Sarjan ensimmäiseen artikkeliin pääsee tästä.
Pitäisikö vanhuksen omaisuus ottaa huomioon hoitomaksua määrättäessä? Suomi on tässä poikkeus. Useimmissa maissa omaisuus vaikuttaa tulojen ohella hoitomaksuun. Muinoin lukiessani kansantaloustiedettä kirjassa kerrottiin, että ihmisen varallisuus on suurinta hänen työuransa lopulla. Sitten varallisuutta aletaan syödä. Kirjan maailmassa eläkkeet olivat huonoja ja hoito piti maksaa suurelta osin itse.
Suomessa hoitomaksu vanhainkodeissa on 85 prosenttia vanhuksen tuloista. Tähän vaikuttavat myös omaisuustulot, mutta ei itse omaisuus. Kukaan ei tietenkään myy metsää, jos tuloista menee 85 % kunnalle.
Jos päätettäisiin, että omaisuus vaikuttaa maksuihin, syntyy kaksi ongelmaa.
- Omaisuus kannattaa jakaa ennakkoperintönä lapsille. Tähän kuitenkin löytyy keinot, jos niin halutaan.
- Jos omaisuuden jakaminen lapsille ennakkoperintönä estetään tai sen vaikutus eliminoidaan, ainahan omaisuuden voi itse törsätä. Maailmanympärysmatka eläkkeelle menon kunniaksi nyt esimerkiksi.
Keskustelussa on myös sanottu, ettei omaisuus saisi vaikuttaa hoitomaksuun, koska omaisuudesta useimmat ovat maksaneet aikanaan veroa ja omaisuus kuuluu siten lapsille. Logiikka ei minulle oikein aukea, sillä eiväthän ne lapset ole veroa maksaneet.
Ajatus kansankapitalismista kärsisi, jos vanhempien omaisuus ei siirtyisikään perintönä lapsille.
Olen itsekin ajatellut, että markkinatalous toimisi paremmin, jos tulojen pohjalla olisi pieni perustulo. Perustulo tekisi markkinaehtoisista palkoista inhimillisempiä pienituloisten kohdalla. Markkinaehtoiset palkat taas saisivat työmarkkinat toimimaan olennaisesti paremmin. Jos jokainen omistaisi asuntona itse, olisi se sama kuin että pohjalla olisi vuokran suuruinen perustulo. Ei niillä pienipalkkaisilla sitä perittyä omaisuutta kuitenkaan olisi. Minulle on myös sanottu, että perustulo laiskistaisi. Jostakin syystä peritty omaisuus ja sen mukanaan tuoma pääomatulo ei kuitenkaan laiskista.
Yhden asian kuitenkin muuttaisin omaisuuden vaikutuksesta, Vanhuksen tyhjilleen jäävän asunnon laskennallisen vuokratulon pitäisi vaikuttaa hoitomaksuun.
Vaikka vanhuksella olisi omistusasunto, se ei jää aina tyhjäksi, koska puoliso jää siihen asumaan. Usein asunto kuitenkin jää tyhjilleen. Jos sen panee vuokralle, vuokratulosta 85 % menee hoitomaksuun. Siksi asuntoa ei oikein kannata vuorata. Minulla olisi ymmärrystä sille, että tällaisessa tapauksessa laskennallinen vuokratulo vaikuttaisi hoitomaksuun samalla tavalla kuin opintolaina vähentää opiskelijan toimeentulotukea, vaikka hän ei olisi opintolainaa nostanutkaan. Vanhainkodeissa asuvien tyhjät asunnot ovat haaskausta.
Jotain samanlaista voisi ajatella metsänmyyntitulojen kohdalla.
Sitten kannattaa aina kerätä sitä omaisuutta niille lapsille
Pitäisikö vanhempien maksaa myös lasten hoito ja koulutus
Vaikka vain 10 ptossan veroprosentti ja yksityinen hoito ja koulutus
Olin jo miettinyt kirjoittavani tästä jonnekin, mutta hienoa nähdä että näkyvämpi toimija otti asiaan kantaa.
Olisin itse havainnollistanut tätä omaisuuteen liittyvää problematiikkaa tarkastelemalla kolmea henkilöä, joilla kullakin on samanlaiset tulot läpi elämänsä. Henkilö A:lla raha polttelee taskuissa ja kaikki mikä tulee, myös menee. Henkilö B elää säästeliäästi ja hänellä jää joka kuukausi 200 € säästöön pankkitilille. Henkilö C elää yhtä säästeliäästi, mutta lahjoittaa tuon 200 € lapsilleen.
Tällä hetkellä periaatteessa kaikki kolme maksavat vanhuuden hoivastaan saman verran. Jos nyt keskustellut ajatukset saavat kannatusta, tulisi ainakin henkilö B maksamaan aiempaa enemmän. Mahdollisesti myös henkilön C lapset joutuisivat palauttamaan saamansa rahan hoivamenoja varten.
Onko henkilön A elämäntapa se, johon haluamme ihmisiä kannustaa? (Lukuihin voi lisätä nollia tai vähentää niitä, logiikka on aina sama.)
Olin kommentoimassa ansiokkaan kirjoitussarjan 2. osaan. Koska tässä tuli uusi mehevä argumentti, vastaan tähän.
(i) Lapset eivät oikein enää sovi hoitovastuullisiksi. Monella ikääntyvällä ei ole lapsia, ja osan lapset asuvat toisella puolen maapalloa. Jos Suomi kääntyisi Murron heiton mukaiseksi, voisi myös lapsenlapsensa hoidon golf-reissujen tieltä laiminlyöneillä tai muuten lapsistaan etääntyneillä ikäihmisillä olla kovat ajat edessä.
(ii) Omaisuuden realisoinnin ongelma on se, että omaisuus ei aina ole likvidiä. Vähänkin fiksut vanhemmat siirtäisivät omaisuutensa jälkipolville mieluummin kuin tilittäisivät sen hoitomaksuina valtiolle.
(iii) Opiskelun maksullisuutta ja vanhustenhoidon ”läheisvelvoitetta” koskevassa keskustelussa vaivaa eniten se, miksi normikansalainen haluaisi maksaa hyvinvointivaltiolle ominaisia korkeita veroja, jos ei enää saisi oikein mitään takaisin?
Nuori polvi muotoilee tämän kysymyksen: miksi normikansalainen haluaisi maksaa lyhennyksiä ja korkoja velasta, jonka vanhempi polvi otti heiltä kysymättä, kun näitä vastaan ei oikein saa mitään takaisin?
Tähän on kaksi vastausta: sikäli kun velka meni golf-matkoihin lastenlasten hoitamisen sijaan, mitään ei ole tehtävissä, sillä velanottajien käärinliinoissa ei ole taskuja joihin vekselit voisi laittaa.
Toisaalta velalla on yritetty ylläpitää ja kiihdyttää talouskasvua, tai esim. korona-aikana estää semmoisten tuotannontekijöiden lahoamista jotka epidemian päätyttyä olisivat taas täysin kurantteja. Mieleen on jäänyt Paul Krugmanin BBC Newsnightissä eurokriisin aikoihin lausuma: jos Eurooppa nyt säästää (ajatuksena ettei jälkipolville jää velkaa), jälkipolvet tulevat kysymään miksi ajoimme alas talouden niin että yliopistoista valmistuville nuorille ei ole työpaikkoja, eikä pian enää yliopistojakaan.
Aihetta vaihtaakseni, velanoton ohella toinen tärkeä, tai vielä tärkeämpi syy on syntyvyyden romahdus, tai yleisemminkin näköpiirissä oleva kasvun loppuminen (jolle toki planeettakin asettaa rajat). Syntyvyyskysymyksen pintaa raapaistiin ansiokkaasti pari blogikirjoitusta sitten. Mutta minua ihmetyttää missä kohden tarkalleen on se talousjärjestelmämme valuvika, joka estää nollakasvun ilman että asiasta heti aiheutuu nälänhätä ja heinäsirkkaparvet. Ehdokkaita valuvioiksi minulla kyllä on, mutta suuri ymmärryksen synteesi puuttuu.
Kiitos vastauksesta, Mikko!
Ainakin näin melkein nelikymppisen näkökulmasta velka-ajatuksesi soveltuu hyvin eläkekeskusteluun. Nuoren sukupolven kriittiset äänet järjestelmää kohtaan alkavat kuitenkin nousta, muuallakin kuin Sture Fjäderin X‑viestien kommenteissa. En yllättyisi, jos ikätovereitani alkaisi siirtyä omarahoitteisesti työelämän ulkopuolelle reilusti ennen lakisääteistä 68–70v eläkeikäänsä.
SOTE-liitännäiset menot ovat yllättävän iso osa veromenoista. Jos työuransa aktiivielämää elävä henkilö X ottaa lapsilleen (nykyään hämmästyttävän yleiset) terveysvakuutukset, on itse työterveyshuollon piirissä ja maksaa vielä vanhempiensa hoivasta, voi veronmaksuhalukkuus laskea rajusti. Muutos on hidas, mutta tapahtuu viimeistään äänten ohjautuessa vaaleissa “argentiinalaista talousihmettä” ajaville puolueille.
Toinen vaihtoehto olisi palata menneiden aikojen Suomen oloihin. Köyhät vanhukset viruvat kunnalliskodeissa vellikupin ääressä, kun varakkaat vanhukset elelevät perheidensä tuella kartanon pihapiirissä. Nykyaikaan sovitettuna kunnallisen hoidon palvelutaso laskisi kun vanhusten määrä kasvaa. Yksityiset hoivakodit alkaisivat kukoistaa.
Ajatusta, jossa kaikki saavat samankaltaisen hoidon 85%:lla tulovirrastaan ja lastensa maksukyvyn funktiona, en pidä lainkaan kestävänä.
Lopuksi: kehittyvän teknologian vaikutus voi yllättää. Ikäihmisten kaatuilun havaitsemista varten kehitettiin 2000-luvun alussa Otaniemessä sensorimatto. Matto asennettiin huoneeseen kiinteän lattian alle. Jos vanhus kaatui, matto tajusi sen ja teki hälytyksen. Nykyään sama onnistuu netistä tilattavalla muutaman satasen älykellolla ikäihmisen ranteessa. Voi hyvin olla, että tällaiset innovaatiot jatkavat hinnaltaan edullista ikäihmisen kotona asumista ja vähentävät kalliin ympärivuorokautisen hoivan tarvetta. Kysyntää ja maksukykyä innovaatioille ainakin riittää.
Hoitomaksu peritään vain säännöllisistä kuukausitulosta, jota metsänkään myyntivoitto ei ole.
Ei ‘nettotuloista’
https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1992/734#sec_10bv20201201__heading
Hoitomaksua määrättäessä kuukausituloihin lisätään laskennallinen metsätulo. Laskennallisella metsätulolla tarkoitetaan metsän keskimääräistä vuotuista tuottoa hehtaarilta kerrottuna metsämaan pinta-alalla. Tästä määrästä vähennetään kymmenen prosenttia ja metsätalouden korot.
Kiitos, aina oppii uuttaa. Jotain tuollaista minäkin ajattelin ehdottaa, mutta jätin sen pois, koska tekstiä tuli muutenkin paljon.
Vuokranantajana toimiminen ei ole mitenkään ongelmatonta. Hoivaa tarvitseva vanhus ei sitä pysty tekemään. Eli jos ajatuksena on, että vanhuksen asunto vuokrataan (tai ainakin laskennallinen tulo peritään maksuna) pitänee olla palveluntarjoajia, jotka hoitavat vuokraamista yms.
Soininvaara kirjoitti:
“Jos omaisuuden jakaminen lapsille ennakkoperintönä estetään tai sen vaikutus eliminoidaan, ainahan omaisuuden voi itse törsätä. Maailmanympärysmatka eläkkeelle menon kunniaksi nyt esimerkiksi.”
Törsäys itseen on yksi vaihtoehto, mutta kyllä aika moni ihan lahjoittaisi omaisuuden pois haluamalleen taholle tai useallekin omaisuuden jakaen ennen hoidon aloittamista, jos vaihtoehtona on se, että yhteiskunta ottaa omaisuuden vähitellen kokonaan haltuunsa, jolloin ihminen ei enää saa ohjata, mihin omaisuus päätyy.
Siinä voisi moni järjestö saada rahoitusta, ja lahjoituksia voisi jakaa myös ihmisille esim. lahjaveron alarajan alittavia summia per henkilö
Tuo tuloperusteinen 85% hoitomaksu ainakin omaisuustulojen osalta on idioottimainen, koska käytännössä se on niin suuri, että sitä ei juuri kukaan (ainakaan hyvätuloinen) maksa. Se ainoastaan kannustaa mitä erilaisempiin tulojen ja omaisuuden uudelleenjärjestelyihin, jotta maksut voisi välttää. Tuolle maksulle voisi laittaa jonkun kohtuullisen ylärajan tai vaikka laskea se pelkästään eläketuloista.
Siinähän on yläraja, hoidon kustannus.
Olemalla suurituloinen mutta ei toimitusjohtaja luokkaa tuo yläraja ei tule vastaan.
Todellinen kustannus luokkaa 5000 /kk joka edellyttäisi noin 6000/kk eläkettä kun mediaani eläke on 1800. Tuommoinen eläke on todennäköisesti noi 1–3% eläkkeensaajista.
Suomalaisilla on myös pääomatuloja ja ne joilla niitä on, niitä on paljon.
Tuossa omistusasunnon laskennallisen vuokratulon huomioimisessa hoitomaksussa on se ongelma että monen ikäihmisen koti on ollut rapistuva omakotitalo syrjäseudulla jota ei kukaan tule koskaan vuokraamaan. Joudut maksamaan jostakin laskennallisesta tulosta jota sinulla ei ole kuitenkaan mitään mahdollisuutta saada.
Minun tietääkseni metsäomaisuudesta määritetään joku laskennallinen tulo hoitomaksuja varten, vaikka metsää ei myytäisikään.
Minusta omaisuuden voisi ottaa huomioon siten, että hoitomaksuista kertyisi velkaa hoidettaville. Tämä velka maksettaisiin pois kuoleman jälkeen, kun pesää realisoitaisiin. Jos pesän varallisuus ei riitä, velka katsottaisiin luottotappioksi.
“Ainakin näin melkein nelikymppisen näkökulmasta velka-ajatuksesi soveltuu hyvin eläkekeskusteluun. Nuoren sukupolven kriittiset äänet järjestelmää kohtaan alkavat kuitenkin nousta, muuallakin kuin Sture Fjäderin X‑viestien kommenteissa. En yllättyisi, jos ikätovereitani alkaisi siirtyä omarahoitteisesti työelämän ulkopuolelle reilusti ennen lakisääteistä 68–70v eläkeikäänsä. ”
Olen syntynyt 1957 ja jäin eläkkeelle 66 vuotiaana, kun työnantaja ilmoitti minun olevan tarpeeton heille. Vaimo täytti tammikuussa 68 vuotta ja joutui eläkkeelle (VTT:n sääntö), mutta jatkaa toistaiseksi tuntisopimuksella. Yleensäkin ottaen, minusta on melko kummallista, että ihmiset, joilla on minunkin eläkeikääni aikaa vähintään neljännesvuosista, haaveilevat aikaisesta eläkkeestä eli onko eläke ja golfmatkat elämän tarkoitus. Ehkä se sitten on. En golfaa, mutta minulla on eläkesäästövakuutus. Se ei säästä minua vanhuuden vaivoilta, mutta kaveripiirissä on hieman vitsailtu pillerisopimuksesta: kaveria ei jätetä vaan kaverille annetaan pilleri, jos se on tullut vihannekseksi.
Suomihan oli muuten Euroopan Japani aikoinaan. Miten tulevaisuudessa Japanin malli, kun siellä kahdeksankymppiset ovat tyypillisesti vielä duunissa.
“Suomihan oli muuten Euroopan Japani aikoinaan. Miten tulevaisuudessa Japanin malli, kun siellä kahdeksankymppiset ovat tyypillisesti vielä duunissa.”
Japanissa virallinen eläkeikä on nykyään miehillä kai 65 vuotta (naisilla on alempi eläkeikä Japanissa, mutta vuoteen 2030 mennessä siellä on tarkoitus nostaa naistenkin eläkeikä 65 vuoteen), mutta moni jatkaa töissä yli 70-vuotiaaksi, koska eläke on niin pieni palkkatasoon verrattuna. Tällä hetkellä Japanissa lykkäyskorotus taitaa olla 75-vuotiaaksi asti tarjolla. Eläke kasvaa 0,7 % kuukaudessa siihen asti, jos lykkää eläkkeelle jäämistään virallisen eläkeiän yli.
Suomessa voisi tehdä saman, eli nostaa eläkkeen karttumisen yläikärajan 75 vuoteen nykyisestä 69 vuodesta. Jos yli 69-vuotias jatkaa Suomessa töitä, hänelle ei kerry enää parempaa eläkettä. Voisi ihan hyvin senkin ikäisten työstä maksaa työeläkemaksut ja karttua vielä eläkkeet.
Muistaakseni Japanissa on myös tunnistettu sellainen ilmiö, että vähävaraiset vanhukset tekevät tahallaan rikoksia, jotta pääsisivät vankilaan. Siellä on kuitenkin ruokaa ja yösija tarjolla.
Tämä on hyvä. Ampumalla tummapintaisen mamun Assalla ja myöntämällä rasistisen murhan saa Valtion täysihoidon vankilassa loppuelämäksi.
Enpä ole nyt satavarma mutta olisikohan Japanissa kuolemanrangaistus käytössä.