Tekijä: Osmo Soininvaara

Syr­jäy­tymiseen on ymmär­ret­täviä syitä, mut­ta syr­jään vetäy­tyvät liika ymmärtämi­nen ei ole tälle itselleen hyväk­si, yleen­sä. Pitäisikö takaisin kelkkaan patis­taa kepil­lä vai porkkanal­la? Ymmärtääk­seni tarpeek­si mehukas­ta porkkanaa ei ole vaan kep­piäkin tarvi­taan, muta kep­pi on teho­ton, ellei nuori koe hyö­tyvän­sä opiskelus­ta tai töi­hin menosta

Velvol­lisu­us hakeu­tua koulutukseen

Nuori menet­tää työ­markki­nat­uen, ellei hän joko ole suorit­tanut toisen asteen opin­to­ja tai ole hak­enut vähin­tään kolmeen oppi­laitok­seen. Tämä tehoa vie huo­mat­tavasti, ettei säädös koske myös toimeen­tu­lo­tukea. Fat­ta mak­saa saman kuin Kela, joten sank­tio kohdis­tuu kun­taan, ei nuoreen itseen­sä. Täysin teho­ton se ei ole, sil­lä jotkut var­man alat ovat hak­i­joiden suo­sios­sa. Teat­teriko­rkeak­oulun ohjaa­jal­in­jalle ote­taan noin kak­si oppi­las­ta vuodessa, mut­ta hak­i­joi­ta on yli tuhat. Moni toki ihan oikeasti haaveilee eloku­vao­h­jaa­jan koulu­tuk­ses­ta. Jat­ka lukemista “Nuorten syr­jäy­tymi­nen Oulus­sa (3) kep­piä vai porkkanaa?”

Jut­ta Urpi­lainen lähet­ti min­ulle viestin, jos­sa hän ker­toi tulleen­sa täysin väärin ymmär­re­tyk­si. Puheen tarkoituk­se­na oli hänen mukaansa päin­vas­toin tukea Astrid Thor­sia. Demar­it eivät ole tiuken­ta­mas­sa maa­han­muut­tolin­jaansa siten kuin tuo­ta maan taval­la slo­ga­nia on tulkit­tu. Tätähän ehdin vähän arvel­lakin joil­takin demareil­ta tulleen palaut­teen perus­teel­la.  Olen pahoil­lani, että olen reagoin­ut väärin ehkä vähän turhan raflaavaan lehtiuutiseen.

Syr­jäy­tyvät nuoret ovat kovin het­ero­geeni­nen joukko, eikä ongel­maan voi­da osoit­taa yhtä syytä. Jätän syr­jään ”vaikeat luon­teet”, päi­hdeon­gel­maiset ja mie­len­ter­vey­den häir­iöistä kär­sivät. Keski­tyn niihin, joiden ongelmien pääsyy on huonos­sa koulumen­estyk­sessä; päi­hdeon­gel­ma tosin voi olla seu­raus­ta kouluvaikeuksista.

Huono koulumen­estys – sil­loin kun se ei johdu vaikeas­ta luon­teesta tai aivan mah­dot­tomista koti­oloista – johtuu yleen­sä heikko­lah­jaisu­ud­es­ta. Ilk­ka Taipaleel­la on Suomes­sa harv­inainen oikeus sanoa juop­poa juopok­si ja tyh­mää tyh­mäk­si, ilman että joutuu syyte­tyk­si leimaavas­ta kie­lenkäytöstä. Hän sanoi joskus Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­tossa, että nuoret pitkäaikaistyöt­tömät ovat usein niin heikko­lah­jaisia, että jos älykkyysosamäärära­ja olisi asetet­tu toisin, heitä voisi pitää kehi­tys­vam­maisi­na. Tämä on hyvä seli­tys sille, etteivät he men­esty opin­nois­sa, mut­ta se ei selitä sitä, mik­si he eivät men­esty työssä. On nimit­täin paljon töitä, jois­sa ei juuri älliä tarvi­ta. Eikä muodol­lista koulu­tus­ta. Näitä samo­ja perus­du­une­ja luku­taidot­tomat tekevät Inti­as­sa ja hyvin menee. Jat­ka lukemista “Nuorten syr­jäy­tymi­nen Oulus­sa (2): arvostam­meko liikaa koulutusta”

Jut­ta Urpi­lainen lin­jasi demarien ulko­maalais­poli­ti­ikkaa sanon­nal­la ”Maas­sa maan taval­la”. Kun joku tivasi, mitähän tämä nyt oikein tarkoit­taa, hän vetosi ympärileikkauskiel­toon ja kun­ni­a­murhi­in. Ihan kuin olisin kuul­lut tämän ennenkin:

http://www.soininvaara.fi/2007/09/08/maassa-maan-tavalla/

Sen ver­ran nar­sisti olen, että en osaa uskoa yhden­näköisyy­den ole­van sat­tumaa. Jat­ka lukemista “Maan tapa, Urpi­lainen ja demarien dilemma”

Kun nyt Oulu­un asti keskivi­ikkona raa­hauduin, kävin puhu­mas­sa myös hyv­in­voin­tifoo­ru­mis­sa nuorten poikien syrjäytymisestä.Laitan lyhen­nelmän puheestani pari­in osaan pätkit­tynä tänne blogille.

Se, että osal­la nuorista – yleisen käsi­tyk­sen mukaan koroste­tusti pojil­la – on vaikeuk­sia kiin­nit­tyä yhteiskun­taan, on huolestut­tanut maan­laa­juis­es­ti. Jär­jestäjien mukaan ongel­ma on lap­sirikkaal­la Pohjois­po­h­jan­maal­la eri­tyisen hankala.

Käytössäni on tilas­to­ja vain koko maas­ta ja ilman jakoa tyt­töi­hin ja poiki­in, vaik­ka juuri tässä asi­as­sa jaot­telu saat­taisi olla paikallaan. Mut­ta usko­taan järjestäjiä.

Koko maas­sa niistä 20–24 –vuo­ti­aista, jot­ka ovat suorit­ta­neet pelkän perusk­oulun ja jot­ka eivät opiskele eivät suori­ta asevelvol­lisu­ut­taan, töis­sä oli hie­man yli 60 pros­ent­tia ja työt­töminä noin 15 pros­ent­tia. Noi­ta työt­tömiäkin ongel­mallisem­pi oli se run­sas viidennes, joka ei ollut edes työt­töminä, vaan teki jotain muu­ta. Jat­ka lukemista “Nuorten syr­jäy­tymi­nen Oulus­sa (1): rakennemuutos”

1)      Kyl­lä

Moy­on kri­ti­ik­ki on tot­ta, mut­ta se ei ole koko totu­us. Hän on analysoin­ut kehi­tys­a­pua yleen­sä, eikä esimerkik­si Suomen anta­maa kehi­tys­a­pua. Suur­val­to­jen, eri­tyis­es­ti entis­ten siir­tomaaval­to­jen, anta­mal­la kehi­tysavul­la on usein poli­it­tisia päämääriä ja sik­si niil­lä pyritään miel­lyt­tämään kor­rup­toitunut­ta hal­li­tus­ta. Täl­lainen kehi­tys­a­pu voi olla jopa haitallista. Jat­ka lukemista “HS-raati: Onko kehi­tys­a­pu tehokas tapa aut­taa kohdemaita?”

Kaik­ki hyväksyt­ti­in esi­tyk­sen mukaan Ain­oa vähän isom­pi keskustelu syn­tyi SYVARI-liiken­neval­o­jen ohjausjär­jestelmästä, jon­ka tarkoi­tus on antaa val­ois­sa etuoikeus julkiselle liiken­teelle. (SYVARI=Synkronoitu vai­herin­ki). Kauhis­tuneille autoil­i­joille lohdu­tuk­sek­si san­ot­takoon, että tämä jär­jestelmä paran­taa nykyiseen ver­rat­tuna autoil­i­joiden ase­maa. Helsingis­sä on jo nyt 80 pros­en­tis­sa valo-ohja­tu­ista risteyk­sistä bus­si- ja/tai ratikkatun­nis­timet. Niitä tulee tuskin olen­nais­es­ti enem­pää. Kos­ka jär­jestelmä on nyky­istä älykkäämpi, julkiselle liiken­teelle annetus­ta vihreästä koituu muulle liiken­teelle vähem­män hait­taa kuin nyt. Jos ihmiswiä, sekä bussin matkus­ta­jia että autoil­i­joi­ta, pide­tään yhtä arvokkaina, jär­jestelmä säästää aikaa huomattavasti.

Esit­telijän mukaan polt­toaineen kulu­tus­ta tämä jär­jestelmä lisää 0,5 — 1,5 pros­en­til­la, ellei käyt­täy­tymi­nen muu­tu, kos­ka henkilöau­tot joutu­vat joskus pysähtymään ylimääräis­es­ti. Vaiku­tus elim­i­noituu jo vas­taa­van suu­ruisel­la siir­tymäl­lä pois henkilöau­ton käytöstä. Julkisen liiken­teen suo­sion nopeusjous­to on huo­mat­ta­van suuri, joten toden­näköis­es­ti jär­jestelmä käyt­täy­tymis­muu­tosten ansios­ta vähe­nee eikä lisäänny.

Jan Vapaavuori sanoin Uuden­maan­li­iton laivasem­i­naaris­sa, että kun ympäristömin­is­ter­iö joutuu kumoa­maan osia maakun­takaavoista, nuo kumo­tut osat ovat yleen­sä niitä lisäyk­siä ja muu­tok­sia, joi­ta luot­ta­mus­miehet ovat tehneet virkami­esten laa­timi­in hyvi­in poh­jae­si­tyk­si­in. (Mies ei todel­la mielis­tele mui­ta poli­itikko­ja)
Valitet­ta­van usein luot­ta­mus­miehet ovat jonkin lyhyt­näköiset yksi­tyisen edun takana yleistä etua vas­taan. Tämän lisäk­si he eivät useinkaan ymmär­rä, kuin­ka suur­ta hait­taa yleiselle edulle he samal­la tekevät.

Viimeistään 1990-luvun lama opet­ti päät­täjille rahapoli­ti­ikan perus­pe­ri­aat­teet, mut­ta yhdyskun­ta­su­un­nit­telun lainalaisuuk­sista ei tiede­tä juuri mitään.

Jokainen on joutunut kuule­maan taksin takapenkil­lä taksinkul­jet­ta­jan sadat­telua siitä, mil­laiset älykääpiöt suun­nit­tel­e­vat liiken­neval­o­jen ohjelmia. Tak­simies osaisi ne parem­min; hänelle olisi aina vihreä valo. On aivan turha selit­tää hänelle, mikä vaikea, ellei mah­do­ton ongel­ma on saa­da vihreä aal­to kulke­maan ruu­tukaavas­sa edes kah­teen suun­taan (etelään ja län­teen, esimerkik­si) puhu­mat­takaan siitä, miten sen saisi kulke­maan neljään suuntaan.

Mon­en päät­täjän näkökul­ma kaupunkisu­un­nit­telu­un vas­taa taksinkul­jet­ta­jan asen­net­ta liiken­neval­oi­hin. Sik­si tehdään niin tolkut­to­mia ratkaisuja.

Tääl­lä Oulus­sa kuulin, että 1970-luvun lop­ulle Espoos­sa arkkite­htik­il­pailun voit­ti puo­lalais­ten arkkite­htien suun­nitel­ma nauhakaupungista sähköju­naradan var­teen. Espoolaiset päät­täjät tuskin ymmär­sivät, minkä rikok­sen he tekivät, kun hylkä­sivät tämän suun­nitel­man ja rak­en­si­vat seka­van autokaupun­gin sopivia maan­omis­ta­jia hyödyt­täen tyystin ilman kokon­aisu­ut­ta hah­mot­tavaa yleiskaavaa.

Suosikki­ni on aja­tus vetää Kehäradal­ta pis­toraide Klaukkalaan, ikään kuin taa­ja­man voisi liit­tää raide­v­erkkoon kuin sähköverkkoon. Minkähän­lainen aikataulu tuol­laiselle pis­toraiteelle tulisi, kun val­taosa matkus­ta­jia on menos­sa kohti lentoase­maa ja Tikkuri­laa? Sen, mik­si nauhakaupun­ki on parem­pi kuin seka­va him­meli tai puumainen rakenne, tulisi kuu­lua jokaisen päät­täjän peruskauraan.