Julkaistu blogina kunnallisalan kehittämissäätiön sivuilla (kaks.fi)
Jos maahan perustetaan 70 suurkuntaa, miten tulisi järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut? Suurkunnista vain noin 20 olisi riittävän suuria huolehtimaan koko paketista itse, siis myös erikoissairaanhoidosta yliopistosairaalatasoista hoitoa lukuun ottamatta. Niissä kuitenkin asuisi selvä enemmistö suomalaisista.
On esitetty, että muodostettaisiin noin 20 sote-piiriä. Minusta olisi parempi, että nuo 20 riittävän suurta kuntaa, jotka ovat lähes kaikki maakuntiensa keskuskaupunkeja, huolehtivat koko maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollosta vastuukuntamallin mukaisesti.
Sote-piiriratkaisu tarkoittaisi käytännössä, että vastuu perusterveydenhuollosta ja vanhustenhoidosta annettaisiin sairaanhoitopiireille. Tällaisella organisointitavalla on taipumus tulla kovin kalliiksi. Sairaanhoitopiirit eivät ole olleet erityisen ponnekkaita kahlitsemaan kustannuksia. Niitä johtavat lääkärit luonnollisesti painottavat terveydenhuollon etuja, eikä kovin suurta intoa ole puuttua myöskään lääkäreiden etuihin. Luottamuselimiltä ei voi edellyttää kykyä arvioida rahankäytön mielekkyyttä.
Vastuukuntamallissa terveydenhuolto olisi osa kunnan organisaatiota. Kunnanjohtaja olisi siis koko organisaation yläpuolella ja toiminnan menot olisivat saman budjettikurin alaisena kuin muutkin kunnan menot. Tästä on hyviä kokemuksia Oiva-kuntayhtymästä Päijät-Hämeessä. Hollolan kunta tuottaa terveyspalvelut muillekin alueen kunnille.
Entäs jos tehtäisiin vielä parempi ratkaisu ja jättettäisiin kuntauudistus kokonaan tekemättä ja nyppäistäisiin vain sairaanhoito pois kunnilta?
Saataisiin paljon parempi palvelu halvemmalla kuin nyt.
Hyvä ajatus!
Entä rahoitus? Esim. meikäläisen kotikunnassa sosiaaaltoimi ja hoito- ja hoivapalvelut vievät 72% budjetista. Tosin nyt ponnistellaan kustannusten saamiseksi keskitasolle, mikä toisi riittävät säästöt.
Ja kyllähän ehdottamasi suuri alue tasaisi kustannuksia.
Miten tuo vastuukuntamalli olisi tehokkaampi kuin nykyinen kuntien omaan vastuuseen perustuva malli? Ilmeisesti keskeinen ero on keskitetyssä hallinnossa. Vastuukuntamallissa kai keskuskunta vastaa järjestelyistä. (vai perustettaisiinko demokraattinen aluehallinto?)
Nykyinen malli on osoittanut tehokkuutnesa. Monet pienet kunnat ovat viilanneet kulunsa hyvinkin alas. Suurilla hallintoyksiköillä on ainakin perusterveydenhoidossa huonommat näytöt. Hajautettu rakenne kilpailulla voi siis olla tehokkaampi kuin keskitetty rakenne ilman kilpailua.
Suomeen yhden kukkaron malli. 5 osakuntaa, joiden budjetista menee KELA-korvaukset,järjestävät sairaan- ja tarveydenhoidon, julkisen kiinteistökannan ylläpido ja investoinnit sekä päivähoidon ja vanhusten ja vammaisten sos. palvelut.
Nousisi motiivi pitää kiinteistöt kunnossa (ei homeen aiheuttamia terveysongelmia) ja pitää muutkin palvelut kunnossa, kun lasku ei kilahtaisi jollekin toiselle (KELAlle), vaan kilahtaisi oman budjetin menopuolelle.
Nyt sairaanhoitopiirit maksavat KELAn lääkekustannusten säästöt (ihmiset on jättäneet lääkkeet ostamatta kun ei ole varaa, ja tulevat sairaalaan akuuttihoitoon verensokerit, pumput jne ) sekaikin. Ja KELA maksaa erikoissairaanhoidon säästöt, kun ollaan hoitojonossa sairaspäivärahalla.
Ode:
Kuulostaa kyllä erinomaisen huonolta mallilta. Esimerkiksi Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa Suur-Tampereeseen ja Suur-Turkuun kuulumattomat kunnat siis maksaisivat oman osuutensa, mutta kaikki päätöksenteko tapahtuisi keskuskunnissa? Ei tule menemään läpi. Mutta eipä sillä väliä, koska ei tuo hallituksen kuntauudistus muutenkaan tule hyväksyttyä.
Mallisi ei myöskään mitenkään korjaisi nykyistä monikanavaista rahoitusta. Säilyisi siis kustannusten pallottelu kuntien ja Kelan välillä ja lisämausteena tulisivat vielä päätösvallattomat ympäryskunnat.
Paljon parempi olisi keskittää kaikki terveydenhuollon rahoitus ja järjestämisvastuu valtiolle/maakunnille (siis myös Kelan rahat).
Sitten häviäisi tämä suuri hätä tehdä toimimattomia jättiläiskuntia, jonka kaltaisia (kaikkine vastuineen) ei ole missään päin maailmaa ikinä kokeiltu.
Vastuukuntamallissa muutkin kunnat saavat lähettää terveyslautakuntaan luottamiemiehensä luottamaan.
Minusta kumpikaan malli, sairaanhoitopiirit tai vastuukunnat, ei kuulosta optimaaliselta. Onko kummassakaan mallissa niiden 20 keskuskunnan ulkopuolelle jäävien 50 pienemmän kunnan asukkailla suoraa vaikutusvaltaa tai vaikutuskanavaa palveluidensa järjestämiseen? Kuinka nämä mallit edistäisivät lähidemokratiaa, tai demokratiaa ylipäänsä? Onko Ruotsin mallin mukainen maakunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen hylätty pois tarkastelusta? Monet asiantuntijat ovat puhuneet maakunnallisen mallin puolesta, ks. esim. seuraavat kirjoitukset:
- http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Kuntien+teht%C3%A4vi%C3%A4+tulisi+siirt%C3%A4%C3%A4+maakunnille/a1305558041337
- http://www.kaleva.fi/mielipide/vieras/sairaanhoito-kannattaa-koota-yhteen-maakunnallisesti/568243/
Eikä unohdeta sitä, että sairauspäivärahat pitäisi saada samaan pakettiin. Muuten kustannusten siirtely toiselle maksajalle jatkuu. Terveydenhuollon järjestäjäorganisaatiolla ei ole edelleenkään motivaatiota hoitaa ihmisiä nopeasti kuntoon, jos sairauspäivärahat maksaa edelleen Kela.
20 maksajatahoa on edelleenkin liian suuri määrä 5,5 miljoonan asukkaan maahan. Hyvä alku se voi olla.
Tavoite: Koko paketin rahoitus yhdelle organisaatiolle periaatteella raha seuraa potilasta. Hoito toteutuu annetulla hinnalla joko yksityisellä- tai julkisella sektorilla potilaan valinnan mukaan. Annettu hinta voi olla kapitaatio- tai toimenpideperusteinen. Siinä sulle paketti, joka toimii.
Eduskunta on säätänyt lait siitä, mitä palveluja kansalaisille kuuluu. Nyt toteutusvastuu on sattumoisin osoitettu kunnille. Eihän näin tarvitse olla.
Kuntaremontissa päädytään lopulta nykyistä pienempiin yksiköihin, joten on hedelmällisempää miettiä sitä. Ensinnäkin kannattaa miettiä, mitkä ovat oikeasti niitä välttämättömiä sosiaali- ja terveyspalveluja?
Osmo, teepä pieni harjoitus aiheesta: mitä jätät jäljelle, kun käytössä on 70%/50%/30% nykyisestä kohtuuttoman suuresta rahamäärästä. Tuolta jostain löytyy vastaus. 😉 Sen jälkeen voi miettiä, mitkä toiminnot kuuluvat kunnalle ja mitkä valtiolle.
Väitän, että yksi tässä ajatustestissä poistettavista tarpeettomista toimijoista on DDR:stä kopioitu, tarpeeton terveyskeskusjärjestelmä. Perusterveydenhuolto on halvempaa ja laadukkaampaa hoitaa yksityisesti. Yliopistosairaalat taas kannattaa kulujen minimoimiseksi pitää valtiollisina. Laatu paranisi varmasti yksityistämällä, mutta USA:n esimerkki osoittaa myös kustannusten räjähtävän pilviin.
Toki tuo vastuukuntamalli sentään paremmalta kuulostaa kuin nykymenon mukainen sairaanhoitopiirimalli, mutta mikset ota Osmo kantaa maakunnalliseen järjestämismalliin? Edellä kommentissani linkittämissäni kirjoituksissa on monia hyviä argumentteja sen puolesta. Samoin muissa kommenteissa edellä.
Jos maakunnilla ei ole muuta tekemistä kuin sairaanhoito, se on sairaanhoitopiiri, vaikka sitä kutsuttaisiin maakunnaksi.
Kysymys lähidemokratiasta sairaanhoidossa on kiintoisa: miksi jonkun kuntapoliitikoista koostuvan lautakunnan (tai valtuuston) pitäisi saada päättää, minkätasoista sairaanhoitoa jossain pikkukunnassa järjestetään — kun kansalaisten tulisi olla tasa-arvoisia kaikissa kunnissa.
Kannatettava ajatus. Veroa keräävän kuntayksikön hoitamana terveydenhuolto ym. tulevat taatusti halvemmaksi ja tehokkaammaksi kuin “piirin” hoitamana. Eikä se auta, että “piirin” hallinto koostuu peruskuntien edustajista.
Kun HUS-piiriä perustettiin 90-luvun alkupuolella, niin muistaakseni Helsingin kaupunginhallituksen päätöksen perusteena olivat “selvitysmiesten” laskelmat, että säästö Helsingille on noin 900 milj. mk vuodessa! Tämän voisi joku tarkistaa. Kuinka on käynyt. HUS:iin on helsinkiläisten pitänyt lähes jatkuvasti lisätä rahaa.
Entäs Ranska…?
http://rivieran-suomi-seura.org/rss/terveys.html
“Omalääkäri on vapaasti valittavissa – hintataso Suomea edullisempi. Ranskassa ei ole Suomen kaltaista terveyskeskusjärjestelmää, vaan kukin voi vapaasti valita paikkakunnaltaan oman hoitavan lääkärinsä (le médecin traitant). Hänen kauttaan järjestyvät sujuvasti tarvittavat passitukset erikoislääkärille ja –tutkimuksiin.”
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/23.kesakuu/who2500.htm
“WHO: Ranskan terveydenhuolto maailman paras, Suomi sijalla 31. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi tuoreessa raportissaan, että maailman paras terveydenhuoltojärjestelmä on Ranskassa, toiseksi paras Italiassa.”
Maakunnan ja sairaanhoitopiirin ero on siinä, että maakuntia eivät johda lääkärit. Maakunnan luottamuselimiltä (valtuusto ja hallitus) voi myös edellyttää kykyä arvioida rahankäytön mielekkyyttä. Ja onhan maakunnilla jo nyt muitakin tehtäviä:
http://www.uudenmaanliitto.fi/index.phtml?s=45
Osmo, en ajatellut, että pelkästään sairaanhoito tulisi maakuntien vastuulle. Samalla voisivat minun mielestä saada oman verotusoikeuden ja vastata muistakin tehtävistä, joissa nykykuntia isommasta väestöpohjasta tai laajemmasta näkökulmasta on hyötyä (toisen asteen koulutus, maakuntakaavoitus, joukkoliikenne, sosiaalipalvelut). Hiukan siis jotain Ruotsin aluehallintomallin kaltaista, mutta vielä parempaa :). Luitko Osmo edellä linkittämäni professori Paloheimon kirjoituksen Helsingin Sanomista? Maakuntamalli tietysti edellyttäisi varsin mittavaa remonttia ja nykykuntien toimintojen osittaista purkamista ja täydellistä uudelleen järjestämistä. Ehkä näin isoon uudistukseen ei vain löydy uskallusta käytännössä? Mutta kannattaisi sitä edes keskustelun tasolla pohtia huolellisesti.
Kannatan todellla lämpimästi terveyskeskusjärjestelmän purkamista. Noista suolakaivoksista lopen kylläksi saaneena toivon orjien pääsevän vapauteen.
Olen vain aidosti utelias: Mitä esim. Ranskassa tai Italiassa tehdään yleistilanlaskumummoille iltahetkinä? Miten hoidetaan sellaiset suhteellisen akuutit _oikeat_ vaivat?
Nythän kaikki päivystysajat menevät korvakipuisille, juuri nyt tarvittaville kortisonipiikeille, viikon kestäneille yskille ja poskionteloille jne jne, ja oikeasti huonolla hapella olevat vain ilmestyvät kaiken muun päälle yllättäen röhnöttämään jonnekin punaisilla päällekkäisajoilla.
Muitakin laadukkaita sekä tehokkaita malliesimerkkejä on Euroopassa. Yhteistä näille on, että perusterveydenhuolto on yksityistä, kevyttä ja ketterää. Ei tehdä mitään kommunismin mausoleumeja, kuten DDR:stä kopioitu terveyskeskusjärjestelmämme. 😀
Epäonnistumisistakin kannattaa ottaa opiksi. Esimerkiksi Iso-Britannia on täydellinen malli, miten asiaa ei saa hoitaa. Nämä mm. Osmon esittämät mallit, joissa yhdistellään epäonnistumisia entistä suuremmiksi epäonnistumisiksi, muistuttavat minusta pahasti Iso-Britannian mallia. 🙁
Tuohon Italian terveydenhuoltomalliin täytyy tutustua tarkemmin. Olen lukenut, ettei se olisi kovin hyvä, mutta kuullut siellä asuneilta ihan muuta.
Tuo WHOn tutkimus perustui pekästään elinajan odotteeseen ja sen suhteeseden terveydenhuollon kokonaismenoihin. On outo uskomus, että elinajanodotteeseen vaikuttaa vain sairaalalaitos, mutta eikä lainkaan ruokavalio, liikunta tai geeniperimä.
Ok, se ei kuitenkaan kaada sitä tosiasiaa, että DDR:stä kopioitu terveyskeskusjärjestelmä on sekä kallis että huonolaatuinen. Vielä huonompaan mennään, jos pienistä katastrofeista tehdään brittiläiseen malliin entistä suurempia.
Toisenlaistakin tietoa on, kuin nuo mielipiteesi, esim. British Medical Journal: “State owned health centres (policlinics) were one component of primary health care in former East Germany, housing general and specialist doctors and dentists. This integrated model was efficient and cost saving: facilities and laboratories were shared, alternative treatment and prevention strategies were coordinated, and referrals to specialists were well monitored, as well as each patient’s case.” … “In 2000 integrated healthcare centres were instigated in Germany’s healthcare reform to increase cooperation between general doctors, specialists, and hospitals; to improve communication between institutions; and to reduce healthcare costs.”
Siis efficient and cost saving — joten tätä pitää vastustaa, ideologisin perustein, mutta käytännöllisessä Saksassa otetaan uusiokäyttöön.
Terveysasema, terveyskeskus, lääkärikeskus jne. on loppujen lopuksi ainoa toimiva perusterveydenhuollon malli. Terveyskeskuksia on murennettu työterveydenhuollolla, yths:llä sun muilla. Kunnat ohjaavat resursseja liian usein potkuhalleihin sen sijasta, että laittaisivat perusterveydenhuollon kuntoon. Vanha valtionosuusjärjestelmä 80-luvulla saattoi olla jonkun mielestä menoautomaatti, mutta siihen sentään sisältyi valtion kontrolli rahojen käytöstä tarkoitettuun tarkoitukseen. Ongelma näyttää vain pahenevan kunnissa, kun toimintoja yhtiöitetään. Verorahaa käytetään, että joku pääsee leikkimään toimitusjohtajaa.
“Kyllä vaan saa heti aamusta ruveta soittamaan, jos haluaa saman päivän aikana päästä…”
Kääntykää kaikin mokomin valitsemanne yksityisen lääkäriaseman puoleen ja vaatikaa välitöntä lääkäriin pääsyä. Vaatikaa myös, että kaiken teitä koskevan tiedon “pitäisi näkyä siellä koneella”. Muistakaa vaatia kaikkea mahdollista, ihan vaan varmuuden vuoksi, sillä nythän ollaan haaskalla, ja jo huomenna voi olla niin, ettei mitään enää olekaan. Silloin muistakaa kääntyä niitten jakkupukuisten oikeusasiamiesten puoleen ja vaatia luontoa ja maailmankaikkeutta täyttämään teidän “oikeutenne”.
Suomen malli on varsin keskinkertainen vertailuissa muiden Euroopan maiden kanssa.
http://www.healthpowerhouse.com/files/Report%20EHCI%202009%20091005%20final%20with%20cover.pdf
Parhaimmille sijoille hinta/laatu-suhteessa yltää näköjään ottamalla yksityiset palveluntarjoajat mukaan tasavertaisina palveluntuottajina (ilman palveluseteli yms. säännöstelyjärjestelmiä) ja laittamalla peliin riihikuivaa rahaa. Näin saadaan myös kaikille tuloluokille tasa-arvoinen järjestelmä.
Illuusio Suomen “hyvästä ja halvasta” järjestelmästä voidaan unohtaa. Se, miksi Suomella ei rikkaana länsimaana ole kykyä laittaa panoksia terveydenhuoltoon parhaiden lailla onkin jo toinen juttu.
Esimerkiksi Saksa taitaa verottaa kansalaisiaan pienistä tuloista alkaen huomattavasti Suomea ankarammin, kun otetaan huomioon veron päälle perittävä sairausvakuutusmaksu.
http://www.parmentier.de/steuer/steuer.htm?wagetax.htm
Ei kai terveyskeskuksissa noin järjestelmänä ole suurtakaan vikaa?
Terveys- ja sairaanhoitopalvelujen suurkuluttajana voin todeta, että asiakkaalle kokemus yksityisellä lääkäriasemalla on jokseenkin sama. Ei se voi lääkärillekään kovin erilainen olla — ja kuitenkin lääkärit inhoavat terveyskeskustyötä.
Ehkä ensiaskeleena voisi romuttaa koko virkalääkärijärjestelmän ja ottaa käyttöön normaalin työsuhteen, samalla tavalla kuin yksityisillä lääkäriasemilla tai keikkalääkärifirmoilla — ja suoritepalkkaus. Kyllä tehoa löytyisi!
Virkavastuuhan on täyttä puppua, ei sitä ole niillä keikkalääkäreilläkään, jotka hommat sitten hoitavat terveyskeskuksissa.
Raimo K:
Meille ilmeisesti kopioitiin Itä-Saksan terveyskeskukset huonosti, koska tuo kiitetty yleis- ja erikoislääkäreiden integraatio puuttuu, ja terveyskeskuksissa on vain yleislääkäreitä.
Meillähän olisi jo toiviva suoritepalkkuksen osa, nimittäin toimenpidepalkkiot. Lääkärit eivät vaan välitä merkitä niitä, joten ne jotka merkitsevät, eivät yleensä saa niitä, koska “ei täällä ennenkään ole noin paljon maksettu”.
Ne tarkoitettiin aikoinaan merkittäväksi osaksi palkkaa, mutta ovat taantuneet nöyryyttäviksi karkkirahoiksi, kun niitä ei merkitä. Lääkärit eivät tunne niitä, eivät viitsi käyttää niitä, ja yleensä eivät edes tiedä, mistä tmp-palkkioluettelon löytää. Asia kiinnostaa harvoja, koska vain suolakaivoksissa ja paljon päivystämällä niiden määrä alkaa vasta kasvaa jyrkästi, ja sellaisia KVTESS:in alaisia lääkäreitä tuollaisissa pisteissä ei enää paljon ole, vaan ne hoidetaan höynäytetyillä keikkalääkäreillä, jotka tekevät urakkatyötä tuntipalkalla kuvitellen naivisti vielä voittavansakin siinä.
Harva lääkäri on yksityisellä lääkäriasemalla työsuhteessa. Suurin osa ammatinharjoittajana eli yrittäjänä vuokraa tilat lääkärikeskukselta. Eli lääkäri on itse lääkärikeskuksen asiakas.
Onhan niitä, mutta tuskin suurin osa — ei ainakaan täälläpäin. Ehkä pienemmillä asemilla, mutta nehän katoavat.
Vain osa työterveyslääkäreistä on työsuhteessa. Loput ammatinharjoittajina. Ihan koko Suomessa.
http://www.diacor.fi/toihin-diacoriin/diacor-ammatinharjoittajalle.html
http://www.mehilainen.fi/l%C3%A4%C3%A4k%C3%A4reille/vastaanoton-pit%C3%A4minen/ammatinharjoittajaksi-mehil%C3%A4iseen?loc=40
http://www.laakarikeskusaava.fi/meille-toihin/ammatinharjoittajaksi
Luonto ajaa lopulta toimivaan järjestelmään! Länsimaissa (Saksa, Ranska…) yleisesti on käytössä toimintamalli: Jos ihminen haluaa mennä lääkäriin, niin hän menee sinne — siis vähän samaan malliin kuin esim. kampaajalle! …kuvitelkaa jos meillä olisi kunnittain “kampaamokeskukset”, niin mitä siitä tulisi?