Sähkömarkkinoille tulisi mielenkiintoinen tilanne, jos Suomeen todella rakennettaisiin kerralla kolme ydinvoimalaa, yhteensä liki 5000 MW. Periaatteessa sähköpörssissä hinnan pitäisi määräytyä kalleimman käynnissä olevan voimalan marginaalikustannusten mukaan. Keskellä talvea se on jokseenkin aina kivihiililauhdevoimala, jonka hinta siis määrää hinnan kaikille. Kun sähkön kysyntä laskee tarpeeksi, sen hinta laskee parhaankin kivihiilivoimalan marginaalihinnan alapuolelle, jolloin sekin suljetaan.
Jos ydinvoiman, tuulivoiman ja säätelemättömän vesivoiman yhteinen teho ylittää sähkön kysynnän, sähkön hinta laskee periaatteessa niin alas, että jokin näistäkin tulee sulkea. Tuuli- ja säätelemttömän vesivoiman marginaalikustannus on liki nolla – korkeintaan laakerit vähän kuluvat käytössä. Ydinvoiman osalta se on noin 3 €/MWh, kun uuden ydinvoiman kokonaiskustannus huitelee jossain 50 €/MWh. Aika alas pitäisi siis sähkön hinnan laskea hiljaisina aikoina, elleivät voimayhtiöt muodosta kart… Ei, sehän olisi täysin sopimatonta!
Ihan sinisilmäisiä partiopoika voimayhtiöt eivät tosin ole. Seurasin pari vuotta sitten intensiivisemmin sähkön markkinatilannetta. Silloin sähkö oli kallista keskellä viikkoa, eikä hinta laskenut edes viikonlopuksi. Vaikka sähkö oli kallista, laudevoimaa tuotettiin sunnuntaisin kuitenkin selvästi vähemmän kuin keskellä viikkoa. Joku siis sammutti kannattavan lauhdevoimalan sunnuntaisin.
Nyt leivottavaan ydinvoimapäätökseen suunnitellaan varmaankin taas risupakettia. Nyt sen nimi on syöttötariffi. Syöttötariffi on hyvä, mutta sen muodon kanssa tulisi olla tarkka. Ydinvoima, tuulivoima ja sellainen vesivoima, jonka tukena ei ole säännöstelyallasta, tuottavat säätelemätöntä tehoa. Säädeltävää tehoa tuottavat säännöstelty vesivoima ja erilaiset polttoainetta käyttävät voimalaitokset. Näistä kaukolämpövoimalat ja teollisuuden vastapainevoimalat ovat vain osittain säädeltäviä, koska lämmöntarve voi pitää voimalan käynnissä.
Syöttötariffi ei saisi olla rakenteeltaan sellainen, että pitää teknisesti säädeltävissä olevan voimalaitoksen päällä oli markkinatilanne mikä hyvänsä. Haapaveden turvelauhdelaitoshan on päällä aina. Jos myös uusiutuvaa biomassaa käyttävät voimalat ovat päällä aina, sähkön markkinatilanteesta tulee mielenkiintoinen.
Kaikki yllä sanottu menettää merkityksensä, jos Pohjoismaat kytketään riittävän tuhdeilla kaapeleilla Keski-Euroopan sähköverkkoon. Silloin ei pääse syntymään sähkön ylitarjontatilanteita, jotka veisivät hinnan nollaan.
Hyvä avaus sähkön hintaan vaikuttavista tekijöistä. Kiitos Osmo. On erittäin tärkeää, että ainakin päättäjät ymmärtävät miten heidän päätöksensä vaikuttaa kuluttajien sähkön hintaan.
Jutusta jäi pois yksi nykytilanteessa tärkeä asia. Siihen viittailtiin puhuttaessa ka.. (anteeksi sanalla, jota ei saane mainita). Tarkoitan ydinvoimaloiden omistusta. Hinnoista yhdessä sopiminenhan on laitonta. Poliisin tehtävä on estää tälläinen toiminta. Oman yhtiön toiminnan säätäminen itselle edullisimmaksi on optimointia, ja juuri siitä sähköyhtiöiden johtajille maksetaan. On erittäin tärkeää, ettei mikään yhtiö pääse ydinvoiman tuottamisessa sellaiseen tilanteeseen, että sen kannattaisi jossakin tilanteessa pysäyttää tai pienentää ydindähkön tuotantoa saadakseen sähkön hinnan nousemaan. Nousu voisi olla niin suurio, että tämä olisi yhtiölle kannattavaa. Ruotsissahan epäillään tälläisen toiminnan pitävän sähkön hinnan Suomen sähkön hintaa korkeampana.
Lyhyesti sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että uusi voimal pitäisi antaa sellaiselle toimijalle, jolla ei ole Suomessa ydinvoimaloita. Mikäli annetaan kaksi lupaa, pitää ne antaa toimijoille, joilla on vähiten jo rakennettua ydinvoimaa. Mikäli teknisesti kaikki hakijat omaavat tarvittavat taidot, vain tämä saa valinnan perusta. Yhtiöiden jakaman vaalirahan suuruus ei saa näytellä osaa eikä arpaa toimijan valinnassa.
Tämä analyysi osoittaa sen, että vaikka myönnettäisiin rakennuslupa kolmelle ydinvoimalalle, niin tuskin niitä silti kolmea rakennetaan. Ihan samoin kuin jos ydinvoimaloiden rakentaminen olisi täysin sääntelemätöntä (=ääretön määrä rakennuslupia), niin ei voimaloita silti syntyisi ääretöntä määrää.
Poliitikkojen on vaikea päättää minkä hakijan voimala olisi tehokkain tai kannattavin. Mutta jos lupia myönnetään ”liikaa”, niin todennäköisesti tehottomimmat hakijat jättävät voimalansa rakentamatta luvasta huolimatta. Tämä olisi toki mielenkiintoinen tilanne, sillä yhden hankkeen rakentamispäätös vaikuttaa muiden hankkeiden kannattavuuteen. Eli jonkinlaista kyttäystä olisi varmaan odotettavissa, tai jopa voisi käydä niin että jokin hanke aloitetaan, mutta rakentaminen keskeytyy alkuunsa kun huomataan ettei siitä tulisikaan kannattava. Ellei sitten usko kartelliteorioihin…
Syöttariffin logiikka on nimenomaan se että se tekee tuosta tasatuotannosta ja varsinkin tuulivoimasta kannattavampaa suhteessa polttoaineilla tuotettuun sähköön mitä se rajatuotanto käytännössä on. Tietyllä tasolla tämä ei edes maksa mitään kuluttajille koska laskeva rajahinta vastaavasti laskee sähkön hintaa. Tästä on myös Saksassa jonkun verran näyttöä.
Biopolttoaineille tai turpeelle (!) tuo on täysin väärä subventionmekanismi, järkevämpää olisi subventoida polttoainetta.
PTT, Pellervon, jne. tutkimuksen ensimmäien keskeinen johtopäätös on muuten että:
Ilmastopolitiikka ja Pohjoismaiden lisääntyvä integraatio Keski-Euroopan sähkömarkkinoihin luovat nousupainetta sähkön hintaan. Kiristyvä ilmastopolitiikka nostaa päästöoikeuksien hintaa, mikä kasvattaa rajatuotantomuotoina olevien hiiltä tai öljyä käyttävien tuotantolaitosten tuotantokustannuksia ja sähkön markkinahintaa. Sähkön vienti Keski-Eurooppaan nostaa pohjoismaisen sähkön hintaa kohti Keski-Euroopan
hintatasoa. Lisäydinvoima ei merkittävästi vaikuta
sähkön markkinahintaan.
http://www.labour.fi/tutkimusjulkaisut/tutkimus/tutkimus109.pdf
Kokoomus on mielestäni aika suoraan sanonut, että ydinsähkön vienti olisi hyvä asia.
Puunjalostusteollisuuden alasajo on vähentänyt sähkön tarvetta, kuinka pysyvästi, jää nähtäväksi – selvää on kuitenkin, että entiselleen se ei palaa.
Teollisuus ennustaa sähkönkulutuksen kasvua, perusteista ei ole tietoa.
Kokoomus on… jne.
Aika selvä tilanne?
Moro!
Pari kommenttia. Tuon +5000 MW ydinvoimakapasiteetin lisäksi kannattaa huomioida se mahdollisuus että EU:n seuraava velvoite uusiutuvien osalta kohdistuu myös sähkön tuotantoon. Tätä taas voidaan Suomessa lisätä vain tuulivoimalla merkittäviä määriä. Voi tulla mielenkiintoiset ajat sähkömarkkinoila vaikka rakentaisivat parikin lisäkaapelia Ruotsiin ja Viroon.
Fenno-Skan2 rakennetaan lähes puhtaasti OL3:n takia, tai siis niin että hiililauhde pysyy marginaalituotantona mahdollisimman suuren osan aikaa. Kun Fingridin omistus muuttuu voi olla että seuraavat kaapelirakennukset tehdään eri perusteilla.
Syöttötariffityöryhmän ehdotuksessa oli kanta että tariffia ei maksettaisi negativisten markkinahihtojen aikaan. Tämä on hyvä, mutta voisi leikkuri toimia jo hieman aiemminkin.
Ydinvoiman muuttuva kustannus lienee hieman pielessä. Polttoainekustannus on eri lähteiden mukaan 5-6 €/MWh ja muutama €/MWh on muuttuvia kustannuksia. Yhteensä kai vajaa 10 €/MWh. Asiasisällön kannalta tällä erolla ei ole merkitystä.
Ydinvoiman muuttuvien kustannusten osalta tietoni voivat todella olla vanhentuneita. Onhan ydinpolttoaineen hinta noussut aika paljon.
Minun käsittääkseni on ollut kauan jo niin, että hidassäätöinen energia tarvitsee rinnalleen nopeasäätöistä energiaa, että tehtaat ja kotitaloudet toimisivat ns. hyvin.
Silloin kun jatkosodan jälkeen jokia ryhdyttiin valjastamaan tulevan teollisuuden tarpeisiin, niin ei tuolloin vielä ollut tietoa todellisesta sähöenergian tarpeesta vuonna 2000.
Nyt jokienergian rinnalle nopeasäätöiseksi erangian lähteeksi ajamaan ns. ”huippuja”, tasaisesti käyvien energialaitosten rinnalle, on varmaankin rakennettava lisää energiaa tuottavia laitoksia, jotka ovat käynnistettävissä kuten ”avain avaimen reikään ja sitten start-periaateella”, jotta nuo tasaisesti energiaa tuottavat laitokset olisivat kykeneviä toimimaan 24 tuntia vuorokaudessa jokainen vuorokausi.
Uskoisin kuitenkin näin, että viisaimmat tuulivoiman kannattajat asuvat rannikoilla omakotitaloissaan, ja näin ryhtyvät itse omalla aktiviteeteillaan suojaamaan talouksiaan, rakentamalla tuulivoimaloita alueilleen – niin kuulolleen kuin lämmöilleen,
Suomeen rakennettavalla tuontantokapasiteetilla ei ole käytännössä mitään vaikutusta sähkön markkinahintaan. Pohkoismaat ovat jo nykyisin käytännössä sama markkina, ja siinä ajassa jossa tänne noita miiluja rakennetaan (10 vuotta?), tilanne tulee olemaan enemmän ja vähemmän sellainen, että olemme myös yhtenäistä markkinaa Keski-Euroopan kanssa.
Pari ydinmiilua menee jo nykyisellä kapasiteetilla heittämällä (Suomi vain muuttuu nettotuojasta nettoviejäksi), eikä ole syitä olettaa, etteikö kiinnostusta olisi rakentaa lisää siirtokapasiteettia, jos täällä aletaan enemmän sähköä tuottamaan.
Kari
Yksi mielenkiintoinen seikka tässä sopassa on ydinsähkön tuonti Venäjältä. Tällä hetkellä tuodaan Venäjältä käytännössä aina 1400 MW, koska ilmeisesti ko. sähkö on todella halpaa.
Yhtenä perusteena omille ydinvoimaloille on esitetty sitä, että tuonti Venäjältä voidaan lopettaa. En kuitenkaan usko, että halvan sähkön tuonti loppuisi – ennemmin kannattaa viedä sähköä vähän kalliimmalla länteen. Ja näin toimisi jopa markkinatalous.
Ko. Venäjän ydinsähkön demonisointi ja tuonnin lopettamispuheet ydinvoimaloiden perusteluina kuulostavat niin täydeltä tuubalta. Venäjän tuonti loppuu vain, jos Venäjälle tulee paha energiapula ja Venäjän valtio ei anna enää myydä sähköä ulos.
Kyllä 80-luvulla asiat sähkömarkkinoilla olivat todella hyvin verrattunana nykytilanteeseen, jossa sähköyhtiöt kahmivat surutta aivan älyttömiä ylihintoja sähköstä poliitikkojen ja kilpailuviranomaisten istuessa tumput suorina.
Ennen vanhaan valtio määräsi sähkön hinnan sillä, kuinka paljon se halusi osinkoja Imatran Voimalta. Ja ne osinkovaatimukset olivat hyvin pienet.
Parasta olisi, että koko sähköenergiasektori otettaisiin takaisin julkisen vallan kontrolliin tavalla tai toisella. Sähkösektori ei ollenkaan ole sovelias ala kilpailulle, kuten useimmat muut alat ovat.
Tietyllä tavalla kaikenlaisten syöttötariffien kehittäminen onkin viemässä alaa tähän suuntaan, mutta aivan riittämättömästi. Koko homma pitäisi ottaa säännöstelyn piiriin.
Tietenkin koko sähkömarkkinoiden ydinasia on entistä vahvemmat piuhat Keski-Eurooppaan. Turha kuvitella, että elämme täällä lintukodossa.
Jos Suomeen annetaan sähköyhtiöiden rakentaa perinteiseen tyyliin kolme ydinvoimalaitosta, niin se on valtava rahanlahjoitus näiden sähköyhtiöiden osakkeenomistajille.
Nykyongelma on se, että valtio on antamassa aivan liian edullisesti ydinvoimayhtiöiden rakentaa ydinvoimaa. Ja sehän juuri on se syy, miksi niitä hakemuksiakin on kolme. Jos kolme lupaa myönnetään nykyisin löperöin ehdoin, niin seuraavaksi meillä on kuusi ydinvoimalaitoksen lupahakemusta.
Markkinat saadaan pelaamaan oikein, jos kolme lupaa myönnetään, mutta samalla ydinvoimalaitoksille laitetaan niin kovat maksut, että todennäköisesti ainakin yksi jättää laitoksensa rakentamatta. Näin hoideltaisiin rahaa valtion kassaan.
Tai vielä parempi olisi, jos pidettäisiin matkaviestinverkkojen tapaan huutokauppa. Ensin tiukat kriteerit ja sitten eniten maksava kriteerit täyttävä saisi luvan.
Tuo lähtöoletus, että yhtä aikaa valmistuisi kolme ydinvoimalaa, on aika utopistinen. Jos, kuten toivon, valtioneuvosto antaa kaikille hakijoille myönteisen periaatepäätöksen, voimalat rakentuisivat melko pitkän ajan kuluessa.
Tilannehan on kaikille investoijille aivan eri, onko myönnetty yksi vai kolme lupaa. Jokainen voi aloittaa työt yksin mahdollisimman nopeasti, mutta jos kapasiteettia olisi syntymässä liikaa, niin tietenkin joku jäisi odottamaan joksikin aikaa. Eikä meillä taitaisi olla yhteiskunnassa resurssejakaan viedä samaa rakennusvaihetta kolmessa kohteessa yhtä aikaa eteenpäin. Se nostaisi rakentamiskustannustakin. Eli markkinat kyllä pitävät huolen siitä, että ihan kerralla kaikki eivät valmistu.
Sitä paitsi hakijoiden skaala hakemuksissa on hyvin laaja. Kolme laitosta ei välttämättä ole 5000 MW, vaan voi olla merkittävästi alempikin.
Osmon kysymyksenasettelu on sinänsä aivan oikea. Jos sähkön markkinahinta putoaa alas, voimaloita suljetaan muuttivilta kustannuksiltaan kalliimmasta päästä. Näin markkina toimii ja ohjaa tuotannon edullisimpiin laitoksiin ja kaikki saavat sähköä mahdollisimman edullisesti.
Sekin on hyvä havainto, että tuet vääristävät tätä asetelmaa. Jos joku tuotantomuoto saa tuotantotukea, oli se sitten sertifikaatin, verohuojennuksen tai syöttötariffin muodossa, sen muuttuva kustannus alenee ja voi olla pitkälti negatiivinenkin, kuten tuulivoimalla. Negatiivinen hinta tarkoittaisi, että kannattaa tehdä rahaa kuluttamalla sähköä, vaikkein olisi tarvettakaan. Ei ainakaan kovin energiatehokasta. Risupaketin kanssa saa olla tarkkana, että ei tehdä jotain hyvin kallista, joka johtaa vain tehottomuuteen.
Jos sähkön hinta painuu pidenmmäksi ajaksi hyvin alas, sanotaan vaikka alle kymmenen euron megawattitunnilta, niin varmasti ydinvoimankin tuotanto joutuu joustamaan. Tällainen tulevaisuus on riski ainoastaan energia-alan investoijille, jotka eivät saisi rahojaan takaisin.
Yritykset investoivat ydinvoimaan vain sillä oletuksella, että sähköllä on jatkossakin kysyntää ja että sähkön hinta pysyy keskimäärin vähintään viime vuosien tai sitä korkeammalla tasolla.
Ilman ydinvoimaa tämä taso olisi korkeampi. Siirtoyhteyksistä esitetään usein sellaista näkemystä, että niitä olisi helppo rakentaa ja että ne vetäisivät kaiken mahdollisen sähkön mihin suuntaan hyvänsä. Siirtoverkkojakaan ei rakenneta kattamaan kaikkia mahdollisia tilanteita. Vain omalla kapasiteetilla voimme varmistaa sen, että hinita täällä pysyy kohtuullisena. Jos omaa kapasiteettia ei ole, olemme aina naapurien hintatasossa tai yli. Nythän sähkö on ollut meille kilpailukykytekijä. Sitä ei ihan helpolla kannata luovuttaa.
On ihan hyvä havaita sekin, että Keski-Euroopan hintataso ei ole oleellisesti meitä korkeampi. Asiakashinta on, mutta siihen on muut syynsä. Tälläkin hetkellä meille virtaa 2000 MW teholla ”edullista” saksalaista sähköä pohjoismaihin, kun oma kapasiteettimme ei vastaa kysyntää. (Esim. http://www.nordpool.com/system/flags/power/exchange/all/). Markkinahintojen mukaan näin näyttäisi olevan tilanne ainakin syksyyn asti. Lähivuosinakin ero on vain niukasti pohjoismaiden eduksi.
On Osmon kirjoituksessa pari selvää virhettäkin. Pydasjärvellä ei ole turvelauhdelaitosta, tarkoittanet Haapaveden laitosta. Se käy ihan samalla tavalla kuin muutkin lauhdevoimalat: silloin kun omistaja laskee saavansa tuotannosta tuottoa.
Vesivoimastamme suurin osa on säädeltävää. ”Altaina” ovat pääosin järvet, tekoaltaitahan meillä on varsin vähän. Lisää säätökapasiteettia saisi paljon kun rakennettujen jokien osalta tehtäisiin täydennysrakentamista. Yhtä kaikki, säädettävää kapasiteettia tarvitaan jatkossakin ja sitä enemmän, mitä enemmän olemme tuontiriippuvia.
Ja tuosta vihjauksesta sähköyhtiöiden epäpartiopoikamaisuuteen. Ilman muuta kun viikonloppuna sähkön kulutus vähenee, jotain tuotantoa alennetaan ja se onmuuttuvilta kustannuksiltaan kalleinta eli lauhdetuotantoa. On sitten ihan markkinatilanteesta kiinni, kuinka paljon se vaikuttaa koko markkinasähkön hintaan. Tällä ei ole mitään tekemistä vedätyksen kanssa.
Ylipäätään hyvin helposti heitellään vihjauksia sähkön tukkumarkkinalla manipuloinnista, vaikka mitään näyttöä ei tunnu kenelläkään olevan.
Venäjän tuonnin osalta tilanne on se, että sikäläiset tuotanto-olosuhteet ovat nykyään meikäläisiä edullisemmat. Polttoaineen saa paljon halvemmalla eikä päästöistä joudu maksamaan mitään. Lisäksi Venäjällä on ollut ylikapasiteettia myydä.
Jatkossa kun Venäjän talous taas toipuu, saamme varautua siihen, että kysyntä siellä kasvaa tarjontaa nopeammin. Ylikapasiteetti purkautuu. Myöskin hintasääntely siellä puretaan, joten pohjoismainen sähkö ei ole aina kalliimpaa kuin venäläinen sähkö. Siksi kai he esittävät rajasiirron kaksisuuntaistamista.
Entäpä jos ne kaikki olisivat käytössä vaikkapa vuonna 2030. Tällöin Suomessa olisi sähköä luultavasti
Jukka Leskelä: ”Jos, kuten toivon, valtioneuvosto antaa kaikille hakijoille myönteisen periaatepäätöksen, voimalat rakentuisivat melko pitkän ajan kuluessa.”
Niin, realistista on kai ajatella että kolmas ydinvoimala valmistuisi suunnilleen niihin aikoihin kun Loviisa I poistuu käytöstä eli 2020-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Arvokysymys sitten on kuuluuko säätely tässä tapauksessa yhteiskunnalle (kolmea lupaa ei myönnetä nyt koska kaikkea kapasiteettia ei tarvita heti) vai energiantuottajille (energiayhtiöiden tulee antaa itse päättää investointiaikataulunsa).
Leskelä varmaan tietää paremmin, mutta siltikin ihmettelen tätä: Jos joku tuotantomuoto saa tuotantotukea, oli se sitten sertifikaatin, verohuojennuksen tai syöttötariffin muodossa, sen muuttuva kustannus alenee ja voi olla pitkälti negatiivinenkin, kuten tuulivoimalla.
Käsittääkseni syöttötariffi toimii niin että se takaa minimihinnan tuulivoiman tuottajalla. Mutta ei tämä vaikuta muuttuvaan kustannukseen sinänsä millään tavalla, se on tuulivoimalassa joka tapauksessa hyvin alhainen.
Syöttötariffi tuulivoimalle ei vääristä mitään, mutta syöttötariffi biovoimalalle vääristä.
Tällä hetkellä Ruotsissa seisoo kolme ydinvoimalaa, Alku talvesta 2.5 voimalaa, Syistä kiistelläään, mutta ne seisovat laitokset nostaa myös Suomen hintaa. Samassa markinassa ollaan ja Venäjältä viedään Suomen kautta Ruotsiin aika paljon sähköä, mikä on tavallan pois Meidän markkinoilta.
Niin, seisoohan meilläkin yksi laitos OL3, jonka pitäisi nytkin tuottaa 1600MWh koko ajan. se on suunille Se määrä joka tuodaan Suomeen. Tämä unohdetaan järjestelmällisesti kaikissa keskuteluissa.
Mikäli nämä seisovat laitokset olisi töissä, niin sähköyhtiöiden saama bruttotulo sähköstä, olisi pienempi kuin nyt.
PTT tutkimus oli fennovoiman antamilla sähkönhinnoilla laskettu 30-35euroa/MWh, todellinen ydisähkön tuotantokustannus olisi noin 50-55euroa /MWh nouseiten laitos hintojen vuoksi.
Jani on ihan oikessa tuosta Venäjän sähköstä, sitä tuodaan aina kun se on halpaa.
Haapaveden turvesähkö saa syöttötarifia.
Saksassa tukittin syöttötarifin vaikutusta sähkön hintaa, lopputulos oli, sähkön hinta ei nousut tariffin vuoksi, koska tarjonta lisäntyi ja laski hintoja
Säätösähköä on riitävästi, ylimääräinen ajetaan perustutantoon.
Se on totta että sähkön tukkuhinnan manipuloinnista ei ole suoraa näyttöä, koska se vaatisi todella laajan poliisitutkinnan. Sähkömarkkinat vain käyttäytyvät, kuin niitä manipuloitaisiin. Tähän kait Purasjoenkin tukimus perustui.
OS: ”Syöttötariffi tuulivoimalle ei vääristä mitään, mutta syöttötariffi biovoimalalle vääristä.”
Jos suunnitellussa järjestelmässä tuulivoiman syöttötariffi siirtää ennustamattomuuden kustannukset tuottajalta asiakkaille ja hyödyt nopean säätövoiman tuottajille, niin eikö kyseessä ole käytännössä suora tulonsiirto vesivoiman omistajille ja näin markkinoiden vääristäminen ?
Tämä tulonsiirto voisi tulla halvemmaksi mitoittamalla pikemminkin investointituki sellaiseksi että tuulivoimaa rakentavat vain ne joilla on valmiiksi säätövoimaa sen tueksi, joko omasta takaa tai sopimusjärjestelyin.
Ongelma tietysti poistuu pikkuhiljaa kun tuulivoimaa on tarpeeksi hajallaan ja markkinat oppivat käsittelemään tehonvaihteluja paremmin.
Osmo kirjoitti
Syöttötariffi tuulivoimalle ei vääristä mitään, mutta syöttötariffi biovoimalalle vääristää.
Voisitko tarkentaa, en oikein ymmärrä miten biovoiman syöttö tariffi vääristää. Kysehän on myös ilmastomuutoksen tojunnasta. Turvesähkö ei ole bioa.
Tuulivoiman syöttötariffi ei vääristä voimaloiden käyttöjärjestystä, koska tuulivoimaa ei kannata panna pois päältä koskaan. Biovoimala pitäisi panna pois päältä, kun sähköä ei tarvita, mutta ainakin sen Suomen ainoan turvevoimalan syöttötariffi pitää päällä vaikka juhannusaattona.
Syöttötariffi tuulivoimalle ei vääristä mitään, mutta syöttötariffi biovoimalalle vääristä.
Juu, varsinkaan jos ei lasketa mukaan niitä oikeita vaihtoehtoiskustannuksia.
Viron kantaverkkoyhtiö ihmetteli tässä taannoin, miksi tuulivoima suunnittelevat yhtiöt hakevat lupia 4400 MWh:n tuotantokapasiteetille, kun sähkönkulutus Virossa on kesän minimissä 600 MWh, talven maksimissa 1600 MWh.
Kun tuulivoimaloille lähetetään 1.000.000.000€:n lasku kantaverkon uudistamisesta, niin kalliiksi tulisi.
Mutta ei tuulivoimayrityksen tarvitse mitään maksaan, lasku jaetaan sähkönkuluttajien kesken, täysin riippumatta mitä energiaa käyttää.
Osmo:
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole, lauhdesähkön tuotanto pohjoismaissa vaihtelee huomattavasti (vesivuosi, lämpötila/sähkölämmityksen tarve ja ydinvoiman käyttöaste). Syöttötariffilla vaan vaikutetaan lauhdelaitosten keskinäiseen ajojärjestykseen siten, että jos lauhdesähköä tarvitaan, kotimainen turve on etusijalla kivihiileen verrattuna.
Pekka
p.s. Turvelauhdutuskapasiteettia on muutakin kuin se mainitsemasi Haapavesi (joka on 155 MW, turvelauhdutuskapasiteetti yhteensä n. 500 MW ja hiililauhdutus reilusti yli 2000 MW)
Jos suunnitellussa järjestelmässä tuulivoiman syöttötariffi siirtää ennustamattomuuden kustannukset tuottajalta asiakkaille ja hyödyt nopean säätövoiman tuottajille, niin eikö kyseessä ole käytännössä suora tulonsiirto vesivoiman omistajille ja näin markkinoiden vääristäminen ?
No ei ole.
Syöttötariffi takaa että sähköstä saa tietyn ajan, esimerkiksi kymmenen vuotta, tietyn minimihinnan. Eli se siirtää riskin sähkön pitkän ajan hinnan laskusta tuulivoimalan omistajalta kuluttajalle. Omistajaa ei sinänsä kiinnosta paljonko jollain tietyllä ajanhetkellä saa sähköstä vaan paljonko siitä saa voimalan elinajan vuosittain.
Tuo riski kannustaa rakentamaan polttoaineella toimivaa säätövoimaa, eli tekee sitä kilpailukykyisempää, koska sen omistaja voi säätää myös kulujaan yksinkertaisesti käyttämällä voimalaa vähemmän. Ydin-, vesi- tai tuulivoimalan omistaja ei käytännössä voi.
Jari Ihonen kirjoitti:”Tuon +5000 MW ydinvoimakapasiteetin lisäksi kannattaa huomioida se mahdollisuus että EU:n seuraava velvoite uusiutuvien osalta kohdistuu myös sähkön tuotantoon. Tätä taas voidaan Suomessa lisätä vain tuulivoimalla merkittäviä määriä.”
Kuka selittäisi, mitä merkitsee ja miten se olisi ylipäätään mahdollista, että Suomen pitäisi lisätä uusiutuvan energian osuutta 10%? Ydinvoima on uusiutumatonta, joten jokainen ydinvoimala samaan aikaan kasvattaa uusiutuvan tarvetta, koska kyseessä on %-osuudet.
Osmolle vielä lisää turpeen syöttötariffista:
Fingridin sivuilta näkee kuinka syöttötariffi on toteutunut.
Vuosien 2008-2010 maksatuskausina syöttötariffi on tuottanut turvevoimaloille vain yhtenä kuukautena (helmikuu 2008 ja silloinkin vain 150000 EUR kaikille laitoksille yhteensä).
Syynä on ollut kivihiilen korkea hinta.
Joten ei se Haapaveden laitos juhannuksia käy ainakaan syöttötariffituloilla.
Lähdeviite:
http://www.fingrid.fi/portal/suomeksi/palvelut/turpeen_syottotariffi/
Pohjoismainen sähkömarkkina Nord Pool on siitä erikoinen markkinapaikka, että sen kaupankäynnin osalliset toimivat yhtä julkisesti kuin vapaamuurarit. Ruotsissa on ihan aiheesta käyty kipakkaa julkista keskustelua NP:n rakenteellisista ongelmista eli siitä kuinka läpinäkymättömästi hinnat lopun päiten muodostuvat. Varmaa on vain se, että suurille sähköpelureille Vattenfallille ja Fortumille NP:n tahdittama hintaruletti on setelipaino.
Jos tämä pohjoismainen sähkömarkkina toimisi avoimemmin ja siirtokapasiteettia olisi hivenen enemmän, ei tarvitsisi keskustella kolmen uuden ydinvoimalan rakentamisesta Suomeen.
Niistä vihersähkön tukiaisista eli syöttötariffeista sen verran, että mieluummin olisin niitä ilman. Kuluttajahan ne tuet lopulta maksaa joka tapauksessa. Jos tukea nyt kuitenkin pitää, niin hoidetaan homma verovähennyksenä, niitä kun alkaa olla jo liian vähän. Eli kaikelle sähkölle ensin kova vero, mutta vihersähköä käyttävät voisivat vähentää verotuksessaan tietyn siivun.
Ja kun näihin veroihin päästiin, niin muistuttaisin siitä, mikä oikeasti on monien sähkövoimaloiden bisnes. Sehän on verojen maksu sijaintikunnille. Esimerkiksi Kemijoki Oy maksaa kiinteistöveroja kolmanneksen liikevaihdostaan.
”Kuka selittäisi, mitä merkitsee ja miten se olisi ylipäätään mahdollista, että Suomen pitäisi lisätä uusiutuvan energian osuutta 10%? Ydinvoima on uusiutumatonta, joten jokainen ydinvoimala samaan aikaan kasvattaa uusiutuvan tarvetta, koska kyseessä on %-osuudet.”
Tällä hetkellä laskenta tapahtuu energian loppukulutuksesta ja sähkö ei ole erillisenä velvoitteena, vaan siitä on vain tietty tavoite olemassa.
Siten tuon 10% lisäys onnistuu vaikka OL3 rakennetaan. Investointihalukkuus säästöön ja uusiutuviin toki laskee, mutta merkitys ei ole kovin dramaattinen.
Tarkasteltaessa asiaa hieman eteenpäin ja laajemmin voidaan havaita että EU:ssa pääosa maista täyttää velvoitteensa vuoteen 2020 ns. uusia uusiutuvia (tuulivoima, aurinko jatkossa) lisäämällä. Havaitsevat ehkä että mukana on vapaamatkustajia, jotka koittavat päästä mahdollisimman pienin kustannuksin pääosin uusiutuvaa lämpöä lisäämällä. Tämän jälkeen tuleekin seuraaviin velvoitteisiin %-osuus sähkön tuotannolle.
Tämän varsin todennäköisen skenaarion tuominen julkiseen keskusteluun olisi perusteltua. Sillä on nimittäin melkoisia vaikutuksia siihen millainen on ydinvoiman vaikutus kansantaloudellemme.
Minä en ymmärrä miksei tuulivoimaloihin voitaisi laittaa mukaan elektrolyysi/vetykennolaitteistoja. Näillä ja säätötekniikalla saataisiin varmaankin aika pitkälti eliminoitua vaihtelut niiden energiantuotannossa.
Minä en ymmärrä miksei tuulivoimaloihin voitaisi laittaa mukaan elektrolyysi/vetykennolaitteistoja. Näillä ja säätötekniikalla saataisiin varmaankin aika pitkälti eliminoitua vaihtelut niiden energiantuotannossa.
Sen takia että elektrolyysin hyötysuhde on jotain 50%. Tuotannon vaihtelut, kuten voimaloiden seisokit tai tuulivoimalla tyynet päivät, on toki ongelma mutta hoidettavissa vaikka vesivoimalla. Isompi ongelma on suuri kysynnän kausivaihtelu (suurusluokkaa 7 – 15GW Suomessa), varsinkin ydinvoimalle mutta myös tuulivoimalla, joka tosin tuottaa keskimäärin paremmin talvella. Sähkölämmityksestä pitäisi päästä eroon niin nuo ei säädettävät tuotantomuodot olisi kilpailukykyisempiä.
Kunhan ei mitään tällaista meille. Eihän?
http://planeetta.wordpress.com/2010/03/03/suuri-vihrea-puhallus/
Olen ihmetellyt jo pitkään, että kovatasoisimmatkaan asiantuntijat, jotka julkisuudessa ovat yleensä äänessä, eivät ota huomioon sitä, että sähkö ei ole enää pelkkä bulkkituote.
Ekoenergia-merkittynä, tuulivoimana, vesivoimana, puusähkönä, vihreänä sähkönä jne… myydyt sähkötuotteet parantavat näiden energiamuotojen kannattavuutta.
Tämän vaikutuksen tulisi nykyään näkyä myös Nordpoolissa ainakin puulla tuotetun sähkön osalta. Tällaisen laitoksen tuotantoa kannattaa tarjota pörssiin alle todellisen tuotantokustannuksen etenkin, jos sen kapasiteetti alkaa olla lopuillaan. Pörssistä saamatta jäänyt hinta voidaan kattaa muualta tulevana ”vihreänä arvona”.
Ympäristömerkinnällä on myös kiinnostava vaikutus eri vesivoimaloiden ja tuulivoimaloiden keskinäiseen tuottoon. Ympäristömerkittynä myyty vesi- tai tuulivoima on arvokkaampaa kuin ”normaali vesi- tai tuulivoima”.
Ajoittain myös vesisähkön ostamiseen liittyvästä kritiikistä ”koviltakin asiantuntijatahoilta” tuntuu unohtuvan, että vesisähkön ostolla on esimerkiksi kivihiilen ja turpeen kannattavuutta heikentävä vaikutus. Kun sekasähkömarkkina pienenee kysynnän siirtyessä ”vihreisiin tuotteisiin”, vaikuttaa tämä laskevasti sekasähkön hintaan. Koska sekasähköstä saadaan kuluttajalta heikompi hinta, ei esimerkiksi kivihiilellä ja turpeella tuotettua sähköä voi myydä entiseen hintaan pörssiin. Pörssihintaa on siis nostettava.
Jotta saisitte käsityksen siitä, mitä uusiutuvaa oikein voi myydä ympäristömerkittynä, niin kannattaa tutustua Ekoenergian kriteereihin täällä: http://www.ekoenergia.fi/energiantuottajille/kriteerit
Suomen luonnonsuojeluliitto muuten tavoittelee 10-20 vuoden aikaperspektiivillä sitä, että suomalaisesta sähköstä yli 50% myytäisiin ympäristömerkittynä ja tapa leviäisi sähkömarkkinoiden avautuessa myös muualle maailmaan ehkä saman brändin alla.