Tekijä: Osmo Soininvaara

Mek­sikon ja muiden Väli-Amerikan maid­en huume­so­das­sa on kuol­lut jo 47 000 ihmistä. Se on hirvit­tävän paljon, mut­ta tätäkin pahempaa on se, mil­laiseen kurimuk­seen huumemafioiden val­taan joutuneet maat ovat pää­tyneet. Niiden koko kehi­tys on pysähtynyt, vaik­ka Väli-Amerikan mail­la pitäisi olla eri­no­maiset edel­ly­tyk­set päästä mukaan kehit­tyvien maid­en nousuun.

Huume­so­dal­la ei näytä ole­van mainit­tavaa vaiku­tus­ta kokai­inin saatavu­u­den Yhdys­val­lois­sa. Jat­ka lukemista “Kuolinisku huumemafioille!”

Oppo­si­tio vei jok­seenkin kaiken Myan­marin täyte­vaaleis­sa. Kos­ka vain osa par­la­ment­ti­paikoista oli tässä vai­heessa jaos­sa, oppo­si­tio ei nous­sut val­taan, vielä.

Olem­meko näkemässä soti­lasjun­tan vapaae­htoisen val­las­ta luop­umisen, kuten Bangkokin suurlähet­tiläs Sir­pa Mäen­pää ker­toi tam­miku­us­sa, kun kävimme tutus­tu­mas­sa uusi­u­tu­vien ener­gia­muo­to­jen markki­noi­hin?  (Kat­so matkak­er­to­mus Bangkok­ista.)

Soti­laseli­itin nuoret jäsenet ovat saa­neet matkus­taa ulko­mail­la ja havain­neet, että naa­puri­mail­la menee paljon parem­min. Maa on toden­nut poli­ti­ikkansa hedelmät huonoik­si, päät­tänyt muut­taa kurssia , avau­tua ulko­maail­malle ja siir­tyä asteit­tain demokratiaan.

Demokra­ti­aan ei voi siir­tyä kuin asteit­tain maas­sa, jos­sa oppo­si­tio ei ole jär­jestäy­tynyt ja vaik­ka olisi, oppo­si­ti­ol­la ei ole eikä voi olla maan johtamiseen vaa­dit­tavaa osaamista.

Poli­it­tisia vanke­ja on vapautet­tu, sen­su­uria höl­len­net­ty ja nyt päästet­ti­in run­saat neljäkym­men­tä oppo­si­tion edus­ta­jaa parlamenttiin.

Olot Myarmaris­sa ovat alkeel­liset, eikä toimi­vaa infra­struk­tu­uria ole, joten se kai­vat­tu vau­raus on pitkän tien päässä.

Har­voin on mikään dik­tatu­uri havain­nut ole­vansa väärässä ja päät­tänyt lakkaut­taa itse itsensä.

Voiko tämä olla totta? 

 

(Julka­istu kolumn­i­na Savon Sanomissa)

Suomen val­tio otti viime vuon­na lisää velkaa noin seit­semän mil­jar­dia euroa. Lukua kuvaa parhait­en, että se on noin 200 euroa palka­nsaa­jaa kohden kuukaudessa, sil­lä mak­sa­vathan palka­nsaa­jat Suomes­sa lop­ul­ta liki kaiken. Kehys­ri­ihessä sovit­ti­in säästöistä, jot­ka toteutues­saan nos­ta­vat vero­ja ja leikkaa­vat meno­ja sum­mal­la, joka on palka­nsaa­jaa kohden noin 80 euroa kuus­sa. Vähän jäi siis vielä kurot­tavaa. Minus­ta päätös oli jok­seenkin oikean kokoinen. Isom­mat veronko­ro­tuk­set tai meno­jen leikkauk­set oli­si­vat nos­ta­neet työt­tömyyt­tä, eivätkä ehkä olisi lop­ul­ta tuoneet kas­saan mitään. Jat­ka lukemista “Kehys­ri­ihi ja painelaskelma”

Tele­vi­siouutiset main­os­ti näyt­tävästi tule­vaa kir­jaani Vihreä poli­ti­ik­ka. Onnit­te­lut kus­tan­ta­jalle! Mon­ta väärinkäsi­tys­tä tuo haas­tat­telu on aiheuttanut.

Sanon kir­jas­sani, että kun kysymys ydin­voiman lisärak­en­tamis­es­ta ei ole ajanko­htainen vuosikym­meni­in, vihrei­den ei pitäisi jakaa ihmisiä hyvi­in ja pahoi­hin sil­lä perus­teel­la, mitä mieltä he ovat ydin­voimas­ta. Se on näis­sä olois­sa pelkkä uskon­tun­nus­tus. Jat­ka lukemista “Mitä olen kir­joit­tanut ydinvoimasta”

Julka­istu blogi­na kun­nal­lisalan kehit­tämis­säätiön sivuil­la (kaks.fi)

Jos maa­han peruste­taan 70 suurkun­taa, miten tulisi jär­jestää sosi­aali- ja ter­veyspalve­lut? Suurkun­nista vain noin 20 olisi riit­tävän suuria huole­hti­maan koko paketista itse, siis myös erikois­sairaan­hoi­dos­ta yliopis­to­sairaalata­soista hoitoa luku­un otta­mat­ta. Niis­sä kuitenkin asu­isi selvä enem­mistö suomalaisista.

On esitet­ty, että muo­dostet­taisi­in noin 20 sote-piir­iä. Minus­ta olisi parem­pi, että nuo 20 riit­tävän suur­ta kun­taa, jot­ka ovat läh­es kaik­ki maakun­tien­sa keskuskaupunke­ja, huole­hti­vat koko maakun­nan sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­losta vas­tuukun­ta­mallin mukaises­ti. Jat­ka lukemista “Miten jär­jestää sosi­aali- ja terveydenhuolto”

Jotain on olta­va pahasti vial­la, kun hal­li­tus halu­aa ryhtyä vaikeak­si tiedet­tyyn kun­tau­ud­is­tuk­seen. Mikä on rik­ki, kun pitää korjata?

Kas­vav­il­la kaupunkiseuduil­la, ei vain Helsin­gin seudul­la, on menos­sa muut­toli­ike, jos­sa keskuskaupun­git menet­tävät hyvä­tu­loisia veron­mak­sajia kehyskun­nille ja kaik­ista köy­him­mät kerään­tyvät alueen ulko­re­unoille. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­tamme perus­tuu kun­ti­in. Se ei toi­mi, jos rikkaat kerään­tyvät omi­in kun­ti­in­sa ja köy­hät omiinsa.

Kun­tien väli­nen seg­re­gaa­tio on itsessään hyvin paha asia, mut­ta sitäkin pahempaa ovat toimet, joil­la toiset halu­a­vat kalastel­la hyviä veron­mak­sajia itselleen ja toiset puo­lus­tau­tua. Tästä johtu­vat virheet näkyvät kaupunki­rak­en­teessa kauan senkin jäl­keen, kun kehi­tys­tä vinout­ta­vat pelisään­nöt joskus ymmär­retään kumo­ta. Mekin teemme sitä. Teol­lisu­uskadun ruuhkissa kärvis­televän kan­nat­taa muis­taa, että Helsin­ki on sallinut sinne kaikkien normien ylit­tävän määrän pysäköin­tipaikko­ja houkutel­lak­seen muut­toaikeis­sa ole­via yri­tyk­siä jäämään.

Kuka siis toimii väärin? Ei kukaan. Kaik­ki tekevät oikei­ta ratkaisu­ja edus­ta­mansa tahon kannal­ta. Vika on pelisään­nöis­sä, jot­ka ohjaa­vat turmi­ol­liseen osaop­ti­moin­ti­in. Jat­ka lukemista “Ryh­mäpuheen­vuoro val­tu­us­tossa kuntauudistuksesta”