Likinäkö vie näkemyksen

Minus­ta tuli aikanaan sosi­aalipoli­itikko täysin vahin­gos­sa vuon­na 1993. Kansa oli lähet­tänyt min­ut eduskun­nas­ta vuorot­telu­va­paalle ja elätin itseni luen­noimal­la ja kir­joit­ta­mal­la sekä tekemäl­lä pieniä tilaus­tutkimuk­sia. Eräänä päivänä sosi­aali- ja ter­veysmin­is­teri Eeva Kuuskos­ki soit­ti ja halusi tila­ta min­ul­ta selvi­tyk­sen siitä, mitä ratkaisu­ja sosi­aal­i­tur­van sen het­ki­nen kri­isi edel­lyt­ti. Vas­tasin, etten tiedä asi­as­ta mitään, johon hän tote­si, että se on vain hyväk­si. Hänen virkamiehiltään, jot­ka tietävät kaiken, ei tule mitään esi­tyk­siä. Kuuskos­ki ei jäänyt selvi­tys­täni odot­tele­maan vaan erosi lin­jari­idan vuok­si, mut­ta min­ul­ta tuli moniste nimeltä ”Sosi­aal­i­tur­va ja talouden kri­isi”. En mielel­läni muis­tele kaikkea, mitä siihen aloit­tel­e­vana sosi­aalipoli­itikkona kir­joitin, mut­ta toisaal­ta myös moni uud­is­tus, jota pidin monis­teessa vält­tämät­tömänä, on sen jäl­keen toteu­tunut – tosin ei sen monis­teeni ansios­ta. Jat­ka lukemista “Lik­inäkö vie näkemyksen”

Kolme ydinvoimalaa ja sähkön hinta

Sähkö­markki­noille tulisi mie­lenki­in­toinen tilanne, jos Suomeen todel­la raken­net­taisi­in ker­ral­la kolme ydin­voimalaa, yhteen­sä liki 5000 MW. Peri­aat­teessa sähköpörssis­sä hin­nan pitäisi määräy­tyä kalleim­man käyn­nis­sä ole­van voimalan mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaan. Keskel­lä talvea se on jok­seenkin aina kivi­hi­ililauhde­voimala, jon­ka hin­ta siis määrää hin­nan kaikille. Kun sähkön kysyn­tä las­kee tarpeek­si, sen hin­ta las­kee parhaankin kivi­hi­ilivoimalan mar­gin­aal­i­hin­nan ala­puolelle, jol­loin sekin sul­je­taan. Jat­ka lukemista “Kolme ydin­voimalaa ja sähkön hinta”

Koulun alku aikaisemmaksi?

Jyr­ki Lohen lukiokom­men­tista tuli mieleeni hänen ehdo­tuk­sen­sa koulun alka­misa­janko­hdan siirtämi­nen vuodel­la aikaisemmaksi.

Selvää evi­denssiä mielestäni on siitä, että tyt­tö­jen pitäisi aloit­ta aikaisem­min kuin poikien; vaikka­pa puoli vuot­ta nuoremp­ina. En tarkoi­ta tietenkään, että tyt­tö­jen pitäisi aloit­taa tam­miku­us­sa, kun pojat aloit­ta­vat eloku­us­sa. Nyt koulun aloit­tamisvu­osi pan­naan poik­ki vuo­den vai­h­teesta – osa siis aloit­taa kuu­sivuo­ti­aina. Jos poikien aloi­tusikä pan­taisi­in poik­ki edelleen tam­miku­us­ta mut­ta tyt­tö­jen heinäku­us­ta, tytöt oli­si­vat luokalla keskimäärin poikia puoli vuot­ta nuorem­pia. Jat­ka lukemista “Koulun alku aikaisemmaksi?”

Iso vai pieni lukio?

Helsingis­sä käyti­in aikanaan tiukkaa kamp­pailua iso­jen lukioiden ja pien­ten lähilukioiden kesken. Joitakin pien­impiä lukioi­ta lakkautet­ti­in, mut­ta naa­purei­hin ver­rat­tuna varsin maltil­lis­es­ti, kos­ka halut­ti­in luki­o­lais­ten voivan opiskel­la oman kaupungi­nosan lukiossa.

Sit­tem­min asi­at ovat men­neet aivan eri taval­la kuin ajatelti­in. Oppi­laat kun saa­vat hakeu­tua mihin lukioon hyvän­sä, vaik­ka kun­nan rajan yli. Lähilukiopoli­ti­ik­ka epäon­nis­tui, kos­ka niihin pieni­in lukioi­hin ei tul­tu läheltä, vaan oppi­laat suun­ta­si­vat kuka min­nekin. Mon­en ”lähilukion” kohtalok­si jäi kerätä seiskan oppi­lai­ta koko kaupun­gin alueelta. Jat­ka lukemista “Iso vai pieni lukio?”

Työnantajan vastuuttaminen ja syrjintä työhönotossa

(Olen kir­joit­tanut tämän muistin­varais­es­ti ilman mah­dol­lisu­ut­ta tark­istaa tieto­ja. Sik­si tek­sis­sä saat­taa olla asi­avirheitä, joi­ta kor­jaan sitä mukaa kun niitä löytyy)

Lap­sil­isäjär­jestelmä kehit­tyi Suomes­sa per­hep­alkka­jär­jestelmästä. Osa työ­nan­ta­jista mak­soi (miespuolisille!) työn­tek­i­jöille korotet­tua palkkaa, jos näil­lä oli huol­let­tavia lap­sia. Kun per­hep­alkka­jär­jestelmä halut­ti­in ulot­taa kaikki­in palka­nsaa­ji­in, oli pakko ottaa käyt­töön työ­nan­ta­jien väli­nen lap­sil­isä­meno­jen tasaus, jot­ta lap­sil­isän mak­su­velvol­lisu­us ei johtaisi moni­lap­sis­ten per­hei­den elät­täjien syr­jin­tään työhöno­to­ssa. Jat­ka lukemista “Työ­nan­ta­jan vas­tu­ut­ta­mi­nen ja syr­jin­tä työhönotossa”

Kaupunkisuunnittelulautakunta 25.2.2010

Päämääränä on muut­taas asikaupunkialuei­ta selvästi urbaaneim­mik­si. Puis­toista tehdään urbaan­impia, liiken­neväylät ter­istä kaduik­si, laa­jat pysäköin­tiken­tät pois lait­ta­mal­la autot pysäköin­ti­taloi­hin tai maan alle. Tämä tuo mukanaan myös merkit­tävästi täy­den­nys­rak­en­tamista. Tämä mak­saa, mut­ta vaiku­tus kaupun­gin vero­tu­loi­hin voi olla myös merkittävä.

Joku kysyi, kuin­ka paljon Helsingis­sä on autoil­i­joi­ta ja paljonko autot­to­mia. Yritän selvit­tää koko kaupun­gin luvut, mut­ta Kan­nelmä­ki-Las­si­la-Pohjoishaa­ga-alueel­la autot­to­mia koti­talouk­sia on 52%, yhden auton koti­talouk­sia 40% jas 2+ auton koti­talouk­sia 8%. Itä-Helsingis­sä ja kan­takaupungis­sa autot­to­mia on selvästi enem­män. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 25.2.2010”

Avainryhmän etuilun oikeutus

Jos jol­lakin ammat­tiryh­mäl­lä on avainase­ma, jos­sa se voi lakol­la uhkaa­mal­la saat­taa itselleen etu­ja, joi­ta muut eivät voi tavoitel­la, onko tämä hyvä vai huono asia? Ensin pitää ratkaista mil­laises­sa maail­mas­sa elämme.

a) Säälimätön luokkayhteiskunta

Yhteiskun­ta on jakau­tunut jyrkästi riistäji­in ja riis­tet­ty­i­hin. Riis­te­tyt syövät pet­tua ja riistäjät huna­jaa. Avain ryh­mämme pystyy kiristämään riistäjiltä vähän huna­jaa pet­tuleipän­sä painikkeek­si. Var­maankin kaik­ki riis­te­tyt taput­ta­vat käsiään, että edes jotkut heistä saa­vat riistäjiltä ulos­mi­tatuk­si jotain.

b) Palka­nsaa­jien nollasummapeli

Palka­nsaa­jien palkka­sum­ma on kiin­teä osu­us kansan­tuot­teesta niin, että yhden ryh­män men­estys on pois muil­ta palka­nsaa­jil­ta.  Sil­loin avain­ryh­män etu­ilu on kiis­tat­ta eri­ar­voisu­ut­ta lisäävää.

Nyt pitäisi enää päät­tää, kumpaa yhteiskun­ta­mallia olemme lähempänä, jot­ta voisimme ottaa kan­taa AKT:n vaa­timuk­si­in saa­da selvästi mui­ta suurem­pia palkanko­ro­tuk­sia ja työsuhde-etuja.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 25.2.2010

Esikaupunkien renes­sanssi

Esikaupunkia pan­naan kun­toon. Erään­lainen mod­ernisoi­va perusko­r­jaus. Oikein hyviä kohtia, mut­ta mikä tässä on konkreet­tista. Tästä tulee vielä puhetta:

7.1 Tutk­i­taan moot­tori­tiealuei­den kehit­tämistä katu­ti­lak­si, yht­enä tavoit­teena ajonopeuk­sien alentaminen.

Kun kuulemme esit­te­lyn, tiedän enem­män, mitä oikeasti aio­taan tehdä. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 25.2.2010”

Yliarvostetun euron kallis hinta

Tääl­lä on käy­ty perin vilka­s­ta keskustelua rahapoli­ti­ikas­ta artikke­lin ”Pelas­taako Kreik­ka euro­maat” poh­jal­ta. Työki­irei­den vuok­si en ole ehtinyt itse osal­lis­tua keskustelu­un, joten kom­men­toin keskustelua uudel­la postauksella.

Euro on kil­pail­i­javal­u­ut­toi­hin näh­den selvästi yliar­vostet­tu, kun tarkoituk­se­na on tasa­ta tuotan­tokus­tan­nuk­set ulko­maankau­pan kannal­ta rel­e­van­teil­la talouden sek­tor­eil­la. Tämä yliar­vos­tus on siirtänyt jonkin ver­ran met­sä­te­ol­lisu­ut­ta Suomes­ta Ruot­si­in. Se ei ole kovin tuhoisaan, kos­ka tilanne kor­jau­tuu, kun  Ruotsin kru­u­nun ja euron hin­ta nor­mal­isoituu – siis jos se joskus nor­mal­isoituu. Ruotsin auto­te­ol­lisu­u­den katas­trofi voi painaa kru­unua alas pitkään. Met­sä­te­ol­lisu­u­den volyy­mi Suomes­sa tulee joka tapauk­ses­sa vähen­emään markki­noiden muuttues­sa. Jat­ka lukemista “Yliar­voste­tun euron kallis hinta”