Juristien kömpelö maailma (2) kaksoisrangaistavuuden kielto

Jotain on pahasti pielessä, kun Irakin kur­di, joka tilasi nor­jalaisen vai­mon­sa palkka­murhan, elää vapaana miehenä Suomes­sa. Hän­tä ei voi palaut­taa Iraki­in, kos­ka hän­tä odot­taa siel­lä kuolemantuomio.

Vaikut­taisi yksinker­taiselta tuomi­ta hänet Suomes­sa Suomen lakien mukaan. Tähän ymmärtääk­seni Suomen laki taipuu, kos­ka Suomen rikoslain mukaan voidaan tuomi­ta jopa ulko­maalaisia ulko­mail­la tehdy­istä rikoksista.

Olen asi­as­sa lehti­ti­eto­jen varas­sa, mut­ta ole­tan, ettei uut­ta tuomio­ta voi­da antaa, kos­ka hänet on jo ker­ran tuomit­tu, eikä samas­ta rikok­ses­ta voi antaa kah­ta tuomio­ta, tai siis tuomio­ta kahdessa eri oikeudenkäynnissä. 

Aika paljon pahem­malle mutkalle toiv­otaan Kur­dis­tanin tuomiois­tu­imen menevän ja muut­ta­van tuomi­tun ran­gais­tus­ta vier­aan val­tion toivei­den johdosta.

Kak­sois­ran­gais­tavu­u­den kiel­to, hienom­mal­ta nimeltään ne bis in idem tuli Suomen lain­säädän­töön EU:sta. Sitä ei ollut kuitenkaan otet­tu huomioon muus­sa lain­säädän­nössä, joten perästä paiskat­tu peri­aate tuot­taa suuria epäjo­hdon­mukaisuuk­sia. Aika iso verorikos on kui­tat­tu sil­lä, että verot­ta­ja on men­nyt määräämään väärästä veroil­moituk­ses­ta pienen veronko­ro­tuk­sen, ja niin­pä vanki­laan ei voitukaan enää tuomi­ta, vaik­ka olisi pitänyt. Nyt verot­ta­ja määrää tämän vuok­si veronko­ro­tuk­sen pienistä huiputuk­sista, mut­ta ei suurista, kos­ka halu­aa tehdä tilaa mah­dol­liselle rikos­tuomi­olle. Jos rikos­tuomio­ta ei tulekaan, selviää myös veronko­ro­tuk­ses­ta, ja sen merk­i­tys voi olla taloudel­lis­es­ti suuri. Pitäisi tietysti olla niin, että oikeu­teen menevis­sä verorötök­sistä kan­nan otta­mi­nen veronko­ro­tuk­seen tapah­tu­isi tuomiois­tu­imes­sa, sil­lä kak­si ran­gais­tus­ta, esimerkik­si sakko ja yhdyskun­ta­palvelu, voidaan kyl­lä antaa, mut­ta ei eri oikeudenkäynneissä.

Jään mie­lenki­in­nol­la odot­ta­maan, kos­ka joku kuolonko­lar­in aiheut­tanut rat­ti­juop­po kek­sii vedo­ta siihen, että poli­isi­han otti häneltä kortin pois kolar­i­paikalla, joten se oli siinä.

Oikeuspe­ri­aat­teena tuo ne bis in idem on hyvä, mut­ta se on säädet­ty liian ehdot­tomana eikä sen ole­mas­saoloa ole otet­tu muus­sa lain­säädän­nössä huomioon. Sik­si se on usein ase kaiken­lais­ten kieroil­i­joiden käsis­sä. Köy­hien käytössä tämä ei ole, kos­ka kieroilu­un tarvi­taan paljon rahaa hyvälle asiana­ja­jalle. Tämä on mielestäni hyvä esimerk­ki siitä, kuin­ka köm­pelöitä ovat juristien työkalut.

Yleis­pe­ri­aat­teessa pitäisi olla poikkeuk­sia kohtu­ullisu­u­den osalta – niin kuin onkin vir­ka- ja soti­las­rikosten osalta. Pitäisi olla myös poikkeus, jon­ka mukaan voidaan tuomi­ta uud­estaan lievem­pään ran­gais­tuk­seen, jos on tul­lut tuomi­tuk­si kuolemaan.

Wikipedi­an mukaan EU-sään­nös puhuu vain tuomioista toises­sa jäsen­maas­sa, joten voi olla, ettei tässä kur­din tapauk­ses­sa ole kyse siitä peri­aat­teesta. Sitä eivät lehti­tiedot ker­ro. Ehkä pitäisi päät­tää, että kiel­to kos­kee Suomes­sakin vain toi­sis­sa jäsen­mais­sa saatu­ja tuomioi­ta. Muuten­han Venäjä voisi syyt­tää Suomes­sa toimit­ta­jan murhaan syyl­listynyt­tä agent­ti­aan ja vapaut­taa hänet, kos­ka toimit­ta­ja oli kir­joit­tanut Venäjästä ikävästi, minkä jäl­keen miestä ei voisi syyt­tää Suomes­sa enää toista ker­taa.  Hän voisi pala­ta tur­val­lisin mielin Suomeen tap­pa­maan lisää Venäjästä ikävästi kirjoittavia.

Myön­nän, ettei tämä kak­sois­ran­gais­tavu­u­den kiel­to ole kovin merkit­tävä asia. Otin sen esimerkik­si työkalu­jen kömpelyydestä.

10 vastausta artikkeliin “Juristien kömpelö maailma (2) kaksoisrangaistavuuden kielto”

  1. Wikipedi­an mukaan EU sään­nös puhuu vain tuomioista toises­sa jäsen­maas­sa, joten voi olla, ettei tässä kur­din tapauk­ses­sa ole kyse siitä peri­aat­teesta. Sitä eivät lehti­tiedot kerro.

    RL 1:8: “Suomen ulkop­uolel­la tehtyyn rikok­seen, jos­ta Suomen lain mukaan saat­taa seu­ra­ta yli kuu­den kuukau­den vankeusran­gais­tus, sovel­letaan Suomen lakia, jos val­tio, jon­ka alueel­la rikos on tehty, on pyytänyt rikok­sen syyt­teeseen­panoa suo­ma­laises­sa tuomiois­tu­imes­sa tai rikok­sen joh­dos­ta esit­tänyt pyyn­nön rikok­sen­tek­i­jän luovut­tamis­es­ta, mut­ta pyyn­töön ei ole suos­tut­tu.”

    RL 1:13: “Suomes­sa ei saa nos­taa syytet­tä teosta, jos­ta jo on tekopaikan val­tios­sa tai toises­sa Euroopan union­in jäsen­val­tios­sa annet­tu lain­voimainen tuomio ja — - tuomit­tu seu­raa­mus on pan­tu täytän­töön tai sen täytän­töön­pano on kesken.”

    Kuole­man­ran­gais­tus on, kaikek­si onnek­si, nykyaikaiselle suo­ma­laiselle oikeuskult­tuurille niin täy­del­lisen vieras asia, että jälkim­mäistä pykälää muo­toil­taes­sa ei ole osat­tu huomioi­da sen “täytän­töön­panon kesken olemisen” vaiku­tus­ta ensin maini­tun pykälän soveltamisalaan täl­laises­sa täysin uni­ikissa tapauksessa.

  2. Tupakan tai alko­holin tuon­nista taitaapi edelleen saa­da sekä verot että sakot.

  3. No jos se Suomes­sa saisi tuomion niin hän­hän olisi var­maan ensik­er­ta­lainen ja istu­isi puo­let eli 4–5 vuo­den päästä olisi vapaana. Eli jos tuomiot on noin lyhy­itä, niin ihan sama annetaanko niitä vai ei?

    1. Voitko maini­ta esimerkkeinä muu­ta­man tapauk­sen, jois­sa palkka­murhan tilaamis­es­ta tuomit­tu on päässyt Suomes­sa vapaak­si 4–5 vuodessa?

      1. Ymmärtääk­seni palkka­murhan tilaa­ja tuomi­taan murhas­ta ja saa elinkautisen, eli istuu vähin­tään 12 vuotta.

  4. Kak­sois­ran­gais­tavu­ut­ta koske­neet pykälät pois­tet­ti­in pari vuot­ta sit­ten peru­sope­tus­laista (taisi olla pykälä 36 c), luki­o­laista ja ammatil­lis­es­ta koulu­tuk­ses­ta annetus­ta laista. Syynä ei ollut se, etteikö kak­sois­ran­gais­tavu­usasi­aa pitäisi huomioi­da, vaan että juridi­ik­ka oli men­nyt niin vaikeak­si, että van­ho­ja pykäliä ei voitu enää säi­lyt­tää hal­li­tuk­sen esi­tyk­sessä kuva­tu­ista syistä, mut­ta uusia selkeitä pykäliäkään asi­as­ta ei osat­tu enää laki­in kir­joit­taa. Siir­ryt­ti­in sit­ten nykyiseen malli­in, jos­sa oikeuskäytän­tö määrää, että miten kak­sois­ran­gais­tavu­ut­ta pitää Suomen kouluis­sa soveltaa.

    Juuri kukaan opet­ta­ja tai rehtori ei kuitenkaan ole pere­htynyt kak­sois­ran­gais­tavu­u­den kul­loinkin ajan­ta­saiseen oikeuskäytän­töön Suomes­sa ja EU:n tuomiois­tu­imis­sa niin hyvin, että tietäisi, miten sitä sel­l­ainen asia pitää nyt huomioi­da. Ope­tushenkilökun­nal­la kun on muu­takin tehtävää kuin seu­ra­ta hei­dän pääte­htävien­sä kannal­ta täysin sivuasian sivuasian oikeuskäytän­nön kehi­tys­tä. Joka rikkoo peri­aatet­ta, rikkoo silti lakia, ja voi syyl­listyä virkarikok­seenkin. Mut­ta jos min­is­ter­iön juris­titkaan ei osaa sanoa, miten peri­aatet­ta pitäisi kouluis­sa nykyään täs­mälleen soveltaa, niin ei sitä kyl­lä koulu­jen juridi­ikkaa opiskelema­ton henkilökun­takaan mis­tään tiedä.

    Peru­soikeude­than tuon kak­sois­ran­gais­tavu­u­den kiel­lonkin taustal­la ovat. Kiel­to suo­jelee jo yhden ran­gais­tuk­sen saanut­ta ja tämän oikeuk­sia, ehkäis­ten sitä, että joku joutuu vas­taa­maan samaa asi­aa koske­vaan käsit­te­lyyn toista ker­taa, mut­ta on epäreilu peri­aate kokon­aisu­u­den kannalta.

  5. Poli­isin tekemä ajoko­rtin pois otta­mi­nen ei ole ran­gais­tus vaan tur­vaamis­toi­mi. Lop­ullis­es­ti siitä päät­tää sit­ten aikanaan oikeus.

    Ja verot­ta­jan tapaus nyt niin selvä kuin voi olla. Jos verot­ta perii ran­gais­tus­lu­on­tois­es­ti korote­tun veron niin sil­loin ran­gais­tus on annet­tu. Täysin oikeusta­jun vas­taista että siitä vielä syyt­teitä nos­tet­taisi­in. Varsinkin kun suomes­sa käyte­tyt veronko­ro­tuk­set on aivan kohtuuttomia

  6. Osmo: “Kak­sois­ran­gais­tavu­u­den kiel­to, hienom­mal­ta nimeltään ne bis in idem tuli Suomen lain­säädän­töön EU:sta. Sitä ei ollut kuitenkaan otet­tu huomioon muus­sa lain­säädän­nössä, joten perästä paiskat­tu peri­aate tuot­taa suuria epäjohdonmukaisuuksia.”

    Tämä on väärää tietoa. Kyseessä on van­ha rooma­laisen oikeu­den periaate. 

    Oikeus sisältää pait­si kir­joite­tun lain, myös eri­laiset kir­joit­ta­mat­tomat vaki­in­tuneet tapaoikeu­den sään­nök­set. Esimerkik­si sopimuk­sen sitovu­u­den peri­aatet­ta (pacta sunt ser­van­da) ei löy­dy laista, mut­ta on voimas­sa ole­vaa oikeutta. 

    Ne bis in idem peri­aatet­ta ei ollut kir­jat­tu eksplisi­it­tis­es­ti laki­in, mut­ta sitä hei­jastele­via sään­nök­siä oli. Oikeuskir­jal­lisu­udessa oli enem­mänkin viit­tauk­sia saman­ta­paiseen sivi­il­ioikeudel­liseen peri­aat­teeseen res judi­ca­ta (tuomiois­tu­imen annet­tua lop­ullisen ratkaisun asi­as­sa, asi­aa ei enää saanut saat­taa oikeu­den käsiteltäväk­si). Rikosoikeu­den pro­fes­sori Raimo Lah­den kir­joi­tus ne bis in idem ‑peri­aat­teesta ja vähän sen his­to­ri­as­takin Suomes­sa (englan­niksi): https://www.cairn.info/revue-internationale-de-droit-penal-2002–3‑page-901.htm

    Peri­aate löy­tyy kir­jat­tuna Euroopan neu­vos­ton (perustet­tu 1949) hyväksymästä ihmisoikeussopimuk­ses­ta (1950). “Puoluee­ton”* Suo­mi liit­tyi Euroopan neu­vos­toon vuon­na 1989, ja ihmisoikeussopimus tuli Suomea velvoit­tavak­si vuot­ta myöhemmin. 

    * [Sivuhuo­mau­tus: “puoluee­ton” heit­tomerkeis­sä, kos­ka NL ei ollut Euroopan neu­vos­ton jäsen, joten Suomikaan ei kat­sonut voivansa olla. Puolueet­to­muudel­la Suo­mi enem­mänkin osoit­ti puolueel­lisu­ut­ta. Muut puolueet­tomat maat oli­vat Euroopan neu­vos­toon liit­tyneet jo merkit­tävästi aiem­min, Ruot­si perus­ta­ja­jäsen 1949, Itä­val­ta 1956 ja Sveit­si 1963.]

    Peri­aate (kir­joitet­tu eksplisi­it­tis­es­ti laki­in tai val­tio­ta velvoit­tavaan sopimuk­seen) ei siis tul­lut EU:sta. EU:n edeltäjä Euroopan hiili- ja teräsy­hteisö (EHTY) perustet­ti­in 1951 ja sopimus siitä tuli voimaan vuon­na 1952, eli myöhem­min kuin ihmisoikeussopimus. Ilman nimeno­maista kir­joitet­tua lain­sään­nöstäkin peri­aate on ollut osa suo­ma­laista oikeut­ta huo­mat­tavasti pidempään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.