Iso vai pieni lukio?

Helsingis­sä käyti­in aikanaan tiukkaa kamp­pailua iso­jen lukioiden ja pien­ten lähilukioiden kesken. Joitakin pien­impiä lukioi­ta lakkautet­ti­in, mut­ta naa­purei­hin ver­rat­tuna varsin maltil­lis­es­ti, kos­ka halut­ti­in luki­o­lais­ten voivan opiskel­la oman kaupungi­nosan lukiossa.

Sit­tem­min asi­at ovat men­neet aivan eri taval­la kuin ajatelti­in. Oppi­laat kun saa­vat hakeu­tua mihin lukioon hyvän­sä, vaik­ka kun­nan rajan yli. Lähilukiopoli­ti­ik­ka epäon­nis­tui, kos­ka niihin pieni­in lukioi­hin ei tul­tu läheltä, vaan oppi­laat suun­ta­si­vat kuka min­nekin. Mon­en ”lähilukion” kohtalok­si jäi kerätä seiskan oppi­lai­ta koko kaupun­gin alueelta.

Kaik­ki muut­tui toisek­si, kun oppi­laille annet­ti­in oikeus vali­ta lukion­sa. Ennen kaikkea tämä johti lukioiden erikois­tu­miseen kovan keskiar­von ja vähem­män kovan keskiar­von lukioik­si. Suomes­sa on erit­täin paljon kas­va­tusti­etei­den pro­fes­sore­ja, mut­ta jostain syys­tä he eivät ole saa­neet selville, onko tämä lukioiden työn­jako hyvä vai huono asia. Ennen kuin empi­iri­nen tutkimus pilaa hyvän teo­reet­tisen speku­loin­nin, voi perustel­la hyvin kumpaa kan­taa hyvänsä.

Onko ysin oppi­laan hyvä men­nä eli­it­tilukioon, jos­sa kaik­ki ovat vähin­tään yhtä hyviä kuin hän ja moni vielä parem­pi sen sijaan, että menisi tavis­ten lukioon, jos­sa hän on tähti?

a)      On: ope­tus ete­nee siel­lä hänen kyky­jen­sä mukaan eikä huono­ja oppi­lai­ta tarvitse odotella.

b)      b) Ei: tavis­ten kesku­udessa hän olisi tähti, uskoisi enem­män kyky­i­hin­sä ja olisi sik­si motivoidumpi. Eli­it­tilukios­sa suurin osa on hän­tä parem­pia ja se vie motivaation

Onko seiskan oppi­laan parem­pi men­nä koulu­un, jos­sa muutkin ovat seiskan oppi­lai­ta sen sijaan, että menisi lukioon, jos­sa olisi hyviä ja huono­ja sekoittuneena?

a)      On: ope­tus sopeu­tuu hänen osaamisen­sa tasolle eikä hänen itse­tun­ton­sa lan­nis­tu, kos­ka on yhtä hyvä kuin luokkatoverinsa

b)      Ei: hän saa huonom­paa ope­tus­ta eikä kympin oppi­lai­ta ole kirittämässä.

Olisi hyvä saa­da tutkit­tua tietoa siitä, kumpi on parem­pi. Empiri­alle löy­ty­isi poh­jaa keskisu­urista kaupungeista, esimerkik­si Loh­jal­ta, jos­sa on vain yksi lukio, johon sik­si hakeu­tu­vat sekä kympin että seiskan oppi­laat. Näitä voi ver­ra­ta suurimpi­en kaupunkien eriy­tyneisi­in lukioi­hin. Oli iso päätös siir­tyä vapaaseen hakeu­tu­miseen ja sitä kaut­ta lukioiden erikois­tu­miseen hyvien ja huono­jen oppi­laiden kouluik­si. Siitä ei paljon keskustel­tu. Kuin­ka moni edes oival­si, mihin sään­tö­muu­tos johti.  Alun perin tavoitelti­in vain tasa-arvoa, sitä ettei osoite ratkaise, mihin lukioon kukin voi hakeutua.

Nyt me kuitenkin elämme näi­den sään­tö­jen puitteissa.

Pääkaupunkiseudul­la on nyt tar­jol­la sekä iso­ja että pieniä lukioi­ta. Isoi­hin lukioi­hin päästää ja pieni­in joudu­taan. Toki jotkut myös halu­a­vat pieni­in koului­hin ja pää­sevätkin var­masti. Oppimis­tu­lok­set ovat isois­sa, kurssi­tar­jonnal­taan monipuolises­sa kouluis­sa parem­mat, mut­ta tästä ei voi tietää, johtuuko se oppi­la­sainek­sen eri­laisu­ud­es­ta vai koulus­ta, kun ne kas­va­tusti­eteen pro­fes­sorit eivät ole tulleet asi­aa tutkineeksi.

Argu­ment­ti tur­val­lis­es­ta kaupungi­nosa lukios­ta ei oikein toi­mi, kos­ka pieni­inkin lukioi­hin tul­laan eri puo­lil­ta kaupunkia, mut­ta on se muutenkin outo: mik­si toisen asteen oppi­laista juuri luki­o­laiset ovat niin kehit­tymät­tömiä ja arko­ja, etteivät voi men­nä ratikalla naa­purilähiöön, mut­ta ammat­tik­oul­u­laiset taas reis­saa­vat kaukaakin, kos­ka oman alan paikko­ja on koko metrop­o­lis­sa yleen­sä vain yksi.

Jos isois­sa lukois­sa ope­tus tulee halvem­mak­si, on parem­paa ja isot lukiot ovat halu­tumpia, on vaikea ymmärtää, mik­si isois­sa kaupungeis­sa ei voisi olla iso­ja lukioita.

Pienel­lä paikkakun­nal­la ei voi olla isoa lukio­ta. Kysymys on siitä, voiko siel­lä olla lukio­ta lainkaan. Kun pienen paikkakun­nan lukio on kurssi­tar­jonnal­taan vaa­ti­ma­ton, koulu ei saa oppi­laik­seen edes kaikkia oman kylän poikia ja tyt­töjä, kos­ka moni halu­aa kaupun­gin isoon ja monipuoliseen lukioon.

Suomen lähilukioy­hdis­tyk­sen puheen­jo­hta­ja Juk­ka O.. Mat­ti­la vaatii kurssi­tar­jon­nan rajoit­tamista isois­sa lukiois­sa, jot­ta pien­ten lukioiden oppi­laat eivät jou­tu­isi eri­ar­voiseen ase­maan. Tjaah!

Lisäys: Tuo Juk­ka O. Mat­ti­lan aja­tus on peräisin Helsin­gin Sanomien uutis­es­ta. Noin olin uutisen ymmärtänyt, mut­ta sitaat­ti näyt­tää ole­van aivan väärin. Mat­ti­la täs­men­tää aja­tus­taan omas­sa kom­men­tis­saan. Sen mukaan Hesarista välit­tynyt käsi­tys on aivan väärä.

115 vastausta artikkeliin “Iso vai pieni lukio?”

  1. eiköhän kansa ole siten äänestäny iso­jen lukioiden puoles­ta pieniä vastaan. 

    Ja aivan kuten matik­ka on jaet­tu pitkään ja lyhy­een.. voisi isos­sa lukios­sa jakaa kurssit farmili­igoi­hin ja eliittiliigoihin. 

    Jos on FKemia ja EKemia, voisi uskoa että vain läpi halu­a­vat käyvät sen F‑version ja ne jot­ka tykkäävät aiheesta tai peräti ovat suun­tau­tu­mas­sa alalle val­it­se­vat sen E‑version.
    Ja tämä olisi eteenkin kielien kohdal­la, mik­si pitää ruot­si vam­mais­ten tasol­la kaikille ihan vain sen takia että 80% vuosilu­okas­ta ei voisi vähempää kiinnostaa?

    Siitä sit­ten jokainen seiska ja ysi miet­timään mis­sä mielum­min on itse? Kos­ka aivan kuten molem­pia voi perustel­la niin väit­täisin että totuuk­sia on vähin­tään yhtä mon­ta kun lukiolaisia.

  2. a ja b

    Keskimääräistä parem­pi­en on hyvä saa­da haas­tavaa ope­tus­ta ja real­isti­nen kuva omista kyvy­istä lukios­sa. Kehnom­mat, kuten sanoit, taas tipah­ta­vat liian vaa­ti­vas­sa opetuk­ses­sa kärryiltä.

    Asi­aa on käsit­tääk­seni tutkit­tu amerikan­maal­la ja anek­doot­ti­aineis­toa löy­tyy kotoperäisenäkin.

  3. Mihin peru­s­tat käsi­tyk­sesi siitä, että oppimis­tu­lok­set ovat isom­mis­sa lukiois­sa paremmat? 

    Eikö eri­tyisen hyvä lukio ole sel­l­ainen, että sinne päästään alhaisel­la keskiar­vol­la, mut­ta kir­joite­taan hyviä arvosano­ja? Tai no, siitä mitä yliop­pi­laskir­joituk­set mit­taa­vat, voidaan myös keskustel­la, mut­ta ainakin sil­loin arvioin­ti tapah­tuu ulkop­uolis­ten sen­sor­ei­den toimesta.

  4. Juniori meni Olar­in luon­non­tiedelukioon. Erit­töin hyvä ratkaisu. Sil­lä hän vält­tyi virheeltä, joka vei isukin turmioon: kuvit­tele­mas­ta kyvy­istään liiko­ja. Eikä turhia painei­ta ottanut.

    Olin jonkin aikaa opet­ta­mas­sa Itäkeskuk­sen lukios­sa. Suurlukio, aloi­tu­s­paikko­ja jotain 150 ja kiel­ten eri­ty­is­lukio. Lähin­nä keskinker­taista oppilasainesta.

    Onhan sen kurssi­tar­jotin ihan näyt­tävän näköi­nen. Toteu­tu­vat kus­sit ovatkin sit­ten asia erik­seen. Muis­telin, miten vuon­na 1964 kävimme Leningradis­sa ja asuimme hotel­li Asto­ri­as­sa. Rav­in­tolan ruokalista oli vaikut­ta­va. Mut­ta jostain syytä tilaa­mamme oli juuri siltä päivältä lopussa…

  5. Lukio­hom­ma menee ihan överik­si. Ikäänkuin lop­puelämä ratkeaisi lukiovalintaan.
    Mikä on “oppimis­tu­los”. Puoltoäänet? YO-keskiar­vo mii­nus perusk­oulu-keskiar­vo? Joku muu?
    Kurssi­tar­jon­nan monipuolisu­usko takaa laadun? vai keskit­tymi­nen rajal­liseen määrään asioita?
    Omaa lukiotani kun kat­son ja kavere­i­tani sieltä, niin lähiök­oulus­ta moni pär­jäsi aika mukavasti.
    Mitataanko lukion hyvyys kuitenkin 40-vuo­den iässä kun kat­so­taan ovatko oppi­laan omat lapset onnellisia?

  6. Loh­jalainen yht­enäis­sys­tee­mi ei voi ainakaan olla paras kaikille, kos­ka peruste­lut oli­si­vat ris­tiri­itaiset ja Helsingis­sä havait­tua eriy­tymistä olisi vaikea selit­tää. Ole­tan, että eriy­tymis­es­tä on hyö­tyä ainakin huip­pu­lukion oppi­laille ja mah­dol­lis­es­ti myös muille.

  7. “Lukio­hom­ma menee ihan överik­si. Ikäänkuin lop­puelämä ratkeaisi lukiovalintaan.”

    Ihan samaa mieltä! 

    Tam­pereel­la ollaan lakkaut­ta­mas­sa lähiölukiot, Her­van­nan lukio­ta luku­unot­ta­mat­ta. Her­van­nas­sa (Her­van­nan sanomis­sa) juh­li­taan oman lukion säi­lymistä. Minus­ta ratkaisu oli oikea, mut­ta her­van­ta­laiset juh­li­vat väärästä syys­tä. TTY:n läheisyys puoltaa matem­ati­ikka­pain­ot­teisen lukion säi­lyt­tämistä. En kyl­lä tiedä, onko näi­den välil­lä jotain yhteistyötä, mut­ta soisin olevan.

    Itsel­leni oli reip­paat 20 vuot­ta sit­ten tosi helpo­tus päästä lähiök­oulun sosi­aal­i­sista ympyröistä keskus­tan lukioon, jos­sa tutus­tui ihan uusi­in ihmisi­in ja asen­nekin oli kohdal­laan: “Kyl­lä meiltä kir­joit­ta­neet pärjäävät!”

  8. Kysymys on väärin asetel­tu. — Johtuu var­maan siitä että opet­ta­jien ammat­ti­jär­jestö on loban­nut tutkimusasetel­mat tällaisiksi.

    Pitää kysyä onko oppi­laan kannal­ta parem­pi että hyvät opet­ta­jat sijoite­taan suuri­in lukioi­hin vaiko pieni­in. Ja toisaal­ta pitää kysyä onko hyvät opet­ta­jat laitet­ta­va opet­ta­maan hyviä vaiko huono­ja oppilaita.

    Opet­ta­jakun­nas­sa on saman­lainen hajon­ta kuin oppi­laidenkin kesku­udessa; on huono­ja, keskinker­taisia ja hyviä.

    Jos hyvät opet­ta­jat sijoite­taan opet­ta­maan huono­ja oppi­lai­ta saat­taa oppi­laiden suh­teelli­nen edis­tymi­nen olla olla merkit­tävästi parem­pi kuin jos he opet­taisi­vat hyviä oppi­lai­ta, jot­ka kuitenkin motivointin­sa puoles­ta joka tapauk­ses­sa yltävät lähelle maksimitasoaan.

  9. Se taas vaikut­taa jär­jet­tömältä, että ne kaik­ki kaupun­gin isot ja keskikokoiset lukiot ovat keskit­tyneet samaan paikkaan, kuten mm. Jyväskylässä keskus­taan. (“Jyväskylä” sis. “van­han” Jyväskylän ja sen ympäristön taa­ja­mat, kos­ka itse jär­jet­tömän jät­tikun­nan nimi ei enää sano yhtikäs mitään). Jos on use­ampi lukio, niin voisi niiden tar­jon­nas­sa olla vähän alueel­lista hajau­tu­mis­takin, että voi vali­ta sen lukion läheltäkin, eikä joutua kulke­maan pitk­iä matko­ja.. käytän­nössä van­hempi­en kyy­dis­sä autol­la. Tiet­ty tässä osaon­gel­mana on hajanainen kaupunki­rakenne, mis­sä ei ole toista kovin elin­voimaista kaupungi­nosakeskus­taa, mihin olisi edes jonkin­laiset kulkuy­htey­det kaikkial­ta. Kuitenkin mm. vaa­jakos­ki ja palok­ka ovat mon­es­ta paikkaa huo­mat­tavasti lähempänä kuin keskus­ta, ja niis­sä itsessäänkin on jonkin ver­ran asukkai­ta, mut­ta ei enää lukio­ta. Toisaal­ta, huono­jen kulkuy­hteyk­sien takia, ei täl­läi­nen lähiölukio lukioiden välisessä kil­pailus­sa saisi parhai­ta oppi­lai­ta toiselta puolen kaupunkia. Myöskin — taas huono­jen kulkuy­hteyk­sien takia — ongel­mana on lukioiden yhteis­ten kurssien tar­jon­taan osallistuminen.

  10. Helsingis­sä lukioiden jakau­tu­mi­nen A‑lukioihin ja B‑lukioihin on jatkunut parikym­men­tä vuot­ta. Hie­man yksinker­tais­taen: A‑lukiot sijait­se­vat kan­takaupungilla ja B‑lukiot esikaupunkialueil­la. Kan­takaupun­gin lukiot ovat saa­neet eri­ty­is­te­htäviä, lisäresursse­ja, niiden raken­nuk­sia on laa­jen­net­tu ja saneer­at­tu. Niihin pääsee joukkoli­iken­teelle eri puolelta kaupunkia. Mielestäni Helsin­gin ope­tusvi­ras­to ja ope­tus­lau­takun­ta ovat olleet toimin­nal­laan vaikut­ta­mas­sa tähän kehi­tyk­seen, jota en pidä hyvänä. Seu­rauk­se­na on todel­la se, että ysin oppi­laat käyvät omia lukioitaan ja seiskan oppi­laat omi­aan. Täl­laista kehi­tys­tä on kyl­lä tapah­tunut muual­lakin, esimerkik­si Jyväskylässä ja Rovaniemel­lä, joit­ten tilan­net­ta hie­man tunnen.

    Eräät kan­takaupun­gin lukiot ovat saa­neet lisätilo­ja sil­lä perus­teel­la, että niihin on niin paljon pyrk­i­jöitä. Kaupun­ki on tätä resur­soin­ut lainkaan huomioimat­ta sitä, että luki­oti­laa olisi kaupun­gin muis­sa lukiorakennuksissa. 

    Tämä jakau­tu­mi­nen kah­den tason lukioi­hin jatkuu ja voimis­tuu ker­ran alet­tuaan. Kun oppi­lail­la on korkeat tulokeskiar­vot, yliop­pi­laskir­joi­tus­tu­lok­set paranevat, lukion vetovoima kas­vaa, pyrk­i­jöitä tulee yhä enem­män, yo-tulok­set paranevat jne. Media tilas­toi sit­ten yo-tulosten perus­teel­la hyvät ja huonot koulut. Se vauhdit­taa tätä samaa kehi­tys­tä. Sel­l­aiset selvi­tyk­set ovat erit­täin vähäisiä, jois­sa ver­rataan tulokeskiar­voa kir­joi­tus­men­estyk­seen. Niis­sä on saatu toisen­laisia lis­tauk­sia lukioiden opetuk­sen tasosta.

    Rehtorin viras­sa ollessani toin nämä ongel­mat esi­in ope­tusvi­ras­tolle eri tavoin. Sil­lä ei juurikaan ollut vaiku­tus­ta. Kehi­tys on nyt eden­nyt siihen pis­teeseen, että sille tuskin voidaan tehdä enää mitään. Ellei sit­ten säädök­siä vapaas­ta hakeu­tu­mis­es­ta lukioi­hin muute­ta. Sitä en pidä todennäköisenä.

  11. Olen aikoinaan mm. Edwin Linkomiehen jalan­jäljis­sä tul­lut yliop­pi­laak­si Rau­man Lyseon lukios­sa. Lukioi­ta oli sillin joskus neljä, nyt yksi. Rau­man lukio näkyi ole­van kymmenek­si suurin Hesarin tilas­tois­sa. Rau­ma kul­kee mon­es­sa asi­as­sa etur­in­ta­mas­sa. Kun­ta ollut läh­es vela­ton. (Kiitos ydin­voiman…) Suuri Rau­man lukio mah­dol­lis­taa n. 40 000 asukkaan alueelle monipuolisen oppi­aine­tar­jon­nan, enem­män kuin neljä eril­listä. Yhden ison mar­ketin tar­jon­ta on laa­jem­pi kuin neljän laatikkomyymälän. Matkus­tus­ta tulee enem­män, mut­ta se ei tässä ole ratkai­se­va tek­i­jä, ei Rau­mal­la eikä Helsingis­sä. Sitä tulee kuitenkin. Isos­sakin lukios­sa pitää kuitenkin pitää huoli yhteisöl­lisyy­den edis­tämis­es­tä. Mut­ta ei se siitä ole kiin­ni, mis­sä tila sijaitsee.

  12. Tuos­ta puut­tuu vielä vai­h­toe­hto, jos­sa huono tai keskinker­tainen oppi­las menee hyvään lukioon. Sil­läkin on mie­lenki­in­toisia vaikutuksia. 🙂

    Minus­ta kokon­aisuute­na joko tai ajat­telu ei ole tässä hedelmälli­nen. Tarvit­semme eri­laisia vai­h­toe­hto­ja. Tarvit­semme niin suuria kuin pieniä koulu­ja. Samoin tarvit­semme niin erikois­tunei­ta opinahjo­ja kuin perus bulkkia tuot­tavia kouluja.

    1. Tuos­ta puut­tuu vielä vai­h­toe­hto, jos­sa huono tai keskinker­tainen oppi­las menee hyvään lukioon. 

      Jätin sen pois, kos­ka se on käytän­nössä mah­do­ton. Jos huono oppi­las pääsee lukioonm, sinne pää­sevät muutkin huonot oppi­laat, eikä se enää ole huip­puop­pi­laiden eliittilukio.

  13. “Keskimääräistä parem­pi­en on hyvä saa­da haas­tavaa ope­tus­ta ja real­isti­nen kuva omista kyvy­istä lukios­sa. Kehnom­mat, kuten sanoit, taas tipah­ta­vat liian vaa­ti­vas­sa opetuk­ses­sa kärryiltä.”

    Van­hempi pojista on jo Ressus­sa ja nuorem­pi haikailee paraikaa mihin lukioon hän haluaisi.
    Resu­un valin­nas­sa pain­oi van­hem­man kohdal­la, se että seil­lä saa hyviä suhteita .
    Kun kaik­ki ovat 10 oppi­lai­ta niin toden­näköis­es­ti joku kavereista pääsee hyvi­in asemi­in ja voi avus­taa uralla.

    Oppimi­nen on hyvin henkilöko­htaista eikä sil­lä ole väliä mis­sä kulua käy, opet­ta­jan ja koulun vaiku­tus on n 5 % ja 70 % tulee oppi­las­ta ja oppi­laan sosi­aalis­es­ta taustasta.

  14. Ps. Kuka Edwin Linkomies? Päämin­is­teri. Ja niin kuin Rau­malaisia tarvit­ti­in aikoinaan Helsinkiä perus­ta­maan, niin myös esimerkik­si Raimo Ilask­iv­en juuret löy­tyvät Rau­man Lyseon lukiosta.

  15. Tärkein­tä lie­nee, että ainakin perusk­oulus­sa psyko­jen lapset tapaisi­vat nor­maalien lap­sia. Lukiois­sa voi sit­ten mit­tail­la itseään ver­tais­ten­sa kanssa (ja oppia hyvin siinä sivussa).

  16. Kurssi­tar­jon­ta on eri asia kuin se, miten kurssit toteu­tu­vat ja miten opiske­li­ja voi omaan ohjel­maansa kursse­ja vali­ta. Kun päivässä on kuitenkin vain mak­simis­saan viisi 75 min­uutin oppitun­tia, siis kahdek­san kurssia jak­sos­sa, ei kaikkea halu­a­maansa kuitenkaan koskaan saa. Isos­sa lukios­sa lop­ul­ta ryh­mi­tytään juuri tiet­ty­jen val­in­to­jen mukaan: fysi­ikan luk­i­jat, filosofi­aa rakastavat. 

    Juk­ka O. Mat­ti­la on huolis­saan siitä, että val­takun­nal­lis­ten pakol­lis­ten ja syven­tävien kurssien — siis niiden, joi­ta jokaisen lukion on tar­jot­ta­va — määrää kas­vatet­ti­in viimeisessä ops-muu­tok­ses­sa. Se joh­tui ennen kaikkea reaali­ainei­den kurssien lisäämisel­lä: psykolo­gian, ter­veystiedon, filosofi­an pakol­lisu­us. Ter­veysti­eto tuli aivan uute­na aineena. 

    Kun jokaisen lukion, niin ison kuin pienenkin, on nämä kaik­ki val­takun­nal­liset jotenkin kurssit jär­jestet­tävä, oli­pa oppi­lai­ta kurssil­la kak­si tai kak­sikym­men­tä, on kyse resurs­seista. Siinä jäävät kouluko­htaiset kurssit väistämät­tä eri­ar­voiseen asemaan. 

    Totu­us on, että jokaisess­sa lukios­sa suurin osa oppi­laiden suorit­tamista kurs­seista on juuri näitä val­takun­nal­lisia kursse­ja, kaikille luki­o­laisille samo­ja. Niiden vaa­timuk­set on tiukkaan mitoitet­tu, ja kun niiden perus­teel­la yliop­pi­laskir­joituk­set laa­di­taan, opet­ta­jat nou­dat­ta­vat niitä hyvin tarkasti. 

    Lukioiden erot syn­tyvät kyl­lä pikem­minkin sen perus­teel­la, mikä on sinne tullei­den oppi­laiden taso kuin lukion itsen­sä. Pienessä lukios­sa huole­hdi­taan jokaises­ta parem­min, kos­ka hei­dät tun­netaan nimeltä, jokiki­nen. Iso ja val­takun­nal­li­sis­sa tilas­tois­sa men­estynyt suuren kaupun­gin lukio taas tar­joaa mah­dol­lisuuk­sia niille, joiden tavoit­teet ovat olla huip­pua — he voivat vali­ta jo lukioaikanaan yliopisto-opintoja.

    Kaik­ki eivät niihin voi men­nä. On olta­va valinnanvaraa.

  17. Kan­natan asian selvit­tämistä empi­iris­es­ti, mut­ta yleien elämänkoke­muk­sen nojal­la veikkaisin, että kympin oppi­las kirit­tää ysin oppi­las­ta, kos­ka ysin oppi­las on valmi­ik­si oppi­maan ori­en­toitunut — mut­ta ysin oppi­las ei ehkä kir­itä seiskan oppi­las­ta, vaan ennem­minkin lan­nistaa, kos­ka seiskan oppi­las näkee ysin oppi­laan vain tosikkona, jos­ta pitää erottautua.

    Opetuk­sen laatu ‑argu­ment­ti­in en usko. Opet­ta­jank­oulu­tus on Suomes­sa niin tasalaa­tu­ista että eiköhän tärkein­tä ole se että seiskan oppi­laat saa­vat paras­ta seiskan oppi­laiden ope­tus­ta. Kymppe­jä opet­ta­maan tot­tuneet opet­ta­jat eivät ole vält­tämät­tä edes hyviä seisko­jen kanssa. Ja empi­iri­nen vas­taushan on että lukio tuot­taa hyvin vähän ero­ja siihen mate­ri­aali­in mitä ne perusk­oulus­ta saa­vat. http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=954&vl=2008

  18. Osmo toden­näköis­es­ti tarkoit­taa Juk­ka O. Mat­ti­lan haas­tat­telua Hesarissa?

    Siitä sai kuvan, että Mat­ti­la kar­sisi iso­jen lukioiden kurssi­tar­jon­taa sil­lä perus­teel­la, että se lisää tasa-arvoa oppi­laiden kesken. 

    Minus­ta on outo aja­tus, että otet­taisi­in muil­ta pois jotain sel­l­aista, joka ei kuitenkaan hyödytä muual­la ketään. Jos Munkkiniemen yhteisk­oulus­sa ei enää lue­ta ital­i­aa, niin ei mis­sään muual­lakaan lue­ta ital­i­aa. Miten tämä tekee kok­nais­ti­lanteen paremmaksi?

    Ei mitenkään, vaan huonommaksi. 

    En myöskään ymmär­rä, että iso lukio olisi kokon­sa vuok­si jotenkin epä­suo­tu­isa opiskeluym­päristö. Laa­jan kurssi­tar­jon­nan lisäk­si tar­joaa se sosi­aalises­sa mielessä valin­nan­varaa. Tuhan­nen oppi­laan joukos­ta löy­tyy var­masti kaveri jokaiselle. Muu­ta­man kymme­nen hen­gen oppi­laitok­ses­sa voi huonol­la tuuril­la käy­dä toisin. 

    Osmo on oike­as­sa, että sys­temaat­tista tutkimus­ta aiheesta tarvittaisiin.

  19. Kurssi­tar­jon­ta ja opetuk­sen taso lienevät rel­e­vant­te­ja kysymyk­siä, varsinkin jälkim­mäi­nen. Jos opet­ta­jan aika menee kur­in­pitoon, niin opetuk­sen tasos­ta on turha puhua. 

    Meil­lä päätöstä “lähilukion” vält­tämis­es­tä edesaut­taa lähiyläas­teen käymi­nen. Oppi­la­saines yläas­teel­la on sen ver­ran vilka­s­ta, että opet­tamis­es­ta ei tai­da tul­la mitään. Ysin keskiar­vo on nap­sah­tanut pojal­leni havain­to­jeni mukaan tekemät­tä mitään (myöskään tyh­myyk­siä). Kaipaan koulua, jos­sa opet­ta­jat voivat keskit­tyä opet­tamiseen ja pojalle tek­isi taa­tusti hyvää saa­da kilpailua.

  20. K‑Veikko kir­joit­ti hyvin tärkeästä asi­as­ta: hyvää tulosta tehdään juuri niis­sä lukiois­sa, joista varsin heikoil­la keskiar­voil­la sisään tulleista nuorista tehdään yliop­pi­lai­ta. Siinä pun­ni­taan opet­ta­jien taidot: miten motivoin, miten eriytän. Sitä joskus sen sijaan mietin, miten näis­sä suuris­sa huip­pu­lukiois­sa, joi­hin tul­laan liki ysin keskiar­vol­la, onnis­tu­taan silti saa­maan myös heikohko­ja tulok­sia. Siitä ei paljoa puhuta. Pienen lukion huiput — ne jot­ka val­it­si­vat sen huoli­mat­ta siitä, että oli­si­vat päässeet minne tahansa — ovat var­masti huip­pu­ja myös lakkiaispäivänään.

  21. Nina: “Kurssi­tar­jon­ta ja opetuk­sen taso lienevät rel­e­vant­te­ja kysymyk­siä, varsinkin jälkim­mäi­nen. Jos opet­ta­jan aika menee kur­in­pitoon, niin opetuk­sen tasos­ta on turha puhua.”

    Ei lukios­sa oppimisen esteenä ole huono kuri. Kyl­lä luki­o­laiset koulus­ta riip­pumat­ta yleen­sä ovat jo itse sen ver­ran kasvus­saan vart­tunei­ta, ettei opet­ta­jan aika mene kurin pitoon, oli­pa koulu iso tai pieni, eli­it­tilukio tai tavallinen. 

    Eli­it­tilukioiden oppi­la­saines voi toisaal­ta vaikut­taa myös kiel­teis­es­ti: hei­dän moti­ivin­sa voi tul­la men­estyk­ses­tä, ei oppimis­es­ta sinän­sä. Se saat­taa näkyä oppitun­neil­la erään­laise­na asi­akas määrää ‑asen­teena. Paras ope­tusti­lanne ei ole se, jos­sa jatku­vasti hiki hatus­sa tähdätään huipputuloksiin.

  22. “Kovat” lukiot vs. “taval­liset” lukiot: itse olin sub­jek­ti­ivis­es­ti kat­sot­tuna “liian hyvä” taval­liseen lukioon. IB-lukio saa­pui kaupunki­i­ni vuo­den liian myöhään min­un kannal­tani. Hait­tana oma­l­ta osaltani oli, ettei lukios­sa oppin­ut töitä tekemään opin­to­jen­sa eteen, kuten ei ollut oppin­ut perusk­oulus­sakaan. Tämä hait­tasi yliopis­to-opin­to­ja alus­ta lop­pu­un asti. Hyvien opiske­lu­työ­tapo­jen oppimis­es­ta olisi ollut hyötyä.

  23. Nim­imerk­ki “koke­mus­ta on” ker­too tässä, että neron olisi erit­täin hyvä havai­ta, että maail­mas­sa on muitakin nero­ja, ja että niiden porukas­sa ei sit­ten vält­tämät­tä enää niin hirveän lois­ta­va olekaan, ja jos halu­aa olla todel­lisel­la tasol­laan, saat­taa joutua jopa tekemään töitäkin.

  24. Eli­na: “Minus­ta on outo aja­tus, että otet­taisi­in muil­ta pois jotain sel­l­aista, joka ei kuitenkaan hyödytä muual­la ketään. Jos Munkkiniemen yhteisk­oulus­sa ei enää lue­ta ital­i­aa, niin ei mis­sään muual­lakaan lue­ta ital­i­aa. Miten tämä tekee kok­nais­ti­lanteen paremmaksi?”

    Kan­nat­taa lukea Juk­ka O. Mat­ti­lan tek­sti tarkasti. Mitään täl­laista hän ei ole esit­tämässä. Jokaisel­la luki­ol­la on täysi oikeus tar­jo­ta omia kursse­jaan edelleen hänenkin ajatuk­sis­saan. Niin tekevät nykyäänkin myös pienet lukiot: alle sadan oppi­laan lukios­sa on tar­jol­la myös lyhy­itä, harv­inaisia kieliä, sak­saa, ran­skaa, venäjää, jopa ital­i­aa, jos opet­ta­ja sille kielelle on talos­sa olemassa. 

    Kyse on niistä kurs­seista, jot­ka on tar­jot­ta­va kaikille, siis val­takun­nal­li­sista kurs­seista. Niiden määrää on kas­vatet­tu kovasti viimeisessä ope­tus­su­un­nitel­mas­sa, kun reaali­aineet sai­vat omat yliop­pi­laskir­joituk­sen­sa. Näi­den kurssien määrä on karsin­ut hyvin tehokkaasti juuri harv­inais­ten kiel­ten val­in­to­ja — se näkyy nykyään suo­raan kir­joit­ta­jien määris­sä, kaikissa lukiois­sa. Siitä kan­nat­taa olla todel­la huolissaan. 

    Tilas­tot ker­to­vat, että vielä kevääl­lä 2007 lyhyt­tä ran­skaa kir­joit­ti läh­es 2000 yliop­pi­las­ta, viime keväänä enää reilut 1400; lyhyt­tä sak­saa 2007 melkein 3500, viime keväänä enää noibn 2200. 

    Näi­hin val­in­toi­hin ei juurikaan vaiku­ta lukion koko, eikä edes sen tar­jon­ta, vaan se, että nyky­luki­o­laisen on valit­ta­va paljon reaali­ainei­den kursse­ja, jos mielii luke­maan yhteiskun­tati­eteitä, luon­non­ti­eteitä tai teknisiä tieteitä. Siihen suun­nitel­maan eivät enää lyhyet kielet sovi, vaik­ka oppi­las olisi niistä kiin­nos­tunutkin. Ja jos hän niitä val­it­seekin, saat­ta­vat opin­not jäädä kesken, kun kurs­seille ei löy­dy luku­järjestyk­ses­tä tilaa. Siihenkään ei vaiku­ta lukion koko juurikaan. Pienessäkin lukios­sa oppi­las voi opiskel­la reilusti yli min­im­imäärän, joka on 75 kurssia. 

    Nämä ovat vaikei­ta ongelmia, ja niitä täy­tyy miet­tiä, kun seu­raavia ope­tus­su­un­nitelmia laaditaan. 

    http://www.ylioppilastutkinto.fi/fi/ylioppilastutkinto/tilastoja/20070917080637.html

    1. Kan­nat­taa lukea Juk­ka O. Mat­ti­lan tek­sti tarkasti

      Min­un kir­joituk­seni perus­tui uutiseen Helsin­gin Sanomis­sa. Helsin­gin Sanomien tek­sti ei vas­taan lainkaan sitä, mitä tuos­sa linka­tus­sa kolum­nis­sa on. Joko on kak­si tek­stiä, tai HS on siteer­an­nut väärin. En voin­ut tark­istaa alku­peräistä lähdet­tä, kos­ka sitä ei uutises­sa mainittu.
      .

  25. “Eli­it­tilukioiden oppi­la­saines voi toisaal­ta vaikut­taa myös kiel­teis­es­ti: hei­dän moti­ivin­sa voi tul­la men­estyk­ses­tä, ei oppimis­es­ta sinän­sä. Se saat­taa näkyä oppitun­neil­la erään­laise­na asi­akas määrää ‑asen­teena”

    Eivät eli­it­tilukioiden oppi­laat ole sen kiltimpiä kuin tavallistenkaan.

    Älykkö voi olla häirikkö aivan sam­l­la taval­la kuin taviskin.
    Kur­in­pito eli­it­tik­oulus­sa on suurem­pi haaste kuin taval­lises­sa ‚sil­lä oppi­laat ovat varsin luovia myös kep­posia tehdessään tai kiusates­saan toisia

    Eikä nyky­muo­toinen koulu ole enää sitä, että opet­ta­ja luen­noi ja oppi­laat oppi­vat vain mitä taul­ulle on kirjoitettu
    Nykyään oppi­las joutuu itse keräämään tieton­sa ja opet­ta­ja on vain ohjaaja.

  26. Ei kan­na­ta uno­htaa miet­tiä syytä, mik­si opiske­li­jat hakeu­tu­vat juuri isoi­hin kan­takaupun­gin lukioi­hin. Oma käsi­tyk­seni on, että se ei johdu niinkään kurssi­tar­jon­nas­ta, opetuk­sen laadus­ta tai lukiokaverei­den “laadus­ta”, vaan siitä, että ne ovat kantakaupungissa.

    Itse kävin lukioni aikoinaan Norssis­sa Ratakadul­la. Syy hakea sinne oli se, että pääsin keskus­taan. Jokapäiväi­nen 30min koulumat­ka ei hai­tan­nut, kun siihen sisäl­tyi käve­ly tai pyöräi­ly keskus­tan läpi. Ja käsit­tääk­seni suurin osa muis­takin lähiöistä ja kauem­paa (kauim­maiset Klaukkalas­ta ja Loh­jal­ta) tulleista antoi pain­oar­voa tuolle sijainnille.

    Teineil­lä on usein todel­la vah­va halu kaupunki­in, jos­sa on elämää, pois niistä ahtaista nurk­ista jois­sa kokee elävän­sä. Ja kun yleen­sä sinne muut­ta­mi­nen ei ole real­is­tista, saa koulun käyn­ti kaupungilla kel­va­ta. On pohjim­mil­taan tois­sisi­jaista, perustel­laanko kaupunki­in koulu­un lähtem­i­nen teat­ter­il­la (Kallio), kuvataiteel­la (Torkke­li) vai “koulun laadul­la” (Norssi ja Ressu), suurin syy on sijainti.

    Joten: jos teinit ker­ran halu­a­vat suuri­in lukioi­hin keskus­taan, eikö ole hyvä että sitä he saa­vat? Raken­netaan vielä lisää lukioi­ta keskus­taan tai suuren­netaan nyky­isiä, niin entistä use­ampi pääsee tuo­hon unelmien­sa ihmemaa­han, Helsin­gin keskustaan! 🙂

  27. Osmo, kyl­lä seiskan oppi­las pääsee (ainakin ennen pääsi) eli­it­tilukioon, jos luki pitkänä kie­lenä sel­l­aista kieltä, jota ei muual­la opetet­tu. Vai onko tässä tul­lut muu­tos? Kuu­lostaisi kyl­lä tosi tylyltä, että kieli­v­al­in­ta jät­täisi kokon­aan ilman lukiopaikkaa, jos keskiar­vo muuten on ihan lukio­ta­soa, mut­tei siihen yhteen lukioon riittäisi.

  28. Jyr­ki Lohi osuu asian ytimeen, mut­ta on vaikeampi sanoa onko kyseessä “ongel­ma”. Jostain syys­tä hyvät lukiot tah­to­vat keskit­tyä yliopis­to­jen ja korkeak­oulu­jen liepeille, ja lis­tauk­set polar­isoi­vat tilan­net­ta entisestään.

    Toisaal­ta lis­taami­nen lisää tasa-arvoa, kos­ka hyvän lukion val­it­sem­i­nen ei sil­loin ole vain asioista ole­van sisäpi­irin etuoikeus. Varakkaam­mille valin­nan mah­dol­lisu­u­den pois­t­a­mi­nen ei sinän­sä olisi ongel­ma kos­ka aina­han voi muut­taa, tai han­kkia asun­non ankkuriksi.

    Yliopis­tom­aail­mas­sa haikail­laan huip­puyk­siköi­den perään, lukioiden kohdal­la ei oikein kehda­ta. Todel­lisia huip­pu­lukio­ta ei kai varsi­nais­es­ti olekaan jotain Päivölää luku­unot­ta­mat­ta, nyky­i­sis­sä eli­it­tilukiois­sa älylli­nen eli­it­ti tuhraa turhaan aikaa kyvy­iltään tavanomaisem­man taloudel­lisen ja yhteiskun­nal­lisen eli­itin kanssa ja pääsee lois­ta­maan vas­ta aka­teemi­sis­sa opin­nois­sa. Olar­in luon­non­tiedelukion tapaiset paikat ovat askel oikeaan suuntaan.

    Men­estys­tar­i­nat jois­sa keskinker­taisel­la oppi­la­sainek­sel­la saadaan eri­no­maisia tulok­sia ovat ihan kivo­ja medi­as­sa hehkuteltaviksi mut­ta todis­ta­vat lähin­nä joidenkin yksilöi­den lois­tavas­ta ped­a­gogis­es­ta ammat­ti­tai­dos­ta. Tiedä sit­ten kauanko tuol­lai­sis­sa paikois­sa opet­ta­jat jak­sa­vat jos lukio saa “meil­lä tehdään huonoista hyviä” ‑maineen ja aines valikoituu sen mukaisesti.

  29. Otso Kivekäs: “Raken­netaan vielä lisää lukioi­ta keskus­taan tai suuren­netaan nyky­isiä, niin entistä use­ampi pääsee tuo­hon unelmien­sa ihmemaa­han, Helsin­gin keskustaan!”

    Ter­ve­tu­loa. Tämä on juuri sitä elävöit­tämistä mitä kai­vataankin. Esimerkik­si van­ha lukioni lähiössä lakkautet­ti­in kokon­aan ja siir­ret­ti­in kan­takaupunki­in, enkä pidä sitä lainkaan huonona vaihtoehtona.

  30. Ei kan­na­ta uno­htaa miet­tiä syytä, mik­si opiske­li­jat hakeu­tu­vat juuri isoi­hin kan­takaupun­gin lukioi­hin. Oma käsi­tyk­seni on, että se ei johdu niinkään kurssi­tar­jon­nas­ta, opetuk­sen laadus­ta tai lukiokaverei­den “laadus­ta”, vaan siitä, että ne ovat kantakaupungissa.

    Jep. Tein­inäkökul­mas­ta esimerkik­si koko Itä-Van­taal­la on käsit­tääk­seni julk­isten tilo­jen lisäk­si hen­gailu­un yksi huoltoase­ma ja yksi ostoskeskus (jos on ajoko­rt­ti tai muuten kyyti), sekä muu­ta­ma jotenkin siedet­tävä juot­to­la (jos on täysi-ikäi­nen). Kan­takaupungis­sa on taas esimerkik­si kahviloi­ta joiden­ka ovel­la ei lue kissankokoisin kir­jaimin että pääsy alaikäisiltä kiel­let­ty, eloku­vateattare­it<, kaup­po­ja, jne. ja muutenkin kaikin puolin mukavam­paa. Anek­doot­ti­na jotain täl­lais­ten pien­ten asioiden merk­i­tyk­ses­tä ker­too että kun Hämeen­tien hilpeä pikkupizze­ria sul­jet­ti­in ter­veysvi­ra­nomais­ten määräykestä, niin Torkke­lin­mäen lukion oppi­laat kävivät talkoil­la siivoa­mas­sa sen jot­ta se saati­in uudelleen avattua.

    Onko lukion pakko olla yhdessä talos­sa? Miten olisi sem­moin kivi­jal­ka­lukio esimerkik­si Alp­pi­har­jus­sa, kanslia ja luokkia van­hal­la Har­jun ruumishuoneel­la, liikun­ta Alek­sis Kiv­en ala-asteel­la tai Urheilu­talos­sa, luokkatilo­ja kivi­jalko­jen liiketiloissa…

  31. Tutkit­tukin on. Ns. eli­it­tik­oulu­jen ope­tus ei ole eri­tyisen korkeata­soista, vaik­ka yliop­pi­las­tutk­in­toar­vosano­jen mukaan saat­taakin siltä näyt­tää. Paras­ta ope­tus­ta saa koulus­sa, jos­sa oppi­laiden lähtö­ta­so on heikko, mut­ta päät­tö­ta­so parem­pi, vaikkakaan ei huippua.
    Seiskan oppi­laan kan­nat­taisi siis etsiä täl­lainen koulu — mut­ta tätä tietoa ei ihan hel­posti saakaan.

  32. “Riip­puu kun­nas­ta. Helsingis­sä harvi­aisia kieliä opete­taan monis­sa kouluis­sa eikä vain Ressussa.”

    Viime vuon­na Ressu­un pääsi 9,3 keskiar­vol­la, joten ei sinne seiskan oppi­lail­la ollut mitään asi­aa. Mut­ta sinne tul­laan kaukaakin, kaukaisim­mat oli­vat Sodankylästä ja Kemi­järveltä, ainakin niistä, jot­ka sat­tui­v­at tule­maan tietooni

  33. Kolum­ni on Juk­ka O. Mat­ti­lan omaa tek­stiä. Kyl­lä hän sen­tään siinä kir­joit­taa sitä, mitä tarkoit­taa. Eikä Mat­ti­la Hesarin mukaankaan sano, että kurssimäärää olisi vähen­net­tävä vain isoista lukioista: “lukion kurssimäärää tulisi supis­taa noin kymme­nen prosenttia.” 

    Hän siis olisi keven­tämässä kaikkien luki­o­lais­ten koulua, mikä var­masti miel­lyt­tää myös opiske­li­joi­ta. Ja silti jäisi tilaa opiskel­la myös paljon, jos niin tah­too: 75 kurssia on lukion suorit­tamisen min­i­mi, mak­simia ei ole mis­sään säädet­ty. Jos on valmis tekemään koulus­sa kahdek­san tun­nin päivää ja kotiläksyt päälle, sitä ei ole kukaan kieltämässä.

  34. Ihmiselle luon­tainen malliop­pimi­nen (keskinker­taise­na ja jopa hyvänä matkimis­tu­lok­se­na) onnis­tuu var­masti vaik­ka kokoa­mal­la 39000 luki­o­laista yhdelle auki­olle tois­ta­maan perässä kaik­ki, mitä suuril­ta näytöiltä käsketään.

    Opet­ta­jille se olisi help­poa palkkaa, kun isos­sa vas­tu­un kaikesta kan­taa aina “joku muu”. Ja jos elämänu­ran jatko­vaa­timus on myös tämä tois­tokyky, niin sit­ten kaikkein suurin on edullista ja koval­la kuril­la saadaan paras tulos. Ja jos kuria vieraste­taan, niin sit­ten oppi­las voi kat­sel­la kotoa netin kaut­ta ja toiv­otaan, että kaik­ki matki­vat itsenäis­es­ti. Lähet­täkäämme tästä päät­tävät Kiinaan tutus­tu­maan, kuin­ka se käytän­nössä toimii.

    Vas­ta-argu­ment­ti­na voi sanoa että paras tapa taitaa edelleen olla “mes­tari-kisäl­li” ‑oppimi­nen, jos halu­taan syvä ymmär­rys asioista, mut­ta niin har­mit­ta­van omaperäis­es­ti ja sopeu­tu­mis­vaikeuksi­neen annet­tui­hin “totuuk­si­in” sekä ilman matkimiskykyä.
    Ehkä “mes­tari” eli opet­ta­ja ehtii koulut­taa henkko­ht paria, mut­tei kym­meniä, ylit­tämään sekä opet­ta­jan taidot että oppi­laan oman osaamisen (sekä henkiset että itse­tun­non) aset­ta­mat rajat.

    Tehokas­ta oppi­laalle ja myöhem­min yhteiskun­nalle, mut­tei pätkääkään kus­tan­nuste­hokas­ta mak­sa­jalle koulu­tus­vai­heessa. Miinuk­se­na on myös, että tulos riip­puu pitkälti opet­ta­jan osaamis­es­ta (kos­ka mes­tari voi opet­taa vain sen, mitä osaa), ellei sit­ten opet­ta­ja vaik­ka jär­jestä osaavamp­ina pitämiään “mestare­i­ta” opetusvierailuille.

  35. Tässä alku­peräi­nen Hesarin teksti: 

    Suomen lähilukioy­hdis­tyk­sen puheen­jo­hta­ja Juk­ka O. Mat­ti­la vaatii, että lukion kurssimäärää tulisi alueel­lisen tasa-arvon nimis­sä supis­taa noin kymme­nen pros­ent­tia. Vaik­ka pienetkin lukiot pystyvät Mat­ti­lan mukaan jär­jestämään yhteistyössä ja osin vir­tu­aalis­es­ti yliop­pi­las­tutkin­non vaa­ti­mat syven­tävä kurssit, eivät koulupäivät tah­do riit­tää niihin haja-asu­tusalueil­la. Luki­o­lais­ten kul­je­tuk­set menevät usein perusk­oul­u­lais­ten tahdissa.

    Eli logi­ik­ka on tämä: muil­ta tar­jon­ta pois, se lisää tasa-arvoa. Kokon­aise­tu on kyl­lä hukas­sa tässä ajat­telus­sa. On mielestäni parem­pi, että jotkut “etuoikeutetut” luke­vat ital­i­aa kuin ettei kukaan tasa-arvon nimis­sä em. kieltä opiskele. 

    Tietysti toimit­ta­jien mie­len­laadun ja ammt­ti­taidon tun­tien Mat­ti­laa on mah­dol­lis­es­ti siteer­at­tu väärin tai ainakin ymmär­ret­ty väärin. 

    Viimeinen lause sisältää ainakin min­ulle yllä­tyk­sen. Jär­jestetäänkö tosi­aan luki­o­laisille koulukyyte­jä? Entäs amik­set, saa­vatko he myös taksikuljetuksia?

  36. IJ: “Hait­tana oma­l­ta osaltani oli, ettei lukios­sa oppin­ut töitä tekemään opin­to­jen­sa eteen, kuten ei ollut oppin­ut perusk­oulus­sakaan. Tämä hait­tasi yliopis­to-opin­to­ja alus­ta lop­pu­un asti. Hyvien opiske­lu­työ­tapo­jen oppimis­es­ta olisi ollut hyötyä.”

    Samaa mieltä. Varsinkaan alisuorit­tamiseen taipu­vais­ten eli fik­su­jen mut­ta laisko­jen ja huonos­ti motivoitunei­den oppi­laiden ei mis­sään nimessä pitäisi jäädä lähilukioon keskimääräistä heikom­pi­en oppi­laiden joukkoon.

  37. Tähän kysymyk­seen vas­taan oma­l­ta osaltani. Olin keskinker­taises­sa lukios­sa ja jonkin­lainen, sanois­inko “tähti”. En paras, mut­ta parhaim­mis­toa ja muis­taak­seni paras pojista omas­sa ikäryh­mässäni. Tästä oli hait­taa ja hyö­tyä, mut­ta en osaa kyl­lä vieläkään sanoa, kumpaa enem­män, ja siitä on nyt viisi­toista vuotta. 

    Laiskak­si se min­ut ainakin teki ja ylim­ielisek­si. Tutk­i­jay­hteisössä fik­sumpia tulee vas­taan joka välis­sä. Se on samaan aikaan masen­tavaa ja kannustavaa.

  38. “mes­tari voi opet­taa vain sen, mitä osaa”

    Tässä on ajat­telu­virhe: ainakaan lukios­sa ei opete­ta pelkästään tieto­ja sinän­sä, vaan ennen kaikkea sitä, miten tietoa han­ki­taan, miten tietoon suh­taudu­taan, mitä tiedol­la tehdään. Opet­ta­ja opet­taa näitä taito­ja, ja oppi­las oppii ne niin hyvin kuin voi — ja voi ylit­tää opet­ta­jansa ajattelussaan.

    Eiväkä koskaan ole oppi­laat jääneet opet­ta­jansa tasolle. Mis­tä oli­si­vat tulleet ne todel­liset lah­jakku­udet? Hyvä opet­ta­ja näkee oppi­laansa kyvyt ja ohjaa hän­tä niiden suun­taan. Ei hyvän sävel­lyk­sen opet­ta­jan tarvitse olla maail­man­lu­okan säveltjäjä. Ei lukion biolo­gian opet­ta­jan tarvitse olla tiedemies, ja silti hän voi opet­taa oppi­las­ta, jol­la on jo valmi­udet tiedemieheksi.

  39. Eli­na: Luki­o­laisen koulupäivän pitu­us on kahdek­sas­ta kuu­teen­toista, viisi 75 min­uutin oppitun­tia väli- ja ruokatun­tei­neen. Perusk­oul­u­laisen päivä lop­puu kolmelta. Kun haja-asu­tusalueil­la ei ole julk­ista liiken­net­tä, pitkästä matkas­ta tuleville perusk­oul­u­laisille on jär­jestet­ty koulukyyti. Samaa kyytiä voivat käyt­tää luki­o­laisetkin, mut­ta jos hei­dän päivän­sä on pitem­pi, ei se tietenkään heille sovi. Ei heille ole erik­seen kyytiä, niin kuin ei ammat­tik­oul­u­laisillekaan. Ja jos julki­nen liikenne on vai­h­toe­htona, sen luki­o­lainen mak­saa itse. 

    Oudosti kyl­lä luet Juk­ka O. Mat­ti­lan sanomisia, minkä voi tietenkin pan­na myös toimit­ta­jan nimi­in. Huonos­ti­han tuo virke on kir­joitet­tu. Mut­ta ei kyse tosi­aankaan ole siitä, että isoil­ta lukioil­ta vietäisi­in jotakin, vaan siitä, että val­takun­nal­lis­ten kurssien tar­jon­taa keven­net­täisi­in niin, että luki­o­laisen olisi mah­dol­lista suorit­taa lukion­sa myös väl­jem­mäl­lä ohjel­mal­la kolmes­sa vuodessa. 

    Jokainen lukio voisi Mat­ti­lan visios­sakin tar­jo­ta aivan niin paljo kursse­ja kuin resurssit anta­vat myöten. Ja anta­vat ne pienessäkin lukios­sa: jokainen Suomen lukio tar­joaa omia vailnnaisia kursse­jaan ja mm. lyhy­itä kieliä. Kan­nat­taa käy­dä kat­se­le­mas­sa lukioiden kotisivuja.

  40. Sel­l­ainen pikku­jut­tu eri­lai­sista oppimistyyleistä, että lääkärik­oulun tapa opet­taa “tuos­sa on kamat, ota tuo toiseen käteen ja tuo toiseen ja sit­ten teet…” ei vaan sopin­ut min­ulle. Kaikessa pätee: Min­un tarvit­see pari ker­taa aivan rauhas­sa sivus­ta seu­rat­en nähdä mes­tarin suori­tus. Sen jäl­keen sujuu, mut­ta ei vai­he vai­heelta ohjaten.

  41. Eli­na hyvä, siel­läk­in­päin maail­maa, mis­sä eivät ratikat vartin välein kul­je, ajoko­r­tit­tomat luki­o­laiset täy­tyy jotenkin koul­ulle kul­jet­taa. Käytän­nössä se meinaa sitä, että koulu­jen alka­miset ja päät­tymiset määrit­tävät julkisen liiken­teen aikataulu­ja. Sik­si koulun on alet­ta­va ja pää­tyt­tävä kaikil­la samaan aikaan.

  42. Eli­na: “Tietysti toimit­ta­jien mie­len­laadun ja ammt­ti­taidon tun­tien Mat­ti­laa on mah­dol­lis­es­ti siteer­at­tu väärin tai ainakin ymmär­ret­ty väärin.”

    Näin. Tämä Suomen Kuvale­hden jut­tu välit­tää ajatuk­sen perusteluineen toiv­ot­tavasti vähän parem­min. Googlaa­mal­la löytää kyl­lä ne asi­at joista voi olk­iukko­jen sijaan olla Mat­ti­lan kanssa perustel­lusti eri mieltä.

    OT: suo­ma­laisen medi­an jut­tu­jen lukem­i­nen alkaa olla kohtu­ut­toman rasit­tavaa kun sisältö täy­tyy käy­dä itse tark­ista­mas­sa use­asta lähteestä.

  43. Keskinker­tai­sista oppi­laista eliittilukiossa:“Jätin sen pois, kos­ka se on käytän­nössä mah­do­ton. Jos huono oppi­las pääsee lukioonm, sinne pää­sevät muutkin huonot oppi­laat, eikä se enää ole huip­puop­pi­laiden eliittilukio.”

    Itse olin aikanani Tapi­olan lukios­sa ja sinä vuon­na, kun kir­joitin yliop­pi­laak­si, sen tulok­set oli­vat maan kol­man­nek­si parhaat. Sisään­pääsykeskiar­vo taval­lisille luokille oli yli 9. Kuitenkin lukios­sa oli musi­ikkilu­ok­ka, jon­ka oppi­laiden aka­teem­i­nen taso keskinker­taista. Hei­dät otet­ti­in sisään ennen kaikkea musi­ikil­lisen osaamisen perus­teel­la. En sit­ten kyl­lä osaa sanoa, pär­jä­sivätkö he yleis­es­ti parem­min kuin muut vas­taav­il­la lähtökeskiar­voil­la muis­sa lukiois­sa opiskelleet, mut­ta joka tapauk­ses­sa he siis oli­vat keskimäärin selvästi omaa tasoaan kovem­mas­sa seurassa. 

    Anna kirjoitti:“Eikö eri­tyisen hyvä lukio ole sel­l­ainen, että sinne päästään alhaisel­la keskiar­vol­la, mut­ta kir­joite­taan hyviä arvosanoja?”

    Olen samaa mieltä, että vain lukion yo-kir­joi­tus­tu­lok­sia kat­soen ei saa kuvaa siitä, onko kyse hyvästä lukios­ta vai vain siitä, että paras oppi­la­saines sat­tuu ole­maan siel­lä. Bri­tan­ni­as­sa kouluille las­ke­taan ns. “val­ue added” ‑arvoa, joka kai mit­taa juuri sitä, miten paljon koulu on paran­tanut oppi­laiden tasoa siitä, kun he tuli­vat koulu­un. Tämä on se, mis­tä lukioon­hake­vien pitäisi olla kaikkein kiin­nos­tuneimpia, ei siitä, mis­sä sat­tuu parhaat oppi­laat ole­maan, kos­ka olit hyvä tai huono, halu­at, että juuri sin­un tasosi para­nee mah­dol­lisim­man paljon lukion aikana.

  44. Minä olen käynyt aikoinaan lukioni pienessä, sekalaista seu­rakun­taa käsit­tävässä lukios­sa, jos­sa oppimis­tu­lok­set oli­vat val­lan eri­no­maiset yliop­pi­lasar­vosanoil­la mitat­tuna. Eli siis suosit­telisin tätä helsinkiläisillekin. Parhaat oppi­laat vetivät heikom­matkin mukaansa. Tämä tietysti vaatii myös hyvän “luokka­hen­gen”, jon­ka puut­tumis­es­ta nyky­lukioi­ta on arvosteltu.
    Antaisin kuitenkin myös oppi­lalle sanan­val­taa oppi­laitosvalin­nas­sa. Eli en pakot­taisi kaikkia omaan “lähilukioon”. Mut­ta oppi­lai­ta ei tulisi vali­ta perusk­oulun keskiar­von perus­teel­la, vaan vaik­ka arpo­ma­l­la, jos halukkai­ta on enem­män kuin tilaa. Näin kaikissa kouluis­sa olisi keskimäärin saman­lainen oppi­la­saines. Keskiar­vo­ra­ja olisi seu­tuko­htainen, ei lukioko­htainen. “Erikois­lukioi­hin” suh­taudun kri­it­tis­es­ti. Jos joku yliop­pi­laak­si pyrkivä halu­aa erikois­tua jo lukioaikana, menköön ammat­tik­oulu­un ja suorit­takoon selvän kaksoistutkinnon.

    1. Het­ki­nen.
      Jos halu­aa erikois­tua vaikka­pa luon­non­ti­eteisi­in tai ylip­itkään matem­atikkkaan, mis­sä ammat­tik­oulus­sa niitä opetetaan?

  45. Kos­ka min­ua on siteer­at­tu täl­lä pal­stal­la mon­een ker­taan, yritän sel­ven­tää asioi­ta. Nim­imerk­ki Leila näyt­tää ole­van ajatuk­sis­tani aika hyvin per­il­lä. Kaik­ki, mitä tästä kurssimääräasi­as­ta halu­an sanoa, on tiivis­te­tysti linkissä http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/lukion-kurssivalikoima-on-oivallinen-saastokohde
    Maanan­tain Helsin­gin Sanomis­sa lausumak­seni pan­tu perus­tuu toimit­ta­ja Mar­juk­ka Liitenin kanssa viime viikon­va­i­h­teessa käymääni puhe­linkeskustelu­un. Hänen siteer­auk­sen­sa on puut­teelli­nen ja asial­lis­es­ti ottaen väärä. En ole riip­imässä iso­jen lukioiden kurssimääriä noin vain yleis­es­ti ottaen alas, jot­ta pienet voisi­vat vas­ta­ta kil­pailu­un. Pelkkä aja­tuskin on naurettava!
    Lukioiden kurssimäärät voivat puolestani olla aivan mitä vain, mut­ta yliop­pi­las­tutkin­non alais­ten kurssien lukumäärästä tulisi huole­htia siten, että kaikil­la luki­o­laisil­la koko maas­sa olisi kutakuinkin yhden­ver­taiset mah­dol­lisu­udet osal­lis­tua yliop­pi­las­tutk­in­toon. Tätä peri­aatet­ta tuskin kukaan kiistää.
    Nykyiseen eli vuon­na 2002 annet­tuun lukion tun­ti­jakoon saak­ka voi sanoa koulu­tuk­sel­lisen tasa-arvon vallinneen lukioiden osalta kutakuinkin hyvin koko val­takun­nas­sa. Heikon ope­tus­min­is­terin (sd Mai­ja Rask) aikana tämä tasa-arvo mur­tui, kun yliop­pi­las­tutkin­non­alais­ten kurssien lukumäärä päästet­ti­in vuon­na 2002 nouse­maan peräti 8 kurssilla.
    Maaseudun ja haja-asu­tusaluei­den pienis­sä lukiois­sa (joi­ta on noin kol­mannes Suomen lukioista) koulupäivän pitu­ut­ta ja samal­la yksit­täis­ten opiske­li­joiden kurssi­paletin laa­ju­ut­ta rajoit­ta­vat pitk­istä koulumatkoista johtu­vat kyy­di­tyk­set. Luki­o­laiset kulke­vat pääosin perusk­oulun bus­sikul­je­tusten mukana ja perusk­oulun koulupäivän pitu­us on rajallinen.
    Tavoit­teeni ja Suomen Lähilukioy­hdis­tyk­sen tavoite on ain­oas­taan taa­ta koulu­tuk­sen alueelli­nen tasa-arvo. Tämän vuok­si yliop­pi­las­tutkin­non alais­ten kurssien määrää pitää seu­raavas­sa tun­ti­jaos­sa vähen­tää noin 10 % eli suun­nilleen edel­lisen tun­ti­jaon tasalle. Lop­putu­lok­sen kannal­ta on saman­tekevää, miten vähen­nys jakau­tuu pakol­lis­ten ja valin­nais­ten kurssien välille tai eri oppi­ainei­den osalle. Jos kursse­ja osat­ti­in vuo­den 2002 tun­ti­jaos­sa surut­ta lisätä, niin kai niitä osa­taan tun­ti­jaos­sa 2014 surut­ta vähentääkin.

  46. “tavis­ten kesku­udessa [lah­jakas] olisi tähti, uskoisi enem­män kyky­i­hin­sä ja olisi sik­si motivoidumpi. Eli­it­tilukios­sa suurin osa on hän­tä parem­pia ja se vie motivaation”

    Tästä olen vah­vasti eri mieltä. Olin pojista (ja oikeas­t­aan myös ikälu­okas­tani, ainakin jos yo-tulok­sia kat­so­taan) paras oppi­las Turun kärk­ilukios­sa. Vaik­ka pääsyra­ja oli yli 8,5 keskiar­vo, oli oppi­la­saines silti sen ver­ran taval­lista, että yläas­teelta tut­tu “kympin häpeä” oli jos­sain määrin voimis­saan: men­estymistään oli syytä salailla.

    Korkean keskiar­vo­ra­jan tar­joa­ma opiskeluilmapi­iri oli kuitenkin aivan eri­lainen kuin yläas­teel­la siinä mielessä, että tun­neil­la kehtasi olla akti­ivi­nen, ja kympin tulok­ses­taankin kehtasi kuitenkin ker­toa, jos toinen kysyi. Ns. tavis­lukios­sa tiedän ole­van vah­vasti voimis­saan “hikipin­goik­si” leimaami­nen ja muu men­estyjien ala­s­painami­nen, joka ei kyl­lä kan­nus­ta men­estymiseen tai anna tähtifiilistä.

    Jotain menee kuitenkin hie­man pieleen Helsin­gin kärk­ilukiois­sa, jot­ka menevät esim. Turun vas­taav­ista vielä paljon ylem­mäs keskiar­vo­vaa­timuk­sis­saan. Kun lukios­sa (tai jo lukio­ta valites­sa) pohdi­taan ystävien ja har­ras­tusten sijaan verkos­toi­tu­mista ja huip­pu-uraa, se on vähän häiriintynyttä…

  47. Mat­ti: “Jotain menee kuitenkin hie­man pieleen Helsin­gin kärk­ilukiois­sa, jot­ka menevät esim. Turun vas­taav­ista vielä paljon ylem­mäs keskiarvovaatimuksissaan.”

    No eikä mene. Moni lap­si pyörit­telee tietoa siinä mis­sä esimerkik­si oma sukupol­veni turasi hiekkalaatikol­la ja rak­en­teli majo­ja pitkin met­siä. Jos on pien­estä pitäen tot­tunut infor­maa­tion hallintaan, joutuu taviskin töitä tekemään vas­ta yliopistossa.

  48. Tääl­lä on muu­ta­ma hep­pu muis­tel­lut olleen­sa huip­pu­lah­jakas, mut­tei oppin­ut tekemään töitä kun luokas­sa oli taviksiakin.

    Huoh. Huip­pu­lah­jakas ylip­itkästä matem­ati­ikas­ta kiin­nos­tunut voisi ensalku­un laskea kaik­ki oman kir­jansa laskut ja sit­ten käy­dä hake­mas­sa isovel­jen kir­jan ja laskea sieltäkin kaik­ki. Noin esimerkik­si. Tai ratkaista sen kuu­luisan lauseen, joka ei mah­tunut mar­gin­aali­in. Tai laka­ta kuvit­tele­mas­ta ole­vansa huop­pu­lah­jakas jos ei ole — se se vas­ta voikin “hai­ta­ta yliopis­to-opiskelu­ja alus­ta lop­pu­un asti.”

    Touko Met­ti­nen
    monilahjattomuus

  49. “Jotain menee kuitenkin hie­man pieleen Helsin­gin kärk­ilukiois­sa, jot­ka menevät esim. Turun vas­taav­ista vielä paljon ylem­mäs keskiarvovaatimuksissaan. ”

    Kyseessä on yhteis­val­in­tapros­essin luo­ma tulos.
    Kun Ressu­un pyrkii tuhan­sia oppi­lai­ta ykkös­vai­h­toe­htona ja 180 ote­taan sisään niin sys­tee­mi las­kee päältä 180 paras­ta keskiar­voa ja sen jäl­keen kiin­tiö on täynnä.
    Viime vuon­na tuo 180 tuli täy­teen 9,3 keskiar­vol­la, joten se oli huonoim­man sisään­päässeen keskiarvo.

    Sisään­pääs­sei­den keskiar­vo oli jotain 9,7. Olisi suuri ihme , jos koulu kykenisi leipo­maan täl­lais­es­ta porukas­ta huono­ja ylioppilaita

  50. Tätä asi­aa on jo tutkit­tu. Asi­aa on tutk­in­ut jo 2003 ope­tushal­li­tuk­sen erikois­tutk­i­ja Jor­ma Kuusela.

    Aloit­takaa vaik­ka tästä:

    “Koulut ovat eri ase­mas­sa lähtö­ta­soltaan. Ope­tushal­li­tuk­sen tähä­nas­tis­ten tutkimusten mukaan
    olen­naisin koulu­jen ero­ja selit­tävä tek­i­jä on van­hempi­en koulu­tus- ja tulota­so, mutta
    myös muut koulun sijain­tialuet­ta kuvaa­vat sosioekonomiset tek­i­jät ovat tilastollisessa
    yhtey­dessä keskimääräisi­in oppimistuloksiin.”

    http://www.oph.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/oph/embeds/48971_koulujen_paremmuusjarjestyksesta.pdf

    Samal­ta tutk­i­jal­ta laajemmin:
    http://www.edu.fi/julkaisut/lukioiden_tuloksiin_vaikuttavista_tekijoista.pdf

    Otin oman lukiomme opiske­li­joista eräänä vuon­na otan­nan 9,2 tai parem­mal­la lukioon tulleista. Hei­dän yo-tulok­sil­laan ns. lukiover­tailus­sa olisi koulu ollut kol­men joukossa.

    Lop­pukeven­nys: Jos hyvä tyt­tö seu­rustelee lukioaikana tiivisti, niin koulumen­estys heikke­nee. Pojil­la käy päinvastoin 😉

  51. Juk­ka O. Mat­ti­la on oike­as­sa siinä, että lukion pakol­lis­ten ja syven­tävien kurssien määrää tulisi vähen­tää. Siis kurssien, joiden poh­jal­ta yliop­pi­laskir­joituk­sien kysymyk­set laa­di­taan. Se antaisi mah­dol­lisu­u­den jär­jestää enem­män kouluko­htaisia soveltavia kursse­ja. Se antaisi mah­dol­lisu­u­den jär­jestää yhteistyökursse­ja ammatil­lis­ten oppi­laitosten kanssa. Se antaisi mah­dol­lisu­u­den jär­jestää enem­män taito- ja taideainei­den kursse­ja. Nyky­lukio toimii yliop­pi­laskir­joi­tusten ehdoil­la. Vähen­tämäl­lä kurssimäärää pakol­li­sista ja syven­tävitä kurs­seista, annet­taisi­in mah­dol­lisu­us opiske­li­joille vali­ta myös pelkän tiedon vastapain­ok­si taitoainei­den kursse­ja. Nykyk­oulu on suurelle osalle luki­o­lai­sista liian raskas.

  52. “Yliopis­tom­aail­mas­sa haikail­laan huip­puyk­siköi­den perään, lukioiden kohdal­la ei oikein kehdata.”

    Toisin päin olisi var­maan myös han­kalaa. Jos joku puhuisi tutk­i­joiden välis­es­tä tasa-arvos­ta, ja että täy­ty­isi pitää huol­ta hitaampi­enkin tutk­i­joiden pär­jäämis­es­tä, saat­taisi yleisöä hymyilyttää.

  53. Mitä sinä Osmo eri­tyis­es­ti halu­aisit tutkit­ta­van, kun kir­joi­tat: “Olisi hyvä saa­da tutkit­tua tietoa siitä, kumpi on parempi.” 

    Mis­sä mielessä parem­pi? Parem­mat tulok­set? Onnel­lisem­mat oppi­laat? Parem­pi jatko-opin­toi­hin hakeu­tu­mi­nen? Halvem­mat yliop­pi­laat? Vähem­män syr­jäy­tyneitä? Enem­män yhdek­sän ällän tyt­töjä? Vähem­män mie­len­ter­veysongelmia? Tasaisem­pi sukupuolijako? 

    Arvauk­seni on, että kaikkea ei voi saada.

    Touko Met­ti­nen

    1. Touko Miet­tiselle:
      Se, että tavoit­teet ovat ris­tiri­itaisia ei tarkoi­ta, etteikö niitä voisi tutkia ja pitäisi tutkia. Kaikkea ei voi saa­da yhtäaikaa, mut­ta noi­ta kaikkia asioi­ta voi kyl­lä tutkia, jot­ta tiede­tään edes, mitä saadaan. Ainakin nuo kaik­ki tavoit­teet voi mis­sa­ta yhtäaikaa.
      Tämä lukoiden jako hyvien ja huono­jen oppi­laiden lukioik­si tehti­in ilman sen suurem­paa selvit­tämistä tai edes keskustelua. Olisi hyvä tietää, oliko ratkaisu oikea.

  54. Kiitos Juk­ka, kun tulit kommentoimaan. 

    Hesarin jut­tu alkoi epäi­lyt­tää niin pahasti, että pyysin Juk­ka O. Mat­ti­laa itse tarken­ta­maan tänne näkemyksiään.

  55. “Ei tuo ope­tushal­li­tuk­sen tutkimus vas­taa kysymykseen.”

    Kumpi nyt siis Osmo on se kysymyksesi?

    Otsikko “Iso vai pieni?”

    vai

    “Onko ysin oppi­laan hyvä men­nä eli­it­tilukioon, jos­sa kaik­ki ovat vähin­tään yhtä hyviä kuin hän ja moni vielä parem­pi sen sijaan, että menisi tavis­ten lukioon, jos­sa hän on tähti?”

    Nämähän ovat eri kysymyksiä! 

    Vas­taus tosin molem­pi­in on sama nuori­son suosi­ma: “Ihan sama!”

    Ysin oppi­laan kannal­ta on siis saman­tekevää, mihin lukioon hän Suomes­sa menee. Suomes­sa koulu­jen välil­lä on vähän ero­ja. Tärkein selit­tävä tek­i­jä yo-tulok­sille on lähtö­ta­so, kuten Kuusela selittää. 

    Ennen lukioon tulemista opiske­li­jat ovat olleet koulus­sa 9 vuot­ta ja nykyään käytän­nössä läh­es kaik­ki ennen sitä esik­oulus­sa. On aika epäre­al­is­tista ajatel­la, että 2½ vuodessa tehdään mis­sään lukios­sa ihmeitä, jos edel­lisen 10 vuo­den aikana ei ole töitä tehty tai kään­täen: Jos on 10 vuot­ta opiskel­tu hyvin, niin toden­näköis­es­ti sitä seu­raa­van 2½ vuo­den jäl­keen tulok­set ovat edelleen hyviä.

    Olen noin 10 vuot­ta lyönyt Exceli­in opiske­li­joiden perusk­oulu päät­tö­todis­tuk­sen keskiar­vo­ja ja yo-tulok­sia. Kuvio graafise­na esi­tyk­senä on vuosit­tain vai­htelee jonkin ver­ran, mut­ta päälin­ja on sama: hyvä perusk­oulus­sa on hyvä yo-kirjoituksissa.

    Välil­lä on iloisia onnis­tu­misia, tsemp­paamisen, näytöhalun ja henkisen kasvun aiheut­tamia posi­ti­ivisia yllätyksiä.

    Toisi­naan on alisuori­tu­mista (jän­ni­tys, seu­rustelu, inten­si­ivi­nen urheilu [erit. jääkiekko] tietokonead­dik­tio jne.). Perusku­vio on kuitenkin sama: perusk­oulus­sa tehty työ palk­i­taan. Jos perusk­oulus­sa on laimin­lyönyt matem­ati­ikkaa, englan­tia ja ruot­sia, niin niiden kir­im­i­nen on vaikeam­paa kuin reaaliaineissa.

    Mon­et (eivät siis kaik­ki) nykypäivänä van­hem­mat eivät ole tarpeek­si kiin­nos­tunei­ta yläk­oul­u­laisen koulunkäyn­nistä. En tarkoi­ta kyt­täämistä, vaan kiin­nos­tus­ta ja kan­nus­tus­ta. Alak­oulun jäl­keen ajatel­laan, että nyt lap­si on niin iso, että hän hoitaa koulun­sa, vaik­ka van­hem­mat eivät siihen huomio­ta kiin­nitä. Osa hoitaa, moni ei.

    On kuitenkin onni, että emme elä Iso-Bri­tan­ni­as­sa, jos­sa kouluil­la on ero­ja ja hei­dän ns. huip­puk­ouluis­saan saadaan huonom­pia tulok­sia kuin Suomessa 

    Koulukeskusteluhan on tule­vis­sa Bri­tann­ian par­la­ment­ti­vaaleis­sa yksi kuumimpia. Britit eivät ymmär­rä, että hei­dän koulu­jär­jestelmän­sä kolme pahin­ta ongel­maa ovat tes­taami­nen, tes­taami­nen ja tes­taami­nen. Neljäs ongel­ma on raskas tarkas­tusjär­jestelmä. Eikä se koulu­jär­jestelmä siel­lä mihinkään muutu.

    1. Totea­mus, että koulu­jen lehdis­tön rapor­toimat erot lukioiden väli­sistä eroista yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa suuri osa selit­tyy eroil­la oppi­la­sainek­ses­sa, ei ker­ro mitään siitä, onko koulu­jen välil­lä eroa oppimis­tu­lok­sis­sa ja jos on, mihin suun­taan. Se ker­too vain, ettei tulok­sia voi päätel­lä noista keskiar­voista vakioimat­ta lähtötasoa.
      Sel­l­aisenkin onnet­toman yri­tyk­sen olen näh­nyt, jos­sa on ver­rat­tu arvosano­jen muu­tos­ta lukioaikana. Jos kympin oppi­las saa lukion pää­tyt­tyä edelleen kympin, ei ole tapah­tunut muu­tos­ta, mut­ta jos kutosen oppi­las saa seiskan, on tya­pah­tunut muu­tos ja jälkim­mäi­nen koulu on parem­pi. Kun mit­ta-asteikko katkaistaan kymp­pi­in, se ei voi paran­tua, vbai­ka oppi­las saisi Nobelin palkin­non lukioaikanaan.
      En tähän hätään kek­si muu­ta meto­dia asian tutkimiseen kuin se, että ver­rataan keskenään suun­nilleen samal­la arvosanal­la lukioon pääs­sei­den men­estys­tä eri kouluis­sa. Ysin keskiar­vol­la sisään tullei­ta on melkein kaikissa lukiois­sa, toi­sis­sa enem­män ja toi­sis­sa vähem­män. Siitää voidaan päätel­lä, miten eri lukiois­sa hei­dän opin­ton­sa sujuvat.
      Eli­it­tik­ouluis­sa ei ole seiskan keskiar­vol­la sisään tullei­ta, joten eli­it­tik­oulu­jen sovel­tumis­es­ta heille ei saa­da näyt­töä, mut­ta muuten lukioiden keskinäisi­in eroi­hin pää­sisi sisään tätä kaut­ta. Oto­skoko ei riit­täisi rankkaa­maan yksit­täisiä lukioi­ta, mut­ta voisimme laskea, kuin­ka suuri osa oppi­laiden välis­es­tä var­i­anssista on koulu­jen välistä ja kuin­ka suuri osa koulu­jen sisäistä var­i­anssia. Minus­ta on ihmeel­listä, ettei täl­laista tutkimus­ta ole tehty. Tai jos on, tulosta ei ole tuo­tu julkiseen, iltapäiväle­htien domi­noimaan keskusteluun.
      Pieni virhelähde tähänkin sisäl­tyy. Perusk­oulus­sa saatu kasi tarkoit­taa eri puo­lil­la maa­ta eri asiaa.

  56. Perusk­oulus­sa saatu kasi tarkoit­taa eri puo­lil­la maa­ta eri asiaa.

    Kyl­lä! Tätä on tutkit­tu val­takun­nal­isin tasokokein. Pohjois- ja Itä-Suomes­sa saa vähem­min tiedoin parem­pia arvosano­ja. Ero voi olla jopa kak­si pykälää. SYK:n päät­tö­todis­tuk­sen kahdek­sikko voi vas­ta­ta Tuupo­vaaran yläas­teen kymppiä. 

    Tämän lisäk­si pojat saa­vat etenkin kielistä parem­pia arvosano­ja heikom­min suorituksin kuin tytöt koko Suomen tasolla. 

    On huomioita­va myös ns. pärstäk­er­roin-efek­ti. Per­soon­al­la voi olla vaiku­tus­ta suun­taan tai toiseen sem­minkin, jos kyseessä on rajat­a­paus. Kak­si oppi­las­ta keikkuu siinä kasin tun­tu­mas­sa. Miel­lyt­täväm­mälle tipah­taa ysi, opet­ta­jan mielestä ärsyt­tävälle tyyp­ille seiska.

    Saat­taa olla ole­mas­sa myös “se on niin hyvä/huono kaikessa”-ilmiö. Oma­l­la pojal­la oli perusk­oulun päät­tö­todis­tuk­ses­sa yhtä ainet­ta luku­unot­ta­mat­ta kaik­ki kymp­piä, myös kaik­ki taito- ja taideaineet. En nyt halua sanoa, etteikö poi­ka niitä olisi ansain­nut. Tuli kuitenkin väistämät­tä mieleen, että oli opet­ta­jien kesku­udessa sel­l­aises­sa maineessa, että jokaiki­nen töher­rys kuvis­tun­nil­lakin arvioiti­in kympik­si yleisen maineen perusteella.

    Tasa-arvoista arvioin­ti ei totis­es­ti ole, jos joku niin on luul­lut. Yhteishaku ei toi­mi oikeu­den­mukaiselta pohjalta.

  57. Tääl­lä on muu­ta­ma hep­pu muis­tel­lut olleen­sa huip­pu­lah­jakas, mut­tei oppin­ut tekemään töitä kun luokas­sa oli taviksi­akin.

    Tämä tulk­in­ta on väärä, ainakin mitä omaan tek­sti­i­ni tulee. Itse kävin lukioni Tam­pereen huonoim­mas­sa (ainakin se on ollut siel­lä poh­jal­la viime­vu­osien ver­tailus­sa) lukios­sa. Siel­lä syn­tyi sel­l­ainen tunne että on huip­pu­lah­jakas, vaik­ka onkin oikeasti keskinkertaisuus. 

    Sel­l­ainen tunne tekee ihmis­es­tä tarpeet­toman laiskan. Mik­si viit­sisi tehdä yhtään mitään, jos kuitenkin voi tun­tea ole­vansa paras? Mik­si kukaan tek­isi läksyjä tai lask­isi lasku­ja, kun pär­jää ilmankin? Nuoret reagoi­vat kan­nus­timi­in, ja koke­mus siitä, että on jotenkin tosi hyvä (vaik­ka ei olisikaan) ei kan­nus­ta tekemään yhtään mitään tul­lak­seen paremmaksi. 

    Onnek­seni ehdin vielä opetel­la yliopis­toaikanani tekemään töitä oppimisen eteen. Nyt kun kat­se­len noi­ta opiske­li­joi­ta, niin aika moni ei viit­si pan­na tikkua ris­ti­in. En tiedä mis­tä siinä on kyse; onko kyse saman­lais­es­ta harhais­es­ta koke­muk­ses­ta, joka min­ul­la oli lukion jäl­keen, vai mistä.

  58. Osmo Soin­in­vaar­alle:
    Olen use­ana vuon­na kir­joit­tanut Suomen Kult­tuuri­ra­has­tolle puoltokir­jeitä koskien FT Markku Koskisen tutkimu­sai­het­ta “Onko kool­la väliä? Tutkimus lukioiden opiske­li­jamäärän sekä niiden palve­lu­ta­son, tulok­sel­lisu­u­den ja taloudel­lisu­u­den väli­sistä yhteyk­sistä”. Rahaa ei vain ole tutkimuk­seen myönnetty.
    Kun parhail­laan sumeilemat­ta yhdis­tel­lään lukioi­ta, olisi hyvä saa­da myös tutkimusti­etoa päät­täjien avuk­si. On Suomes­sa var­masti tutkit­tu turhempaakin.
    Eräs ihmeelli­nen asia on, että pienis­sä lukiois­sa suorite­taan huo­mat­tavasti enem­män kursse­ja kuin suurem­mis­sa (ja nämä ovat aivan taval­lisia kun­non lukiokursse­ja eikä mitään hötöä). Alle 80 kurssi­in tyy­tyy suurem­mis­sa lukiois­sa yli 75 % opiske­li­joista, mut­ta pienis­sä vain run­saat 60 %. Vas­taavasti vähin­tään 85 kurssia valin­nei­den osu­us on pienis­sä lukiois­sa puolitoista‑, jopa kaksinker­tainen ver­rat­tuna suurem­pi­in lukioi­hin (OPH: Luokat­toman lukion toimivu­us 2005, sivu 14: http://193.166.43.17/instancedata/prime_product_julkaisu/oph/embeds/47263_luokluktoim.pdf).
    Edel­lä san­ot­tu on hyvä pitää mielessä, kun julk­isu­udessa jatku­vasti ikäänkuin itses­tään­selvyytenä vähätel­lään pien­ten lukioiden kurssitarjontaa.
    Pieni Kris­ti­inankaupun­gin lukio sijoit­tui kevään 2008 MTV3:n lukioiden rank­ing-lis­toil­la kol­man­nek­si, vaik­ka se toimii käytän­nössä ilman keskiar­vo­ra­jaa. Pakol­lis­ten ainei­den HS-listal­la sijoi­tus oli 11.
    MTV3:n lista on pie­nille lukioille suo­tu­isampi, kos­ka se perus­tuu kaikki­in kir­joitet­tavi­in aineisi­in ja pienis­sä lukiois­sa kir­joite­taan tyyp­il­lis­es­ti paljon aineita.

  59. Heh…

    Ehkä sitä rahaa tulisi parem­min, jos vai­h­taisitte tutkim­iuk­sen työn­i­men vähem­män kaksimieliseksi.

  60. Oli­pa yllät­tävä tieto tuo suurten lukioiden yliop­pi­laiden kurssimäärä. Minä opetan pienessä maaseu­tu­lukios­sa äidinkieltä ja olen myös opo. Melkein kaik­ki tämän kevään yliop­pi­laani ovat tehneet enem­män kuin 75 kurssia, suurin kurssimäärä on 92 kurssia. Eikä noi­hin kurs­sei­hin mah­du mitään höt­töä, sil­lä sel­l­aista ei mei­dän lukios­sa ole tarjolla. 

    Jokainen opet­ta­ja miet­tii sovelta­vat kurssin­sa niin, että ne tuke­vat muiden kurssien sisältöjä mut­ta tuo­vat samal­la vai­htelua luki­o­laisen koulupäivi­in. Vuosit­tain meil­lä tar­jo­taan parikym­men­tä kouluko­htaista kurssia, niin syven­täviä kuin soveltaviakin. 

    Oppi­laat ovat myös innokkaasti osal­lis­tuneet vuosikau­sia eri­laisi­in Come­nius-han­kkeisi­in muu­ta­man euroop­palaisen yhteistyök­oulun kanssa. Oppi­lai­ta lukios­samme on vai­hdellen vuosit­tain sadan molem­min puolin. 

    On välil­lä aika väsyt­tävää puo­lus­taa omia oppi­laitaan, jot­ka ovat oman koulun­sa valin­neet sitä kum­mallista käsi­tys­tä vas­taan, että he ovat jotenkin valmi­ik­si epäon­nis­tunei­ta niin tehtyään. He opiskel­e­vat ilois­es­ti, saavut­ta­vat lakkin­sa ja pää­sevät opiskele­maan yliopis­toon ja ammat­tiko­rkeak­oulu­un siinä kuin iso­jen lukioiden ylioppilaatkin. 

    Ja se, mitä Kari sanoi aiemmnin siitä, miten perusk­oulun päät­tö­todis­tuk­sen keskiar­vo kor­reloi vah­vasti yliop­pi­las­todis­tuk­sen kanssa, on mei­dänkin lukios­samme havait­tu joka kevät.

  61. Tietämät­tä Tm:n yliop­pi­las­tu­lok­sia on tietysti vaikea ottaa kan­taa hänen kommenttiinsa. 

    Sanois­in kuitenkin, että “keskinker­taisu­us” ei tekemät­tä mitään läpäise lukio­ta sääl­lis­es­ti. Sääl­lisel­lä tarkoi­tan ehkä sel­l­aista cum laude ‑tasoa.

    Ei ole tietysti ole­mas­sa mitään viral­lisia rajo­ja sille, mihin keskinker­taisu­us lop­puu ja lah­jakku­us alkaa, ja eri alueil­la voi kyky omak­sua asioi­ta vai­hdel­la paljonkin. Myös mitään tekemät­tömyys pitäisi määritel­lä: käykö tun­neil­la, lukeeko jonkin ver­ran kokeisi­in.. jne. 

    Mut­ta epäilen­pä vah­vasti, että Tm vähät­telee nyt ron­skisti itseään — on var­masti lah­jakas ihmi­nen määritelti­in se nyt mil­lä tahansa järkeväl­lä tavalla.

  62. Yli sadankaan kurssin suori­tus ei ole mah­dot­to­muus, kun opiske­li­jat ovat tot­tuneet itsenäiseen ja etäopiskelu­un ja opet­ta­jat kan­nus­ta­vat siinä sivussa.
    Vahinko, että edel­lisen vies­ti­ni link­ki ei näytä vievän per­ille. Julka­isu löy­tyy kuitenkin hel­posti googlet­ta­mal­la “Luokat­toman lukion toimivu­us 2005”.
    Pie­nil­lä lukioil­la on todel­lakin paljon kan­sain­välisiä yhteyk­siä. Jos Leila lai­tat min­ulle sähkö­pos­tia, voin lähet­tää lisää mate­ri­aalia tuke­maan pyrkimyk­siäsi opiske­li­joitte­si kannustamisessa.

  63. Meil­lä Kirkkon­um­mel­la asia on ajanko­htainen, joten seru­aan keskuste­lau, vaik­ka omat lapseni ovat jo aikuisia. Meil­lä on “suuri“lukio, Porkkalan lukio (400 opp­pi­las­ta, vuosilu­ok­ka n 150, muis­taak­seni) ja pieni lukio eli Masalan peruk­spoulun yhtey­dessä toimi­va tietoekni­ik­ka- ja grafi­ikkalukio. Ja lisäk­si pieni ruåtsinkieli­nen lukio ja Porkkalan lukion aikuislinja.

    On puhutu näi­den kah­den lukion yhdis­tämis­es­tä. Porkkala saa hyvää oppi­la­saines­ta ja kul­lu yo-tulokissa parhaim­paan neläjän­nek­seen, luku­unot­ta­mat­ta it-puol­ta Masala saa heikom­paa ja eri­tyi­esti ulkokunt­laisia . Toisaal­tas it-pouolel­la lukio antaa hvytä eväät, ja poikieni kaveri mm. on siltä poh­jal­ta luonut hyvin men­estyvän it-yrityksen.

    En ole seu­ran­nut keskustelua, mut­ta pitäisin parem­pana Masalan lukion kehit­tämistä. Viereen on raken­net­tu mm. Sund­ber­gin alue, ja oppi­laspo­h­ja laa­je­nee. Kirkkon­um­mi­han kas­vaa hyvää, vähän liiankin hyvää vauh­tia. Ja meil­lä on asukaspo­h­jaa kahdelle luki­olle. Jotenkin vähän elätän toivoa, että isom­pi lukio pitäisi Masalaa päivisin vähän eläväm­pänä. Nämä ovat kaukaa Maslas­ta ajatel­tu­ja ajatuksia.

  64. Kir­joitin yliop­pi­laak­si 12 vuot­ta sit­ten. Lukion paras anti jatko-opin­to­jen ja työelämän kannal­ta taisi olla ihmis­suh­teet. Sil­lä ei ole mielestäni väliä, oppi­iko jotakin asi­aa ehkä 20% parem­min vai huonom­min. Aina voi oppia tarvit­taes­sa lisää, mut­ta lukios­sa syn­tyvät tiivi­it ihmis­suh­teet voi luo­da vain kerran. 

    Suosit­te­len “eli­it­tilukioi­ta” juuri ihmis­suhtei­den ja ilmapi­irin takia. Sil­lä ei ole mitään merk­i­tys­tä, kir­joi­tatko hyvästä lukios­ta M vai L paper­it, vaan sil­lä että olet hyvä tyyp­pi ja tun­net oikeat ihmiset.

  65. KariR,

    Britit eivät ymmär­rä, että hei­dän koulu­jär­jestelmän­sä kolme pahin­ta ongel­maa ovat tes­taami­nen, tes­taami­nen ja tes­taami­nen. Neljäs ongel­ma on raskas tarkastusjärjestelmä.

    Ker­toisitko tästä lisää? Tämä kiin­nos­taa min­ua todel­la kovasti ja var­masti monia muitakin. 

    Mikä tarkas­tusjär­jestelmä? Mitä tes­tataan, tes­tataan ja tes­tataan? Kuin­ka usein ja miksi?

  66. Mut­ta epäilen­pä vah­vasti, että Tm vähät­telee nyt ron­skisti itseään — on var­masti lah­jakas ihmi­nen määritelti­in se nyt mil­lä tahansa järkeväl­lä taval­la.

    Vähät­te­len ja en. Vähät­te­len suh­teessa yleiseen pop­u­laa­tioon, so. suh­teessa aikanaan kanssani samaa lukio­ta käyneisi­in. Sen­si­jaan en vähät­tele sitä ns. huip­pu­lukioiden oppi­laisi­in näh­den. Siinä joukos­sa olisin ollut keskinker­taisu­us. Tai siis, myöhem­min olinkin. Meil­lä oli matikan opiske­li­jois­sa Päivölän matem­ati­ikkalin­jalaisia aika mon­ta. Aloit­taes­sani opin­not men­estyin ensin tosi hyvin, mut­ta kun men­ti­in vähän pidem­mälle, tajusin että töitä on tehtävä ja silti jäin porukas­sa keskitasolle. 

    Toisen vuo­den paikkeil­la luin ja laskin yötä päivää jos­sain vai­heessa, mut­ta parhaim­mis­toon ei ollut silti asi­aa, joten päätin lopet­taa turhan pin­got­tamisen. Ei minus­ta tul­lut oikeaa matemaatikkoa mil­lään, vaik­ka kuvit­telin ensim­mäisen vuo­den jäl­keen vielä, että kyl­lä minä nyt niin lah­jakas olen, että hoidan hom­man koti­in. Lah­jakas voin olla, jotain luokkaa yhden tai kah­den pros­entin joukos­sa, mut­ta en sitä teräv­in­tä kärkeä. Aina löy­tyy joku, joka on fik­sumpi, jol­la pää toimii parem­min ja tarkem­min, nopeam­min, on parem­pi muisti jne jne. 

    Point­ti oli se, että lukioaikana kuvit­telin, ettei ehkä löy­dy. Sel­l­ainen tekee ihmis­es­tä ylim­ielisen, sel­l­aisen, jon­ka pään­sisäl­lök­si arvel­laan jotain nestemäistä ja keltaista. Valitet­tavasti siitä omi­naisu­ud­es­ta on vaikea oppia pois.

  67. Mei­dän luki­ol­la ei sinän­sä ole mitään hätää, olemme muut­tovoit­tokun­nas­sa. Mei­dän oppi­laamme ovat motivoitunei­ta, he ovat tosi­aan oman lukion­sa tietois­es­ti valin­neet. Mut­ta tämä asenne, että vain iso on kau­nista, on niin tart­tuvaa. Kun matkaa suuren kaupun­gin suuri­in lukioi­hin on vajaa tun­ti, jotkut ysilu­okkalaiset sinne haikail­e­vat, eri­tyis­es­ti tytöt — juuri samas­ta syys­tä kuin pääkaupunkiseudun nuoret keskikaupungille. Aika kuluu liiken­nevä­lineis­sä ja kaupungilla notku­mises­sa. No, se on sitä, mitä nämä nuoret tah­to­vat. Likikään kaikille ei ole lop­ul­ta niin väliä, mikä se lukio on, johon he kaupungis­sa pää­sevät. Eivätkä he val­in­tavai­heessa juuri tai­da lukion kurssi­tar­jot­timia tutkia. Eli­it­tilukioi­ta tässä maas­sa on vain kymmenkunta.

  68. Tiedemiehelle:
    Ennen­van­haan kun oppik­oulu­unkin pyrit­ti­in, eli­it­tiop­pik­oulut har­avoivat esimerkik­si täältä Turus­ta kaikkien luokkien 3 — 5 paras­ta oppi­las­ta. Paris­sa vuodessa nekin lapset oli saatet­tu siis­ti­in gaussin käyrään ja huonoim­mille voiti­in ruve­ta ehto­ja lait­ta­maan. Sinäkin olisit halun­nut päästä nopeam­min siihen 1 — 2 %joukkoon gaus­sitet­tavak­si, ettei olisi nous­sut kusi päähän? 

    Ekan postauk­sesi perus­teel­la kuitenkin uskon, että tämä on vain se matem­ati­ik­ka-osu­us, mut­ta että et mon­es­ta muus­ta syys­tä ole ollenkaan pahoil­lasi siitä, että olet tul­lut käyneek­si Tam­pereen huonoim­man lukion, etkä esimerkik­si Päivölää?

    Touko Met­ti­nen
    Lukion­sa laiskotel­lut, mut­ta ei ole tul­lut ajatelleek­si, että asi­as­ta­han voisi syyt­tää lukiota

  69. “Pieni virhelähde tähänkin sisäl­tyy. Perusk­oulus­sa saatu kasi tarkoit­taa eri puo­lil­la maa­ta eri asiaa.”

    Virhelähde ei ole pieni, eikä tarvitse men­nä maan eri puolille.

    Val­takun­nal­liset kokeet ker­toisi­vat tilanteen.

  70. Iso vai pieni lukio?

    Mielestäni iso ja suosit­tu ja pieni ja epä­su­osit­tu ole vält­tämät­tä pare­ja — joku kor­re­laa­tio var­maan on — eri­tyis­es­ti suuris­sa kaupungeis­sa, jos­sa heikko virkamiesjo­hto antaa suosit­tu­jen lukioiden paisua rak­en­ta­mal­la lisää ja han­kki­mal­la lisäti­laa ympäröivistä kiin­teistöistä. Ja ylläpitää samaan tarkoituk­seen seiniä ja henkilökun­taa myös reunalukiossa. 

    Rehtorit joskus puhu­vat, että lukion ideaa­likoko luku­järjestys- ja kurss­inäkökul­mas­ta ete­nee “tas­an­teelta” toiselle — esim. 350 — 470 — 600. Luvut ovat ihan hatus­ta, mut­ta aja­tus on siis tämä. Eli väli­paikois­sa lisäop­pi­las­ta on vain hait­taa kunnes saavute­taan uusi taso. 

    Touko Met­ti­nen
    luki­o­laisen isä
    (Poi­ka muuten hen­gailee amis­lais­tenkin kanssa. Pitäisiköhän kehot­taa verkos­toi­tu­maan paremin?)

  71. Minus­ta yksi­no­maisen lukiok­oulu­tuk­sen val­it­sem­i­nen on jo sinän­sä erikois­tu­mista tieteisi­in. Jos halu­aaa jo tässä vai­heessa yliopis­to-opin­to­ja, eikö niitä tulisi jär­jestää lähiyliopis­ton kanssa samaan tapaan kuin nyt tehdään ammat­tik­oulu­jen kanssa? Nykyiset “erikois­lukio­than” tarkoit­ta­vat lähin­nä eri­laisi­in har­rasteisi­in pain­ot­tuvia lukioi­ta, eikä näil­lä tai­da olla kovin suur­ta tieteel­listä pain­oar­voa joitakin taidelukioi­ta lukuunottamatta.

  72. Riku, ihanko tot­ta tah­toisit perusk­oulu­unkin ylkkärit? Kenen etu se olisi? Mihin sitä mit­taus­ta tarvittaisiin? 

    Touko Met­ti­nen, olen samaa mieltä tuos­ta tasan­nea­jatuk­ses­ta. On var­masti ole­mas­sa tietyt opti­m­it koulun koolle. Samaa mieltä olen myös siitä, mikä on koulun vas­tuu ja merk­i­tys, mikä oppi­laan oma vas­tuu omas­ta oppimisestaan. 

    Nämä oikeat verkos­tot tun­tu­vat hyvin vierail­ta lukion opet­ta­jana. Ehtivät nuoret verkos­toitua liike-elämän näkökul­mas­ta siel­lä teknil­lisessä ja kaup­pati­eteel­lisessäkin. Lukio on ihmisenä kasvun aikaa, ennen kaikkea. Sil­loin omak­su­tut arvot ja asen­teet ovat varsin pysyviä.

  73. ““Yliopis­tom­aail­mas­sa haikail­laan huip­puyk­siköi­den perään, lukioiden kohdal­la ei oikein kehdata.”

    Toisin päin olisi var­maan myös han­kalaa. Jos joku puhuisi tutk­i­joiden välis­es­tä tasa-arvos­ta, ja että täy­ty­isi pitää huol­ta hitaampi­enkin tutk­i­joiden pär­jäämis­es­tä, saat­taisi yleisöä hymyilyttää.”

    Mites noiden peru­sopiske­li­joiden kohdal­la? Yliopistop­u­dokkaiden (tun­netaan mm. ikuisi­na teekkareina ja grad­ua vaille mais­tere­ina) pär­jäämis­es­tä vis­si­in kuitenkin huol­ta kannetaan.

  74. Ekan postauk­sesi perus­teel­la kuitenkin uskon, että tämä on vain se matem­ati­ik­ka-osu­us, mut­ta että et mon­es­ta muus­ta syys­tä ole ollenkaan pahoil­lasi siitä, että olet tul­lut käyneek­si Tam­pereen huonoim­man lukion, etkä esimerkik­si Päivölää?

    Mon­es­ta syys­tä olen, mon­es­ta en. Harmis­sani olen lähin­nä siitä, että koin pitkään täysin aiheet­tomasti, ettei koulunkäyn­nin eteen tarvitse tehdä oikein mitään. En ole harmis­sani esimerkik­si siitä, että min­ul­la on kohtu­ullisen hyvä yliop­pi­las­todis­tus siitä huoli­mat­ta, enkä siitä, että pääsin sil­lä opiskelemaan. 

    Tilas­tol­lis­es­ti ajatellen luulen, että olisi parem­pi, että min­un kaltaisiani tapauk­sia olisi mah­dol­lisim­man vähän.

  75. Leila ihmettelee:

    Mihin sitä mit­taus­ta tarvittaisiin?

    Yhteishaun tasa-arvoisu­u­teen! Numerot perusk­oulun päät­tö­todis­tuk­ses­sa ovat riip­pu­vaisia nyt ilman­su­un­nas­ta, sukupuoles­ta, opet­ta­jan asen­teista ja oppi­laan niistäkin yksilöl­li­sistä omi­naisuuk­sista, jot­ka eivät liity osaamistasoon. 

    Olisitko Leila valmis myös pois­ta­maan yliop­pi­laskir­joituk­set? Mihin niitä tarvitaan?

    Yliopis­toon pyrit­täisi­in siis lukion päät­tö­todis­tuk­sel­la. Poikani (täy­del­lisen laiska tapaus)sai lukion päästö­todis­tuk­seen kurssien keskiar­vok­si hyvästä lukios­ta noin kutosen luokkaa keinona mm. lintsa­ta n. kol­ma­sosa tun­neista, kir­joit­ti kuitenkin magna-paperit. 

    Pojan kaveri, joka tulee Helsin­gin läh­es huonoim­mas­ta lukios­ta, kir­joit­ti vähän huonom­min ja päät­tö­todis­tus oli kasi puoli. 

    Aina voidaan saivarel­la tilan­neko­htaisil­la tek­i­jöil­lä kir­joituk­sis­sa, mut­ta ei tämä mikään yksit­täistapaus ole. Tietysti voi ajatel­la, että koulun tulee mita­ta myös tun­nol­lisu­ut­ta ja ahkeru­ut­ta. Siinä tapauk­ses­sa päät­tö­todis­tuk­sen arvosanat ovat rel­e­vantimpia kuin yo-kirjoitusten. 

    (Jos jollekin jäi nyt mieleen se min­un kympin poikani, niin tämä on toinen poikani. Ehkä ome­nat eivät kauak­si puus­ta putoa, mut­ta toi­sis­taan kauak­si näköjään kyl­lä tipahtelevat)

  76. Eli­na, onko joku lah­jakas oppi­las jäänyt pait­si lukiopaikkaa? Onko joku jäänyt lop­ullis­es­ti pait­si ammat­tik­oulu­paikkaa? Kuin­ka moni on tosi­aan joutunut kär­simään siitä todis­tuk­ses­ta, jon­ka on perusk­oulus­ta saanut? Mil­laiset kokeet pitäisi perusk­oulun päät­teek­si olla, jot­ta niil­lä saataisi­in todel­li­nen osaami­nen näkyvi­in? Mis­sä aineis­sa ysilu­okkalaiset pitäisi tes­ta­ta? Olisiko tosi­aan tarpeen koko nuorten ikälu­ok­ka tes­ta­ta monis­sa aineis­sa vain sik­si, että muu­tami­in lukioi­hin ja joi­hinkin ammat­tik­oulun lin­joi­hin on moninker­tais­es­ti tuli­joi­ta aloi­tu­s­paikkoi­hin näh­den? Kuka sen pros­essin mak­saa? (Yliop­pi­laskir­joituk­sethan rahoit­taa kunkin vuo­den kir­joit­ta­jat: 23 euroa kir­joi­tusker­ta, 27 euroa kir­joitet­ta­va aine. Jokainen voi laskea, mitä kokei­den jär­jestämi­nen mak­saa, kun kir­joit­ta­jia on keväisin noin 35 000 ja jokainen heistä kir­joit­taa esimerkik­si neljä ainetta.)

    Joku aiem­min juuri kir­joit­ti siitä, miten Englan­nin koul­u­laitok­sen iso ongel­ma on jatku­va tes­taami­nen. Sitä virhet­tä ei kan­na­ta suo­ma­laiseen perusk­oulu­un tuo­da. On luotet­ta­va opet­ta­jien ammat­ti­taitoo myös arvostelus­sa. Yksit­täistapauk­sis­sa voi tietenkin näkyä ero­ja, mut­ta isois­sa otok­sis­sa niitä ei kuitenkaan ole. Ja jos Pohjois-Suomes­sa onkin “helpom­mat ysit”, oppi­laat ovat siel­lä samal­la viival­la hakies­saan koului­hin. Har­va heistä tulee helsinkiläis­ten kanssa kilpailemaan. 

    Yliop­pi­laskir­joituk­set ovat syn­tyneet yliopis­to­jen sisään­pääsyn tarpeeseen. Nykyään on pääsyko­keet. Siinä mielessä niistä voitaisi­in vaik­ka luop­uakin. Mut­ta jot­ta val­in­tapros­es­si olisi monipuolisepi — ja sitä myöten myös oikeu­den­mukaisem­pi ja vähem­män stres­saa­va — on parem­pi, että on ole­mas­sa nämä kolme näyt­töä edelleen: päät­tö- ja yo-todis­tus ja pääsykokeet.

  77. Englan­nis­sa tes­tataan oppi­lai­ta lukuisia ker­to­ja perusk­oulu-uran aikana Suomen ylp­päri­tyyp­pi­sis­sä kokeis­sa. Niitä osuu yhdek­sään vuo­teen muis­taak­seni 6 — 7. 

    Olen puhunut tästä jatku­vas­ta tes­taamis­es­ta lukuis­ten englan­ti­l­a­siten opet­ta­jien ja rehtor­ei­den kanssa, enkä ole tavan­nut yhtäkään, joka olisi sitä mieltä, että tes­taami­nen olisi hyvä asia. He käyt­tivät siitä sanon­taa, että on mieletön­tä kurkkia uuni­in koko ajan kun pais­taa kakkua.

    Suomen ylp­päre­itä on usein kri­ti­soitu siitä, että ne ohjaa­vat liikaa ope­tus­ta: ops on täysi ja lukion opet­ta­jat koet­ta­vat ahtais­sa puit­teis­sa huole­htia siitä, että “kaik­ki on käy­ty läpi”. Se ei mis­sään tapauk­ses­sa ohjaa hyvään oppimiseen. Koe, joka monipuolis­es­ti mit­taisi kaikkia opetet­tavia asioi­ta, on erit­täin kallis tehdä ja viime kädessä sekin kuitenkin olisi kokeen kor­jaa­jan sub­jek­ti­ivista tulkintaa. 

    Englan­nis­sa oppi­laat ohjataan tähän rum­baan vähin­tään joka toinen vuosi, koulu­jen tulok­set ovat julk­isia, mikä ajaa kaik­ki koulut veriseen kil­pailu­un oppi­laista ja vääjäämät­tömään polar­isaa­tioon. Tältä sivul­ta pääsee koulu­ver­tailui­hin:http://www.dcsf.gov.uk/performancetables/ Heikoim­mil­la alueil­la on tietenkin heikoim­mat koulut, ja hal­li­tus koet­taa välil­lä kep­piä ja välil­lä porkkanaa, mut­ta kun suo­ma­lais­es­takin tutkimuk­ses­ta voi lukea: merkit­tävin tek­i­jä koulumen­estyk­selle on oppi­laan sosi­aa­li­nen taus­ta. Itse asi­as­sa pelkästään äidin koulu­tus­ta­so riit­ti selit­tämään melkein kokon­aan men­estymisen tai menestymättömyden. 

    Tes­taami­nen tuli Englan­ti­in uus­lib­er­aalin poli­ti­ikan mukana. On varsin laa­ja joukko ihmisiä, jot­ka ovat sitä mieltä, että tiukem­mat vaa­timuk­set ja kuri aut­ta­vat, jos tulok­set eivät miel­lytä. Sel­l­aisia äänen­pain­o­ja ei ole tästäkään ketjus­ta vaikea löytää.

    Tot­takai meitä opet­ta­jia har­mit­taisi se, että työmme tuolok­sia arvioitaisi­in julkises­ti, mut­ta ainakin min­ua vaivaa siinä tämän henkilöko­htaisen harmis­tuk­sen lisäk­si muut seikat. 

    1. Koe ei voi mita­ta koko opsia, mut­ta luon­nol­lis­es­ti rupeaisin toim­i­maan enem­män kokeen kuin opsin suun­taan. (Tänään esimerkik­si olisi pitänyt analysoi­da Min­na Can­thia ysien kanssa, mut­ta kat­soin parem­mak­si puhua kah­den kesken erään oppi­laan kanssa HÄNEN HENKILÖKOHTAISISTA ASIOISTAAN. (POISTIN TEKSTIÄ JA KORJASIN TIETOSUOJASYISTÄ/OS) Jos min­un luokkaani odot­taisi kansalli­nen koe, jos­sa saat­taisi olla kysymys Kaup­pa-Lopos­ta, olisin ehkä valin­nut toisin. Toimin opsin mukaan, mut­ta kokeessa olisi ilmen­nyt, että Min­na C. on huonos­ti käsitelty.) 

    2. Oppi­laiden taus­ta ja “laatu” vaikut­taisi­vat tulok­seen määräävästi. Tähän on esitet­ty sitä, että voisi­han ne oppi­laat tes­ta­ta koulu­un tul­lessa ja kat­soa kehi­tys­tä. Valitet­tavasti kaikki­in testei­hin sisäl­tyvät samat ongel­mat — ei alkutestikään mikään jumalansana ole — ja niistä tulisi sit­ten eskarei­den ja ala-astei­den päättökokeita.

    3. Kuvit­teleeko joku, että julkises­ti huonok­si rankat­tu koulu “ryhdis­täy­tyy” ja rupeaa opet­ta­maan parem­min? Kun lop­pu­jen lopuk­si koulu­un hakeu­tu­vat enää niiden lapset, jot­ka eivät ole osan­neet tai välit­täneet seu­ra­ta koulukeskustelua. Maa­han­muut­ta­jien ja juop­po­jen lapset. 

    Tämähän tietenkin kavah­dut­taa kaik­ki lap­sien­sa men­estymis­es­tä kiin­nos­tuneet van­hem­mat, joiden mielestä verkos­toi­tu­mi­nen pitää aloit­taa mielel­lään englan­ninkielis­es­tä (tai ran­skan-) leikkik­oulus­ta — lukios­sa olet aut­ta­mat­ta myöhässä. Vaa­di­taan kokei­ta ja rankin­git nettiin. 

    Koulumaail­mas­sa vaikut­taa “mam­mak­er­ho”, joka jokaises­sa isom­mas­sa kaupungis­sa keskenään pohtii ja on ver­tailevinaan ope­tus­ta — mut­ta todel­lisudessa ver­tailee sosi­aal­isia verkos­to­ja. He halu­a­vat (ymmär­ret­tävästi) lapsen­sa muiden mukavien ja asiansa hoitavien per­hei­den pari­in, jot­ta tun­neil­la olisi työrauha ja van­hempain puffetis­sa olisi tuoret­ta kakkua. Jos he saa­vat tah­ton­sa läpi, suomen kah­tiarepey­tymi­nen on tosi­a­sia — nyt se on esimerkik­si Helsingis­sä läh­es totta. 

    Tämä on yhteiskun­nalli­nen arvokysymys. Halu­atko sinä sel­l­aisen Suomen, jos­sa työt­tömät ja maa­han­muut­t­jat tap­pel­e­vat keskenään samaan aikaan kun toisaal­la verkos­toidu­taan leikkik­oulus­ta läh­tien ja ihme­tel­lään sosi­aal­i­tur­van avokätisyyt­tä? Suomen PISA-men­estys ja ehkä myös osa nykyis­es­tä hyv­in­voin­nista on mielestäni perusk­oulun ansio­ta. Perusk­oulua ovat romut­ta­neet eri­tyis­es­ti 90-luvun lama ja samanaikaiset kokoomus­laiset ope­tus­min­is­ter­it: Uosukainen ja Heinonen. Ja tietenkin slum­mi­ut­ta­va kaavoitus ja maa­han­muut­ta­jien asut­tamien joillekin alueille.

    Touko Met­ti­nen
    Päästin­päs lempiaiheeseen

  78. Leila kysyy:

    Eli­na, onko joku lah­jakas oppi­las jäänyt pait­si lukiopaikkaa?

    Ei lah­jakas oppi­las ole jäänyt toden­näköis­es­ti ilman lukiopaikkaa, mut­ta ei ehkä ole päässyt epäoikeu­den­mukaisen arvioin­nin takia halu­a­maansa lukioon. 

    Enkä tarkoit­tanut vain lah­jakkai­ta, vaan ihan jokaik­istä oppi­las­ta. Ammatil­li­sis­sa oppi­laitok­sis­sakin on paljon suosit­tu­ja lin­jo­ja ja haku tapah­tuu vain perusk­oulun päät­tö­todis­tuk­sen pohjalta. 

    Kun arvioin­ti on osit­tain kiin­ni edel­lä mainit­semis­tani seikoista (alueel­liset erot, sukupuoli), niin tot­ta kai joku aina siitä kärsii. 

    Luulisi Leilan alal­la toimi­vana tietävän arvioin­nin prob­lemati­ikas­ta ja myös siihen liit­tyvästä tutkimuk­ses­ta. Tuupo­vaaran pojan kymp­pi äidinkielestä vas­taa usein pääkaupunkiseudun hyvän asuinalueen tytön kasia. Yhden numeron erot ovat paljolti sat­tuman­varaisia, mut­ta paina­vat keskiar­vos­sa ratkaisevasti. 

    Val­takun­nal­lis­ten testien perus­teel­la tämä on todet­tu koko ikälu­okan kat­tavil­la aineis­toil­la. Lisäti­etoa saa ainakin Jyväskylän kas­va­tusti­eteel­lis­es­tä tiedekunnasta.

  79. Touko ker­too työpäivästään: 

    Tänään esimerkik­si olisi pitänyt analysoi­da Min­na Can­thia ysien kanssa, mut­ta kat­soin parem­mak­si puhua kah­den kesken erään oppi­laan kanssa.

    Mitä muu luok­ka sit­ten teki täl­lä aikaa?

    Opet­ta­jan ei pidä ottaa asi­ak­seen sel­l­aista, joka hänelle ei kuu­lu. Ei opet­ta­ja ole psykolo­gi tai sairaan­hoita­ja. Nuori pitää täl­laises­sa tilanteessa ohja­ta saa­maan ammat­ti­a­pua tilanteen aku­ut­tius huomioon ottaen vaik­ka ter­vey­den­huol­lon päivystyk­seen, jos tilanne on kri­isiy­tynyt. Jos tilanne voi odot­taa, niin koulup­sykologille, ter­vey­den­hoita­jalle tai ainakin kuraat­to­rille aika mah­dol­lisim­man pian. 

    En minä hyväksy sitä, että oppitun­ti jää pitämät­tä sen takia, että opet­ta­ja toimii ter­apeut­ti­na yhdelle ihmiselle. 

    Ei ole hänen tehtävänsä.

  80. “Mil­laiset kokeet pitäisi perusk­oulun päät­teek­si olla, jot­ta niil­lä saataisi­in todel­li­nen osaami­nen näkyvi­in? Mis­sä aineis­sa ysilu­okkalaiset pitäisi testata?”

    Eikö nykyään ole enää val­takun­nal­lisia kokei­ta ysiluokkalaisille?

  81. Touko Met­ti­nen:

    Tämä on yhteiskun­nalli­nen arvokysymys. Halu­atko sinä sel­l­aisen Suomen, jos­sa työt­tömät ja maa­han­muut­t­jat tap­pel­e­vat keskenään samaan aikaan kun toisaal­la verkos­toidu­taan leikkik­oulus­ta läh­tien ja ihme­tel­lään sosi­aal­i­tur­van avokätisyyttä?

    häh? Siis sun logi­ik­ka on, että jos van­hem­mat saa vali­ta, että eivät lai­ta lap­siansa huonoi­hin koului­hin, niin tästä jotenkin seu­raa, että meil­lä on enem­män huono­ja kouluja?

  82. Vau! Kiitos Eli­na oikein paljon ohjeista. Luo­jalle kiitos että on ihmisiä, jot­ka tietävät, kuin­ka asi­at olisi teo­ri­as­sa hyvä hoitaa. Mun mielestä niit­ten Ahve­nan­merel­lä tör­män­neit­ten laivo­jen olisi pitänyt väistää toisiaan.

    Touko Met­ti­nen

  83. Minus­ta tämä asenne, että maa­hamuut­ta­jat ja muutenkin yhteiskun­nan huono-osaiset on jotenkin type­r­iä, eivätkä väl­itä lait­taa lap­siansa hyvi­in koului­hin on vastenmielinen.

    Ne on ihan saman­laisia ihmisiä kuin me muutkin ja noin keskimäärin halu­a­vat paras­ta lap­silleen. Jos ne saa vali­ta mihin koulu­un lapsen­sa lait­taa, niin ei ne ehdoin tah­doin lai­ta niitä huonoi­hin koului­hin. (Tästä on todis­tei­ta niin kehi­tys­maista kuin kehit­tyneem­mistäkin maista, jois­sa van­hem­mat voi vali­ta koulut…)

  84. Toki olen lukenut selvi­tyk­siä arvioin­neista, mut­ta toisaal­ta Eli­na vetelet nyt mutkia suorik­si Tuupo­vaara-esimerkil­läsi. Tuupo­vaaran lukioon pää­sevät var­masti kaik­ki halukkaat, ja ammat­tiopis­toonkaan tuskin tunkua on. Jos helsinkiläis­ten kasit ovat kaikil­la samoin mittarein saatu­ja, niin kuin annat ymmärtää, mitä merk­i­tys­tä niil­lä siis on pyrkimisessä? Ne erot­tel­e­vat aivan samal­la lail­la kuin Tuupo­vaaran ysitkin. 

    Lukioon pyrk­i­jät on kaikissa kaupungeis­sa pan­ta­va parem­muusjärjestyk­seen, ja hei­dät val­i­taan siihen lukioon, johon hei­dän keskiar­von­sa riit­tää. Kyl­lä se aika oikeu­den­mukainen sys­tee­mi on, ja ilman lukiopaikkaa ei kukaan seiskan keskiar­voon yltänyt jää.

    Riit­ta, kyl­lä vain on val­takun­nal­lisia kokei­ta, mut­ta eivät ne ole pakol­lisia eikä niiden perus­teel­la vali­ta ketään mihinkään. Koulut tilaa­vat niitä, opet­ta­jat kor­jaa­vat ne, ja niiden vaiku­tus oppi­laan arvosanaan on kuitenkin aika vähäinen. 

    Toisaal­ta OPH kyl­lä tekee vuosit­tain mon­en­laisia tes­tauk­sia juuri siitä, miten ope­tus­su­un­nitel­man mukainen ope­tus toteu­tuu eri puo­lil­la maa­ta ja miten oppi­laille annetut arvosanat pitävät yhtä oppi­laiden osaamisen kanssa. Koulut saa­vat omat tulok­sen­sa ja niistä kyl­lä käy­dään keskustelua kouluhallinnon ja koulu­jen kesken. 

    Myös Pisa-kokei­den tulok­set tule­vat niis­sä olleille kouluille. Opetuk­sen arvioin­nin seu­ran­ta on hyvin monipuolista. Ei opet­ta­ja nykyään voi arvostel­la oppi­laitaan sum­ma­mu­tikas­sa miten sat­tuu. On kum­mallista, että täl­laiset näke­myk­set elävät aina vain. 

    Se mitä Eli­na on vail­la, on aivan toisen­lainen jär­jestelmä. Siis jos pitäisi saa­da yliop­pi­laskir­joi­tusten tapainen sys­tee­mi perusk­oulun lop­pu­un. Kan­nat­taa miettiä

  85. jäipä kesken tuo edel­lisen viestin viimeinen lause: Siis kan­nat­taa miet­tiä, mitä sil­lä saavutet­taisi­in, mitä menetet­täisi­in. Ja ennen kaikkea kan­nat­taa miet­tiä, mik­si tuol­lainen mas­si­ivi­nen koe­jär­jestelmä tarvi­taan. Ei sitä tarvi­ta siihen, että nuoriso saadaan toisen asteen koulu­tuk­seen. On paljon tärkeämpiäkin ongelmia. Esimerkik­si niiden poikien — ovat etupäässä poikia, niin kuin joku aiem­min kir­joit­ti — syr­jäy­tymi­nen, jot­ka jät­tävät koulun­sa perusk­oulu­un ja jot­ka eivät ken­ties saa edes perusk­oulun päät­tö­todis­tus­ta. Hei­dän ammat­tik­oulun­sa jää kesken viikon parin kulut­tua sen alka­mis­es­ta. Siinä on sel­l­ainen ongel­ma, johon tarvit­taisi­in paljon taloudel­lisia ja inhimil­lisiä resursseja.

  86. Mitä mieltä olisitte siitä, että tehtäisi­in yhteinen keskiar­vo­ra­ja kaikille, esim. Uuden­maan lukioille? Kaikille tämän rajan ylit­täneille annet­taisi­in lukiopaik­ka. Jokaiselle luki­olle määrät­täisi­in oma kotipi­iri, jon­ka sisältä kaik­ki tähän lukioon halu­a­vat keskiar­von ylit­täneet pää­si­sivät sisään. Oppi­laat voisi­vat hakea mihin tahansa lukioon, mut­ta ulkop­uolelta hake­vat valit­taisi­in arpo­ma­l­la omaan alueen oppi­lail­ta jääneille vapaille paikoille.

    1. Lähel­lä kan­takaupun­gin eli­it­tilukoi­ta asu­va toki kan­nat­taa, mut­ta se johtaisi speku­loin­ti­in asuinpaikalla.

  87. Eli­nalle.

    Merkit­tävää ja tehokas­ta apua ei ole ole­mas­sa, eikä sitä vält­tämät­tä edes tarvi­ta. On luo­tu suuri koneis­to, joka näyt­tää uljaal­ta, tehokkaal­ta ja asiantun­te­val­ta, mut­ta todel­lisu­udessa ei ole mitään näistä. Useim­min siitä näyt­täisi ole­van enem­män hait­taa kuin hyö­tyä. Sen tehtävä on vas­ta­ta tätien huolestuneisu­u­teen, medikalisaa­tioon posi­ti­ivis­es­ti vahvis­taen ja iltale­htien lööppei­hin yms, mut­ta mitään todel­lista ja merkit­tävää apua ei ole saatavis­sa, ei edes niille, jot­ka sitä tarvit­se­vat. Suurin osa ei tarvitse.

  88. Catili­na,

    Olet var­masti oike­as­sa. Point­ti­ni oli, että opet­ta­jan ei tule laimin­lyödä luokkaansa ja ope­tuste­htävään­sä yhden mah­dol­lis­es­ti vain huomion­hakuisen teinin takia. En arvioin­ut sinän­sä minkään toimen vaikuttavuutta. 

    Jos tilanne vaikut­taa vakaval­ta, velvol­lisu­us toimen­piteisi­in on oppi­lashuol­lon, ei yksit­täisen opet­ta­jan. Myös van­hem­mat voivat tul­la hake­maan nuoren koulus­ta pois. 

    Ammat­ti­taido­ton maal­likko voi jopa pahen­taa tilan­net­ta esim. anta­mal­la palk­it­se­via sig­naale­ja ei-toiv­o­tus­ta käyt­täy­tymis­es­tä. Jo muun luokan kyykyt­tämi­nen voi olla tätä. Itse­tuhoisu­us on usein vallankäyttöä.

  89. Hupaisaa muuten: ei Tuupo­vaar­al­la ole lukio­ta, vaan tuupo­vaar­alaiset kulke­vat Ilo­mantsi­in lukioon, noin 50 kilo­metriä men­nen tullen. Siinäpä sitä onkin ver­tailuko­htaa helsinkiläisille eliittilukiolaisille.

  90. Touko Miet­tiselle sana­nen opet­ta­jan ammattietiikasta: 

    Tämä on julki­nen foo­ru­mi ja nyt annat koor­di­naat­te­ja, joil­la nuori on tun­nis­tet­tavis­sa ter­vey­teen­sä liit­tyvässä asi­as­sa. Olet opet­ta­jana vaiti­olovelvolli­nen oppi­lai­ta koske­vis­sa asiois­sa, sil­loinkin kun et ker­ro nimeä. Vaik­ka tapaus koulun sisäl­lä olisi tiedos­sa, se ei tarkoi­ta, että saat siitä julkises­ti kirjoittaa.

  91. Mik­si joitakin lukioi­ta kut­su­taan elit­tilukioik­si ja joitakin ei? Eikös ne kaik­ki ole nykyään kun­nan omis­tamia ja mak­samia? Eikö kun­ta ole tas­a­puo­li­nen jakaes­saan resursse­ja niille?

  92. ‘He halu­a­vat (ymmär­ret­tävästi) lapsen­sa muiden mukavien ja asiansa hoitavien per­hei­den pari­in, jot­ta tun­neil­la olisi työrauha’ (Touko Mettinen)
    Mil­lainen van­hempi pitäisi olla, jot­ta ei halu­aisi tuota?
    Koulun pitää tietysti palvel­la kaikkia, mut­ta ‘kaik­ki’ sisältää myös ne muka­vat ja asiansa hoita­vat ihmiset.

  93. “Touko Miet­tiselle sana­nen opet­ta­jan ammattietiikasta:

    Tämä on julki­nen foo­ru­mi ja nyt annat koor­di­naat­te­ja, joil­la nuori on tun­nis­tet­tavis­sa ter­vey­teen­sä liit­tyvässä asi­as­sa. Olet opet­ta­jana vaiti­olovelvolli­nen oppi­lai­ta koske­vis­sa asiois­sa, sil­loinkin kun et ker­ro nimeä. Vaik­ka tapaus koulun sisäl­lä olisi tiedos­sa, se ei tarkoi­ta, että saat siitä julkises­ti kirjoittaa.”

    Onko­ha tämä tarpee­ton­ta nopot­tamista. Minus­ta on hyvä, että ihmiset kir­joit­ta­vat nimel­lään. Samoin on hyvä tietää, mitä kouluis­sa todel­la tapah­tuu. On hyvin han­kalaa. jos jotuu koko ajan miet­timään sisäsien lakimiehn kanssa siitä, mitä voi kertoa.

    Noil­la tiedoil­la ko henkilön voi yksilöidä, jos sat­tumoi­sen tietää tai han­kkii selville, mis­sä koulus­sa TM on opet­ta­jana. (Minä en tiedä eikä hän kai ole koskaan sitä tarkem­min selvit­tänyt täl­lä pal­stal­la.) Ja että tietää hänen oppilaansa.

  94. Näin se rak­en­ta­va keskustelu etenee:

    Lurkille. “Mil­lainen van­hempi pitäisi olla, jot­ta ei halu­aisi tuo­ta?” En minä tiedä. MInähän kir­joitin siihen “ymmär­ret­tävästi”. Se tarkoit­taa, että ymmär­rän hyväksyn ja saat­taisin itsekin tehdä niin. Mut­ta kun näin tapah­tuu, aina huonon­netaan luokkaa jos­sakin muual­la. Sik­si rak­en­tei­den pitäisi olla sel­l­aisia, etä näin ei tarvit­sisi tehdä.

    Art­turi, hienoa! Miks mä en tuo­ta itse hokan­nut: anneteaan kaikkien vapaasti hakeu­tua hyvi­in lukioi­hin, ja sit­ten kun huonois­sa lukiois­sa ei enää ole yhtään oppi­lai­ta, niin lopete­taan ne. On niistä käytän­nöl­lisen filosofi­an opin­noista sit­ten paljon hyö­tyä. Vautsi.

    Ja kii­i­i­itos Eli­na. Vielä eti­ikan oppitun­ti kau­pan päälle. Tosin — olin huo­maav­inani, että eti­ikkakäsi­tyk­sesi oli julk­isu­u­den suh­teen hiukan muut­tunut sit­ten Inkis-keskustelun. 

    Lohdun sana: kyl­lä ne koor­di­naatit oli sil­lä tavoin mietit­ty ja vähän sor­vat­tukin ettei se henkilö, jota sinä sit­ten huomio­hakuisek­si kut­suit, olisi niiden avul­la tunnistunut.

    Mut­ta joka tapauk­ses­sa kiitos. On aina muka­va saa­da ope­tus­ta itseään viisaam­mil­ta. Eräskin täl­lainen mam­mak­er­hon jäsen oli istunut (ver­bi muutet­tu) muu­ta­man viikon (aika muutet­tu) erään tut­ta­van (nimi muutet­tu) luokan peräl­lä OPS ja peru­sope­tus­la­ki syykyssään. Tut­ta­van mukaan se just on hyvä, että kun itse on epä­var­ma, niin joku takapenkiltä tietää, kuin­ka asi­at on.

    Olisko sul­la muuten Eli­na itse siihen asi­aan (lop­pukokei­den ongel­mallisu­us) mitään kantaa? 

    Touko Met­ti­nen

  95. Pitääkö seiskan oppi­laille ylipäätään jär­jestää lukiopaikkaa? Eikö Suomen lukio­jär­jestelmä ole reilusti ylim­i­toitet­tu? Tässä on kai ollut taustal­la sel­l­ainen idea, että sivistys­tä ja tieteel­listä asiantun­te­mus­ta vaa­ti­vat tehtävät muka ovat eri­tyisen hieno­ja, ja jokaiselle pitää tur­va­ta mah­dol­lisu­us näi­hin tehtävi­in — aivan kuin esim. putkimiehen ammat­ti olisi jotenkin vähäar­voinen. Lukio tulisi vara­ta oppi­laille, joil­la on kut­sumus­ta tämän suun­taisi­in toimi­in, ja perusk­oulu var­masti antaa viit­teitä sopivuudesta.

  96. Kiitos Markku. Valitet­tavasti tuotan pet­tymyk­sen (tältä osin) sin­ulle: Touko Met­ti­nen (ei Miet­ti­nen) on nim­imerk­ki. Ks. Wikipedia ‘toukomet­ti­nen’

  97. Ikävä tode­ta, että opet­ta­jien ammat­tikun­nas­sa on ihmisiä, jot­ka eivät ymmär­rä mitä salas­s­api­tovelvol­lisu­us tarkoittaa.

    Touko Miet­ti­nen levit­ti tääl­lä yksit­täisen oppi­laan ter­veysti­eto­ja. Osmo pois­tikin hänen kom­men­tis­taan tämän kohdan, mikä oli enem­män kuin asial­lista. Mikäli koh­ta oli alun perin valet­ta, niin sitähän Osmo ei voi tietää.

    Mitä tulee Inkis-keskustelu­un, toimit­ta­jal­la ei mitään salas­s­api­tovelvol­lisu­ut­ta ole vaan pikem­minkin päin­vas­toin — asioiden pal­jas­tamisvelvol­lisu­us. Kyse oli rikosepäilystä ja sen pal­jas­tamista voi pahek­sua tai olla pahek­sumat­ta, mut­ta toimit­ta­ja ei ole minkään salas­s­api­tovelvol­lisu­u­den alainen henkilö.

    En muuten väit­tänyt tätä kyseistä nuor­ta huomion­hakuisek­si, vaan yleis­es­ti kir­joitin siitä, että täl­lais­es­ta ilmiöstä voi olla kyse.

  98. Tietyt lukiot voitaisi­in yhdis­tää ter­vey­den­huol­lon kun­tay­htymi­in, jot­ta mie­len­ter­veyshoidot saataisi­in alka­maan tarpeek­si ajoissa.

  99. “Ikävä tode­ta, että opet­ta­jien ammat­tikun­nas­sa on ihmisiä, jot­ka eivät ymmär­rä mitä salas­s­api­tovelvol­lisu­us tarkoittaa.”

    No höp­sis. Opet­ta­jat (kuten myös ter­vey­den­hoito­henkilökun­ta) voivat puhua oppi­laiden (poti­laiden) asioista, kun­han asiano­saiset eivät ole tun­nis­tet­tavis­sa. Tässä tapauk­ses­sa tiedämme, että kyse oli ilmeis­es­ti turku­lais­es­ta tein­istä, emme sen enem­pää (muis­taak­seni nim­im. touko met­ti­nen on joskus kir­joit­tanut ole­vansa Turun asioista, mut­ta voi hän olla myös jostain naapurikunnasta). 

    En muuten tien­nyt, että sepelkyyhky on toiselta nimeltään toukomet­ti­nen; aina sitä oppii jotain uutta.

  100. Kiitos Riit­ta.

    Meinas tul­la Kafkan Oikeusjut­tu mieleen. 

    Keskustelun tasos­ta noin yleen­sä. Kun sinä Eli­na tuos­sa ylem­pänä 3.3.2010 kel­lo 14:38 kysy­it KariR:ltä englan­ti­lai­sista kokeista ja kun KariR ei seu­raa­van päivän iltaan men­nessä vas­tan­nut, ajat­telin val­ot­taa sin­ulle ja muillekin luk­i­joille juuri tätä asi­aa. Kir­joitin pitkän postauk­sen, johon esimerki­no­mais­es­ti kuvasin, mitä kaikkea sel­l­aista, jota päät­tökoe ei voi mita­ta, jokainen työpäivä sisältää. Esimerk­ki saa­toi olla vähän raflaa­va, mut­tei kuitenkaan mitenkään poikkeuk­selli­nen. Sil­lä halusin kuva­ta sitä, että jos rupeamme pane­maan lisää pain­oa päät­tökokeille, saamme samas­sa kau­pas­sa myös sen, että jokainen opet­ta­ja jokaise­na työpäivänä joutuu pohti­maan tekemisiään sen lop­puko­keen kannalta. 

    Sinä, jon­ka poi­ka oli päät­töko­keessa osoit­tanut ole­vansa (vähän) parem­pi kuin huonon lukion kaveri, joka kuitenkin oli saanut parem­man päät­tö­todis­tuk­sen, olit esimerkkisi val­os­sa ilmeis­es­ti sitä mieltä, että lop­pukoe on puoluee­ton ja hyvä mit­tari. Ilmi­selvästi et siis pitänyt siitä, että toin esi­in kansal­lisia väli- ja päät­tökokei­ta kyseenalais­tavia näkökohtia.

    Et kuitenkaan puut­tunut argu­ment­tei­hi­ni. Puu­tu­it yhteen esimerkki­in ja puut­tumisel­lasi pyrit kyseenalais­ta­maan ammat­ti­taitoni kas­vat­ta­jana. Koetat mahtipon­tis­es­ti esit­tää olevasi isokin tieto­suo­jan puo­lus­ta­ja, mut­ta toisaal­la et pane mitään pain­oa sille, että vaik­ka aiv­oleikkauk­ses­ta toipu­van poti­laan suo­ra lain­aus alkaa sanoil­la: “En minä halua tästä jutus­ta tietenkään mitään julk­isu­u­teen ker­toa, mut­ta…” lop­punauhoi­tus sit­ten julka­istaan haastatteluna.

    Ellei tässä olisi näin selvä tieto­suo­ja-analo­gia, en olisi kaivanut tätä esiin. 

    Olitko sinä todel­la huolis­sasi jonkun turku­laisn teinin intimi­teetistä? Ihan todel­la? Vai val­it­sitko vain pitkästä kir­joituk­ses­tani sen (ain­oan?) kohdan, jos­sa saat­toi olla särö. 

    Osmo blo­gista vas­tu­ullise­na ymmär­ret­tävästi pelästyi ja poisti tek­stistäni muu­ta­man sanan, jot­ka mah­dol­lis­es­ti oli­si­vat voineet johtaa (asian ennestään tun­te­van) luk­i­jan oikeille jäljille. Voin vaku­ut­taa, että tämän­tyyp­piset tieto­suo­ja-asi­at ovat min­ulle niin tut­tu­ja, että niistä puhues­sani käytän­nössä vais­tom­ais­es­ti vai­hte­len tapah­tu­maym­päristöjä, yksi­tyisko­htia jne. niin että henkilöt eivät tun­nis­tu mut­ta niin että asia säi­lyy. Joku voisi kut­sua sitä vale­htelemisek­si. Eli­na: “Mikäli koh­ta oli alun perin valet­ta, niin sitähän Osmo ei voi tietää.” Olo on kuin soma­lil­la, joka ei saa viedä työ­paiko­ja mut­ta ei saa elää sosiaaliturvallakaan. 

    Arvostan todel­la paljon tätä blo­gia ja sen keskusteluilmapi­ir­iä. Kun tulee uusi aihe, luen aina mielel­läni myös sin­un tek­stisi Eli­na. Tosin vähän buuri-ment­tal­i­teetil­la — eli nyt­pä nähdään, mitä buuri Johan­nes­bur­gista olisi tästä liiken­neva­lo-asi­as­ta mieltä. Samoin Art­turi sin­un jut­tusi yritän aina lukea: on aina välil­lä kiva kuvitel­la ole­vansa Juku­Juku-maas­sa. Mut­ta hei — yritet­täiskö pitää kuitenkin keskustelun taso sel­l­aise­na, että puu­tu­taan asioi­hin? Ei yritet­täisi löytää toisen pikästä tek­stistä yhtä kum­mallisu­ut­ta vaan mietit­täisi­in, mitä tämä ihmi­nen yrit­tää sanoa.

    Touko Met­ti­nen

  101. Kyl­lä tei­ni oli alku­peräisessä kir­joituk­ses­sa ihan hyvin tun­nis­tet­tavis­sa. Osmo nyt poisti se kohdan, mikä oli ratkai­se­va. Ei olisi mikään salapoli­isi tarvin­nut olla, mikäli jut­tu olisi ollut tosi ja Touko Miet­ti­nen oikea opet­ta­jan nimi. 

    Ja on eri asia puhua oppi­laan asioista pienessä piiris­sä kuin julkises­ti pal­stal­la, jota lukee kymmenet tuhan­net ihmiset, myös var­masti turku­laiset van­hem­mat. Jos tätä ei ymmär­rä, ei ymmär­rä salas­s­api­tovelvol­lisu­u­den ole­mus­ta. Yksikään lehti ei olisi julkaissut kyseistä juttua. 

    Mut­ta nythän pal­jas­tui, ettei Touko Miet­ti­nen ole Touko Miet­ti­nen. Suomes­sa on kyl­lä ainakin yksi oikea Touko Miet­ti­nen, joten harhaan­jo­htavaa käyt­tää toisen ihmisen nimeä. Kun nim­imerkissä on tavalli­nen etu- ja suku­ni­mi on luon­nol­lis­s­ta olet­taa, että se on oikea nimi.

  102. itselle­si vain. Toimin per­heneu­volas­sa ja mitään emme asi­akkaista saa puhua emmekä kir­joit­taa. Asi­akas­ta ei saa yksilöidä mil­lään taval­la nimet­tömänäkään. Ei ole min­un asiani arvioi­da, onko asi­akas tun­nis­tet­tavis­sa, min­un asiani on olla hil­jaa. Koskaan ei tiedä mihin asi­at linkit­tyvät ja tässä Miet­tisen kom­men­tis­sa nyt oli paljon sel­l­aista tietoa, joka voi johtaa nuoren tunnistamiseen. 

    Opet­ta­jan ammatil­li­sista sään­nöistä salas­s­api­don suh­teen en tiedä, mut­ta tässä tapauk­ses­sa hän oli ottanut sel­l­aisen roolin, että kat­soisin hänen ole­van saman­lais­ten velvoit­tei­den alainen kuin ammatik­seen ter­apeut­ti­na toimi­van, ainakin eet­tisessä jos ei lail­lises­sa mielessä.

  103. Etenkin lah­jakkaiden itsen­sä kannal­ta olisi ensiar­voisen tärkeää, että he pää­sevät ver­tais­ten­sa joukkoon:

    http://www.prometheussociety.org/articles/Outsiders.html

    Lyhyesti artikke­lin poh­jal­ta voisi sanoa, että jos ihmisen ÄO on liian paljon suurem­pi, kuin ympäröivien ihmis­ten, niin siitä seu­raa raako­ja sopeu­tu­misongelmia elämään.

    Oman lukioni val­itsin aikoinaan siltä poh­jal­ta, että ain­oas­taan SYK­istä kir­joit­taneista yliop­pi­laista suurem­pi osa pääsi yliopis­to­ta­soiseen jatkok­oulu­tuk­seen. Keskiar­vo­vaa­timus oli todel­la mata­la (mata­la 8). Samat­en se oli koulu, joka tyyp­il­lis­es­ti käyti­in ala-asteen 1. luokas­ta lukion lop­pu­un asti samas­sa koulus­sa ja samo­jen luokkakave­r­ien kanssa.

  104. Touko,

    En kan­na varsi­nais­es­ti huol­ta yksit­täisen teinin tapauk­ses­ta, vaan ter­veysti­eto­jen vuo­tamis­es­ta julk­isu­u­teen noin ylipään­sä koulus­ta tai muual­ta, mis­tä ne eivät saisi levitä. 

    Mut­ta asi­a­han on nyt pois päiväjärjestyk­ses­tä, kos­ka et kir­joit­tanutkaan — toisin kuin oletin — oma­l­la nimelläsi. 

    Ei min­ul­la ole oikeas­t­aan kan­taa siihen, pitäisikö perusk­oulu päät­tää yo-kir­joi­tusten tapaisil­la val­takun­nal­lisil­la kokeil­la. Asia on jälleen ker­ran moni­ta­hoinen. Arvioin­ti­in saataisi­in enem­män tasa-arvoa, mut­ta kouluille luo­taisi­in ehkä kohtu­ut­to­mia suori­tu­s­painei­ta, kuten totesit. 

    Korostan vain sitä, että arvioin­ti on riip­pu­vaista nyky­olo­suhteis­sa paljon muus­takin kuin oppi­laan osaamis­ta­sos­ta. Tämä on hyvä tiedostaa kaikil­la tahoilla.

  105. Eli­na, Touko Met­ti­nen tuskin on Touko Miet­ti­nen. Siinä on yhden kir­jaimen ero. 😉 Ainakaan pikaisel­la googlet­tamisel­la ei haku­sanal­la Touko Met­ti­nen löytänyt kuin sen sepelkyyhkyn ja tämän blogin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.