MOT kertoi maanantaina, että Suomessa eräissä syöpätyypeissä syöpähoitojen tulokset mitattuna potilaiden kuolleisuudella ovat huonompia kuin muissa Pohjoismaissa. Potilailla oli syövän havaitsemisen jälkeen vähemmän elinvuosia kuin muissa Pohjoismaissa. Tiistaina asiaa käsiteltiin A‑studiossa, jossa altavastaajina olivat demarien sairaalajohtajataustainen kansanedustaja Aki Linden ja kokoomuksen lääkärikansanedustaja Mia Laiho.
A‑studiosta en koostunut mitään, koska minua kiinnostavat syyt eivätkä syylliset ja toimittaja etsi syyllisiä. Yritän siis itse pähkäillä, mikä voisi olla tähän yllättävään tulokseen syynä, sillä tähän saakka olemme pitäneet erikoissairaanhoitoa laadukkaana.
Tulokset kertovat menneestä ajasta
A‑studion syyllisten metsästys ärsytti minua jo siksi, etteivät tämän vaalikauden päättäjät voi olla edes teoriassa syyllisiä havaintoon, koska MOT:n esittämät tilastot kertovat menneestä ajasta. Tarkkaan en aineistojen ikää tiedä, mutta ilmeisesti pääosa tuloksista on peräisin 2010-luvulta. Soteuudistuksen kanssa sillä ei siis ole mitään tekemistä eikä edes nykyisen ”hyvän hallitusohjelman” kanssa. Tästä ei siis myöskään Mia Laiho voi olla vastuussa, vaikka minua korpesikin hänen operaationsa pienentää HUS:n budjettia tavalla, joka johti ilman muuta huonompaan hoitoon.
Perusterveydenhuollon eriarvoisuus?
Ensimmäinen hypoteesini on, että syynä on vaikeus päästä perusterveydenhuoltoon. Niinpä syöpäepäily syntyy myöhemmin ja lähete erikoissairaanhoitoon viivästyy, joten syöpä on ehtinyt kehittyä pitkälle, ennen kuin sitä aletaan hoitaa. Tämä jo yksin vaikuttaa kyseiseen tilastoon, vaikka se ei vaikuttaisi hoitotulokseen lainkaan. Kun syöpä havaitaan myöhemmin, aika löydöstä potilaan kuolemaan n tietysti myös lyhyempi. Mitä ilmeisimmin kuitenkin syövän myöhempi havaitseminen vaikuttaa hoidon tulokseen, koska syöpä on ehtinyt kehittyä pidemmälle.
Noin 30 vuotta sitten raportoitiin, että Suomen terveydenhuolto on OECD-maiden eriarvoisimpia, jos asiaa mitataan mahdollisuudella ”nähdä lääkäriä”. Syynä tähän on tietysti perusterveydenhuollon jakautuminen hyväosaisten työterveyshuoltoon ja huono-osaisten terveyskeskuksiin.
Sen sijaan oikeus saada korkeatasoista erikoissairaanhoitoa tulotasosta riippumatta on Suomessa maailman tasa-arvoisimpia – siis kun on ensin saanut sen lähetteen.
Eräs HUS:n entinen hallituksen jäsen viestitti minulle, että HUS:ssa ihmeteltiin lähetteiden määrän vähenemistä 2010-luvun lopussa. Olisi ollut kapasiteettia hoitaa enemmänkin, mutta lähetteitä ei tullut.
Arvelen, että syynä oli kuntien halu säästää terveydenhuoltomenoissa. Lähete erikoissairaanhoitoon ei nimittäin ole ilmainen, vaan hoidosta tulee tai siis tuli lasku kuntaan. Yksityislääkärit ja työterveyshuolto sen sijaan saivat lähettää potilaista ilmaiseksi – tai siis näidenkin lähetteistä tuli lasku kotikunnalle.
Ehdotus tutkimukseksi: Tätä hypoteesia voisi testata sillä, että onko sosiaalisella asemalla vaikutus syöpähoitojen onnistumiseen.
Kustannustehokkaan hoidon suosiminen?
Yksi syy voi olla sinänsä perusteltu keskittyminen kustannustehokkaisiin hoitoihin ja kalliiden ja teholtaan epävarmojen hoitojen välttäminen.
Ihmishengen hinta on asia, josta on vaikea keskustella. Jokin maksimihinta on terveydenhuollossakin oltava ihmishengelle. Jos ajattelisimme, että elämä on korvaamattoman arvokasta niin, että kaikkien muiden näkökohtien tulisi väistyä sen tieltä, meillä olisi liikenteessä yleinen 30 km/h kattonopeus ja esimerkiksi tupakointi olisi täysin kiellettyä.
Tieliikenteessä on asetettu hinta liikennekuolemalle, terveydenhuollossa lasketaan voitettuja terveitä elinvuosia.
Uudet tehokkaat syöpähoidot ovat kalliita ja sen lisäksi tuloksiltaan epävarmoja. Jos syöpähoito maksaa 150 000 euroa ja tehoaa 10 %:n todennäköisyydellä, yhden säästetty ihmishengen hinnaksi tulee 1,5 miljoonaa euroa. Paljonko oletetaan tulevan voitettuja elinvuosia, riippuu potilaan iästä. Tällainen hoito on hyvin kallista. Jos terveydenhuollon budjetti on rajallinen, paljosta muusta hoidosta on luovuttava yhden ihmishengen pelastamiseksi. Sen seurauksena muihin sairauksiin voi kuolla paljon useampi.
Julkisuudessa oli esillä 26-vuotias syöpään sairastunut, joka osti itse itselleen hoidon Saksassa ja pelastui. Hänellä voitiin olettaa elinvuosia olevan jäljellä paljon, joten melko kalliskin hoito olisi ollut perusteltua. Minun ikäiselläni tilanne olisi toinen.
Ehdotus tutkimukseksi: Onko kyse terveiden elinvuosien hintaan perustuvasta priorisoinnista selviäisi siitä, koskeeko ero myös nuoria syöpään sairastuneita. Uusien syöpälääkkeiden käyttötilastot valaisisivat myös asiaa.
Saavatko edes saksalaiset hoidon ilmaiseksi?
Julkisuudessa ei muuten ole kerrottu – tai ainakaan minun korviini ei ole osunut – olisiko tavallinen saksalainen ollut oikeutettu tämän 26-vuotiaan saamaan hoitoon osana pakollista sairausvakuutusta, vai olisiko saksalaistenkin pitänyt maksaa se itse. Veikkaisin, että olisi pitänyt maksaa itse, sillä budjettirajoitus se on Saksassakin.
Myös minun lähipiiriini kuuluu henkilö, jonka julkinen terveydenhuolto oli tuominnut menetetyksi, mutta joka osti itselleen lisää elinvuosia yksityisessä suomalaisessa syöpäsairaalassa.
Muissa Pohjoismaissa kokonaisuus joka tapauksessa on tai on ainakin ollut syöpään sairastuneen kannalta edullisempi. Eipä taida olla muissa Euroopan maissa eikä ennen kaikkea Yhdysvalloissa.
Kun uusista kokeellisista syöpähoidoista on saatu näyttöä, niitä on otettu julkisen terveydenhoidon piiriin. Niinpä nuo MOT:issa olevat tiedot voivat olla myös yksinkertaisesti vain vanhentuneita.
Lääkeyhtiöiden kanssa pitäisi neuvotella hinnasta
Tähän liittyy myös ratkaisematon taloudellinen peli monopoliasemassa olevan lääkeyhtiön kanssa. Kuolemalta pelastavan lääkkeen voi hinnoitella aika korkeaksi patentin suojissa. Syöpälääkkeet kuuluvat sairaalan – ei siis Kelan maksettaviksi. Suomalaisten sairaaloiden tulisi muodostaa ostajamonopoli, joka neuvottelisi myyjämonopolin kanssa hinnasta. Jos alennatte hintaa, me ostamme enemmän. Lääkkeissä on aika hyvä kate.
Minulla on peruspalveluministerin ajaltani kokemuksia tällaisesta neuvottelusta erään minun mielestäni alikäytetyn lääkkeen maahantuojan kanssa: jos alennatte hintaa 80 %, me ostamme 10 kertaa enemmän. Te saatte kaksi kertaa enemmän rahaa ja me kymmenen kertaa enemmän terveyttä. Maahantuoja olisi suostunut, mutta lääkeyhtiön pääkonttori ei suostunut.
Taas voisi taas yrittää.
= = = =
Sinänsä lääkepatentit ovat viheliäinen ongelma, joka johtaa hyvien lääkkeiden alikäyttöön. Olen kirjoittanut tätä moneen kertaan, viimeksi Verde-lehdessä. Kirjoituksen voi lukea tästä
Yksi syy on varmastikin se, että Suomessa yksinkertaisesti käytetään vähemmän rahaa terveydenhuoltoon mitä muissa pohjoismaissa.
Terveysmenojen osuus BKT:stä:
* Ruotsi: 11,4%
* Norja: 11,3%
* Tanska: 10,6%
* Suomi: 9,6%
Data vuodelta 2020: https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/paljon-vai-vahan/
Kun BKT on Suomessa näistä pienin, ja myös terveysmenojen osuus BKT:stä pienin, se tarkoittaa että kyllä niistä kalliista syöpälääkkeistäkin pitää säästellä muihin verrattuna.
Ei myöskään ole ihme että lääkäriin pääsee huonosti. Lääkäreiden määrä kymmentä tuhatta asukasta kohden:
*Norja: 46,8
* Tanska: 43,8
* Ruotsi: 43,2
* Suomi: 36,1
Lähde sama kuin aiemmin. Suomessa terveydenhuolto on myös tosiaan hyvin eriarvoinen. Tästä kertoo tilasto jossa kerrotaan mikä on osuus väestöstä jotka kertovat heillä olevan tyydyttämättömiä terveystarpeita:
* Suomi: 4,3%
* Tanska: 1,2%
* Ruotsi: 1,2%
* Norja: 0,9%
Tämä tieto haettu Eurostatilta, jonka datat 2018–2021:
https://stat.link/rpkaci
Eriarvoisuus ei siis ainakaan merkittävästi ole Suomessa vähentynyt Osmon viittaamista ajoista, voi olla että ennemminkin vain kasvanut (en ole tarkastanut). Katsoisin itse erityisesti juuri tutkimuksiin ja hoitoihin pääsyn vaikeutta terveyskeskuksen kautta verrattuna yksityisiin polkuihin ja työterveyteen, jonka Soininvaara mainitsikin.
Nämä ja muita vastaavia monille ehkä yllättäviäkin tilastoja löytyy blogikirjoituksestani:
https://lauspalo.com/2025/06/vahemman-tunnettuja-tilastoja-suomesta/
Nykyisen Soten rakenne ja toiminta pitää radikaalisti muuttaa käyttämällä hyväksi modernia AI:ta.
Tässä ChatGPT:n tekemä kunnianhimoinen 5 kohdan suunnitelma Suomen sote-järjestelmän tehostamiseksi modernin AI-teknologian avulla.
1. Sote-alueiden määrän vähentäminen + yhteinen data-alusta
Nykyinen hajautettu rakenne estää tehokkaan AI:n hyödyntämisen. Ensimmäinen askel on vähentää alueiden määrää ja pakottaa yhteinen infrastruktuuri.
Rakennetaan valtakunnallinen “Sote Data Platform”, joka yhdistää Kela:n, THL:n ja hyvinvointialueiden datan.
Standardoidaan potilastietomallit (FHIR tms.) → AI toimii vasta, kun data on yhtenäistä.
Puretaan päällekkäiset IT-järjestelmät.
Hyöty: Skaalaetu + AI-mallit toimivat koko väestön datalla.
2. AI-avusteinen diagnostiikka ja triage (ei korvaa lääkäreitä)
Ajatus “diagnoosien automatisoinnista” pitää muotoilla oikein: AI tukee, ei päätä yksin.
Käyttöön kliinisiä päätöksentekojärjestelmiä (esim. kuvantaminen, oiretriage).
Chatbot-tyyppinen ensiarvio ohjaa potilaan oikeaan hoitopolkuun.
AI analysoi laboratoriotuloksia ja nostaa riskipotilaat esiin.
Hyöty: Nopeampi hoitoon pääsy + vähemmän turhia lääkärikäyntejä.
3. Lääkärien työn tuottavuuden moninkertaistaminen vähentämällä rutiinitöitä ja lisäämällä potilastapaamisia
AI kirjoittaa automaattisesti potilaskertomukset ja lausunnot (puheesta tekstiksi + yhteenveto).
Rutiinipäätökset (reseptien uusinta, perusseuranta) automatisoidaan.
Sairaanhoitaja:n roolia laajennetaan AI:n tukemana (esim. kroonisten sairauksien seuranta).
Hyöty: Lääkäri keskittyy vaikeisiin tapauksiin → todellinen tuottavuus kasvaa.
4. Hoitopolkujen optimointi (erikoissairaanhoito–perusterveydenhuolto–kotihoito)
AI:n suurin arvo syntyy koko järjestelmän optimoinnista, ei yksittäisistä toiminnoista.
Ennustemallit ohjaavat potilaat oikeaan hoitomuotoon ajoissa.
Sairaaloiden kapasiteetti optimoidaan (vuodepaikat, leikkausjonot).
Kotihoito + etäseuranta vähentävät sairaalahoitoa.
Hyöty: Kallein hoito (sairaalat) vähenee.
Esimerkki: Riskipotilas tunnistetaan ennen kuin päätyy päivystykseen.
5. Digipalvelut oletukseksi (video + etäseuranta)
Kaikkea ei kannata tehdä fyysisesti.
Videovastaanotot oletusvaihtoehdoksi ei-akuuteissa tapauksissa.
Etämonitorointi (verenpaine, glukoosi jne.) suoraan järjestelmiin.
AI priorisoi kontaktit: kuka tarvitsee oikeasti fyysisen ajan.
Hyöty: Kapasiteetti kasvaa ilman lisää henkilöstöä.
Riski: Digikuilu (kaikki eivät pysty käyttämään palveluja).
Vuonna 2016 Sipilän hallitus lopetetti THLssä toimineen terveydenhuollon menetelmäyksikkö Finohtan. (https://stm.fi/-/terveydenhuollon-menetelmien-arviointia-uudistetaan) Se tuotti priorisointikeskustelussakin tarvittavaa tärkeää arviointi- ja kustannusvaikuttavuustietoa. Toimintaa hajautettiin mm. sairaanhoitopiireihin muutaman henkilön ryhmiin. Nyt 10 vuotta myöhemmin on vihdoin tajuttu, että päätös oli väärä ja näyttää siltä, että pyörää yritetään keksiä uudelleen. Kun kaikki Finohtaan kertynyt asiantuntijuus ja hyvin toiminut malli on hukattu.
Olin tästä Finohtan tuhoamisesta hyvin harmissani, sillä pidin sitä aikanaan yhtenä saavutuksenani peruspalveluministerinä. Juonin sen Raimo Sailaksen kansa.
> Ihmishengen hinta on asia,
> josta on vaikea keskustella.
Kustannusten arvioimiseksi terveyden (ei
siis ihmishengen) tuottamiselle
sairaanhoitojärjestelmällä pätee yksi yhteen
sen kanssa miten rahdin kuljettamisen
kustannuksia arvioidaan:
tonnikilometrin
hinta.
On irtauduttava ajattelutavasta, että
terveydenhuollon tehtävä on tuottaa ihmiselämää
(tai valtion tehtävä on tuottaa uusia
ihmisiä)
– ja jätettävä ongelman ratkaiseminen
“jumalan” huomaan. — Kaikissa tämän kaltaisissa
laskelmissa on PELIAVARUUDEN RAJA vedettävä
johonkin.
Tässä kaavassa saavutetun tuotannon arvo
on
Henkilön lisääntynyt elinaika kerrottuna hänen
siinä [tulevasssa] ajassa ansaitsemallaan
palkalla.
Palkaksi lasketaan
– työntekijän kustannus KAIKKINE
sivukuluineen [nykyisellä palkalla].
– Henkilön eläke siltä osin kuin eläke on
katettu edellä olevilla sivukuluilla.
– Henkilön, jonka eläke maksetaan
“kattamattomista eläkevastuista”, eläkeajan
palkka on tässä laskelmassa negatiivinen. Eli
jokainen lisääntynyt elinpäivä vain lisää
yhteiskunnan taakkaa. Tällaisia henkilöitä ovat
virkamiehet, sotilaat, kansanedustajat,
jne.
– Työeläkettä ei voida laskea
kokonaisuudessaan henkilön tuloksi silloin, kun
hänen vakuutusyhtiönsä “syö säästöjä” eli
toimii pyramidihuijauksen periaatteella. —
Tämäkin parametri on diskontattavissa tähän
päivään aivan yksinkertaisen matematiikan
avulla. (… Jos tämä meno jatkuu, viimeinen
eläke-euro maksetaan vuonna xxxx.)
– Jos joku sattuu sitten elämään kauemmin
tai lyhyemmin niin se on vakuutustekninen
juttu. — Onhan rahtikin vakuutettava. Samoin
terveydenhuollon kustannukset, ettei
yksittäinen sairaala mene konkurssiin (jos joku
sitten sattuukin kuolemaan “ennen
aikojaan”).
> liikenteessä yleinen 30 km/h
kattonopeus
Sama kaava pätee liikenteen
nopeuksiin.
– Tietyllä nopeudella ajettaessa
liikenteessä kuolee niin ja niin monta
“tonnikilometriä” ihmiselämää.
– Jos nopeutta alennetaan, ihmiset
käyttävät kulkemiseen niin ja niin monta
“tonnikilometriä” enemmän resursseja, mutta
tästä luvusta vähennetään liikennekuolemissa
säästyneet “tonnikilometrit”.
– Näin on laskettavissa eräs mahdollinen
optimi nopeusrajoituksille.
– Tähän tietenkin vaikuttavat muutkin
tekijät, esimerkiksi jos autoliikenteen nopeus
alennetaan 80:stä 60:een, niin entisen
tuotannon saavuttamiseksi “ajoneuvojen määrää”
pitää lisätä 25% jotta saavutetaan edeltänyt
elintaso tai sitten alennus revitän matkustajan
ja rahdin ostajan (kauppiaan) selkänahasta
kasvavina hintoina kaupan tiskillä.
Selvemmin sanottuna:
> Ihmishengen hinta on asia,
> josta on vaikea keskustella.
Kustannusten arvioimiseksi terveyden (ei siis ihmishengen) tuottamiselle sairaanhoitojärjestelmällä pätee yksi yhteen sen kanssa miten rahdin kuljettamisen kustannuksia arvioidaan:
tonnikilometrin hinta.
On irtauduttava ajattelutavasta, että terveydenhuollon tehtävä on tuottaa ihmiselämää (tai valtion tehtävä on tuottaa uusia ihmisiä)
– ja jätettävä ongelman ratkaiseminen “jumalan” huomaan. — Kaikissa tämän kaltaisissa laskelmissa on PELIAVARUUDEN RAJA vedettävä johonkin.
Tässä kaavassa saavutetun tuotannon arvo on
Henkilön lisääntynyt elinaika kerrottuna hänen siinä [tulevasssa] ajassa ansaitsemallaan palkalla.
Palkaksi lasketaan
– työntekijän kustannus KAIKKINE sivukuluineen [nykyisellä palkalla].
– Henkilön eläke siltä osin kuin eläke on katettu edellä olevilla sivukuluilla.
– Henkilön, jonka eläke maksetaan “kattamattomista eläkevastuista”, eläkeajan palkka on tässä laskelmassa negatiivinen. Eli jokainen lisääntynyt elinpäivä vain lisää yhteiskunnan taakkaa. Tällaisia henkilöitä ovat virkamiehet, sotilaat, kansanedustajat, jne.
– Työeläkettä ei voida laskea kokonaisuudessaan henkilön tuloksi silloin, kun hänen vakuutusyhtiönsä “syö säästöjä” eli toimii pyramidihuijauksen periaatteella. — Tämäkin parametri on diskontattavissa tähän päivään aivan yksinkertaisen matematiikan avulla. (… Jos tämä meno jatkuu, viimeinen eläke-euro maksetaan vuonna xxxx.)
– Jos joku sattuu sitten elämään kauemmin tai lyhyemmin niin se on vakuutustekninen juttu. — Onhan rahtikin vakuutettava. Samoin terveydenhuollon kustannukset, ettei yksittäinen sairaala mene konkurssiin (jos joku sitten sattuukin kuolemaan “ennen aikojaan”).
> liikenteessä yleinen 30 km/h kattonopeus
Sama kaava pätee liikenteen nopeuksiin.
– Tietyllä nopeudella ajettaessa liikenteessä kuolee niin ja niin monta “tonnikilometriä” ihmiselämää.
– Jos nopeutta alennetaan, ihmiset käyttävät kulkemiseen niin ja niin monta “tonnikilometriä” enemmän resursseja, mutta tästä luvusta vähennetään liikennekuolemissa säästyneet “tonnikilometrit”.
– Näin on laskettavissa eräs mahdollinen optimi nopeusrajoituksille.
– Tähän tietenkin vaikuttavat muutkin tekijät, esimerkiksi jos autoliikenteen nopeus alennetaan 80:stä 60:een, niin entisen tuotannon saavuttamiseksi “ajoneuvojen määrää” pitää lisätä 25% jotta saavutetaan edeltänyt elintaso tai sitten alennus revitän matkustajan ja rahdin ostajan (kauppiaan) selkänahasta kasvavina hintoina kaupan tiskillä.
Ylinopeuksiin on vielä paremmat keinot tarjolla.
Paljon kovemmat rangaistukset ja progressiiviset ajokiellot kun ylinopeudet toistuvia.
Ylinopeuden ajaminen kertoo vain henkilön sopeutumiskyvyttömyydestä ja kyvyttömyydestä ennakoivaan ajoon liikenteessä. Varsinkin staattiseen kameraan ajaminen jo kertoo harvinaisen heikosta dynaamisesta älykkyydestä, eli kyvystä sopeutua muuttuviin tilanteisiin nopeasti. Kääntäen tarkoitan tätä: suuri yleisälykkyys on aika heikko “kyky”, jos huomio on kaikkialla muualla kuin siinä mitä ollaan tekemässä, eli tässä tapauksessa ajamassa autoa. Tällä logiikalla sitten staattisiin kameroihin ylinopeutta säännöllisesti ajavat todennäköisesti ovat paljon onnettomuusalttiimpia, koska eivät kykene sopeutumaan edes muuttumattomiin tilanteisiin.
Osmo oikealla asialla.
Ei voida olla Ruotsia huonompia.
Voisiko kauppasodat viedä lääkeyhtiöiden hyvin alas? Tekoälyn aikana kopiolääkkeiden valmistamisen hinta laskenee aiemmasta. Jos Kiina/Intia esim. irtautuisivat lääkepatenttien kunnioittamisesta, niin USA:ssa kehitettyjen lääkkeiden kate voisi laskea aika alas.
Itse veikkaan, että kun Kiinan valta-asema vielä vakiintuu taloudellisesti niin he irtisanoutuvat länsimaiden rakentamasta maailmanjärjestyksestä ja rakentavat omansa tilalle. Siinä vaiheessa kun heillä on taloudellinen kontrolli parhaasta teknologiasta, niin he voivat tehdä tämän. Tähän tosin menee vielä vähintään 10–30 vuotta. USA jatkaa taantumistaan, koska uus-/markkinaliberaalit ovat vain harvinaisen tyhmiä, toiminta ja looginen perusta ovat lähempänä uskontoa kuin mitään empirismiä.
Länsimaissa laajemminkin koitetaan voittaa Kiina kieltämällä kiinalaiset tuotteet ja kilpailu, onpas liberaalia, ovat oikein nykypäivän luddiitteja. Mutta kun rikkaat rahoittajat kertovat, että todellinen tuottavuus on talouden oligopolisaatio (mitä liberaalit usein ajavat tajuamatta mitään mistään) eikä avoin kilpailu, niin poliitikot sitten tekevät mitä käsketään ja lopputuloksena länsimaiden talous taantuu ja kyykkää.
Suomessakin erinomainen esimerkki nämä kiinan-tuotteet — kaikki tosi jees, kunnes kiinalaiset verkkokaupat leikkaavat turhat välikädet välistä ja myyvät suoraan kuluttajalle paljon edullisemmin. Yrittäjiä ei kotimainen kiinnosta, suuri osa tuotantoa laitettu kiinni ja siirretty kiinaan ja kolmansiin maihin, paitsi sitten kun kiinalaiset leikkaavat kotimaiset yrittäjät (=välistävetäjät) välistä pois, sitten huudetaan, että pitäisi ajatella myös kotimaata! Minä joko ostan suoraan kiinalaisilta tai sitten kotimaista tuotantoa, joku kotimainen välistävetäjä-yrittäjä on aivan turha välikäsi. Tässä hyvin näkee, kuinka koko tuotannon ulkoistaminen on hiekalle rakennettu linna ja ne yhteiskunnat, jotka eivät tuota mitään tulevat kuihtumaan. Britannia erinomainen esimerkki tästä uus-/markkinaliberaalien idiotismista.
Sitten tämä länsimaissa nouseva militarisaatio on vain taantumisen kiihtymistä, kehityskulku muistuttaa vähän Neuvostoliittoa tässä mielessä ja on muutenkin kuin pakkasella housuihin kusemista. Lämmittää hetken, kun velkavetoisesti ja yhteiskunnan perustaa romuttamalla saadaan yritysten katteet ja tuotantoa ylös.
Minustakin 2020-luvun Suomessa ja 1980-luvun Neuvostoliitossa on jotain yhteistä:
‑Aika monen työttömän kokemus työnhausta muistuttaa kertomuksia 1980-luvun Neuvostoliiton ruoan ja kulutustavaroiden hankinnasta
‑Aika monen tietotyöläisen kokemus viestinnästä muistuttaa Tsernobylissä muuan kohtalokkaana yönä käytyä väittelyä
En silti profetoi että täälläkin pitäisi odottaa samanlaista sekasortoa kuin 1990-luvun Venäjällä nähtiin.
Miten lääkkeiden kehitys pitäisi rahoittaa?
Nykyisin noin 5 — 10 % maksetaan r&d/perustutkimusrahoituksella. Lisäksi yliopistosairaalat tutkivat vielä niiden vaikuttavuutta, tätä rahoitusta Suomi leikkaa. Jos lääkekehitys on pääsyt alkuun niin todennäköisyys, että se koskaan olisi käytössä on alle 10%, riskit ovat suuret ja taloudellinen panostus sanotaan 100 miljoonaa euroa yhtä hanketta kohden.
Kun patenttisuoja päättyy, intialaiset lääkeyritykset tuovat samana pivänä geneeriset kopiot. Kate marginalisoituu samalla hetkellä.
Gates-säätiö rahoittaa ei niin tuottavien lääkkeiden kehitystä ja pienentää hankkeiden riskiä. Covid-19 rokotteissa silläkin oli iso merkitys. Muita kiinnostaa sotateollisuus sijoituksena enemmän.
Suomalaiset energiayhtiöt monopoleineen ovat varma tapa tehdä rahaa, sitäkin yritetään hillitä teatterimaisesti. Ratkaisuja ei oikein ole. Palkkakatto lienee typerin ehdotus, mutta sitäkin joku tarjonnee.
Parikymmentä vuotta sitten kansainvälinen lehdistö kirjoitti paljonkin lääkeyhtiöitä uhkaavasta kriisistä: monien suurella volyymillä myytävien lääkkeiden patenttisuoja oli päättymässä ja uusia ei ollut tulossa pipelinessä samassa määrin tilalle. Tämän pelättiin johtavan lääkehityksen rahoituksen romahtamiseen.
Markkinataloudessa syntyi kuitenkin innovaatio. Se oli hinnoittelu. Kun aiemmin lääkkeiden hinnoittelu oli perustunut ajatusmalliin, että kuuri saa maksaa enintään tuhansia euroja, kokeiltiin mallia, jossa kuuri maksoikin 100 000 dollaria. Osoittautui, että maksajia löytyy. Näin niche-lääkkeiden kehitys saatiin kannattavaksi, ei pelkästään massalääkkeiden.
Vaikka yksittäisen lääkkeen osalta patenttisuojan mahdollistama hurja hinta tuntuu epäreilulta, niin kokonaisterveyden kehityksen kannalta se on mielekäs: hinnoittelumallilla saadaan uusia lääkkeitä jatkuvasta markkinoille tuova kone toimimaan. Jos katsotaan vaikutusta etenkin syöpien kannalta: vaikutus kokonaisparantavuuteen on ollut merkittävä.
Jokainen voi kokeilla rikastua syöpälääkkeillä jos tahtoo
Nuo biotech firmat on yleensä halpoja pörssissä
Kas kun kehitys kestää vuosikymmeniä
Ongelmana ei ole se, että lääkeyhtiöille on maksettava lääkkeistä — on maksettava — vaan se, millä säännöillä maksetaan. Kannattaisi maksaa asukasluvun suhteessa oikeudesta saada lääkkeistä valmistuskustannusten mukaiseen hintaan. Lääkeyhtiö saisi yhtä paljon rahaa ja maat saisivat enemmän terveyttä.
Mahdollinen selitys, miksi tuota ei saada toimimaan:
Yhdysvalloissa vakuutusyhtiöt maksavat (silloin kun maksavat) asiakkaidensa lääkkeet ( — omavastuu) asiakkaidensa rahoilla ( = vakuutusmaksuilla). Sikäläisille lääkeyhtiöille tämä on “ainoa oikea” malli, eivätkä ne voi ymmärtää eivätkä varsinkaan katso voivansa osallistua sellaiseen “sosialistiseen” (joka siellä tarkoittaa kommunismia) malliin, jossa valtio maksaisi lääkkeistä. Ja koska yhdysvaltalaiset lääkeyhtiöt toimivat näin, muut seuraavat perässä.
Tämä voisi olla ideaalimaailmassa tosiaan oikea tapa. Tosin sillä korjauksella, että jakoa ei tehdä suoraan asukaslukujen suhteessa, vaan jatketaan perinteistä käytäntöä, että yhdysvaltalaiset maksavat huomattavasti enemmän per asukas kuin suomalaiset. Köyhät kolmannen maailman maat eivät tietenkään maksaisi yhtä paljon asukkaalta kuin Suomi.
Järjestelyyn liittyy kuitenkin joukko muttia, jotka tekevät sen käytännön toteuttamisen hankalaksi.
Ensimmäinen liittyy lääketeollisuuden kustannusrakenteeseen. Maailman viiden suurimman lääkeyhtiön (Pfizer, Johnson & Johnson [Innovative Medicine], Merck, Roche [Pharmaceuticals] ja Abbvie) Cost of Sales oli 2025 keskimäärin 25%. Tämä ei toki ole aivan suoraan sama asia kuin valmistuskustannus suorasta valmistuskustannuksesta puhumattakaan. Mutta yli 20% lääkkeiden hinnasta on valmistuskustannusta. Tältä osin tilanne on muuttunut siitä kun blogisti oli alaan liittyvänä ministerinä. Siirtyminen kemiallisisella synteesillä tuoteituista lääkkeistä bionicseihin on lisännyt valmistuskustannusten merkitystä. Ehdotetussa mallissa pitää tietenkin sallia jonkin kate valmistuskustannusten päälle. Siten lääkkeiden hinta ei romahda, vaan putoaa ehkä kolmanteen osaan. Lisäksi tulevat cost-plus-mallin hallinnoinnin ongelmat, joihin voi tutustua esimerkiksi googlaamalla Pentagonin haasteita.
Toinen haaste on määrittää, mikä on se kohtuullinen kertaerä, joka kustakin lääkkeestä maksetaan. Onko se aina sama, vai miten määritetään lääkkeestä saatava hyöty? 2025 Ylen jutussakin kauhisteltu Merckin Keytruda keräsi 31,7 miljardin dollarin myynnin. Jos katsotaan kohtuulliseksi korvaukseksi kymmenen vuoden myynti, niin kertaerä on 320 miljardia. Suomen osuudeksi tuosta tulee oikeudenmukaisella kustannustenjakomallilla noin 2 miljardia €. Kymmenessä vuodessa keuhkosyöpään sairastuu noin 25 000 ihmistä. Siten maksamme 60 000 — 80 000 € per sairastuja + ehkä 30% kuurin nykyhinnasta eli 30 000 € jokaiselta potilaalta. Eli ei tule nykykustannusta halvemmaksi.
Edelleen ratkaistavaksi tulee kysymys, milloin kertaerä maksetaan: vain uudesta lääkkeestä vai myös kun sille löydetään uusi sovellus. Siis olisiko Novo saanut kertakorvauksen toiseen kertaan, kun Ozembicin todettiin soveltuvan laihdutuslääkkeeksi?
Kolmas ja innovaatiodynamiikan kannalta ehkä merkittävin ongelma on se, että nykymaailmassa joitakin erikoistapauksia (esim. Codivd-rokeote) lukuunottamatta uudet lääkkeet tulevat markkinaan, jossa niiden sovellusalueella on jo jokin toinen kilpailija. Mikä on se uudesta lääkkeestä saatavan hyödyn raja-arvo, joka oikeuttaa valmistajan saamaan kertakorvauksen? Tähän liittyy oleellisesti asia, joka vaikuttaa myös korvattavan valmistuskustannuksen suuruuteen: mikä osa myynnin ja markkinoinnin kustannusta on sellaista lisäarvoa, joka parantaa kansalaisten terveyttä? Lääkärit eivät automaattisesti siirry käyttämään uutta lääkettä, vaan heille pitää kertoa sen hyödyistä ja heitä pitää kouluttaa sen käyttöön. Tämä on myynnin ja markkinoinnin tuottamaa lisäarvoa.
Tuota ensinmainittua lääkärille pääsyn vaikeutta pidän todennäköisimpänä pääsyynä. Toki tämä on ongelma joka maassa, mutta pienetkin erot tässä voivat tehdä suuren eron siinä, millä asenteella potilaita otetaan vastaan ja kuinka isoksi viive syövän tunnistamisessa kasvaa.
Maksujen nostaminen vähentäisi seuraa hakevia mummoja ym. enemmän tai vähemmän häiriökysyntää, jonka myötä sitten olisi vähemmän tarvetta ajanvarauspuhelimessa torjua soittajia. Valmius maksaa korkeampia maksuja olisi myös rehellinen signaali siitä, että ajanvaraajalla on oikeasti tunne siitä, että jotain on vialla. Suomalaiset ehkä ovat vielä sellaisia, että em. torjunta otetaan vastaan asenteella “no ei se sitten varmaan ole p*le mitään kun noin kerran sanotaan, syödään sitten lisää kuituja ja vettä s*tana” ja purevat hammasta pari-kuusi kuukautta. Hakeutumista yksityiselle vältetään, koska kuvioon liittyvä kusetus on yhteiskunnallisesti nöyryyttävä ja ilmeinen.
Kuvantamista tehdään vähiten. Miten ne siis löydettäisiin?
Uusia syöpälääkkeitä käytetään euroopassa vähiten Suomessa, Latviassa ja Slovakiassa. Häviämme euroopan ns. köyhille maille lääkityksessä.
Kansallinen syöpästrategia vuosille 2026–2035 pitää huolen, että parannusta ei saada kun vasta vuoden 2025 jälkeen.
Pohdiskelin tuota, että miksi suomen tiettyjen syöpien elinajanodote on huonompi kuin muissa pohjoismaissa. Tuli mieleen sellainen seikka kuin kaupungistumisaste. Ja nimenomaan syöpäikäisten ihmisten osalta eli vähän vanhemmassa väestössä. Tässähän ne tulokset heijastelevat tilannetta menneinä vuosikymmeninä.
Minä olen ollut joskus yli 20v sitten itsekin terveyskeskuslääkärinä muutamassa paikassa. Väittäisin, että lähetekynnykseen vaikutti kaikkein eniten etäisyys isoon sairaalaan. Ei siinä mikään kuntatalouden paine vaikuta kovinkaan paljoa vaan ennen kaikkea se, että onko iso sairaala jopa samassa talossa vai 300 kilometrin päässä.
Ihan mutuahan tämäkin tietysti on, mutta tutkisin kotiosoitteen etäisyyden yhteyttä isoon sairaalaan.
Eroa voi kyllä olla laitekannassakin, mutta veikkaisin eron tulevan enempi diagnostiikan kuin hoidon erosta.
Nykypoliitikkoja saa kyllä syyttää siitä, mitä eivät tehneet menneisyydessä.
Kun nyt esimerkitkin ovat olleet politiikassa vuosikymmeniä.
Onko joku hallitus Suomessa jossain vaiheessa historiaa lisännyt terveydenhuollon kustannuksia vapaaehtoisesti, jotta kasvanut terveys toisi lisää talouskasvua?
Entä onko muissa maissa tehty koskaan vastaavaa?
Eikö terveydenhuolto ole aina vain poliittisesti kulu, jota kannattaa minimoida?
Jos haluisi vertailla eri maiden terveydenhuollon _kuluja_, niin vois vertailla €/nuppi ja ostovoimakorjattuna?
Suomessa keskitytään estämään vastaanotolle tulo hinnalla millä hyvänsä. Kiltit sitten kärsivät ja lopuksi kuolevat hoitojonoon.
Etenkin Helsingissä ei tunne saavansa verorahoille mitään vastinetta terveydenhuollon osalta. Koittakaapa päästä hammashoitoon…
Muistakaa nyt kaikki: Jos ihmisellä ei ole syöpää, niin hän ei voi myöskään kuolla syöpään.
Sitten tämän jälkeen teidän tarvitsee enää miettiä, kuinka syöpä todetaan ja kuinka lääkärille ja hoitoon pääsyä rajoitetaan nykyään hyvinvointialueilla säästötoimenpiteenä.
Nyt olette taas kaikki hieman viisaampia. Näillä sanoilla sitten voidaan todeta, että Suomen syöpätilastot tulevat parantumaan tulevaisuudessa 🙂
Jos ei diagnosoida ja tutkita niin sitten syöpään ei enää kuolla samoissa määrin kuin aikaisemmin.
Entä jos suomalaiset syövät epäterveellistä ruokaa? Höttöhiilaria, hyönteismyrkky-rypsiöljyä ja mitä kaikkea M–:n kep—-sta ja oligopoliketjujen bulkkilisäainemössöä kera mikromuovin? Ja kansa on aivopesty tähän virallisterveellisyyteen. Ja toinen puoli kansasta syö suruunsa ja katkeruuteensa sokeria, kaikenlaista makeaa, jolla tuhoavat elimistönsä. Ja kittaavat alkoholia, joka on solumyrkkyä. Okei, terveydenhuoltosysteemi on huono, mutta huono on myös ihmisten ruokavalio. Sairas yhteiskuntajärjestelmämme sairastuttaa meidät.