Koulun alku aikaisemmaksi?

Jyr­ki Lohen lukiokom­men­tista tuli mieleeni hänen ehdo­tuk­sen­sa koulun alka­misa­janko­hdan siirtämi­nen vuodel­la aikaisemmaksi.

Selvää evi­denssiä mielestäni on siitä, että tyt­tö­jen pitäisi aloit­ta aikaisem­min kuin poikien; vaikka­pa puoli vuot­ta nuoremp­ina. En tarkoi­ta tietenkään, että tyt­tö­jen pitäisi aloit­taa tam­miku­us­sa, kun pojat aloit­ta­vat eloku­us­sa. Nyt koulun aloit­tamisvu­osi pan­naan poik­ki vuo­den vai­h­teesta – osa siis aloit­taa kuu­sivuo­ti­aina. Jos poikien aloi­tusikä pan­taisi­in poik­ki edelleen tam­miku­us­ta mut­ta tyt­tö­jen heinäku­us­ta, tytöt oli­si­vat luokalla keskimäärin poikia puoli vuot­ta nuorempia.

Samas­ta syys­tä en oikein ymmär­rä, mik­si koulun aloit­tamisiästä puhutaan kokon­aisi­na vuosi­na; joko seit­semän tai kuusi vuot­ta. Voihan aloi­tusikää liu’uttaa vaik­ka viikon ker­ral­laan. Sil­loin ei myöskään tulisi ongel­maa yhden vuo­den kaksinker­tais­es­ta vuosiluokasta.

34 vastausta artikkeliin “Koulun alku aikaisemmaksi?”

  1. Alo­tusa­janko­hdal­la nyt ei ole pätkän ver­taa väliä. Jos halu­taan, että oppi­laat siir­tyvät toisen asteen koului­hin / työelämään / armei­jaan nyky­istä aikaisem­min, niin se voidaan ihan hel­posti toteut­taa ope­tus­su­un­nitel­maa tiivistämäl­lä (tosin tämä vaatii investoin­te­ja opetuk­sen laatu­un, ja se mak­saa rahaa).

    Eikös itse asi­as­sa poikien pitäisi (keskimääräis­es­tä alem­mas­ta kehi­tys­ta­sostaan huoli­mat­ta) aloit­taa koulu vuot­ta aiem­min kuin tyt­tö­jen, kos­ka asevelvol­lisu­us nip­istää about sen yhden vuo­den pois jostain kohtaa elämää?

    Taso­erot osaamisen suh­teen ovat muuten hirvit­tävät jo ensim­mäisel­lä luokalla. Muis­tan oman turhau­tu­miseni siitä, miten koulu ei tar­jon­nut muu­ta­maan ensim­mäiseen vuo­teen oikeas­t­aan mitään haastei­ta ja tehtävät tun­tu­i­v­at type­r­iltä ja monot­o­n­isil­ta (tietysti tah­don ja luovu­u­den lan­nist­a­mi­nen on koul­u­laitok­sen tärkein, joskin ääneen lausuma­ton tehtävä). Luke­mani perus­teel­la ratkaisut, jois­sa “paljon osaa­va” voidaan siirtää luokan tai parin yli ylöspäin, eivät ole myöskään eri­tyisen toimivia, van­hempia lap­sia “fik­sumpi” lapsinero ei saa osak­seen kovin suur­ta ymmärtämys­tään näiltä van­hem­mil­ta lapsilta.

  2. Pohd­in­ta on tilas­tol­lis­es­ti ajatellen rel­e­vant­tia, mut­ta tässä kan­nat­taa muis­taa, että jokaisen yksilön kannal­ta ero on siinä, meneekö lap­si koulu­un nyt, vai vuot­ta aiem­min (tai myöhemmin.)

    Tässä on myös sel­l­ainen ongel­ma, että koulu on jär­jestelmänä sel­l­ainen, että se vaatii kah­ta toi­sis­taan pitkälti eril­listä omi­naisu­ut­ta. Ensik­sikin, lapsen inhi­bi­tion pitää olla kehit­tynyt niin, että tämä pystyy istu­maan ja kuun­tele­maan oppitun­nil­la. Toisek­si, lapsen kog­ni­ti­ivis­ten valmiuk­sien pitää olla riittävät.

    En tiedä, kum­mas­sa ero on suurem­pi, mut­ta jos pitäisi veika­ta, niin pojil­la nimeno­maan tuo ensik­si mainit­tu on se kyn­nys, ei niinkään kog­ni­ti­iviset valmi­udet. Van­hempi poikani on osan­nut lukea jo neliv­uo­ti­aas­ta asti, mut­ta en lait­taisi hän­tä mis­sään nimessä koulu­un vielä kuusivuotiaana.

  3. Olisin voin­ut aloit­taa suo­raan tokalu­okalta, mut­ta onnek­si itse tulin olleek­si vas­taan. Muutenkin mar­rasku­us­sa syn­tyneenä olin omankin porukan nuorin ja sil­loin toisek­si pienein. Tap­pele­maan oppi kyl­lä hyvin.

  4. Mei­dän tyt­tö kävi aikanaan luokan, joka oli yhdis­tet­ty eskari ja ykkö­nen, ja kun koulunkäyn­ti mais­tui, hyp­päsi suo­raan kakkoselle. Hienos­ti on sit­tem­min pär­jän­nyt vuot­ta van­hempi­en­sa keskuudessa.

    Mielum­min näk­isin, että tämän tyyp­pinen yksilölli­nen jous­t­a­mi­nen yleisty­isi sen­si­jaan että koko ikälu­ok­ka pakote­taan samaan muottiin.

  5. Tähän vähän liit­tyen, Mal­com Glad­wellin “Out­liers” ‑kir­jas­sa oli melko pitkät pätkät juuri alak­oulu­jen järkevyy­teen liit­tyen. Kir­jas­sa kyseenalais­tet­ti­in melko vaku­ut­tavasti 10 viikon kesälo­man mielekkyys (lyhyt ver­sio mik­si 10 viikon kesälo­ma on ylipäätän­sä syn­tynyt: lap­sia tarvit­ti­in kesäisin mm. sadonko­r­juisi­in jatku­vasti kun muu­na aikana voiti­in käy­dä koulua), sil­lä liian pitkäl­lä loma­l­la on selkeä heiken­tävä vaiku­tus las­ten oppimiseen ver­rat­tuna sel­l­aisi­in lap­si­in, jot­ka käyvät saman oppimäärän hitaam­mas­sa tahdis­sa, mut­ta lyhyem­mäl­lä kesälo­ma­l­la. 10 viikon loman aikana lap­sil­ta tup­paa uno­htua paljon opit­tua tietoa tietoa mut­ta myös ihan koulunkäyn­nin käytän­nöt, miten lukea, kir­joit­taa ja oppia. Glad­well ehdot­taakin, että 10 viikon kesälo­mas­ta luovut­taisi­in kokon­aan ja että lapset saisi­vat lomaa korkein­taan sen pari viikkoa (Jenkeis­sä kesälo­ma on yleen­sä pari viikkoa), Suomes­sa se tarkoit­taisi kaiketi sitä, että Juhan­nuk­ses­ta eloku­un alku­un oli­si­vat lapset lomalla.

    Tietenkin jos tätä ehdot­taisi Suomes­sa niin siitä nousisi hirveä poru mm. opet­ta­jien tahol­ta ja “eihän kaik­ki van­hem­mat voi lomail­la heinäku­us­sa” jne., mut­ta mielestäni tämä on kuitenkin pohtimisen arvoinen asia. Onhan se ihan aiheel­lista kysyä, että onko noin pitkässä lomas­sa mitään järkeä jos sitä joudu­taan joka vuosi sit­ten paikkaa­maan palaut­ta­mal­la las­ten mieli­in miten sitä koulua käyti­inkään. Ja monille verkkaisem­pi opiskelun tahti voisi olla miellyttävämpääkin.

  6. Eri­ty­is­lapset, jot­ka ovat piden­netyn oppivelvol­lisu­u­den piiris­sä, aloit­ta­vat koulun vuot­ta mui­ta aiem­min. Kat­so­taan, että hei­dän koulu­naloituk­sen kanssaan ei tule odot­taa siihen saak­ka, että ovat tavan ekalu­okkalaisen tasol­la, vaan heille annetaan enem­män aikaa omak­sua asioi­ta ja sitä ylimääräistä aikaa pis­tetään koulu­a­jan alkupäähän. Tässä on ris­tiri­ita sen suh­teen, että jos eri­ty­isyyt­tä vas­ta epäil­lään, koulu­naloi­tus­ta myöhen­netään, jot­ta lap­si ehtii koulukyp­syä. Olen jos­sain näh­nytkin tätä myöhen­tämistä kri­ti­soidun, muis­taak­seni jonkun tutkimuk­sen mukaan se ei oikein auta mitään, voi jopa pahen­taa tilannetta.

    Täl­lä logi­ikalla pojat, tyt­töjä tyh­mem­piä kun ovat, pitäisi pistää tyt­töjä aikaisem­min koulu­un. Kun pojat ovat vuo­den har­joitelleet koulus­saolemista, tytöt voidaan ottaa luokkaan mukaan. 😉

    1. Tuo ei nyt oikein kel­paa vas­ta-argu­men­tik­si, kos­ka ne eri­ty­is­lapset tule­vat kuitenkin ensim­mäiselle luokalle seit­semän­vuo­ti­aina, jos sil­loinkaan. Min­un ajatuk­seni oli, että tytöt ja pojat oli­si­vat samoil­la luokil­la, tytöt vain nuoremp­ina. Mur­rosikä tulee myös aiemmin.

  7. Koulukyp­syys on tosi­aan moni­ta­hoinen asia. Tiedemies jo mainit­sikin kri­teere­inä riit­tävät kog­ni­ti­iviset kyvyt ja impulssikontrollin. 

    Sen lisäk­si motori­ikan — niin hieno- kuin karkeankin — kehi­tys­ta­so on tärkeä. 

    Las­ten keskinäisessä sosi­aalises­sa hier­arki­as­sa liikun­nalli­nen pystyvyys on hyvin tärkeässä ase­mas­sa. Vaik­ka kuin­ka olisi matikkanero, niin se ei auta, jos ei pär­jää väl­i­tun­titem­mel­lyk­sis­sä ja liikun­tatun­nil­la. Kiusatuk­si tulemisen ris­ki kasvaa. 

    Fyysi­nen koko on myös merkit­tävä seik­ka, kun lapset arvioi­vat tosi­aan. Kookas lap­si koetaan “isok­si” muutenkin. Tähän sor­tu­vat tietysti opet­ta­jatkin ali­ta­juis­es­ti. Jos lap­si on ver­rat­en isokokoinen ikäisek­seen ja koulu­naloi­tus­ta lykätään, niin hän on hel­posti jät­tiläisen ase­mas­sa luokas­sa ja syr­jin­nän ris­ki on ilmeinen.

    Koulu vaatii lapselta huo­mat­tavasti enem­män itsenäisyyt­tä ja aloitekykyä kuin päiväkoti. Mikäli lap­si ei ole tarpeek­si itseo­h­jau­tu­va suo­ri­u­tu­ak­seen tehtävistä tun­neil­la puhu­mat­takaan kotite­htävistä eivät muut kyvyt auta. 

    Sosi­aal­ista puoltakin pitää pun­ni­ta tarkoin. Koulus­sa pitää ottaa muut huomioon osat­en kuitenkin puo­lus­taa itseään niin ver­baalis­es­ti kuin muil­lakin viestin­nän muodoil­la. Hoita­jatäti ei samal­la taval­la ole joka tilanteessa niskaan hengittämässä. 

    En läm­pene Osmon ajatuk­selle tiukas­ta sukupuolijaosta. 

    Sen sijaan koulun aloi­tus voisi olla yksilöl­lis­es­ti jous­tavampi. Asia arvioitaisi­in neu­volas­sa ja päiväkodis­sa yhdessä van­hempi­en kanssa. Niin­hän nytkin tietysti tehdään, mut­ta asenne on se, että koulu­un men­nään etu­a­jas­sa tai jälk­i­ju­nas­sa. Tavoit­teena voisi olla, että koulu­un men­nään sil­loin, kun siltä tun­tuu ilman sen kum­mem­pia van­hempi­en ylpey­den tai häpeän tunteita. 

    Ylipään­sä koulu­naloituk­sen kokon­ais­val­taiseen aikaistamiseen suh­taudun varovaisen kielteisesti. 

    Jyr­ki Lohi oli Hesarin puheen­vuorossaan oike­as­sa siinä, että mon­et tiedot ja taidot ovat nykya­jan 6‑vuotiailla aivan toista luokkaa kuin vaikka­pa 70-luvul­la. Se ei kuitenkaan mielestäni tarkoi­ta, että kuu­sivuo­ti­aan varsi­nainen ydin keskimäärin olisi muut­tunut ratkai­sev­asti eli hän olisi valmis koulun vaa­ti­maan ympäristöön. 

    Mon­et asiantun­ti­jat ovat sitä mieltä, että myöhäi­nen koulu­naloi­tusikä on suo­ma­laisille nimeno­maan men­estys­tek­i­jä. Lap­si kehit­tyy parhait­en itse ihme­tellen, oival­taen ja ennen kaikkea rauhas­sa ilman mitään ohjel­moitu­ja oppisisältöjä. 

    Kiteyt­täisin, että lin­tu­ja kat­sellen ja kiviä käännellen.

  8. Piden­net­ty oppivelvol­lisu­us on 11 vuot­ta ja koulu aloite­taan 6‑vuotiaana.

  9. Tapi­olle: sinä puhut lap­sista, et tilas­tol­li­sista yksiköistä (joo joo, joillekin ovat vain sitä).

    Aloi­tusa­janko­hdal­la ON väliä. Teen työtä koulup­sykologi­na ja yksi suuri osa työtäni on pohtia mil­loin yksit­täis­ten las­ten kan­nat­taisi aloit­taa koulunkäyn­ti. Sil­lä päätök­sel­lä on paljon suurem­pi kumu­lati­ivi­nen vaiku­tus kuin vuosi sinne tai tänne työelämässä.

    PS. OPS on täl­lä het­kel­lä hyvin tiivis. Jos et ole lukenut sitä kannes­ta kan­teen, on outoa, jos kom­men­toit sitä.

  10. Käsitin väärin.

    Osmo tietysti tarkoit­ti, että joka tapauk­ses­sa “eri­tyisetkin” ekalu­okkalaiset ovat tismall­een samanikäisiä. Eri­ty­is­las­ten piden­net­ty oppivelvol­lisu­us vain tarkoit­taa pakol­lista valmis­tavaa luokkaa ennen varsi­naista koulu­naloi­tus­ta ja yksi vuosi päälle taval­lisen peruskoulun.

  11. Sivus­ta kat­sot­tuna vaikut­taa että tyt­tö­jen tarkoi­tus alalu­okil­la on lähin­nä yrit­tää rauhoit­taa työsken­te­ly­ilmapi­ir­iä ja jar­rutel­la jot­ta pojat ehtivät mukaan. Eiköhän puoli vuot­ta nuorem­pi tyt­tö kel­paa tähän ihan yhtä hyvin.

    Omaa koke­mus­ta ja tut­tava­pi­ir­iä peilat­en vaikut­taa siltä etteivät tieto­työläiskodista tule­vat lapset tiedol­lis­es­ti koulus­sa opi muutenkaan pari­na ensim­mäisenä vuon­na oikein mitään, kun­han luo­daan sosi­aaliset valmi­udet ja opetel­laan työsken­te­ly­tapo­ja. Hyp­päämi­nen suo­raan tokalu­okalle vaikut­taa kuitenkin sosi­aalis­es­ti niin haas­teel­liselta että koulun alun aikaist­a­mi­nen lie­nee parem­pi vaihtoehto.

  12. Olen samaa mieltä tääl­lä kir­joitellei­den kanssa: Koulun aloit­ta­mi­nen seit­sen­vuo­ti­aana on vahvu­ustek­i­jä. Siinä iässä lap­si on vataan­ot­tavaisim­mil­laan. Juuri koulun aloit­ta­mainen tässä iässä on koul­u­laitok­semme kil­pailutek­i­jä ver­rat­taes­sa muiden maid­en koul­u­laitok­si­in. Tästä asi­as­ta luin viime vuon­na jonkun ped­a­gogin kolumnin.
    Tietenkin yksilöl­lisen koulukyp­syy­den kuu­luisi vaikut­taa nyky­istä enem­män aloitusajankohtaan.

  13. Osmo, kuten Eli­nakin kir­joit­ti, eri­ty­is­lapset (ne piden­netyn ope­tusvelvol­lisu­u­den piiris­sä ole­vat) menevät tosi­aan koulu­un jo kuu­sivuo­ti­aina ja aloit­ta­vat (käytän­nössä pakol­lisen) eskarin viisivuo­ti­aina. Jos ihan tarkko­ja ollaan, niin jouluku­us­sa syn­tyneet eri­tyiset (kuten tut­tavaper­heen autisti­nen lap­si) aloit­ta­vat eskaris­sa jo neliv­uo­ti­aina (4v8kk) ja koulun viisivuo­ti­aina (5v8kk).

    En minä nyt ihan täysin tosis­sani tuo­ta varhais­tet­tua koulu­naloi­tus­ta pojille ole ehdot­ta­mas­sa, mut­ta nykykäsi­tys alkaa olla se, että jos on odotet­tavis­sa hitaam­paa oppimista tai koulu­vaikeuk­sia, niin oikea ratkaisu on aloit­taa koulu aiem­min, väl­jen­tää ope­tu­so­hjel­maa ja antaa lapselle enem­män aikaa oppia. Koulu­naloituk­sen siirtämi­nen vain siirtää ongelmia, mut­ta ei ratkaise mitään.

  14. Eikös jos­sain ollut juuri tutkimus­ta, että suo­ma­laiset pär­jäävät hyvin osit­tain juuri sik­si, että lapset saa­vat leikkiä eli että koulu aloite­taan myöhemmin.
    Näyt­täisi ole­van, että mitä van­hem­mak­si ihmi­nen tulee, sen nuorem­pana muiden pitäisi aloit­taa puur­t­a­mi­nen. Onkos tässä nyt sama ilmiö kuin suurten ikälu­okkien eläkeasiassa?

  15. Koulukyp­syys on moni­ta­hoinen asia. Use­at näyt­tävät ajat­tel­e­van, että 6‑vuotiaat eivät ole kyp­siä koulu­un. Sil­loin he ajat­tel­e­vat nykyk­oulun 1. luokkaa. Tietenkin mah­dolli­nen oppivelvol­lisu­usiän alen­t­a­mi­nen pitäisi tehdä niin, että uusi 1. luok­ka tehdään 6‑vuotialle ja hei­dän keskimääräiselle kyp­syys­ta­solle sopi­vak­si. Jotkut kir­joi­tus­tani kom­men­toi­neet ovat moit­ti­neet, että halu­an lyhen­tää lap­su­ut­ta. Lapset ovat lap­sia 6- tai 7- vuo­ti­aina ja elävät lap­su­ut­taan vuosia senkin jäl­keen, vaik­ka ovat koululaisia.

  16. Glad­well ei ota huomioon sitä, että opet­ta­jien korkea taso on tärkein yksit­täi­nen voimavara koul­ulle. Ainakin Suomes­sa taso eli opet­ta­jan ammatin houkut­tele­vu­us on taat­tu pitkil­lä lomil­la vaik­ka ei palkkakaan mikään huono ole.

    Glad­wellin kir­jas­ta tulee mieleen seli­tyk­set sille, mik­si yleen­sä huip­pu­pelaa­jat ovat syn­tyneet vuo­den kol­men ensim­mäisen kuun aikana. Syy on tietysti sama, mis­tä blogimerkin­nässä puhutaan. Koul­u­laitos ei vain koulu­ta pelaa­jia vaan opiske­li­joi­ta. Ei siis ihme, että tytöt alka­vat olla aika suvereene­ja poiki­in verrattuna.

    Tietysti on muitakin syitä. Tietyt pojat esimerkik­si kär­sivät tutkimusten mukaan miesopet­ta­jien eli opiskelus­ta kiin­nos­tuneen miehen mallin puut­teesta todel­la merkit­tävästi. Sitäkin voisi tutkia, kan­nus­ta­vatko alem­pi­en sosi­aalilu­okkien van­hem­mat tyt­töjä opiskele­maan merkit­tävästi enem­män kuin poikia, kuten jois­sain ulko­mai­sis­sa tutkimuk­sis­sa on havait­tu. Armei­jakin muo­dostaa hai­tan opiskelulle: kun tytöt pitävät hauskaa, säästävät rahaa ja valmis­tau­tu­vat pääsykokeisi­in, pojat ryömivät metsissä.

    Poikien syr­jäy­tymi­nen kuu­luu polt­tavimpi­in yhteiskun­nal­lisi­in ongelmi­in. On aika turha puhuta työurien piden­tämis­es­tä, kun samaan aikaan kym­meniä­tuhan­sia poikia ei edes saa­da sinne uran alku­un. Syr­jäy­tymi­nen alkaa usein kotoa, jatkuu koulus­sa ja johtaa lop­ul­ta syr­jäy­tymiseen myös sosi­aal­i­sis­sa suhteis­sa ja parisuhdemarkkinoilla.

    En nyt väitä, että ei saisi puhua tyt­tö­jen tai nuorten syr­jäy­tymis­es­tä yleen­sä. Polt­tavim­mak­si ongel­mak­si pitäisi ostaa kuitenkin poikien syrjäytyminen. 

    Syr­jäy­tyneet pojat ja miehet ovat nimit­täin monel­la tapaa iso ongel­ma sel­l­ai­sis­sa mais­sa, jos­sa aisan on annet­tu pahen­tua. Kyse on myös ker­rankin ongel­mas­ta, jota voi hyväl­lä syyl­lä pitää “sukupuolit­tuneena”, toisin sanoen ongel­ma kohtelee sukupuo­lia suh­teel­lisen selvära­jais­es­ti eri taval­la. Paran­nuskeinotkin pitäisi siis merkit­tävältä osin suun­nitel­la poikien eri­ty­isas­e­mas­ta — heikom­mas­ta ase­mas­ta — lähtien. 

    Asen­tei­den pitäisi sitä ennen muut­tua, mut­ta muu­tos­ta ei ikävä kyl­lä ole näköpi­iris­sä. Joskus tun­tuu, että poikien ongelmien esi­in nos­t­a­mi­nen on pien­ten piirien huo­maam­a­ton­ta alakult­tuuria eri­tyis­es­ti val­tion­hallinnos­sa. Onhan Suo­mi sitoutunut useis­sa kan­sain­väli­sis­sä sopimuk­sis­sa ja koimai­sis­sa tavoit­teis­sa paran­ta­maan nimeno­maan nais­ten ja tyt­tö­jen asemaa.

    Koulu ei voi kaikkia epäko­htia kor­ja­ta, mut­ta var­masti se pysty­isi nyky­istä use­am­man pojan pelas­ta­maan kun­non kansalaisek­si tai ihmiseksi.

    Ja jot­ta ei syyny väärinkäsi­tyk­siä: kaik­ki pojat eivät ole syr­jäy­tymässä eivätkä kaik­ki tytöt porsku­ta vail­la huolen häivää. Kyse on tilas­tois­sa havait­tavas­ta epä­suh­das­ta syr­jäy­tynei­den määris­sä ja trendeistä.

  17. Kun puhutaan koulun aloit­tamisiän alen­tamis­es­ta, pitäisi samal­la tietää onko tarkoi­tus piden­tää oppivelvol­lisu­u­saikaa, vai opet­taa samat asi­at nuorem­mille. Poikien osalta, noin keskimäärin, on nykyti­lanteessa pidet­ty ongel­mana mur­rosiän ajoit­tumista 8–9. luokalle, jol­loin yläaste menee piparik­si, ja jatko-opin­toi­hin hakeu­tu­mi­nen kär­sii. Sama ongel­ma on ole­mas­sa jos oppivelvol­lisu­us päät­ty­isi vuot­ta aiem­min, ja nämä pahim­mas­sa mur­ro­sisässä ole­vat (pojat) pohti­si­vat jatkokoulutushalujaan.
    Oden ehdo­tus ei toki tuo tätä ongel­maa suo­raan. Kaik­ki lapset eivät kuitenkaan kehi­ty samal­la taval­la, joten en ole var­ma voiko ajatel­la että tytöt kat­e­goris­es­ti ovat koulukypsem­pia aiem­min. Ja eri­tyis­es­ti että tytöil­lä ei tämän varhen­netun oppivelvol­lisu­u­den jäl­keen olisi pahin mur­rosikä käyn­nis­sä yläas­teen loppuessa.

  18. Eikö tosi­aan (mm. Raimo K.) esik­oulun kehit­tämi­nen voisi olla osit­tain jous­ta­va ratkaisu tähän. Nyt sitä ei ehkä osa­ta käyt­tää ihan oikein. Sukupuoli­jako tässä kohdas­sa ei mis­sään nimessä ole pätevä. On myös poikia, jot­ka voisi­vat hyvin aloitaa koulun jo 6v. Ja sit­ten vaik­ka siir­tyä suo­raan ‘toiselle luokalle’. Sit­ten on poikia, joille koulun­penk­ki on ‘haas­teelli­nen’ pitkään. Edelleen eri­laiset tarkkaavaisu­ushäir­iöt (ym.) havaitaan liian myöhään. Asioi­hin puu­tu­taan ehkä vas­ta kun lap­si on yli kym­men­nen tai enem­män. Sitä ennen lap­si pääsee jotenkin vain roikku­maan mukana, eikä luokalle jää. Kun tilanne on tämä, tarvi­taan pienem­pää koulua, mah­dol­lisu­ut­ta ‘rahoit­tua’.

    Mut­ta point­ti on se, että kun nyt tun­tuu, että esik­oulu on niukasti resurssoitu ja heikosti hyö­dyn­net­ty alue päiväkodin ja koulun välis­sä, sen pitäisi olla keskiössä tässä lapsen kehi­tyk­sen yhdessä tärkeim­mistä saranakohdista.

  19. (Alku­un dis­claimer että omista koulu­a­joista on jo sen ver­ran kulunut (yo 1996) eikä vielä ole jälkikasvua, että voi olla että käsi­tyk­seni nykykäytän­nöstä opetuk­ses­sa on vanhentunut.)

    Oppi­laiden eri­laiset valmi­udet ja tarpeet voisi ottaa hien­o­varaisem­minkin huomioon kuin vain eri sukupuolten välil­lä. Radikaal­isti voisi ehdot­taa koko luokka­jaos­ta luop­umista ja sitä, että oppil­laat eteni­sivät kukin omaan tahti­in­sa, esimerkik­si kurssi tai mod­uli ker­ral­laan ja eteen­päin siir­ryt­täisi­in oppi­lasko­htais­es­ti kun asi­akokon­aisu­us on kohtu­ullis­es­ti hal­lus­sa. (Luon­nol­lis­es­ti tämä sopisi parhait­en vas­ta ylem­mille luokille kun ope­tus keskit­tyy enem­män varsi­naisi­in oppi­aineisi­in, aivan ensim­mäis­inä vuosi­na koulus­sa kuitenkin tärkein­tä on sosi­aal­is­ten taito­jen, ryh­mässä toim­imisen jne. opet­telu ja sitä eri nopeuk­sia etenevät oppi­laat hajot­taisi­vat ikävästi.) Luoka­ton lukio jol­laises­sa itsekin opiske­lin on askel tähän suun­taan, mut­ta veisin ajat­telun vieläkin pitemmälle.

    Jos rajataan tarkastelu vain yläas­teeseen: kun nyky­isin se on jaet­tu kolmeen vuo­den mit­taiseen “mod­uli­in” jois­sa kaik­ki oppi­aineet ovat samas­sa kön­tässä, mitä jos jaet­taisi­inkin vas­taa­va oppimäärä esimerkik­si oppi­aineko­htais­es­ti à 12 mod­uli­in joiden suorit­tamiseen keskiver­to-oppi­laal­ta menisi 6 viikkoa kuhunkin (olet­taen nykyisen mit­taiset kesälo­mat), mut­ta nopeim­mat saat­taisi­vat suorit­taa vaik­ka kuukaudessa ja hitaam­mat puo­lessa vuodessa. Viimeiset mod­ulit voisi­vat olla vapaae­htoisia ja niiden suorit­ta­mi­nen olisi poh­jana jatko-opinnoille.

    Täl­laises­sa jär­jestelyssä on ainakin kolme haastetta:

    1) Opetuk­sen jär­jestämi­nen käytän­nössä. Jos sama oppimäärä opete­taan osalle kuukaudessa, osalle puo­lessa vuodessa ja suurim­malle osalle siltä väliltä, käytän­nön ope­tus menee han­kalak­si jos kaikkien pitäisi olla samas­sa ryh­mässä. Vai­h­toe­htoina on var­maan lähin­nä joko taso­ryh­mät, ole­tuseten­e­misnopeus joka sal­lii jous­toa kumpaankin suun­taan (huonom­min oppi­neet jäävät ker­taa­maan kun keskikasti siir­tyy lop­puko­keeseen, nopeim­mat taas voivat suorit­taa osan itseopiskelu­na ja tehdä kokeen mui­ta aiem­min) tai sit­ten molem­pi­en keino­jen yhdis­tämi­nen. Vaik­ka tässä var­masti on ongelmia, voidaan kysyä onko per­in­teinen one size fits all ‑ratkaisu sit­ten ongelmaton?

    2) Eri­ar­vois­tu­mi­nen. Vaik­ka on var­maan ns. fact of life, että jotkut men­estyvät aina opin­nois­sa parem­min kuin toiset, vaik­ka ne jär­jestet­täisi­in miten, ei tietenkään ole mielekästä ruokkia ehdoin tah­doin kehi­tys­tä jos­sa jotkut ohjataan jo ala-asteelta läh­tien “spur­gu-uralle” kun taas toiset “kout­sa­taan” eli­it­til­in­jalle. Jo pelkästään se, että huo­maa aina ole­vansa siel­lä jämäryh­mässä joka jää pänt­täämään kun muut siir­tyvät eteen­päin voi olla omi­aan murenta­maan lapsen itselu­ot­ta­mus­ta ja siten entis­es­tään ruokki­maan huonoa kehi­tys­tä. Tämä ongel­ma tietysti on ole­mas­sa myös nykysys­tee­mis­sä, mut­ta ei asi­aa ainakaan paran­na, että tämä ero tehdään vielä näkyväm­mäk­si. Yht­enä lieven­tävänä seikkana voisi olla se, että ns. lukuainei­den lisäk­si vas­taa­va eten­e­mis­tah­ti­vai­htelu olisi käytössä myös taitoaineis­sa (joiden roo­lia ylipään­sä voisi perusk­oulus­sa mielestäni korostaa ja jät­tää aka­teemisem­pi pänt­täämi­nen enem­män lukioon) ja liikun­nas­sa, jois­sa men­estyvät usein eri oppi­laat kuin lukuaineis­sa. Luulen, että “kunu­jaos­sa” viimeisek­si jäämisen trau­ma meil­lä nörtähtäväm­mil­lä oppi­lail­la oli sit­tenkin pienem­pi kuin läh­es kaikissa muis­sa aineis­sa huonos­ti men­estynei­den jatku­va huonom­muu­den tunne.

    3) Vaiku­tus oppi­laiden sosi­aal­is­ten taito­jen ja verkos­to­jen muo­dos­tu­miseen. Tämä on mielestäni kaikkein keskeisin ongel­ma. Perusk­oulus­sa kuitenkin nähdäk­seni ensisi­jaista on oppia toim­i­maan tois­t­en ihmis­ten kanssa ja yhteiskun­nan jäse­nenä, muu­tamia ihan perusjut­tu­ja kuten luku­taitoa ja alkeis­matikkaa luku­unot­ta­mat­ta varsi­nainen tieto-oppimi­nen on vähem­män kri­it­tistä. Useim­mat ihmiset muo­dosta­vat perusk­oulus­sa koko elämän kestäviä ystävyys­suhtei­ta. Tämä koulun sosi­aa­li­nen puoli kär­sii, jos luok­ka yhteisönä lakkaa ole­mas­ta. (Se voi tietysti olla hyväkin puoli esimerkik­si kiusauk­sen kohteek­si joutuneelle, EOS.) Tätä lähtisin tor­ju­maan siten, että opin­to­jen “mod­u­laarisu­us” lisään­ty­isi vähitellen niin että ala-asteel­la sitä olisi melko vähän jos ollenkaan, yläas­teel­la ja toisel­la asteel­la sit­ten enem­män, ja siten, että aineopin­to­jen ohes­sa kulk­isi läpi opin­to­jen joku (riit­tävästi viikko­tun­te­ja sisältävä) kokon­aisu­us jos­sa ryh­mä pysyy lähtöko­htais­es­ti kasas­sa. Tämä voisi sisältää esimerkik­si opin­to­jeno­h­jaus­ta (joka ainakin omana perusk­oulu- ja lukioaikanani oli surkean riit­tämätön­tä), kielel­listä ilmaisua, taideainei­ta, vapaa­muo­toisem­paa tekemistä kuten yhteisiä matko­ja ym.

    Näk­isin, että täl­laiseen jous­tavam­paan sys­teemi­in siir­tymi­nen vaatisi myös pienem­piä ope­tus­ryh­miä niin että opet­ta­jat voivat parem­min seu­ra­ta henkilöko­htais­es­ti opiske­li­joiden eten­e­mistä. Se nyt tietysti olisi joka tapauk­ses­sa hyvä asia, luul­tavasti myös järjestyk­sen­pito tun­neil­la sujuisi sivu­tuot­teena parem­min (tai lev­ot­tomien oppi­laiden käytös ei pää­sisi edes eskaloi­tu­maan varsi­naisek­si häiriköinniksi).

  20. No tuo­ta, mik­si ihmeessä sitä kaikkea tehoa ja yhteiskun­nan dynaamisu­ut­ta pitää etsiä jo pikku­lap­sista; että on kiire työn­tää hei­dätkin teol­lisu­u­den rattaisiin.

    Ai niin, yhteiskun­ta­han on lah­jakkaiden ja heitä on autettava. 

    Onkos nyt Osmol­ta uno­htunut se vapaa-aika ja hyvä elämä? Vai eikö se kuu­lu kaikille?

  21. Min­er­va Krohn sanoo:

    Kaik­ki lapset eivät kuitenkaan kehi­ty samal­la taval­la, joten en ole var­ma voiko ajatel­la että tytöt kat­e­goris­es­ti ovat koulukypsem­pia aiemmin.

    Tyt­tö­jen koulu­valmi­udet ovat kyl­lä keskmäärin parem­mal­la tasol­la 7‑vuotiaina kuin poikien, mut­ta ero tasoit­tuu nopeasti. En nyt löy­dä kyseistä tutkimus­ta, mut­ta muis­taak­seni ero oli tasoit­tunut jo kol­man­nelle luokalle siirtyessä. 

    En myöskään kan­na­ta täl­laista jyrkästi sukupuolen mukaista jakoa, mut­ta kyl­läkin enem­män yksilöl­listä hark­in­taa. Ensim­mäisen luokan tuplaami­nen on tilanne, jota pitäisi vält­tää viimeiseen asti. Se syö lapsen itse­tun­toa pahasti ja siinä kyl­vetään syr­jäy­tymisen siemen. 

    Joskus on vaikea päät­tää koulun lykkäämistä kokon­aisel­la vuodel­la, joten epä­var­moissa tapauk­sis­sa olisi hyvä, että olisi välimuo­to­ja. Lap­si voi kehit­tyä usko­mat­toman paljon muu­ta­mas­sa kuukaudessa.

  22. Kysymys on oleelli­nen mut­ta sen miet­timi­nen sen kaut­ta miten las­ten riskiä tul­la kiusatuk­si saataisi­in min­i­moitua on kyl­lä ns. perse edel­lä puuhun men­e­mistä. Jos koul­u­laitos­ta lähde­tään sitä kaut­ta miet­timään, niin jäädään kaik­ki vaan suo­si­ol­la kotiin.

  23. Yläk­oulus­sa tyt­tö­jen fyysinen/henkinen kehi­tys on 1–2 vuot­ta poikia edel­lä. Tämä on fak­ta ja voidaan yleistää. Sama tilanne jatkuu pitkään vielä lukios­sa ja amiksessa.

    Jos yläk­oulun totarei­den keskiar­vo­ja ver­tailee, niin tytöt ovat numeroa älykkäämpiä kuin pojat. Mut­ta eihän se niin ole, vaan pojat tule­vat hie­man jälkijunassa.

    Jotain tart­tisz tehdä.

  24. “Jotkut kir­joi­tus­tani kom­men­toi­neet ovat moit­ti­neet, että halu­an lyhen­tää lap­su­ut­ta. Lapset ovat lap­sia 6- tai 7- vuo­ti­aina ja elävät lap­su­ut­taan vuosia senkin jäl­keen, vaik­ka ovat koululaisia.”

    No, mitään hyö­tyä tuos­ta aikas­tamis­es­ta ei ole osoitet­tu ole­van. Mitä muu­ta sil­lä siis saavut­te­taisi­in kuin las­ten kiusaaminen?

  25. Mik­sipäs ei voisi ala-asteel­la olla kak­si aloi­tus­ryh­mää, joista ensim­mäisel­lä vuosipuoliskol­la syn­tyneet aloit­taisi­vat ensin ja sit­ten rin­nalle jos­sain vai­heessa tuli­si­vat lop­pu­vuote­na syntyneet?

    Samal­la voitaisi­in hyö­dyn­tää koko vuot­ta eloku­un alus­ta kesäku­un loppuun.

    Alku tapah­tu­isi tälöin automaat­tis­es­ti myös pienem­mis­sä ryh­mis­sä ja yhteisöl­lisyys tulisi opit­tua paremmin.

  26. Koke­muk­sia Aus­tralias­ta: Lapset aloit­ta­vat koulun käytän­nössä viisivuo­ti­aina, kos­ka luku­vu­osi on 1.2–15.12. Sitä ennen kaik­ki käyvät pre-pri­ma­ryn eli esik­oulun. Päivähoidon tarve on pieni, kos­ka lapset hoide­taan useim­miten kotona esik­ouluikäisik­si eli 4‑vuotiaiksi.

    Yliopis­toi­hin ja korkeak­oului­hin men­nään päät­tö­tutkin­non pis­tei­den perus­teel­la. Suurin osa suorit­taa vain 3‑vuotisen(jotkut kestävät 4v) bach­e­lor-tasoisen tutkin­non, kos­ka se riit­tää niin julkisen kuin yksi­tyisen sek­torin työ­paikkoi­hin: tutk­i­joik­si halu­a­vat jatka­vat sit­ten master-ohjelmassa.

    Yliopis­tos­ta valmis­tu­taan 21–22 vuo­ti­aina. Työu­ra siis pite­nee alkupäästä Suomeen ver­rat­tuna monel­la vuodella.

  27. Min­er­va Krohn:

    Kaik­ki lapset eivät kuitenkaan kehi­ty samal­la taval­la, joten en ole var­ma voiko ajatel­la että tytöt kat­e­goris­es­ti ovat koulukypsem­pia aiemmin.

    Jos tarkoi­tat sanal­la kat­e­goris­es­ti sitä, että tytöt oli­si­vat ryh­mänä aikaisem­min koulukyp­siä kuin pojat, niin juuri niin voi ajatel­la vaik­ka kaik­ki lapset eivät kehi­ty samal­la tavalla.

    Jos taas tarkoi­ta sanal­la kat­e­goris­es­ti sitä, että joka iki­nen tyt­tö olisi aikaisem­min koulukyp­sä kuin kukaan poi­ka, niin näin ei tietenkään voi ajatel­la, kos­ka kaik­ki lapset eivät kehi­ty samal­la tavalla.

    Ja eri­tyis­es­ti että tytöil­lä ei tämän varhen­netun oppivelvol­lisu­u­den jäl­keen olisi pahin mur­rosikä käyn­nis­sä yläas­teen loppuessa.

    Eikös tämä nyt kuitenkin olis paran­nut nykyti­lanteeseen? Vai meinaatko, että se mur­rosiän ajoit­tumi­nen yläas­teen lop­pu­un on niin paha jut­tu, että päätök­set koulun aloit­tamis­es­ta pitää tehdä sen perusteella?

    Eikö olisi vaan parem­pi aloit­taa koulu sil­loin, kun se kan­nat­taa aloit­taa ja muut­taa sit­ten sitä yläas­teen päät­tymishetkeä niin, että se ei satu murrosikään?

    Ric­ca­do:

    Sukupuoli­jako tässä kohdas­sa ei mis­sään nimessä ole pätevä.

    No tot­takai se on pätevä, jos se on suht tark­ka menetelmä erotel­la koulukyp­sät niistä, jot­ka eivät ole koulukyp­siä. Se on nimit­täin suun­nilleen ilmainen ver­rat­tuna siihen, että ale­taan tes­taut­ta­maan koulukyp­syyt­tä jol­lain psykologeilla.

    Juu­so Koponen:

    ei tietenkään ole mielekästä ruokkia ehdoin tah­doin kehi­tys­tä jos­sa jotkut ohjataan jo ala-asteelta läh­tien “spur­gu-uralle” kun taas toiset “kout­sa­taan” eli­it­til­in­jalle. Jo pelkästään se, että huo­maa aina ole­vansa siel­lä jämäryh­mässä joka jää pänt­täämään kun muut siir­tyvät eteen­päin voi olla omi­aan murenta­maan lapsen itselu­ot­ta­mus­ta ja siten entis­es­tään ruokki­maan huonoa kehitystä.

    No voi se olla mielekästä, jos sil­lä saavute­taan enem­män hyö­tyjä kuin on hait­to­ja. Ei se ole mitenkään san­ot­tua, että lapsen itse­tun­to mure­nee siitä, että hän saa rauhas­sa opiskel­la asioi­ta omaan tahti­in­sa, eikä tartte koko ajan kokea alem­muu­den tun­net­ta siitä, että ei osaa.

    Useim­mat ihmiset muo­dosta­vat perusk­oulus­sa koko elämän kestäviä ystävyys­suhtei­ta. Tämä koulun sosi­aa­li­nen puoli kär­sii, jos luok­ka yhteisönä lakkaa olemasta.

    Niin, mut­ta mik­si meil­lä on tavoit­teena, että ihmisil­lä on ystäviä perusk­oulus­ta? Kai se nyt on ihan sama mis­tä ne ystävät ovat, kun­han niitä on?

  28. Tuo­mas S:n kanssa olen vah­vasti eri mieltä. 

    Syr­jäy­tymisen ehkäisy on erit­täin tärkeä näkökul­ma pohdit­taes­sa koul­u­laitok­sen kehittämistä. 

    Asi­as­sa on ensin­näkin taloudelli­nen puoli. Repaleis­es­ti käy­dyn perusk­oulun jäl­keen ajele­hti­maan jäänyt nuori tulee yhteiskun­nalle todel­la kalli­ik­si. Usein näil­lä yksilöil­lä on pidem­män päälle enem­män ter­vey­del­lisiä ongelmia, he saat­ta­vat ajau­tua rikoskier­teeseen, mikä lisää kulu­ja huo­mat­tavasti yli sen, mitä pelkkä ihmisen ela­tus vuosikym­menten ajan vie. 

    Taloudel­lisen rasit­teen lisäk­si on jokin hin­ta las­ket­ta­va myös inhimil­liselle kär­simyk­selle niin kyseisen henkilön kuin lähipi­irinkin kohdalla. 

    Eihän jokainen syr­jäy­tyvä tietenkään ole kiusat­tu, mut­ta aika usein se on ilmiöön kietoutuneena. Mitä tasa-arvoisem­min voi koulu­taipaleen­sa suorit­taa, sitä epä­to­den­näköisem­pää on yhteiskun­nan nor­maal­i­toim­into­jen — jatko-opin­to­jen, työelämän — ulkop­uolelle putoaminen. 

    Nythän meillekin on syn­tymässä human­i­taarisen maa­han­muu­ton seu­rauk­se­na ryh­miä, joiden ris­ki syr­jäy­tymiseen on korkea. Mon­et afrikkalais- ja lähi-itäis­peräiset lapset tule­vat koulu­un ilman kos­ke­tus­ta varhaiskas­vatuk­seen. On taval­lista, ettei koulu­un tul­lessa osa­ta esim. kynäotet­ta, ei käyt­tää sak­sia, ei luis­tel­la, uida jne. 

    Olisinkin niin radikaali, että maa­han­mut­ta­lap­sien oppivelvol­lisu­us tulisi olla kan­taväestöä pidem­pi. Yksilöl­lisiä poikkeamia toki sallittaisiin.

  29. Jos tälle lin­jalle lähdet­täsi­i­in, niin ennen koulu­un tuloa pitäisi hoitaa laser­leikkauk­set silmälasipäisille, lai­h­du­tusleir­it läskeille, uudet puolisot yksin­huolta­jille. Änky­tysongel­mais­ten päästämistä koulu­un ei voisi kyl­lä kuvitel­lakaan. ja köy­hillekin olisi tehtävä jotain.

    Point­ti on siinä, että pen­nut kyl­lä kek­sii syyn kiusa­ta. Vaik­ka aikuiset oikein kauheen kovasti yrit­tää miet­tiä kaikkea ettei lap­sia kiusat­taisi niin se ei silti onnis­tu. Vihreä pai­ta on ihan riit­tävä syy. 

    Kiusaamisen kamalu­ud­es­ta olen var­masti samaa mieltä, mut­ta koko koulusys­teemin miet­timistä sen ehdoil­la että miten kiusasa­jat sais vähem­män syitä on ihan pelkkää myön­tymistä tälle kär­pästen her­ra- koul­ulle. Itse kan­nat­taisin vah­vaa panos­tus­ta lisähenkilökun­taan ja ennenkaikkea halu­aisin parem­pia opet­ta­jia. Mitä ei kyl­lä sitäkään ole var­masti lähi­aikoina tapahtumassa.

  30. No voi se olla mielekästä, jos sil­lä saavute­taan enem­män hyö­tyjä kuin on hait­to­ja. Ei se ole mitenkään san­ot­tua, että lapsen itse­tun­to mure­nee siitä, että hän saa rauhas­sa opiskel­la asioi­ta omaan tahti­in­sa, eikä tartte koko ajan kokea alem­muu­den tun­net­ta siitä, että ei osaa.

    No, se on real­isti­nen ris­ki, jon­ka tor­ju­mista olisi hyvä pohtia eikä vain toivoa että kaik­ki menee put­keen. =) Jos siis tuon tyyp­pistä sys­teemiä lähdet­täisi­in totetuttamaan.

    Niin, mut­ta mik­si meil­lä on tavoit­teena, että ihmisil­lä on ystäviä perusk­oulus­ta? Kai se nyt on ihan sama mis­tä ne ystävät ovat, kun­han niitä on?

    Toki, mut­ta koulu on niin hal­lit­se­va osa lapsen elämää että jos siel­lä ei saa ystäviä niin ei ole ihan san­ot­tu että sen ulkop­uolelta tämän “vajauk­sen” täyt­tämi­nen onnis­tuu. Varsinkin jos asuu sel­l­aisel­la alueel­la ettei ole mitään “pihan las­ten” tapaista yhteisöä kodin lähellä. 

    Perusk­oulu (ja sama pätee esim. armei­jaan) on myös siitä hieno yhteisö, että siel­lä tutus­tuu ihmisi­in aivan eri­lai­sista sosi­aal­i­sista taus­toista. Tämä on mielestäni hyvä asia jol­la on kauaskan­toisem­piakin vaiku­tuk­sia yheiskun­taan. Suomes­ta ei esimerkik­si voi tul­la luokkay­hteiskun­taa niin kauan kuin sosi­aalilu­okat eivät pääse eristäy­tymään toi­sis­taan, ja siinä taas aut­taa se, että ihmiset ovat luon­tev­asti tekemi­sis­sä eri sosi­aalilu­okki­in kuu­lu­vien ihmis­ten kanssa ihan vapaae­htois­es­ti (kos­ka ovat näi­den ystäviä siis).

  31. “Eikö olisi vaan parem­pi aloit­taa koulu sil­loin, kun se kan­nat­taa aloit­taa ja muut­taa sit­ten sitä yläas­teen päät­tymishetkeä niin, että se ei satu murrosikään?”

    Tästä olen ehdot­tomasti samaa mieltä! Yksi van­han oppik­oulu­jär­jestelmän parem­mista puolista oli se, että sinne hakeudut­ti­in jo ennen mur­rosikää ja oppik­oulun ollessa ohi, mur­rosikäkin oli ohi. Sil­loin pojat eivät pudon­neet kyy­dis­tä; toki maail­ma oli muutenkin hyvin erilainen.

  32. Päivän uutisia:

    Japanin prins­es­saa kiusa­taan koulussa???

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.