­vat pihat suo­jaa­vat raken­nuk­set (4 kpl) varsin hyvin, joskin ne tuli­si­vat sil­loin piho­jen eteläpuolelle. Kat­so tästä.

Ulvi­lantie 29:n maan­vuokra­sopimus on voimas­sa vuo­teen 2020. Sen jäl­keen vuokra nousee ja paljon sopi­vasti samaan aikaan, kun perusko­r­jaus iskee päälle.

Tar­von saa­res­sa suo­jel­laan pari van­haa puu­taloa ja sal­li­taan vähän lisää rak­en­tamista niiden tuek­si. Tyhjil­lään ole­vat talot on myy­ty yksityiselle.

 

Kun keskuskaupun­git kaavoit­ta­vat liian hitaasti, rak­en­tamisen paine siir­tyy kehyskun­ti­in. Nämä eivät ole kyp­siä otta­maan painet­ta vas­taan. Päätök­sen­tekokoneis­to ei osaamiseltaan ja vahvu­udeltaan ole siinä kun­nos­sa, että se pysty­isi käsit­telemään ratio­naalis­es­ti kym­me­nien miljoonien euro­jen kaavoitushyö­tyjä. Nuo kun­nat ovat paljolti siinä tilas­sa, jos­sa Espoo oli kohtalokkaal­la 1970-luvul­la. Maan­omis­ta­jien etu ohit­taa tärkey­dessä toimi­van yhdyskun­tarak­en­teen. Syn­tyy pieniä elinkelvot­to­mia läm­päre­itä ihan minne sat­tuu. Hyvä esimerk­ki tästä on Sipoo, jos­sa tas­a­puolisu­ut­ta nou­dat­taen kaikille kar­tanoille on luvat­tu raken­nu­soikeut­ta. Näin syn­tyivät Land­bon ja Erik­snäsin asuin­läm­päreet ja lisää on kuulem­ma tulossa.

Jos kehyskun­ti­in raken­netaan, rak­en­t­a­mi­nen pitäisi ehdot­tomasti keskit­tää taa­jami­in. Huo­mat­takoon, että tästä olen samaa mieltä Mat­ti Van­hasen kanssa, joka ilmoit­ti kan­nat­ta­vansa hajaKESKIT­TÄMISEN mallia.

Syyl­lisiä eivät ole vain kun­tien kaavoit­ta­jat. Kir­joitin ker­ran  Tuusu­las­ta kun­tana, jos­sa on yhtä paljon asukkai­ta kuin Laut­tasaa­res­sa, mut­ta jota varten on pitänyt rak­en­taa oikein oma moot­tori­tie, kun hajau­tunut yhdyskun­tarakenne tuot­taa niin paljon autoli­iken­net­tä. Kaavoit­ta­ja kir­joit­ti min­ulle katk­erasti, ettei hän vaan KHO, joka myön­tää kaik­ki ne poikkeamis­lu­vat, jotkakun­ta epää. Moni yhdyskun­ta­su­un­nit­teli­ja on vaat­in­ut lakia perus­rak­en­tamisoikeud­es­ta kumot­tavak­si, mut­ta ei sitä voi kumo­ta, kos­ka sitä ei ole koskaan säädet­tykään. Se on oikeu­sis­tu­in­ten oma luomus.

Myös kun­tat­alous tulee vas­taan. Kehyskun­ti­in ei pitäisi kaavoit­taa tasais­es­ti, vaan hyville paikoille paljon enem­män. Olen jo ennenkin main­in­nut Mäntsälän, jon­ka pitäisi rak­en­taa kokon­aan uusi kaupun­ki ase­man luo. Kun­nal­la ei ole tähän taloudel­lisia, poli­it­tisia eikä henkisiä edellytyksiä.