Oppositio vei jokseenkin kaiken Myanmarin täytevaaleissa. Koska vain osa parlamenttipaikoista oli tässä vaiheessa jaossa, oppositio ei noussut valtaan, vielä.
Olemmeko näkemässä sotilasjuntan vapaaehtoisen vallasta luopumisen, kuten Bangkokin suurlähettiläs Sirpa Mäenpää kertoi tammikuussa, kun kävimme tutustumassa uusiutuvien energiamuotojen markkinoihin? (Katso matkakertomus Bangkokista.)
Sotilaseliitin nuoret jäsenet ovat saaneet matkustaa ulkomailla ja havainneet, että naapurimailla menee paljon paremmin. Maa on todennut politiikkansa hedelmät huonoiksi, päättänyt muuttaa kurssia , avautua ulkomaailmalle ja siirtyä asteittain demokratiaan.
Demokratiaan ei voi siirtyä kuin asteittain maassa, jossa oppositio ei ole järjestäytynyt ja vaikka olisi, oppositiolla ei ole eikä voi olla maan johtamiseen vaadittavaa osaamista.
Poliittisia vankeja on vapautettu, sensuuria höllennetty ja nyt päästettiin runsaat neljäkymmentä opposition edustajaa parlamenttiin.
Olot Myarmarissa ovat alkeelliset, eikä toimivaa infrastruktuuria ole, joten se kaivattu vauraus on pitkän tien päässä.
Harvoin on mikään diktatuuri havainnut olevansa väärässä ja päättänyt lakkauttaa itse itsensä.
Voiko tämä olla totta?
Harvinaista, mutta ei tämä ennenkuulumatonta ole: ainakin Chilessä diktatuuri totesi tehneensä tehtävänsä ja että nyt on parempi luopua vallasta ja siirtyä kohti demokratiaa.
Ei Pinochet siitä tosin kiitosta saanut. Etsitäänköhän Myanmarin vallastaluopujia kansainvälisillä pidätysmääräyksillä muutaman vuoden päästä?
Ehkä on hiukan liioiteltua väittää, ettei maassa ole (rautatie)infrastruktuuria. Brittien lähdön jälkeen rataverkkoa on laajennettu, eikä se pituudeltaan aivan mitätön ole. Suorituskyvyn nostamiseksi ei siis aivan nollasta ole tarpeen aloittaa.
http://www.asiatradehub.com/burma/railways.asp
http://www.seat61.com/Burma.htm
Aung San oli Burman uudelleenitsenäistymisen arkkitehti. Saapa nähdä, palauttaako tyttärensä Suu Kyi kotimaahansa demokratian yhteisymmärryksessä nuorempien sotilaiden kanssa.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Tuntematta Myanmarin tilannetta lainkaan, suhtaudun skeptisesti ajatukseen vallasta luopumisesta. Saattaa tietysti olla, että juntta on oikeasti luopumassa vallasta hyvine aikeineen, mutta yksi mahdollisuus on myös se, että juntta on sementoimassa valtaansa ja ideologiaansa muilla tavoilla, aivan kuten Turkissa aikoinaan.
Turkissa sotilaat kaappasivat vallan kolme kertaa 1960–1980 ‑luvuilla. Armeijan painostuksen seurauksena saatiin 1980-luvun alussa läpi perustuslaki, joka oli läpikotaisin kemalisoitunut. Tämän jälkeen armeijan ei enää tarvinnut tehdä vallankaappauksia, koska koko oikeusjärjestelmä oli valjastettu puolustamaan kemalismin periaatteita.
Viimeaikoina kemalistien linnakkeet ovat murtuneet yksi toisensa jälkeen, mutta edelleen kemalismi elää vahvana perustuslaissa. Sama tilanne voi olla Myanmarilla edessä. En tiedä mitä ideologiaa juntta puolustaa, mutta sen vaikutukset saattavat näkyä vielä pitkälle tulevaisuudessa, vaikka valta näin muodollisesti olisikin vaihtumassa.
Costa Rican sotilasjunttahan lopettti itsensä ja lopetti samalla koko armeijan.
USA antoi turvatakuut.
Viime aikoina kun huumesota on alkanut sekottaa koko Väliamerikkaa, Costa Rican malli on hiukan instabiloitunut.
Ja Syyriassa ei luovuta vapaaehtoisesti. Tuskin sekään tie vallanpitäjille kovin hyvä on, erityisesti heidän jälkeläisensä kärsivät.
Aasialle uusi tiikeri tekee hyvää, mutta minusta tälläinen muutosaalto on varsin globaali. Esimerkiksi Väli-Amerikassa on historian ensimmäistä kertaa uskallettu sanoa ääneen, että huumesota ei toimi, ja uhmataan USA:ta sanomalla että nämä maat lopettaa sodan vaikka itse.
Näin se on aina mennyt.
Eliitti, so. kuninkaat, ovat aina tehneet pesäeron heitä ruokkivaan rahvaaseen.
Niin nytkin. Bulevardilla asuva ökyrikas väki ei katso hyvällä kontulan vaurastumista.
Se ero, siinä se rikkauden ihanuus on.
P.S. Oliko 600 sestertiusta hyvä kuukausipalkka vuonna 1 tai 2 ?
Eihän vihreät edistä eriarvoistumista, eihän?
Nigerian sotilasjuntta luovutti myös vallan 1999 vapaaehtoisesti, Kreikan sotilasjuntta luovutti vallan lopulta vapaaehtoisesti, vaikka asiaan tosi vaikutti väkivaltaiset protestit ja tappio turkille Kyproksella. Myös Argentiinan juntta luovutti vallan demokraattisesti valitulle presidentille.
Yleisesti sotilasjuntat taipuvat helpommin luopumaan vallasta kuin henkilökultin itselleen luoneet diktaattorit.
Koskahan Suomessa?
Wiki kertoo Myanmarista mm. seuraavaa:
“Myanmar siirtyi alkuvuodesta 2011 siviilihallintoon lähes viidenkymmenen vuoden sotilasvallan jälkeen. Länsimaat ja oppositio pitivät vaaleja epärehellisenä ja vallansiirtoa näennäisenä. Noin 20 sotilasjohtajaa luopui asemastaan juuri ennen parlamenttivaaleja voidakseen asettua siviiliehdokkaiksi, ja näitä entisiä sotilasjohtajia valittiin sitten kaikkiin merkittäviin virkoihin kuten parlamentin puhemieheksi, presidentiksi, varapresidentiksi ja ministereiksi.
Marraskuun 2010 parlamenttivaaleissa sotilasjuntan tukema USDP-puolue sai jopa 80 % parlamenttipaikoista. Parlamentti valitsi USDP-puolueen johtajan Thein Seinin presidentiksi, ja hän vannoi virkavalansa 30. maaliskuuta 2011. Samalla maata hallinnut sotilasjuntta lakkautettiin.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Myanmar
Eli vähän niin kuin uumoilinkin edellä. Kyllä näissä kehittyvissä maissa siirtyminen demokratiaan näyttää noudattavan hämmästyttävän yhdenmukaista kaavaa.
Se, että Myanmarin ensimmäiset vaalit olivat vähän mitä sattuu, sopii hyvin väitteeseen vaiheittaisesta vallanvaihdoksesta. Täytevaaleissa oppisitio sai jokseenkin kaiken.
Burman armeijan johtava kenraali Min Aung Hlaing puolustaa armeijan johtavaa asemaa politiikassa, koska se toimii (yllätys yllätys) koko maan hyväksi. Sattuneesta syystä Kenraali on myös huolissaan perustuslain suojelemisesta:
“Protecting the constitution is one of the main responsibilities of the army as we build our country into becoming a modern, prosperous and developed democracy” he said.
Perustuslaki takaa armeijalle keskeisen roolin maan politiikassa, mikä tarkoittaa mm. 25% parlamentin paikoista. Oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi pitää järjestelyä epädemokraattisena ja toivoo, että perustuslakia muutettaisiin.
http://www.bbc.co.uk/news/world-asia-17522177
Same shit, different country
Oli siinä vanhassa hallinnossa jotain hyvääkin. Kaavoituksessa ja rakentamisessa osoittivat etevyytensä uutta pääkaupunkia rakentaessaan.
Pari kertaa Burmassa käyneenä olen vahvasti sitä mieltä, että EU teki vakavan karhunpalveluksen burmalaisille asettaessaan maan taloussaartoon. Rajanaapuri Kiinahan ei tällaisista moraalisista saarroista piittaa yhtään ja ostaa Burman raaka-ainevaroja (jalopuuta, jalokiviä). Näin sotilasjuntta on saanut saarron aikana yllin kyllin varoja mutta kansalta vietiin EU:n päätöksellä kaikki yhteydet ulkomaailmaan ja käytännössä jätettiin yksin.