Tekijä: Osmo Soininvaara

EU pitää kri­isikok­ouk­sen tor­juak­seen markki­noiden tuomio­ta huomisaa­mu­na pörssien avautues­sa. Kyse ei ole kreikas­ta, vaan siitä, mitä tämä New York Timesin kuva ker­too. (Kiitok­set linkistä nim­imerk­ki TL:lle) Luvut ovat dol­lare­i­ta. Amerikkalaiseen tapaan triljoonil­la tarkoite­taan biljoo­nia. En tiedä minkä päivän vai­h­tokurssin mukaan. Kuvas­ta saa isom­man klikkaa­mal­la. Jat­ka lukemista “Setelira­hoi­tus­ta pöytään”

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen

2) Ei pitäisi hajottaa.

Mut­ta jos se hajoaa, se hajoaa, vaik­ka ei pitäisi. Kaat­ues­saan raken­nel­ma tuhoaa paljon ympäriltään.

Yhteisessä val­u­u­tas­sa on val­u­vi­ka. Ennen val­tioiden velka­pa­per­it oli­vat taat­tua tavaraa, kos­ka niiden vakuute­na oli setelipaino. Vel­ka kui­tat­ti­in inflaa­ti­ol­la, eli pan­ti­in koko kansa tasais­es­ti mak­samaan. Kun tätä mah­dol­lisu­ut­ta ei enää ole, lainanan­ta­jien pitäisi suh­tau­tua val­tioiden velka­pa­perei­hin samal­la taval­la kuin yri­tys­ten velka­pa­perei­hin. Tämä taas tek­isi elvy­tyk­sen hyvin kalli­ik­si lama-aikoina, kos­ka velka­an­tu­va val­tio joutuu mak­samaan korkeaa korkoa. Jos taas tästä lamas­ta ei olisi pyrit­ty yli velka­an­tu­mal­la, se olisi tul­lut vielä kalli­im­mak­si. Lama-aikana pitäisi hyväksyä se, että keskus­pank­ki elvyt­tää setelira­hoituk­sel­la, kuten EKP onkin tosi­asi­as­sa tehnyt, mut­ta suun­nan­nut rahoituk­sen epäurheil­i­ja­mais­es­ti vain joi­hinkin valtioihin.

Yhteiseen val­u­ut­taa pitää liit­tää yhteinen finanssipolitiikka.

Jotenkin Yhdys­val­lois­sakin on selvit­ty osaval­tioiden taloudel­lis­es­ta itsenäisyy­destä ja yhteis­es­tä val­u­u­tas­ta, vaik­ka Kali­for­nia onkin jo pahasti kuralla.

En yleen­sä pidä siitä, että suo­ma­laiset  valit­ta­vat koti­maan poli­it­tista ratkaisu­ista EU:lle. Asi­at pitäisi ratkaista koti­maas­sa. Täl­lä ker­taa val­i­tus on aiheelli­nen. Sirpe Pietikäinewn (kok) on valit­tanut EU:lle norp­pi­en hävit­tämis­es­tä ja on vaql­i­tuk­ses­saan aivan oike­as­sa.  On aivan tolku­ton­ta, että Sirk­ka-Liisa Antti­la ei saa kiel­letyk­si norp­pi­en verkkokalas­tus­ta. Tästä tulee Suomelle isot ja täysin ansaitut sakot. Jotenkin Antti­lan arvo­maail­ma tun­tuu päivä päivältä vieraammalta.

Elin­tarvikealan lakos­sa työ­nan­ta­japuolelle on ilmaan­tunut run­saasti rikkuriyri­tyk­siä, Valio etunenässä, jot­ka ovat men­neet solmi­maan yri­tysko­htaisen sopimuk­sen työn­tek­i­jäpuolen kanssa. Kyse ei ole vain välistäve­dos­ta. Olen tör­män­nyt mon­een työ­nan­ta­japuolen edus­ta­jaan, jot­ka ”yksi­ty­ishenkilöinä” eivät hyväksy EK:n koven­tunut­ta lin­jaa, vaan halu­aisi­vat jatkaa kon­sen­suk­sen hetkessä.

Min­ul­la ei ole riit­tävästi tietoa ottaak­seni kan­taa siihen, pitäisikö Kreik­ka päästää selvi­tys­ti­laan vai pelas­taa. Molem­mat vai­h­toe­hdot ovat huono­ja. Sitä en kuitenkaan voi hyväksyä, että Kreikan korkeako­rkoisil­la lain­oil­la rikas­tu­maan pyrkivät pelaste­taan kokon­aan, eri­tyis­es­ti ne pankit, jot­ka ovat tahkoneet rahaa keskus­pankin raha­pumpun avul­la. Jat­ka lukemista “Toteu­tuneesta riskistä pitäisi mak­saa edes jotain”

Hal­li­tuk­sen ener­gia­paket­tia on vaikea analysoi­da, kos­ka siitä ei ole helpol­la saanut kun­non aineis­toa. Lah­denseudun kun­tali­itos on niin työläs, etten ehdi kun­nol­la paneu­tua mihinkään muuhun. Niin­pä eräitä hajahuomioita.

Pekkari­nen on taita­va. Paket­ti on pait­si voimakas ener­giapoli­ti­ikan lin­jaus, aivan lois­ta­va alue­poli­it­ti­nen selä­tys Pekkariselta. Se kuitenkin suurim­mal­ta osalta sal­lit­takoon, kos­ka bioen­er­gian on ollutkin määrä lisätä työl­lisyyt­tä maaseudul­la. Toki olisi voin­ut ajaa turve­tuotan­toa samal­la alas, mut­ta se ei keskustal­ta onnis­tu. Alue­poli­ti­ikkaa oli myös Fen­novoiman suosimi­nen sil­lä, että For­tum ei saanut lupaa. Jat­ka lukemista “Alue- ja ener­giapoli­it­ti­nen paketti”