Presidentti Halonen ilmoittaa, että hänellä on oikeus osallistua Kööpenhaminan ilmastokokoukseen (ilmeisesti Suomen delegaation johtajana?). Kyse on kuulemma ulkopolitiikasta, jota johtaa presidentti.
Ilmastokokouksessa tehdään ennen kaikkea taloudellisia sitoumuksia. Sen tulokset vaikuttavat (toivottavasti) syvällisesti koko Suomen yhteiskuntaan ja talouteen. Jotenkin tuntuisi luontevammalta, että Suomen delegaatiota johtaisi pääministeri, joka on toimistaan vastuussa eduskunnalle.
Tämä kiistan nyt viimeistään luulisi osoittavan, että olisi parasta lakkauttaa koko presidentti-instituutio.
Postauksen otsikko oli kokoomuksen vaalislogan vuodelta 1968. Kokoomus oli väärässä.
Olisiko pääministeri sitten valtionpää?
Tai jos karsitaan presidentiltä valta pois, niin eikö tittelin voisi samalla muuttaa kuninkaaksi/kuningattareksti? Sellaisella saisi edustustehtävissä enemmän huomiota. Vaaleilla sellaisenkin voisi valita, eihän se täysin ennenkuulumatonta ole. Vaalikausi vain olisi elinikäinen.
Niinistökin tokaisi joskus, että jos presidentiltä viedään valtaoikeudet, niin on yksi lysti, minkälainen kauden pituus on. Tuossahan vain viedään se ajatuskulku loppuunsa.
Jos kokoomus oli väärässä 1968, niin ehkä se oli oikeassa 1918.
On sinänsä hauska aatelihistoriallinen vitsi, että kuningasmielisten puolue ottaa ensin vaalilauseekseen “Maa tarvitsee presidentin” ja sitten “Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle”. Miten osattiinkin valita valtiosäännöstä juuri se kohta, jota vastustamaan puolue perustettiin.
Ajatelkaapa millainen naisten, köyhien ja vähemmistöjen asema olisi jos Tarja Halonen ei olisi arvojohtanut maatamme viimeisten kymmenen vuoden ajan.
Toisaalta Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla minkä vuoksi presidentin kansalta saama mandaatti on ainakin minun mielestäni huomattavasti suurempi/vahvempi kuin vastavalituista kansanedustajista moninaisten poliittisten lehmänkauppojen jne. jälkeen nimitetyillä hallituksella ja pääministerillä.
Oli päämiehen titteli mikä tahansa, niin viimeistään Afanistanin joukkojen kanssa tehty sekoilu osoitti selkeän johtamismallin tarpeen. Puolustusneuvosto oli hyvä ja toimiva ratkaisu, kun se oli yhdistetty ulkopoliittisesti vahvaan presidenttiin. UTVA lähinnä aiheuttaa ongelmia eikä ratkaise niitä. 😀
Tehdään mikä ratkaisu tahansa, tulee sen olla selkeä. Nykyinen yhteistyö-malli ei käytännössä toimi. Ulkopoliittisessa päätöksenteossa tulee aina kaikissa tilanteissa olla osoitettavissa henkilö joka vastaa päätöksestä.
Samoin esittelyvastuut tulee perata läpi. Päätöksenteolla tulee olla aina vastuullinen esittelijä. Nyt ei näin ole. Joissakin tapauksissa esittelyvastuu voi olla ulko- tai puolustusministerillä, joissakin tapauksissa paras vaihtoehto on puolustusvoimain komentaja.
Maa nimenomaan tarvitsee presidentin.
Parlamentarismi puhtaana versiona ei toimi:
http://taustamies.blogspot.com/2008/04/kekkonen-kekkonen-kekkonen.html
Periaatekysymyksistä viis, kepulainen pääministeri pääneuvottelemassa energiakysymyksistä ei kuulosta hyvältä.
Halonen pitänee itseään parempana tehtävään, koska voi toimia suhteellisen riippumattomasti eikä joudu ajamaan turvesoiden, peltojen tai metsien omistajien asiaa.Ja on oikeassa. Halosella voi myös olla tasapainoisempi käsitys Suomen ja maailmankin kokonaisedusta, kun ei tarvitse sitä aluepolitiikkaa niin kauheasti huomioida joka mutkassa — tai Suomen erityisetua kuten pääministerin täytyy tehdä. Tiukkapipoisesta demariudesta Halonen lienee jo parantunut. Käsittääkseni hänellä on myös enemmän arvovaltaa kuin takapulpetin Matilla.
Tosin täytyy reiluuden nimissä sanoa, että Vanhanen on luultavasti parempi asiakysymyksissä, on se sellainen muistikone ja ajatusten Aurajoki. Mutta asiakysymyksiä vartenhan paikalla on asiantuntijat.
Jospa Niinistö uskaltaisi tehdä tässä suhteessa Atatürkit. Olisi jo korkea aika siirtyä normaaliin länsieurooppalaiseen parlamentarismiin.
Toisaalta, minusta kokoomus oli oikeassa vuonna 1968. Nykynuoriso ei selvästikään ole enää samalla tavalla johdateltavissa kuin suuret ikäluokat, ja johdattelijakin kaatui omaan mahdottomuuteensa.
Jos presidentistä tehdään (vielä enemmän?) pelkkä keulakoriste, pitää saada rajoitukset pääministeri- ja puoluejohtajakausien määrään (ei enempää kekkosia), rajoittaa puoluekoko 20 edustajaan (ei kahden kolmesta “ainoan” puolueen kabinettipäätöksiä) ja sallia ainoastaan vähemmistöhallitukset (perustellummat päätökset ja puoluekurinkin kanssa todellisempaa parlamentarismia).
> Taustamies kirjoitti “Maa nimenomaan tarvitsee presidentin. Parlamentarismi puhtaana versiona ei toimi: http://taustamies.blogspot.com/2008/04/kekkonen-kekkonen-kekkonen.html”
Hyvä kirjoitus, olen itse jo pitkään ajatellut samoin. Tällä hetkellä Suomen “parlamentarismi” on siinä jamassa että jos pääministeri ja valtiovarainministeri “tulevat juttuun” niin he saavat hallita valtakuntaa lähes diktaattorimaisin ottein. Eduskunnasta ei tarvitse välittää, koska ryhmäkuri takaa luottamuslauseen ja muu hallitus ei uskalla nousta kahta mahtisalkkua vastaan. Se on tilanne nyt, se oli tilanne lipponistö kaudella ja se jatkuu ellei kukaan vastusta.
Tuo batman&robin voimakaksikko tarvitsee luottamuslauseen vain SAK:lta joka on ottanut presidentin roolin. Tosin nykyistä presidenttiä ja SAK:ta ei erota toisistaan pyyhkäisyelektronimikroskoopillakaan.
No tulee mieleen toinenkin taho, luottamuslause tarvitaan myös Nokialta. Tosin se heillä jo on, sitä ei tarvitse anoa. Se pysyy niin kauan kun on kiltti poika eikä kiukuttele.
Mutta nuo SAK ja Nokia eivät ole kovin demokraattisia elimiä. Joten otsikosta “Maa tarvitsee presidentin” olen samaa mieltä, kahden kamun diktatuuri tarvitsee demokraattisen vastavoiman.
Presidentti-instituutio tarvitsee remonttia ja roolin uudelleenmäärittelyä, ei poistoa. Pelkän hallituksen varaan maan johtoa ei voi jättää koska silloin kansan luottamuksen menettäneet puoluepamput voivat siirtää valtikkaa toisilleen kauan viimeisen myyntipäivän yli.
Presidentistä viis, maa tarvitsee pysyvän virkamieshallituksen. Puolueiden sisäinen ja keskinäinen kähmintä tuottaa meille ministereiksi sellaisia taliaivoja ettei mitään rajaa.
Kun kokoomuksen haukkuminen nyt aloitettiin, niin otetaan nyt esimerkiksi ministeri Lindén. Anteeksi kuinka, kokoomus? Saanko kysyä mitä teillä liikkui päässä, jos mitään.
Jos presidentin valtaoikeuksia tästä vielä enempää supistetaan, niin haluaisin tietää miten Suomen parlamentaristinen vallanjako toimisi. Suomessa ei ole erillistä perustuslakituomioistuinta ja uudessa kansanedustajien lahjontasäännöksessä: “Eduskunta pidättänee itselleen oikeuden päättää syytteeseen saattamisesta.”. Ymmärtääkseni Suomesta puuttuu päätöksenteossa ns. checks and balances. Presidentti-instituutiosta luopuminen antaa liikaa valtaa muutamalle avainministerille.
Kyllä nykyinen presidentti on osoittanut, että instituutio on heikko ja sen voi jättää vähälle huomiolle. Kiukuttelusta huolimatta.
Halosen juttu meni mettän puolelle siinä, että naiseus hänen myötä alkoi liikaa korustumaan asiassa kuin asiassa. Mutta nyt on naisia sitten joka paikassa. Kuulemma 70% kunnan ja valtion työvoimasta yhteensä on naisia.
Ei sitten tartte ihmetellä, kun lapsia huostaanotetaan yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Suurimmat toimialat taitavat olla terveydenhoito ja koulutus. Opettajista ja hoitajista oli enemmistö naisia ennen Halostakin.
Valitettavasti nykyinen presidentti ei tunnu olevan asiantuntija oikein missään asiassa. SAK:n juristin olisi luullut ymmärtävän ainakin työsopimuskiemuroita. Tapaus Afganistan osoitti, ettei näin ole asian laita. En ole huomannut mitään muutakaan asiantuntemusta. Tämä asiantuntemus ei välttämättä ole conditio sine qua non, jos presidentti nöyrtyy konsultoimaan todellisia asiantuntijoita ennen kuin päättää tärkeistä kysymyksistä. Mitä takuita meillä on, että kansa joka kerta tulevaisuudessa onnistuu löytämään presidentin tehtävään arvostelukykyisen ihmisen?
Ellei presidentin virkaa voi lakkauttaa, olisi syytä siirtyä sveitsiläiseen käytäntöön. Alppimaassa presidentti istuu yhden vuoden.
BRG: eipä paljoa lisättävää.
Tämä on tosi omituinen tilanne kun parlamentarismi ajetaan lävitse ilman mitään keskustelua vaikka kyse on tosi isoista asioista.
Keskustelussa on ruuhkamaksut sun muut höpönlöpöt mutta parlamentarismi, joka Suomen mallissa tarkoittaa kabinettipolitiikkaa ja ei-demokraattista päätöksentekoa, ei saa palstatilaa missään.
Aika harva varmaan on sitä mieltä, että on äänestänyt Vanhasen pääministeriksi, jolla on nykyään lähes sama valta kuin ennen kansan suoraan valisemalla presidentillä oli.
Saisiko semmoisen äänestyksen, jossa voisi antaa miinuspisteitä?
Ja muuten kun puhutaan listavaaleista Ruotsin malliin niin voisi vain todeta että hurraa.
No, tämä menee varmaan näin muutaman eduskuntakauden jollei päätöstä tule jo näistä Keskustan älyttömyyksistä.
Nimittäin, jos Kekkonen olisi vallassa samoilla valtaoikeuksilla kuin oli niin Vanhanen olisi ollut historiaa jo kauan sitten.
Se minua kanssa ihmetyttää että mitä mahtaa Merckkel ja kumppanit ajatella kun kättelevät Matin kanssa. Muistikohan Matti pestä kätensä?
Höpsis. Maa tarvitsee kristallinkirkkaan parlamentaarisen demokratian ja perustuslakituomioistuimen sekä terävän, jopa härskin median. Taustamies, eikös se Kekkonen ollut presidentti.
Millä ihmeellä muiden pohjoismaiden parlamentarismi tuottaa ihan hygieenistä ulkopolitiikkaa??
Samaa mieltä Soininvaaran kanssa. Presidentti-instituutio voitaisiin hyvinkin lakkauttaa.
Samalla voitaisiin siirtyä malliin, jossa pääministeri valitaan suoralla kansanvaalilla, aivan niin kuin presidentti nykyään. Näin kansa voisi suoraan vaikuttaa siihen, millaisella hallituksella Suomen valtiolaivaa johdetaan. Eikä eduskuntavaaleihin pitäisi enää suhtautua ns. pääministerivaaleina. 🙂
Timo, miten tämä eroaisi “vanhasta” mallista, jossa presidentti johtaisi aktiivisemmin hallitusta? Eikös tällöin haluamasi toteutuisi, kun presidentti komentaisi ja pääministeri olisi pelkkä “vääpeli”, joka pitäisi hallituksen ruodussa.
Aatehistoriallista spekulointia; jos tänne olisi kuningas valittu, kaiken järjen mukaan oltaisiin jo pohjoismaisessa käytännössä missä pääministeri vastaa politiikasta ja kuningas seremonioista. Näin on käynyt Norjassa missä kuningas valittiin muutama vuosi aikaisemmin kuin Suomessa. Osmo ei kuitenkaan ole käynyt norjalaisia neuvomassa?
Mutta Osmolla on kieltämättä myyvä slogani seuraaviin presidentinvaaleihin: Maa ei tarvitse presidenttiä! Vihreät — de gröna!
Olemme kansana noin Pietarin väestön suuruinen, joten on aivan suuruudenhullua haaveilla jostain edustuksellisista valtionpäämiehistä. Kas kun ei vielä kuningasta kukaan Suomeen halua? Eikös se ollut Kokoomus aikanaan kuningasta Suomeen ajamassa? Näin pieni kansa tarvitsee vain sellaisia johtajia, joille on oikeasti tuottavaa työtä.
Joko presidentille annetaan huomattavasti enemmän valtaa, tai sitten virka lakkautetaan kokonaan ja pääministeri hoitaa hommat.
Aivan mainio kommentti Odelta, ja myös eilinen Iltalehden haastattelu samasta aiheesta. Kertokaapa joku: mihin presidentti-instituutiota Suomessa tarvitaan? Jos kaivataan perälautaa poliitikkojen sähläämiselle, pistetään perustuslakiin sitovan kansanäänestyksen mahdollisuus. Valta kansalle!
Yst. Pekka S.
Osmo kirjoitti: “Tämä kiistan nyt viimeistään luulisi osoittavan, että olisi parasta lakkauttaa koko presidentti-instituutio.”
Minusta tämäkin kiista osoittaa, että presidentin asemaa tulisi vahvistaa, jottei mitään kiistaa olisi. Demokraattisesti toimivan yhteiskunnan kannata suoralla vaalilla valittu presidentti on valovuosia parempi vaihtoehto kuin poliittisella kähminnällä nimitetty pääministeri.
Minulta ei löydy ymmärrystä nykyiselle parlamenttarismihömpälle. Parlamenttarismi kun tuntui olleen ainoa selitys, miksi presidentin valtaoikeuksia lähdettiin kaventamaan. Kukaan ei muistanut pohtia, onko parlamenttarismissa mitään järkeä.
Pekka Sauri:
Tuota kannattaa kyllä ehkä miettiä vielä uudemman kerran. 🙂
Pekka Sauri kirjoitti “… perustuslakiin sitovan kansanäänestyksen mahdollisuus”. Vähän kuulostaa samalta kuin Alivaltiosihteerin “jyrkkä ehkä”. Niinhän se menee jo nykyisinkin, jos todennäköisyys on että kansa äänestää väärin niin äänestystä ei järjestetä. Tai sitten järjestetään niin monta kertaa että saadaan oikea tulos.
LNu kirjoitti “Kukaan ei muistanut pohtia, onko parlamenttarismissa mitään järkeä.”. Sanasta parlamenttarismisi on tehty hokema vähän niinkuin demokratia, kuka nyt demokratiaa vastustaisi! Kun sanoo ‘parlamenttarismisi’ niin aivot heitetään narikkaan eikä kukaan mieti mitä se tarkoittaa. Nykysuomessa se tarkoittaa harvainvaltaa.
Vuosi 1968 oli eri aikakautta kuin nykyinen.
Tosiasia on jokatapauksessa se että suomi ei tarvitse halosta presidentikseen.
Ulkopolitiikka pelkästään pääministerijohtoiselle hallitukselle, nimitysoikeudet ja edustustehtävät pääministerille. Pääministerin nimitykseksi kansleri.
Mitä sanoisitte?
Sellaisia järjestelmiä, joissa presidentillä on laaja valta on puhtaan presidenttijärjestelmän ja puolipresidentialismin lisäksi se, että hallituksen johdossa on eduskunnan valitsema presidentti, jok ministereineen tarvitsee parlamentin luottamuksen,. Niin on esim. Etelä-Afrikan tasavallassa (siihen siirryttiin lakkauttamalla pääministerinvirka) rotusortomaassa mutta myös naapurissa Botswanassa rotusortoa poikkeuksellisen vahvasti vastustaneessa maassa, jossa toivon joskus pääseväni käymään.
Kysyin, miten noiden maiden presidentin asema poikkeaa pääministerin asemasta. Vastauksen mukaan näillä on sellaisiakin valtaoikeuksia joita ei yleensä pääministerillä, ovat edustuksellisessakin mielessä valtionpäämiehiä ja saavat valtionpäämiesvastaanoton ulkomailla, missä johtavat valtiovierailut
Suomessakaan ei ole ollut kuin vasta 3 suoraan kansanäänestykseen perustuvaa presidenttiä. Aiempi käytäntö oli äänestää edustajat, jotka valitsivat presidentin.
Esimerkiksi Ranskassa, Venäjällä ja Ukrainassa on käytössä semipresidentialismi (puolipresidentillinen järjestelmä), tasavaltalainen valtiomuoto, jossa on vaikutteita sekä parlamentarismista että presidenttijohtoisesta järjestelmästä. Myös Suomen järjestelmän katsotaan olleen semipresidentillisen vanhan valtiosäännön voimassaolon aikana (1919–2000). Semipresidentialismi eroaa laajemmasta parlamentarismista siinä, että presidentti on maan todellinen johtaja eikä pelkästään edustuksellinen valtionpäämies, presidenttijohtoisesta järjestelmästä siinä, että pääministerijohtoisen hallituksen on nautittava parlamentin luottamusta ja sen jäsenet (ministerit) ovat tavallisesti kansanedustajia. Semipresidentialismissa toimeenpanovalta on jaettu parlamentista riippumattoman presidentin sekä pääministerijohtoisen parlamentaarisen hallituksen kesken, kun se presidenttijohtoisessa järjestelmässä kuuluu yksin presidentille. Toisaalta semipresidentialismissa presidentillä voi olla myös oikeus hajottaa parlamentti.
Eräissä maissa, kuten Etelä-Afrikassa ja Botswanassa on käytössä presidenttijohtoinen puhdas parlamentarismi: samoin kuin yleensä presidenttijohtoisessa järjestelmässä presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johtaja eikä pääministerin virkaa ole, mutta toisin kuin presidentillisessä järjestelmässä, hallituksen (presidentin ja ministereiden) on nautittava parlamentin luottamusta.
Haluaisin viimemainitun systeemin Suomeen. Ode tosin kysyi, mitä eroa sellaisella presidentillä on pääministeriin, mutta on niitä erojakin: Etelä-afrikan ja Botswanan presidenteillä on sellaisiakin (kuten ylipäällikkyys ja nimitysoikeudet) valtaoikeuksia, joita ei pääministerillä ole yleensä niissäkään maissa, joissa pääministeri on todellinen johtaja. Etelä-Afrikan ja Botswanan presidentit myös johtavat maansa valtiovierailut saaden valtionpäämiestason vastaanoton ja kotimaassakin hoitavat todellisten lisäksi edustustehtäviä.
Jaakko Leinoselle kommenttina tuohon Etelä-Afrikan ja Botswanan esimerkkeihin joissa pääministerin virkaa ei ole. Näissä maissa pääministerin viran on korvannut parlamentin puhemiehen virka. Toisin kuin Suomessa jossa eduskunnan puhemies ei äänestä parlamentin istunnoissa monessa maissa parlamentin puhemies voi äänestää hallituksen esityksen puolesta tai vastaan. Tälläinen järjestelmä toimii vain vaalijärjestelmässä joka perustuu Westminster järjestelmään. Se toimii myös liittovaltioissa jossa perustuslain mukaisesti valta on hajautettu. Suomessa nykyinen malli itse asiassa toimii paljon paremmin kuin sitä julkisuudessa annetaan ymmärtää. Ne jotka haluavat muuttaa presidentin roooiin seremonialliseksi niin heille pitäisi kysyä onko järkevää ylläpitää instituuttia joka maksaa paljon mutta jolla ei ole valtaa. Afrikassa on paljon maita jotka ovat Semipresidentaalisia. Lähinnä tähän on päädytty sen takia koska monessa Afrikan maassa on ollut useita sotilasvallankaappauksia. On haluttu vahva johtaja kuin heikko. Muut Pohjoismaat ovat perustuslaillisia monarkioita.