Tästä kirjoituksesta ei voi syyttää vihreitä, koska vihreät ovat voimakkaasti osoittaneet olevansa eri mieltä siitä, mitä tässä esitän.
Olen samaa mieltä jokseenkin kaikesta, mitä suuresti kunnioittamani Vesa Vihriälä on esittänyt, eikä hänen esityksensä yliopistojen lukukausimaksuista tee poikkeusta. Minusta Suomeen pitäisi tulla yliopistoihin ja korkeakouluihin lukukausimaksut, rahojen pitäisi mennä yliopistoille raha seuraa opiskelijaa ‑periaatteessa ja lukukausimaksut pitäisi rahoittaa pehmeällä opistolainalla, joka tulee maksuun vain, jos opiskeluinvestointi onnistuu niin että päätyy hyvätuloiseksi.
Arttu Rintanen esitti Helsingin Sanomien yleisönosastossa 27.4. lukukausimaksujen sijasta yliopistoille verotusoikeutta valmistuneille opiskelijoilleen. Veroa meni vain tietyn rajan yli menevistä tuloista ja verotus jatkuisi, kunnes ennalta määrättä maksu on tullut maksetuksi. Kuulostaa hyvin samalta asialta, mutta on siinä pari pientä mutta merkittävää eroa.
Ilmainen opiskelu on tulonsiirto köyhiltä rikkaille
Koulutus on nykyisin taas hyvin perinnöllistä. Tämä tarkoittaa, että ilmainen opiskelu tukee lähinnä vauraiden perheiden lapsia joista itsestäänkin tulee keskimäärin muita parempituloisia. Näin ollen koulutuksen ilmaisuus on tulonsiirto isossa kuvassa köyhiltä rikkaille. Keksisin monta hyvää vasemmistolaista argumenttia tällaista vastaan.
Lukukausimaksuja on vastustettu sillä perusteella, että ne poistaisivat teoreettisenkin mahdollisuuden luokkanousuun estäessään pienituloisten perheiden lasten opiskelun.
Eivät estä, jos siihen liitetään tämä pehmeä opintolaina, jota ei tarvitse maksaa takaisin, ellei päädy hyväpalkkaiseen työhön. Se on kun arpalippu, josta saa rahat takaisin, ellei se voita.
Raha seuraa opiskelijaa
Yksi idea tässä järjestelyssä olisi, että yliopistot saisivat tulot lukukausimaksuista, jolloin ne olisivat vähemmän riippuvaisia valtion rahoista. Tämä tietysti vaikeuttaisi aluepolitiikan harjoittamista yliopistojen kautta, koska opiskelijoiden toiveet vaikuttaisivat siihen, mihin resurssit ohjautuvat alueellisesti.
Samalla vaikeutuisi opintojen mitoittaminen ennustetun tarpeen mukaan. Ei se tosin toimi nytkään, koska kaikkia opiskelupaikkoja ei saada täytetyksi ja toisaalta moni opiskelee ulkomailla. Kovin vaikea on ennustaa työvoiman tarvetta alakohtaisesti joskus 2070-luvulla.
8000 opiskelee ulkomailla
Rahalla pääsee opinnoissa jonon ohi nytkin. Noin 8000 suomalaista opiskelee tutkintoa jossain ulkomaisessa yliopistossa. heistä 1500 opiskelee lääkäriksi. Yritykset rajoittaa lääkäreiksi valmistuvien määrää ovat tyssänneet tähän. Nämä opinnot joutuu yleensä rahoittamaan itse eikä mitään pehmeän opintolainan kaltaista vakuutusta saa.
Yleensä lähdetään ulkomaiseen yliopistoon, koska suomalaiseen ei ole päässyt, mutta yhä yleisempää on, että halutaan maineikkaampaan ulkomaiseen yliopistoon, jotta saisi korkeatasoista opetusta. Tämä ilmiö taitaa olla kasvamaan päin, sillä yliopistojen rahoitusta suhteessa opiskelijamääriin on jatkuvasti alennettu. Tässäkin on iso eriarvoisuuden siemen
Eikö progressiivinen verotus riitä?
Jos korkeakoulutettujen tulot ovat suurempia kuin muiden, eivätkö he maksa opinnoistaan progressiivisen verotuksen kautta? Tämä on sellainen vähän sinne päin ‑peruste.
Ensinnäkin rahoja ei ole korvamerkitty korkeakouluille, joten se puoli uudistuksesta jää toteutumatta. Toiseksi kaikki hyvätuloiset eivät ole korkeasti koulutettuja, jotkut ovat vain fiksuja ja ahkeria. He joutuvat nyt tavallaan maksamaan koulutuksesta, jota eivät ole saaneet.
Kolmanneksi aika suuri osa korkeakoulutetuista muuttaa ulkomaille ja välttyy näin maksamasta. Tämä on ongelmana myös Arttu Rintalan esityksessä. Laina seuraa muuttajaa, verotus ei seuraa. Huolestuttavan moni korkeasti koulutettu muuttaa pois Suomesta.
Arttu Rintalan esitys toimisi kaupallisilla ja teknillisillä aloilla ja oikeustieteessä (ainakin toistaiseksi) mutta ei humanistisilla aloilla, joilla korkeakoulu ei saisi rahojaan takaisin. Raha seuraa opiskelijaa ‑periaate ei toteutuisi